Lost-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

[Daniel]

"Loistavaa, kohta ollaan kaikki kadoksissa", Daniel mumisi vihamielisen sekä pelokkaan kuuloisesti ja hieroi toisella kädellä kasvojaan.
"Mikä piru tällä saarella on ongelmana", Zenzibar ärisi ja tuhahti ärtyneenä.
"Lähdetään etsimään ennen kuin hän kerkeää kauas", Kira sanoi ja muut nyökyttelivät päitään joko hyväksyvinä tai vastahakoisina - paitsi Zenzibar.
"Ulkona on pimeää, joten mahdollisuus, että me löydämme tämän Sieppelin, on hyvin pieni", hän totesi ja Sooda kurtisti kulmiaan.
"Pitäisikö meidän sitten antaa hänenkin kadota!"
"Mitäs itse lähti viilettämään, kukaan ei pakottanut", Zenzibar hymyili toispuoleisesti, mutta huokaisi sitten. "Hyvä on, jos te tahdotte lähteä rämpimään ja etsimään, niin voin auttaa."

"Entä Gustaffsson? Eikö hänenkin pitäisi tulla?" Nimue kysyi hieman epäilevällä äänellä.
"Minä en luota siihen tyyppiin", Daniel kommentoi.
"Siinä on jotain hämärää", Kirakin huomautti, mutta Zenzibar tuhahti, ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Mitä vahinkoa Gustaffsson saisi täällä aikaan? Tämä ei voi tästä paljon pahemmaksi mennä", hän sanoi kuivasti, ja muut myöntyivät.
"Eli, lähdetään hakemaan Sieppeliä?" Omppuli kysyi, mutta silloin vähän matkan päästä kuului...

[Sieppeli]

Sillä välin saaren toisella puolella:

"Sieppeli, hoidit työsi huonosti!" Mies sanoi. Kaksi muuta miestä seisoi Sieppelin takana vahtimassa, ettei tämä lähtisi karkuun.
"En voinut sille mitään, se Daniel löysi sen penteleen matkustaja listan."
"Olisit etsinyt sen itse käsiisi." Mies sanoi.
"Yritinkin, mutta en ehtinyt." Sieppeli puolustautui.
"No, saimmepahan ne lapset tänne suojaan." Mies sanoi ja lähti kävelemään ympäri majaa. Sieppeli katsoi hänen menoaan.
"Mitä minun pitää seuraavaksi tehdä?" Hän kysyi ja mies pysähtyi. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän puhui.
"Vahdi, etteivät ne tulokkaat löydä tänne, ennekuin on sopiva hetki." Sitten, hän viittaisi kätyreidensä päästävän Sieppelin pois.
"Otanko käyttöön hellät, kovat vai tosi kovat käytännöt?"
"Meidän on parempi saada heidät ymmärtämään heti, että kenen kanssa he joutuvat leikkimään. Eli siis tosi kovat." Mies nauroi. Sieppeli lähti kohti saaren toista puolta, missä muut yrittivät selvittää äänen tulolähdettä.

[sooda]

Muut olivat kuulleet jostan todella kovaäänisen rysähdyksen. Kaikki olivat niin säikähtäneitä, etteivät melkein edes huomanneet, että Sieppeli liittyi taas heidän seuraansa. Kukaan muu paitsi sooda, joka päätti puhua muille myöhemmin. "Minusta tuntuu, että se kuuluin tuolta päin", sanoi Nat ja osoitti suoraan metikköön päin. "Niin varmaan", sanoi sooda. "Lähdetäänkö kaikkí katsomaan, vai pitäiskö osan jäädä tänne?" kysyi Kira. He päätyivät siihen, että osan pitäisi jäädä rannalle ja osan etsimään äänen tulonlähdettä. Pian kokoonpanot oli päätetty. Sooda, Daniel, Kira ja Zenzibar kävelivät metsässä kohti tuntematonta, kun muut jäivät odottamaan heidän paluutaan rannalle. Niin, jos he nyt ikinä palaisivat...

[Zenzibar]

Zenzibar johti joukkoa, joka käveli yhä vain synkkenevään metsään. Zenzibarilla ja Kiralla oli soihdut ja muut joutuivat seuraamaan niitä. Hämärässä metsässä he kompuroivat helposti ja Zenzibar olikin koko ajan muistuttamassa hiljaisuudesta ei-niin-hiljaisesti.
"Olkaa nyt JUMALAUTA hiljaa! Kaikki metsän pedot heräävät!"
"Mitä petoja täältä muka löytyy?" Sooda kysyi.
"Villisikoja!" Daniel huusi.
Zenzibar käännähti kannoillaan. "ÄLä ole nauret- Voi paska!"
Zenzibar tuijotti silmiin suurta tummanruskeaa villisikaa.
Daniel ja sooda kirkaisivat yhteen ääneen ja lähtivät juoksemaan. Kira puolestaan heitti sikaa soihdulla, ja kun eko ei vaikuttanut mitenkään tämäkin otti jalat alleen. Zenzibar jäi yksin Villisian kanssa. Hän tiesi, että jos hän nyt lähtisi juoksemaan, sika seuraisi ehdottomasti häntä.
Nianen yritti pitää päänsä kylmänä, mutta hän ei keksinyt mitään millä saisi ajattua sian pois. Sika taas näytti miettivän, että miten tappaisi Zenzibarin helpoiten.
Yhtäkkiä..

[Nat]

Nat kompuroi paikalle ja hyppäsi sian päälle. Hän alkoi "harrastaa rodeota". Sika vinkui ja röhki ja lopulta kyllästyttyään tömäytti Natin päin puuta ja lähti. Nat jäi paikalleen tajuttomana.
Zenzibar seisoi hieman tyrmistyneenä paikallaan kun muut tulivat paikalle soihtujen kanssa. Yhtäkkiä metsästä kuului aivan hirvittävä jyrinä joka ravisutti puita. Kaikki katsahtivat toisiaan kummastuneina. Sitten Kira laittoi sormen huulilleen merkiksi olemaan hiljaa ja viittoili muita seuraamaan, eikä kukaan muistanut Nat-parkaa. Tämä jäi yksin makaamaan puun juurelle.
Daniel piti joukolle perää ja katseli valppaana ympärilleen. Sitten hän huudahti:" Voi paska!" ja alkoi juosta.

//Ompas nyt puheliasta porukkaa:)//

[sooda]

Mutta kun hän oli päässyt pari askelta eteenpäin hän kompastui puiden juuriin. Hän yritti otta tukea Soodasta, joka horjahti hänkin ja kohta he molemmat olivat rähmällään maassa. Sooda näytti joutuneen hillittömän hihityskohtauksen valtaan, mutta hiljeni, kun Daniel katsoi tätä jäätävästi.
"Hei! Me unohdimme Natin!" huomautti Kira.
"Äh, pitääkö miedän mennä hakemaan se?" sanoi Zenzibar hieman pitkstyneen oloisena.
"Totta kai täytyy" vastasi Kira rauhallisesti samaan tyyliin, kun kuusivuotiaalle selitetään, että yksi plus yksi on kaksi. Hän lähti kävelemään määrätietoisesti kohti sitä suuntaa, josta he olivat tulleet, mutta kompastui vieläkin maassa makaavan Soodan jalkoihin. Sooda joutui uuden hihityskohtauksen valtaan (sooda oli selvästi jossain aineissa tai sitten yksinkertaisesti outo), mutta Daniel kiskaisi Soodan ylös ja lähti taluttamaan häntä eteenpäinmäärätietoisesti. Kun he saapuivat Natin luokse...

[Kira]

Sillä välin rannalla:
"Mikä piru niillä kestää" Gustaffsson mietti istuessaan hiekalla.
Sieppeli kompuroi paikalle hiukset takkuisina.
"Ja missä sinäkin olet ollut!" Gustaffsson kauhistui.
"Mi-minä.. Olin etsimässä.." Sieppeli söpersi sekavasti.
"Keitä? Miksi?" Gustaffsson uteli.
"Tuota... Zenzibaria ja näitä" Sieppeli sanoi hetken pohdiskeltuaan.
"Miksi katosit? Etkö ymmärrä ettei se ole turvallista? Löysitkö heidät?" Gustaffsson kysyi kummissaan.
"Niin... Olin huolissani heistä... En löytänyt muuta kuin tämän" Sieppeli sanoi ja näytti siltä että purskahtaisi itkuun. Hänen kädessään oli Zenzibarin paidasta palanen.
"Voi ei" Gustaffsson mutisi.
"Pelkään että he ovat mennyttä" Sieppeli sanoi ja niiskaisi.
"Tule" Gustaffsson murahti ja lähti kävelemään metsää kohti.
"Mitä?" Sieppeli kysyi voimattomasti kuin uskomatta korviaan.
Kaksikko katosi metsän uumeniin.

Jossain keskellä metsää:
Kun he saapuivat Natin luokse, he huomasivat kauhukseen, ettei Nat hengittänyt.
"Voi hemmetti, herää!" Zenzibar karjaisi ja potkaisi Natia. Ei reaktiota.
"Missä on lääkäri kun sitä eniten tarvitaan?" Sooda voihki ja katsoi ympärilleen.
"Sooda, hän on lääkäri" Daniel sanoi väsyneesti. Zenzibar pyöräytteli silmiään.
Kira läimi Natia kasvoihin. Ei reaktiota.
"Tekohengitystä puupaa!" Sooda kikatti ja istuutui maahan.
"Olenko ainoa, jonka mielestä tämän saaren ilmapiiri ei sovi kaikille?" Daniel kysyi ja katsoi oudoksuen Soodaa, joka imitoi paloautoa.
"Et onneksi", Zenzibar sanoi, "Tuo yksi on kuolemaisillaan, yksi leikkii lääkäriä ja yksi on aivan sekopää"
"Minä en leiki lääkäriä!" Kira tiuskaisi Zenzibarille.
"Leikitpäs!" Zenzibar sanoi nauraen.
"En!" Kira kiljui samalla kun tunnusteli Natin pulssia.
"Kyllä!" Zenzibar sanoi ja nauroi lisää.
"Minä tulen hulluksi" Daniel mutisi ja laittoi sormensa korviinsa.

[Omppuli]

silla valin rannalla...

Omppuli tuli takaisin juomasta ja huomasi rannan autioksi.
"Siis paattivat jattaa minut tanne! Yksin! Ilkeata porukkaa!" Omppuli puhisi raivoissaan. Sitten hankin marssi metsaan.

Metsassa...

"Yrittakaa auttaa nyt sita Natia", Daniel huusi.
"Yritetaan koko ajan!" Kira kiljui paniikissa.
"APUA!" kuului yhtakkia kiljaisu jostain kaukaa.
"Kuka siella huutaa?" Daniel murisi.
"Kuulostaa Omppulilta", Sooda sanoi naurunsa keskelta.
"Auttakaa joku minua! Ala tapa minua!" Omppuli rukoili jossain.

[Gustaffsson]

Daniel ja muut juoksivat Omppulin luokse. Omppuli makasi maassa pidellen jalkaansa, josta vuoti verta.
"Joku oli tuolla ja ampui minua!" Omppuli henkäisi. Muut juoksivat sinne minne hän osoitti.
"Hei! Entäs minä!" Omppuli kiljui heidän peräänsä. Daniel huomasi jonkun juoksevan ja hyppäsi hänet kumoon.
"Auts! Senkin idiootti, hän pääsee karkuun!" hahmo huusi. Se oli Gustaffsson.
"Kuka?" Kira kysyi.
"Se Sieppeli! Hän ampui Omppulia pusikon takaa!" Gustaffsson sanoi.
"Mitä varten sitten sinulla on ase kädessäsi?" Daniel kysyi osoittaen Desert Eaglea Gustaffssonin kädessä.
"Hänellä oli oma ase" Gust sanoi ähisten.
"Valehtelija! Eikä tuolla edes ole ketään, tarkistin!" Kira sanoi. Daniel nappasi pistoolin Gustaffssonin kädestä ja osoitti sillä häntä. Zenzibar katsoi tilannetta hiukan järkyttyneenä.
"Se en ollut minä!" Gustaffsson sanoi.

[sooda]

"Miksi meidän pitäisi uskoa sinua?" kysyi Daniel osoittaen Gustaffsonia vieläkin aseella. Paikalle saapui nyt myös Omppuli, kävellen Soodan tukemana.
"Onko täällä mitään, millä me voisimme sitoa Omppulin jalan?" kysyi Sooda, kiinnittäen huomion tällä kertaa Omppuliin. Nat meni katsomaan Omppulin haavaa.
"Ei näytä hyvältä. Meidän pitäisi saada luoti pois" hän sanoi. Daniel erehtyi vilkaisemaan Omppuliin päin, pois päin Gustaffsonista, joka tajusi tilaisuutensa tulleen: hän nappasi Danielilta aseen supernopeasti ja käänsi sen osoittamaan tällä kertaa muita, itse koko ajan perääntyen.
"En pidä siitä että minua osoitellaan aseella. Mutta en minä Omppulia ampunut" Gustaffson sanoi matalalla äänellä. Sitten hän laski aseen.
"Todista se", sanoi Daniel.

[Zenzibar]

Gustaffson vääntlei vaivaantuneena käsiään. "miten?"
Zenzibarin silmissä paloi hullunkiilto, kun tämä hyökkäsi Gustaffsonin kimppuun, riisti tältä aseen ja painoi polvellaan tämän maahan. Gustaffson hämmästyi niin, ettei tajunnut edes puolustautua.
Toiset katsoivat ihmeissään Zenzibaria. "Tuo nainen on aivan selvästi hulllu! Varmasti ollut joku kiduttaja tai salamurjaaha entisessä elämässään." Daniel kuiskasi hiljaa Soodalle.
Zenzibar kuuli tämän ja ampui laukauksen Daniel jalkoihin saaden tämän huudahtamaan. "Tai vaikka nykyisessä?" Hän ilmoitti ivallisesti.
Daniel mumisi jotain hullusta, muttei sanonut enempää vastaan.
Zenzibar kääntyi Gustaffsonin puoleen. "Ammuitko sinä Omppulia?"
"En!"
Zenzibar laittoi aseen tämän ohimolle. "Ammuitko sinä omppulia?"
"EN!"
Zenzibar rusensi Gustaffsonin käden jalkansa alle painaen yhä liipasinta tämän ohimoon. "Ammuitko sinä Omppulia?"
Toiset katsoivat järkyttyneinä, miten Zenzibar kidutti Gustaffsonia täysin tyynesti...

[sooda]

...kunnes Daniel huusi: "Lopeta tuo!"
Zenzibar näytti ajatellevan ankarasti, katsoen kokoajan Gustaffsonia silmiin. Tämän ilme ei värähtänytkään. Pikkuhiljaa Zenzibar alkoi laskea asetta hitaasti alaspäin, rentoutumatta yhtään. Hän näytti koko ajan olevan täysin valmis ampumaan.
"No niin, minusta Gustaffson puhuu totta", sanoi Sooda.
"Niin, no joo. Mutta kuka Omppulia sitten ampui?" kysyi Daniel.
"No kenllä kaikilla täällä on ase, siitä voi päätellä jotain", sanoi Zenzibar pitäen vieläkin asetta kummallakin kädellä kinni.
"Voidaanko me olla varmoja että tämä saari on autio?" kysyi Kira.
"Niin, onhan se yksi vaihtoehto, mutta minusta tuntuu että se oli se Sieppeli", sanoi Zenzibar, sylkäisten maahan.

[Omppuli]

"Aih!" vinkaisi Omppuli kun Nat koski haavaa.
"Miksi Sieppeli haluaisi ampua Omppulin?" Daniel kysyi.
"Hän on ollut alusta asti kummallinen! En nähnyt häntä lentokoneessa, lapset katoavat, Sieppeli katoaa ja tuolla on aseita vaikka muille jakaa", Omppuli sanoi osoitten Gustaffssonia.
"Meidän pitää löytää Sieppeli", Kira sanoi.
"Miten me hoidamme Omppulin?" Nat kysyi.
"Sinähän se lääkäri olet", Zenzibar sanoi.
"En minä ole valmistunut lääkäri", Nat kivahti ja yritti tyrehdyttää verenvuotoa.
"Minä en ole amiksessa", Omppuli sanoi yht'äkkiä.
"Miten se nyt tähän liittyy?" Kira kysyi.
"Minä - minä", Omppuli yritti sanoa, mutta hän pyörtyi sitten ilmeisesti kivun takia.
"Sitähän minäkin. Ei amiksessa voi oppia ampumaan niin tarkasti kuin hän", Gustaffsson sanoi.
"Meidän täytyy etsiä se Sieppeli", Zenzibar murisi. Daniel nosti Natin ja Soodan avustuksella Omppulin ylös ja he lähtivät kantamaan tätä Gustaffssonin, Zenzibarin ja Kiran perässä.

[sooda]

"Mutta siis -äh- mistä te -puuh- meinasitte etsiä sitä -puuh- Sieppeliä?" kysyi Daniel puuskuttaen. Hän kantoi Omppulin painosta suurimmn osan, Soodan ja Natin voimat eivät riittäneet kovinkaan pitkälle. Ja ette arvaakkaan, kuinka hankala on kantaa täysin velttoa ruumista.
Zenzibar pysähtyi äkisti. "Totta."
"Mikä on totta?" kysyi Gustaffson.
"Se, ettei ole mitään jarkeä kaikkien lähteä etsimään Sieppeliä."
Kukaan ei viitsinyt huomautaa näsäviisaasti, ettei kukaan ollut sanonut mitään sellaista ennen kuin Zenzibar sanoi "totta".
Hetken mietinnän jälkeen tultiin siihen tulokseen, että Daniel, Sooda ja Nat jäivät vieläkin tajuttoman omppulin kanssa odottamaan rannalle, ja muut lähtivät pareittain eri puolille metsää. Jos joku löytäisi Sieppelin, hänet pitäisi tuoda heti rannalle. Kaikkien pitäisi olla siellä auringonlaskun aikaan.

[Gustaffsson]

"Hetkinen" Kira sanoi yllättäen. Muut pysähtyivät.
"Mitä?" Zenzibar kysyi.
"Voimmeko luottaa häneen?" Kira kysyi osoittaen Gustaffssonia, joka vain kohautti olkiaan.
"Se taas on teidän päätettävissänne" hän sanoi.
"Mitä jos hän onkin tappanut Sieppelin ja asettanut ansoja viidakkoon?" Kira kysyi. Gustaffsson huokaisi.
"Emmeköhän me voi luottaa häneen" Zenzibar sanoi huokaisten. Yllättäen pusikosta kuului ryminää. Sieltä ryntäsi Sieppeli.
"Voi luojan kiitos- SINÄ!" Sieppeli kirkaisi osoittaen Gustaffssonia.
"Hän yritti ampua minut ja Omppulin!" hän huusi. Ennenkuin Gustaffsson ehti sanoa mitään, Zenzibar löi häntä aseen kädensijalla selkään ja tarttui häntä oikeasta kädestä. Kira tarttui vasemmasta ja he alkoivat raahata häntä koneenhylyn luokse. Sieppeli virnisti Gustaffssonille häijysti.

[sooda]

"Hei! Sieppeli valehtelee, hän vaan yrittää kääntää epäilykset pois itsestään!", Gustaffson huusi.
"Puhutaan rannalla, kun kaikki ovat paikalla", ehdotti Kira. Niinpä he alkoivat kävelemään rantaa kohti, kun Sieppeli joukon perältä sanoi:"Seis."
Kaikki kääntyivät katsomaan, ja näkivät Sieppelin pitävän kiinni Kiran käsivarresta ja asetta saman tyypin ohimolla. Kira näytti kauhistuneelta, mutta ei hievahtanutkaan.
"No niin. Kävelläämpäs nyt kaikki rauhassa rannalle, missä selvitetään asiat. Älkääkä yrittäkö vastustaa, tai tälle pikkuystävällenne voi käydä huonosti. Kaikki, jopa Zenzibar, alkoivat kävellä kohti rantaa.

Siellä heitä odotti...

[Gustaffsson]

...kaadetut ja hajotetut majat, maahan poljetut ruokatarpeet. Kaikki, Sieppeliä lukuun ottamatta katsoivat hävitystä kauhuissaan.
"No, menkää" Sieppeli sanoi ja painoi aseen piippua tiukemmin Kiran ohimolle. Muut kävelivät koneenhylyn luokse ja kääntyivät katsomaan Sieppeliä ja Kiraa.
"No niin. Te olette hengissä minun armoni ansiosta. Mutta jos ikinä, ikinä minä sanon, tulette vielä meidän näköpiiriinne, olette kaikki kuolleita" Sieppeli sanoi.
"Bluffaat. Tuskin heitä tarpeeksi monta on meidät kaikki voittaakseen" Gustaffsson sanoi. Sieppeli nauroi kylmästi ja kaivoi takataskustaan radiopuhelimen ja painoi sen päälle.
"Merkki" hän puhui. Pian kaukana viidakossa heidän takanaan syttyi vähintäänkin sata soihtua korkealla kukkulalla. Niiden valossa näkyi myös niitä kantavat ihmiset.
"No niin. Joko uskotte?" Sieppeli sanoi ja viskasi Kiran kivuliaan näköisesti heidän luokseen. Pian hän juoksi viidakkoon ja katosi.
"Outoa" Gustaffsson sanoi.
"Ärsyttävää" Zenzibar totesi.
"Pelottavaa" Daniel lisäsi.
"Nälkä" Sooda sanoi.
"No, katso jos saat pelastettua jotain, he viskasivat kaiken pois. Mutta ilta alkaa hämärtyä, minä voin vahtia Sieppelin joukkojen varalta" Gustaffsson sanoi. Kaikki katsoivat häntä.
"Voimmeko me luottaa häneen?" Daniel kysyi.
"Minä en ampunut Omppulia, voitte luottaa" Gustaffsson ärähti.
"Kaipa hän on oikeassa" Zenzibar totesi.
"Onhan täällä sentään järkevämpiä ihmisiäkin. Mutta päättäkää jo" Gustaffsson sanoi. Muut myöntyivät ja menivät nukkumaan koneeseen.

[Moondancer]

Kun kaikki olivat jo nukkumassa ja yö oli laskeutunut, hiipi metsän kätköistä jokin olento. Se nosti päänsä takakenoon ja ulvoi, ulvoi pitkän ja susimasen ulvonnan. Olento oli Moondancer, joka oli jäänyt metsän laidalle katselemaan hävitettyä leiriä rannalla.
"Hum, hum, keitähän täällä luuraa...?" tyttö kysäisi itsekseen, odottaen, olisiko kukaan kuullut ulvontaa. Kyllä varmasti olisi... Kauan ei tarvinnut odottaakaan, vaan pian koneesta kömpi pari väsynyttä olentoa, Daniel ja Sooda.

"Mitä hit... Onko täällä muka susia?" Daniel sanoi haukotellen.
"Sssh, hiljaa. Minulla on niin nälkä että söisin vaikka suden!" Sooda vastasi nähdessään Moondancerin varjon metsän laidalla.

Moondancer oli kuin ei olisi kuullut puheita suden syömisestä, vaikka oikeasti hänellä oli hyvä kuulo ja hän oli kyllä kuullut moisen uhkauksen. Hui. Tyttö astahti esiin varjoista, joita puut loivat hänen ylleen kuutamossa. Moondancer ei ollut kuitenkaan huomannut vartijana toimivaa Gustaffssonia, joka oli hiljaa katsellut liikuskelevaa varjoa valmiina ampumaan tuon jos tuo olisi jokin vaarallinen olento. Gustaffsson oli kertonut hiippailijasta hereillä oleville ihmisille, mutta kukaan ei ollut mennyt katsomaan, kuka ulvoja oli, lähinnä siksi, että he luulivat tuota sudeksi. Mutta kun Moondancer astui esiin varjoista, huomasivat toiset tietysti heti, että tuo hiippari oli ollutkin vain ruskeahiuksinen takkutukkatyttö.

"Kuka sinä olet?" Sooda kysyi Danielin ja Gustaffssonin ollessa hiljaa, Danielin haukotellessa ja Gustaffssonin tarkkaillessa ympäristöä.
"Tyttö metsän varjoistahan minä, Moondancer on nimeni." Moondancer vastasi kuin kunnon ihminen ainakin. Toiset olivat epäluuloisia. Kuka tuo outo tyttö oli ja mitä ihmettä hänellä oli mielessään?

Pst! Moondancerkin muistaa vastedes varata, eikös vaan? ^^ ~kirja

[Omppuli]

"Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin herätellä ihmisiä, joita on ammuttu?" Omppuli, joka oli myös raahattu sinne pällistelemään uutta vieresta, kysyi. Nat, Zenzibar ja Kira olivat myös tulleet katsomaan outoa vierasta.
"En minä nyt niiden hullujenkaan luo jää", Moondancer sanoi ilman ärtymyksen häivääkään.
"Keiden?" kysyi Gustaffsson.
"Niiden hullujen, jotka tekevät täällä jotain hämärää", Moondancer sanoi.
"Sieppelin porukat", Zenzibar sihahti. Moondancer kohautti olkiaan ja tuli lähemmäs heitä. He perääntyivät hiukan eikä Gustaffsson laskenut asettaan.
"Hei en minä teille tee mitään", Moondancer sanoi.
"Uskottavaa", Kira sanoi. Moondancer ei välittänyt hänestä vaan tutkaili ympäristöä.
"Teidän ei kannattaisi olla rannalla. Ne tulee vielä tänne ja tappaa teidät", Moondancer sanoi. Daniel katsoi levottomana metsään.
"Mistä sinä olet tullut?" kysyi Gustaffsson.
"Vene-onnettomuudessa", Moondancer sanoi hiljaa.
"Tämä taitaakin olla onnettomuuksien saari", Omppuli tuumasi.
"Kuinka kauan olet ollut täällä?" Sooda kysyi.
"Puolitoista vuotta", Moondancer vastasi.
"Huh, huh. Aika kauan", Kira sanoi.
"Sehän voi ihan hyvin valehdella", Zenzibar sanoi ja katsoi silmät epäluulosta viiruina. Omppuli nyökytteli Zenzibarin sanoille. Moondancer huokasi, mutta terästäytyi sitten.
"Ne tulevat taas", Moondancer sanoi ja lähti juoksuun. Hän katosi metsän siimekseen ja hänen askeleensa loittonivat.
"Ihan sekopää", Daniel sanoi. Sitten he näkivät metsässä soihtuja, jotka tulivat yhä lähemmäs ja lähemmäs. Niitä oli satoja.
"Juoskaa!" Gustaffsson huusi. Zenzibar ja Daniel nostivat Omppulin, joka kietaisi kätensä heidän ympärilleen ja Nat nosti Omppulin jalat, sitten kaikki säntäsivät juoksuun. Kaikki juoksivat metsään. He juoksivat kauan aikaa ennen kuin pysähtyivät. He olivat todella syvällä metsässä.
"Se Moondancer oli oikeassa. Rannalle emme voi enää palata", Gustaffsson sanoi.
"mitä me sitten teemme?" Omppuli kysyi.
"Meidän täytyy ensin etsiä sopiva majapaikka tai rakentaa sellainen itse", Gustaffsson sanoi.

[Zenzibar]

"Loistavaa!" Zenzibar tuhahti kärttyisesti ja paransi otettaan omppulista. "Tätä minä olen aina halunnut! Tippua lentokoneella jollekkin helvetin saarelle, jolla on kummaijaisia jotka haluavat listiä meidät, sekä yksi hullu akka, joka on viettänyt täällä puolitoistavuotta!"
Kukaan ei sanonut mitään.
He taivalsivat kauan ja aamu alkoi jo sarastaa. Gutsaffson, joka oli mennyt edeltä palasi tuntien päästä.
"Hei, uskon, että löysin sopivan paikan, mutta sinne on matkaa." Hän vilkaisi Zenzibaria ja Danielia. "Jaksatteko te kantaa hänet?"
Zenzibar irvisti ja sanoi sarkastisesti: "Mielelläni minä jättäisin tämän tähän ja uisin takaisin Amerikkaan, mutta se ei taida olla vaihtoehdoissani, joten juu, eiköhän tämä tästä!"
Daniel puolestaan ähkäisi ja katsoi Gustaffsonia anovasti. "Etkö sinä voisi ottaa hänet välillä? Kädet ovat ihan puutueet."
Gustaffson tuli ottamaan kiinni omppulin toiselta puolelta ja Daniel yritti väistellä Zenzibarin halventavia katseita.
Gustaffson johdatti joukon pienelle aukiomaiselle paikalle metsän keskelle, joka oli luolien ympäröimä. Luilien takana oli putous, mistä suurin osa porukasta oli kiitollinen.
Zenzibar laski Omppulin ei-niin-hellävaraisesti maahan ja sukelsi sen siliän tien putoukseen. Kun hän nousi ylös, kaikki tuijottivat häntä kuin tärähtänyttä.
"Mitä? Eikö täällä saa enää uidakaan?"