Tarvehuone

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ma Loka 08, 2007 5:07

Siellä se makasi tavehuoneessa mumisten samalla itsekseen.
"Minä kostan hänelle... KOSTHAN!"
Omppulille tuli Danielista mieleen Draco ja Omppuli pelkäsi, että Daniel päätyisi Zenzibarin ex-miehen kanssa samoille poluille... Hän meni varovasti Danielin viereen.
"Öh, Daniel?"
Daniel nosti sumean katseensa omppuliin. "SHINÄ! Mene phois! Häivhy... Minhä eh kaiphaa sinhua!"
Omppuli katsoi Danielia surullisesti. "Daniel, anna minä selitän! En minä halunnut siinä käyvän niin!"
Daniel vain tuijotti, eikä enää tainnut edes tajuta kuka hänen edessään seisoi.
"Daniel tule mukaani ja selvitä pääsi yön yli. Selvitetään asiat huomenna vai mitä?" omppuli aneli.
"Daniel ei taida lähteä nyt yhtään mihinkään." kuului ääni.
Omppuli kääntyi ympäri ja kohtasi Zenzibarin ex-miehen kasvoista kasvoihin. "Draco?"
Draco hymyili. "Aivan. Sattumoisin satuin kuulemaan, että myös tämä sinun rakas poikaystäväsi, tai näköjään entinen puheista päätelleen, hautoo kostoa. Ainakin minun rakasta ex-vaimoani kohtaan", Draco sanoi ja virnisti samalla mielipuolisesti.
"JOten jos sinua ei haittaa, minä ja Daniel siirrymme tästä muualle. KANGISTUMIS TYYSTILYS!"
Omppuli ei ehtinyt reagoida, kun hän jo kaatui maahan täysin kangistettuna.

Kirjoittaja **Omppuli** » Ma Loka 08, 2007 6:04

Omppuli katsoi kangistuneena kun Draco vei Danielin. Loistavaa! Omppuli ajatteli katkerasti.

"Ei voi olla totta! Draco pääsi taas karkuun!" Nimue huusi.
"Missä Omppuli on?" Zenzibar sanoi.
"Lähti etsimään Danielia", Kira sanoi.
"Ai. Toivottavasti ei synny mitään verilöylyä", Zenzibar toivoi.
"En usko, vaikka aika iso riita siitä tulee", Gertsi arveli.

Kolmen tunnin kuluttua Zenzibar oli vähän levoton. Danielia ja Omppulia ei kuulunut.
"Missä Omppuli on?" Zenzibar mutisi itsekseen. Jossu käänsi päänsä häntä kohti.
"Tarvehuoneeseen se meni", Jossu vikisi ja jatkoi keskusteluaan Meenain kanssa. Zenzibar päätti mennä katsomaan miten keskustelu oli sujunut.
Zenzibar astui ovesta sisään ja huomasi heti kangistuneen Omppulin. Zenzibar vapautti Omppulin heti ja vaati selitystä.
"Se oli Draco. He aikovat kostaa meille", Omppuli sanoi ja hän näytti hirveän apealta ja surulliselta.
"Liittyikö Daniel Dracoon?" Zenzibar kysyi epäuskoisena.
"Jep", kuului ovelta. Siellä seisoi Draco yksin. Zenzibar tavoitteli taikasauvaansa, mutta Draco oli nopeampi.
"Karkotaseet!" Draco sanoi ja Zenzibarin taikasauva lennähti Dracon käteen. Draco marssi Omppulin eteen ja löi tätä. Omppuli kaatui maahan ja kokeili nenäänsä. Hänen kädessään oli verta.
"Se oli Danielilta", Draco sanoi ja asteli pois.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ma Loka 08, 2007 6:35

"Jossu hei, oletko kuullut mikä päivä tänään on?" Meenai kysyi. Jossu kohautti olkapäitään.
"Jotkut oudot ihmiset on nimennyt tämän päivän Dobbyn päiväksi. Pitäisiköhän meidän kysyä Dobbyltä, mistä tässä on kyse?" Meenai jatkoi.
"Dobbyn päivä.. Tarkoittaako se sitä, että meidän pitäisi vetää eripari sukat jalkaan ja pitää päässä niitä outoja hattuja?" Jossu kysyi ja kumpikin kotitonttu sai ihmeellisen naurukohtauksen.
"Tai sitten meidän pitää mennä anomaan rehtorilta palkankorotusta." Meenai jatkoi.
"Palkankorotus! Me unohdimme kapinan aikaan vaatia sitä!"
"Oikeastaan koko kapina oli aika outo juttu.. Emmehän me saavuttaneet sillä mitään..."
"Totta.." Jossu huokaisi.
"Hei, pitäisikö meidän mennä töihin?" Meenai älysi.
"Vai mentäisiinkö tarvehuoneeseen tonttuviinille? Se ei saa päätä menemään sekaisin, niinkuin kermakalja."
"Sinun vuorosi tarjota!" Meenai huudahti.
"Taasko?"
"Joo! Raahataan Winky sieltä pois ja mennään pitämään hauskaa!"
"Mitä McGarmiwa siihen sanoo?"
"Ei se saa ikinä tietää.."
"Otetaan sitten Dobbykin mukaan! Leikitään vaikka sukan piilotusta." Kotitontut hyppelivät iloisesti tarvehuoneelle.

[Yritin hoitaa vähän tuota Kotitonttu paritusta.]

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ma Loka 08, 2007 7:18

Samaan aikaan Drao ja Daniel juoksivat kielletyn metsän reunaan.
"Tänne näin!" Draco sanoi ja nosti puisen ja sammaleilla sekä heinillä kätketyn luukun ylös. Daniel hyppäsi sisään ja Draco tuli perässä sulkien luukun.
"Valois!" Daniel sanoi. Taikasauvan valo paljasti suuren huoneen, josta lähti useita käytäviä joiden päitä ei näkynyt.
"Kuinka kauan sinä olet tätä kyhäillyt?" Daniel kysyi.
"Siitä asti kun Tylypahka avattiin Voldemortin kukistumisen jälkeen. Olen taikuudella työstänyt useita käytäviä, muunmuassa Tylyahoon, Tyrmiin, huispausstadionin laidalle, syvälle kiellettyyn metsään..." Draco selosti. Daniel tutki huonetta mielenkiinnon vallassa.
"Tuollapäin on yksi huone johon voi tehdä nuotion, savu lähtee ulos mutta hälvenee ennen kun kukaan ehtisi nähdä sitä" Draco jatkoi.
"Mikä tuo huone on?" Daniel kysyi osoittaen paksun näköistä ovea.
"Varasto. Olen hakenut aseita ja muuta mukavaa Voldemortin eri tukikohdista" Draco sanoi.
"Entä kosto?" Daniel kysyi.
"Kaikki ajallaan... Ensin on mietittävä kostomme laatua. Tapammeko heidät kaikki yksitellen, vai kaikki kerralla? Vai valtaammeko samantien koko Tylypahkan ja keräämme seuraajia? Ajattele Daniel... kaksi Pimeyden Lordia, koko maailma olisi jaloissamme..." Draco sanoi kiertäen kehää Danielin ympärillä.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ti Loka 09, 2007 2:11

Daniel oli hämmästynyt Dracon nerokkuudesta, hän kun oli ehtinyt jo nimetä tämän mielessään mielipuoleksi.
"Kannatan valtausta ja seuraajien hakemista. tiedätkö yhtään elossa olevaa kuolonsyöjää, joka kaipaa kipeästi pomoa? Jos saisimme koottua kymmenisenkin ihmistä, saisimme plajon paremmat asemat vallata tuo typerä koulu!" Daniel innostui.
Draco mietti. "Bellatrix ja Lucius ainakin. EHkä myös muutama muu... Miten saamme heidät suostuteltua puolellemme?"
"No, tätisi ja isäsi nyt varmasti suostuvat, ja loput voisivat suostua jos saamme Voldemortin haamun suostuttelemaan niitä."
Draco katsoi ihmeissään Danielia. "Olet kyllä aika nero!"
Daniel hymyili. "Tiedän..."

Zenziabr hoiti parhaansa mukaan Omppulin nenää kuntoon, mutta lopulta heidän oli alistuttava ja annettava matami Pomfreyn paikata se, koska murtumia ei kukaan heidän tuvastaan osannut korjata.
Siispä, vaikka he inhosivat sairaaloita yli kaiken, he menivät käymään sairaalasiivessä.
Yhtäkkiä matkalla sinne Zenzibarin kättä alkoi poltella. Zenzibar henkäisi ja veti vasemmankäden hihansa ylös, Pimeän piiroa poltteli, mutta erilailla, kuin silloin jos Voldemort kutsuu, nyt se hohti vihreänä.
Omppuli aktsoi kättää kauhuissaan. "Mitä tuo tarkoittaa?"
Zenzibar katsoi kättään. "Sitä, että joku kuolonsyöjä kokoaa meitä tapaamiseen. Draco."
"Hei, jos sinä menet sinne tapaamiseen, saat tietää missä he piileksivät ja me voimme lähettää aurorit sinne! Tosin en halua että sinule sattuu mitän."
Zenzibar hymyili. "Unohdit yhden asian." Hän sanoi ja muutti olomuotoaan. Hän kasvoi pituutta, hiukset vaalenivat ja silmät muuttuivat sinisiksi.
omppuli avasi suunsa hämmästyksestä.
"Toivota onnea!" Zenzibar sanoi ja lähti juoksemaan kohti ulko-ovia päästäkseen ilmiintymään.

Kirjoittaja **Omppuli** » Ti Loka 09, 2007 2:41

Zenzibar juoksi Tylyahoon ja keskittyi ilmiintymään. Pimeän piirto ohjasi häntä ja hetken päästä hän näki Dracon ja Danielin edessään. Zenzibar hymyili viileää hymyä.
"Miksi kutsuit?" Zenzibar kysyi tavallista matalammalla äänellä.
"Selitän sitten kun kaikki ovat koolla", Draco sanoi hymyillen pirullisesti. Hän ei ollut tunnistanut Zenzibaria. Pian alkoivat tulla muutkin kuolonsyöjät. Muun muuassa Bellatrix ja Lucius, joka oli selvästi ylpeä kun hänen poikansa oli kutsunut kuolonsyöjät koolle.
"No niin. Nyt kun kaikki ovat täällä, kerron miksi olen koonnut meidät yhteen. Herramme on nyt kuollut. Miksemme kostaisi hänen kuolemaansa? Omaisetkin ovat pettäneet meitä. Miksemme kostaisi? Nyt on hyvä aika. Todistakaamme että kukaan ei petä kuolonsyöjää ilman seuraamuksia!" Draco puhui ja kaikki yhtyivät häneen raivokkaasti huutaen.
"Suunnitelma on että hyökkäämme Tylypahkaan, mutta ensin keräämme armeijamme. Kerron teille lisää ensi viikolla", Draco sanoi ja kuolonsyöjät ymmärsivät lähteä. Zenzibar oli vähän pettynyt kun mitään tärkeämpää hän ei saanut kuulla, mutta hän ilmiintyi kuitenkin pois.

Kun muut kuolonsyöjät olivat lähteneet Draco kääntyi taas Danielin puoleen.
"Miten haluat vahingoittaa Omppulia? Henkisesti vai fyysisesti?" Draco kysyi. Daniel mietti hetken.
"Henkisesti", Daniel sanoi.
"Okei. Mikä on Omppulin heikko kohta?" Daco kysyi.
"Että hän jää yksin", Daniel vastasi. Draco näytti iloiselta.
"Minulla on täydellinen suunnitelma. Näytämme hänelle loitsulla painajaisen ja Omppuli jää yksin", Draco sanoi.
"Miten me sen teemme?" Daniel kysyi.
"Minulla on monijuomalientä varastossa. Minulla on yksi ystävä, joka voi muuttua Omppuliksi. Nappaamme hänet tänne ja sinä voit tehdä hänellä mitä haluat. Itse sieppaan Zenzibarilta Zerian", Draco selitti.

Omppuli oli helpottunut kun Zenzibar oli saapunut elossa takaisin ja kuunteli muiden kanssa tarkasti kaiken mitä Zenzibar kertoi.
"Tuossako oli kaikki?" Kira kysyi.
"Daniel siis on Dracon kanssa", Pörri kauhisteli. Omppulinkin mielestä se oli hälyyttävää, mutta nyt häntä väsytti ja hän päätti mennä nukkumaan. Omppuli näki pahaa unta.
Omppuli käveli Tylypahkan käytäviä pitkin. Hän päätti mennä Zenzibarin luo. Hän tiesi että Zenzibar oli kirjastossa. Omppuli marssi sinne, mutta jähmettyi oviaukkoon. Zenzibar oli kyllä siellä, mutta ei yksin. Zenzibar suuteli jotain toista tyttöä! Pettymyksen kyyneleet polttivat Omppulin silmiä. Hän päätti etsiä Kiran. Hänen kanssaan hän voisi jutella. Kira oli oleskeluhuoneessa, mutta hän näytti hirveän vihaiselta. Hän tulikin suoraan Omppulin luokse ja löi tätä poskelle. Omppuli oli hämmentynyt. Sieppeli oli myös siellä ja kun Omppuli aikoi tervehtiä häntä Sieppeli alkoi haukkua Omppulia ja syytti tätä vaikka mistä. Omppulilla oli hirveän paha olla. Sepekin alkoi raivoamaan hänelle että oli hänen syytään että he olivat hävinneet huispausottelun.
Omppuli heräsi. Kasvot olivat kyynelistä märät. Omppuli päätti mennä vessaan juomaan, mutta sitten hän tunsi jonkun laittavan käden hänen suulleen. Omppuli alkoi rimpuilla, mutta tuntematon piti häntä rautaisessa otteessa. Sitten Omppuli tunsi kovan iskun päässä ja sitten pelkkää pimeää.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ti Loka 09, 2007 3:17

Omppuli heräsi pienessä ahtaassa huoneessa. Valoa loisti vain kynttilä huoneen nurkassa. Hän tunsi päässään kovan kuhmun jota jomotti. Hänen kätensä oli sidottu narulla selän taakse, jalat oli kuitnekin jätetty auki.
Omppuli nousi ylös ja hoiperteli hieman. Hänen näkökenttänsä uhkesi sumeta ja hän istuutui äkkiä uudelleen.
Juuri silloin huoneen ovi avautui ja Daniel astui sisään.
"Hei rakas."

Zenzibar tuli juuri loitsujen tunnilta ja häntä vaivasi ajatus Dracosta ja Danielista. Omppulikin oli käyttäytynyt tunnilla TODELLA oudosti.
Hän päätti mennä katsomaan Zeriaa. Hän juoksi huoneeseensa ja huudahti.
"Hei, kulta! Äiti on täs-"Zenzibar aloitti mutta hiljeni kun pinnasänky olikin tyhjä. Hän alkoi kirkua.
Huoneeseen ryntäsi samantien porukkaa. Gustaffson, Sieppeli, Gertsi ja Omppuli.
Zenzibar juoksi Omppulin luo. "Hän on vienyt Zerian, Hän on vienyt Zerian!!"
Zenbar puhkesi itkuun.
"Älä huoli. Me saamme hänet takaisin", Omppuli sanoi.
Zenzibar katsoi häneen. "Lupaatko?"
Omppuli hymyili. "Lupaan."
Zenzibar suuteli häntä. Sitten hän irroitautui nopeasti ja pyyhkäisi suutaan.
"Sinä ET ole Omppuli!"

Kirjoittaja **Pörri** » Ti Loka 09, 2007 4:03

Kaikki olivat tarkoituksella kääntäneet päänsä pois päin kun Zenzibar ja "Omppuli" suutelivat ja nyt he käänsivät päänsä takaisin. Sepen niskasta kuului "naks".
"Auts!" Sepe huudahti ja hieroi niskaansa.
"Kuka sinä olet?" Zenzibar huusi.
"Ömh.. Omppuli!" "Omppuli" sanoi "Anteeksi Zenzibar, huono päivä!"
"Voi Omppuli, minä ymmärrän! Kaikki on niin oudosti, Daniel on yhtäkkiä vaihtanut puolta ja Zeria on kadonnut!" Zenzibar purskahti itkuun. Kaikki ryntäsivät Zenzibarin ympärille lohduttamaan.
"Kyllä kaikki järjestyy!"
"Sinä saat Zerian vielä takaisin!"

"Daniel, minä olen niin pahoillani!" Omppuli sanoi "Lopeta tuo kostaminen! Sinun ei tarvitse kostaa. Minä tiedän ettet sinä pidä Zenzibarista mutta... Voi Daniel, ajattele lastamme!"
"Miksi sinä teit sen?"
"Minä... En minä..."
"Sinä siis et pitänyt minusta! Me olimme yhdessä yli vuoden ja sitten sinä päätit vaihtaa Zenzibariin! Minä ajattelen lastamme! Kaikki kiusaavat sitä sitten kun hän menee kouluun! 'Sinulla on kaksi äitiä eikä isää!' ei kukaan kiusaisi häntä jos hänellä olisi vain isä, ei äitiä! Minä annan sinun elää siihen asti että lapsi on syntynyt! Sitten minä tapan sinut!"

Dracolla ei mennyt kovin hyvin. Hän oli vienyt Zerian tarvehuoneeseen ja nyt Voldun Viholliset ryntäsitä sisään. "Omppuli" oli valittanut pahoinvointia eikä hän ollut mukana.

Anteeksi Sooda(sori, sanoin sua eka Kiraks, ku sekosin..), mutta Pörri varasi ensin.. :( Oli pakko poistaa viestisi, mutta äkkiäkös sinä uuden rustaat! ;)- Zenz

Kirjoittaja **jossujb** » Ti Loka 09, 2007 4:37

Tarvehuone oli sattumalta avautunut samaan paikkaan, missä tontut Jossu, Meenai ja Dobby leikkivät kevyessä tionttuviinihuppelissa sukanpiilotusta. Winky oli siirretty sivummalle, jossa se nyt kuorsasi suu auki ammollaan. Dracon silmät laajenivat hyvin paljon tämän tajutessaan ja Vondun vihollisetkin olivat kovin hämillään.
"Mitä ihmettä! Ulos täältä niin kuin olisi jo!" Darco huusi, mutta tontut eivät muuta kuin nauraneet siihen päälle.
"Katsos Meenai! Tässä sitä taas sorretaan tonttuparkaa: mene siinne, tee tätä, siivoa, puhu alentuvasti, jäkä, jäkä, jäkä." naurahti Jossu ja piteli suurta tummanvihreästä lasista tehtyä viinipulloa kaksin käsin kiinni.
"Aivan! Olen samaa mieltä, annas huikka Jossu ystäväiseni... Dobby! Tule pois sieltä sohvan alta... ei me etsitä enää sukkia." Meenai sanoi.

"Nyt painutte kuuseen täältä, tai palottelen teidät kilon lihakasoiksi. Hermostutatte Zeriaa..." Draco sihisi, ja Zeria todellakin alkoi päästellä sellaisia ääniä, että kohta alkaa huuto. Voldun viholliset olivat lähinnä hiljaa.
"Mitä? Kuinka monta kilon palaa sinä luulet yhdestä kotitontusta saavasi?" Meenai osoitti kuihtunutta vatsaansa, joka näytti vain ihopoimulta. "Eihän tässä ole kuin nahkaa, ja sisällä ehkä metri suolta ja luut."
"Hyi, Meenai, älä näyttele ruumistasi!"
Jossu meni, ja yritti vetää Meenain "vaatetta" kropan peitoksi.
"Siitä tulikin mieleeni, miksi meillä on edelleen nämä kauhtuneet rätit päällä... Dobbylläkin on sentään vaatteet. Mikä eitä estää itseämme enää vaattettamasta. Tietettävästi meillä ei ole nyt herraa. Hei Dobby! Et juo sitä koko pulloa tyhjäksi!"
Meenai kävi ja veti toista tonttuviinipulloa Dobbyn kädestä, mutta koska hänellä oli pienempi pullo kädessä ja ne olivat metrin kokoieselle huppelissa olevalle tontulle hiukan liikaa, hän kaatoi ne kummatkin lattialle.
"Nyt lähdette ketoon täältä"

Kirjoittaja **Omppuli** » Ti Loka 09, 2007 5:03

"Et sinä voi!" Omppuli huusi Danielille.
"Miksen voisi? Minä annan lapsellemme rakkautta, mutta sinä et", Daniel sanoi.
"Et vie minulta lastani! Et vie!" Omppuli kirkui niin lujaa että korviin sattui.
"Omppuli rauhoitu", Daniel pyysi hieman paniikinomasena.
"Enkä rauhoitu! Minä luulin että rakastit minua! Mutta etpä rakastanutkaan kun nyt kerran voit tappaa minut! Olet sydämetön ihminen! Oikea sika! Lapsemme ei ole sinun. Sinä et ansaitse häntä! Hän minun, sinä et ikinä saa häntä syliisi. ET KOSKAAN!" Omppuli huusi raivostuneena.

"Omppuli" ja Zenzibar istuivat oleskeluhuoneessa. "Omppuli" silitti Zenzibarin hiuksia hajamielisenä.
"Omppuli?" Zenzibar sanoi.
"Mitä?" "Omppuli" kysyi.
"Missä me suutelimme ensi kerran?" Zenzibar kysyi tiukasti. "Omppuli" näytti pelästyneeltä.
"Tylypahkassa", "Omppuli" sanoi. Zenzibar ponnahti pystyyn ja "Omppuli" lähti karkuun. Zenzibar lähti perään. "Omppuli" juoksi ulos ja Zenzibar sai hänet kiinni Hagridin mökin edessä.
"Missä oikea Omppuli on?" Zenzibar kysyi ravistellen vale-Omppulia.
"En kerro", vastasi vale-Omppuli. Zenzibar näytti erittäin vaaralliselta.
"Missä Zeria on?" Zenzibar huusi.
"Dracolla", vale-Omppuli sanoi.
"Missä Omppuli on?" Zenzibar kysyi.
"En sano", vale-Omppuli sanoi.
"Onko hän kunnossa?" Zenzibar kysyi.
"En usko", vale-Omppuli nauroi.

Kirjoittaja **sooda** » Ke Loka 10, 2007 7:24

Vale-Omppuli köytti Zenzibarin, leijutti tämän edessään kohti tylyahoa ja heti, kun ilmiintymisenestotaika loppui, hän kimppailmiinnytti heidät pois.

Zenzibar ei voinut mitään, vale-Omppuli oli ollut liian nopea. He ilmiintyivät johonkin pimeään paikaan, josta "Omppuli" jatkoi matkaansa köytetyn Zenzibarin kanssa eteenpäin, kunnes he tulivat johonkin huoneeseen, jossa oli äänistä perustellen muitakin.
"Sain hänet", sanoi "Omppuli", joka otti pienen huikan taskujensa uumenissa piileskeelleestä pullosta ja muuttui takaisin kuolonsyöjäksi, jota Zenzibar ei ainakaan hämärässä tunnistanut.
"Kappas vain." Zenzibarin takaa kuului hyytavä ääni, joka oli tullut Zenzibarille jo liian tutuksi. Hänen eteensä asteli Draco sylissään nukkuva Zeria. Pian hänen takaansa ilmestyi Daniel, joka katsoi Zenzibaria kuin kastematoa.

Voldun Vihollisten oleskeluhuoneessa käytiin kiivasta keskustelua siitä, mishin Zenzibar ja omppuli olivat kadonneet. Kukaan ei ollut nähnyt heitä pitkiin aikoihin.
"Lyön vaikka vetoa, että tämän takana on Draco ja Daniel", sanoi Kira. "Mmm", mutisi Gustaffson samalla kun tujjotteli uneksuvasti tuleen.
"Mutta... Mistä me ne löydämme?" kýsyi Gertsi.
Hetken aikaa vallisti hiljaisuus, jonka rikkoi ääni, joka syntyi, kun Sooda ryntäsi oleskeluhuoneeseen huohottaen. "Minä tiedän misää Draco pitää Zenzibaria ja Zeriaa ja mahdollisesti myös Omppulia", sooda huohotti kiihteyneenä. "Seuratkaa, kerron matkalla" Sooda sanoi ja hoputti muita taputtaen käsiään. Suurin osa Voldun vihollisista nousi heti ja lähtivät seuraamaan Sooda empimättä, jotkut näyttivät hetken melko epäileväisiltä, mutta tajusivat, että tämä oli ainut mahdollisisuus ja juoksivat muut kiinni. VV:n tyypit lähtivät pihamaalla Soodan johdolla juoksemaan kohti Tylyahoa, mutta hetken päästä Sepe hidasti Soodan vauhtia kävelyvauhtiin ja sanoi: "Voisitko selittää?"

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Pe Loka 12, 2007 5:47

Sooda jatkoi juoksuaan. Hetken kuluttua hän pysähtyi ja näytti tunkevan sormensa maan sisään. Hän nosti käsiään ja niin nousi myös piilotettu luukku.
"Oho" Sepe kommentoi.
"Näin Dracon menevän sinne. No, kuka menee ensiksi?" Sooda kysyi. Sepe nielaisi ja astui luukkuun. Samalla maanalaisessa käytävässä alkoi kuulua hälytyskellon pirinää.

Zenzibar katseli Dracoa tuimana. Kohta koko käytävän täytti korviasärkevä hälytyskellojen pirinä.
"Daniel, vie Zenzibar Omppulin luokse! Tänne tunkeudutaan!" Draco huusi ja alkoi huudella komentoja muille kuolonsyöjille. Daniel tarttui Zenzibaria kädestä ja veti häntet kovakouraisesti selliin, jossa Omppuli istui.

"Hiiviskelystä ei ole mitään apua! Rynnäkköön!" Sepe huusi hälytyskellojen ylitse. Muut nyökkäsivät ja lähtivät juoksuun. Hetken kuluttua heitä vastassa oli kymmeniä kuolonsyöjiä, jotka olivat suojautuneet pöytien, pylväiden ja vähän kaikkien taakse.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Pe Loka 12, 2007 6:58

Tilanne näytti täysin toivottomalta VV:n jäsenten kannalta. Heillä ei ollut suojaa ja heitä oli vähemmistö, kun taas Kuolonsyöjillä oli suojat ja hetiä oli kymmeniä.
Sepe huomasi Bellatrixin kurkistelevan erään tuolin takaa. "TAINNUTU!"
Bella kaatui kumoon. Sepe virnisti.
Kun kuolonsyöjät huomasivat tämän alkoi kirouksia sadella ympäriinsä, eikä mennyt kauaa, kun Sepekin jo makasi maassa tajuttomana.
Taistelun tuoksinnassa VV:n jäsenet olivat kyllä auttamattomasti häviöllä. Kun jäljellä olivat enää Gustaffson, Sooda, Kira ja Kirja, he katsoivat toisiinsa avuttomina.
"Me emme pärjää heille! LÄhdetään ennen kuin mekin makaamme tajuttomina maassa!" Sooda huusi.
Gustaffson meinasi nyökätä, mutta sitten katossa joku kiinnitti hänen huomionsa. "Minulla on idea!" Hän huudahti ja muut kääntyivät katsomaan...

Zenzibar paiskattiin lattialle Omppulin viereen. Hän löi kätensä kipeästi ja älähti tahtomattaan.
"Zenz! Eikai sinulle käynyt pahasti? Mitä he tekivät?" Omppuli huudahti huolestuneena.
"He veivät minulta Zerian ja huijasivat minut tänne avullasi... Yksi kuolonsyöjä oli naamioitunut sinuksi ja hän sai huijattua minut ansaan..."
Omppuli halasi Zenzibaria. "Ei se mitään, nyt olemme kuitenkin yhdessä. Olen varma, että Gustaffson ja muut keksivät miten saada meidät ulos täältä."
Zenzibar nyökkäsi vaimeasti. Hän oli menettänyt jo toivonsa. Miten he ikinä selviäisivät tästä?

Kirjoittaja **Pörri** » Pe Loka 12, 2007 5:34

Gustaffsson käski muiden juosta ulos ja viedä tajuttomat mukanaan. Se oli vaikeaa, mutta kaikki saatin ulos, niin että kuolonsyöjät jäivät sisälle. Gustaffsson meni viiemisenä ulos ja jäi oviaukolle.
"Pommitus!" Gustaffson huusi ja osoitti sauvallaa kattoa. Katto romahti.
"Draco!" kuului Danielin ääni katon palasien alta " Olisit tehnyt paremman katon!"
"Nyt kaikki takaisin sisään!" Gustaffsson sanoi muille "Kira ja Kirja, te käytte pelastamassa Zenzibarin ja Omppulin sillä aikaa kun me muut taistelemme kuolonsyöjiä vastaan!"

"Omppuli! Sinä osaat taikoa ilman sauvaa! Avaa ovi!" Zenzibar sanoi.
"En pysty! Varmaan raskaus on heikentänyt minua!"
"Zenzibar ja Omppuli!" Kira huusi.
"Auttakaa meidät ulos!"
"Alohomora! Tulkaa nopeasti meidän täytyy mennä!"
"Missä meidän sauvat on?"
"Tuossa hyllyllä!"

Tällä kertaa VV oli johdossa. Kaikki kuolonsyöjät eivät olleet vielä päässeet pois katon palasien alta. Sepe taisteli yksin kahta kuolonsyöjää vastaan. Gustaffsson tainnutti lähes puolet kuolonsyöjistä.

Kirjoittaja **Nat** » Pe Loka 12, 2007 7:13

Tajuttomat alkoivat heräillä hiljakseen ja ensimmäisenä kunnolla heräsi Nat. Hän pomppasi seisaalleen ja tarkisti onko taikasauva tallella. Sitten hän ryntäsi taisteluun...

Kira astui huoneeseen ja auttoi Omppulin seisaalleen.
"Oletko kunnossa?" hän kysyi Omppulilta.
"Kyllä kai, ei hätää."
"Vauhtia, tulkaa ennen kuin kuolonsyöjät huomaavat mitä on tapahtunut ja minun pitää löytää Zeria", Zenzibar sanoi huolestuneena.
Niin kolmikko lähtivät etsintäretkelle.

Sooda ja Kirja olivat selkä selkää vasten kun kuolonsyöjät piirittivät heitä. Yhtäkkiä Pörri hyppäsi yhden kuolonsyöjän kaulaan ja kaatoi tämän maahan. Se sai muut hämmentymään eli antoivat tilaisuuden kukistaa ylivoiman.

Draco oli piiloutunut salaiseen kammioonsa josta kukaan muu ei tiennyt mitään ja tämä tuudittelu Zeriaa raukeasti.

Kirjoittaja **Sepe** » Pe Loka 12, 2007 8:48

"Nuku lapsooneen ja sillee," Draco tuuditteli.
"Eikö onnistu?" Kuului nurkasta.
"Daniel, perkule. Ei vanhuksia saa säikytellä," Draco henkäisi.
"Minun tietääkseni sinä et ole aikuinen," Daniel sanoi ja heittäityi Dracon kaulaan. Zeria putosi maahan pahasti kolahtaen. Tämä alkoi itkemään. Daniel kuristi Dracoa joka paini kovasti vastaan.

Zenzibar, Omppuli ja Kira olivat päässee keskelle taistelua. Sepe ja Nta pitivät yhtä ja tasiteliva kolemea kuollonsyöjää vastaan. Gustaffsson kompuroi maassa ruhjuisena ja Sieppeli makaksi tajuttomana hänen vierellään. Yhtäkkiä alkoi kuulua vauvan itkua.
"Zeria!," Zenzibar kiljaisi ja lähti kohti ääntä.
"Zenz odota! En ole tämä pötsin kanssa nope..." Omppuli huusi, mutta sai tainuutustaiasta. Pörri ja kirja liittyivät Sepen ja Natin seuraan. Samalla paikalle tuli lisää kuollonsyöjiä.

Zenzibar saapui huoneeseen, josta löytyi Dracon ruumis. Hänen naamansa oli sinin ja kädessään hänellä oli pala Zerian pukua. Zenzibar itki ja itki hiljaa kuunnellen taistelun ääniä. Yhtäkkiä kato sortui ja sisään pelmahti Sepe, Nat, kirja, Pörri ja Gustaffson.
"Missä muut ovat?" Zenzibar kysyi itkuisena.
"Ylhäällä tappelemassa, olemme häviöllä," Gustaffsson huohotti.
"Draco on kuollut," Zenzibar nyyhkytti. "Ja Daniel on vienyt Zerian."

Kirjoittaja **Zenzibar** » Pe Loka 12, 2007 10:07

[No sepe sepe sepe... kylläpäs sinä aikamoisen sotkun järjestit. huhhuh!

Muuten, ihan huomautuksena miten Zeria voi klahtaa pahasti lattialle? Kuulosti joltian kukkapurkilta. Etkö sinä sen enempää lastani arvosta?! Aijai.. kirjoitapa kiltimmin mun Zeriasta, niin et menetä kumminpaikkaasi (mikäli niitä ristiäisiä nyt ikinä tulee...) Joo no ei ny sentäs!

]

Kun Kuolonsyöjille selvisi Dracon kohtalo, he kaikki hävisivät paikalta salamannopeasti. Perusteellisten etsintöjen jälkeen, Daniel ja Zeria olivat edelleen kadoksissa. Zenzibar oli lukkiutunut huoneeseensa, eikä suostunut tulemaan ulos, vaikka kuka sanoi mitä. Jopa rehtori McGarmiwakin, joka oli HYVIN järkyttynyt VV:n vihollisten toilailuista, yritti saada Zenzibaria ulos huoneestaan.
"Zenzibar, et sinä voi siellä lopunikääsi viettää! Aurorit löytävät Zerian vasmasti pian!"
Mikään ei kuitenkaan auttanut.
Muutkin olivat alamaissa. Omppuli oli joutunut shokkiin, kun hänet oli herpaannutettu sillä hän luuli vauvan kuolleen. Nyt hän oli tyttöjen makuusalissa, sillä hän oli järkyttynyt sairaalasiivesta niin pahasti, että matami Pomfrey katsoi parhaaksi hoitaa häntä makuusalissa.
Koko Voldun Vihollistne tupa oli sekaisin, eikä sitä sekaisuutta yhtään auttonut Voldemort tai Riesu tai Murhottava Myrtti, jotka olivat ottaneet tavaksi tulla vierailemaan oleskeluhuoneeseen ja muuallekkin. Riwesu tietysti rellesti mielensä kyllyydestä, Myrtti Murjotti vähän liinakin kovaäänisesti ja Voldemort oli oma itsensä.
Jälkimmäinen vietti epäterveellisen paljon aikaa Zenzibarin takia, ja muut alkoivat toden teolla huolestua.
Eräänä päivänä, kun Zenzibar viimein astui ulos huoneestaan hän ilmoitti toisille jäätävästi. "Minä lähden etsimään Zeriaa, enkä huoli ketään teistä mukaani. Minä menen ja tapan Danielin ja tulen sitten takaisin... jos tulen."

[sekotin sitte mieki tuotaa pakkaa oikein kunnolla! xxD]

Kirjoittaja **Sieppeli** » La Loka 13, 2007 1:16

"No sehän on mukava kuulla. Kuule, jos näet Luciusta matkalla, pyydä häntä tuomaan minulle kupillinen kummitusten kamomillateetä. Sitä taitaa saada jostain, odotas hetkinen." Voldemortin haamu sanoi.
"Ja hankin samalla sinulle karkotuksen!" Zenzibar tiuskaisi. Voldemort loukkaantui siitä syvästi. Hän otti Myrttiä - joka oli valittanut Sieppelille vähän kaikesta - käsikynkästä ja he aikoivat lipua pois.
"Voldemort, oletko varma, että haluat viedä hänet mukanasi?" Sieppeli kysyi erittäin kyllästyneenä, "Ettet vain haluaisi jättää häntä tänne, että hän voi kiduttaa minua jutuillaan?" Voldemort oli kuin ei olisi kuullut mitään ja lipui Myrtin kanssa seinän läpi.
"No pianhan ne tulee takaisin." Nat totesi.
"Zenzibar sinä et voi lähteä minnekkään!" Sepe huudahti niin, että Voldemort työnsi päänsä seinän läpi kuullakseen mistä on kyse.
"Mikä sinä olet minua estämään?" Zenzibar kysyi.
"Ylihuomenna on huispausottelu!" Sepe jatkoi.

Kirjoittaja **Pörri** » La Loka 13, 2007 1:41

"KUINKA SINÄ VOI AJATELLA HUISPAUSTA NYT?! ZERIA ON JOSSAIN DANIELIN KANSSA JA SINÄ AJATTELET HUISPAUSTA! MINÄ EROAN HIUSPAUSJOUKKUEESTA!" Zenzibar huusi.
"Et sinä voi erota! Sinä ole todella hyvä!" Sepe huudahti.
"MINÄ EROAN ENKÄ LIITY KOSKAAN TAKAISIN!" Kaikki katsoivat Zenzibaria kun hän marssi ovelle, astui siitä ulos ja paukautti sen kiinni niin että taulut olisivat tippuneet seinältä jos niitä olisi ollut.
"Aikooko se tosiaan tappaa Danielin?" Kira kysyi.
"Kyllä kai" Gutaffsson sanoi. Omppuli juoksi itkukurkussa makuusaliin.

Kirjoittaja **Zenzibar** » La Loka 13, 2007 2:07

"Me emme voi päästää Zenzibaria yksin! Ties mitä hänelle voi sattua, eikä hän ole siinä mielentilassa, että voisi ajatella järkevästi!" Kirja ilmoitti toisille tavalliseen viisaaseen tapaansa.
Gustaffson huokaisi. "Kirja on oikeassa. Lisäksi Zenzibar saattaisi joutua Azkabaniin murhasta, sillä Daniel ei ole niin suuri rikollinen, että sen voisi tappaa noin vain. kyllä siitä ainakin puolivuotta tulisi."
Kira henkäsi. "Niin ei saa käydä! Lähdetän hänen peräänsä!"
"Se ei taida olla enää mahdollista." Kuului ääni heidän takaansa. Omppuli.
"Miten niin ei?"
"Zenzibar kaikkoontui Tylypahkan muurien ulkopuolella. Minä näin ikkunasta."
"Voi ei.." kirja sanoi.
"Älä muuta sano", sanoi Gustaffson hieroen takaraivoaan. "Minä menen ilmoittamaan hänestä muille opettajile, ehkä he tietävät mitä tehdä."

Samaan aikaan Zenzibar oli ilmiintynyt Tylyahoon, ettei kukaan seuraisi häntä. Hänen vaistonsa ohjasivat häntä kohti rääkyvää röttelöä. Zenzibar tiesi vasitonsa olevan oikeassa, sillä se ei ollut vielä koskaan pettänyt häntä. Hän oli jopa joskus antanut haastattelun Me Noitiin siitä, miten hänellä oli erityinen kyky havaita läheistensä olipaikka. mitä läheisenpi, sen parmemin kyky toimi.
Zenzibar muutti itsensä blondiksi, isopovikseksi ja noin metrikahdeksankymmentä senttiseksi malliksi ja ilmiintyi röttelöön. Daniel pudottaisi silmät päästään ja silloin Zenzibar iskisi!
Kuitenkaan, mikäänhän ei koskaan mene niinkuin on ennalta suunniteltu...

Tarvehuone

Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

Paikallaolijat