Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

[Nat]

Daniel löi Zenzibaria huolimatta kivusta keuhkoissaan, johon Zenzibar oli iskenyt. Parivaljakko aloitti hyvin jästimäisen verisen kamppailun Zerian katsellessa vieressä tuolilla.Jopa voldemort lymysi talossa.

VV:n oleskeluhuoneessa vallitsi raskas ilmapiiri. ukaan ei puhunut eikä liion liikkunut. Gustaffsson tuijotti ikkunasta ulos mitään näkemättä Sieppelin istuessa vain parin tuuman päässä muodonmuutoksen kirja avoina läksyt tekemättä.
Nat istui muhkealla sohvalla Sepeen nojaten silmät tuleen käännettynä. Pörri oli häipynyt omille teilleen ajat sitten ja kaikki lukuisat muut ihmiset istuivat ympäri oleskeluhuonetta.
Hiljaisuuden rikkoi ääni joka kuului VV:n tuvan ulkopuolella. Ensimmäisenä havahtui Kira, mutta ensimmäisenä tutkimaan asiaa lähtivät Kirja ja Gertsi.
He palasivat nopeasti, mutta eivät ehtineet sanoa sanaakaan kun Gustaffsson kysyi:"Mitä siellä tapahtuu?"
"Zenzibar nyyhkyttää käytävällä Zeria sylissään ja höpisee koko ajan:" Miksi?Miksi?"", Gertsi selitti nopeasti.
Alas saapunut Omppuli oli kuullut mitä Gertsi sanoi ja juoksi Zenzibarin luo.
Sieppeli oli vaipunut omiin mietteisiinsä kulmat kurtussa ja Nat katseli Sepeä odottavasti.
"Onko kukaan nähnyt Pörriä pitkään aikaan?"Kira kysyi, nyt kun oltiin alettu puhumaan.
Kaikki pudistivat päätään. Samalla Voldemort oli lipunut seinän läpi läpeensä tyytyväisenä johonkin ja sekös ärsytti ja häiritsi Kirjaa kummasti.

//Ei mikään kummoinen jatko, mutta on se jotain//

[Zenzibar]

Volmdeort huomasi Kirjan oudon katseen. "Mitä sinä siinä tuijotat? Etkö ole ennen minua nähnyt?"
Kirja tuhahti. "Olen, ikävä kyllä, mutta nyt ei ole kyse siitä, vaan siitä, kun minua epäilyttää tuo sinun typerä virneesi! Mikä nyt on niin hauskaa?"
Voldemort virnisti ilkeästi. "En kerro!"
"Sinä olet kyllä kamalin kaikista tylypahkan haamuista..."
Voldemort teeskenteli loukkaantuneensa.
Juuri silloin omppukli saapui Zenzibarin kanssa. Molemmat itkivät. Ja Zenzibar oli verinen ja mustelmilla.
"Mitä on tapahtunut?" Gustaffson kysyi huolestuneena.
Zenzibar vain hoki itsekseen jotain, mutta Omppuli kohotti katseensa. "Zeira ei hengitä. Zenzibar ei suostunut kertomaan mitä on tapahtunut, eikä hän antanut minun viedä Zeriaa matami Pomfreyn tutkittavaksi.
Gustaffson nyökkäsi ja juoksi portaisiin. "Minä haen Pomfreyn tänne."
Toiset kerääntyivät Zenzibar ympärille, mutta tästä ei vieläkään saatu mitään selkoa.
Kun Gustafson lopulta palasi Pomfreyn kanssa hän otti Zerian hellävaraisesti, mutta tiukasti Zenzbarilta, joka ei osannut panna vastaankaan.
Yhtäkkiä Daniel ryntäsi oleskeluhuoneeseen. Hän oli verinen ja hänen toinen kätensä sojotti oudosti. "Minä tapan sinut ämmä!" Hän huusi osoittaen Zenzibaria.
Zenzibar kirkaisi ja hyökkäsi Danielin kimppuun. Hän oli sekaisin. Daniel lähti juoksemaan ja Zenzibar meni perässä. Toisten toivuttua järkytyksestä, suurin osa lähti kaksikon perään.
He juoksivat suoraan torniin. Gustaffson oli heidän perässään ensimmäisenä ja ehti näkemään tornin tapahtumat. Zenzibar tyrkkäsi Danielin alas tornista, ilman minkäänlaisia tunnontuskia.
"Zenzibar!"

[Hah! Tyrkkäsinpäs sen Danielin siitä tornista!! Enkös mie sanonu, että mie teen sen!! XD]

[Pörri]

Zenzibar kääntyi, kaikki katsoivat Zenzibaria totisena.
"Pudotinko minä.....?"
"Kyllä! Sinä tiputit Danielin tornista" Gustaffsson sanoi. Zenzibar lähti kävelemään oleskeluhoneeseen ja muut lähtivät perään. Omppuli kurkkasi alas, mutta Danielia ei näkynyt.

"Ai saa...!" Daniel mutisi ruusupensaasta "Onneksi ei ollut kaktus!" Daniel nousi seisomaan. "Mitä *****a minä täällä teen?"

"Gustaffsson!" Zenzibar sanoi oleskeluhuoneessa "Oletko aivan varma?"
"Aivan varma mistä?"
"Siitä että minä pudotin Danielin tornista!"
"Kyllä! Sinä työnsit hänet alas!"
"Ai jaa..." Juuri silloin Daniel käveli ovesta sisään hieroen päätänsä.
"Ai s*****a! Tietääkö muuten kukaan mitä v****a minä tein tuolla ruusupensaassa?" Zenzibar alkoi nauraa.
"Sinä putosit tornista!"
"Ai jaa. No taisin olla aika kännissä! Viimeinen asia mitä muistan on se että menin eilen tarvehuoneeseen ja Winky oli siellä ja sitten Pörri tuli sinne ja sitten taisin juoda hieman liikaa!" Daniel sanoi.
"Ja suutelit Winkyä!" Kirja nauroi.
"Se ei ollut eilen Daniel, siitä on monta viikkoa!" Omppuli sanoi.
"Missä Pörri muuten on?" Gertsi kysyi.

[Nat]

"Onko kukaan itse asiassa nähnyt häntä sitten sen taistelun?" hän jatkoi.
Kaikki pudistivat taas kertaalleen päätäänsä ja Voldemort hymisi mielihyvästä. Kira loi häneen erittäin vihaisen silmäyksen,mutta Voldemort oli kuin ei olisi nähnytkään.

Sillä välin Gustaffsson oli menyt viemään Danielia sairaalasiipeen, koska tämä valitti "kaameaa kapulaa". Käytävillä oli oudon hiljaista ja autiota. sekös hermostutti Gustaffssonia.

Pörri seisoi keskellä käytävää hyvin eksyneen näköisenä Riesun hämmentäessä häntä vieressä. Pörri ei ollut tullut ajatelleeksi, että Voldemort oli laittanut Riesun asialle. sekös tehtävä olikin Riesulle mieleen koulun räyhähenkenä.
Pörri alkoi kävellä kohti pohjoistornia Riesun leperrellessä ilkeyksiä tämän korvaan.

Zenzibar ja Omppuli olivat...

[Gustaffsson]

...tulossa sairaalasiivestä Zeria mukanaan. Matami Pomfrey oli saanut Zzerian kuntoon, kuulemma juuri ajoissa.


"Ai mun pää..." Daniel valitti.
"Saat syyttää siitä itseäsi" Gustaffsson sanoi ja tökkäsi Danielia taikasauvalla selkään.
"Minä tapan teidät kaikki" Daniel mutisi.
"Niin varmaan joo, näit jo miten Dracon kävi kun hän yritti tehdä niin" Gustaffsson sanoi. Daniel tuhahti.
"Miksi, Daniel, käännyit meitä vastaan?" Gustaffsson kysyi hetken kuluttua.
"Kostaakseni" Daniel mutisi.
"Oletko varma ettet ole Draco? Kuulostat häneltä" Gustaffsson sanoi.
"Ole hiljaa, päähän sattuu" Daniel mutisi.
"Liikettä jo" Gustaffsson sanoi ja tökkäsi sauvalla vielä kerran Danielia selkään. Se oli liikaa. Daniel tarttui sauvaan ja riuhtaisi sen Gustaffssonin kädestä. Gustaffsson yllättyi hetkeksi.
"Jopas! Enpä olisi uskonut" Gustaffsson sanoi.
"Uskonut mitä?" Daniel kysyi tähdäten sauvan Gustaffssonin kasvoihin.
"Että loppuni tulisi sinun kädestäsi" Gustaffsson sanoi tyynesti. Danielia moinen tyyneys alkoi ärsyttää.
"Miltäs nyt tuntuu? Vituttaako?" Daniel kysyi.
"No suoraan sanottuna kyllä, mutta kaikki loppuu aikanaan" Gustaffsson vastasi.
"Luulisin sinun olevan raivon partaalla ellen uskoisi silmiäni" Daniel äyskäisi.
"Yhdessä elää, yksin kuolee" Gustaffsson sanoi. Viimeinen pisara. Daniel kohotti sauvansa.
"Niin. Tuo sanonta pitää paikkansa sinun kohdallasi. Elit yhdessä ystäviesi kanssa. Nyt - tuomiosi hetkellä - kukaan ei seiso rinnallasi. Avada kedavra!"

[Sieppeli]

Aika päätti taas hidastua. Vihreä valo kerääntyi Gustaffssonin (joka oli siis nyt Danielilla) sauvan päähän. Samalla jokin lensi kohti heitä. Joku oli heittänyt kukkamaljakon kohti Danielia. Se iskeytyi häneen ja aika palasi jälleen kerran normaaliksi. Tappokirous lennähti sauvasta ylöspäin ja sauva lensi Danielin kädestä, kun tämä kaatui.
"Et taida ihan vielä olla yksinäsi.." Kuului ääni. Gustaffsson katsahti maljakon heittäjää.
"Miten tässä aina käy näin, että jonpikumpi pelastaa toisen?" Sieppeli ihmetteli ja asteli lähemmäs.
"Ja miten sinä aina lähdet seuraamaan minua?" Gustaffsson kysyi. Sieppeli hymyili.
"Olisikohan pitänyt laittaa tuo köysiin, ennekuin lähdit viemään sitä?" Sieppeli jatkoi ja katsoi syylää.. Eikun siis Danielia kuin syylää.
"Koskaan ei ole liian myöhäistä." Gustaffsson totesi ja otti taikasauvansa maasta.

"Pörri, minusta sinä olet juonut vähän liikaa." Meenai totesi. Pörri istui tarvehuoneessa ympärillään paljon pulloja. Riesu oli saanut hänen päänsä niin sekaisin, että hänen piti taas mennä juomaan.
"Meenai anna sen olla, ja piilota se sukka uudestaan!" Dobby huudahti.
"Okei. Ja Jossu lopeta se nauraminen!" Meenai huudahti.

[sooda]

Sinä samassa Tarvehuoneen ovi aukeni ja sisään astui sooda.
"Täällähän sinä olet", sanoi hän Pörrille, istui tämän viereen ja otti tämän kädestä pullon pois. "Aloin olla hieman huolissani sinusta. Arvasin, että olet kuitenkin tullut tänne." Jossu nauroi vieläkin taustalla.
Pörri laski päänsä Soodan olkapäälle ja alkoi laulamaan - jos sitä raakkumista voi siksi kutsua - jotain laulua, jota kukaan ei tunnistanut. Pörri oli luultavasti keksinyt sen kokonaan omasta päästään. Yhtäkkiä Pörri lopetti, katsoi Dobbyä silmiin ja raakkui: "Minä rakastan sinua!" Hetken aikaa Sooda näytti hieman kummastuneelta, kunnes Pörri sanoi saman myös hänelle, pian Jossulle, joka oli jo lopetanut nauramisen, ja Meenaille. Seuraavaksi Pörri huusi katolle: "Rakastan koko maailmaa!" Sooda kohautti olkiaan, unohti kaiken ja tarttui yhteen pulloista ja ojensi samalla Pörrille yhden.
"Kippis", sooda sanoi ja kaatoi melkein puoli pulloa kerralla suuhunsa.

Gustaffson sitoi Danielin ja nosti tämän viereiselle sairaalasängylle. "Pitäsikö meidän luovuttaa Daniel taikaministeriölle?" kysyi/ehdotti Sieppeli. "Siis, hänhän kuitenkin yritti tappaa sinut ja kaikkea..."
"En tiedä. Ehkä. Mutta..."
"Mutta mitä?"
"Onko meillä todisteita? Muutakuin sinun ja minun sanani, tietysti. Ja minusta Daniel on yhä sama vanha Daniel", sanoi Gustaffson.
"Mutta hän yritti tappaa sinut! Ja on auttanut Dracoa yrittämään tappamaan meidät kaikki!" Sieppeli sanoi yllättyneenä Gustaffsonin sanoista.
"Mutta mieti, se on Daniel. Minusta meidän pitäisi kysyä muilta."
"Niin kai", myöntyi Sieppeli.

[Gustaffsson]

He jättivät sidotun Danielin sairaalasiipeen ja lähtivät kohti VV:n oleskeluhuonetta. Yllättäen Omppuli juoksi heitä vastaan.
"Gustaffsson, sinun on lähdettävä täältä ja nopeasti!" Omppuli sanoi heti.
"Mitä?" Gustaffsson kysyi. Omppuli näytti olevan paniikissa.
"Sinut vietiin sinne ihme linnaan suoraan Azkabanista, samoin Zenzibar. Vankilasta karkaaminen merkitsee kuolemantuomiota, aurorit melkein saivat Zenzibarin!" Omppuli pälätti.
"Missä Zenzibar on nyt?" Gustaffsson kysyi heti.
"Näin hänen kaikkoontuvan linnan ulkopuolella, hän jätti Zerian hoidettavakseni... mutta sinun on mentävä! Aurorit etsivät sinua..." Omppuli sanoi melkein itkien.
"Missä näit aurorit viimeksi?" Sieppeli kysyi.
"Oleskeluhuoneen ovella ehkä kymmenen minuuttia sitten... sinun ON lähdettävä!" Omppuli kiljui. Sieppeli katsoi kauhistuneena vuorotellen Omppulista Gustaffssoniin.
"Ei" Gustaffsson kuiskasi.
"Ei? Mitä ei?" Omppuli kysyi.
"Minä olen kyllästynyt pakenemaan. Minä menen ja kohtaan aurorit" Gustaffsson sanoi päättäväisesti.
"Et saa! Sinä et nähnyt sitä; varmaan viisi auroria tuli oleskeluhuoneeseen ja kysyivät Zenzibarista, sanoen tätä vankikarkuriksi... ja sitten Zenz tuli huoneeseen ja molemmat lähettivät tappokirouksen! Hän pääsi karkuun mutta-" Omppuli pälätti.
"Minkälaista elämää on paeta paikasta toiseen, säikähtää jokaista varjoa, olla olematta yhteydessä kehenkään ja kurkkien koko ajan olan yli? Ei kiitos, mieluummin kuolen" Gustaffsson sanoi.
"E-ei!" Sieppeli henkäisi.
"Kangistumis tyystilys" Gustaffsson kuiskasi osoittaen Sieppeliä sauvallaan. Sieppeli jähmettyi paikalleen. Ennenkuin Omppuli ehti tehdä mitään, Gustaffsson jähmetti hänetkin ja kääntyi seuraavalle käytävälle. Hetken kuluttua Omppuli ja Sieppeli kuulivat hänen äänensä viereiseltä käytävältä.
"Etsittekö minua?"
"Hän se on! Avada kedavra!" kuului vieras ääni. Sitten kuului tum kun jokin kaatui lattialle. Sieppeli ja Omppuli tunsivat kuinka jähmetysloitsu purkautui heitä vangitsemasta. Ja jähmetysloitsun yhtäkkinen purkautuminen saattoi merkitä vain...
"E-ei..." Sieppeli nyyhkytti. Omppuli nielaisi.


Zenzibar piileksi vanhassa kodissaan, jossa hän oli elänyt ennen vanhempiensa kanssa. Hän itki, sillä hän oli jo hetken luullut että elämä kääntyisi taas parhain päin, mutta sen sijaan hän olikin vankikarkuri joka oli tuomittu kuolemaan.

[Zenzibar]

Zenzibar meni vanhaan huoneeseensa ja huomasi pöllön ikkunalaudalla. Pöllön jalassa oli kaksi kirjettä, toinen oli musta ja virallinen, toinen oli suttuisesti kirjoitettu tavallinen pergamentin palanen.
Hän otti tavallisen ensin.

Zenzibar rakas,
Auroreilla tippui ohessa oleva kirjeen tänne, ilmeisestikin se oli tarkoitettu sinulle. Täällä tapahtui kauheita lähtösi jälkeen. Aurorit tulivat hakemaan myös Gustaffsonia ja -tässä välissä kyyneleet olivat sotkeneet kirjettä liikaa eikä kohdasta saanut selvää- !! Me yritämme selvitä parhaamme mukaan ja minä lupaan pitää Zeriasta huolta. Sitten - taas sumentunut kohta-. Toivottavasti tapaamme pian!

Rakkaudella sinun,
Omppuli

Zenzibar ei saanut selvää sumenneista kohdista, vaikka yritti kuinka. Hän pyyhkäisi kyyneleen silmänurkastaan ja otti toisen kirjeen.

Hyvä rouva Malfoy,
Te olette vaarallinen entinen kuolonsyöjä, sekä vankikarkuri. Täten meillä on oikeus pidättää teidät, ja jos olette sitä vastaan, meillä on oikeus käyttää mitä jyrkimpiä keinoja. Jos Te ette antaudu viimeistään tämän 31.11. Teidät on lupa surmata kiinnioton yhteydessä, ja lapsenne menee orpokotiin. Häntä ei voi jättää kenellekään tutullenne, sillä he ovat saattaneet saada huonoja vaikutteita sinulta.
Jos antaudut nyt, saat ainoastaan viisikymmetä vuotta ehdotonta vankeutta Azkabanin velhovankilassa ja joudut maksamaan 2500 kaljuunaa sakkoja, muussa tapauksessa teidät tuomitaan kuolemaan.

Terveisin -

Sitten oli pitkä lista joitain oikeutettuja, mutta Zenzibar ei lukenut enempää. Hänen sydäntään kylmäsi ja hän toivoi vain, että pääsisi ulos tästä painajaisesta.
Silloin jokin huoneen nurkassa kiinnitti hänen huomionsa. Kultaketju, jossa oli tiimalasi. Ajankääntjä.
Zenzibar vilkaisi kerran kirjettä ja sitten taas ajankääntäjää. Hän tiesi täsmälleen mitähänen oli tehtävä. Hän otti tiimalasinlaatikosta, josta se pilkisti ja...

[Sieppeli]

.. rupesi miettimään miten hän saisi muutkin mukaan pienelle aikamatkalleen. Tuskin Gustaffssonkaan haluaisi olla kokoajan vaaran alla/vangittuna. Tylyahoon oli turha ilmiintyä, aurorit ja varmasti ankeuttajatkin olisivat siellä. Metsäänkään ei kannattaisi ilmiintyä, siellä hän saattaisi törmätä johonkin mihin hän ei juuri halunnut törmätä. Zenzibar ei meinannut keksiä vastausta.
Toisaalta, jos hän menisi yksin, siitä ei tulisi mitään. Zenzibar katsahti maailman viimeistä toimivaa ajankääntäjää. Samalla alakerrasta kuului velhojen ääniä. Metamorfi ei auttaisi häntä tästä pulasta. Toisaalta tylypahkassa häntä ei tunnettaisi.
"Se on varmaan tuolla ylhäällä!" Jonkun ääni sanoi. Zenzibarille tuli tukalat oltavat, kun hän yritti miettiä sopivaa ilmiintymis paikkaa. Samalla hän keksi sen. Se salakäytävä, mitä pitkin he olivat menneet azkabaniin! Zenzibar keskittyi siihen nyt enemmän kuin velhoihin, jotka kompuroivat kovaäänisesti portaissa. Kuului poks, ja kun ministeriön velhot pääsivät hänen ent. huoneeseensa, se oli tyhjä.

"Vielä märkää.." Zenzibar totesi. Käytävä näytti sotkuiselta, johtuen vesimassasta, jota karkuun he olivat juosseen pari vuotta sitten. Zenzibar muutti itsensä erilaiseksi ja juoksi käytävää eteenpäin puristaen ajankääntäjää tiukasti nyrkissään.

[Gustaffsson]

Pian hän huomasi tulleensa ovelle, jonka takana oli Tylypahka. Hän varmisti ettei ollut oikean Zenzibarin muodossa ja aukaisi oven. Kaikki näytti autiolta ja normaalilta. Hän meni VV:n tupahuoneeseen, jossa kaikki olivat katsomassa kun Sepe ja Sieppeli huusivat toisilleen kovaan ääneen. Zenzibar katseli ensin yllättyneenä huutamista, sitten varmisti ettei huoneessa ollut ketään muuta ja muuttui takaisin Zenzibariksi.
"Hei kaikki!" hän huusi melun täyttämän oleskeluhuoneen yli. Sepe ja Sieppeli lopettivat huutamisen ja muut katsoivat kääntymään Zenziä.
"Zen!" Omppuli huusi ja riensi halaamaan tätä.
"...tuota.... mitä täällä huudetaan?" Zenzibar kysyi.
"Kaikki jättävät huispausjoukkueen ja huomenna on jo peli!" Sepe marmatti.
"Luuletko sinä että minä pystyisin pelaamaan?" Sieppeli huusi taas.a
"Eihän sinulla ole jalkaa eikä kättä poikki, mikset pystyisi?" Sepe huusi takaisin. Sieppeli itki ja huusi "Olet SIKA!" painuen tyttöjen makuusaleihin. Tyrmistynyt hiljaisuus täytti huoneen. Jopa tulen rätinä kuului tauonneen. Sepen ilme oli koomisen järkyttynyt.
"Ikävä sanoa, Sepe, mutta hän on oikeassa" Pörri sanoi.
"Kai huispausjoukkueen kapteeni saa vähän marmattaa kun pelaajat lähtevät pelin alla?" Zenzibar kysyi ihmeissään.
"Mutta Sieppelikö pystyisi pelaamaan kaiken tämän jälkeen?" Sooda kysyi. Zenzibar oli yhä enemmän ihmeissään.
"Kaiken minkä?" hän kysyi.
"Etkö... etkö saanut kirjettäni?" Omppuli kysyi.
"Sain, mutta siinä oli aika paljon epäselviä kohtia..." Zenzibar sanoi. Omppuli niiskaisi.
"Tule, mennään katsomaan Zeriaa. Kerron siellä" hän sanoi. He lähtivät Zenzibarin huoneeseen, jossa Zeria nukkui levollisesti pienessä sängyssään. Hetken he olivat hiljaa.
"He saivat hänet" Omppuli kuiskasi.
"Mitä?" Zenzibar kysyi.
"Aurorit. Saivat Gustaffssonin" Omppuli sanoi kyynelten valuessa hänen silmistään.
"Onko hän Azkabanissa?" Zenzibar kysyi.
"Ei, vaan..." Omppuli alkoi itkemään.
"...k-kuollut..." hän lopetti.

[Sepe]

Oleskeluhuoneessa. Sepe istui penkillä voivotellen.
"Eikö kukaan halua enää pelata?" Hän kysyi penkiltään. Ainoat jäljellä olleet -ei järkyttyneet tai hullut tai, sitten muuten vaan raskaana olevat- pelaajat eli: Hirmu ja sooda sanoivat yhteen ääneen:
"Valmiina pelaamaan."
"Me tarvitaan lisää pelaajia, niitä jotka osasivat pelata," Sepe puhui jo vähän lohtuneemmalla äänellä.
"Nat ja Gertsi. Nat jahtaajaksi ja Gertsi lyömään," Sepe jakoi tyynesti paikat.
"Vielä etsijä ja pitäjä tarvitaan," Pörri huomautti.
"Juu sinustahan tulee hyvä pitäjä," Sepe sanoi ennen, kuin Pörri ehti vastustaa hänelle heitettiiin pelikaapu.
"Vielä yksi, vielä yksi. Haa!!! kirja!" Sepe huusi.
"Mitä niin?" Kirja kysyi.
"Sinä olet etsijä," Sepe iloitsi.
"Öööh. Selvä Jann... Ei, kun Sepe," kirja sanoi ja otti vaivaantuneena pelikaavun vastaan.

Sillä aikaa Zenzibar vollotti.
"Ei ole mahdollista!"
"Kyllä vain," Omppuli sanoi niiskaisten.
"Hän oli niin kiva ja niin suloinen ja..." Zenzibar itki, mutta lopetti yhtäkkiä.
"Mikä tuli?" Omppuli kysyi.
"Minulta löytyy yksi ässä hihasta. Sen avulla pelastamme Kustaavin, mutta tarvitsemme muita," Zenzibar puhui salamyhkäisesti ja näytti ajankääntäjää.
"Mutta, jos me menemme ajassa taakseppäin ja olemme siellä pitkään, niin, silloinhan me olemme poissa monia päiviä myös tästä ajasta," Omppuli valitti.
"Ei, jos siirymme ajankääntäjällä tähän samaan aikaan emmekä yhtään pidemmälle. Silloin sitä huispaustakaan ei olla ehditty pelata," Zenzibar sanoi ja alkoi nauraa kuin mielipuolinen...

[Sieppeli]

[Pari sellaista tyyppiä mukaan, joilla on osa sarjakuvassa]

... mutta lopettikin sen heti.
"Pitäisi kai mennä kertomaan muillekkin." Zenzibar sanoi. He ottivat Zerian mukaan ja lähtivät takaisin tupaansa.

Sepe yritti selittää uusille pelaajille eri taktiikoita. Kukaan ei näyttänyt ymmärtävän hänen päättymättömästä selityksestään mitään. Pörri oli oikeastaan nukahtanut. Sepe ei siitäkään välittänyt.
"Lopettakaa kaikki mitä sitten teettekään!" Zenzibar julisti. Kaikki muut paitsi Sepe keskittyivät nyt Zenzibariin ja Omppuliin.
"Ovatko kaikki täällä?" Omppuli kysyi.
"Sieppeli ei ole vieläkään palannut tyttöjen makuusalista." Ruohonleikkuri kertoi.
"Ai niin sinäkin olet olemassa." Omppuli totesi niin ettei kukaan kuullut, "No minäpä käyn hakemassa hänet." Hän jatkoi. Manuliino hyppäsi hänen eteensä.
"Ei taida onnistua. Sieppeli on lukittautunut sinne, ettei kukaan meistä pääse sinne." Manuliino kertoi.
"No pakkohan hänen on joskus tultava sieltä pois." Zenzibar totesi.
"No jos et huomannut, kotitonttujen kapinankin aikaan, hän pärjäsi täydellisesti yksinkin." Hirmu sanoi.
"No nythän hän on yksin." Sepe totesi, lopetettuaan yksinpuhumisen. Kukaan ei kiinnittänyt hänen kommenttiinsa huomiota.
"Ehkäpä Sepe (Tai Janne) voisi yrittää saada häntä alas." Kira sanoi.
"Miksi minä?" Sepe valitti.
"Kenellä oli Sieppelin kanssa hirveä huuto täällä menossa kun tulin takaisin?" Zenzibar kysyi.
"Hyvä on, hyvä on, minä menen!" Sepe huudahti ja lähti astelemaan tyttöjen makuusalia kohti...

[Täällä kaiketi pojat voivat mennä tyttöjen makuusalin luokse ja toisinpäin, rohkelikkopojat eivät muistaakseni voineet mennä tyttöjen puolelle.]

[jossujb]

"Sieppelii...tule nyt pois sieltä. Tohan on ihan lapsellista ja hölmöä." Sepe maanitteli, mutta Sieppel pysyi hiljaa lukittuneena tyttöjen makuusaliin.
"Muiden oppilaiden pitäisi päästä sisään."
"Menkööt muualle."
"Mistä sitä nyt edes murjotetaan? Huispausjutuistako vielä?"
"Entäs sitten?" Sieppeli sanoi suuttuneena. "Minähän saan murjotaa jos haluan. Kutsun Myrtin luokseni ja murjotaan duona!"
"Oikeastiko?!"
Murjottava Myrtti sulautui seinän läpi Sieppelin viereen.
"Mistä helkkarista sinä tulit? Mene pois!" Sieppelin ääni oli aika korkeana falsettina, jota hän kyllä yritti hiukan rauhoitella sen huomattuaan.

"Mitä siellä tapahtuu?" ärsyyntyen Sepe tiuskaisi. "Tuletko vielä tämän vuosituhannen aikana ulos, vai täytyykö minun alkaa tulla sinne väkipakolla?"
"Ole sinä hiljaa!" Sieppeli huusi. "Ja lähde sinäkin siitä."
"Voi, voi, aina Myrttiä syrjitään... minä kun luulin, etä olin löytänyt kaltaiseni alakuloisen sielun." Myrtti valitti särkevän senttimentaalisella äänellä.
"En minä ole alakuloinen." Sieppeli puuskahti.
"Mikset sitten tule ulos?" Sepe sanoi erittäin kettuuntuneena tilanteeseen.
"Koska kukaan ei YMMÄRRÄ mikä minun on!"
"Mikä helkkari sitten on?"

[Hiukan kököhköä tekstiä... no sain jotai kuitenkn kirjoitettua.]

[Sieppeli]

"Anteeksi, minun piti sanoa.." Sieppeli sanoi rauhoittuneella äänellä. Sepe ehti jo huokaista helpotuksesta, kun Sieppeli jatkoi Hieman kovemmalla äänellä: "NE PER**LEEN AURORIT EI YMMÄRRÄ MISTÄÄN MITÄÄN JA NYT SINÄ ÄÄLIÖ ET YMMÄRRÄ, ETTÄ GUSTAFFSSON ON KUOLLUT!" Sepe hätkähti niin kovasti, että hän kaatui portaisiin. Kun hän kieri alas muut katsoivat järkyttyneenä.
"Ei tainnut onnistua?" Zenzibar totesi. He kaikki (ja varmaankin koko koulu) olivat kuulleet Sieppelin viimeisen kommentin. Zeriakin taisi kuulla sen, koska nyt hän oli taas alkanut itkeä. Sepe nousi vaivalloisesti ylös.
"Okei, kuka tahtoo olla seuraava uhri?" Hän kysyi.
"Eikö sitä saa alohomoralla auki?" Omppuli kysyi.
"Aivankuin en olisi yrittänyt.." Manuliino totesi. Zenzibar huokaisi.
"No minä yritän käydä takomassa hänen päähänsä järkeä." Hän sanoi ja antoi Zerian Omppulille.
"Mitä haluat hautakiveesi kirjoittetavan?" Sepe kysyi kun Zenz käveli ohi.

"Sieppeli tule ulos." Zenzibar sanoi.
"Ei kiiros."
"Minä tiedän miltä sinusta tuntuu.." Zenzibar yritti.
"Niin Dracohan halusi tappaa sinutkin, varmasti tiedätkin." Sieppelin ääni vastasi, "Ja olit jo jättänyt hänet."

[Gustaffsson]

"Sieppeli, tule nyt ulos sieltä..." Zenzibar ehdotti.
"Minä... haluan olla yksin" Sieppeli sanoi hiljaa.
"Anna minun tulla sisään niin puhutaan" Zenzibar sanoi.
"Minä selviän kyllä yksinkin" Sieppeli sanoi.
"Nyt jumalauta päästät minut sisään tai minä räjäytän tämän oven linnan toiselle reunalle!" Zenzibar huusi ja potkaisi ovea kerran. Sieppeli huokaisi ja avasi oven. Zenzibar huomasi että Sieppelin silmät olivat itkusta turvonneet. Hän huomasi myös Sieppelin yöpöydällä olevan virallisen näköisen paperin ja lattialla pienen arkun.
"Mitä nuo ovat? Ne eivät olleet siinä viimeksi kun kävin..." Zenzibar kysyi. Sieppeli niiskaisi ja antoi paperin hänelle.
"Gustaffssonin testamentti" Zenzibar sanoi luettuaan pätkän.
"Joku ministeriöläinen kävi tuomassa sen minulle vain pari tuntia sen jälkeen kun... kun se tapahtui" Sieppeli sanoi ja niiskaisi.
"Mitä hän jätti sinulle?" Zenzibar kysyi.
"Kaikki rahansa... ja ajatusseulan ja muutaman pullotetun muiston" Sieppeli sanoi rojahtaen sängylleen.
"Oletko katsonut muistot?" Zenzibar kysyi.
"En. En vain... uskalla" Sieppeli sanoi niiskaisten.
"Gustaffsson on halunnut sinun näkevän ne, Sip" Zenzibar sanoi. Sieppeli nielaisi ja tarttui yhteen muistopulloon.
"Tule nyt, katsotaan ne" Zenzibar ehdotti rohkaisevasti. Sieppeli kaatoi muiston ajatusseulaan ja molemmat kumartuivat sen ylle.

[Pörri]

Ensimmäisessä muistossa oli Sieppeli ja Gustaffsson.
"Öh... Tätä minä en halau nähdä!" Zenzibar sanoi "Minä jätän sinut katsomaan näitä muistoja rauhassa!"

"Sieppeli siis päästi sinut sisään?" Gertsi kysyi kun Zenzibar tuli oleskeluhuoneeseen.
"Mikä hänellä on?" Kirja kysyi.
"Gustaffssonin testamentti!"
"Ai oliko sissä sellainenkin?" Pörri kysyi.
"Mitä Sieppeli sai?" Sepe kysyi.
"Gustaffssonin rahat ja muistot!"
"Muistot?"
"Ajatusseulan!"
"Oliko Gustaffssonilla paljon rahaa?" Pörri kysyi.
"En minä tiedä!"

[Sieppeli]

"Pitäisiköhän mennä tarkistamaan, ettei hän murru täysin siellä..." Nat mietti.
"Eiköhän hän pärjää.." Hirmu totesi ja nyt kaikki katsoivat portaikkoon. Pitkään aikaan ei tapahtunut muuta mielenkiintoista, paitsi että Pörri nukahti uudestaan. Sitten Sieppeli asteli alas.
"No mitä niissä oli?" Sepe kysyi heti. Sieppeli ei vastannut vaan käänsi katseensa Zenzibariin.
"Siis miksi minut tahdottiin sieltä pois?" Hän kysyi. Zenzibar näytti hetken hämmentyneeltä, ja muisti sitten mitä varten hän palasi tylypahkaan.
"Niin elikkä kuten ehkä kaikki tiedämme.. Tai parempi jättää tämä kohta sanomatta.." Zenzibar aloitti, "Mutta nyt on sellainen juttu, että minun mielestäni meidän elämämme on muuttunut aivan liikaa Voldemortin kuoleman jälkeen. Ja sainkin äsken taikaministeriöstä kirjeen, että jos en antaudu niille, minut tapetaan ja Zeria luovutetaan orpokotiin, eikä kukaan teistä saa ottaa häntä." Tässä vaiheessa kaikki näyttivät erittäin järkyttyneeltä, "Jotenka meidän pitäisi muuttaa historiaa, pelastaa Gusti ja niin edespäin. Kuka on ymmärtänyt?"

[Zenzibar]

Kaikki katsoivat Zenzibaria pöllämystynyt ilme kasvoillaan. Zenzibar huokaisi. Tästä tulisi piiitkä keskustelu. "Siis..."
Kun asia oli saatu selvitettyä, kommentit olivatkin sitten ihan omaa luokkaansa.
"Hullu!" Sepe huudahti.
"Ajankääntäjällä mihin?" Kuului Sieppelin suusta.
Kirja ei sanonut mitään, tuijotti vain järkytyneenä.
"Tajuatko sinä mihin sinä olet ryhtymässä Zenz?"Omppuli kysyi.
Zenzibar katsoi Omppulia vakaasti silmiin. "Tiedän."
Kira kohautti olkapäitään. "Mikäs siinä sitten. koska me lähdetään?"
Zenzibar hymyili Kiralle. "Niin pian kuin mahdollista."
Pörri, joka oli juuri herännyt kuulemaan Zenzibarin ideasta hymyili leveästi. "Minulla olisi vain yksi kysymys ennen sitä."
"No?" Zenzibar kysyi varautuneesti.
"Voidaanko me syödä jotain ennen sitä?"
Zezibar nauroi. "Voidaan."
Juuri silloin Daniel tuli oleskeluhuoneeseen. "Mistä jäin paitsi?"
Kaikki katsoivat Zenziä. "Sinä saat selittää."

[Gustaffsson]

"Voisimme matkustaa ajankääntäjällä ajassa taaksepäin ja muokata historiaa vähän parempaan suuntaan" Zenz sanoi hieman kärsimättömästi.
"Siis... mihin suuntaan" Daniel ihmetteli.
"Pelastaa Gus, saada tämä helvetin kuolemantuomio pois, jne" Zenzibar sanoi jo ilmeisen kärsimättömästi.
"Pelastaa Gus? Miltä?" Daniel kysyi.
"No perkele hän on kuollut!" Zenzibar huusi aivan siltä varalta että koko koulu ei kuullut Sieppelin huutoa. Daniel heilautti päätään ja tuijotti Zenzibaria epäuskoisena.
"Mennän päivällisen jälkeen" Zenzibar sanoi.
"Jes! Minun onkin nälkä" Pörri hihkaisi ja hyppi kohti suurta salia.