Unet on ihan kamalia. Lähinnä siksi, etten saa niitä ikinä hallintaani, en muista niistä kuin pätkiä jälkeen päin (ja sitten mietin pääni puhki, miten joku uni meni, argh) ja koska en erota niitä todellisuudesta. Yleensä pystyn hereillä ollessa sanomaan, että se ja se oli unta, mutta unessa en pystykään ajattelemaan, ettei tämä totta voi olla.
Kaikkein parhain tapaus sattui pinkkien housujeni kanssa. Ne ovat semmoiset 'kotihousut', mukavan pehmeät, melko korkeävyötäröiset (hyvät kun istuu koneella ties miten, ei ole selkä sitten heti ihan paljas) ja kaiken kukkuraksi pinkit. Pidän niitä siis tosiaan kotona, ette voi bongata minua kaupungilta ne jalassa.
Minä sitten näin niistä unta. Ne olivat unessa jalassani, ja yht'äkkiä tajusin, että näissähän on taskut! (=mikä ei ole totta siis) Pari päivää unen jälkeen löysin itseni etsimästä hereillä samoista housuista taskuja ja ihmettelin, kun niitä ei löytynyt. Sitten vasta tajusin koko taskujutun olleen unta. Hyvä minä?
Lucid-unta en ole koskaan nähnyt. Bongasin Vuotiksesta joitain ohjeitakin, miten semmoisen näkisi helpommin, muttenpä ole saanut toimimaan.
Olen tajunnut joskus unissa näkeväni unta. Tosin aina painajaisten kohdalla >.< Kun painajainen menee oikein kauheaksi, tajuan yht'äkkiä sen olevan unta ja alan hokemaan 'herää herää herää herää..' ja sitten herään. Nämä painajaiset tosin loppuivat siihen, kun tajusin, että niistähän saisi vallan helposti Lucid-unia! Niinpä niin. Se on sitä minun tuuria.
Unet on siitä jänniä, että ne on niin naurettavia tai typeriä. Minulla ainakin ovat painajaisetkin samaa luokkaa; ei siinä mitään hirviöitä ole! Kerran olin huoneessa, jonka keskellä oli suuuri puolipallo, melkein kattoon asti. Huoneessa taisi olla ovikin, ja huone oli pyöreä. Puolipallosta lähti paksuja sähköjohtoja ihan sikapaljon (tuli jossain määrin miniviemärit niiden ulkonäöstä mieleen) ja niitä meni lattian poikki. Arvatkaa mitä minä tein? Juoksin. Juoksin ympäri puolipalloa ja sain sähköiskun aina osuessani niihin johtoihin (eli koko ajan). Se oli ihan kamalaa, kunnes pysähdyin, tajusin homman olevan unta ja herätin itseni (ARGH! Siitä olisi saanut lucidin x(
Yksi uni oli jännä. Sain sen jossain määrin hallintaani, vaikken täysin kuitenkaan. Siinä unessa oli paaaljon metsää, havupuita. Kuusia itseasiassa. Keskellä (tai jossakin vain. Sitä mettää oli ihan tolkuttomasti, ei siitä voinut sanoa missä oli reunat) metsää oli aukea, ja siinä jättiläinen. Minä ja joku sekalainen sakki tunnistamattomia hyypiöitä yritettiin jättiläistä karkuun (vai liekö niitäkin ollut monta!), ja tietenkin jätti jahtasi pääasiassa minua. Sitten tajusin keskenkaiken, että minähän olin eräs todellisuudessa pienenä keksimäni fantasiahahmo! (olin todellisuudessa kuvitellut hahmon, ja se osasi lentää ja taikoa ja kaikkea jännää x") ah lasten mielikuvitusta!) Koska tämä hahmo osasi lentää, ja minä olin tämä hahmo, lähdin lentoon (ainoa kerta, kun olen lentänyt unissani). Lensin onnellisena jättiläistä karkuun metsän yllä... Ah, se oli ihanaa ^^ En laske tuota painajaiseksi, koska olo ei ollut ahdistunut kertaakaan.
Ikinä en ole kävellyt unissani (tai ainakaan kukaan ei ole todistanut sitä), enkä liiemmin puhunutkaan. Tuskinpa olen nauranutkaan. Itkenyt olen, silloin kun olen nähnyt jonkun surullisen unen. Kiva herätä aamulla posket kyynelissä. Enää siitä puuttuisikin se, että äiti tulisi huoneeseen ja kysyisi, että mitä minä itken... x") Äiti on todistanut kuitenkin sen, että muutamia vuosia sitten vielä narskuttelin hampaitani yöllä. Nice. Aikoinaan minulla oli terävähköt maitokulmahampaat, mutta narskuttelin ne tylsiksi. Mutta kuitenkin, tämä tapa on nyt jäänyt.
Pienenä olin ihan sairaan kova pyörimään unissani. Muistan, että joskus, kun olin nukkunut jostain syystä äitin ja isän välissä, olin herännyt sitten aamulla sängystä joko naama jalkopäässä tai ainakin niin, että retkotin poikittain sängyllä. Lisäksi vanhemmat valittelivat, että potkin niitä yöllä x") Se jatkuva liikkuminen on tainnut vähentyä siitä aivan varhaislapsuudesta, koska minulla on nykyisin seinä sängyn vieressä, enkä herää aamuisin kädet ja jalat selittämättömästi mustelmilla.
Hoo, tuolla aloitusviestissähän on jänniä kysymyksiä *unohti ne jo aivan* Vastaillaanpas:
"Mikä on hulluinta, mitä olet tehnyt unissasi?"
Tjaa... Ei sillä, etten olisi tehnyt mitään hullua unissani, vaan sillä, että oikeastaan kaikki, mitä unissani teen, on ihan hullua. No: muistan, kuinka kerran uneni vahtui; jotakin olin ensin väsännyt veljenpoikani kanssa (hei! mitä te kuvittelette! Me juostiin laatikoitten päällä, jos pakko on tietää!), ja sitten löysinkin itseni omasta huoneestani, joka oli jännän punaisesti valaistu. Siellä oli hämärää (tällä kertaa siis oikeasti hämärää, melko pimeää jne). Tajusin jotenkuten olevani ennustaja (?!). Se on hulluinta, mitä unessani olen tehnyt (minä, ennustajana? Herranjestas!)
"Mistä luulet uniesi johtuvan?"
Ylivilkkaasta mielikuvituksestani. Alitajunnastahan ne unet kumpuavat, ja kaipa siihen sitä mielikuvitustakin tarvitaan. Ja sitähän minulla piisaa! Lisäksi jos ajattelen jotakin asiaa niin, että se vaivaa mieltä tai muuten jää mieleen, saatan nähdä siitä unen. Esim. enoni sairastui jokunen aika sitten keuhkokuumeeseen, ja näin unessani sitten hänen olevan kipeä (samassa unessa luistelin jäähallissa joidenkin hyypiöiden kanssa, jotka olivat kai sitten kavereitani, vaikken niitä tunnistanutkaan ö.Ö").
"Huomaatko, jos nukahdat?"
En. Tunnen kyllä, milloin uni ei missään nimessä tule (kyllä kai kaikki sen tuntevat. Jos eivät, niin koittakoot kolmelta päivällä yrittää nukkua, kun ensin on nukkunut erittäin pitkän yön). Joskus taas tuntee, että nukahdan ihan heti. En kuitenkaan huomaa sitä hetkeä, kun nukahdan. Minä en vain ajattele mitään ja muistoissa on pelkkää mustaa. Jos muistelen, mitä olen ajatellut ennen nukahtamista, saatan jonkin verran arvioida, koska olen nukahtanut. Toisaalta en oikein muista, mikä on ollut viimeisin ajatukseni ennen unen tuloa.
Olen muuten nukahtanut päivällä sohvalle stereoiden pauhatessa jotain äidin kuuntelemaa tangoa. Että ei se meluun nukahtaminen nyt ihan ylivoimaista ole
Mutta silloinkaan en huomannut nukahtaneen, ennen kuin heräsin.
"Onko unien näkeminen hauskaa/kivaa/mukavaa?"
On, ellei kyseessä ole painajainen. Tosin, jos tajuaisin sen olevan painajainen, voisin saada tehtyä mitä lystää... *wirn* Ehkä se unien
näkeminen ei niin mukavaa ole, mutta niiden muisteleminen... ^^" Voi, miten sitä saakaan hymyillä silloin :"D
Sitten, vaikka tämä ei nyt ihan _uniin_ kuulukaan, mutta nukkumista kuitenkin: unihalvaus (tms. Joku tuommoinen se nimi oli)
Onko kellekkään sattunut tämmöistä?
Heräsin yöllä ja olin aivan sekaisin, kuten nyt yleensäkin herätessä kesken kaiken yöllä. Yritin liikuttaa kättä, mutta se oli aivan tavattoman hankalaa (olin siis täysin varmasti hereillä, eikä kyseessä ollut painajainen. En näe painajaisia sängyssä heräämisestä). Tajusin, ettei oikein mikään muukaan kropasta liiku, vaikka silmät toimi ihan normisti. Olotila oli aika sekava, mutta näin selvästi oman huoneeni, näin olevani sängyssä jne. Mitä nyt yleensäkin näkee, kun menee omaan sänkyyn ja katselee ympärilleen. Ihmettelin kovasti, kun ei meinannut liikkumaan pystyä, ja huomasin yhden asian: jos sain itseni liikkeelle, ei ollut ongelmaa, mutta jos pysyin hetkenkin kauemmin paikallani, jähmetyin taas. Sitten nukahdin ja heräsin aamulla ihmeissäni.
Sama toistui, tosin en muista koska. Näiden välillä oli kuitenkin aika monen päivän tauko, muistaakseni jopa viikkojenkin. Eli ei ihan peräkkäisinä öinä.
Ihmettelin hereillä sitten kovasti, että mitä hitt*a tuo nyt oli ollut? Sitten törmäsin jossakin tuohon selitykseen ja tajusin, että jaahas, vai että semmoista. Unihalvaus se muistaakseni oli. Sieltä jostakin sitten luin (netistä joltain sivulta), että tuo tila loppuu heti, jos joku koskettaa tai puhuttelee. Siinä on ominaista juuri tuo silmien toimiminen, mutta muuten halvaantunut keho. Lisäksi siinä voi nähdä harhoja, joilta minä vältyin. (mikä on ihme, kun ajattelee, että välillä sitä näkee harhoja hereilläkin.. Eli juuri kun nopeasti johonkin vilkaisee, näkee jonkun hahmon ja mielikuvitus keksii siitä ties mitä, kunnes toisella vilkaisulla tajuaa sen olevan jalkalamppu)
KesäenkeliP.S. Ja miten niin tästä tuli kilometriviesti? ^^" ...ja minä kun kuvittelin, että eihän mulla mitään sanomista tästä aiheesta ole *viheltelee*