Petturi (Angst, K-13, One-shot)

[Omppuli]

Nimi: Petturi

Ikäraja: K-13

Tyylilaji: Angst

Päähenkilö: Peter

Varoitukset: Sisältää huonosti kuvaillun itsemurhan!


Petturi

Petturi! Niin hän oli petturi. Hän oli pettänyt ystävänsä vain siksi että pelkäsi kuolemaa. Peter katui, tosiaan katui. Mutta hän ei voinut enää paeta. Hän oli nyt Voldemortin joukoissa, eikä sillä voinut enää mitään. Hän oli saanut ystäviensä vihat päälleen. Peter tahtoi kuolla, mutta vieläkin hänessä oli sama heikkous. Hän pelkäsi kuolemaa. Mitä se toisi mukanaan? Tyhjyyttä? Rangaistuksen? Hän oli turvautunut kelmeihin aluksi vain siksi että ajatteli että he voisivat suojella häntä, mutta pelko haihtui ja sen tilalle tuli ystävyys. Vahva ystävyys, se joka yhdisti kaikkia kelmejä. Mutta mihin kaikki kaatui, mihin katosivat ne ilon vuodet joista Peter oli niin nauttinut? Peter tiesi vastauksen ja vihasi sitä. Voldemort oli tullut ja tuhonnut, mutta hänen ystävänsä olivat olleet rohkeita ja vastustaneet. He olivat kaikkea sitä mitä Peter ei voinut koskaan olla ja sen vuoksi he kaikki olivat olleet Peterin ihailun alla kaikki ne vuodet. Nyt Tylypahkan vuodet olivat kaukainen muisto ja suurin osa oli jo siitä hävinnyt, hän oli aluksi luullut että tällä kasvaisi suuruuteen, mutta se oli ollut väärä tie. Hänellä ei ollut ystäviensä rohkeutta, viisautta tai oikeaa päättelykykyä. Hän oli ollut se heikoin, alhaisin. Hän olisi voinut yrittää, mutta hän oli vaipunut Pimeyden kuiluun ainiaaksi.

James leikitteli siepillä ja Peter katsoi häntä ihaillen. Jamesilla oli upean nopeat refleksit ja tarkka näkö, vaikka omistikin silmälasit. Hän oli hyvä huispaaja ja animaagi. James oli sisukas ja rohkea. Hän jaksoi aina yrittää Lilyn suhteen eikä ikinä luovuttanut. Kun hän oli kerran päättänyt että Lily oli hänen unelmiensa tyttö niin sitten oli. James oli kyllä hieman liian ylimielinen ja itserakas, mutta kovan kuoren pinnalla piili hyvä sydän, joka auttoi ystäviä hädässä. Sellainen oli James Potter, jonka kaltaiseksi Peter ei voinut koskaan tulla. Hänet Peter oli pettänyt ja miten katkerasti hän sitä katuikaan.

Peter peitti kasvonsa käsillään. Tuska oli poltellut häntä viisitoista vuotta, mutta nyt se tuntui pahempana kuin koskaan. Se oli hirvittävä syyllisyydentunne.

Sirius pamautti ryhmyä voimalla ja se sinkoutui suoraan Luihuisten pitäjää kohti, joka ehti valitettavasti väistää. Sirius oli aina iloinen ja osasi laukoa oikeita vitsejä juuri oikeissa paikoissa. Hän sai ihmiset nauramaan ja tytöt ihastumaan itseensä. Sirius osasi olla kyllä julmakin ja hänen julmuutensa kohteeksi joutui hänen serkkunsa Bellatrix ja veljensä Regulus. Lempeyden puolen Sirius näytti vain ystävilleen ja Peter oli ylpeä siitä että hän oli tai oli ainakin ollut siinä joukossa. Sirius oli ryhtunut animaagiksi Remuksen tähden ja hän näytti sillä tavalla että pystyisi vaikka kuolemana ystäviensä takia. James oli hänelle kaikkein läheisin. Remus ja Peter olivat olleet hänen hyviä ystäviä myös, mutta James oli hänen veljensä. Sirius oli myös sellainen mitä Peter ei voinut koskaan olla. Se tuntui pahalta.

Peter huusi aivan kuin yrittäen saada tuskansa sillä ulos. Se ei auttanut. Kaikki tuntui entistä pahemmalle. Hänellä ei ollut enää ystäviä, ei ketään johon hän voisi turvautua tai luottaa. Se oli niin tuskaista. Peter oli tahtonut olla vahvempi. Ehkä lajitteluhattu oli lajitellut hänet väärin, ehkä se ei ollut oikeassa. Miksi hänet oli laitettu rohkelikkoon? Olisihan hatun pitänyt tietää että hän oli pelkuri, alhainen mato. Itsehaukkuminen tuntui hyvältä. Todella hyvältä.

Remus luki ahkerasti muodonmuutoskirjaa. Pian olisi koe, joten piti lukea. James ja Sirius eivät viitsineet, mutta Remus oli vastuuntuntoinen ja aina ystävällinen. Aina, vaikka hänellä oli vaikea elämä niin silti hän jaksoi, eikä koskaan luovuttanut. Hän oli todella ansainnut ystävänsä mitä Peter ei ollut. Hän tosiaan välitti ystävistään eikä halunnut että heille sattuisi mitään, mutta kaikki olivat ottaneet riskin. Peter oli nauttinut kuutamokeikoista. Hän oli ollut silloin onnellinen.

Peter käveli ulkona, hän oli meren äärellä, korkean kallion päällä. Ehkä olisi aika kohdata kuolema. Viimein. Tämä olisi pitänyt tehdä kauan, kauan sitten. Anteeksi Sarvihaara että petin sinut. En koskaan ollut yhtä rohkea kuin sinä. Anteeksi Anturajalka että tapoin veljesi. Minulla ei tule koskaan olemaan sinun rakkauttasi muihin. Anteeksi Kuutamo että jätin sinut yksin. Minulla ei tule koskaan olemaan sinun lempeyttäsi. Antakaa anteeksi. Tiedän että se on vaikeaa, mutta minä pyydän. Haluan hyvittää tekoni. Peter syöksyi pimeään ja näki kelmit edessään. Komeina ja loistavina. Heidän suunsa vääntyi tuttuun virneeseen. Kauna oli anteeksiannettu. Peter oli voittanut pimeyden.

A/N: Lyhyt pätkä Peteristä. Kommentteja?

[Zenzibar]

Tykkäsin, tää oli nätti tarina Peteristä. Itsekin olen aina kuvitellut sen noin, että se lopulta päätyisi itsensä tappamaan, kun ei ole tarpeeksi rohkea elämään itsensä kanssa ja häpeää itseään.
Hienosti kirjoitettu, kohtalaisen pitkä, hyvät kuvailut!

Tack,
Z