Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

[Pörri]

"Miksi emme voi hakea uutta ajankääntäjää Taikaministeriöstä ja muuttaa kaikki takaisin?" Pörri kysyi.
"Gustaffsson ei saa kuolla!" Sieppeli mutisi.
"Muutamme vain kaiken muun. Pelastamme Gustaffssonin!"
"Se ei ole niin helppoa kuin sinä luulet Pörri!" Zenzibar sanoi.
"Onpas! Saimmehan me muutettua kaiken näin!"
"Mutta me emme tiedä miten me muutimme kaiken! Olithan sinä itsekin mukana!"
"Niin mutta.. minä olin vain mukana ja.. te teitte!"

[Gustaffsson]

Kun he juttelivat, lääkintämiehet kaivoivat luolassa kiviä pois edestä ja toivat paarilla loukkaantuneita. Sepen he kantoivat erityisellä kiirellä, hän häälyi kuoleman rajamailla. Sieppeli kierteli loukkaantuneiden keskellä ja kyseli heidän vointiaan.
"Missä Gustaffsson on?" Sieppeli kysyi lääkintämieheltä.
"Me emme löytäneet enempää" lääkintämies vastasi.
"Mutta pakko hänen siellä oli olla! Pitkät, oranssit hiukset, melko pitkä...?" Sieppeli sanoi pakokauhuisena.
"Kuten sanoin, emme löytäneet enempää. Emmekä ehdi kaivaakaan, tai tämä yksi teikäläinen kuolee luotien jättämiin haavoihin" lääkintämies sanoi osoittaen Sepeä.
"Piruako minä siitä välitän?" Sieppeli puuskahti. Nat yritti nousta pystyyn päästäkseen lyömään Sieppeliä. Hetkessä Sieppeli kiipesi takasin luolaan ja siirteli nopeasti kiviä pois edestä.
"Sinä olet täällä jossain! Sinun on pakko olla..." Sieppeli raivosi hiljaa itsekseen.

[Sepe]

Nat kiipesi Sieppelin perään.
"Kuules naikkonen. Olisi melko suotavaa, jos kunioittaisit edes vähän Sepeä," Nat sanoi tyynesti.
"Paskatko minä hänestä. Minun oma kusttavini voi olla kuollut," Sieppeli voivotteli siirtäessään kiviä. Kaivaminen loppui äkisti sillä Nat oli työntänyt nyrkkinsä Sieppelin suuhun. Sieppeli kaatui ja rymisi kivikasaa alas.
"Täällä on yksi loukkaantunut lisää!" Nat huusi lääkintä porukalle. Heti, kun lääkintä mihet olivat saaneet pyörtyneen Sieppelin pois luolasta Nat kääntyi kivikasan puoleen. Hän peruutti hieman ja osoitti sauvallaan kivikasaa.
"Pommitus!" Hän karjaisi ja kivet sinkoilivat minne sattuu. Kohta Natin eteen avautui lisää luolaa ja maassa makaava Gustaffsson.
"No niin, kustaavi. Viedäämpä sinut pois," Nat sanoi ja nosti Gustaffssonin harteilleen. Lopulta kaikkiolivat turvallisesti leirissä. Kaikilleoli tullut ilo (ja suru) uutinen siitä, että Sepe saataisiin kuntoon.

Nat astui sisälle sieppelin telttaan, jossa hän istui.
"Mitä perkelettä sinä haluat!" Sieppeli huusi.
"Haluan, että antaisit pientä rispektii," Nat sanoi ja läimäisi Sieppeliä poskelle.
"Ensin heitätä häntä kivellä ja almoust tapat hänet ja sitten vielä sanot, että se on ihan sam kuoleeeko hän!" Nat raivosi kyyneleet silmissä.
"Hyvästi paska! Ei tapailla!" Nat huusi ja tinttasi uudemman kerran Sieppeliä. Pian Nat olikin jo häipynyt huoneesta ja Sieppeli pitieli nenäänsä johon nyrkki oli osunut. Sieppeli lysähti makuu asentoon ja alökoi itkeä (kivusta vaiko surusta? Siinäpä vasta kysymys)

[Omppuli]

Yön pimeydessä hahmo hiipi käytäviä pitkin. Se hiipparoi huoneeseen missä leijonan näköinen mies teki töitä. Valot sammuivat, veitsi välähti ja veri alkoi valua. Samalla hetkellä aika teki kepposiaan.

Omppuli räväytti silmänsä auki. Hän ei ollut suomalais-sotilaiden teltassa. Hän makasi Tylyahossa, Sianpäässä. Omistaja katsoi häntä hieman vinoon ja Omppuli nousi kiireesti ylös ja meni ulos. Siellä häntä vastaan tuli heti auroreita, jotka pidättivät hänet.
"Mistä minua syytetään?" Omppuli kiljaisi.
"Taikaministerin murhasta!" yksi aurori täräytti.
"Siis mitä?" Omppuli huudahti.
"Suu kiinni", toinen aurori huusi ja iski nyrkillä Omppulia mahaan. Henkeä haukkova Omppuli vietiin kuulustelusaliin, jossa olivat kaikki muut.
"Viimeinen saatiin", yksi aurori sanoi jollekin. Omppuli kiinitettiin tuoliin ja mies aloitti puheensa.
"Teidät on tuotu tänne, koska te olette syytetttyjä taikaministerin murhasta", mies ääni puhui.

[Gustaffsson]

"Rufus Rymistyir oli löydetty juuri ennen kuolemaansa verisenä puukko selässään. Hän sanoi että juuri te olitte tehneet sen" mies jatkoi. Kaikki olivat ihmettyneitä.
"Osaan sanoa vain neljä sanaa; me emme tehneet sitä. Mutta haluaisin kysyä mikä vuosi nyt on?" Omppuli kysyi. Mies yllättyi.
"Vuosi on 2009, ja itse taikaministerin todistus on kyseessä. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin..."
"...luovuttaa heidät ankeuttajille!" huusi tuttu ääni salin laidalta. Voldemort astui saliin.
"Mitä helvettiä sinä täällä teet?" Zenzibar huusi.
"Minulla on lupa olla täällä Kolmannen Valtakunnan rauhansopimuksen mukaan. Kun joukkoni voittivat kolmannen maailmansodan, olen armollisesti säästänyt maat sillä ehdolla että joukkoni saavat kulkea maitten poikki ja minä saan vaikuttaa hallitusten päätöksiin" Voldemort sanoi ilmiselvän ylpeänä.
"En voi uskoa tätä" Gustaffsson mutisi. Samalla joukko ankeuttajia astui saliin.
"Viekää heidän sielunsa! Vähempää eivät ansaitse!"

[Sieppeli]

Sieppeli oli jotenkin muuttunut taas linnuksi ja käynyt näpistämässä Zenzibarin häneltä ottaman ajankääntäjän ja laittanut heidät kaikki kultaisen nauhan sisälle. Kukaan ei ollut älynnyt sitä, kaikki olivat katsoneet kauhuissaan vuoroin Voldemorttia, vuoroin ankeuttajia. Sieppeli muuttui takaisin ihmiseksi ja piti kädessään ajankääntäjää. Hänellä oli ehkä kolme tai viisi sekuntia aikaa miettiä sopivaa ajankohtaa, kun nopein ankeuttaja oli melkein Sepen vieressä.
Nopeasti Sieppeli käänsi parikymmentä kierrosta. Sieppeli oli toiminut niin nopeasti, että hän oli unohtanut laittaa Sepen nauhan sisään (niin unohtanut ja unohtanut..) Kaikki muut katosivat siitä ajasta, mutta Sepe jäi ankeuttajien kynsiin.

"Mitä, missä me olemme?" Pörri huudahti, kun he - melkein - kaikki seisoivat taas jossain metsässä. Sieppeli veti kulta nauhan takaisin itselleen.
"Mitä tapahtui?" Nimue kysyi.
"Matkustimme toivottavasti viimeisen kerran ajassa takaisinpäin." Sieppeli sanoi ja tunki ajankääntäjän taskuunsa. Natin kasvoille kohosi järkyttynyt ilme.
"SEPE JÄI SINNE!" Hän huusi niin kovaa, että lähimmiltä meni kuulo minuutiksi. Sieppelinkin kasvoille levisi järkyttynyt ilme.
"Minä en lähde enää minnekkään muualle, kuin korjaamaan asiat niin ettei tule olemaan mitään perhanan kolmatta mikä lie sota se taas olikaan.."

[Gustaffsson]

"Me haemme Sepen takaisin ja sitten korjaamme asian" Nat huusi niin että Sieppelinkin oli myönnyttävä.
Kun he palasivat samaan aikaan, samaan paikaan he huomasivat Sepen makaavaan maassa, suojaamassa itseään ankeuttajilta.
"Auttakaa!" hän inisi.
"Missä sauvamme ovat, prkl?" Nat ihmetteli.
"Ne vietiin" Gustaffsson sanoi. Hän ryntäsi ankeuttajien keskeltä ja nappasi Sepeä kurkusta. Kun hän lähti raahamaan häntä poispäin, Nat kirkaisi:
"Varo nyt vähän senkin mölö pösilö! Sinähän kuristat hänet!"
"Anteeksi nyt kovasti!" Gustaffsson ähkäisi. Kun hän pääsi muitten luo. Sieppeli heitti ajankääntäjän ketjun kaikkien ympärille (kyllä, myös Sepen). He katosivat.


He olivat taas samassa metsässä. Kaikki istuutuivat.
"Kylmä" Gustaffsson sanoi väristen.
"Minusta täällä on lämmin" Sepe totesi.
"Se johtuu ankeuttajista" Zenzibar sanoi.
"Minuun ei vaikuta mtään. Gusti on vaan hiukan heikko" Sepe sanoi ja irvisti. Sieppeli näytti hänelle kieltä.
"...niin kylmä..." Gustaffsson sanoi ja pyörtyi.

[Zenzibar]

[ et sitten osaa pysyä erossa noista maailman sodista vai mitä Gus?? ]

"Gus!" Sieppeli kirkaisi ja yritti turhaan herättää miestä.
"Tuota, Sip, meillä on suurempiakin ongelmia..." Zenzibar osoitti ankeuttajia heidän yläpuolellaan.
"Voi saakeli!" Kaikki hapuilivat taskujaan, mutta taikausavat olivat jumissa vuodessa 2009.
"Sieppeli! Muutu linnuksi ja hea taikasauvamme, se on ainoa keino!"
Sieppeli nyökkäsi ja pian lintu katosi...

Sieppeli saapui keskelle hälinää. Voldemort oli raivoissaan siitä, että vagkit pääsivät karkaamaan. Hän sai napattua sauvat kaikessa rauhassa ja palattua takaisin...

Metsässä Sieppeli nakkasi nopeasti sauvat ilmaan ja lähetti ensimmäisen suojeliuksen matkaan. Lopulta anakeuttajat olivat poissa ja he yksin.
Sepe katsoi ajankääntäjää. "Kokeillaanko vielä kerran? Mitä jos yritetään muutta kaikki ennalleen, niinkuin Pörri sanoi."
Zenzibar huokaisi. "Ei se ole niin helppoa etkö tajua? Kun me emme tiedä, MITÄ me muutimme!"
Zenzin vastusteluista huolimatta, he olivat pian taas ajankääntäjän sisällä ja Sepe innostui kääntämään sitä.
He katosivat metsästä Sieppelin äänen matkaan lähettämänä. "SEPE!!"

He päätyivät taikaministerin huoneeseen. Rymistyir huudahti säikähtäneenä ja ampui jonkin taijan umpimähkään heitä kohti. Taika osui Zeriaan, joka lensi Zenzibarin käsistä. Kirja sai sen juuri ja juuri kiinni, mutta Zenzibar oli raivoissaan. Rymistyrin pöydällä oli puukko ja yhtään ajattelematta Zenzibar löi sen Taikaministerin selkään.
"Zenz!" Kuului monesta suusta, kaikki katsoivat kauhistuneina Zenzibariin.
Sattumoisin rymistyirin seinällä oleva kalenteri näytti, että vuosi oli 2009...

[Gustaffsson]

"Maksatte tästä vielä" Rymistyir puhisi.
"Maksatte tästä omalla sielullanne" hän sanoi. Ovi rymisi, joku oli tulossa sisään.
"Tänne!" Sieppeli sanoi ottaen ajankääntimen taskustaan. Juuri kun ovi aukesi he katosivat, siitä paikasta ja ajasta.


He putosivat paksuun ja pehmeään lumihankeen. Lunta oli niin paljon että jouko pienimmät eivät edes näkyneet kunnolla.
"Jos nyt jotain tahtoisin haluaisin että en olisi koskaan kuullutkaan mistään prkl ajankääntimestä!" Zenzibar mutisi käärien Zerian paremmin huopaansa.
"Meidän on parempi mennä jonnekin toiseen aikaan. Täällä jäätyy!" Sepe väräji.
"Joo mutta meillä on ongelma" Sieppeli sanoi.
"Ajankäännin putosi" hän mutisi.
"Hienoa, se on siis jossain tässä lumikinoksessa? Siinä kanssa yksi tohelo" Nat mutisi.
"Etsitään se nyt vain" Gustaffsson sanoi tutkien ympäristöä. Missään ei näkynyt ajankääntimen mentävää koloa lumihangessa... sitten hän huomasi ison puun latvassa killuvan ketjun.
"Tulejo ajankääntäjä!" hän yritti. Se heilahti vähän mutta pysyi puussa.
"Se on kiinni oksassa. Jonkun on kiivettävä hakemaan se" Daniel sanoi.
"Sieppeli hakee kun hän sen hukkasikin" Nat sanoi kauhistellen puun korkeutta. Sieppeli huokaisi.
"Voin yrittää" hän sanoi nielaisten.
"Ole varovainen, se on aika pahuksen korkea" Gustaffsson sanoi. Sieppeli nyökkäsi ja tarttui alimmalle oksalle.
Älä katso alas, älä katso alas, älä katso alas, hän mietti itsekseen. Puolessavälissä hän kurkkasi kerran alaspäin. Hän oli ainakin jo kahdeksan metrin korkeudessa. Hän horjahti ja jäi roikkumaan yhdellä kädellä. Nielaisten hän keskitti katseensa takaisin ylös ja jatkoi kiipeämistä ylöspäin. Vihdoin hän kurotti sormiaan kohti ajankääntäjää. Eikä ylettynyt. Hänen olisi laskettava koko painonsa tämän yhden oksan varaan.
"Gust! Otathan minut kiinni jos putoan?" Sieppeli huusi.
"Toki!" Gustaffsson huusi takaisin. Sieppeli tarttui molemmin käsin oksaan ja nappasi ajankääntäjän hihkaisten riemusta. Sitten hän sanoi jotain epämääräistä kun oksa natisi, ratisi ja katkesi. Hän putosi kiljuen kasvavalla vauhdilla. Gustaffsson nappasi hänet kiinni ja kaatui lumihankeen.
"Sain sen! Hyvä koppi Guts" Sieppeli sanoi puoliksi nauraen.
"Olisi ollut huomattavasti fiksumpaa jos olisit vain muuttunut sieppeliksi ja hakenut sen" Nat sanoi sarkastisesti. Sieppeli kohdisti jäisen katseen häneen.
"Älä välitä hänestä" Gustaffsson kuiskasi. Sieppeli vähät välitti ja huutaen hän kävi nyrkein ja kynsin Natin kimppuun.

[ ]

[Sepe]

Sieppeli hakkasi Nattia ja Nat hakkasi takaisin. Sepe hyppäsi Sieppelin päälle ja repi tämän väkipakolla irti Natista.
"Perkelevittusaatanahelvettipaska!" Sepe huusi Sieppelille.
"Mitä?" Sieppeli kysyi naama raivosta (ja verestä) punaisena.
"Öööhhh... Sovinto?" Sepe kysyi tyhmästi.

Samalla kaikki muut (paitsi Kustaa) olivat siirtyneet rakentamaan leiriä. Yhtäkkiä leiriin ilmestyi pitkä vaaleahiuksinen poika joka sanoi nimensä olevan Santala 'the ornitologi'.
"Se on ornitologi joka tarkistaa..." Santala lauloi.
"Mitä perkuletta?" Omppuli huusi.
"Ei mitään perkuletta," Santala näsäviisasteli.
"Painu helvettiin!" Zenzibar karjaisi.
"Mutku mää tulin sieltä," Santala valitti.
"Painu sinne takas," Daniel yhtyi Zenziin ja Omppuun.
"Sain porttikiellon," Santala nyrpisteli.
"Avada kedavra!" Omppuli huusi ja santala kaatui kuolleena maahan.
"Mitä?" Omppuli kysyi nähdessään muiden syyttävän ilmeen.

[Omppuli]

"Olet pelottava", Daniel sanoi.
"Tapanko seuraavaksi sinut?" Omppuli kysyi vaarallisesti. Daniel pudisti heti päätään.
"Ruumis on pakko siirtää", Gustaffsson sanoi.
"No siirrä sitten!" Omppuli tiuskaisi.
"Mikä sinua vaivaa?" Sieppeli kysyi.
"Ei mikään!" Omppuli ärähti. Kukaan ei näyttänyt vakuuttuneelta.
"Ja sitä paitsi, miksemme lähde nyt ja korjaa niitä asioita mikä aiheutti Voldemortin paluun ja kaiken muun?" Omppuli kysyi.
"Meidän täytyy miettiä mitä muutimme ja laatia suunnitelma", Zenzibar vastasi. Omppuli ei jaksanut enää vaan lähti marssimaan Danny sylissään poispäin.
"Hän on sekopää", Sepe mutisi.
"Ja sinäkö et ole?" Sieppeli murahti. Nat hyppäsi pystyyn nyrkit taas pystyssä ja tappelu oli käynnissä.

Omppuli marssi vieläkin lumihangessa, mutta päätti kääntyä kun lumi ylettyi napaan asti. Omppuli käännähti ja lähti takaisin. Matkalla takaisin hän kohtasi suden, joka murisi, mutta Omppuli vain tainnutti sen yhä raivoissaan ja Danny pysyi hiljaa, syy oli varmaan se että hän nukkui.

[Gustaffsson]

Kun Omppuli saapui leiriin hän näki että Sepe yritti pidätellä Natia käymästä Sieppelin kimppuun ja Gustaffsson yritti pidätellä Sieppeliä käymästä Natin kimppuun.
"Kukaan ei sano minun Sepeäni sekopääksi!" Nat kirkui.
"Minä kutsun sekopääksi ketä haluan!" Sieppeli huusi takaisin yrittäen räpistellä irti Gustaffssonin otteesta.
"Sepe päästä minut irti haluan tappaa tuon!" Nat huusi. Sepe päästi irti hiukan yllättyneenä. Nat juoksi eteenpäin ja kaivoi taikasauvan taskustaan.
"Nat! Pistä se pois!" Gustaffsson huusi.
"Vasta kun tuo pyytää anteeksi!"
"No anteeksi kun olen lausunut yksinkertaisen huomautuksen joka on TOTTA!" Sieppeli huusi.
"Avada kedavra!" Nat huusi. Gustaffsson veti Sieppelin maahan. Tappokirous meni ohi.
"Nat! Mitä sinä kuvittelet tekeväsi?" Omppuli kirkaisi.
"Minä tapan sinut!" Nat huusi Sieppelille.
"Minä tapan sinut niinkuin sinä melkein teit Sepelleni!" hän huusi. Sepe tuijotti tilannetta ihmeissään, mietti pitäisikö Nat pysäyttää.
"Avada kedavra!" Nat kirkaisi. Vihreä valosäde lähti sauvan päästä...

[Zenzibar]

..ja osui suoraan Sieppeliin. Tämä lensi selälleen lumihankeen, ja maailman pysähtyi hetkeksi. Kaiki katsoivat kauhistuneena Natia, ja myös tämä itse näytti järkyttyneeltä.
Sitten Gustaffson meni Sieppelin luokse, koitti tämän pulssia ja nosi katseensa hymyillen. "Hän elää."
Aika jatkui taas samaanmalliin ja kaikki huokaisivat helpotuksesta. Ilmeisestikään, Nat ei kyennyt tekemään tappotaikaa, tai hän oli vielä liian kiltti siihen. Kukaan ei halunnut rskejä, joten Nat tainnutettiin ja sidottiin kiinni puuhun.
Zenzibar otti sauva taskustaan ja alkoi tehdä tulta. Hän taikoi pienistä oksista isompia ja sytytti ison nuotion. Gustaffson toi samantien Sieppelin nuotion ääreen. Vaikkei tyttö ollut kuollut, ei ollut varmaa mitä hänelle oli käynyt.
Zenzibar vilkaisi Sieppeliä ja nosti sitten katseensa. "Meidän täytyisi nyt varmaan miettiä, mikä meni vikaan? Mitä me teimme, että Voldemort jäi henkiin? Minkä asian me muutimme?"
Gustaffson kohautti olkapäitään. "Se on vaikea sanoa, me teimme niin monia asoita..."
Monet myöntelivät vieressä.
"Mietitään kerta kerralta missä olimme. Myös nekin ajat, missä olimme hajallaan pitää tutkia tarkkaan ja katsoa, ettemme me tehneet mitään vaikuttavaa", kirja sehdotti.
"No ensin me menimme Azkabaniin, emmekö menneetkin?" kysyi Sooda.

[Gustaffsson]

"Tai sitten..." Omppuli mumisi.
"Tai sitten mitä?" Zenzibar kyseli.
"No tuota... olen lukenut aika lailla aikamatkustuksesta ja saattaa olla eräs muukin keino päästä takaisin omaan aikaamme ja kaiken lisäksi käy niin että sillä ajankääntäjällä käytyjen aikamatkailujen tulokset katoavat" Omppuli sanoi.
"Miten se sitten tapahtuu?" Gustaffsson kysyi.
"Laitamme ketjun kaikkien ympärille. Sitten tuhoamme tiimalasin joka on keskellä. Teoriassa kaikki muuttu takaisin normaaliksi, paitsi ne jotka ovat ketjun sisällä. Mutta käytännössä sitä kukaan ei ole kokeillut. Saatamme jäädä vangeiksi tähän aikaan" Omppuli kertoi.
"Ymmärrän. Mutta jos vielä kerran sörkimme aikaa, tulos voi olla entistä katastrofaalisempi. Mitä teemme?" Daniel sanoi.
"Ehkä on parempi ottaa riski" Gustaffsson sanoi ja tarttui ajankääntäjään. Hän auttoi ensimmäisenä tajuttoman Sieppelin ketjun sisään, sitten muutkin änkesivät.
"Tässä sitä ollaan. Kaikki tai ei mitään" Omppuli sanoi ja osoitti tiimalasia taikasauvalla.
"Hajothus!" hän sanoi. Tiimalasi hajosi kipinän välähtäessä ja kaikki muuttui pimeäksi.


Sieppeli avasi silmänsä. Hän makasi VV:n oleskeluhuoneen lattialla. Muut olivat kaikki hänen ympärillään, tajuttomina. Ensin hän arveli että oli nähnyt unta aikamatkustelusta. Sitten hän huomasi Gustaffssonin ja tajusi kaiken. Hän yritti nousta pystyyn, mutta hänen kehonsa tuntui puolikuolleelta. Hän ryömi lähemmäs Gustaffssonia ja tarttui tämän käteen. Sitten hän menetti taas tajuntansa.

[Sieppeli]

Parin tunnin kuluttu Meenai ja Jossu kipittivät VV-tupaan ja löysivät pökertyneet aikamatkamitäkaikkeanenytmatkanaikanaonkaanehtineetolla.
Kumpikin läpsäytti käsiään ja kaikki VV-tupalaiset heräsitvät. Kaikki näyttivät hetken erittäin hämmentyneiltä, sitten jotkut innostuivat hyppimään onnesta. Sieppeli halasi Gustaffssonia onnesta. Sepe ja Nat aloittivat eräänlaisen voitontanssin, niinkuin monet muutkin. Meenai ja Jossu katsoivat heitä kummallisin ilmein ja päättivät osallistua juhlaan. Sieppeli taikoi jostain suklaalevyn ja tarjosi sen Gustille.

"Hyvää päivää." Ääni sanoi ovelta. Kaikkien iloiset ilmeet kääntyivät päinvastaiseen kuullessaan sen jälleen.
"Eiiiiii!" Sepe huusi ja lysähti polvilleen.
"Sinä olet kuollut!" Hirmu huusi Voldemortille. Voldemort rupesi nauramaan.
"Enpä taida olla.." Hän sanoi ja veti naamarin pois. McGarmiwa oli jostain syystä pukeutunut Volduksi.
"Tulin vain ilmoittamaan, että halloweenjuhla alkaisi kohta." Minerva kertoi. Kaikki huokaisivat helpotuksesta.

[Zenzibar]

"Halloween juhla! Jee!" Sepe kiljaisi innosta.
Muutkin hymyilivät ja lkoivat miettiä sopivaa asua.

Juhlassa oli hyvä tunnelma, eikä kukaan ollut huomannut yhden tuvan poissaoloa. Joten silloin, mikään ei ollut muuttunut joten....
"Zenzibar Malfoy ja Gustaffson kuka lienetkin! Me tulemme pidättämään teidät taikaministerin käskystä!"
Zenzibar ja Gus voihkaisivat. Ei ole totta!
Samassa haamu Voldemort pyrähti saliin. "Jee Halloween!"
Aurorit hätkähtivät Voldua, mutta tulivat silti Zenzibarin ja Gustin luo. Ja alkoivat yhtäkkiä nauraa, kun he huomasivat heidän kauhistuneet ilmeensä.
"Älkää huoliko! Taikaministeri luopui jostain syystä syytteistä" tässä välissä kuului kovaa viheltelyä "Ja tämä on vain kepponen! Me nimittäin olimme keräämässä karkkia, ja kun kysyimme oven avanneelta McGarmiwalta karkki vai kepponen, McGarmiwa sanoi kepponen, koska karkit oli kuulemma jo syöty." McGarmiwa punastui kuullessaan sen.
Koko VV:n tupa puolestaan huokaisi helpotuksesta ja alkoi juhlia. Zenzibar ja Gus olivat viimein vapaita -ja elossa- Voldu ja Draco kuolleet ja kaikki oli hyvin!


Vai oliko sittenkään? Juuri silloin yhden tupapöydän alta kuului hirveä vertahyytävä kirkaisu!

[sooda]

"Apua! Iiik! Missä minun korvikseni on?" kuusi kauhistunut Cho Korpinkynnen pöydän alta.
"Siis miten minä voi iskeä jonkun ja sitten itkeä ku suhde loppuu jos en löydä korvistani!?!"
Sooda pyöritteli silmiään. "On joillakin ongelmat."
Muut huokaisivat helpotuksesta. Kaikki olivat kuvittelleet, että taas yhdestä kirkaisusta olisi alkanut loputon ja monivaihenen seikkailu, niin kuin niin monta kertaa aikaisemmin. Nyt he saisivat vihdoin elää rauhassa elämäänsä Tylypahkassa, huolehtimalla tällä kertaa kuolonsyöjien ja muiden sellaisten asemasta juttuja tyyliin, hyväksyykö Kalkaros liemeni, meneekö Lipetitiltä läpi viidessä minuutissa kyhäilemäni essee, ja mikä tärkeintä, ovatko hiukset nyt varmasti hyvin. Tai ainakin niin he kuvittelivat...

[hihii, ei mitään dramaattista, viuh.]

[Gustaffsson]

Juhlat jatkuivat yli puolenyön.
"Ovatkohan kotitontut terästäneet tätä kurpitsamehua jollakin? Minulla on hiukan hiprakka olo" Sieppeli sanoi tuijottaen tyhjään pikariinsa. Kukaan ei vastannut kun McGarmiwa käski kaikki nukkumaan.
"Mutta minä haluan juhlia!" Sieppeli huusi kovaan äänen huojuen penkillään.
"Se on aivan sama mitä neiti Sieppeli haluaa, mutta en usko että kukaan muu haluaa valvoa enempää..." McGarmiwa sanoi, mutta kaikki oppilaat huusivat yhtä aikaa "KYLLÄ HALUTAAN" joten hän muotoili lauseensa uudelleen.
"Se on aivan sama mitä te haluatte, mutta meidän opettajien tehtävä on olla ilonpilaajia. Noniin kersat nukkumaan siitä tai minä annan Vorolle luvan laulaa!" hän huusi. Oppilaat alkoivat oitis kiirehtiä omiin tupiinsa.


Sieppeli istuskeli parvekkeella tuijottaen hajamielisesti tyhjään ja pimeään iltaan. Satoi pieniä lumihiutaleita ja kuu valaisi kivisen kaiteen.
"Oletko kunnossa?" kysyi Gustaffsson hänen takaansa.
"Olen" Sieppeli vastasi.
"Katsotaanpa," Gustaffsson sanoi ja tarttui häntä kädestä.
"Olet kalpea, kätesi tärisevät ja huojut. Sinä et ole kunnossa" hän sanoi.
"Sinä osaat olla ärsyttävän tarkka. Hyvä on, en ole aivan kunnossa mutta luulen että se johtuu väsymyksestä" Sieppeli sanoi.
"Uskoisin pikemminkin että se johtuu Natin lähettämästä tappokirouksesta. Minusta sinä näytät osittain kuolleelta" Gustaffsson sanoi huolestuneena.
"Osittain kuollut? Voiko... voiko se olla mahdollista?" Sieppeli ihmetteli ja tuijotti käsiään, aivankuin olisi odottanut niiden olevan pelkkää luuta.

[Zenzibar]

"En tiedä", Gustaffson vastasi totuudenmukaisesti. Hänen äänestään paistoi kuitenkin huolestuneisuus. "Me emme tienneet mitä sinulle kävi kirouksessa. Sinä vain menetit tajuntasi ja täällä olit täysin kunnossa."
Sieppeli katsoi yhä käsiään.
Gustaffson mietti. "Mitä jos veisin sinut sairaala siip-"
"EI! Et kyllä varmana vie! Olemme selvinneet nyt pitkään ilman sairaalasiipeä, emmekä me varmasti mene sinne nytkään! Ei minua mikään vaivaa." Tämän sanottuaan Sieppeli paineli takaisin sisälle, jättäen Gustaffsonin yksin parvekkeelle lumisateeseen.

Sieppeli rymisteli makuusaliin saaden Zerian ja Dannyn heräämään.
Zenzibar avasi unisena silmänsä ja nosti Zeiran pinna sängystä. "Mitä nyt?"
Sieppeli tuhahti. "EI mitään."
Omppulikin heräsi rauhoittelemaan Dannyä. "Mitä sinä mesoat?"
"EN MITÄÄN!"
Zenzibar ja Omppuli lakkasivat kyselemästä.

[Gustaffsson]

Seuraava aamu valkeni auringon paistaessa lämpimästi ikkunoista sisään. Sieppeli veti peiton silmilleen.
"Herätys, Sip. Aamiaiselle" Zenzibar sanoi.
"Minä... en tahdo. Minulla on vähän huono olo" Sieppeli mutisi peittonsa alta. Zenzibar kohautti olkiaan.
"Jää sitten nukkumaan, onhan nyt kuitenkin sunnuntai" hän sanoi ja lähti muiden kanssa aamiaiselle.

"Missä Sieppeli on?" Gustaffsson kysyi kun Zenzibar ja muut saapuivat suureen saliin.
"Sanoi jäävänsä nukkumaan koska oli huonovointinen" Zenz sanoi. Kun Gustaffsson näytti huolestuneelta, Zenzibar sanoi:
"Näytti krapulalta, ei mitään sen kummempaa"
"Mutta ei hän juonut mitään väkeviä eilen" Gustaffsson mietti.
"Tee meille palvelus, Gusti, ja sulje suusi" Sepe sanoi uupuneesti.
"No Sepellä ainakin on krapula" Gustaffsson tuhahti ja päätti käydä katsomassa Sieppeliä.