Tarvehuone

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ma Loka 29, 2007 9:13

Kun Gustaffsson saapui VV-tupahuoneeseen, Sieppeli ei ollut paikalla. Gustaffsson ei ollut nähnyt häntä matkalla, joten hänen oli täytynyt häipyä jonnekkin. Hän päätti kuitenkin tarkistaa koko koulun (tai ainakin melkein) siltä varalta, ettei Sieppelille olisi vain sattunut mitään.
Kun Gustaffsson käveli pitkin koulun käytävää, häntä vastaan tuli koulun nykyinen pimeyden voimilta suojaantumisen opettaja. Valitettavasti hänen suurin idolinsa oli Gilderoi Lockhard, ja hän yritti tyrkyttää Gustaffssonille kiihkeästi nimikirjoitustaan.
"Miksi kukaan haluaisi sinulta nimmarin?" Gustaffsson tiuskaisi. Opettaja vaikutti hämmentyneeltä.
"Se tyttö kyllä halusi.." Hän sanoi hiljaisella äänellä. Gustaffsson kääntyi katsomaan häntä.
"Mikä tyttö?"
"Sellainen vaaleahiuksinen, aika sairaan näköinen tyttö.." Opettaja sanoi.
"Minne hän meni?"
"Tuonne kirjastoon kaiketi.." Opettaja sanoi ja samassa Gustaffsson lähti juoksemaan sinne. Todennäköisesti Sieppeli oli pyytänyt opettajalta nimikirjoitusta lupaan mennä tutkimaan kirjoja.

Kirjastossa Sieppeli olikin. Hän näytti hivenen sairaalta ja hänellä oli paksu kirja nenänsä edessä. Gustaffsson ehti jo huokaista helpotuksesta kun Sieppelin kasvoille levisi kauhistunut ilme.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Loka 30, 2007 6:58

Kun Gustaffsson tuli lähemmäs hän huomasi kirjan nimen olevan Loitsut ja kiroukset A:sta Ö:hön.
"Mitäs sinä täällä lueskelet?" Gust kysyi. Sieppeli säikähti ja paukautti kirjan kiinni.
"Älä säikyttele tuolla tavalla" hän sanoi käheästi.
"Sinä näytät edelleen hieman sairaalta. Sairaammalta kuin eilen, jos totta puhutaan" Gustaffsson sanoi.
"En saanut yöllä nukuttua. Se menee kyllä ohi" Sieppeli sanoi ja vei kiran takaisin hyllyyn. Sitten hän lähti.
Hetken Gustaffsson katsoi hänen peräänsä ja kävi sitten hakemassa saman kirjan hyllystä. Hän oli ehtinyt nähdä sivunumeron 57 ennekuin Sieppeli oli läimäyttänyt kirjan kiinni.

Avada kedavra, tappokirous

Yksi kolmesta anteeksiantamattomista kirouksista. Oikein loitsittuna aiheuttaa äkillisen kuoleman ilman minkäänlaisia jälkiä. Mikäli loitsija ei onnistu tekemään täydellistä avada kedavraa, osuja alkaa vähitellen heikentyä ja lopulta kuolla. Tämä tapahtuu keskimäärin yhdessä-puolessatoista viikossa. Osittain epäonnistumiseen kirouksen kuoleman voi estää sekoittamalla kimeeran verta tuliviskiin ja annettava sitä potilaalle ruiskun kautta oikeaan käteen.

"Voi, Sieppeli" Gustaffsson henkäisi. Hän lähti takaisin oleskeluhuoneeseen jossa Sieppeli nuokkui nojatuolissa takan edessä.
"Sinut on vietävä sairaalasiipeen" Gustaffsson sanoi.
"Ei käy! Minä olen ihan kunnossa..." Sieppeli mutisi.
"Kunnossa kun kuolet viikon tai puolentoista sisällä?" Gustaffsson sanoi hiukan kiivastuen. Sieppeli katsoi häneen surumielisesti.
"Luit sen" hän sanoi.
"Ja hyvä niin, koska muuten olisit kuollut täällä kenenkään tietämättä. Mutta meidän on heti mentävä sairaalasiipeen" Gustaffsson tiuskaisi.
"Ei käy! Minä vihaan sairaaloita..." Sieppeli mutisi.
"Hyvä on hyvä on. Minä käyn hakemassa lääkkeen ja annan sen sinulle itse" Gustaffsson sanoi ja lähti sairaalasiipeä kohti. Hetken kuluttua hän palasi ison ruiskun kanssa.
"Matami kyllä ihmetteli miksi pyysin kimeeran verta... Hän sanoi että tämä kirvelee, tässä on tuliviskiä seassa. Tartu käteeni kiinni ja purista lujaa, se saattaa helpottaa..." Gustaffsson sanoi ja laittoi piikin oikean käden päälle.
"Valmista?" Gustaffsson kysyi. Sieppeli nyökkäsi.

Kirjoittaja **Omppuli** » Ti Loka 30, 2007 7:55

Gustaffsson iski piikin Sieppelin käteen. Sieppeli kiristeli hampaitaan ja kivun kyyneleet valuivat poskia pitkin. Häntä alkoi pyörryttää ja kun Gustaffsson oli ottanut piikin pois Sieppeli pyörtyi. Omppuli tuli Zenzibarin kanssa oleskeluhuoneeseen.
"Mitä hänelle on tapahtunut?" Omppuli kysyi ja Gustaffsson selitti nopeasti.
"...sitten hän pyörtyi", Gustaffsson lopetti.
"Kummallista", totesi Omppuli ja istahti nojatuoliin.
"Kyllä hän toipuu", Zenzibar lohdutti Gustaffssonia, joka nosti Sieppelin sohvalle.
"En ymmärrä miten Nat saattoi tehdä tämän", Gustaffsson mutisi.
"Hän oli todella vihainen", Omppuli sanoi.
"Mutta se ei oikeuta häntä yrittää tappaa Sieppeliä!" Gustaffsson huudahti.
"En minä niin sanonutkaan", Omppuli sanoi.
"Tuletko juhlimaan Halloweeniä?" Omppuli kysyi Gustaffssonilta.
"Minä luulen että hän haluaa olla Sieppelin luona", Zenzibar kuiskasi Omppulille.
"Okei. Tule sitten kertomaan jos Sieppeli herää", Omppuli sanoi ja hän ja Zenzibar lähtivät.

Kirjoittaja **jossujb** » Ti Loka 30, 2007 2:34

Jostain syystä Sieppeli ei herännyt vielä varsin pitkään aikaan. Gustaffson mietti olisikohan hänen pitänyt kysyä kuinka nopeasti kimeranveri-tuliviski seoksesta selviää. Mutta koska mitään akuuttia hätätilaa ei ollut, Sieppeli vaikutti vain nukkuvat rauhallisesti päätti Gustaffson vain kantaa Sieppelin nukkumaan omaan sänkyynsä. Tai olisi kantanut, ellei se lisi ollut turhan raskasta. Kompromissina Gustaffson vain nosti Sieppelin sohvalle ja päätti jäädä katsomaan jos vaikka jotain vielä sattuisi.

Halloweenjuhlat olivat hyvin villit, kaikki juhlivat kuin viimeistä päivää, profesorit jorasivat vielä kovempaa kuin opettajat. Voldu-haamu näytti olevan aivan omassa elementissään pelottavana kauhuelementtinä, vaikka ei voinutkaan kirota ketään omaksi huvikseen vaikka kuinka yritti. Ja kukaan ei näyttänyt olean kiinnostunut uuden kuolonsyöjäliikkeen perustamisesta. Mutta Voldemort ei antanut harmistuksensa ilata hyvää juhlatunnelmaa, varsinkin kun kummituskin saa paljon vahinkoa aikaiseksi jos on oikein ahkera...

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ti Loka 30, 2007 4:14

Voldemort nimittäin säikytteli oppilaita ja sai nämä aina kaatamaan jotain. Myöskin riesu oli kovassa vaihdissa ja viimeksi kun Pörri oli nähnyt sen, se oli pinnonnu haarniskoja päällekäin. Hetken kuluttua aulasta kuului valtava rysähdys.
McGarmiwa sai taas syyn huutaa Riesulle, mutta juhlat jatkuivat tavalliseen tapaan ja kaikilla oli hauskaa. Tai ainakin melkein kaikilla...

Sillä välin VV:n oleskeluohuoneessa. Sieppeli alkoi herätä ja räpsytteli silmiään nähdäkseen.
Gustaffson hymyili. "Sieppeli! Sinä heräsit!"
Sieppeli katsoi miestä oudosti. "Ku-kuka sinä olet? Mis-missä me olemme?"
Gustaffson näytti hölmistyneeltä. "Et- etkö sinä muista mitään?"
Sieppeli pudisti päätään.
"Muistatko edes omaa nimeäsi?"
Taas pään pudistus.
"Voi ei..."

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Loka 30, 2007 4:30

Gustaffsson tarttui Sieppeliä hartioista ja ravisteli häntä aivan kuin yrittäisi saada muistot herätetyksi.
"V-voisitteko m-mitenkään l-lopettaa t-tuota?" Sieppeli kysyi. Gustaffsson lopetti ja mietti.
"Minä vien sinut sairaalasiipeen" hän sanoi. Sieppeli ei sanonut mitään.
"Ei vastusteluja. Sinä et todellakaan muista mitään" Gust sanoi surullisesti ja alkoi viemään Sieppeliä sairaalasiipeen, joka, jos olisi muistanut jotakin, olisi takertunut ovenkarmiin kiinni ja huutanut niin että linna kaikuisi.

Sepe näytti hieman alakuloiselta tuijottaessaan lautaseensa.
"Mitä murjotat, Sepukkainen?" Nat kysyi.
"Minulla on vain outo tunne..." Sepe mietti.
"Minkälainen?" Nat kysyi. Sepe ei ehtinyt sanoa mitään, kun...

Kirjoittaja **Omppuli** » Ti Loka 30, 2007 9:50

Voldemortin haamu päästi erittäin vertahyytävän ulvaisun ja käkätti sitten karmaisevasti. Sepe ei ollut ainoa masentunut nimittäin äsken niin riemukas Omppuli oli synkkä kuin ukkospilvi eikä syönyt mitään.
"Minä taidan mennä sairaalasiipeen. Huono olo", Omppuli sanoi Zenzibarille, joka ei edes kuunnellut, koska pälätti kovaan ääneen Kiran kanssa.

Omppuli avasi sairaalasiiven oven ja näki Gustaffssonin ja Sieppelin.
"Hyvä että heräsit, Sieppeli!" Omppuli sanoi mieliala kohentuen.
"Kuka tuo sitten on?" Sieppeli kysyi Gustaffssonilta. Omppuli näytti hämmentyneeltä.
"Hän on Omppuli. Samassa tuvassa sinun kanssasi. Sieppeli on menettänyt muistinsa", Gustaffsson selitti.
"Miten se on mahdollista?" Omppuli kysyi.
"Ei harmainta aavistusta", Gustaffsson vastasi. Sieppelin katse lasittui yhtäkkiä. Sieppeli huojui hetken ennen kuin pyörtyi taas Gustaffssonin käsivarsille.
"Hän ei todellakaan ole kunnossa", Omppuli totesi. Gustaffsson oli erittäin kalpea ja hän nosti Sieppelin sängylle.
"Mitä sinä täällä teet?" Gustaffsson kysyi Omppulilta.
"Oli vähän huono olo. Ajattelin että olisiko matami Pomfreylla jotain lääkettä. Nyt hän tulee", Omppuli sanoi ja Gustaffsson käännähti katsomaan matami Pomfreyta kun tämä marssi Sieppelin luo ja mutisi muutaman loitsun ja Sippelin ruumis alkoi täristä yhä kovemmin ja kovemmin.
"Mitä tapahtuu?" Omppuli kysyi peloissaan ja Gustaffsson vain mutisi:
"Ei kai vaan... Ei voi olla totta!"

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ke Loka 31, 2007 6:55

Sieppeli räväytti silmänsä auki.
"Minä en halua mennä sinne, minä en halua, ette voi pakottaa..." hän mutisi nopeasti pyörien sängyssään.
"Mikä hänellä on?" Omppuli ihmetteli.
"Hän hourii hetken aikaa. Sitten muistot saattavat olla palanneet. Kenties" matami Pomfrey sanoi kohauttaen olkiaan. Sieppeli lopetti hourimisen ja painoi päänsä tyynylle.
"Pähkinöitä..." Sieppeli mutisi ja vaihtoi asentoaan. Gustaffssonia olisi naurattanut ellei häntä olisi samalla myös tehnyt mieli hypätä ikkunasta.
"Joten onko muisti palannut vai ei?" Omppuli kysyi.
"Kokeilkaa" matami Pomfrey sanoi osoittaen Sieppeliä. Gustaffsson käveli Sieppelin viereen ja tökki tämän hereille.
"Huomenta. Joko muisti pelaa?" Gustaffsson kysyi. Sieppeli siristi hieman silmiään ja katsoi tarkemmin Gustaffssonia.

Kirjoittaja **sooda** » Ke Loka 31, 2007 3:33

Sieppeli katsoi Gustaffsonia hetken aikaa ihmeissään ja sanoi sitten: "Mitä sinä oikein höpötät?"
"Sinä siis muistat kuka minä olen?" Gustaffson kysyi iloisena.
"Mitä pelleilyä tämä nyt on? Totta kai muistan." Gustaffson halasi edelleen hieman hämmentyneen äköistä Sieppeliä ja kysyi sitten matami Pomfreyltä: "Onko hän nyt kunnossa? Voiko hän lähteä sairaalasiivestä?"
"En voi vielä päästää häntä lähtemään, haluan tarkkailla häntä vielä yön yli. Jos huomenaamuun selvitään ilman ongelmia, hän on täysin vapaa lähtemään" Pomfrey vastasi.
"Hienoa. Minä menen kertomaan muille, he ovat varmaankin vielä syömässä", sanoi Omppuli. "Minä jään tänne", sanoi Gustaffson.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Loka 31, 2007 5:44

Kun Omppuli palasi saliin hän huomasi ensitöikseen Kiran juttelevan nauraen jollekkin pitkätukkaiselle, mustahiuksiselle tytölle, jota omppuli ei mielestään ollut nähnyt aiemmin. Hän meni kuitenkin Kiran luo ja sanoi Sieppelin selvinneen. Tyttö Kiran vieressä hymyili.
"Sehän on hyvä!" Tämän jälkeen tyttö alkoi nauraa ja nauru kuulosti etäisesti tutulta. Tarkemmin katsottuna tyttö näytti muutekin tutulta.
"Zenzibar?!"
Mustahiuksinen tyttö nyökkäsi ja nauroi taas. Kira katsoi häntä huolestuneesti. "Yksi poika luihuisesta oli terästänyt juomia ja Zenzibar taisi ottaa vähän liikaa..."
"MIksi ihmeessä sinä värjäsit hiuksesi?" Omppuli kysyi kummissaan. Nyt Zenzibar näytti pelottavalta.
"En minä niitä värjännyt... Muutin vain. Näin." Seuraavaksi Zenzibarin hiukset oilivatkin kirkkaan sähkönsiniset ja kohta taas mustat.
Omppuli huokaisi. "Ai niin." Ja meni kertomaan Sieppelistä muillekin.
Zenzibar nauroi taas.

Seuraava päivänä moni VV:n tupalaisista oli pienessä krapulassa, mutta ei kukaan niin pahasti kuin Zenz. Hän ei ollut poistunut kylppäristä koko aamuna.
Ihmeen nopeasti hän kuitenkin virkosi, nimittäin noin yhdentoistamaissa tämä ryntäsi oleskeluhuoneeseen heiluttaen jotain lappua.
"Katsokaa! Unohdin Zerian ristiäiset! Ne täytyy järjestää hetimmiten! Mutta kuka oli viiden kummi? Lista on sotkeentunut...."
Toiset kastoivat listaa.

Sylikummi: Sieppeli
Kummi nro 1: Sepe (tai siis Janne Kataja jr)
Kummi nro 2: Omppuli
Kummi nro 3: Kirja
Kummi nro 4: Sooda
Kummi nro 5: '''''''''''

Viidennen kummin nimi oli sotkeentunut.
"Se on Kira", muisti Sooda.
Zenzibar hymyili. "Kiitos. Päätin, että ristiäiset pidetään huomenna, kaikki ovat tervetulleita!" Tämän sanottuaan Zenzibar piteli mahaansa ja oksensi suoraan punaiselle takkamatolle.

Kirjoittaja **Sepe** » Ke Loka 31, 2007 6:43

Seuraavan päivän aamuna kaikki olivat juhla maaningeissa, kun olisi Zerian haut.. siis ristiäiset. Kaikki paitsi vasta makuusalista tullut sepe olivat ahtautuneet oleskeluhuoneen suuaukkoon. Kaikki olivat pahasti jumissa ja kuului kiroilua ja kaikkea kirjoituskelvotonta tavaraa. Sepe käveli kasan viereen ja otti kunnolla vauhtia. Pian kaikki lensivät yhdessä hienossa kaaressa ulos aukosta niin, että kuului iso: PLOP. Pian tuli lisääkirjoituskelvottomia sanoja. Sepe oli taklannut kaikki pois aukosta. Pian ilmeni, että kaikilla oli vakavan puoleisia vammoja. Pian kaikki olikikutettu sairaalasiipeen. Sepekin oli tullut katsomaan muiden vointia. Siellä hän sai vain haukkua ja tappo uhkauksia ja kaikkea kirjoituskelvotonta tavaraa tuli taas monen suusta.
"Anteeksi. Se oli puhdas vahinko," Sepe sanoi ja näytti tyhmän ilmeen jonka voi kuvata näin: XD.
"Kuulkaas kaikki. Meillä on loppunut kaikenmailman litkut," Matami Pomfrey sanoi ja jatkoi: "Ilmeisesti kotitontut ovat vieneet kaikki lääkkeet ja käyttäneet ne juhlimiseen."
"Sairasta," Sepe sanoi.
"Näin ollen te ette pääse täältä noin kahteen viikkoon," Pomfrey sanoi pahoillaan. "Minä joudun käyttämään jästi toimenpiteitä."

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ke Loka 31, 2007 6:48

Samassa Jossu juoksi sisään.
"Matami, kaikki lääkkeet ovat viety Voron huoneeseen!" Pian tuli joukko kotitonttuja tuoden lääkkeet sinne minne ne kuuluivatkin.
"Todennäköisesti Riesu ja (no aivan sama ehkä ne uskaltaa sanoa sen ääneen kun se on kuollut) Voldemort ovat piilottaneet ne sinne. Pomfrey näytti iloisemmalta.
"No sittenhän tässä ei mene kauaakaan." Hän iloitsi ja hoisi potilaansa nopeasti. Kaikki pääsivät pois, Zerian ristijäisiin.

Ristijäiset alkoivat ja kaikki kummit seisoivat puolikaaressa Zenzibarin ympärillä ja Sieppeli piti Zeriaa sylissään. Kaikki näyttivät onnelliselta. Kun Zeria oli kastettu, juhlakunnossa olevan suuren salin takaa kuului parkua. Voldemort oli taas saapunut paikalle.
"Miten nämä juhlat voivat aina olla näin liikuttavia?" Hän parkui ja nojasi Riesuun.
"No onnea vaan Zeria!" Sepe huudahti ja kaivoi taskustaan pullon. Zenzibar näki, että se oli Voldemortom vuosi sitten antama pullo. Siitäkös hän suuttui.
"Miten sinä kehtaat?" Hän kirkui. Juhlaväki kääntyi katsomaan häntä. Sepe ei kuullut sitä ja otti pitkän kulauksen pullostaan. Sitten hän olikin taas pienoisessa humalassa.
"Heii.." Hän söpersi ja nojasi Sieppeliin. Zenzibar näytti siltä, että minä hetkenä hyvänsä hän voisi hyökätä Sepen kimppuun.
"Ai kiva nukke sulla.." Sepe söpersi ja yritti ottaa Zeriaa pois Sieppeliltä. Oikeastaan hän saikin. Sieppeli yritti ottaa Zerian takaisin, samalla kun Kira ja Kirja pidättelivät Zenzibaria. Sepe potkaisi Sieppeliä niin, että tämä kaatui. Sitten hän heitteli itkevää Zeriaa ylös alas. Kun Zeria oli tippumassa Sepen käsiin, hän hikkasi ja ei saanutkaan Zeriaa kiinni. Sieppeli, joka oli juuri nousemassa, huomasi tilanteen ja hyppäsi taidokkaasti Zerian kiinni ennen maahan osumista. Kira ja Kirja olivat niin järkyttyneitä, että päästivät Zenzibar irti. Se ei ollut oikeastaan järkevästi tehty, sillä Zenzibar ei ole ikinä ollut yhtä vihainen kuin sillä hetkellä. Sepe otti taas huikan ja Zenzibar asteli hänen luoksensa. Sieppeli ymmärsi viedä Zerian turvaan, sillä kohta saattaisi tulla sellaista tavaraa, mikä ei sopisi alkuunkaan vauvalle. Omppuli teki samoin Dannyn kanssa ja ehti juuri ulos salista, kun alkoi tapahtumaan.
Zenzibar löi Sepen pullon maahan ja seisoi aivan hänen edessään. Sepe näytti siltä, ettei ymmärtänyt mitään.
"Mun pullo." Hän valitti ja huomasi Zenzibarin ilmeen. Se ei näyttänyt ollenkaan iloiselta, eikä sitä vihaiseksikaan oikein vionut sanoa. Se oli pahempi. Samassa Sepen naamaan tömähti kova nyrkki, Zenzibarin nyrkki. Sepe kaatui maahan ja heti hänen nenästään alkoi tulla verta. Nat kiljaisi, mutta hänen vierellään olevat ihmiset pidättelivät häntä. Zenzibar huusi jotain, mitä en tässä nyt mene kertomaan. Sitten Pomfrey juoksi paikalle.
"Ymmärrän hyvin, miksi teit tuon, mutta sinuna olisin silti jättänyt sen tekemättä." Hän kertoi ja alkoi tutkia Sepeä. Sitten hän kaivoi taikasauvansa ja nosti sillä Sepen elottoman ruumiin ylös.
"Veri ei hyydy vähään aikaan, johtuen alkoholista, minun on parempi viedä hänet sairaalasiipeen."

[Tähän asiaan ei puututa, Sepelle ei tehdä vähään aikaan mitään väkivaltaista, pääsköön hän pian pois sairaalasiivestä.]

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Loka 31, 2007 7:18

Pomfrey vei tajuttoman Sepen sairaalasiipen ja Zenzibar kiirehti Sieppelin ja Zerian luo.
"Kulta! Anna anteeksi. Paha setä ei enää koskaan satuta pikku Zeriaa! Lupaan ja vannon, että jos hän sen tekee, niin sairaalasiipi ei enää riitä vammojen korjaamiseksi!" Zenzibarin ääni kohosi parin viimeisen tavun aikana ja Zeria jokelsi, aivan kuin se olisi vastannut Zenzibarin sanoihin.
Zenzibarin kasvoilla oli onnellinen hymy. "Harmi, että Sepestä ehti tulla kummi, mutta minkäs teet, lupasin sen hänelle aikoja sitten. Onneksi myös te olette olemassa. Parempia kummeja ei Zeria voisi toivoa!"
Sieppeli, Omppuli, Kirja, Kira ja Sooda punastuivat ja hymyilivät hekin.
Omppulilla oli sylissään Danny.
"Muuten", omppuli aloitti. "Dannykin ristiäiset ovat tulossa tässä lähiaikoina, ja ajattelin ottaa hänelle ainakin neljä kummia. Olisiko ehdokkaita?"
Kuului äänekkäitä huutoja ja iloisia nauruja, kun tupalaiset onniittelivat ja halusivat päästä kummiksi.
"Zenzibar, olin ajatellut sinusta sylikummia..." Omppuli sanoi Zenzille.
Zenzibarin kasvot levisivät onnelliseen virneeseen. "Kiitos Omppuli!"
He suutelivat. Voldemort parkui taustalla ja huusi jotain herkistä hetkistä. Kaikki oli taas hyvin!

(ainakin vähän aikaa)

Kirjoittaja **Omppuli** » Ke Loka 31, 2007 7:31

"Milloin Voldemortista on tullut noin herkkä?" Omppuli kysyi suudelman loputtua.
"Ehkä kuolema herätti hänen herkkyytensä", arveli Zenzibar ja he lähtivät kävelemään kohti oleskeluhuonetta. Sieppeli, Kirja, Kira ja Sooda tulivat perässä iloisesti jutellen, mutta matkalla heitä vastaan tuli luihuiset. He kävelivät tyyninä ohi, mutta luihuiset pysäyttivät heidät, kun olivat huomanneet Dannyn ja Zerian.
"Kas vain. Nuoret äitiliinithän ne siinä", lässytti yksi luihuistyttö.
"Voi lapsiparkoja. Millaiset äidit heillä onkaan! Lapsenne häpeävät silmät päästään teitä", voivotteli toinen luihuinen. Omppulin kasvot muistuttivat paloautoa ja Zenzibarin kasvot olivat kalpeat raivosta. Yksi luihuinen syöksähti nappaamaan Dannyn Omppulin sylistä, mutta Omppuli väisti. Se oli viimeinen pisara Omppulille, joka kaivoi taikasauvansa salamannopeasti ja huudahti:
"Sektusempra!" raivo ilmeisesti monisti taian, koska monet luihuiset saivat haavoja.
"Siinä teille!" Omppuli sanoi ja lähti Zenzibarin kanssa uudestaan matkaan. Sooda ja muut varmistivat että luihuiset eivät lähettäneet kirouksia perään.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ke Loka 31, 2007 8:42

"Oletteko varma ettette olleet turhan... raakoja?" Gustaffsson kysyi.
"Etkö nähnyt mitä hän yritti tehdä?" Omppuli kysyi yhä pihisten raivosta.
"Näin toki, mutta... äh, antaa olla" Gustaffsson totesi. Omppuli kohautti olkiaan. "Olet outo tyyppi, Gust. Kuolonsyöjänä varmaankin tapoit, kidutit ja satutit ihmisiä pikkuseikosta, mutta jos minä teen pari haavaa siitä että nuo yrittivät satuttaa lastani se on kuin suurinta syntiä" hän sanoi. Kukaan muu kuin Sieppeli ei huomannut kuinka Gustaffssonin kasvot muuttuivat synkemmäksi kun Omppuli puhui.
"En sano että lapsesi satuttaminen olisi mikään pikkuasia, tai että minun työni kuolonsyöjänä olisivat, ne olivat... kaukana siitä" Gustaffsson sanoi yrittäen pitää äänensä vakaana.
"Paha asuu minussa yhä," hän sanoi surullisesti.
"saatan käyttää julmia keinoja taisteluissa, tappaa tai kiduttaa. Yleensä sellaisiin jotka eivät ansaitsisi sitä. Minulla nyt vain on sellainen luonne" Gustaffsson sanoi. Sitten hän kuiskasi jotain niin hiljaa että edes Sieppeli kyyli vain hädin tuskin: "Minä vihaan menneisyyttäni"

He päättivät käydä katsomassa Sepeä, joka makasi edelleen sairaalasiivessä. Kun he saapuivat sisään, Sepe yritti oitis teeskennellä nukkuvaa.
"Sinä kuorsaat liian lujaa nukkuvaksi" Zenzibar sanoi ja tökkäsi Sepeä.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Loka 31, 2007 9:39

[kyyli x)]

Sepe murahti jotain epämääräistä ja kääntyi heihin päin. Sepen poskessa oli iso mustelma ja puolet naamasta näytti kamalalta. Zenzibar hymähti itsekseen. Ja kuka sanoi, etteivät naiset osaa puolustatua?
"Ajattelitko lyödä minua taas?" Sepe kysyi sarkastisesti ja mulkoili Zenzibaria vihaisesti.
Zenzibar mulkoili takaisin yhtälailla. "Se mitä teit Zerialle, olisi kyllä anasainnut paljon pahempaakin, mutta sinun onneksesi matami Pomfrey oli paikalla pelastamassa tilanteen."
Sepe aikoi sanoa jotain mutta Nat keskeytti hänet painamalla käden hänen suulleen. "Se on nyt ollutta ja mennyttä eikö vain? Antakaa kaverit olla."
Zenzibar mulkoili yhä Sepeä, mutta oli jo syvälä sisimässään antanut anteeksi. Maailmassa vain ei selviäisi ilman kovaa kuorta ympärillään.
"Koska sinä pääset pois?" kysyi Sieppeli.
Sepe tuhahti. "Kuulemma vasta huomenna. Olet sinä aika hyvä lyömään noin pieneksi tytöksi Zenz."
Monet naurahtivat ja Zenzibarkin virnisti hieman. "Kuolonsyöjäni oppii kaikenlaista. Esimerkiksi miten lyödään täysin loistava oikea suora."
Sepekin naurahti. "Taisin olla onnekas, kun et käyttänyt minuuun kidutuskirousta."
Zenzibarin hymy hyytyi.
Sepe tajusi virheensä ja sanoi äkkiä: "En minä tarkoittanut että olisit joku kiduttaja! Se vain, tuli suustani. Se oli vitsi."
Zenzibar nyökkäsi, mutta hänestä näki, että Sepen sanat olivat tehneet kipeää. Gustaffson katsoi Zenzibaria myötätuntoisesti. Hän oli ainoa joka ymmärsi.
"Minä, minä menen jo huoneseeni. Olen aika väsynyt."
Toiset katselivat vaitonaisina loittonevan Zenzibarin perään.
Sieppeli mulkaisi Sepeä.
"Mitä? Ei se ollut miun syyni!"
Kuului moninketainen huokaus.

Kirjoittaja **Sepe** » Ke Loka 31, 2007 10:24

"Tyypillistä," Sepe sanoi masentuneena. Monet parveilivat hänen ympärillään joko moittimassa tai vain sanomassa tyyliin: "Parane pian." Seuraava aamu koitti ja Sepe pääsi ulos sairaalasiivestä. Hän riensi Zenzibarin luo.
"Sori vaan nyt kauheesti," hän aloitti kömpelösti.
"Eikös tämä jo sovittu?" Zenzibar kysyi ihmeissään Zeria sylissään.
"Niin, mutta, kun minä olen semmoinen täys mäntti!" Sepe huusi.
"No et sinä nyt niin..." Zenzibar sanoi, mutta Sepe lähti kohti makuusalia.
"Meillä on muuten kohta tärkeä peli huispauksessa," sen sanottuaan Sepe poistui oleskeluhuoneesta.

Aikainen lumi oli jo maassa ja kaikki ryntäsivät ulos lumisotaa leikkimään. Onneksi oli viellä viikonloppu. Omppuli ja Zenzibar taikoivat lapsilleen kärryt joihin pistivät heidät nukkumaan hauskanpidon ajaksi. Sepe kyllästyi pian ja poistui paikalta.
"Mikä sitä vaivaa?" Sieppeli kysyi ja sai lumipallosta päähän (by Nat).
"Järkyttynyt," Gustaffsson totesi viisaasti. Pian kuitenkin Sepe asteli ulko-ovista pihamaalle kantaen kaksia suksipareja ja kaksia sauvapareja.
"Kuka lähtee hiihtämään?" Hän kysyi hymyillen (hymy näytti harvinaisen sumalta, sillä iso mustelma ei ollut vielä häipynyt).

Kirjoittaja **Gustaffsson** » To Marras 01, 2007 6:54

"Minä voisin tulla mutta minä mieluummin heittelen paakkeja" Gustaffsson sanoi.
"Minä tulen mukaasi, Sepuliini!" Nat sanoi ja riensi Sepen mukaan. Pian he hiihtivät jo lähes näkömatkan ulkopuolella.
"Minä pidän lumesta" Sieppeli sanoi innoissaan.
"Sitten pidät varmaankin myös lumipesusta?" Gustaffsson kysyi ja heitti Sieppeliä lumipaakilla niskaan.
"Hyrr! Sinä saat vielä maksaa tuosta!" Sieppeli sanoi nauraen ja heitti Gustaffssonia naamaan. Samalla Omppuli ja Zenzibar tarttuivat häntä jaloista ja kaatoivat lumihankeen.
"Tyttövoimaa!" he huusivat ja nauroivat heittäessään lunta Gustin naamalle.
"Daniel, tule nyt vähän auttamaan!" Gustaffsson huusi naurun lomasta.
"Miksi? Ihan hyvin sinäkin pärjäät" Daniel sanoi seuraten sivusta.
"Tule nyt, ei Gustista ole vastusta" Sieppeli sanoi ja heitti Danieliakin paakilla. "Hyvä on sitten" hän sanoi pyyhkien lumen pois naamaltaan ja kokosi isonpuoleisen lumipaakin.

Kun he illalla joutuivat lopettamaan pimeyden vuoksi, he menivät takaisin oleskeluhuoneeseen märkinä ja hengästyneinä. He varasivat oitis takan edestä parhaat paikat.
"Sieppeli, tule" Gustaffsson sanoi hetken kuluttua.
"Minne?" Sieppeli ihmetteli.
"Sittenpähän näet" Gustaffsson sanoi osittain hymyillen. Hän vei Sieppelin yhä ylemmäs linnaa, kunnes he saapuivat tähtitorniin. Virheetön täysikuu paistoi heitä kohti.
"Kaunista" Sieppeli sanoi haltioituneena.
"Niin on" Gustaffsson kuiskasi ja polvistui Sieppelin eteen. Hän kaivoi esiin hienon sormusrasian.
"Tuletko vaimokseni?"

Kirjoittaja **Omppuli** » To Marras 01, 2007 1:26

Sieppeli käänsi salaman nopeasti katseensa Gustaffssoniin ja oli mykkä hämmästyksestä. Gustaffsson tulkitsi kaiken väärin.
"Siis et. Harmi", Gustaffsson sanoi erittäin pettyneenä. Sieppeli havahtui nyt.
"Sanoinko minä niin? TOTTA KAI MINÄ TULEN VAIMOKSESI!" Sieppeli kiljahti ja kapsahti Gustaffssonin kaulaan ja Gustaffsson suuteli häntä. Gustaffsson pujotti sormuksen Sieppelin nimettömään.

Oleskeluhuoneessa Omppulilla oli tylsää, koska Danny nukkui rauhallisesti ja Zenzibar nukutti Zeriaa yläkerrassa. Omppuli oli nyt turvautunut leijuttamaan pieniä esineitä ja kun mustepullo putosi "muka vahingossa" Sepen päähän rikkoutuen, Omppuli sai naurunaihetta pitkäksi aikaa.
Kun Gustaffsson ja Sieppeli palasivat käsi kädessä posket punaisina he näkivät että Omppuli hakkasi käsillään lattiaa ja hykerteli naurusta, Sepen mustaksi värjäytyneet kasvot ja hiukset ja muiden jutellen aivan normaalisti.
"Omppuli kiitos vaan. Tämä ei lähde", Sepe murahti ja Omppuli nauroi entistä kovempaa.
"Ei tietenkään. Loitsin siihen yhden loitsun, mutta älä huoli", Omppuli sanoi nähtyään Sepen murhaavan ja kauhunsekaisen ilmeen. "se lähtee kyllä huomenna illalla kun peset sen shampoolla ja ruokaöljyllä."
"Joku kaunis päivä minä vielä kostan tämän!" Sepe huudahti. Omppuli näytti huvittuneelta.
"Ehkäpä... Hei Sieppeli sinulla on sormus! Oletteko te nyt kihloissa?" Omppuli kysyi.
"Joo", Sieppeli vastasi onnellisena ja oleskeluhuone täyttyi onneksi olkoon huudoista. Zenzibar tuli samalla hetkellä portaita alas.

Kirjoittaja **Zenzibar** » To Marras 01, 2007 4:51

"Onnea!" Zenzibar hymyili leveästi. "Ihana saada taas häät! Minä olin häissä viimeksi -" Zenzibarin hymy hyytyi, kun hän muisti missä oli ollut häissä viimeksi. "silloin kun minä ja Draco menimme naimisiin..." Loppua hädin tuskin kuuli, mutta toiset tiesivät sen muutenkin.
Zenzibar yritti peittää tunteensa ja hän hymyili taas. "Olen onnellinen puolestanne!"
Zenzibar halasi ensin Sieppeliä, ja hetken harkinnan jälkeen hän halasi myös hämmentynyttä Gustaffsonia.
"Minullakin on uutisia!" Hihkaisi Omppuli. "Päätin, että Dannyn ristiäiset pidetään huomenna, Suuressa Salissa tietysti. Olette kaikki tervetulleita."
Hymyt toisten kasvoilla levenivät ja he lakoivat kysellä koristeluista ja muista. Zenzibar yritti pitää onnellista mielikuvaa yllä, mutta se oli hankalaa. lopulta hän meni huoneeseensa tekosyynään Zeria, joka nukkui sikeästi pinnasängyssä.
Zenzibar silitti hellästi Zerian päätä. "Olen pahoillani, että et koskaan tapaa isääsi. Hän oli hyvä mies, oikeasti. Ei hän ollut paha, hän vain..."
OIkea sana olisi ollut sekosi, mutta Zenibar ei halunnut sanoa sitä ääneen.
Juuri silloin oleskeluhuoneesta kuului veret seisauttava kirkaisu ja Zenzibar syöksyi alakertaan..

Tarvehuone

Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

Paikallaolijat