Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 2

[Gustaffsson]

Gustaffsson vihelsi arvostavasti.
"Siitä hyvästä ostan sinulle vaikka kymmenen uutta puukkoa" Gustaffsson sanoi. Sieppeli naurahti.
"Miten tuhoamme hirnyrkit?" Pörri kysyi nojaten Sepen olkapäähän.
"Mietitään sitä myöhemmin. Ja Gustaffsson, sinulle tuli kirje" Omppuli sanoi ja ojensi Gustaffssonille kirjeen.
"Se on Vauhkomieleltä... Rymistyir ei suostu viivästymisiin. Maihinnousu tapahtuu kolmen viikon kuluttua, eikä hän suostu lykkäämään sitä... Pahus!" Gustaffsson sanoi erittäin harmissaan.
"Kolme viikkoa?" Daniel kauhisteli.
"Ja Voldemortilla on vielä viisi hirnyrkkiä näiden kahden lisäksi" Sieppeli sanoi.
"Rymistyir on hölmö" Gustaffsson huokaisi ja haroi hiuksiaan.
"Emme mitenkään ehdi kaikkien hirnyrkkien jäljille kolmessa viikossa" Zenzibar sanoi.
"Hei hetkinen!" sanoi Kirja yllättäen.
"Missä on Kira?"

"Kaksi hirnyrkkiä he tietävät jo" Macnair sanoi harmissaan.
"Ei huolta. Me hoitelemme heidät" parantaja sanoi.
"Miten?" Macnair kysyi. Kira kuunteli heidän keskusteluaan, hän oli juuri joutunut kertomaan totuuden.
"Tapamme heidät yksitellen. Milloin tahansa kun yksi on erossa muista, hän kuolee. Ilmoitan suunnitelmista muille" parantaja sanoi.
"Entä tämä tyttö?" Macnair kysyi osoittaen Kiraa.
"Älä tapa häntä. Hänestä saattaa olla vielä hyötyä." parantaja sanoi.

Kiraa oli etsitty yömyöhään asti, tuloksetta.
"Parasta etsiä lisää aamulla" Gustaffsson sanoi kun he olivat Pyhän Mungon edessä. Muut mumisivat olevansa samaa mieltä. Kaikki muut menivät nukkumaan, mutta Gustaffsson meni istumaan ulkopenkille ja katsomaan täysikuuta. Hän ei tiennyt, että hieman kauempana nuori parantaja ja Macnair katsoivat häntä.
"Tapammeko, vai vangitsemmeko?" parantaja kysyi.
"Tapat" Macnair mumisi ja kääri sätkää.
"Sairaalan tiloissa ei saisi polttaa" parantaja sanoi ja nappasi sätkän.
"Joku tulee!" Macnair sähähti.
"Jos se on joku niistä, tapamme molemmat" parantaja sanoi. Käytävän päästä saapui...

[Pörri]

Sepe.
"Auttakaa! Tuo sekopää jahtaa minua!" hän sanoi.
"Kuka sekopää?" parantaja kysyi.
"Pörri! Hän jahtasi minua koko ajan kun etsimme Kiraa!" Sepe marisi "Oletteko muuten nähneet Kiraa?"
"Ei! Ei ole näkynyt!" Macnair sanoi nopeasti.
"Ai.. No minä tästä lähdenkin nukkumaan!" Sepe sanoi ja poistui.
"Miksi me ei muuten tapettu tuota?" parantaja kysyi.
"Koska hänellä on se typerä kaveri, Gustaffsson!" Macnair sanoi.
"Ai! Mutta eikö Gustaffsson ole Kirankin kaveri?" parantaja kysyi.

Sillä aikaa Gustaffsson kuorsasi äänekkäästi. Sieppeli hänen vierellään yritti nukahtaa. Gustaffsson kuorsasi liian äänekkästi eikä Sieppeli pystynyt millään nukahtamaan ja hän päätti lähteä haukkaamaan hieman happea.

[Nimue]

Sepe käveli hajamielisesti pitkin käytäviä, ja yritti epätoivoisesti muistaa, missä hänen piti olla. Harhailtuaan käytävillä vähän aikaa hän sai tarpeekseen. Ja minähän nukun tässä!

Sieppeli hipsutteli pitkin käytäviä, kädet tiukasti kiinni taikasauvasta, joka oli hänen kaapunsa sisällä. Hän kurkkasi ensimmäisestä voesta, toivoen näkevänsä Kiran, mutta pettyi, kun hän näki vain muutamia potilaita, jotka torkkuivat, ja perimmäisenä oleva mies kuorsasi äänekkäästi. Sippeli värähti; hän oli saanut tarpeeksensa kuorsauksesta. Kukrkkaillen seuraavista ovista, hän kuuli pientä rapina, ja ikäänkuin suhinaa, joka kuului viidennestä ovesta. Sieppeli kurkkasi nopeasti sisään, mutta nykäisi päänsä nopeasti pois. Sisällä oli ollut nainen, jonka jalat olivat muuttuneet kasveiksi, jotka raapivat lattiaa, josta suhina kuului. Sieppeli näki ovia, ja aina hän kurkkasi niistä sisään, mutta näki vain tavallisia potilaita, jotka nukkuivat huulet pienessä hymyssä. Sieppeli tuhahti hermostuneena, ja jatkoi portaita ylempiin kerroksiin, joissa hän kurkkaili taas ovista. Sieppelin kasvot vaalenivat, kun hän kuuli pientä ääntä samaisesta kerroksesta jossa hän oli. Avattuaan oven, ja huokaisi hämmästyneenä. Huoneessa oli kaksi ihmistä, toinen makaamassa maassa, ja toinen kumartuneena ikään kuin katsomaan maassa olevaa henkilöä. Hän näki maassa olijan kasvot, ja kirkaisi. "Sehän on...

[Gustaffsson]

...Kira!" Kiran puoleen kumartunut mies oli se nuori parantaja.
"Mitä hänelle on tapahtunut?" Sieppeli kysyi. Parantaja oli jo vetämässä taikasauvaansa esiin, kun yllättäen muisti ettei kukaan tiennyt hänen olevan kuolonsyöjä.
"Löysin hänet tälläisenä" parantaja sanoi hiljaa.
"M-miten hänen käy?" Sieppeli sopersi.
"Ikävä kyllä hänellä ei taida olla juurikaan mahdollisuuksia selvitä" parantaja sanoi. Sieppelin silmät täyttyivät kyynelistä.
"Sinun on parempi lähteä" parantaja sanoi ja pidätteli hymyä. Voiko tämä olla tosiaan näin helppoa?


"Sepe?"
Voi ei, Sepe ajatteli ja avasi silmänsä. Hänen selkäänsä kivisti niin perhanasti. Pörri oli kumartunut hänen viereensä.
"Mitä sinä täällä teet?" Pörri kysyi.
"Minä vain... eksyin" Sepe mutisi nolona.
"Yritätkö vältellä minua?" Pörri kysyi.
"En!" Sepe sanoi.
"Kyllä yrität. Minusta sinun pitäisi päästä yli pelostasi. Avitan vähän..." Pörri sanoi ja kumartui vielä lähemmäs.


Juuri kun Sieppeli oli lähdössä surullisesti pois huoneesta, hän huomasi nurkassa varjossa seisovan miehen, ja tunnisti hänet kuolonsyöjäksi. Macnair.
"Hei, sehän on-" ja seuraavassa hetkessä jokin tökkäsi häntä käsivarteen. Parantaja oli pistänyt häntä ruiskulla. Ja samantien häntä alkoi pyörryttää. Hän hoiperteli pitkin lattiaa ja kaatui tajuttoman Kiran viereen.
"Hän kuolee kenties kymmenessä minuutissa" parantaja sanoi Macnairille. Sieppeli veti täristen taikasauvan esiin, mutta hänen voimansa alkoivat olla lopussa.

[Pörri]

"Sieppeli?" Gustaffsson huudahti kun huomasi Sieppelin olevat poissa.
"Mitä on tapahtunut?" kysyi Sepe joka oli juuri palaamassa takaisin nukkumaan.
"Oletko nähnyt Sieppeliä?" Gustaffsson kysyi.
"En ole, mutta tämä on Pyhä Mungo! Ei sinun noin huolestuneelta tarvitse näyttää!" Sepe sanoi.
"Mutta Kirakin kat..."
"Onko tuo Pörri?" Sepe keskeytti. Käytävältä kuului Pörrin hyräilyä. Sepe piiloutui nopeasti nurkassa olevaan kaappiin.
"Oletko nähnyt Sepeä?" Pörri kysyi.
"Se on tuol.. En ole! En ole nähnyt! Oletko sinä nähnyt Sieppeliä?"
"Onko Sieppelikin kadonnut?" Pörri kysyi, mutta ei saanut vastausta kun Gustaffsson riensi etsimään Sieppeliä. Pörri päätti mennä herättämään muut.

Pian kaikki olivat käytävällä ja kyselivät Gustaffssonilta Sieppelistä. Sepe tuli pian, vaikka pysyikin kaukana Pörristä.
"Näin Macnairin ja yhden parantajan juoksevat syyllisen näköisinä, silloin kun tulin kaapista ulos. Minä e..." Sepe ei kerennyt sanoa loppuun kun Pörri keskeytti:
"Voi Sepe! Olisit heti sanonut että sinä olet... öh..."

[Gustaffsson]

"En minä sitä meinannut! Tarkoitin että olin kaapissa piilossa..." Sepe mutisi.
"Minua?" Pörri kysyi terävästi.
"Ei! Tai sii... joo" Sepe mutisi.
"Miksi sinä minua pelkäät?" Pörri kysyi hellästi tullen lähemmäksi.
"En minä pelkää... tai siis... minä vain olen niin ujo..." Sepe mutisi.
"Kyllähän sinä minut tunnet?" Pörri sanoi.
"Kyllä mutta... perhana, olen vain niin huono naisasioissa!" Sepe sanoi.
"Minä voin auttaa" Pörri sanoi katsoen Sepen vältteleviin silmiin.
"Mi-mi-mit..." Sepe mutisi hieman hätääntyneenä kun Pörri tarttui häntä hartioista kiinni.
"Pliis" Pörri sanoi anovasti. Sepe pyöräytti silmänsä kattoon ja mutisi jotain hiljaa. Yllättäen hän kuitenkin painoi huulensa Pörrin huulille. Muut paikalla olijat katselivat hämmentyneinä.
"Sinä maistut tuliviskiltä" Pörri sanoi suudelman loputtua. Sepe hymyili hiukan.


Gustaffsson oli jo aikoja sitten erkaantunut muusta joukosta ja huhuili Sieppeliä toisella käytävällä. Hieman kauempana hänestä parantajakuolonsyöjä ja Macnair mumisivat matalalla äänellä.
"Tuo ääliö pilaa kaiken" parantaja mumisi.
"Mene ja tökkää sitäkin myrkkyneulalla. Ja miten vangit?" Macnair kysyi.
"Vielä elossa, mutten usko että kauaa" parantaja kuiskasi.
"Miksei vain Avada ke-"
"EI! Myrkky tekee kuoleman näyttämään sydänkohtuakselta. Muita merkkejä ei jää, haavakin katoaa nopeasti. Jos taas mitään merkkejä kuolemasta ei löytyisi, tajuttaisiin sen käyneen avada kedavralla!" parantaja supatti.
"Okei okei! Pistä Gustaffssoniakin neulalla" Macnair supatti.

[Omppuli]

"Minne Gustaffsson meni?" Omppuli mietti ääneen. Kukaan ei kuunnellut häntä vaan kaikki onnittelivat Pörriä ja Sepeä. Omppuli kohautti olkiaan ja päätti etsiä myös Kiran. Kukaan ei huomannut että Omppuli livahti pois etsimään kadonneita ystäviään.

Gustaffsson huhuili Sieppeliä, muttei saanut vastausta. Yhtäkkiä häntä tartuttiin käsistä ja käsi laitettiin suun eteen.
"Ei hiiskahdustakaan niin saat elää kauemmin, tosin se ei ole paljoa", joku sanoi karhealla äänellä.
"Pidä häntä paikallaan", toinen ääni sanoi pehmeästi. Gustaffsson räpisteli ja vääntelehti. Hän tunsi jonkun nostavan paitaansa.
"Gustaffsson?" kysyi ääni käytävän päästä kysyvästi. Gustaffsson lopetti vastarintansa ja katsoi Omppulia ihmeissään.
"Päästäkää hänet irti!" Omppuli käski.
"Kuka tuo on?" parantaja kysyi Macnairilta.
"Se on se luihuisen perillinen", Macnair sanoi. Parantaja toimi nopesti. Hän otti neulan oikeaan käteensä ja heitti sen Omppulia päin. Omppuli ei ehtinyt tehdä mitään kun myrkkyneula osui häntä vatsaan. Omppuli irrotti neulan hämmentyneenä, mutta tajusi että oli toiminut liian myöhään.
"Senkin tolvana! Se oli Gustaffssonille tarkoitettu myrkky!" Macnair ärisi vihaisesti parantajalle.
"Mitä väliä. Tyttö kuolee alle puolessa tunnissa. Lähdetään muualle. Tämä ei ole kaunista katseltavaa", Parantaja sanoi. Siinä samassa Omppuli oli kaatunut lattialle ja vääntelehti siinä tuskan kourissa.
"Joo lähdetään", Macnair oli samaa mieltä. He raahasivat Gustaffssonin pois ja lähtivät etsimään lisää myrkkyjä. He kuulivat vielä kerrosta alempana Omppulin suoran tuskan huudon.
"Saadaanpa tuo toinen myös pois pelistä", Macnair myhäili tyytyväisenä. Gustaffssonin mahassa muljahti. Toinen?

Kira avasi silmänsä ja huomasi makaavansa lattialla. Hän muisteli tapahtumia. Parantaja oli ollut kuolonsyöjä! Kira katsoi ympärilleen ja huomasi ettei ollut huoneessa yksin. Sieppeli makasi lattialla läähättäen. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hän läähätti.
"Sieppeli!" Kira kiljahti ja ryömi Sieppelin luo.
"Mitä sinulle tapahtui?" Kira kysyi.
"Parantaja.... pisti myrkkyneulan... kuolen kohta", Sieppeli läähätti. Kira säikähti ja nousi seisomaan. Huoneessa oli pakko olla vastalääke. Ja tosiaan. Kira huomasi mustan laukun pöydällä ja avasi sen tärisevin käsin. Hän etsi sieltä kaikkein voimakkaimman vastalääkkeen. Hän pisti sen Sieppeliin ja toivoi sen olevan oikea. Hän toivoi sitä koko sydämestään. Pikku hiljaa väri alkoi palata Sieppelin kasvoille ja Kira tiesi onnistuneensa. Samassa hän kuuli tuskaista kirkunaa käytävältä.

[En tahtoisi kuolla vielä. Mutta tehän siitä päätätte.]

[Gustaffsson]

[Mulle on taas tullut tästä jonkinlainen pakkomielle. Joka toinen viesti tulee minulta ]

"Mitä pirua? Oliko tuo..." Sieppeli ihmetteli ja yritti nousta seisomaan, vaan ei kyennyt.
"...Omppuli? Taisi olla. Otan vastalääkkeen mukaan. Pysy siinä. Ja jos joku tulee, leiki kuollutta" Kira sanoi ja juoksi huoneesta. Sieppeli ähkäisi. Hetken kuluttua ovi avautui, ja Sieppeli yritti kovasti olla hengittämättä.
"Pysy aloillasi!" kuului Macnairin ääni.
"En ikinä... SIEPPELI!" kuului tuskastunut ääni, joka kuului Gustaffssonille.
"Älä huoli, pääset hänen luoksesi pikemmin kuin uskotkaan. Ja... HEI! Missä toinen vanki on?" kuului kuolonsyöjäparantajan ääni.
"Tomppeli! Unohdit arvatenkin tökätä häntä myrkkypiikillä!" Macnair raivosi.
"Äh, ihan sama. Lukitse ovi" parantaja mutisi ja kaivoi "lääke"-laukkuaan. Macnair yritti pidellä Gustaffssonia aloillaan. Sieppeli kuuli hänen nyyhkivän.
"No niin, pysypä aloillasi, tämä saattaa "vähän" kirpaista" parantaja sanoi ottaessaan ruiskun esiin.
"Luuletko että minä välitän" Gustaffsson sanoi särkyneellä äänellä.
"Millään ei ole enää väliä" hän totesi.
"Lopeta jo, minun täytyy hakea kohta nenäliina. No niin, tee se!" Macnair käski. Juuri kun parantaja meinasi pistää, Sieppeli päätti toimia. Hän vetäisi taikasauvan esiin ja huusi:
"Karkotaseet!" Myrkkypiikki lensi suoraan Macnairia vatsaan.
"(Sensuroitua tekstiä)" Macnair huusi ja kiskaisi piikin irti. Silti hän hoiperteli ja kaatui tajuttomana. Gustaffsson katsoi puoli sekuntia Sieppeliä ja iski sitten nyrkkinsä parantajan naamaan.
"Siitä saat, mokoma nättipoika" hän ähkäisi paiskatessaan parantajan huoneen poikki. Sieppeli sitoi molemmat "Vangitsuous"-loitsulla. Gustaffsson istui Sieppelin viereen.
"Oletko kunnossa?" hän kysyi.
"Sain vastalääkettä. Oloni tuntuu vähän heikolta, mutta se helpottuu koko ajan" Sieppeli totesi.
"Entä Kira?" Gustaffsson kysyi.
"Kunnossa. Lähti äsken kun kuulimme Omppulin huutavan" Sieppeli sanoi. Sitten tuli hetken hiljaisuus.
"Niin monta kertaa olen pelännyt menettäväni sinut" Gustaffsson kuiskasi. Yksi kyynel valui hänen poskeaan pitkin.
"Et varmaankaan yhtä monta kertaa kun minä sinut" Sieppeli kuiskasi takaisin.


"Miten voit, Omppuli?" Kira kysyi. Hän oli antanut Omppulille vastalääkettä, mutta ilmeisesti Omppuli oli saanut enemmän myrkkyä kuin Sieppeli.
"Heikottaa" Omppuli huokaisi.
"Tarvitsetko jotain?" Kira kysyi.
"Haluan nähdä Danielin" Omppuli sanoi. Kira nyökkäsi ja meinasi lähteä, mutta Daniel saapuikin itse paikalle.
"Omppuli, mitä-" Daniel parahti.
"Minä taidankin käydä katsomassa Sieppeliä" Kira sanoi ja käveli kohti huonetta, jonne oli jättänyt Sieppelin.

[Omppuli]

"Omppuli mitä on tapahtunut?" Daniel kysyi heti kun Kira oli lähtenyt. Omppuli ei noussut ylös, sillä myrkky vaikutti vieläkin häneen.
"Minua heitettiin sellaisella myrkkyneulalla. Se oli tarkoitettu Gustaffssonille, mutta se "parantaja" heitti sen minua päin", Omppuli selitti heikosti.
"Minä pelästyin aivan kamalasti kun näin että olit kadonnut", Daniel sanoi toruvasti. Omppuli hymyili hieman. Sitten hän sulki silmänsä ja valahti tajuttomana lattialle.

Kira kurkisti ovesta, mutta näki että Sieppelillä ja Gustaffssonilla oli hellä hetki meneillään. Kira lähti tervehtimään muita, jotka olivat saapuneet käytävään.
"Mitä täällä tapahtuu?" Nimue kysyi pelästyneenä.
"No se onkin pitkä tarina", Kira huokaisi ja ajatteli sitä komeaa parantajaa. Miten hänestäkin oli tullut kuolonsyöjä?
"Meillä on kyllä aikaa", Pörri sanoi.
"Itse asiassa ei ole. Meidän pitää lähteä etsimään hirnyrkkejä mitä pikemmin", Zenzibar sanoi.
"Tänäänkö?" Pörri ihmetteli.
"Ei nyt sentään", Gertsi sanoi.
"Miksei muka?" Zenzibar tiukkasi.
"Ehkä pitäisi ensin miettiä missä hirnýrkit on", Kirja sanoi fiksusti.
"Tosiaan. Missäs se ennustaja on?" Sepe kyseli.
"Kuka?" Hirmu kysyi hämmentyneenä.
"No Sieppeli tietenkin!" Sepe ärähti. Pörri silitteli rauhoittavasti hänen kättään.
"En minä tiedä", Hirmu sanoi.
"Miten me saadaan hirnyrkkejen olinpaikka selville?" kysyi...

[Gustaffsson]

...Nimue, joka ei enää näyttänyt tajuavan mistään mitään.
"Ehkä Sieppeli pystyy näkemään toisenkin ennustusunen?" Sepe ehdotti.


Daniel nosti Omppulin syliinsä ja vei hänet omaan sänkyynsä. Daniel silitti Omppulin hiuksia hieman huolissaan siitä, että hän näki liian useasti Omppulin tajuttomana.
"Minun olisi pitänyt olla suojelemassa sinua" Daniel kuiskasi. Omppuli mumisi jotain unissaan ja pudisti päätään.


"Lopettakaa jo! Minua oksettaa" huusi sidottu ja herännyt Macnair. Sieppeli ja Gustaffsson irtautuivat toisistaan.
"Pystytkö kävelemään?" Gustaffsson kysyi.
"Enköhän" Sieppeli vastasi noustessaan pystyyn.
"Minun on käytävä viemässä nämä kaksi auroreille. Saavat heittää heidät uuteen selliin" Gustaffsson sanoi ja leijutti parantajan ja Macnairin. Sitä ennen hän kuitenkin suukotti Sieppeliä.
"Sinun on parempi mennä nukkumaan" hän sanoi.

[Sepe]

"No missäs se Sieppeli, sitten on?" Nat kysyi.
"Minä tiedän." Kira sanoi "Hän on, tuota meidän edessämmme." Ja niin tosiaan siinä seisoi Sieppeli ja Gustaffson kummatkin kalpeina, mutta onnelisen näköisinä.
"Tuotiin postia," Gustaffson sanoi ja astui sivuun. Hänen takanaan istui kaksi köytettyä miestä: Mcnair ja parantaja.
"Missä Omppuli ja Daniel ovat," Nimue kysyi yht äkkiä.
"Raah. Ovatko hekin kadonneet," Sepe tuskaili.

"Omppuli koita kestää," Daniel mutisi kyyneleet silmissä. Omppuli värähti ja avasi silmänsä.
"Hu-huono olo," Omppuli sopersi. Daniel kumartui ja halasi tätä.
"Kaikki kyllä järjestyy," Daniel kuiskasi nyyhkien.

[Omppuli]

"Daniel, en jaksa enää tätä taistelua. Minä pelkään liikaa. Pelkään niin paljon", Omppuli sanoi heikosti.
"Niinhän me kaikki", Daniel sanoi. Omppuli painautui Danielia vasten ja nyyhkäisi.

"Daniel vei varmaan Omppulin lepäämään. Se myrkky oli hirvittävän voimakasta", Kira sanoi.
"Kuoleeko Omppuli?" Pörri kysyi.
"En usko", Gustaffsson sanoi.
"Minä annoin hänelle vastamyrkkyä", Kira sanoi.
"Hyvä. Sieppeli, luuletko että näet lisää hirnyrkeistä kertovia unia?" Sepe kysyi.
"En tiedä. Voihan sitä koittaa", Sieppeli kohautti olkapäitään ja heittäytyi yhdelle sängyistä. Kaikki tuijottivat häntä.
"Ööh, en pysty nukkumaan jos kaikki tuijottavat minua. Muuten, viekää ne käytävällä odottavat Azkabaniin. Gustaffsson jää sinä tänne", Sieppeli pyysi. Kaikki muut, paitsi Gustaffsson ja Sieppeli, lähtivät huoneesta. Sieppeli sulki silmänsä.

[Pörri]

Muut kävelivät käytävällä huoneisiinsa.
"Perhana!" Pörri kirosi.
"Mitä nyt?" Sepe kysyi ja katsoi Pörriin, mutta Pörrin tilalla olikin Bellatrix Letrange.
"Monijuomaliemi loppui!" Bellatrix sanoi.
"Missä Pörri on?" Sepe kysyi ja osoitti Bellatrixia sauvallaan. Bellatrix nauroi.
"Se onkin meidän kuolonsyöjien mahtava suunnitelma! Tuo parantaja joka on meitä auttanut löysi muka Pörrin jalkoihin vastalääkkeen. Pörri on ollut jo kauan hieman... öö.. No sanotaan että hänen jalkansa ovat muuttuneet kasveiksi! Miksi kerron tämän? En tiedä! Mutta silti minä rakastan sinua Sepe!" Bellatrix sanoi iloisesti "Ai niin! Siellä ilmiintymisen välimaastossa oli kivaa!"
"Luojan kiitos!" Sepe huokaisi "Pelkäsin että Pörri oikeasti rakastaa minua! Gertsi on paljon mukavampi kuin Pörri! Pörri on sekopää!"
"Aivan!" Bellatrix sanoi " Nyt tiedän tarpeeksi teidän suunnitelmistanne, voin mennä kertomaan Voldemortille!" Bellatrix tarttui Sepen kädestä ja Macnairista ja parantajasta ja kaikkoontui ne mukanaan.
"Voi kakka!" Daniel sanoi.

[Kira]

"Mitä me teemme?"Nimue sanoi ja niiskahti.
"En tiedä teistä, mutta minulla on ikävä oikeata Pörriä. Sitä ainoaa ja oikeaa" Kirja sanoi ja nauroi.
"Mitä se sanoi, Pörrillä on jalkojen tilalla kasvit...?" Nimue kysyi epävarmasti. Kaikkien kasvot kalpenivat.
"Meidän on löydettävä Pörri ja saatava Sepe takaisin!" Kira julisti heikolla äänellä.
"Ja me tarvitsemme siinä Danielia, Omppulia, Gustaffssonia sekä Sieppeliä!" Nimue vahvisti ja juosta kipitti hakemaan kyseiset henkilöt.
Pian he olivat kokoontuneet Omppulin huoneeseen, Gustaffsson oli kantanut Sieppelin sisään.
"Mitä me siis teemme?" Daniel kysyi ja silitti Omppulin otsaa.
"Meidän on löydettävä Pörri ja saatava Sepe takaisin!" Gustaffsson sanoi voimakkaasti.
"Niinhän minä juuri ehdotinkin" Kira jupisi, mutta Danielin tökkäisi kylkeen hiljensi hänet.
"Jakaantukaamme ryhmiin" Sieppeli kuiskasi sängystään.
"Niin tietenkin" Omppuli sanoi heikosti sängystään.
"Te ette tule mukaan" Gustaffsson ja Daniel sanoivat yhteen ääneen.
Omppuli ja Sieppeli mutisivat vastalauseita, mutta tajusivat olevansa liian heikkoja.
"Puolet porukasta etsii Pörrin ja parantaa tämän ja puolet porukasta tuo Sepen takaisin. Ja jos Sepeä etsivä porukka näkee Bellatrixin, Macnairin tai sen parantajan, niin näyttäkää niille närhen munat" Gustaffsson sanoi juhlallisesti.
"Mahtavaa, kuka menee mihinkin ryhmään?" Kirja sanoi ja katseli porukkaa.

[Zenzibar]

"Hmm.. No mitä jos minä menisin Dracon, Gertsin, Gustaffsonin ja Nimuen kanssa?" Ehdotti Zenzibar. Siitä syntyi sellainen älläkkä, ettei kukana kuullut vähään aikaan yhtään mitään, kun kaikki huusivat yhteen ääneen.
"Sinä ja Draco, ette varmasti mene samaan ryhmän! Eihan siitä etsimisestä silloin mitään tule!"
"Gertsihän ei mene minun Gustaffsonini kanssa yhtään minnekkään!"
"Entäs me muut?"
"Mutta.."
"Miksi.."
"Silti.."
"HILJAA!"
Yhtä nopeasti, kuin möly oli alkanutkin, se loppui.
"JOs minun ryhmäni ei kelpaa, niin ehdottakoon joku muu sitten miten meidän tulisi jakaantua", Zenzibar sanoi hieman tuohtuneena, ja puristi Dracon kättä tiukasti omassaan. Hän kääntyi Danieliin päin. "Ai miten niin, etsimisestä ei tule mitään jos minä ja Draco ollaan samassa?"
Daniel punastui. "Ei mitenkään, ajattelin vain, että tuota... öh -"
"No ihan sama!" Zenzibar kivahti. "MInä ainakin aion nyt tältä istumalta lähteä etsimään Pörriä ja Sepeä, DRACON kanssa, tehkää te muut mitä haluatte!"
Toiset katsoivat parin perään, kun Zenzibar raahasi Dracon pois, ja lähti etsimään kadonneita tovereitaan.
"Meidänkin varmaan pitäisi lähteä etsimään Pörriä ja Sepeä..." mutisi Daniel vähän ajan kuluttua...

[Gustaffsson]

"Meidän pitäisi varmaan kaikkien mennä yhdessä" Gustaffsson sanoi.
"Hienoa, mennään...!" Sieppeli aloitti.
"Sinä et mene minnekkään" Gustaffsson sanoi tiukasti.
"Mutta-"
"ET. Olet liian heikossa kunnossa" Gustaffsson sanoi painokkaasti. Sieppeli ei keksinyt mitä sanoa siihen, olihan se totta.
"Mutta... en halua olla tietämättä mitä teille on tapahtunut!" hän yritti.
"Kyllä Päivän Profeetan kuolinilmoituspalstalla varmaankin-" Gustaffsson aloitti.
"Älä viitsi!" Sieppeli huusi. Gustaffsson huokaisi.
"Sinä et nyt ymmärrä-"
"Minä ymmärrän ihan tarpeeksi! Sinä voit jäädä tänne, en halua menettää sinua!" Sieppeli niiskaisi.
"Ei, kyllä minun on mentävä" Gustaffsson sanoi painokkaasti.
"M-mutta... Etkös sinä sanonut joskus että haluat suojella minua? Miten voit tehdä sen jos et ole luonani?" Sieppeli yritti.
"Olet paremmassa turvassa täällä kuin mukana" Gustaffsson sanoi jo hiukan ärsyyntyen.
"Niin, eihän tänne ole kuin pari kertaa tullut kuolonsyöjien hyökkäys" Sieppeli sanoi. Hän tarttui Gustaffssonia hihasta.
"Ole kiltti... Jää tänne" Sieppeli sanoi hiljaa. Gustaffsson nieleksi.
"Minun on mentävä" Gustaffsson sanoi karheasti. Sieppeli huokaisi.
"Et jätä minulle vaihtoehtoja" Sieppeli sanoi ja veti sauvansa esiin.
"Tainnutu!"

[Pörri]

Sieppeli kaatui maahan.
"Gustaffsson, miksi sinä teit tuon?" Omppuli kysyi kun Gustaffsson nosti Sieppeliä sängylle.
"Minä menen etsimään Sieppeliä!" Gustaffsson sanoi "Sanoinko Sieppeli? Tarkoitin Kiraa! Eikun... ketä me olimmekaan menossa etsimään?"
"No menkää! Minä jään tänne sitten Sieppelin kanssa!" Omppuli huudahti ja alkoi mäköttää.
"Anteeksi Omppuli!" Daniel sanoi ja lähti muiden kanssa.
"Herpaannu!" Ommppuli sanoi ja osoitti Sieppeliä.
"Nuo osaavat olla todella ärsyttäviä!" Sieppeli sanoi ja alkoi mököttää Omppulin kanssa.

"Mihin menemme ensiksi?" Daniel kysyi.
"Mennäänkö kahville? Minua väsyttää!" Kira sanoi.
"Meidän täytyy etsiä Pörri!" Gustaffsson huudahti ja alkoi kurkkia ovista.
"Mitä tuo raapiminen on?" Nimue kysyi kun he olivat kurkanneet kymmenestä ovesta.
"Katsotaan. Se kuuluu tuolta!" Kira sanoi ja kurkkasi yhdestä ovesta mutta veti päänsä nopeasti pois. "Hyi jollain kasvaa kasvia jaloista!"
"Se on Pörri!" Nimue sanoi ja astui sisään.
"Nimue!" Pörri huudahti "Se komea parantaja on huijari! Hänellä on jotain yhteyksiä Bellatrix Lestrangeen!"
"Me tiedämme sen! Hän on kuolonsyöjä!" sanoi Gustaffsson joka oli juuri astunut sisään.
"Kuolonsyöjä? Hän on niin komea!" Pörri huokaisi ja nosti lattialta kissan syliinsä. "Minä olen varma että tämä kissa on animaagi! Se lukee lehteä joka aamu!"
"Pörri sinun täytyy tulla mukaamme!" Gustaffsson sanoi.
"Parantajat eivät päästä minua! Pitää odottaa että tämä kasvi kuihtuu ja siihen menee vähintään kaksi kuukautta!"

[Zenzibar]

Sillä välin Zenzibar ja Draco jatkoivat omia etsintöjään.
Draco ei pitänyt siitä, että hänen vaimonsa määräsi säännöt.
"Zenzibar kultamussukka, et viitsisi olla noin kärtyisä. Mitä jos me palaisimme muiden luo ja -"
"Ei, ei ja EI! Etkö sinä usko, minä en halua etsiä heidän kanssaan, kun heille ei kerran miun suunnitelmani kelpaa. äläkä sano minua kultamussukaksi! Minä en ole sinun lemmikkikanisi!"
Draco huokaisi. Miksi ihmeessä Zenzibarin piti olla tuollainen kiukkupussi? Hän oli vain muuttunut koko ajan pahemmaksi sen jälkeen kun he olivat menneet naimisiin. Hän oli ollut kiukkuinen ja suuttunut pienimmästäkin asiasta. Aamulla Draco oli ylättänyt Zenzibarin monesti vessan lattialta oksentamasta. Mikähän häntä vaivasi?
Draco ja Zenzibar jatkoivat kävelyä pitkin pyhänmungon käytäviä. He kuulivat outoa kolinaa eräästä huoneesta, ja menivät tarkistamaan asian.
Zenzibar avasi päättäväisesti oven. "Hmm.. ei täällä ole ketään, lähdetään." Hän sanoi tutkittuaan huoneen. "Öh, Draco, miksi katsot minua noin?"
Droca katsoi suoraan Zenzibariin, tai pikemminkin tämän pään ylitse. "E-en minä sinua katsokaan!"
Zenzibar kääntyi hitaasti, ja huomasi tuijottavansa suoraan Lordi Voldemortin käärmemäsiin kasvoihin.
Voldemort hyrisi kuin tyytyväinen kissa. "Mitäs täältä löytyikään?"

[Gustaffsson]

"Kaksi petturia. Tappakaa ne! Minä lähden takaisin Azkabaniin ennenkuin minut huomataan" Voldemort sanoi ja hänen takanaan kymmenittäin kuolonsyöjiä kohotti taikasauvansa.


Sieppeli katseli kattoon ja huokaisi. Miksi Gustaffssonin piti olla juuri sellainen jääräpää?
"Mikä tuo oli?" Omppuli kysyi yhtäkkiä.
"Mikä?" Sieppeli kysyi kummissaan. Kohta hän kuitenkin kuuli sen. Huutoa ja askelia.
"Tappakaa ne - TAPPAKAA NE! Ne pääsee kohta karkuun" ääni kuului selvästi Dolohoville. Sieppeli katsahti Omppuliin ja molemmat vetivät taikasauvansa esiin.
"Paremmassa turvassa, hah" Sieppeli mutisi noustessaan vaivalloisesti sängystä.
"Draco - tänne näin!" kuului Zenzibarin ääni. Sisään tulivat Zenzibar ja Draco, jotka sulkivat oven ja työnsivät sen eteen raskaan näköisen lipaston.
"Kuolonsyöjiä!" Zenzibar ähkäisi.
"Sen me taisimme tajutakin" Omppuli sanoi. Oven kahva heilahti.
"Murtakaa ovi!" Dolohov käski. Ovi räjähti kappaleiksi, jotka lensivät päin huonetta.
"Tainnutu!" huusivat Omppuli, Sieppeli, Draco ja Zenz. Neljä kuolonsyöjää kaatui. Dolohov astui eteenpäin.
"POISTUJO!" hän huusi osoittaen Zenzibaria, joka lensi rämähtäen päin pöytää ja jääden sinne tajuttomana.
"Zenz!" Draco huusi, mutta Dolohov nappasi tätä kauluksesta.
"Tämä on Harmaaselältä" hän murisi ja aikoi tappaa hänet, mutta Omppuli iski Dolohovia tuolilla selkään, ja Draco tippui maahan.
"Senkin..." Dolohov sanoi ja osoitti sauvallaan Omppulia. Omppuli nousi ilmaan ja poukkoili pitkin huonetta törmäillen seiniin, kattoon, lattiaan ja lopulta Sieppeliin, ja he lensivät molemmat päin isoa hyllykköä, joka oli täynnä erittäin raskaita tavaroita. Kuului vingahduksia kun hyllykkö romahti heidän päälleen.
Dolohov osoitti sauvallaan Dracoa.


Gustaffsson, Daniel, Nimue ja muut juoksivat kohti Sieppelin ja Omppulin huonetta, josta kuului ryminää, huutoa ja pauketta.
"Voi ei voi ei voi ei..." Gustaffsson voivotteli. Hän ei ikinä antaisi itselleen anteeksi, jos Sieppelille oli tapahtunut jotain.

[Omppuli]

[No huh, huh. Tuon jälkeen me olemme hyvin, hyvin huonossa kunnossa. Minulle on tullut varmaan yhtä paha pakkomielle kirjoittaa tätä kuin Gustaffssonille. ]

Kaikki ryntäsivät huoneeseen. Gustaffssonin silmät vilistivät huoneen jokaisessa kohdassa, kunnes se pysähtyi kaatuneen kirjahyllyn kohdalle. Sen alta kuului vaikerointia. Gustaffsson hielautti sauvaansa ja kirjahylly nousi paljastaen karmivan näyn. Sieppelin käden oli lävistänyt jokin esine ja se oli ihan veressä. Sieppelin vieressä makasi Omppuli naama veressä. Omppulin huuli oli haljennut ja nenästä vuoti verta. Sieppelin silmä oli musta ja huuli halki. Molemmat vaikeroivat tuskaisina. Omppuli varsinkin. Ilmeisesti johonkin muuhunkin sattui. Daniel ja Gustaffsson ryntäsivät yhtä aikaa heidän luokseen. Gustaffsson otti syliinsä Sieppelin ja Daniel Omppulin.
"Vai muka paremmassa turvassa", Sieppeli mutisi.
"Sanos muuta", Omppuli vingahti. Oli suuri saavustus molemmilta että he saivat puhuttua. Omppulin ääni oli paksu verestä. Dolohov oli hämääntynyt muiden tulosta huoneeseen ja Nimue sai hänet tainutettua. Gustaffsson ja Daniel olivat molemmat aivan hätääntyneitä Omppulin ja Sieppelin takia. Omppuli oli liidunvalkea. Hän oli menettänyt paljon verta. Samoin Sieppeli. Gustaffsson ja Daniel ryntäsivät etsimään parantajia. Muut pistivät kuolonsyöjät rotuun paikalle tulleiden auroreiden avulla.

Myöhemmin päivällä kaikki istuivat Sieppelin, Zenzibarin ja Omppulin vuoteiden ympärillä. Sieppelin käsi oli sidottu ja parannettu, mutta se oli yhä kipeä. Pari luutakin oli murtunut, mutta muuten Sieppeli voi ihan hyvin. Omppulia taas oli lennätetty ympäri huonetta, joten hänellä oli enemmän luumurtumia ja verta oli saatu lisätä runsaasti. Zenzibar voi hyvin lukuunottamatta kovaa päänsärkyä ja isoa kuhmua päässään. He kaikki olivat vammoistaan huolimatta hereillä ja virkeinä. Gustaffsson ja Daniel vannoivat itselleen etteivät ikinä enää poistuisi rakkaidensa viereltä.
"Näitkö sinä jotain, Sieppeli?" Omppuli kysyi.
"Unessako? Voi näin minä. Hirnyrkit ovat jossain aivan ihmeellisessä paikassa. Siellä oli sellainen kaunis holvikaari ja siinä oli verho. Siellä oli kivipenkkejä ja näytti aivan oikeussalilta. Tietääkö kukaan mikä tämä paikka voisi olla?" Sieppeli kysyi.
"Ovatko kaikki siellä samassa paikassa?" Zenzibar kysyi.
"Ei. Siellä on vain kolme", Sieppeli sanoi.
"Ehkä Ron, Harry ja Hermione tietävät sen paikan", Kira sanoi. Juuri silloin sisään ryntäsivät Harry, Ron ja Hermione.
"Minkä paikan?" kysyi Harry.