Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

[Sieppeli]

Nat oli hypännyt pöydälle ja kaikki muut katsoivat häntä ihmeissään.
"Hiiri!" Hän huusi. Ensimmäisenä nauramaan rupesi Sieppeli, muut seurasivat esimerkkiä, vaikka muut eivät tienneet, mille he nauroivat.
"Ei hätää Nat, se on vain Littlerat." Sieppeli sanoi.
"Mikä?" Nat kysyi (Nathan ei ollut silloin vielä mukana kun Littlerat tuli jatkotarinaan).
"No hän!" Sieppeli sanoi ja viittasi juuri äsken takaisin ihmismuotoonsa muuttunutta Littlerattia, joka hymyili. Nat punastui ja laskeutui pöydältä. Kukaan ei ollut huomannut gertsiä, joka istui vaitonaisena tuolissaan, tuijottamassa takkaan. Samassa kuului kova kräks. Kaikki yrittivät etsiä katsellaan äänen aiheittujaa. Gertsin kädessä ollut kaakaomuki oli räjähtänyt ja gertsin naamalla oli erittäin vihainen ilme. Onneksi hän oli juonut kaakaot, muuten hänen naamallaan olisi myös ne.
"Gertsi mitä nyt?" Kira kysyi. Gertsi ei vastannut, hän tuijotti vain takkaa. Sieppeli älysi liueta pois huoneesta. Tosiasiahan oli, että gertsihän oli joskus rakastunut Gustaffssoniin.
"No niin, ja voitte antaa hänen olla rauhassa, tiedätte mitä tämä hänelle merkitsee." Omppuli sanoi. Kukaan ei häirinnyt häntä, eikä edes Sepe uskaltanut mennä kysymään häneltä mitään.

Seuraavana aamuna, kaikki suunnistivat suureen saliin Dannyn ristijäisiin. Zenzibar oli vahtinut, ettei Sepe ota yhtään alkoholin tapaistakaan mukaan sinne.

[sooda]

Kaste sujui hyvin, ja tilaisuus oli erittäin kaunis. Sooda alkoi melkein itkemään seisoessan Sieppelin ja Kirjan välissä. Kaikki Kummit näyttivät ylpeiltä heille asetetsusta luottamstehtävästä, varsinkin Zenzibar, joka piteli sylissään rauhallsita Dannya.

Kasteen jälkeen alkoivat juhlat, joille ei näyttänyt tulevan loppua ollankaan. Koko ajan saliin saapui lisää porukkaa, VV:läisten kavereita heidän vanhoista tuvistaan, ja tietenkin Voldemort, joka tanssi hitaita Myrtin kanssa keskellä tannsilattiaa, myös nopeiden biisien ajan, oman musiikinsa tahdissa. Sooda, Kirja ja Kira olivat juoneet hieman enemmän kuin olisi ollut tarpeen tuliviskiä, ja olivat nyt mukavassa nousuhumalassa. Sepelle ei oltu annettu kermakaljaa vahvempaa juomista. Juuri kun Sooda oli tanssimassa Majestyn kanssa, Kirja ja Kira heidän vierellään hieman epämääräisten ukkeleiden kanssa, McGarmiwa nousi korokkeelle(miten hän oli päässyt juhliin?), ja yritti saada ääntään kuuluviin. On varmaan turha edes ilmoittaa, että siinä hän ei onnistunut. Hän näytti unohtavan koko asian ja lähti hakemaan lisää juomista. Juhliin oli liittynyt melkein koko koulu, joista suurin osa ei edes varmaan tiennyt minkä takia juhlat oli aluperin järjestetty. Sieppeli ja Gustaffson olivat jossain vaiheessa kadonneet ulos kahdestaan nauttimaan ulkoilmasta, Zenzibar ja Omppuli vauvojensa kanssa olivat myöskin jo lähteneet. Juuri kun bileet olivat saavuttaneet huippunsa(ja monilla alkoi jo pieni laskuhumala, mukaan luettuna pari nimeltämainitsematonta VV:läistä), kuuluin hirveä huuto ovilta päin.

[Gustaffsson]

Joku taisi huutaa aikaa kovaa, koska se kuului pihalta asti.
"ENSIN EMME KUULE SINUSTA MITÄÄN PITKIIN AIKOIHIN JA SITTEN SAAMME KIRJEEN ETTÄ SINÄ OLET MENNYT KIHLOIHIN!"
Sepe naurahti.
"Voi Sieppeli parkaa" hän sanoi. Muut pysyivät vaiti.
"JA VIELÄ MENNYT KIHLOIHIN KUOLONSYÖJÄN KANSSA! JOKO SINÄ JÄTÄT SEN TAPARIKOLLISEN TAI ME TULEMME JA VIEMME SINUT KOTIIN!"
Sitten ei kuulunut mitään. Se oli räyhääjä, jonka viesti oli kyllä tullut melko selvästi. Kaikki VV:läiset juoksivat ulos, missä Sieppeli seisoi palaneen räyhääjän jämän edessä. Gustaffsson seisoi hänen vieressään ja näytti lievästi sanottuna järkyttyneeltä.
"Tuota... keneltä se oli?" Sooda sai kysytyksi.
"Äidiltäni. Hän on aurori. Aurori joka uskoo että kukaan ei voi olla tapansa parantanut kuolonsyöjä" Sieppeli kuiskasi.
"Vai taparikollinen?" Gustaffsson sanoi.
"Älä välitä. Ja jos hän aikoo tulla tänne viemään minut, älä anna heidän tehdä sitä" Sieppeli sanoi.

[Omppuli]

"Kuulostaa vähän minun äidiltäni. Älä huoli, Sieppeli. Ei hän tänne voi marssia ja viedä sinua pois. Ei vain voi", Omppuli sanoi lohduttavasti.

Omppuli oli väärässä. Seuraavana päivänä Suuren salin aamiaiselle marssi Sieppelin näköinen nainen.
"Taisin erehtyä ja pahasti", Omppuli mumisi. Sieppelin äiti marssi Sieppelin eteen ja tarttui tätä kädestä.
"Nyt nuori nainen! Sinä tulet kiltisti kotiin ja vannot minulle ja isällesi ettet enää ikinä tapaa tuota... tuota tappajaa!" Sieppelin äiti sanoi.
"En tule. Enkä ikinä jätä häntä", Sieppeli sanoi. Sieppelin äiti käänsi katseensa Gustaffssoniin välittämättä Siepplin sanoista.
"Sinä saat luvan katua kun koskit tyttäreeni. Minä vielä hoidan sinut Azkabaniin kun saan tarpeeksi todisteita. Kuolonsyöjät eivät muutu koskaan!" Sieppelin äiti uhkasi.
"Sinä et voi viedä Sieppeliä", Gustaffsson sanoi.
"Totta kai voin. Olen hänen äitinsä", Sieppelin äiti sanoi.
"Mutta minä en lähde!" Sieppeli huudahti ja repäisi kätensä äitinsä otteesta ja tarttui Gustaffssonin käteen. Gustaffsson veti taikasauvansa tainnuttaakseen Sieppelin öidin, mutta Sieppelin äiti sanoi:
"Karkotaseet!" ja sauva lennähti Gustaffssonin kädestä.
"Tainnutu", Pörri sanoi ja Sieppelin äiti kaatui tajuttomana lattialle. Kaikki tuijottivat ihmeissään Pörriä.
"En halua että aamiaista häiritään", Pörri sanoi ja kaikki nauroivat.
"Mikäs tunti meillä nyt on?" Omppuli kysyi.
"Liemiä luihuisten kanssa", Zenzibar sanoi synkästi.
"Eikä!" Omppuli parahti ja katsoi epätoivoisena luihuisten pöytään, jotka vilkuilivat heitä ilkeästi. Omppulin temppu ei ollut parantanut heidän vihaansa.
"Mennään. Kidutustunti alkaa", Kirja sanoi nousten ylös.
"Mutta aamiainen on kesken!" Pörri valitti.

[Sepe]

Liemi tunti oli päättynyt ja omppulilta vuosi nenästä verta.
"Julmaa..." Sepe sanoi melkoisen sarkastisesti. Pian he saivat lisää ajateltavaa, kun Sieppelin äiti ryntäsi suurestasalista. Joku oli herättänyt hänet.
"Julmaa..." Sepe sanoi taas.
"Nyt sinä lähdet kotiiiiiiin!!!!!! Ja jätät tuon saastaisen tappajan!" Sieppelin äiti huusi niin, että eteishalli kaikui.
"Anteeksi nyt vain neiti, mutta me kaikki olemme murhaajia, jopa Sieppeli," Nat sanoi hyvin rauhallisen oloisena.
"Mitä perkuletta?!" Sieppelin äiti huusi.
"No katsos, kun me tapoimme Voldemortin ja ison läjän kuollonsyöjia. Gustaffsson oli mukana tuhoamassa Voldemorttia ja kuollonsyöjiä," Nat sepitti hyvin rauhallisesti vaikka Sieppelin äiti olikin jo hyvin punainen naamaltaan.
"Vai, että seelasta," Sieppelin äiti sanoi hyvin vihaisena.
"Ja tietysti Gustaffsson on pelastanut tyttärenne useammin, kuin kerran. Ilman häntä Sieppeli ei seisoisi tässä," Nat päätti saarnauksensa.
"En muuta mieltäni!" Sieppelin äiti huusi päin Natin naamaa.
"Kannattaisi," Nat totesi tyynesti.
"Äiti! Usko Natia!" Sieppeli huusi epätoivoisena.
"Saatan uskoakkin, mutta jään tänne valvomaan puuhianne siksi aikaa, kunnes tajuan hänen olevan kunnon mies," Sieppelin äiti sanoi osoittaen Gustaffssonia.
"Voi kiitos," Sieppeli sanoi ja halasi kaikkien yllätyksesksi Nattia.
"Ollaanko kavereuta?" Sieppeli kysyi.

[Pörri]

VV:n tupalaiset lähtivät kävelemään yhtenä ryhmänä kohti muodonmuutosten tuntia.
"Sieppeli ja Gustaffsson menevät naimisiin! Meidän tuvastammehan tulee paljon pareja!" Pörri sanoi.
"Draco ei ollut meidän tuvassamme!" Sooda mutisi.
"Niin. Ja Draco kuoli. Ja Omppuli ja Daniel menivät naimisiin, mutta ne ei ole kai enää yhdessä" Pörri sanoi. Omppuli katsoi kauhistuneena Danielia ja Daniel katsoi kauhistuneena Omppulia.
"Se oli sinun vikasi!" Omppuli huudahti.
"Mutta sinä sanoit tahdon!" Daniel sanoi.
"Se oli silti sinun vikasi!"

[Zenzibar]

"Sinä päätit vaihtaa suuntaumustasi!"
"SE OLI SILTI SINUN VIKASI!"
"SINÄ VAIHDOIT MINUT KUOLONSYÖJÄÄN! TAJUATKO? KUOLONSYÖJÄÄN JA KAIKENLISÄKSI VIELÄPÄ TYTTÖÖN!"
Omppuli avasi taas suunsa luultavasti syyttääkseen jälleen Danielia, mutta Sieppelin äiti ehti ensiksi.
"MITÄ HELVETTIÄ! SIEPPELI? OLETKO SINÄ MUKA SAMASSA TUVASSA KAHDEN KUOLONSYÖJÄN KANSSA?!"
"Ei Gustaffson ole tuvassamme..." Sieppeli mumisi vaimeasti.
"SAMA SE MINULLE! KUKA TEISTÄ ON KUOLONSYÖJÄ? JA VIELÄPÄ LESBO SELLAINEN!"
"Kehtaatkin nimitellä Zenzibaria! TAINNUTU!" Huusi Omppuli raivoissaan. Jälleen kerran Sieppelin äiti kaatui tajuttomana lattialle.
Seppeli huokaisi syvään. "Anteeksi kaverit. Äiti nyt on tuollainen..."
Tyrmien ovella, kun he odottivat opettajaa Omppuli ja Daniel aloittivat taas huutamisen.
"Minä en kestä sinua! Minä INHOAN sinua!"
"No samat sanat sinulle LESBO! En enää ikinä halua nähdäkään sinua!"
"MINÄ HALUAN AVIOERON!"
Zenzibar katsoi ensin avuttomana vierestä toisten kinastelua ja keksi siten oivan keinon hiljentää heidät.
"AQUATULIO!"
Kohta Omppuli ja Daniel olivat läpimärkiä ja raivosta punaisia, he katsoivat järkyttyineinä Zenzibaria, joka virnisteli heille leveästi taikasauva kädessään.

[Omppuli]

Daniel ei kuitenkaan aikonut lopettaa.
"Miksi sitten menit naimisiin kanssani kun kerran heti vaihdoit toiseen?!" Daniel ärähti.
"Koska minä rakastin sinua, mutta uusille tunteille ei mahda mitään!" Omppuli huudahti ja kuivatti itsensä taikasauvalla nopeasti.
"Ja pah! Yhtäkkiäkö sinä rakastuit Zenzibariin? En usko!" Daniel huusi.
"Älä sitten usko senkin paviaani!"
"Lesbo!"
"Sika!"
"Käärme!"
Silloin Kuhnusarvio juoksi tyrmän oville.
"Lopettakaa hyvät ihmiset!" Kuhnusarvio sanoi.
"TURPA KIINNI!" huusivat Omppuli ja Daniel ja jatkoivat siitä mihin olivat jääneet. Kuhnusarvio näytti pöyristyneeltä epäkunnioittavasta puheesta.
"jälki-istuntoa ja 50 pistettä pois Voldun vihollisilta", Kuhnusarvio sanoi ja se hiljensi hetkeksi Danielin ja Omppulin, mutta sitten se alkoi taas.
"Tämä on sinun vikasi!"
"Eipäs vaan sinun!"
Muut saivat paljon työtä rauhoitellakseen heidät ja Zenzibarin vesiloitsu sai taas käyttöä.

Kun päivä oli lopussa ja Danielin ja Omppulin piti suorittaa jälki-istunto yhdessä. Molemmat olivat äreitä ja mulkoilivat toisaan.
"Toivottavasti heistä on jotain jäljellä kun he palaavat", Kira toivoi. Zenzibar katsoi hiukan huolestuneena kun Danielin ja Omppulin oli aika lähteä. Molempien ilmeet olivat murhaavat.

"Teidän pitää mennä kiellettyyn metsään", Kuhnusarvio sanoi Danielille ja Omppulille hetken päästä.
"Anteeksi mitä? Mitä me siellä tehdään?" Omppuli kysyi.
"Keräätte Bobulus-kasvia. Sitä voi kerätä vain näin iltahämärän aikaan. No niin alkakaa mennä!" Kuhnusarvio sanoi.
"Ei voi olla totta! Joudun keräämään jotain Bobbulus kasveja ja seura on vastenmielistä! Mitä minä olen tehnyt ansaitsekseni tälläisen kohtelun?" Omppuli voivotteli kävelessään Danielin vieressä kohti Kiellettyä metsää.
"Pettämällä minua ja puhumalla epäkunnioittavasti opettajalle", Daniel vastasi hammasta purren.
"Heko heko. Jos minulle sattuu jotain niin se on kyllä sinun vikasi", Omppuli sanoi.
"Ja pah!" murahti Daniel kiihdyttäen vauhtiaan jottei Omppuli voinut enää puhua hänen kanssaan. Metsä oli synkkä ja epämielyttävä.
"Yh. miltä ne kasvit edes näyttävät?" Omppuli huusi Danielille.
"Ne on violetteja!" Daniel huusi takaisin ja Omppuli alkoi kerätä kaikkia näkemiään violetteja kasveja pieneen pussukkaan. Hetken päästä se oli täynnä. Danielinkin pussukka oli täynnä.
"Mennään", Omppuli sanoi ja aikoi juuri lähteä, mutta kuuli outoa murinaa takaansa.
"Punasusia. Lihansyöjiä", totesi Daniel.
"Miten ne tainnutetaan?" Omppuli kysyi hermostuneena yrittäen tainnutu loitsua tuloksetta.
"Onko sinulla hopeaa mukanasi?" Daniel kysyi ja Omppuli pudisti päätään.
"Sitten ehdotan että juokset nyt!" Daniel sanoi ja pinkaisi juoksuun Omppuli heti perässään. Sudet lähtivät taka-ajoon. Molemmat tiesivät että sudet olisivat heidän kimpussaan hetkenä minä hyvänsä.

[Gustaffsson]

Omppuli ja Daniel juoksivat minkä kintuistaan pääsivät, mutta sudet olivat nopeampia. He jäisivät auttamatta kiinni. Yllättäen kuului viuhahdus ja yksi susista kaatui.
"Mikä se oli?" Omppuli ihmetteli juoksun lomasta.
"Jää kysymään jos haluat" Daniel ärjäisi. Kuului viuhahdus toisensa perään kunnes askelia ei enää kuulunut heidän perässään. He pysähtyivät huohottamaan.
"Mikä hitto se oli?" Daniel ihmetteli ja käveli vähän taaksepäin, viimeisenä elossa olleen suden luokse. Sen kaulasta paistoi hopeakärkinen nuoli.
"Olisiko ollut kentauri?" Omppuli ihmetteli. Daniel katseli ympärilleen.
"Enpä usko" hän kuiskasi.
"Miksi te tänne olette tulleet?" kysyi ääni heidän takaansa. Huputettu, metsän väreihin pukeutunut ihminen seisoi jousi jännitettynä muutaman metrin päässä olevalla kukkulalla.
"Kuka sinä olet?" Daniel kysyi.
"Sinut olen jo kerran pelastanut, Omppuli, siltä vaaleahiuksiselta pojalta tämän metsän laidassa. Zenzibar oli silloin kanssasi. Mutta mitä te teette täällä?" ihminen kysyi.
"Kuka sinä olet ja miten tunnet hänet?" Daniel kysyi.
"Kyselet asioita joita sinun ei tarvitse tietää, Daniel. Mutta minä odotan vastausta"
"Me olemme täällä jälki-istunnossa. Olemme jo lähdössä" Omppuli sanoi.
"Pelkäätkö sinä, Omppuli? Sillä minua ei tarvitse pelätä" ihminen sanoi ja laskeutui heidän viereensä.

[Sieppeli]

Samaan aikaan linnassa.

Sieppeli ja hänen äitinsä olivat riidelleet jo hyvän aikaa. Gustaffsson oli päättänyt olla puuttumatta asiaan ja loput muut olivat livahtaneet paikalta. Sieppelin äiti oli päättänyt viedä Sieppelin pois murhaajien joukosta, silla Zenzibarin tainnutus oli tehnyt asian selväksi. Sieppeli taas ei ollut menossa yhtään minnekkään.
"Äiti, olen jo täysi-ikäinen! Enkö minä vieläkään saa päättää omista asioistani?" Sieppeli huusi.
"Et todellakaan ole tarpeeksi vanha siihen!" Sieppelin äiti vastasi yhtä kovalla äänellä, "Ja sinä!" Hän käännähti yllättäen Gustaffssonin puoleen, joka liikahti vaivalloisesti.
"Sinä haiseva kuolonsyöjä! En mitenkään voi jättää tytärtäni tuollaisen vaarallisen kuolonsyöjän kynsii!" Hän huusi. Gustaffsson uskaltautui vastaamaan hänelle.
"Tässä on nyt kyllä sellainen juttu, että Sieppeli saattaa olla suuttuessaan minuakin vaarallisempi." Gustaffsson sanoi ja Sieppelin äiti näytti järkyttyneeltä, kun kuolonsyöjä puhui hänelle, ilman että oltiin oikeudessa.
"Miten. Sinä. Uskallat. Puhua. Minulle. Noin?" Sieppelin äiti huusi järkyttyneenä. Todellisuudessahan Gustaffsson oli puhunut normaalilla äänellään.
"Gustaffsson on vapautettu kolme-neljä kertaa syytteistä! Yksi niistä oli Vauhkomielen toimesta!" Sieppeli huusi. Hänen äitinsä ei reakoinut vaan veti taikasauvansa esiin.
"Äiti, jos sinä et hyväksy häntä, sitten on kai parempi, etten ole enää sukua sinulle!" Sieppeli huusi kovempaa.

[Omppuli]

Metsässä:

"En tietenkään pelkää. Kuka sinä olet? Ja mistä tiedät nimeni?" Omppuli kysyi. Ihminen naurahti ja kallisti päätään.
"Sinun ei tarvitse vielä tietää ja nyt käsken teitä lähtemään oman turvallisuutenne takia. Me tapaamme vielä", ihminen sanoi ja lähti poispäin.
"Ei älä mene vielä!" Omppuli hudahti, mutta ihminen oli jo kadonnut.
"Kumma tyyppi. Kukakohan se on?" Daniel mietti. Omppuli ei vastannut vaan lähti ripeästi linnaan päin.

Linnassa:

"Anteeksi mitä sanoit?" Sieppelin äiti kysyi.
"Jos et hyväksy häntä me emme ole enää sukua", Sieppeli toisti. Omppuli ja Daniel tulivat juuri silloin oleskeluhuoneeseen.
"Ette arvaa mitä meille tapahtui kielletyssä metsässä. Me... Mitä tapahtuu?" Omppuli kysyi katsoessaan tilannetta.

[Gustaffsson]

"Kysy tuolta jolle en missään nimessä ole sukua" Sieppeli puuskahti osoittaen äitiään ja marssi huoneesta.
"Kaikki on sinun syytäsi!" Sieppelin äiti huusi Gustaffssonille, joka pyöräytti silmänsä kattoon.
"Taidan hakea vähän tuliviskiä" hän mumisi.
"Tappaja, kiduttaja, kuolonsyöjä, rikollinen ja vielä juoppokin! Jätä tyttäreni rauhaan" Sieppelin äiti huusi. Gustaffsson lähti huoneesta mutta sanat jäivät kaikumaan hänen päässään.
Tappaja, kiduttaja, kuolonsyöjä, rikollinen.... Hän potkaisi raivoissaan ovenpieltä murskaten varpaansa ennenkuin kaivoi kaapistaan kaksi pulloa tuliviskiä ja meni parvekkeelle lumisateeseen juomaan vihaansa.


Sieppeli tuijotti vihaisena kattoon, aivan kuin olisi yrittänyt katseellaan poraututa sen läpi.
"Pakkaa tavarasi. Me lähdemme nyt" hänen äitinsä sanoi ovensuusta.
"MINÄ EN LÄHDE MIHINKÄÄN!" hän kiljui.
"Kyllä lähdet! Minä en uskalal jättää sinua tänne. On kuolonsyöjiä, lesboja, jääkiekkofanaattikkoja ja juoppoja! Sinä lähdet tai pakotan sinut lähtemään!" hänen äitinsä huusi vuorostaan kaivaen taikasauvan esiin.

[Sieppeli]

Sieppeli sulki silmänsä ja laski nopeasti kymmeneen. Sitten hän räväytti silmänsä auki ja huomasi ikkunan olevan auki. Hän oli myöskin niin lähellä sitä, ette ehkä lentämällä hän pääsisi pois. Sieppelin äiti ei tiennyt sitäkään, että hän oli animaagi.
"Komennu!" Sieppelin äiti huudahti. Sieppeli tunsi hetken leijuvansa.
"Tule lähdetään pois." Sieppelin äidin ääni sanoi hänen päässään. Sieppeli ravitsi itsensä siitä irti ja esitti silti olevansa komennettu. Sieppelin äiti meni lankaan.
"Pakkaa tavarasi." Hän sanoi. Sieppeli astui lähemmäs ikkunaa ja näytti olevan kääntymässä. Hänen äitinsä hymyili. Sitten Sieppeli yllättäen kääntyi katsomaan häntä.
"Hyvästi äiti." Sieppeli sanoi ja pyrähti ikkunasta ulos yhtenä kultaisena viivana. Sieppelin äiti karjui niin lujaa kuin pystyi ja muut tupalaiset taputtivat Sieppelin vapaudelle.

[Zenzibar]

"Nyt, jos steitä ei haittaa, voisitteko ystävällisesti poistua tuvastamme ja koko koulusta ylipäätään? Teitä ei kaivata tänne", ilmoitti Sieppelin äidin takana saisova Zenzibar tylysti.
Sieppelin äiti käännähti ympäri. "Voitte uskoa, että lähden! Minä en jä hetkeksikään tuollaisten lesbojen ja kuolonsyöjien läheisyyteen! Minä ilmoitan teistä auroreille! Te olette aivopesseet minun tyttäreni senkin friikit!" Sieppelin äiti kiljui ja ryntäsi ulos VV:n tuvasta ja lopulta koko Tylypahkasta.
Zenzibar huokaisi. "Lähtihän se viimein. Sieppeli voi tulla takaisin."
Gustaffson meni ikkunaan ja huusi Sieppeliä. Tätä ei kuitenkaan kuulunut takaisin.
"Kyllä hän tulee", kira sanoi varmasti. "Hän haluaa varmaan vain selvitellä ajatuksiaan."
Gustaffson nyökkäsi, mutta huoli paistoi silti hänen kasvoiltaan.

Illalla Zenzibar vei Zerian järven rantaan, puettuaan tämän lämpimästi toppavaatteisiin. Hän katseli raukeana kuuta ja tähtiä ja supatti samalla lempeästi Zerialle.
"Katso kultaseni, tähdet. Siellä lepäävät sinun isovanhempasi, ja muut kauan sitten kuolleet sukulaisesi. Niiltä sinä voit aina kysyä apua murheisiisi."
"Ihanko totta?" Kuului kylmä ja ivallinen ääni Zenizbairn takaa. Ääni, jota Zenzibar ei enää ksokaan uskonut kuulevansa, ääni joka pelotti häntä enemmän kuin tuhat ja yksi voimissaan olevaa Voldemortia.
Zenzibar kääntyi hitaasti ja kohtasi isoveljensä, DaZen, kylmät harmaat silmät.
"Terve pikkusisko, kuinka olet voinut?"
Zenzbar järkyttyi niin, että meinasi pudottaa Zerian. "Mi-mitä helvettiä sinä täällä teet! Sinun piti olla kuollut senkin paskianen!"
Zenzibar ei voinut uskoa todeksi kaksoisveljensä olemassa oloa. Tämä oli liittynyt kuolonsyöjiin kauan ennen Zenzibarin isää, ja ollut Voldemortin lähin apuri, kylmäverinen tappaja ja kiduttaja. Monta vuotta sitten, DaZen luultiin kuolleen ja kadonneen ikiajoiksi. Zenzibarin äiti oli surenut monta kuukautta, sillä hän luuli pojastaan löytyvän vielä jotain hyvää. Hän oli ollut väärässä, pahasti väärässä.
"NO mutta pikkusisko", DaZe naurahti ilkeästi, "mitensinä nyt noin voit sanoa omasta rakkaasta isoveljestäsi? Ja kappas, minullahan on sisarentytär! Kuinka suloista..." DaZe ojensi kätensä kohti Zeriaa.
"Uskallapas koskea häneen!" Zenzibar kiljahti.
DaZe nauroi taas. "Yhtä äkkipikainen kuin ennenkin näemmä."
Zenzibar ei sanonut mitään. Tuhannet eri tunteet velloivat hänen sisällään, päälimmäisenä kauhu.
"Kerropas nyt pikkusisko, mitä sinulle kuuluu? Plajon on ehtinyt tapahtua näiden vuosien aikana, vai mitä luulet?"
"Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa!" Zenzibar huusi ja kääntyi lähteäkseen. DaZe tarrasi kiinni hänen kädestään. "Ei niin nopeasti siskoseni."

[Draamaa, draamaa ja hieman lisää draamaa xD Minullapas on kammottava perhe, mutta oli taas pakko saada jotain jännitystä ja yksi mukava pahis mukaan kehiin xP]

[Nat]

Zenzibarin silmissä käväisi pelonhäivä, jota Zenzibarin onneksi DaZe ei huomannut. Hän yritti riuhtoa kättään irti DaZen otteesta, mutta tämä vain tiukensi otettaan entisestään ja se sattui. Zeria alkoi parkua, mutta DaZen ei ollut huomaavinaan. Zenzibar ja tämän kaksoisveli pitivät äänetöntä kamppailua lumihangen loistaessa kuun valossa. Zenzibar huomasi hahmon lähestyvän DaZen takana ja toivoi koko sydämmestään, se olisi joku linnasta.
"Tainnutu!" kuului ääni hupun alta ja taika osui DaZeniä selkään. Hän kaatui henosti tömähtäen pehmeään lumihankeen kasvoilleen.
"Hän sai nyt kunnon lumipesun", nauru kuului tulijan äänessä ja tulija laski hupun alas. Se oli Nat(yllätys yllästys) jonka silmät olivat valitettavasti vakavat mutta naama oli virnistyksen tapaisessa asennossa.
"Mitä sinä täällä teet?" Zenzibar kysyi hieman vihaisena ja katsoi Natin olan taakse varmistaakseen että lähistöllä ei ole mitään epäilyttävää.Syntyi hetken hiljaisuus.
"No olin vain kävelyllä ja satuin näkemään liikettä. Kuka se oli?" Nat kysyi muka huolettomasti.
"Öh, ei kukaan sinulle", Zenzibar tuhahti, mutta tiesi että ei ollut tehnyt kivasti.
"Hellitä nyt, ei ole kivaa muutenkaan", Nat totesi katsoen järven yli murheellisena.

Linnassa:
"Sieppeli, olit aivan mahtava", Kira sanoi hymyillen kun näki Sieppelin istuvan yksin VV:n tuvassa.
"Niin varmasti oli mutta siitä ei jäänyt mitään mieltä ylentävää muistettavaa", Sieppeli sanoi yksinkertaisesti.
"Niin, ei se varmaankaan ollut kivasti tehty äidillesi", Kira myönsi," Mutta älä murehdi siitä. Ai niin nyt muistan, sinun pitäisi mennä estämään Gustaffssonia vetämästä itseään umpikänniin. Hän taisi ottaa sen jupakan vielä pahemmin."

//Taas ikuisuuden jälkeen kirjoitan(en ole kirjoittanut noin 3 viikkoon), melkoista angstaamista tämä teksti, mutta ei voi mitää//

[Omppuli]

"Jätetään se siihen. Paleltukoon kuoliaaksi", Zenzibar sanoi, mutta tunsi sauvan kaulallaan.
"Eipäs hätköidä tyttö hyvä", ääni kuului hupun suojista. Se oli jotenkin tutun kuuloinen ja muistutti karmivasti...
"Omppuli?" Zenzibar ei voinut uskoa korviaan. Hahmo vetäisi sauvansa äkkiä pois.
"Mitä minun pikkusiskostani?" ääni kysyi.
"Pikkusiskostasi?" Nat ei voinut uskoa korviaan.
"Omppuli on minun pikkusiskoni", nainen sanoi.
"Vou! En tiennyt että Omppulilla on sisko", Nat hämmästeli.
"Mistä tunnette hänet?" nainen kysyi.
"Hän on meidän kanssamme samassa tuvassa", Nat lörpötteli.
"Luihuisissa?" nainen kysyi hämmentyneenä.
"Ei vaan Voldun vihollisissa", Zenzibar sanoi.

"Tylsää", Omppuli valitti oleskeluhuoneessa.
"Mene ulos", Daniel sanoi.
"Niinpäs taidan mennäkin. Vahdi Dannya", Omppuli sanoi ja lähti ulos.
Omppuli värisi kylmästä. Olisi pitänyt ottaa takki mukaan. Mitä tuolla järvellä näkyi? Tummia hahmoja. Omppuli pani juoksuksi. Yksi hahmoista käänsi päänsä. Omppuli katsoi hämmentyneenä tainnutettua DaZea.
"Omppuli?" nainen hupun suojista kysyi hämmästyneenä. Omppuli kaatui lumihankeen yllättyneenä. Nainen ojensi kätensä ja veti Omppulin ylös.
"Matilda?" Omppuli kysyi todella hämmentyneenä. Nainen laski huppunsa ja Omppuli halasi häntä ja nainen halasi yhtä lujasti takaisin. Hän oli varmasti vain pari vuotta Omppulia vanhempi. Nainen näytti kuin vanhemmalta versiolta Omppulista.
"Mistä tunnet DaZen?" Zenzibar kysyi kylmästi.
"Hän on minun poikaystäväni", Matilda sanoi.

[Sieppeli]

Same time in gastle

Sieppeli oli juuri löytänyt Gustaffssonin tarvehuoneesta. Gustilla oli pari tyhjää pulloa vieressään ja yksi oli kovalla vauhdilla menossa.
"Minä kun luulin, että aijoit juoda pari tuliviskiä.. Eihän noista kermakaljoista pääse edes kunnon humalaan." Sieppeli kertoi ja istui tuolin, jonka päällä Gustaffsson istui, käsinojalle.
"Vanhempasi eivät hyväksy minua." Gustaffsson sanoi ja otti pitkän kulauksen kermakaljaa. Sieppeli kohautti olkapäitää.
"Eivät he hyväksyisi ketään muuta kuin taikaministerin." Sieppeli vastasi.
"Äitisi kutsui minua murhaajaksi." Gustaffsson totesi. Sieppeli tarttui häntä kädestä.
"Guts, älä välitä hänestä." Sieppeli sanoi. Gustaffsson katsoi jonnekkin kaukaisuuteen. Sieppeli liusui käsinojalta Gustaffssonin syliin.
"Guts kiltti, unohda jo menneet. Saatoit joskus olla murhaaja, mutta et ole enää."
"Minä.. Minä en pysty." Gustaffsson sanoi. Hänen silmissään näkyivät kaikki viattomat jästit ja velhot jotka hän oli tappanut ja joita hän oli kiduttanut.

Samalla tupahuoneessa...

[Nat]

...Jossu ja Meenai leikivät sukkahippaa iloisesti humalassa(taas kerran). Kirja, sooda, Nimue ja Gertsi katselivat heidän temmellystään tylsistyneinä. Rauhan rikkoi ääneksä paukahdus ja Nat saapui sisään perin vihaisena kirje kourassaan. Hän paiskasi sen tuleen ja katsetaan kääntämäättä meni makuusaliin.
Nimue kutsui kirjeen luokseen loitsulla ja alkoi lukea:

Rakas tyttäreni,Nat

Täällä kirjoittaa isäsi, Dicelos. Olen kuullut luotettavalta taholta tekemisistäsi ja päätin varmistaa asian.
Kenties ihmettelet keneltä kuulin niin se oli tuota kröhöm Tiedät-Kai-Kenen haamu. Olin hyvin kauhuissani kun kuulin että olet alkanut seurustella tietääkseni epäilyttävän tyypin kanssa ja oleskelet murhaajien,lesbojen ja muiden kummajaisten kanssa. Pyydän siskosi ja äitiesi kanssa tulemaan kotiin ja elämään normalia elämää. Muuten tulemme hakemaan sinut kotiin ja toivomme että et aiheuta mitään välikohtausta niinkuin sinun on aina tapana tehdä.

Rakkauden kaipuulla,

Isäsi

Nimue heitti kirjeen tuleen ja alkoi taas katsella tonttujen tekemisiä.

Sepe käveli pitkin poikien makuusalia tympääntyneenä j odotti joskos muut tulisivat jo sinne. Ovi alkoi kuin toiveen toteutuessa avautua ja sisään asui...

//Muhahaa, nat-keskeinen taas kerran, anteeksi//

[Gustaffsson]

...Nat, joka tärisi raivosta.
"Mitä sinä täällä teet?" Sepe ihmetteli. Nat kertoi hänelle kaiken isänsä kirjeestä.
"Ilmeisesti Voldun haamu kertoi sekä sinun isällesi että Sieppelin äidille heidän 'epäilyttävistä' kavereistaan. Älä huoli, en anna hänen viedä sinua" Sepe mietti.
"Et tunne isääni. Hän vain tulee, tarraa kädestä ja raahaa perässään kotiin asti vaikka olisi nastoja tiellä" Nat sanoi. Sepe ei tiennyt mitä sanoa.


"Hienoa. Sanoi Sieppelin äiti mitä tahansa, sinulla se epäilyttävin poikaystävä on" Zenzibar sanoi tuohtuneena. Matilda käänsi katseensa häneen.
"Missäs oma poikaystäväsi sitten on?" hän kysyi sarkastisesti.
"Se ei taas kuulu sinulle" Zenzibar totesi.
"Tuota... voimmeko mennä linnaan? Täällä on aika pahuksen kylmä" Omppuli kysyi.


"Mikset voisi ajatella siltä kantilta mitä muuta olet menneisyydessä tehnyt?" Sieppeli kysyi.
"Kuten mitä?" Gustaffsson kysyi.
"Tehnyt minut onnelliseksi" Sieppeli kuiskasi.

[Zenzibar]

Kermakaljapullo pysähtyi puolitiehen, kun Gustaffson katsoi Sieppeliä silmiin. "Olen vai?"
Sieppeli nyökkäsi hymyillen. "Tietenkin olet! En kai minä muuten olisi kanssasi kihloihin mennyt!"
Gustaffson hymyili. "Otetaan sille!" ja tyhjensi pullon.

Linnan pihalla...

"Me ei kyllä mennä minnekään ennen kuin joku vastaa kysymyksiini!" Zenzibar karjaisi tuohtuneena.
Omppuli katsoi häntä tuimasti. "Mitäs vastattavaa tässä enää on? Sinun veljesi ja minun siskoni ovat kimpassa ja täällä on aika helvetin kylmä!"
Zenzibar huokaisi. "Et ehkä tiennyt, mutta minun veljeni oli Voldun oikea käsi ja lähes tulkoon yhtä paha kuin Voldemort itsekin! Minua ihmetyttää miten tuo" Zenzibar osoitti Matildaa "on päätynyt hänen kanssaan yhteen?"
Matilda tuhahti. "Minäkin olin kuolonsyöjä, en tosin yhtä vannoutunut kuin DaZe, mutta kuitenkin..."
Nyt Zenzibar käänsi katseensa Omppuliin. "Tiesitkö sinä tästä?"
Omppuli nyökkäsi.
Sillä välin Matilda herätti DaZen.
"PERKELE! Kuka teistä tainnutti minut? Sinäkö sisko kulta?"
Zenzibar virnisti rumasti. "En, mutta mieli olisi kyllä tehnyt. Mitä hittoa sinä täällä teet?"
"Minä ja Matilda kuulimme ikäviä huhuja pikkusiskoistamme, ja tulimme katsomaan ovatko ne totta." DaZen äänen sävy muuttui todella ilkeäksi. "Onko minun pikkusiskoni lesbo? Ja mikä pahempaa, olitko sinä mukana murhaamassa PImeyden Lordia?"
Zenzibar nosti uhmakkaan leukaansa. "Entä jos olinkin? Ja kyllä olen minä lesbo, Omppuli on tyttöystäväni. Onko valittamista?"
Matilda kirkaisi. "Se siis on totta! Te olette lesboja ja sinä" hän osoitti Zenzibaria "petit PImeyden Lordin! SInähän olit kuolonsyöjä etkö ollutkin!"
Zenzibar tuhahati. "Paino sanalla OLIN! Ja mistä te tuollaista edes kuulitte?"
"Piemyden Lordin haamulta."

[Mitähän se Voldu sekoilee... xD]