Tarvehuone

Kirjoittaja **jossujb** » Ma Marras 05, 2007 2:54

"No niin Gustaffson... minä en raahaa sinua minnekään, saat olla tässä minun lähelläni etkä kylmässä Pyhän Mungon huoneesa tai sairaalasiivessä töllisteltävä. Kaikki muuttuu ihan hyväksi." Sieppeli kuiski hiljaa, silitellen Gustaffsonin päätä ja toivoi, että Feeniksin kyyneleet auttavat samalla tavalla kuin kirjoissa sanottin. Pieni epäilys kaivoi rintaa siinä mielessä, että kukaan ei ollut koskan testannut feeniksin kyynelien tehoa juotuna eikä haavaan yms. kaadettuna. Mutta koska Gustaffson eli ja hengitti uskalsi Sieppeli olla toiveikas.

"Huomenta..."
"Voih, sinä heräsit!"
"Olenko taivaassa?"
"Ei ei, ei, sinä olet elossa, ihan kunnossa!" Sieppeli huudahti ja halasi monta kertaa istuvaa herännyttä Gustaffsonia.
"Ajattelinkin, että aika kummallinen taivas, kun on verta ja kukaties suolepätkiä pitkin seiniä. Mutta missäs muut ovat?"

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ma Marras 05, 2007 4:21

"Ne lähti Mungoon katsomaan Zenzibaria, se kun sai aika pahat vammat DaZen takia", Sieppeli selitti.
"Ai, mikset sinäkin mennyt?"
Sippeli painoi päänsä. "NO minä jäoin tietysti sinun luoksesi..."
"Ja?"
"En tykkää sairaaloista."
Gus virnisti. "HUomattu on. Saitteko te DaZen kiinni?"
Sieppeli pudisti päätään. "Toivottavasti se ei tule takaisin... Voldemortkin olisi mukavampi vaihtoehto..."
Gus hymyili. "Totta puhut. Voldu sentään ymmärsi pullonpyörityksen ja kamomillateen päälle.. DaZe tuskin on ikinä moisista kuullutkaan..."

Mungossa...

"Hei, hei, hei! Yksi kerrallaan!" Vastaanottoaulan noita tiuskaisi, kun koko VV:n tupa -ainakin melkein- ryntäsi hänen luokseen.
"Mistä me löydämme Zenzibar -öö- Malfoyn?" kirja kysyi epävarmana sukunimestä.
Noita tutki papereitaan. "Malfoystä en tiedä, mutta yksi Zenzibar Zedell löytyy kakkososastolta huone numero viis-"
"Kiitti heippa!" Sepe huudahti ja koko sakki ryntäsi kohti kakkos osastoa, ennenkuin noita heit sanoa lausettaan loppuun.
"-si. Hmph! Liian äännekkäitä ja kurittomia nuoria nykyään..." noita mutisi itsekseen.

Zenzibar yllättyi täysin, kun koko VV:n tupa -paitsi Sip- tuli vierailulle.
"Hei, kiva kun tulitte katsomaan..."
"Tietty!" Kira huudahti ja näytti epätavallisen onnelliselta.
"Niin -öh- miten sinä voit?" Daniel puolestaan kysyi, hiukan punakkana kasvoiltaan, mutta onnelisena hänkin.
Zenzibar virnisti. "Olen voinu paremminki... Parantajat sai minut kursittua jotenkuten kokoon, mutta en tiedä milloin pääsen täältä pois..."
tupalaisten hymyt hyytyivät. Kukaan ei pitänyt Mungosta.
Samassa yksi parantaja pyyhälsi paikalle katse tiukasti papereissa. "Jaahas, neiti Zedell, minä tutkin teidät vielä kerran ja sit- Mitä IHMETTÄ te kaikki teette täällä?! Ulos ULOS joka iikka hopi hopi!"
Parantaja Tikki hääsi VV läiset ulos ja Omppuli ehti vaivoin huutamaan ovelta, odottavansa Zenzibaria.
Parantaja Tikki tarkasti Zenzibarin, antoi jotain lääkettä ja päästi lähtemään. Zenzibar huokaisi helpotuksesta.
Parantaja antoi hänen pukeutua rauhassa ja lähti huoneesta. Zenzibarin pukeuduttua, hän aikoi jo lähteä, mutta terävä puukko hänen kaulallaan esti aikeen.
"Hei siskoseni, sinäpä terevehdyit nopeasti...."

[muahhahha,,, DRAAMAAAAAA!! x)]

Kirjoittaja **Omppuli** » Ma Marras 05, 2007 4:37

Zenzibarin hengitys salpautui. Miten DaZe oli tervehtynyt näin nopeasti? No kai hänellä on keinot. Zenzibar mietti nopeasti mitä hänen pitäisi tehdä. Avunhuuto ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.
"Niin tervehdyin", Zenzibar vastasi miettien samalla ankarasti mitä tekisi seuraavaksi. Osasihan hän jonkin verran itsepuolutus liikkeitä, mutta DaZe voittaisi hänet ylivoimaisesti. Nyt ei saanut käyttää voimaa vaan älyä.

"Vihaan sairaaloita", Omppuli mutisi istuessaan kuudennessa kerroksessa juoden kermakaljaa.
"Sieppeli vihaa vielä enemmän", Sooda sanoi.
"Niin vihaa", naurahti Kira. Hän oli todella hyvällä tuulella suudelman jälkeen. Danielkin oli päivänselvästi iloisempi kuin kuukausiin.
"Minä menen kävelylle. Sanokaa Zenzibarille sitten kun hän tulee että tulen pian takaisin", Omppuli sanoi ja hötppäsi kermakaljapullon tyhjäksi ja nousi ylös. Omppuli lähti portaita alas ja joutui kestämään muotokuvien huudot että hän sairasti jotain rokelooria. Kun Omppuli oli ensimmäisessä kerroksessa hän suuntasi Mungon sisäpihalle. Siellä hän katsoi lumista maisemaa ajatuksiinsa vaipuneena. Rasahdus havahdutti Omppulin. Omppuli käänsi päänsä ja näki Matildan. Omppuli oli tavallaan iloinen nähdessään siskonsa, mutta toisaalta häntä kuvotti. Hänen siskonsa oli vajonnut tooodella alas.
"Heippa isosisko! Pelastitko jo rakkaan poikaystäväsi?" Omppuli kysyi reippaasti.
"Älä puhu ennen kuin ajattelet", Matilda sanoi jäätävästi.
"Valitan. Sinuun en jaksa käyttää arvokasta älyäni", Omppuli sanoi.
"Ai sinulla on aivotkin. En tiennytkään. Sangen etevää sinulta", Matilda sanoi.
"Sinä taisit haudata aivosi kun liityit kuolonsyöjiin", Omppuli sanoi.
"ÄLÄ PUHU MINULLE NOIN!" Matilda huusi.
"Miksen?" Omppuli kysyi tietäessään että pelasi vaarallista peliä.
"Sinä se tässä alas olet vajonnut en minä", Matilda sanoi ääni täristen. "ja minä aion nostaa sinut sieltä säälittävästä kuilusta minne olet joutunut."
"Minua ei tarvitse nostaa mihinkään, kiitos vain huolenpidosta", Omppuli sanoi. Matilda hymyili.
"Tiesin ettei tästä tulisi helppoa, mutta ei tämä mahdotontakaan ole. Me olemme luihuisen perillisiä, oi kyllä. Minä tiedän nyt. Käyttäkäämme valtaamme. Meidän suvullamme on aina ollut paljon valtaa. Nyt on meidän tilaisuutemme käyttää sitä. Yhdessä sinä ja minä voisimme olla jotain suurta", Matilda sanoi.
"Kiitti vaan. Minua ei kiinnosta", Omppuli sanoi torjuvasti ja aikoi lähteä sisälle. Matildan sauvan päästä lensi taas niitä salaperäisiä mustia kipinöitä.
"Tule vapaaehtoisesti niin sinuun ei satu", Matilda sanoi pehmeästi. Omppuli vilkaisi sauvaa epäröiden. Hänen siskonsa oli ollut aina häntä parempi taikoja. Omppuli pudisti päätään ja Matilda heilautti sauvaansa. Omppuli odotti kipua, mutta sitä ei tullut. Sen sijaan kuului poksi ja DaZe ilmestyi Matildan viereen. DaZe piti Zenzibaria rautaisessa otteessa puukko tämän kaulalla.
"Tuletko nyt?" Matilda sanoi.
"EI! Omppuli! ÄLÄ tee sitä", Zenzibar sanoi.
"Ei ole edelleenkään reilua antaa neuvoja sisko pieni", DaZe sanoi ja viilsi kvyesti Zenzibarin kaulaan, josta alkoi vuotaa verta. Matilda katsoi tyytyväisenä siskonsa murtumista. Matilda ojensi kätensä ja Omppuli tarttui siihen. Kuului poks ja nuo kaksi katosivat. DaZe heitti Zenzibarin kovakouraisesti hankeen.
"Me tapaamme vielä ja silloin oma tyttöystäväsi tuhoaa sinut", Da Ze sanoi ja kaikkoontui pois jättäen kauhistuneen Zenzibarin maahan.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ma Marras 05, 2007 5:33

Zenzibar nousi hieman vaivalloisesti pystyyn. Ensin hän veti syvään henkeä yrittäessää rauhoittua. Siinä hän epäonnistui perin pohjin. Hän lähti hieman kangertelevaan ja hoippuvaan juoksuun. Hän meni muiden luo kuudenteen kerrokseen.
"Heip. Mikäs sun on?" Sooda kysyi. Zenzibar vajosi polvilleen itkemään.
"DaZe vei Omppulin!" hän nyyhkytti. Kaikki vetivät kauhuissaan keuhkonsa täyteen ilmaa - tai kermakaljaa.
"Missä? Miten? Milloin?" Daniel kysyi. Zenzibar yritti rauhoitta ja alkoi selittämään.

Omppuli aukaisi silmänsä. Hän istui köytettynä tuolilla tutun näköisessä kartanossa.
"Tervetuloa takaisin tuomittujen valtakuntaan" DaZe toivotti hänen takaansa. Omppuli tutki huonetta.
"Tässä näin oli tuoli jossa istuin köytettynä. Tuossa pöydällä oli pommi, joka melkein tappoi Gustaffssonin" Omppuli muisteli.
"Hyviä aikoja, vai?" DaZe kysyi. Omppuli kohautti olkapäitään.
"Osittain" hän totesi.
"No niin, nyt riitti tämä hyväntahtoinen keskustelu. Minä teen sinusta kuolonsyöjän!" DaZe sanoi raivoten.
"Ja mitenkäs siinä onnistut?" Omppuli kysyi halveksuen.
"Ensin painostan kiduttamalla. Sitten jos se ei toimi niin komennuttamalla. Sitten jos se ei toimi, olet hyödytön ja nirri pois" DaZe kertoi. Omppuli kohotti kulmakarvojaan.
"Mutta ensin... pimeän piirto" DaZe sanoi ja nappasi Omppulin mukaansa.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ma Marras 05, 2007 5:35

DaZe voi Omppulin johonkin outoon huoneeseen, joka oli täynnä vihreää savua.
"Missä Matilda on?" Omppuli kysyi hermostuneena.
DaZe naurahti. "Älä huoli, hän tulee kohta..."
DaZe paiskasi Omppulin lattialle ja katosi itse vihreään savuun. Hetken päästä hän tuli takaisin pienen pullon kanssa, joka oli täynnä mustaa juomaa.
"Ilman tätä, Pimeyden Piirto on vain tatuointi." Selitettyään hän nosti Omppulin ilmaan.
"Jupas nyt kiltisti."
Omppuli piti suunsa tiukasti kiinni. DaZe otti häntä nenästä ja kaatoi juoman salamannopeasti tämän kurkkuun, kun Omppulin oli pakko vetää henkeä.
Omppuli köhi ja yski, mutta juoma oli jo valunut alas hänen vatsaansa. Hänelle tuli turta olo, eikä Omppuli edes tajunnut, kuinka DaZe poltti hänen ihoonsa Pimeyden Piirron.

VV:n jäsenet palasivat Tylypahkaan ja raportoivat jo täysin terveenä olevalle Gusille ja Sipille, mitä Mungossa oli tapahtunut, Zenzibar oli hermoraunio ja kierteli ympäri huonetta peloissaan.
Yhtäkkiä Zenzibar parkaisi ja piteli käsivarttaan. Muut menivät äkkiä hänen luokseen huolestuneen näköisinä. "MItä nyt Zenz? Mihin sattuu?"
Zenizbar kääri vaivalloisesti hihansa ylös. Pimeyden Piirto hohti valkoisena ja näyttisamalla palavan. Zenzibariin täytyi sattua todella paljon. POlttelu loppui yhtä nopeasti, kuin se oli alkanutkin.
"Zenz! Zenz, mitä tapahtui?"
Kun Zenzibar sai äänensä takaisin, se värisi.
"Kun noin käy, joku - joku liitetään PImeyden Lordin joukkoihin ja - ja hänen käteensä poltetaan PImeän Piirto..."
Kaikki vetivät henkeä kuin yhdestä suusta.
"Omppuli!"

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ma Marras 05, 2007 5:59

Omppuli voihkaisi maatessaan lattialla. Kun hän nousi pystyyn hänen toinen kätensä tuntui huomattavasti raskaammalta.
"Siihen tottuu aikanaan" DaZe sanoi. Omppuli tunsi itsensä jotenkin tyhjäksi ja synkäksi.
"Tekeekö mielesi tehdä jotain?" DaZe kysyi.
"Kyllä. Kiduttaa sinua niin kauan kun elät" Omppuli sanoi.
"Niin sitä pitää. Ennen tätä operaatiota olisit mieluummin lyönyt kuin käyttänyt anteeksiantamatonta kirousta" DaZe sanoi. Omppuli värähti koska tajusi tämän olevan täysin totta.
"Kohta sinä olet sellainen kuin minä olen... Zenzi oli... Gusti oli..." DaZe sanoi. "Mutta se heistä. Käytännössä he ovat kuolleita" DaZe totesi.
"Mitä tuolla tarkoitat?" Omppuli kysyi kauhuissaan.
"Sitä, että paraaikaa viisisataa kuolonsyöjää piileksii kielletyssä metsässä. He ovat valmiita rynnäkköön" DaZe sanoi.
"Olen antanut heille ohjeet... tappaa kaikki" DaZe sanoi ilkeästi.

"Meidän on mietittävä missä Omppu voi olla" Zenzibar sanoi mietteliäästi ja yhä paniikissa.
"Hiljaa! Kuulitteko tuon?" Sieppeli kysyi. He hiljenivät ja kuulivat teräksen kalahtelua kiveä vasten ja raskasta tömähtelyä.
"Mitä hittoa?" Gustaffsson kysyi.
"Kaikki oppilaat omiin tupiinsa, kaikki oppilaat omiin tupiinsa. Kuolonsyöjät hyökkäävät! Vältelkää pääovia sekä pohjoistornia. Ne tulevat. Pohjoistorni on vallattu ja pääovi antaa hetkenä minä hyvänsä periksi. Peikkoja, ankeuttajia" kuului McGarmiwan vahvistettu ääni.
"Voi luoja!" Pörri parahti.

Kirjoittaja **Pörri** » Ma Marras 05, 2007 6:15

"Minun sauvani on oleskeluhuoneessa!" Gustaffsson huudahti.
"Mitä järkeä se sinne oli jättää?" Kira kysyi.
"Minunkin sauvani on siellä!" Sieppeli huusi ja lähti Gustaffssonnin kanssa jouksemaan oleskeluhuonetta kohti.
"Minäkin taidan käydä siellä!" Sepe huudahti. Muutkin päättivät käydä pikaisesti oleskeluhuoneessa.

"Mitä nyt?" Kirja kysyi kun Gustaffsson ja Sieppeli pysähtyivät.
"Daniel?" Kira ihmetteli. Daniel istui keskellä käytävää, heiluen syöden paperipussista jotain.
"Mitä sinä syöt?" Pörri kysyi innoissaan.
"Pöllönnameja" Daniel mutisi "Haluatko?" Daniel ojensi pussia.
"Öh.. Ei kiitos!"
"Daniel ei taida olla ihan.. kunnossa?" Gustaffsson sanoi.
"Laitetaan se tuonne siivouskomeroon taistelun ajaksi!" Sieppeli ehdotti. Gustaffsson alkoi raahata Danielia, joka ei taistellut vastaan, kohti siivouskomeroa. Kun Daniel oli saatu komeroon kaikki jatkoivat juoksuaan kohti oleskeluhuonetta.

Mutta siivouskomero ei ollutkaan siivouskomero, se oli Häivytyskaappi. Daniel joutui yhtäkkiä Borgin & Burgensille, josta hän pääsi Iskunkiertokujalle ja sinne hän jäi hortoilemaan.

Tylypahkassa Gustaffsson ja Sieppeli olivat saaneet sauvansa ja kaikki ryntäsivät taisteluun.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ma Marras 05, 2007 6:18

Gus testasi leikillään sauvaansa ja huomasi ettei mitään tapahtunut. "Voi perkele! Tämä on lakritsi sauva! Miedän sauvat on hajonneina tarvehuoneessa!"
Sieppeli huudahti. "HItto, niin onkin!" Hän kaivoi miekan takataskustaan (sillä oli iiiso takatasku). "Jästimeneltelmin siis!"
Gus kohautti olkapäitään ja 'lainasi' yhdeltä haarniskalta miekan ja liittyi mukaan taisteluun.

Omppuli avasi suunsa järkyttyneenä. "Olet MITÄ?! Sinä senkin, senkin.. ARGH! Sinä olet pilannut kaiken senkin paska!"
DaZe nauroi, mutta nauru muuttui nopeasti tuskanirveeksi, kun Omppuli paikasi DaZen seinään. Virne palasi nopeasti ja DaZe sanoi: "HIenoa, osaat käyttää vihaasi hienosti taistelussa! SInusta tulee loistava kuolonsyöjä!"
Omppuli oli aikeissa paiskata DaZen uudelleen seinään, mutta liike jäöi puolitiehen...

Zenzibar taisteli parhaansa mukaan kuolonsyöjiä vastaan. Hän tunnisti kaikki kuolonsyöjät ja ikäväkseen Zenzibar huomasi, että kuolonsyöjätkin huomasivat hänet.
"Hei, eikös tuo ole se petturipimu?!" yksi huusi.
"ON se! Tapetaan se! Saamarin Zezi -Zazu - Zeke? IHan sama! Tapetaan se nyt vain!"
Zenzibar säikähti ensimmäisen kommentin kohdalla, mutta toinen sai hänet raivostumaan.
"Anteeksi kuinka?! Minua. Ei. NImitellä. Noin! Ainoastaan ystävilläni on siihen oikeus ja anteeksi vain, mutta te ette kuulu heihin!! Tainnutu, tainnutu, TAINNUTU!!"
Gustaffson ja Sieppeli miekkailivat hieman kaunpana yhtä kuolonsyöjää vastaan. Gustaffson katsoi, kuinka Zenzibar tainnutti kolme kuolonsyöjää yhdellä kertaa.
"Tiedätkö... Zenzibar on aika pelottava joskus..."
Sieppeli hymähti ja sivalsi kuolonsyöjää käsivarteen. "Ai joskus?"

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ma Marras 05, 2007 6:48

"Hyvä on. Aina. Joko yltiöpalttisen romanttinen hupsu tai kuolemaa halveksuva taistelumestari" Gustaffsson totesi työntäen miekan kuolonsyöjän rintaan.
"Ja kummatkinko ovat pelottavia?" Sieppeli kysyi.
"Kyllä" Gustaffsson totesi väistäen tappokirousta.
"Sinä se romanttinen hupsu olet" Sieppeli sanoi nauraen.
"Myönnän syyllisyyteni" Gustaffsson sanoi ja sivalsi miekalla ohimenevän kuolonsyöjän rintaan sydämen. Kuolonsyöjä huudahti, tiputti sauvansa ja ihmetteli haavaa.
"Hieno. Mutta siitä puuttuu eräs..." Sieppeli sanoi ja heilautti pari kertaa miekkaansa. Nyt sydämen keskellä luki S & G. Kuolonsyöjä pyörtyi. Gustaffsson suuteli pikaisesti Sieppeliä, mutta sitten hän huomasi että pohjoistornilta päin saapui uusi vihollisaalto.
"Juoskaa! Juoskaa!" Gustaffsson huusi tappokirousten sadellessa. Yllättäen pommikirous lensi Sieppelin ja Gustaffssonin viereen. He paiskautuivat seinään.
"Oletko kunnossa?" Gustaffsson kysyi huohottaen.
"Taidan olla" Sieppeli sanoi. Sitten hänen silmänsä laajenivat kun hän katsoi Gustaffssonin taakse. DaZe saapui ihmeellisen näköinen panssari päällään ja hänen takaan tuli Omppuli kuolonsyöjäkaavussa.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ma Marras 05, 2007 6:48

Zenzibarkin oli huomannut saman. Ensin hän katsoi järkyttyneenä DaZea, joka toi hänelle elävästi mieleen Voldemortin valtakaudet. (Voldu oli muuten paikalla haamun hahmossaan ja se itki ilosta, kun joku jatkoi hänen työtään...) Kun Zenzibarin katse osui Omppuliin, hän tipautti sauvansa.
"Omppuli?"
DaZe huomasi siskonsa ennen omppulia. "Hei pikkusisko. Näetkö, saan aina mitä haluan! Tahtoisitko antautua suosiolla, vai haluatko, että tyttöystäväsi tappaa sinut?"
Zenzibar ei osannut sanoa mitään, mutta teot puhuivat puolestaan. Zenzibar nappasi Gustaffsonilta miekan ja sivalsi sillä DaZea. "Senkin paska! Sinä veit tyttöystäväni senkin julma, tunteeton, sydämetön - SIKA!!" Zenzibar sivalsi uudelleen.

Gustaffson katsoi käsiään, jotka olivat hetki sitten pidelleet miekkaa. "Perun äskeiset sanani Omppuli, Zenzibar ei ole pelottava. Hän on VAARALLINEN PIRU VIE! Tosi pelottava!"
Sieppeli ei osannut muuta, kuin nyökätä vieressä...

Zenzibar ei nähnyt tai kuullut mitään muuta, kuin DaZen ja miekan kädessään. DaZe oli vetänyt yhdestä miljoonista taskuistaan tikarin ja taisteli Zenzibaria vastaan yhtä verisesti, kuin Zenzibar häntä vastaanm heillä oli vain se ero, että DaZen kasvoilla oli voitokas ja vaarralisen onnelinen ilme, Zenzibarin kasvot kuvastivat ainoastaan vihaa.
Yhtäkkiä Omppuli puhui: "Zenzibar, rakas, älä taistele, vai haluatko kuolla? Tule suosiolla puolellemme, niin emme satuta sinua."
Omppuli puhui pudon ontolla äänellä ja Zenzibar unohti suojautua, ja seuraavaksi hän ei tajunnut enää mitään...

Gustaffson katsoi kuinka Zenzibar kaatui maahan, pahan viillon aiheutuksesta. "Sieppeli, anna miekkasi, minä tapan tuon tunteettoman paskiaisen!"
Sieppeli virnisti. "Parempaa, saat oman." Sieppeli kaivoi toisesta takataskustaan Gusille miekan.
Gustaffson katseli sitä hetken. "Tasitelun jälkeen saat kyllä kertoa, mitä nämä kaikki miekat tekevät taskuissasi ja miten hemmetissä sinä saat ne sinne!"
Sieppeli virnisti, kohautti olkapäitään ja syöksyi taisteluun...

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ma Marras 05, 2007 7:02

Omppuli oli hieman ymmällään. Hän ei ymmärtänyt miksi hän yritti kovalla vauhdilla tappaa omia kavereitaan.

Samalla Daniel pääsi pois mikähitonkaappisenyuttaasolikaansta. Hän oli onneksi vielä tylypahkassa. Juuri samalla jostain lensi kirous joka räjäytti kaappijutun. Daniel yritti etsiä kirouksen lähettäjää, mutta ainoa mikä osui hänen silmäänsä oli Kira, joka oli jäänyt pahasti alakynteen kahta kuolonsyöjää vastaan. Daniel tunsi silti pahan minänsä sisällään joka tahtoi kostaa, ja tällä kertaa hän kostaisi iljettäville kuolonsyöjille. Kohta kumpikin Kiraan hyökänneistä kuolonsyöjistä makasi kuolleena maassa ja Daniel suuteli jo toista kertaa Kiraa.

Omppuli oli vahingossa tappanut kuolonsyöjä "toverinsa". Hän tunsi pientä syyllisyyttä, mutta se ei kuitenkaan haitannut häntä yhtään. Sitten hän päätti etsiä seuraavaa uhriaan ja huomasi Danielin olevan selkä häneen päin portaikon yläpäässä. Omppuli kohotti jo sauvaansa (hän oli unohtanut osaavansa taikoa kädellään) kun huomasi mitä Daniel oli tekemässä. Ei suinkaan taistelemassa vaan suutelemassa Kiraa. Omppuli silti piti Danielista, muttei kuitenkaan yhtä paljon kuin ennen, mutta nyt hän vasta suuttui pahemmin kuin edellisenä päivänä...

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ma Marras 05, 2007 7:11

Omppuli noitui Kiran lentämään päin tornin seinää ja hyökkäsi sen jälkeen Danielin kimppuun.
Daniel ei ehtinyt ragoida, kun sektusempra jo osui hänen olkapäähänsä. Sitten ex-melkein-aviopari alkoi tasitella sellaisella verisellä voimalla, ettei sitä oltu kuuna päivänä nähty.

Samaan aikaa Gus ja Sieppeli hyökkäsivät yhteisvoimin DaZen kimppuun. DaZe virnisti mielipuolisesti. "Kappas vain, ketäs se siinä onkaan? Petturi ja tämän tyttöystävä, olette näköjään parantuneet entisestä kohtelustani... Ei se mitään ei se mitään. Asia on helposti korjattavissa!"
Tikari lensi suoraan päin Gustaffsonin rintaa, mutta Sieppeli ehti tyrkätä Gusin pois tieltä. "Tälläkertaa et selviä DaZe!"
DaZe kohotti kulmiaan. "Enkö?"

Zenzibar heräsi. Hän tunsi ikävää jomotusta päässään ja tunsi verinoron valuvan silmiin. Hän huomasi Gustaffsonin ja Sieppelin tappelevan DaZea vastaan. Zenzibar vääntäytyy pystyyn ja huomaa taikasauvansa maassa jonkun matkan päässä hänestä.
Kun taikasauva on taas Zenzillä, hän tuntee itsensä voimakkaammaksi ja hän suuntaa katseensa väkijoukkoon. Hän näkee Danielin ja Omppulin tappelevan toisiaan vastaan verisesti. Kuuloetäisyydelle päästyään, hän järkyttyy kun kuulee mitä Omppuli sanoo.
"Miten sinä kehtaat! Suutelet Kiraa, vaikka tiedät että minulla on yhä tunteita sinua kohtaan!"
"Itse olet Zenzibarin kanssa senkin petturi!"
Zenzibar tuntee ikävän vihlaisun sisimmässään ja kohta Daniel roikkuu jo ilmassa ja lentää päistikkaa seinään, verinoron valuessa takaraivosta.
Omppuli kääntyy silmät salamoiden Zenzibarin puoleen. Zenzibar näkee tämän silmissä lievää epäröintiä, kun hän kohottaa sauvansa.
Zenzibar ei halua hyökätä Omppulia vastaan.
"SEKTUSEMPRA!"
Zenzibarin vatsaan tulee syvä viilto. "Omppuli, kulta, älä!"
"SEKTUSEMPRA!"
Toinen viilto. "omppuli, miten sinä voit tehdä näin?!"
Omppuli epäröi...

DaZe sivaltaa ensin Gustaffsonia käsivarteen ja Sieppelin kääntyessä katsomaan hän sivaltaa tätä suoraan kasvoihin. Sieppeli menettää tajuntansa ja saa toisen viillon rintaan.
Gustaffson karjaisee ja heittää miekallaan DaZea. Miekka osuu, mutta vain täpärästi DaZen kylkeen. Gustaffson nostaa Sippelin verisen ruumiin käsivarsilleen ja vie Sieppelin sairaalasiipeen ja toivoo, että he ehtivät ajoissa...

Kirjoittaja **Omppuli** » Ma Marras 05, 2007 7:13

"Omppuli, miten sinä voit tehdä näin?" Zenzibar kysyi kyyneleet silmissään.
"Minä näin totuuden", Omppuli sanoi hiljaa.
"Sinä et ole paha", Zenzibar sanoi vakaasti.
"En ollut, mutta hän teki minusta pahan. Hän loi minusta hirviön", Omppuli sanoi.
"Ei!" Zenzibar huudahti, vaikka hänen vatsaansa sattui aivan mielettömästi. Omppuli painoi huulensa Zenzibarin huulille. Ne olivat jäätävän kylmät.
"Hyvästi Zenzibar", Omppuli sanoi nyyhkäisten ja nousi ylös. Omppuli katsoi ympärilleen ja näki monia oppilaiden ruumiita. Omppuli lähi kävelemään DaZea kohti. Hänen siskons aon siinä vieressä. Aivan hitaasti Omppuli kävelee kohti DaZea ja kun hän on DaZen luona, hän vetää naamarin kasvoiltaan ja heittää sen maahan DaZen jalkojen juureen.
"Mikä on?" Matilda kysyi Omppulilta.
"MITEN TE VOITTE TEHDÄ TÄMÄN MINULLE?! MITEN TE VOITTE KÄÄNNYTTÄÄ MINUT RAKKAITANI VASTAAN! Olette hirviöitä!" Omppuli kirkui kyyneleet putoillen silmistään.
"Anteeksi, mutta sinä teit kaiken itse", DaZe sanoi julmasti.
"En minä", Omppuli sanoi.
"Voi kyllä sinä", Matilda sanoi. Omppuli huusi kaikkea rumaa siskolleen päin naamaa. Omppuli tarttui taikasauvaansa ja osoitti itseään.
"Jos ette voi muuttaa minua taas hyväksi. Minä lähden", Omppuli uhkasi. Matilda teki äkkiä jonkun liikkeen sauvallaan, sillä hän ei voinut sallia että hän siskonsa tekisi tuon. Omppuli tunsi olevansa vapaa taas. Hän löi DaZea ja siskoaan ja ryntäsi Zenzibarin luo.
"Anna anteeksi, Zenz. Anna anteeksi", Omppuli sanoi kyyneleet poskilleen valuen.
"Onko se totta että sinulla on yhä tunteita Danielia kohtaan?" Zenzibar kysyi. Omppuli nyökkäsi varovasti.
"Mutta minä pidän sinusta enemmän. Minä rakastan sinua, Zenzibar", Omppuli sanoi ja suuteli Zenzibaria. Sitten Omppuli teki loitsun ja Zenzibarin verenvuoto tyrehtyi. Sitten Omppuli kaivoi taskujaan ja otti pullollisen feeniksin kyyneleitä.
"DaZe antoi tämän minulle, jotta voisin parantaa kuolonsyöjiä", Omppuli selitti samalla kun paransi Zenzibarin haavat.
"Tulen taas pian", Omppuli sanoi ja Zenzibarin silmät sulkeutuivat. Omppuli juoksi nopeasti Danielin luokse ja tipautti pari feeniksin kyyneltä Danielin päähän. Haava parani. Daniel avasi silmänsä. Omppuli oli kumartunut lähelle Danielin kasvoja.
"Omppuli?"Daniel kysyi.
"anteeksi hirveästi Daniel. Minut oli noiduttu", Omppuli sanoi nyyhkäisten ja jostain kummasta päähänpistosta Omppuli suuteli Danielia. Daniel, Omppulin hämmästykseksi, vastasi suudelmaan ja se kesti vähän aikaa. Omppuli hypähti seisomaan. Hänestä tuntui että hän räjähtäisi kohta niiden tunteiden sekamelskasta. Omppuli juoksi pois Danielin luota kyyneleet valuen.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ma Marras 05, 2007 8:17

Kuolonsyöjien pohjoistornista saapuneet hyökkäysaallot olivat loppuneet, mutta osa oli murtautunut puolustuksen läpi ja oli nyt linnassa. Pääovi oli paiskautunut maahan ja kuolonsyöjiä tulvi sisään. Auroreita ei näkynyt vaikka taikaministeriöön oli lähetetty hätäkäsky.
Sairaalasiivessä Sieppeli makasi sängyllään.
"Minä en halua olla täällä, minä en kuulu tänne, olen ihan kunnossa..." Sieppeli pulputti nopeasti.
"Rauhoitu" Gustaffsson sanoi ja puristi Sieppelin kättä. Saman tien kuului käytäviltä kovaa marssin ääntä.
"Ne ovat täällä!" Matami Pomfrey kauhistui. Gustaffsson hyppäsi pystyyn ja siirsi pari sänkyä oven eteen.
"Eikö ole muuta tietä loukkaantuneiden siirtämiseen?" Gustaffsson kysyi.
"Ei ole. Meillä on muutamia luutia mutta loukkaantuneet eivät taida olla tarpeeksi kunnossa lentääkseen ikkunoista" Pomfrey sanoi. Ovi tömähti ja halkeili.
"Antakaa joku minulle taikasauva!" Gustaffsson sanoi ja veti miekkansa esiin. Ovi tömähti uudemman kerran. Pomfrey antoi Gustaffssonille sauvansa. Ovi tömähti vielä kerran ja sänkyvahviste antoi periksi. Kymmeniä kuolonsyöjiä juoksi huoneeseen.

Kirjoittaja **Omppuli** » Ma Marras 05, 2007 9:07

Gustaffsson heilautteli miekkaansa taitavasti ja hän oli kohta kaatanut viisi kuolonsyöjää, mutta sitten hän tunsi kovan iskun tulevan päähänsä ja Gustaffsson kaatui maahan tainnuttaen vielä yhden kuolonsyöjän. Ennen pyörtymistään Gustaffsson näki joidenkin tulevan sisään, mutta ne eivät olleet kuolonsyöjiä vaan auroreita, joita oli ainakin sata ehkä ylikin. Mutta kumpi osapuoli voitti? Sitä Gustaffsson ei ehtinyt nöhdä kun pimeys otti hänet hellään huomaansa.

Gustaffsson avasi silmänsä. Huone oli aluksi sumuinen, mutta sitten se selkeni. Sairaalasiivessä oli koko VV:n tupa.
"Heräsithän sinä", Sieppeli sanoi helpottuneena hänen vierestään.
"Mitä tapahtui?" Gustaffsson kysyi.
"Kuolonsyöjät pakenivat", Nat sanoi paksulla äänellä. hänen ylähuulensa oli pahasti turvonnut ja nenästä tuli yhä verta.
"Aurorit yrittävät parhaillaan etsiä heitä", Omppuli sanoi.
"Tuskinpa he mitään löytävät", Zenzibar sanoi.
"Hyökkäävätköhän kuolonsyöjät uudestaan?" Pörri kysyi.
"Varmasti, muttei vielä", Daniel sanoi.
"Päästäänkö me tänään pois?" Sooda kysyi toiveikkaasti matami Pomfreylta.
"Osa pääsee, osa ei", matami vastasi ja kuului pettymyksen huokauksia.
Illalla sairaalasiivestä pois pääsivät Omppuli, Sieppeli, Daniel, Gertsi, Manuliino, Kira ja Nat. Muut jäivät sairaalasiipeen. Omppuli aikoi juuri mennä oleskeluhuoneeseen, mutta Daniel vetäisi hänet syrjemmälle.
"Meidän täytyy jutella", Daniel sanoi ja Omppuli huokaisi.
"Niin täytyy", Omppuli myönsi.
"Mitä se suudelma tarkoitti?" Daniel kysyi.
"Olin niin sekaisin. Olen pahoillani Daniel kun satotin Kiraa, mutta olin noiduttu ja ihan sekaisin. Olen hirveän pahoillani", Omppuli sanoi.
"Onko sinulla vielä tunteita minua kohtaan?" Daniel kysyi.
"On, mutta minä olen nyt Zenzibarin kanssa enkä tahdo pettää häntä. Rakastan häntä", Omppuli sanoi ja meni oleskeluhuoneeseen. Daniel jäi pohtimaan kuulemaansa.

Kirjoittaja **Sepe** » Ma Marras 05, 2007 9:18

Sairaalasiivessä loikoili vielä ainakin: Kirja, Sepe, Nimue, Zenzibar ja muutama muu.
"T.Y.L.S.Ä.Ä. Eli: tylsää," Sepe marmatti. Hänen jalkansa oli vääntynyt hienosti niin, että jalkapohja osoitti kohti pärstää.
"Äläs muuta sano," Nimue ähki.

Oleskelu huoneessa oli vielä pientä sotkua kaiken taistelun jälkeen. Verta oli jokapuolella ja pari kuollonsyöjänruumista sekä rikkinäisiä huonekaluja. Oleskeluhuoneessa oli taistellut: Kirja, Sepe, Nat ja Gertsi. Gustaffsson potkaisi yhtä kuollonsyöjän ruumista päähän varmistaakseen, että tämä ei ollut elossa. Bad luck. Kuollonsyöjä hyppäsi pystyyn ja iski nyrkkinsä Gustaffssonin naamaan.
"Ai prkl!!!" Gustaffsson huusi raivoissaan. Muut kaivoivat taikasauvansa esiin ja osoittivat niillä kuollonsyöjää. Kuoolnosyöjä teki harvinaisen nopean liikkeen ja pian Gustaffssonilta törötti veitsi olkapäästä. Ei myöskään mennyt kovin kauan kunnes kuollonsyöjä makasi kuolleena latialla, Sieppelin toimesta.
"Ai saakeli! Taasko pitää mennä sinne sairaalasiipeen?" Gustaffsson voivotteli ja repäisi veitsen irti olastaan.
"Miten näiltä kaikilta löytyy veitsi," Gustaffssoni ihmetteli.
"Ilmeisesti DaZe on vaatinut, että jokainen omistaa semmoisen," Gertsi totesi.
"Minun Gustini ei minnekkään saraala siipeen mene!" Sieppeli huusi ja kaivoi iiisoista taskuistaan putilon feeniksin kyyneliä.
"Pöllitkö sinä nämä tarvehuoneesta?" Gustaffsson kysyi samalla, kun hänen haavansa parani.
"Juup," Sieppeli vastasi tyytyväisenä katsellessaan haavan paranemista. Gustaffsson suuteli Sieppeliä hellästi samalla, kun Daniel ja Omppuli saapuivat sisään oleskeluhuoneeseen.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ma Marras 05, 2007 9:48

Ilmeet heidän kasvoillaan olivat tutkimattomat, mutta kuka tahansa saattoi nähdä, että heidän mieltään painoi jokin.
"Koska muut pääsevät sairaalasiivestä?" Omppuli kysyi.
"Kaikki muut pääsevät myöhemmin tänään, mutta Zenzibarin on jäätävä sinne. POmfrey höpötti jotain liian usein saaduista haavoista. Zenzibar on kokenut kovia viime päivien aikana..."
Omppuli nyökkäsi ja häivä syyllisyyttä loisti hänen kasvoiltaan. "Minä menen katsomaan häntä."

Sairaalasiivessä Sepe voivotteli yhä tylsyyttä.
"Sinä voit lähteä jos haluat!" Sepen monguntaan kyllästynyt matami Pomfrey tiuskaisi. "Ja te muutkin voitte, paitsi sinä Zenzibar, olen pahoillani, mutta minun on pidettävä sinut täällä aamuun asti."
Zenzibar voihkaisi. Ei voinut olla totta!
Omppuli asteli juuri silloi huoneeseen. Zenzibar hymyili. "Hei. Miten voit?"
Omppuli virnisti pienesti. "Olen voinut paremminkin. Itse?"
"JOs en kuole rakkaan veljeni aiheuttamiin haavoihin, kuolen tylsyyteen. Pääsen vasta huomenna pois sairaalasiivestä, jos sittenkään."
Omppuli nyökkäsi.
Zenzibar katsoi häntä oudosti. "Oletko ok? Näytät vaivaantuneelta."
Omppuli nosti päänsä ja hänen silmiensä takana kimmelsivät kyyneleet. "Minulla on sinulle kerrottavaa..."
Zenzibar aavisti pahinta. "Niin...?"
"Zenzibar, Omppuli! Olen niin pahoillani! Emme voineet sille mitään, me - Olen pahoillani!" Huusi sairaalasiipen juuri pyrähtänyt Gertsi.
"Mitä on tapahtunut?" OMppuli kysyi huolissaan.
Gertsi huohotti. "Zeria ja Danny, voi olen niin pahoillani, he - DaZe ja Matilda veivät Zerian ja Dannyn!"

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Marras 06, 2007 7:01

Zenzibar ja Omppuli kirkaisivat.
"Miten? Milloin?" Zenzibar kysyi.
"Taistelun aikana" Gertsi sanoi huohottaen.
"Siihenkö pyrittiin koko invaasiolla? Siihenkö käytettiin suurin osa kuolonsyöjistä?" Omppuli ihmetteli kävellen ympyrää.
"Meidän on saatava heidät takaisin. Nyt" Zenzibar sanoi.
"Mutta emme tiedä missä he ovat" Gertsi sanoi. Zenzibar huokaisi raskaasti ja Omppuli oli vähällä lysähtää kasaan.

Hetken kuluttua Gertsi saapui Omppulin kanssa oleskeluhuoneeseen.
"Pääseekö Zenzibar sairaalasiivestä?" Sieppeli kysyi.
"Vasta huomenna" Omppuli sanoi.
"Pimeän piirto paloi" Gustaffsson totesi. Omppuli säikähti.
"Etkö tuntenut sitä? Luulin että sinulla oli pimeän piirto?" Sieppeli kysyi.
"Matilda teki jonkun loitsun kun olin vähällä tappaa itseni ja nyt se on pelkkä tatuointi kädessä. Ei mitään muuta" Omppuli sanoi.
"Minä menen hieman vakoilemaan" Gustaffsson sanoi.
"Miten? Minne?" Sieppeli kysyi. Gustaffsson lähti huoneeseena ja hetken kuluttua hän tuli takaisin mukanaan laukku jota hän kantoi ilmiselvän inhoten. "En ymmärrä miksen ikinä ole tuhonnut tätä" Gustaffsson sanoi. Hän kaivoi laukusta mustan kaavun ja kuolonsyöjämaskin.
"Mitä sinä aiot?" Sepe kysyi.
"Tietenkin lähden takaisin kuolonsyöjien puolelle ja tapan teidät kaikki!" Gustaffsson sanoi ääni täynnä sarkasmia ja lähti.
"Kuulitteko? Hän tappaa meidät kaikki!" Sepe kauhistui. Kaikki huokaisivat.

Gustaffsson ilmiintyi paikkaan josta oli tuntenut pimeän piirron kutsun tulevan. Suoraan metsään. Läheisen nyppylän takaa kuului kuitenkin raskasta liikehdintää. Hän kipusi sinne ja veti henkeä.
Hänen edessää oli musta ja valtava viljapellto. Tai siltä se näytti. Todellisuudessa siinä oli satoja ja taas satoja kuolonsyöjiä. Niiden edessä oli valtava torni, jonka päällä seisoivat DaZe ja Matilda. Gustaffsson jäi mäennyppylälle tutkailemaan tilannetta.
"Uusi voima nousee" DaZe sanoi kantavalla äänellä tornin huipulta.
"sen voitto on käsillä! Tänä yönä, maa kastuu kuraveristen ja jästien vereen! Marssikaa taikaministeriöön! Tappakaa kaikki jotka siellä ovat ja tappakaa kaikki jotka ovat tiellänne! Ei haittaa vaikka jästit näkevätkin teidät. Liian kauan he ovat saaneet elää rauhassa, saaden velhojen elämän huonompaan suuntaa! Marssikaa taikaministeriöön - ja sotaan!" hän huusi. Gustaffsson huokaisi. Mitäpä muuta maailma kaipaisikaan kun diktatuuria. Siihen tuli vastaus. Kaikki kuolonsyöjät laittoivat vasemman käden rinnalleen ja kohottivat oikean kätensä yläviiston ja huusivat "Heil!" Gustaffsson huokaisi yhä raskaammin. Henkilönpalvontaa vaativa uus-natsi maailman diktaattorina. Tai ainakin yrittää olla.

[Tuli hehtaarijatko. Zezuli tappaa mut.]

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ti Marras 06, 2007 5:00

Samalla tylypahkassa, tarvehuoneen yhdessä lohkossa, missä kotitontut taas kerran oleskelivat.

"Jossu, pitäisiköhän meidän rauhoittaa tätä sukilla leikkimistä ja mennä töihin?" Dobby anoi Jossulta ja Meenainta. Kumpikaan ei suostunut päästämään Dobbyparkaa töihin vaan pitivät hänet tarvehuoneessa.
"Dobby, muut kotitontut eivät tarvitse meitä." Meenai kertoi lempeällä äänellä. Jossu näytti vihaiselta.
"Miten uskallat puhua Dobbyselleni tuollaisella äänellä?" Jossu raivosi. Hän ja Meenai pitivät juuri kohtalokasta tuijotuskilpailua, kunnes kumpikin älysi pitävänsä Dobbystä mukamas enemmän kuin toinen, ja aloittivat tappelun Dobbystä, joka päätti liueta paikalta.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Marras 06, 2007 5:28

Gustaffsson odotti kunnes koko kuolonsyöjäarmeija oli lähtenyt. DaZe jäi valtavan tornin katolle hymyilemään. Gust odotti kunnes hän oli mennyt sisään, ja juoksi sitten tornin ovelle, joka ei ollut lukossa. Hän käveli sisään ja toivoi kuolonsyöjävalepukunsa tepsivän. Koko torni tuntui tyhjältä, vain muutama vartija siellä täällä. Yllättäen DaZe käveli käytävässä häntä vastaan. Kun hän ohitti Gustaffssonin...
"Hei, sinä!" DaZe huudahti.
"N-niin sir?" Gustaffsson kysyi säikähtäen.
"Missä on kunnioituksesi?" DaZe kysyi tuimasti.
"A-anteeksi kuinka?" Gustaffsson kysyi.
"Tervehdys, senkin mato!" DaZe huudahti. Gustaffsson tajusi ja nosti vasemman käden rinnalleen ja oikean ilmaan.
"Heil!" hän sanoi. DaZe hymyili kylmästi.
"Nyt näyttää jo paremmalta" hän sanoi ja jatkoi matkaa. Gustaffsson huokaisi ja jatkoi matkaa.
"Hei hetkinen!" DaZe huusi. Gustaffsson pysähtyi.
"Kuka sinä olet?" DaZe kysyi. Gustaffsson työnsi kätensä kaavun sisään ja tajusi säikähtäen että hänen taikasauvansa oli edelleen sirpaleina. DaZe käveli hänen luokseen ja riuhtaisi naamion pois.
"Jotenkin minä arvasi, Gust" DaZe sanoi harvinaisen tyynesti.
"Joten mitä aiot? Leikata peukalot irti, tappaa, kiduttaa, upottaa kiehuvaan öljyyn? Olet niin ennalta arvattava" Gustaffsson sanoi yrittäen pitää äänensä tyynenä.
"En tietenkään, vanha ystäväni. Minä vain uudistan piirtosi" DaZe totesi. Gustaffsson hätkähti. DaZe naurahti.
"Aivan niin. Kohta nähdään ovatko tappajantaitosi tallella..." hän hymyili.

Tarvehuone

Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

Paikallaolijat