Tarvehuone

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » La Loka 20, 2007 7:35

"Hei, minä myös" Nat sanoi innoissaan.
"Tehdään se yhdessä?" Kira ehdotti epävarmasti.
"Teidän kanssanne?" Omppuli haukahti pilkallisesti.
"Hei, ei ollenkaan huono idea" Zenzibar sanoi yllättyneenä.
"Mikä ettei, tulkaa mukaan vain" Sieppeli sanoi ja hymyili.
Kaikkien katseet kääntyivät Gustaffssoniin.
"No, en minä voi teitä yksinkään sinne jättää" hän sanoi alistuneesti.
"Mahtavaa, sitten mennään!" Nat hihkui ja muuntautui.

Epämääräisen näköinen joukko, johon kuului kettu, vihermamba, musta hevonen, harmaa susi, nopeasti liikkuva varjo sekä Kira ja Zenzibar liikkuivat kohti edessä näkyviä varjoja. Äkkiä kettu ja susi pysähtyivät kuin olisivat törmänneet seinään. Vihermamba katsoi kummissaan kaksikkoa.
"Hei, mikä tuli?" Zenzibar kysyi kummissaan ketulta ja sudelta.
"Piiloon" Omppulin ääni kaikui kaikkien päiden sisällä. Sekuntia myöhemmin susi ja kettu säntäsivät pakoon, vihermamba luikerteli ylhäällä olevan rakennuksen katolle, musta hevonen jäi seisomaan paikoilleen, varjo katosi pimeämpiin varjoihin ja Kira ja Zenzibar jäivät paikallaan hölmistyneinä.
"Tajusitko...?" Kira aloitti.
"En" Zenzibar sanoi ihmeissään ja vilkaisi Seriousta.
"Lähdetäänkö, tämä ei ole välttämättä turvallista?" Kira kysyi pelokkaana.
"Odota hetki", Zenzibar sanoi ja nosti toisen sormensa, "olin kuulevinani jotain"
Ympäriltä alkoi kuulua kummaa rapinaa, sitten matala ääni tyttöjen takaa kysyi: "...

Kirjoittaja **Nat** » La Loka 20, 2007 8:32

"Miksi te niitä pelästyitte?Tuo yksi olentojn hotkii niitä mielellään", matala miehen ääni sanoi selvästi huvittuneena.
Kira katsoi taakseen mutta ei nähnyt ketään.Nat oli muutunut takaisin ihmiseksi ja röyhtäisi mahtavasti. Sitten hän kääntyi Kiraa ja Zenzibaria. Hänen naamansa levisi iloiseen hymyyn ja Nat huudahti:" Kellen, bada!", ja alkoi juosta heitä kohti ja loikkasi heidän ylitseen ja antoi ison halauksen jollekkin näkymättömille.
"Öö, mitä sinä teet?" Omppuli kysyi tullessaan esiin.
"Täh? Ettekö näe, tässä on badani!" Nat sanoi iloisesti, mutta hänen hymynsä alkoi pikku hiljaa hyytyä.
Sitten hän juoksi pois...
"Hullu!"

Kirjoittaja **Omppuli** » Su Loka 21, 2007 7:16

Omppuli pudisteli päätään ja venytteli. Sutena oli todella hauskaa, mutta se aiheutti jalkakipuja ihmishahmossa.
"Täällä on tylsää. Voisi tapahtua jotain jännittävää", Omppuli marisi.
"No lähde sitten etsimään seikkailuja", Kira sanoi. Häntä alkoi jo ärsyttää Omppulin asenne. Tämähän marisi joka asiasta. Omppuli ei liikahtanutkaan.
"Eikö teitä ollenkaan kummastuta miksi meitä on täällä niin monta?" Omppuli sanoi yhtäkkiä aivan erilaisella äänellä.
"Minua kummastuttaa. Tämä on liian outoa. Sitä paitsi tämähän voi olla vaarallista", Gustaffsson sanoi.
"Uu! Alkaako kettupoikaa pelottaa?" Omppuli sanoi saaden asenteensa takaisin. Gustaffsson näytti erityisen vihaiselta ja Omppuli näytti aika innostuneelta.
"Stop heti paikalla!" Zenzibar huudahti.
"Minusta Gustaffsson on oikeassa", Sieppeli sanoi. Omppuli aikoi juuri naurahtaa pilkallisesti, mutta sitten hän jähmettyi pelosta. Omppuli muuttui äkkiä sudeksi sitten taas ihmiseksi.
"Täytyy lähteä täältä heti paikalla. En tiedä mitä nyt tapahtuu, mutta nyt täällä on jokin vialla ja pahasti. Muuttukaa! Nyt heti!" Omppuli huudahti määrävällä äänellä ja muuttui sudeksi ja pinkoi pakoon niin kovaa kuin pystyi. Kukaan ei totellut häntä.
"Päästiinpäs hänestä eroon", Kira hihkaisi ja hymyili leveästi. Sieppelikin hymyili hieman, mutta Gustaffsson katseli ympärilleen. Pian kuului raskaita askelia.

[Ääh. Pakko saada jännitystä peliin]

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Loka 23, 2007 2:49

Koko tanner tuntui tömisevän.
"Mitä ihmettä täällä tapahtuu?" Sieppeli ihmetteli. Tuulikin tuntui nousevan.
"Maailmanloppu?" Nat ihmetteli kun tuuli kasvoi yhä. Paperinpalasia, roskia, jopa irronneita lautoja lensi tuulessa. Rakennukset natisivat. Sieppeli tarrasi Natia kädestä jottei lentäisi tuulen mukana.
"Maailmanlopulta tämä kyllä näyttää" Gustaffsson mutisi.
"Varokaa hattarakojua!" Kira kiljaisi. Tuuli hajotti hattarakojun läjäksi laudanpalasia ja pahuksen teräviä sirpaleita. Ne tulivat tuulen mukana heitä kohti.
"MAAHAN!" Zenzibar huusi. Hän hätisti Seriousin turvaan metsään. Kaikki hyppäsivät maahan mahalleen ja suojasivat kasvonsa. He tunsivat kuin terävät palaset raapivat heidän selkäänsä. Kun se oli ohi, he nostivat päänsä kohdatakseen oudon näyn.
Heidän edessään, ehkä viidenkymmenen metrin päässä seisoi valtava punainen jättiläinen. Se oli ainakin kymmenen metriä korkea, sillä oli valtavat sarvet ja pitkät kynnet.
"Mikä TUO on?" Kira ihmetteli.
"Se on demoni. Ja mitä ilmeisemmin meidän kaltaisemme" Zenzibar mutisi. Demoni karjui. Se pystyi ilmeisesti näin luomaan tuulta, koska juuri nyt he olivat vaarassa lentää tuulen mukana ja paiskautua peilitaloon. Luoja tietää miten paljon siellä on teräviä sirpaleita.
"Onko tämä loppu?" Nat piipitti.
"EI!" Kira huusi ja juoksi demonia kohti. Hän muuttui lohikäärmeksi ja syöksi suustaan valtavan tulipallon kohti hirviötä. Demoni näytti vain nauttivan tulesta joten Kira otti käyttöön kynnet. Muutaman raapaisun jälkeen demoni kyllästyi leikkiin ja löi valtavalla nyrkillään lohikäärmettä. Se lensi taaksepäin heittäen kieppejä ja muuttui takaisin Kiraksi.
"Hän lätsähtää maahan!" Sieppeli kiljaisi. Gustaffsson lähti juoksuun kohti nopeasti putoavaa Kiraa. Hän kiipesi yhden kojun katolle ja hyppäsi sieltä napaten Kiran mukanaan ja putosi selälleen harvinaisen kiinteään maaperään. Kira oli tajuton ja hänen suustaan tuli verta. Demoni kiinnitti huomionsa nyt heihin. Gustaffsson yritti nousta pystyyn mutta hänen selkänsä oli kipeä hyppäämisestä.
Juuri kun hän oli valmis kohtaamaan loppunsa, ilman täytti hyytävä susien ulvonta. Ainakin sata sutta, Omppulin johdolla, ryntäsivät ja hyppivät demonia puremaan. Se yritti murskata niitä jalkojensa alle mutta ne olivat liian vikkeliä. Pian demoni huusi ja ryntäsi metsään. Kohta sen huutava ääni oli poissa.

Kirjoittaja **Omppuli** » Ti Loka 23, 2007 3:49

Sudet ulvoivat voiton merkiksi. Yksi susi oli kuollut ja Omppuli tassutteli sen luokse ja vinkaisi surkeasti. Kolme sutta murisi Gustaffssonille ja Natille. Omppuli kuitenkin murahti niille vihaisesti ja sudet perääntyivät. Omppulin erotti susista hyvin. Se oli johtajan näköinen ja aika suuri. Omppuli oli susimuodossaan yhä eikä aikonutkaan muuttua ihmiseksi. Omppuli katsoi Gustaffssonia anteeksipyytävästi, varmaan aikaisemmasta, Gustaffsson päätteli.
"Kunhan voisit siistiä käyttäytymistäsi hieman", Gustaffsson sanoi ja susi nyökkäsi. Kirakin oli herännyt. Hän oli aivan pökertyneen näköinen.
"Mitä on tapahtunut?" Kira kysyi ja Zenzibar selitti.
"Ai jaa. Kiitos Omppuli", Kira kiitti ja Omppuli nyökkäsi. Sitten alkoi kuulua uusia entistä isompia askelia. Tällä kertaa tuli kaksi jättiläistä. Omppuli ulvoi kovempaa kuin koskaan ja metsästä tuli lisää susia, mutta vaikka susia oli kuinka he kaikki olivat alakynnessä.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Ti Loka 23, 2007 4:34

"Mennään auttamaan!" Zenzibar huudahti ja muuntautui.
Nat nyökkäsi kiireesti ja Sieppeli sihisi myöntävän vastauksen.
Kaikki kolme kiirehtivät Omppulin susilauman luokse.
"Mitä te täällä teette?" Omppuli kysyi telepaattisesti.
"Autamme sinua" Sieppeli vastasi välittömästi.
"Miksi ihmeessä?" Omppulin ääni kuulosti hämmästyneeltä.
"Ystävät auttavat toisiaan" Nat sanoi.
"Jaarittelemmeko tässä vielä kauankin? Kutsuin muuten Seriousta mukaan" Zenzibar kysyi hivenen kärsimättömänä ja valkoinen hevonen heilautti päätään oikealle kohti mustaa hevosta.
Suuri harmaa johtajasusi ulvoi komeasti ja susijoukkue lähti hyökkäykseen Omppuli, Nat, Zenzibar, Serious ja Sieppeli etujoukossa.

"Hei, oletko kunnossa?" Kira kysyi hieman sekavan kuuloisesti Gustaffssonilta.
"Äh, ei tässä mitään" Gustaffsson vastasi ja nousi seisomaan haparasti. Hän hieroi selkäänsä, jota särki.
"Oletko varma?" Kira kysyi ja seisoi hänkin haparasti jaloillaan.
"Aivan varma, itse et näytä olevan aivan kunnossa" Gustaffsson sanoi ja sulki silmänsä.
"Höh, aivan kunnossahan minä olen" Kira sanoi ja puri hampaitaan yhteen.
"Miksi me sitten väittelemme tästä kun ystävämme ovat lähteneet taisteluun?" Gustaffsson ärähti ja puristi silmänsä kovemmin kiinni.
Kira tuhahti jotain epäselvää ja pian ilmassa liiteli lohikäärme, jonka selässä oli kettu.

"Apujoukot saapuvat" Gustaffsson huudahti muille telepaattisesti.
"Hienoa, se onkin tarpeen" Zenzibarin ääni sanoi huojentuneesti.
"Olemme menettäneet monta hyvää sutta" Omppuli sanoi väsyneesti ja huokaisi.
"Mutta toinen jättiläinen on kuollut, tuo suurempi on vielä jäljellä" Sieppeli sanoi ja käärme pudisteli päätään.
"Meidän on vähän vaikea tehdä mitään, olemme lähinnä harhautelleet, potkineet sekä härnänneet jättiläistä" Nat sanoi ja hän kuulosti hyvin uupuneelta.
"Alamme väsyä" Zenzibar huokaisi.
"Siinä tapauksessa apu tuntuu olevan tarpeen" Kira sanoi ja lohikäärme päästi pienen äänen, tuntui kuin se olisi naurahtanut.
"Käykää käsiksi, ystäväni" Omppuli sanoi ja ulvahti riemukkaana.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Loka 23, 2007 6:29

"Minä... vihaan... korkeita paikkoja" Gustaffsson mutisi telepatian välityksellä. Lohikäärme naurahti ja raapaisi demonin kaulaa. Siinä välissä kettu hyppäsi Kiran selästä ja tarrautui kiinni jätin päälakeen ja raapi sitä hiukan joka välissä. Lopulta demoni kaatui, ja pientä hetkeä ennenkuin se tömähti maahan kettu loikkasi pois ja muuntui matkalla ihmiseksi. Lohikäärme laskeutui ja muut tulivat heidän viereensä.
"Mitä nyt teemme?" kysyi Omppuli joka oli taistelun innostuksesta unohtanut olevansa ilkeä muille.
"Ensin pitäisi tietää ovatko kaikki kunnossa?" Gustaffsson kysyi.
"Jokin lasinsiru raapaisi selkääni mutta olen muuten kunnossa" sanoi Sieppeli. Hänen selkänsä poikki meni verinen haava. Muut mumisivat olevansa kunnossa.
"Minua heikottaa hiukan" Kira myönsi.
"Lentopahoinvointia? Lohikäärmeellä?" Nat ihmetteli.
"Ei kun se tuntuu sen demonin isku vieläkin... levätään hetki" Kira voihkaisi ja istuutui.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Loka 24, 2007 6:43

"Hetkinen, missä Zenzibar on? Ja Serious?" Gustaffson hoksasi.
Kira voihkaisi, mutta nousi takaisin siivilleen löytääkseen hevoset. Pian hän sen löysikin, eikä se ollut mitään mukavaa nähtävää.
"He, voi ei!"
Gustaffson yritti tiirailla samaan suuntaan kuin Kira. "Mitä? Näetkö sinä heidät?"
Lohikäärme nyökkäsi ja lensi vähän matkan päähän heistä. Toiset menivät äkkiä perässä ja näkivät miksi Kira oli niin järkyttynyt.
Valkoinen hevonen makasi maassa ja tämän vatsasta, lauteselta ja kaulasta norui verta muuten niin lumivalkealle karvapeitteelle. Toinen siipi oli omituisesti vinksallaan. Serious oli Zenzibarin vieressä ja siltti tätä turvallaan.
Gustaffson yritti saada Zenzibariin telepaattisen yhteyden, muttei onnistunut.
"Hän on tajuton."
Serious nosti päätään aivan kuin olisi kuullut. Musta hevonen heilautti päätään, kuin osoittaakseen, että Gustaffson puhui totta.
Kira muuntautui taas ihmiseksi ja lähestyi hevosta varoen. "Serious, anna minun tutkia Zenzibar jooko? Osaan jonkinverran niiden ruuminrakenteesta ja tiedän ehkä miten hoitaa häntä."
Serious pudisti päätään. Se tuhahti ja hirnahti kimeästi.
"Miksi ei Serious? Antaisit nyt." Kira aneli.
'Koska minä kyllä tiedän mikä häntä vaivaa, ja voin aivan hyvin parantaa hänet itsekin. En halua muiden koskevan häneen.'
Kaikki järkyttyivät kuullessaan Seriousin ääneen päänsä sisällä.
Gustaffson henkäisi terävästi ja kivahti. "Älä vain sano, että sinäkin olet meikäläisiä?"
Hevonen näytti hymyilevän. 'Ei Zenzibarinkaan pitänyt sitä ensin paljastaa, mutta hänen oli pakko, kun te niin epäilitte häntä. Minäkin olisin pysynyt hiljaa, mutta nyt...'
Vähittelen musta hevonen alkoi muuntautua...

[Jos jotakuta kiinnostaa olla musta hevonen, te voitte tulla nyt mukaan tähän meidän jatkikseen, mutta ellei, niin sitten se nyt vaan on joku muu

]

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Loka 30, 2007 8:25

...hiukan kuin miespuoliseksi Zenzibariksi.
"Kukas sinä sitten olet?" Kira kysyi.
"Olen Zell, Zenzin veli" mies esittäytyi. Sitten hän katsoi Gustaffssonia, joka katsoi takaisin oudosti.
"Erikoisjoukot, seitsemäs jalkaväkirykmentti" Gustaffsson sanoi. Zell ei värähtänytkään, mutta muut näyttivät erittäin hämmentyneiltä.
"Siitä on viisi vuotta, Guts. Eikö asian voisi antaa jo olla?" Zell sanoi huokaisten.
"Sinä jätit koko rykmentin kipuun ja kuolemaan! Sinä, ainut rykmentin jäljille jäänyt lääkintämies! Sinä olisit voinut pelastaa Jonesin ja Bradleyn ja muutkin! Mutta ei, sinä katosit. Sinä päivänä sinä katosit. Sinä päivänä kun leiriin hyökättiin!" Gustaffsson huusi.
"Minä en myynyt tietoa viholliselle niinkuin taisit luulla. Minä lähdin, koska minun oli pakko. En ehtinyt jättää viestiä. Sain viestin että Zenzibar oli kuoleman partaalla, niinkuin nyt! Saanko luvan edes parantaa hänet, herra alikersantti?" Zell sanoi raivostuen.
"Siitä vain, sotamies" Gustaffsson sanoi. Zell tuhahti ja kaivoi esiin lääkintäpaketin.
"Mistä te puhuitte?" Kira ihmetteli kun Zell alkoi parantaa sisarensa haavoja.
"Me olimme molemmat samassa rykmentissä, Zell ja minä. Irakissa. Meidän leiriimme hyökättiin samana päivänä kun hän katosi. Jouduimme perääntymään kymmenen haavoittunutta mukanamme. Kymmenen, josta kukaan ei selvinnyt. Ainakin viisi olisi selvinnyt, ellei lääkintämiehemme olisi karannut..." Gustaffsson mutisi. Zell tuhahti. Syntyi pingottunut hiljaisuus, jonka aikana Zell hoiti Zenzibarta ja loi välillä epäileviä katseita Gustaffssoniin.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Su Marras 04, 2007 9:12

"Tuota..." Sieppeli aloitti ja väänteli käsiään.
"Me..." Nat jatkoi, mutta ei hänkään osannut keventää tunnelmaa.
"Äh" Omppuli puuskahti.
"Krhm, niin", Gustaffsson sanoi äänellä joka teki selväksi, ettei äskeisestä välikohtauksesta puhuta vähään aikaan, "Tässä ovat ystäväni Zell"
"Sieppeli"
"Omppuli"
"Nat"
"Kira"
Zell nyökkäsi ja murahti jokaisen nimen kohdalla. Äkkiä hän kääntyi Zenzibarin luota ja katsoi Gustaffssonia tiiviisti silmiin.
"Sinä osaat muuntautua käärmeeksi" Zell sanoi ja käänsi katseensa Sieppeliin.
"Öh, kyllä" Sieppeli vastasi erittäin hämmentyneenä.
"Ja sinä", Zell sanoi ja käänsi taas äkisti katsettaan, "Sinä olet susi"
Omppuli tuijotti Zelliä halveksivasti ja tokaisi: "Koni hiljaa"
Zellin silmät kapenivat Omppulin sanoista, mutta palasivat normaaleiksi hänen puhutellessaan Natille:
"Varjo?" Zell kysyi epävarmasti. Jokainen huomasi pienen kunnioituksen ja pelon sekaisen vivahteen Zellin äänessä.
"Haere ja nimeni on ihan Nat" Nat sanoi reippaasti ja ojensi kättään. Zell tuijotti kättä hetken kuin olisi pelännyt sen hyökkäävän kimppuunsa. Sitten hän kätteli jäykästi Natia ja päästi nopeasti irti.
"Lohikäärme" Zell kuiskasi kättelyn päätyttyä.
"Eipäs kun haere", Nat sanoi ja osoitti Kiraa, "Kira on lohikäärme"
Zell nyökkäsi merkiksi siitä, että oli ymmärtänyt, mutta ei katsonut Kiraan päin. Sensijaan hän yskäisi ja katsoi Gustaffssonia pilkallisesti
"Kettu repolainenko se siinä? Viekas eläin se kettu kuulemma" Zell sanoi arvoituksellisesti ja Gustaffssonin kasvot punehtuivat hieman.
"Hei, ei riitoja!" Nat sanoi nopeasti kun huomasi, mihin tilanne oli kehittymässä.
"Ja entä Zenzibar? Oletteko varmoja, että tuohon poniin voi luottaa?" Omppuli kysyi epäilevän kuuloisesti.
"Minä en ole mikään poni", Zell sanoi kiihtyneenä, "ja tietenkin voitte luottaa minuun, olenhan Zenzibarin veli!"
"Poni, koni tai hevonen, sama se", Omppuli mutisi, "jokainen maistuu ihan yhtä hyvälle"
"Valitettavasti Zenzibar ei voi itse kertoa meille totuutta, emme voi tietää varmasti oletko hänen veljensä" Sieppeli sanoi viisasti.
"Pitää paikkansa" Nat ja Omppuli sanoivat yhtä aikaa ja istuutuivat alas.
"Huomaatko, sinuun ei luoteta. Enkä ihmettele" Gustaffsson sanoi viileästi Zellille ja istuutui Natin ja Sieppelin väliin.
Zell oli kääntymässä tiehensä, kun Kira tarrasi häntä olkapäästä.
"On epäkohteliasta olla tervehtimättä" hän sanoi ja katsoi Zelliä tuimasti.
Zell katsoi maassa olevaa ruohoa, eikä hänellä näyttänyt olevan aikomustakaan kohottaa katsettaan Kiraa kohti.
"Epäkohteliaat ihmiset antavat itsestään huonon kuvan", Kira sanoi ankarasti, "jotkut voivat luulla, että sinulla on jotain salattavaa"
Gustaffsson, Nat, Omppuli ja Sieppeli olivat kaikki kääntyneet katsomaan Kiran ja Zellin keskustelua.
"Tästä tulee hauskaa" Omppuli kuiskasi tyytyväisesti.
"Onko kellään popcorneja?" Sieppeli kuiskasi, mutta Nat suhahti tämän olemaan hiljaa.
"Toivottavasti Zell ei suututa Kiraa, hän voi olla aika äkkipikainen" Gustaffsson mutisi itsekseen.
Zell pysyi aivan hiljaa ja tarkkaili maassa olevaa pullonkorkkia.
"Näytä kasvosi" Kira lausui selkeästi.
"Minulla ei ole aikomustakaan näyttää kasvojani lohikäärmeelle" Zell sanoi kylmästi, kääntyi ja lähti juoksemaan pakoon.

Kirjoittaja **Omppuli** » Su Marras 04, 2007 11:13

Omppuli muuttui salamannopeasti sudeksi ja lähti innokkaasti haukkuen (Todella eri tavalla kuin koirat) taka-ajoon. Zell ei tajunnut muuttua hevoseksi, joten Omppuli sai hänet kiinni. Omppuli kaatoi Zellin maahan ja murisi tällä uhkaavasti. Gustaffsson ja Kira juoksivat heidän luokseen. Omppuli muuttui ihmiseksi.
"Turha yrittää pakoon poni", Omppuli murisi.
"Minä en ole poni!" Zell sanoi kiukkuisesti ja sysäsi Omppulin päältään.
"Miksi ihmeessä et halua näyttää kasvojasi minulle?" Kira kysyi tiukasti. Omppuli oli huvikseen muuttunut taas sudeksi ja murisi, joka tarkoitti vastaa-tai-syön-sinut-todella-hyvällä-ruokahalulla. Zell kopautti uhkarohkeasti Omppulia kuonoon. Omppulin silmät kapenivat uhkaavasti ja Omppuli näytti hampaansa ja oli juuri hyökkäämässä Zellin kimppuun, mutta Gustaffsson tarttui Omppulista kiinni ja he aloittivat raivokkaan painin.
"Vastaa!" Kira kivahti Zellille.
"Lohikäärmeet eivät ole luotettavia", Zell vastasi.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Marras 06, 2007 9:41

Yhtäkkiä heidän takaansa kuului ulvahdus. Susi muuttui takaisin Omppuliksi.
"Tuo raapaisi minua kuonoon!" hän huudahti osoittaen kettua, joka muuttui Gustaffssoniksi.
"Tuo puri minua häntään!" hän protestoi.
"Puren pian toisenkin kerran perkele..." Omppuli murisi ja muuttui takaisin sudeksi.
"Olkaa kunnolla!" Kira tiuskaisi ja kääntyi takaisin Zelliin päin. Hän oli poissa. Kavioiden kopse kuului metsästä.
"Pääsi karkuun!" Kira voivotteli.
"Sinun syysi!" Omppuli huusi Gustaffssonille.
"Minun vai?" Gustaffsson kysyi. Omppuli muuttui taas sudeksi ja hyökkäsi Gustaffssonin kimppuun, joka ehti muuttua ketuksi ja hypätä pois alta. Kira huokaisi. Tästä tulisi pitkä päivä.

Myöhemmin he olivat laittaneet leirin keskelle nuotion. Zenzibar oli yhä tajuton. Gustaffsson ja Omppuli olivat tapelleet koko päivän jokaisesta pikkuseikasta.
"Hyviä papuja" Gustaffsson totesi.
"Sinulla on outo maku" Omppuli sanoi irvistäen. Kira huokaisi ja arvasi mitä oli tulossa.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Ke Marras 07, 2007 1:26

"Itselläsi on outo maku!" Gustaffsson murahti ja ennenkuin Omppuli ehti vastata mitään, Sieppeli mulkaisi häntä niin pahasti, että Omppuli katsoi parhaakseensa pitää suunsa kiinni.
"Miten te jaksatte tapella?" Nat kysyi, päivä oli ollut kaikille todella pitkä ja raskas.
"En minä tappele, tuo tappelee. Sen vika kaikki on." Omppuli ärähti ja laittoi kätensä puuskaan.
"Jos lopettaisit sen Yoda-puheen, sinusta ei saa sankaria tekemälläkään" Gustaffsson vastasi napakasti.
"Itse leikit sotamiestä!" Omppuli kivahti.
Syntyi kiusallinen hiljaisuus, jonka aikana kuului ainoastaan Zenzibarin tasainen hengitys.
"Se on alikersantti" Gustaffsson vastasi hitaasti.
Nat sieppasi lähimmän ruoka-astian ja piiloutui sen taakse arvaten tappelun olevan tulossa. Sieppelin silmät alkoivat liikkua hermostuneesti edestakaisin. Kira katsoi suu auki tappelupukareita.
"Mitä täällä tapahtuu?" kysyi heikko ääni heidän takaata. Kaikki kääntyivät ympäri ja huomasivat Zenzibarin istuvan maassa hämmästyneenä.
"Olet herännyt!" Sieppeli huudahti ja riensi ensimmäisenä Zenzibarin luo.
"Niin olen" Zenzibar sanoi ja hymyili hieman.
"Mikä on vointisi?" Sieppeli kysyi.
"Ihan hyvä, hieman vain huippaa", Zenzibar sanoi ja pudisteli päätään, "hei, missä Serious on?"
Sieppelin hymy suli kasvoilta nopeasti ja hän vilkaisi toisia.
"Sinun on turha teeskennellä, mikset voinut kertoa meille!" Omppuli huudahti loukkaantuneena.
"Kertoa mitä?" Zenzibar ihmetteli.
"Me tiedämme kuka 'Serious' on" Omppuli sanoi ivallisesti ja käveli Zenzibarin eteen.
"Tiedätte?" Zenzibarin äänestä kaikui hämmästyneisyys.
"Kyllä vain. Zellhän sen nimi oli" Nat sanoi ja saapui hänkin Zenzibarin, Sieppelin ja Omppulin luo.
"Voi veljeäni. Pidittekö hänestä?" Zenzibar sanoi ja pudisteli päätän virnistellen.
"Joo, oiiiiikein mukava persoona. Gustaffsson ainakin piti hänestä kovasti, vai mitä?" Omppuli sanoi julmasti ja kääntyi katsomaan Gustaffssonia, mutta häntä ei näkynyt missään.
"Gustaffsson on poissa" Nat sanoi hiljaa.
"Niin on Kirakin" Sieppeli huomasi katseltuaan ympärilleen.
"Saamarin laiskottelijat" Omppuli marisi.
"Mitä jos heillä on sattunut jotain?" Sieppeli kysyi huolestuneena.
"Antaa sattua" Omppuli sanoi tyynesti.
Yhtäkkiä he tunsivat, miten maa alkoi tärisemään.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ke Marras 07, 2007 4:46

"Mitä ihmettä tapahtuu?" Omppuli kysyi noustessaan pystyyn.

Hiukan aikaisemmin:
Kun muut olivat kääntyneet katsomaan Zennzibaria, Gustaffsson oli yllättäen muuttunut ketuksi ja luikkinut poispäin. Kira oli huomannut sen ja lähtenyt perään. Hetken kiivettyään hän löysi Gustaffssonin kyyryssä katsoen ympärilleen. He olivat korkean jyrkänteen päällä. Sieltä oli hyvä näköala. Heidän alapuolellaan oli iso hakattu aukko, jonka luona oli useita rekkoja ja porauskairoja.
"Mitä he tekevät?" Kira kuiskasi.
"Kaivosmiehiä. Räjäyttelivät äsken" Gustaffsson sanoi.
"Mitä heistä?" Kira kysyi.
"Katso tarkemmin" Gustaffsson sanoi ja antoi Kiralle kiikarit. Niillä katsoessaan hän näki useilla miehillä konekiväärit.
"Nuo ovat ne samat tyypit joihin jo kerran tututstuimme" Kira sanoi.
"Aivan. Melko varmasti laittomasti kaivamassa" Gustaffsson sanoi mietteliäästi. Kira huokaisi.
"Et sitten voi jättää poliisinhommia edes päiväksi?" hän kysyi.
"Panos asetettu" joku miehistä huusi heidän alapuolellaan.
"Räjäyttäkää" toinen huusi. Jyrkänteen alapuolella räjähti ja maansortuma oli viedä heidät mennessään. Kira kirkaisi eikä ehtinyt pois. Gustaffsson nappasi hänen kädestään kiinni ja toisella hän tarttui puunrunkoon.
"HEI! Tuolla roikkuu tyyppejä!" joku huusi alhaalla osoittaen heitä.
"Keitä he ovat?" toinen huusi.
"Tunnen tuon toisen! Se on Gustaffsson, se kyttä!"
"Hienoa" Gustaffsson mutisi ja yritti vetää Kiran ylös turvaan samalla kun kymmenet konekiväärit alkoivat tähdätä heitä.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Pe Marras 09, 2007 6:36

"Kannattaisiko ehkä lähteä pois?" Joku sanoi ja kumpikin säikähti. Sieppeli oli tupsahtanut heidän luoksensa.
"Ei tarvitse kuitenkaan säikytellä!" Gustaffsson huudahti vihaisesti, kun ensimmäinen luoti lensi hänen korvansa vierestä.
"Minusta hän on oikeassa, häivytään täältä!" Kira huudahti. Tytöt lähtivät juoksemaan pois, Gustaffsson katsoi vielä kerran ampujia ja luikki sitten itsekkin karkuun.

He pysähtyivät hetken päästä. Kira hengitti syvään.
"Mistä hitosta tiesit missä me olemme?" Hän sanoi. Sieppeli kohautti olkapäitään.
"Käärmeen vaisto, kenties."
"No mikset sitten suoraan mennyt tappamaan noita, keitä lie olivatkaan?" Kira kysyi. Gustaffsson aikoi korjata "keitä lie olivatkaan" kohdan kun Sieppeli taas puhui.
"Hei, tuskin sinäkään haluat liekittää kaikki jotka tulevat vastaan!"
"Mitä jos minä menisin hoitelemaan nuo.." Gustaffsson sanoi ja aikoi kääntyä takaisin, mutta Kira tarrasi häntä kädestä.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Pe Marras 09, 2007 7:03

"Niitä on liikaa... mitä sinä niille mahtaisit?" Kira kysyi anovalla ilmeellä.
"Minulla on poliisien peruspistooli. Pakotan ne antautumaan, jyrkänteen päältä on hyvä tarkkuus minulle huono niille" Gustaffsson sanoi.
"Mutta silti Gugu..." Kira mutisi ja yritti keksiä lisää syitä.
"Mene ja varoita muita ja käske olemaan varuillaan" Gustaffsson sanoi ja kaivoi takin sisältä pistoolin. Kira nappasi sen.
"Anna tänne se" Gustaffsson sanoi.
"Enpäs annakaan" Kira sanoi hymyillen ja näytti kieltä.
"Nyt ei ole sopiva hetki. Joko annat sen minulle tai ne konekiväärimiehet tulevat tänne" Gustaffsson sanoi muristen.
"Myöhäistä!"Sieppeli sanoi ja juoksi pusikkoon. Kukkulalla heidän takananaan seisoi mies konekiväärin kanssa ja ampui muutaman laukauksen. Kira kirkaisi kun yksi luoti osui häntä jalkaan. Gustaffsson nappasi pistoolin ja ampui miestä käteen niin että ase putosi.
"Olet pidätetty!" Gustaffsson huusi. Mies nosti kätensä ilmaan ja Gustaffsson kävi laittamassa hänelle käsiraudat.
"Ne olivat ainoat käsirautani. MInun pitää ampua tappaakseni... oletko kunnossa?" Gustaffsson kysyi. Kira makasi maassa pidellen jalkaansa.
"Sattuu" hän voihkaisi. Gustaffsson nosti hänet varovasti syliinsä.
"Luoti pitää ottaa pois. Meidän on häivyttävä täältä" Gustaffsson sanoi.

He palasivat muiden luo ja sanoivat että heidän on paettava. Pikaisen selityksen jälkeen Nat ja Omppuli rakensivat paarit jolla Kira kannettiin ja muut juoksivat ympärillä. Pian he löysivät pienen luolan jonne he uskaltautuivat tekemään nuotion.
"Se näyttää pahalta. Minun pitää ottaa luoti pois" Gustaffsson sanoi tutkien Kiran jalkaa. Hän etsi vyölaukustaan pienenpienet pihdit ja lämmitti niitä nuotion päällä kuumiksi.
"Tämä sattuu" Gustaffsson myönsi ja laittoi tulikuumat pikkupihdit Kiran jalassa olevaan haavaan.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Pe Marras 09, 2007 9:21

Kira karjaisi erittäin lohikäärmemaisesti, niin kovaa, että Nat tukki korvansa, Zenzibar sulki silmänsä ja jopa Omppulin ilme värähti. Sieppeli seisoi aivan tyynenä(johtuu kenties siitä, ettei käärmeillä ole korvia).
"Saitko sen pois?" Sieppeli kysyi rauhallisesti, aivan kuin olisi tiedustellut paljonko kello on.
"Äh, en", Gustaffsson sanoi ja nosti pihdit uudestaan, "tällä kertaa saan sen, lupaan"
"Mtäh?" Kira huudahti raivoissaan ja nousi istumaan.
"Vitsi vain, sain sen" Gustaffsson sanoi nopeasti ja näytti pientä hopeista luotia.
Kira huokaisi ja asettui takaisin makuulle Natin lisäillessä puita nuotioon.
"Vaikka en asiantuntija näissä asioissa olekaan, sinun pitäisi levätä" Zenzibar sanoi varovaisesti kuin peläten Kiran hyökkäävän kimppuunsa.
"Aivan, sinä nukut nyt" Gustaffsson sanoi tiukasti.
Kira nyökkäsi, nielaisi jalassaan olevan kivun ja sulki silmänsä.
"Voi jestas, en tiennyt että hän kuorsaa" Omppuli sanoi tuskaisesti.

"Minun pitää mennä takaisin niiden kriminaalien luo" Gustaffsson sanoi hitaasti.
"Kriminaalien, kuka käyttää sellaista sanaa vielä tällä vuosituhannella?" Omppuli naurahti, mutta vakavoitui muiden mulkaistessa häntä pahasti.
"Eikö täällä saa enää edes vitsailla..." hän mutisi Sieppelin katsoessa Gustaffssonia.
"Me tulemme mukaasi" Sieppeli sanoi varmasti.
"Olen tainnut kuulla tuon ennenkin" Omppuli sanoi liioitellun mietteliäästi.
"Omppuli, riittää", Nat huokaisi ja katsoi Gustaffssonia, "minä tulen myös mukaan"
"Minun mielestäni ette saisi vielä lähteä" Zenzibar sanoi ja kohotti katseensa maasta.
"Ja miksi ei?" Gustaffsson kysyi.
"Kirahan yritti juuri estää sinua tekemästä sitä" Zenzibar sanoi neuvottomana.
"Olet oikeassa" Gustaffsson sanoi ja pohdiskeli hieman. Lopulta hän rykäisi ja sanoi jyrkästi:
"Joten kiellän teitä tulemasta mukaani"
"Mitäh?" Omppuli, Sieppeli, Nat ja Zenzibar sanoivat yhteen ääneen.
"En voi sallia, että poliisityöni takia viattomia loukkaantuu" Gustaffsson sanoi ja kaivoi peruspistoolin taskustaan.
"Olet hullu" Sieppeli sanoi pelokkaasti.
"En, vaan varovainen. Te pysytte nuotiolla" Gustaffsson sanoi ja lähti hiipimään kohti pimeyttä.
"Kyllä, hän on hullu" Omppuli sanoi ihailevasti.

Gustaffsson hiipi pimeydessä. Hän ei osannut sanoa, kauanko aikaa oli kulunut. Yhtäkkiä hänen takaataan kuului miehen ääni:
"Pudota aseesi ja nosta kätesi hitaasti ilmaan"
Gustaffsson nielaisi ja punnitsi vaihtoehtojaan. Kuului pieni tumahdus kun pistooli kohtasi nurmikon. Sitten Gustaffsson nosti kätensä ilmaan.
"Kuka olet? Minä..." Gustaffsson kysyi ja aikoi jatkaa lausettaan, mutta tunsi jotain kylmää ja metallista päänsä sivupuolella. Ase.
"Ole hiljaa, niin ketään ei loukkaannu" mies sanoi pehmeän rauhallisesti.
"Ketään?" Gustaffsson kysyi.
Mies kääntyi ja käänsi Gustaffssonin ympäri hänen mukanaan. Pimeydestä erottui köytetty Sieppeli, Nat sekä Omppuli.
"Voi saamari" Gustaffsson kuiskasi.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Marras 10, 2007 11:34

"Pudota ase" mies sanoi. Gustaffsson höllensi otetta aseestaan niin että se putosi heinien sekaan.
"Kiitos. Ja nyt..." mies sanoi ja kääntyi katsomaan juuri parahiksi kun musta hevonen ravasi hänen ylitseen. Gustaffsson hyödynsi tilannetta ja nappasi pistoolinsa. Mutta mies oli nopeasti jaloillaan ja osoitti Gustaffssonia rynnäkökiväärillä.
"Yritäkin jotain ja kuolet... tai joku heistä kuolee" mies sanoi ilkeästi osoittaen paikkaa missä Omppuli, Nat ja Sieppeli olivat olleet hetki sitten, ja jossa nyt oli tyhjää.
"Mitä sinä teit, kyttä?" mies kysyi kääntyen Gustaffssoniin päin. Gustaffssonkin oli kadonnut. Mutta maassa oli jalanjälkiä, jotka johtivat metsään. Mies murahti ja lähti seuraamaan niitä.

Hetkeä myöhemmin, juuri silloin kuin musta hevonen oli karauttanut miehen yli Zenzibar oli hiipinyt paikalle ja vapauttanut Omppulin, Natin ja Sieppelin köysistä ja he olivat lähteneet pakoon.
"Missä Kira on?" Sieppeli kysyi.
"Jätin hänet luolaan" Zenzibar sanoi.
"Yksin?" Nat ihmetteli. Zenzibar pudisti päätään.
"Zell tuli takaisin. Hän auttoi juuri meitä kuten huomasittekin ja lupasi sitten palata Kiran luokse" Zenzibar kertoi.
"Voiko muka häneen luottaa?" Omppuli kysyi.
"Toivon niin" Zenzibar kuiskasi.

Kira raotti silmiään. Hän oli yksin luolassa. Eikun eipäs ollutkaan, joku käveli häntä kohti.
"Kuka siinä?" Kira kysyi. Ei vastausta. Kira avasi silmänsä kokonaan. Zell käveli häntä kohti.
"SINÄ! Mitä sinä täällä teet?" Kira kirkaisi. Zell hymyili.
"Olen... no sama se mitä olen" Zell sanoi ja kaivoi vyöltään puukon.
"Sinä olet kimpassa niiden kiväärimiesten kanssa" Kira sanoi peloissaan.
"Elämäsi viimeinen oikea arvaus" Zell mutisi.

Kirjoittaja **Kailey** » Su Marras 11, 2007 12:09

varaus

[mä nyt tunkeudun tähän, hahhahha:D]

"Pitäisikö meidän mennä katsomaan Kiraa?" Nat kysyi mietteliäänä.
"Ei hänellä ole hätää", Zenzibar sanoi, muttei kuulostanut niin varmalta asiasta.
"Aletaan mennä", Gustaffsson sanoi ja muut nyökkäsivät muuntautuen kuka mihinkin hahmoonsa. Hetken päästä oudon näköinen joukkio lähti matkaan.

"Mitä sinä aiot tehdä minulle?" Kira kysyi Zelliltä, joka hymyili kylmästi sivellen puukkonsa terää hellästi. Kira nielaisi.
"Sinä et ehkä halua tietää", hän murahti ja lähestyi Kiraa. Zell ei kuitenkaan ehtinyt pitkälle, sillä hänen takaansa hyppäsi jokin hahmo, joka liikkui hyvin vikkelästi tarraten Zellin käteen. Tämä karjaisi ja puukko lipsahti hänen kädestään. Kira nappasi sen käteensä ja katseli miten suuri tiikeri paini Zellin kanssa. Hetken päästä Zell kuitenkin tappionsa myöntäneenä ja käsi verisenä pakeni luolasta.

Kira katsoi hetken tiikerin pelottaviin silmiin.
"Kiltti kisu", Kira sanoi heikosti ja tiikeri tuli muristen lähemmäs. Kuitenkin hetken päästä Kiran hämmästykseksi tiikeri muuntautui naipuoliseksi ihmiseksi, jonka silmiä ei melkein nähnyt ruskean otsatukan takaa.
"Hei", tämä sanoi iloisesti ja ojensi kätensä Kiralle. Kira tattui siihen hämmentyneenä. "Olen Kailey."
"Minä olen-"
"Tiedän kyllä kuka sinä olet, olen seurannut teitä jo jonkin aikaa", Kailey sanoi edelleen hymyillen.
"Kiitos kumminkin", Kira sanoi ja Kailey nyökkäsi. Sitten heidän takaansa kuului ääniä ja he kääntyivät. Gustaffsson, Nat, Sieppeli, Zenzibar ja Omppuli seisoivat luolan suulla.
"Ja kuka hemmetti sinä olet?" Gustaffsson kysyi ja Kaileyn hymy vain leveni.

[mä ja mun inspikset...]

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Su Marras 11, 2007 12:33

"Hän on Kailey, uusi ystävämme" Kira sanoi nopeasti kun huomasi muiden epäilevät katseet.
"Ystävä?" Gustaffsson sanoi ja katsoi ensin Kiraa, sitten Kaileyta.
"Hän pelasti minut Zelliltä" Kira vakuutti Kaileyn hymyillessä aurinkoisesti kaikille.
"Mitä? Zell? Tekikö hän jotain sinulle?" Zenzibar henkäisi.
"Arvasin, ettei häneen voisi luottaa" Gustaffsson mutisi. Zenzibar näytti olevan shokissa, ja hän puristi tiukasti Sieppelin olkapäätä.
"Hän oli niiden kiväärimiesten kanssa liitossa, hänellä oli puukko" Kailey totesi reippaasti.
"Kiväärimiesten kanssa liitossa?" Zenzibar kuiskasi ja Omppuli tuhahti halveksivasti.
"Pahisten puolella?" Nat ja Sieppeli sanoivat yhteen ääneen.
"Hänellä oli puukko?" Gustaffsson äimisteli.
Sitten kaikki kääntyivät Kiraa kohti.
"Minä olen kunnossa", Kira huokaisi ja pakotti kasvoilleen virnistyksen, "Mikäköhän ihme pakkomielle kaikilla sekopäillä on vahingoittaa minua?"
Kailey naurahti ja Omppuli tuijotti tätä äkkiä haastavasti.
"Miksi sinä osaat muuntautua?" hän sanoi.
"Anteeksi?" Kailey sanoi ja hänen naurunsa loppui kuin seinään.
Gustaffsson katsoi kauhuissaan Omppulia.
"Miksi sinä osaat muuntautua? Sinä olet samanlainen kuin mekin, etkö olekin?" Omppuli kysyi ja siristi silmiään.
"Mistä sinä sen tiesit?" Kailey sanoi hämmästyneenä.
"Haiset kissalle" Omppuli sanoi ja nyrpisti nenäänsä. Kira räjähti nauruun.
"Öh, minä olen tiikeri" Kailey sanoi ja punahtui rajusti.
"Hei, minä olen.." Nat aloitti ja ojensi kätensä, mutta Kailey keskeytti hänet
"Sinä olet Nat. Tuo on Sieppeli, hän on Gustaffsson ja tuo tuolla Sieppelin vieressä on Zenzibar. Tämä koiramainen, vai pitäisikö sanoa susimainen persoona on Omppuli ja tuo on tietysti Kira" Kailey sanoi kaiken yhteen hengenvetoon.
Gustaffsson valahti kalpeaksi näistä sanoista
"Olet vakoillut meitä" hän sanoi.
"Se oli tehtäväni kyllä" Kailey vastasi rauhallisesti ja hymyili.
"Tehtäväsi?" Sieppeli kysyi ja nosti toista kulmakarvaansa.
"Sen takia minut tänne lähetettiin" Kailey sanoi.
"Minä en luota tuohon tyyppiin pätkän vertaa" Omppuli mutisi.
Zenzibar ei vastannut mitään, hän oli kalpeampi kuin Gustaffsson ja puristi Sieppelin olkapäätä niin kovin, että siitä alkoi lähteä tunto.
"Kuka sinut lähetti?" Gustaffsson kysyi pienen tauon jälkeen, Kira oli näes lopettanut naurunsa ja katsoi kiinnostuneena tilannetta.
Kailey virnisti niin leveästi, ettei keneltäkään voinut jäädä huomaamatta tiikerimaiset hampaat.
"Minun on määrä viedä teidät hänen luokseen" Kailey vastasi iloisesti.
"Meidän on paras keskustella asiasta, jos suot anteeksi" Gustaffsson vastasi kohteliaasti ja painui luolan toiseen nurkkaan muut vanavedessään. Kailey jäi istumaan eräälle kivelle toiselle puolelle luolaa.

"No, mitä mieltä olette?" Kira aloitti keskustelun kun kaikki olivat turvallisen välimatkan päässä.

Tarvehuone

Animorphs-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

Paikallaolijat