Tarvehuone

Kirjoittaja **Gustaffsson** » To Marras 15, 2007 6:34

DaZen Synkän metsän linnoitus oli pahasti kärsinyt, savuava ja palanut sieltä täältä raunioina. Jästisotilaat olivat ottaneet piha-alueen haltuunsa ja parhaillaan kokosivat joukkojaan sisään marssimiseen.

Sepe ja Nat juoksivat pommitettua tietä pitkin karkuun vihaisia kuolonsyöjiä.
"Tuolla pääsemme karkuun!" Sepe huusi ja osoitti hylättyä panssarivaunua. Hän hyppäsi luukusta sisään ja veti Natin perässään. Nat laittoi luukun visusti lukkoon.
"Tuota... osaatko ohjata tälläistä?" hän kysyi.
"Se nähdään" Sepe sanoi ja väänti muutamia vipuja ja vikstaakeja. Kuin ihmeen kaupalla tankki hörähti käyntiin ja Sepe veti ohjausvipua eteenpäin.

Sieppeli, Omppuli, Zenz, Kailey, Gustaffsson juoksivat käytävää pitkin Danny ja Zeria mukanaan.
"Missä on ulospääsy?" Sieppeli kysyi.
"Hmm... tuolla on kierreportaat, niitä pari kerrosta alaspäin niin pääsemme pääovelle" Kailey muisteli.
"Mikä tuo ääni on?" Gustaffsson kysyi yllättäen. Muut hiljenivät kuuntelemaan. Piippaus kuului heikosti jostain huoneesta lähettyviltä. Sieppeli astui lähimpään huoneeseen, jonka ovi oli hajotettu. Kun hän tuli sieltä hän ei aluksi ollut saada sanaa suustaan.
"R-räj... P-p... kohta jysähtää!" hän kirkui.
"Anteeksi mitä?" Omppuli kysyi. Sieppeli veti henkeä.
"Pommeja ja räjähteitä! 20 sekuntia! Juoskaa!" hän sanoi.

Kirjoittaja **Sieppeli** » To Marras 15, 2007 6:38

Kaikki lähtivät heti juoksemaan ulos tornista. Danny ja Zeria eivät itkeneet, he selvästi tiesivät äitiensä hoitavan heidät ajoissa ulos. Ovi aukko näkyi jo auki räjäytettyny, kun heidän takanaan aikapommi näytti kymmentä. Silloin jokin pieni, huonosti toimiva maamiina (tässä tapauksessa se oli kytketty lattiaan) räjähti juuri ennekuin Sieppeli astui siihen kohtaan, ja siitä kohtaa lattia katosi maan alle. Sieppeli astui siihen koloon pahaksi onnekseen, samalla kun muut pääsivät ulos ja aika näytti kahta. Muut olivat juuri päässeet metrin tornista kauemmas kun koko hoito räjähti. Sieppeli oli silloin vielä tornissa.

"Ovatko kaikki kunnossa?" Gustaffsson kysyi hetken kuluttua siitä, kun tornin viimeisetkin osat olivat tippuneet maahan. Kaikki näyttivät olevan kunnossa.
"No, hyvä että olette kunnossa." Gertsin ivallinen ääni sanoi. Muut VV-tupalaiset olivat myöskin paikalla ja Gertsin kämmenestä törrötti pitkä tikku, ilmeisesti tornista lentänyt.

Kirjoittaja **Zenzibar** » To Marras 15, 2007 7:08

Zenzibar tuuditteli Zeriaa ja onnen kyyneleet valuivat hänen silmistään. Omppuli vilkaisi Dannyn yli Zenzibaria, ja Omppulinkin silmissä kimmelsivät kyyneleet.
Gustaffson katsoi myös onnellisena äitejä, jotka olivat saaneet lapsensa takaisin, sitten hän näytti huomaavan jotain.
"Hetkinen, missä Sieppeli on?!"
Toisetkin havahtuivat ja alkoivat huudella Sieppeliä ja vilkuilla ympärilleen.
"Sip?"
"Sieppeli?"
"Sipulii??!!"
Gustaffson näytti huolestuneimmalta ja hän katsoi sortuneen tornin suuntaan.
"Voi ei.."
Kira nosti käden suunsa eteen, peittääkseen huudahduksen.
"Sieppeli..."
Gustaffson näytti murtunellta, mutta hän kääntyi tornin puoleen. "Minä lähden etsimään Sieppeliä. Ymmärrän, jos te ette enää halua tulla, minä menen silti."
Kira katsoi vakaasti Gustaffsoniiin, ja niin teki myös moni muu. "Me tulemme myös!"
Gustaffson hymyili. "Tiedän sen."
Zenzibar katsoi vaivaantuneena Gustaffsoniin. "MInä - minä halauaisin tulla, mutta en - en halua jättää Zeriaa yksin..."
Gustaffson taputti häntä olkpäälle. "Kyllä minä ymmärrän, ja Sieppeli myös. Jääkää te Omppulin kanssa tänne."
Zenzibar nyökkäsi.

Toisten mentyä Omppuli ja Zenzibar menivät metsän suojiin ja istuivat puunjuurelle odottamaan. Eipä aikaakaan, kun he kuulivat askelia.
Omppuli henkäisi syvään ja suojeli Dannya käsillään.
Yltäpäältä verinen ja loukkaantunut ja hieman myös palanut Matilda raahusta metsänlaitaan tukeutuen puuhun.
"Terve siskoseni..."
Hän pyörtyi. Omppuli kirkaisi...

Sepe ja Nat juoksivat ja juoksivat, mutta kuolonsyöjät eivät hellittännet. Lopulta Sepe löysi pienn kujan ja pyrähti sinne. Suurin osa kuolonsyöjistä juoksi kujan ohi, mutta viimeisenä tullut pysähtyi kujan kohdalle.
"POmo! Ne on täällä!"
DaZe tuli kujalle. "Kumpi teistä idiooteista yritti ampua minut?" Hön kysyi pahaenteisesti...

Kirjoittaja **Gustaffsson** » To Marras 15, 2007 7:22

"Minä se olin! Älä tee Natille mitään pahaa!" Sepe sanoi. DaZe tuijotti häntä todella tiiviisti.
"Minä teen pahaa kenelle haluan. Ottakaa heidät mukaan! Saavat tuta rangaistuksen pahimman päälle" DaZe murisi kuolonsyöjilleen.

Sieppeli köhi ja yski ja yritti siirtää romua päältään, tuloksetta. Hän hädin tuskin näki päivänvaloa ja sietämätön kipu tunkeutui joka kohdassa hänen kehoaan.
"Auttakaa" hän korisi.
"Sieppeli?" kuului Gustaffssonin ääni.
"Gust, täällä!" Sieppeli yritti huutaa muttei saanut tarpeeksi ääntä kurkustaan. Hän näki pienestä kolosta Gustaffssonin kävelevän lähellä. Sieppeli tunki loukkaantuneen kätensä ulos kolosta ja heilutti sitä.
"Sieppeli!" Gustaffsson huusi ja alkoi heitellä romuja pois hänen päältään.

Kirjoittaja **Pörri** » Pe Marras 16, 2007 6:56

"Hän vain pyörtyi!" Zenzibar sanoi nopeasti.
"Minä vain... säikähdin" Omppuli sanoi ja meni kokeilemaan Matildan pulssia.
"Hän on kuollut!" Omppuli kiljaisi.
"Oletko varma että se on Matilda?" Zenzibar kysyi.
"Aivan varma!" Omppuli sanoi ja hän oli oikeassa.
"Hän oli sentään sinun siskosi" Zenzibar sanoi hiljaa ja katsoi surullisen näköistä Omppulia.
"Ei. Hän ei ollut minun siskoni! Hän oli kuolonsyöjä!" Omppuli sanoi vihaisesti.

Sepe ja Nat katsoivat kauhistuneena DaZea ja kuolonsyöjiä. DaZe osoitti sauvallaa Natia ja sanoi:
"Kidut.." hän ei kerennyt sano loppuun kun Sepe tarttui Natia tiukasti kädestä ja he kaikkoontuivat.

"Nat ja Sepe!" Kirja huudahti.
"Oletteko te kunnossa?"
"Miten te löysitte tänne?"
"Olemme kunnossa! Ja pääsimme tänne kun ajattelin Gertsiä!" Nat katsoi Sepeä vihaisesti.
"Siis teitä! Ajattelin teitä kaikkia!" Sepe korjasi. Gusataffsson kantoi Sieppeliä ja juoksi muita kohti.
"Missä Omppuli ja Zenzibar on?" hän kysyi.
"Tuolla!" Pörri sanoi ja osoitti vähän sivummalle.
"Kenen ruumis tuolla on?" Daniel kysyi. Kaikki riensivät nopeasti Zenzibarin ja Omppulin luo.
"Onko hän kuollut?" Sepe kysyi ja katsoi Matildan ruumista.
"On! Kuollut kuin kivi!"

Daze ja kuolonsyöjät olivat linnoituksen raunioilla ja katsoivat olisiko ketään jäänyt sinne. Yhtäkkiä koko linnoitus räjähti uudestaan ja kaikki kuolonsyöjät ja ihan oikea Daze kuolivat. Ja se ei ollut kenenkään uni.

Seuraavana päivänä kaikki Voldun Vihollisten tuvasta olivat rauhassa syömässä aamulapaa.
"Onko Taikaministeriön väki jo korjannut kaiken?" Pörri kysyi.
"On! Piti olla aika vahva loitsu että saatiin kaikilta maailman jästeiltä muisti muuneltua!"

Kirjoittaja **Zenzibar** » La Marras 17, 2007 3:53

Koko koulu puhui siitä, luihuiset mulkoilivat todella vihaisesti Voldun Vihollollisia, sillä he olivat taas aiheuttaneet suuren Pimeyden Velhon tuhon. Opettajat ja muut tuvat ylistivät VV:n tupalaisia maasta taivaisiin, eikä heitä haitannut, vaikka koko tupa + heidän tuvanjohtajansa, olivta lintsanneet koulusta kokonaisen kuukauden. (vedin hatusta, olkoon nyt sitte kuukausi)

Zenzibar ja Omppuli olivat onnensa kukkuloilla, koska Danny ja Zeria olivat kunnossa ja terveitä. Zeria oli jo niin vanha, että harjoitteli puhumista. Tai yritti ainakin.
"Ättä."
Zenzibarin hymy levisi korviin. "Sano äiti, pikkuinen. Kyllä sinä osaat!" Hän kannusti.
Zeria jokelsi. "Ätti."
Zenzibar huudahti pienesti. "Kuulitteko! Zerian ensimmäinen, melkein tunnistettava sana!"
Omppulikin hymyili ja suuteli Zenzibaria pikaisesti pöydän yli. Heitä ei haitannut, vaikka koko koulu tiesi. Opettajat olivat ensin vilkuilleet paheksuneesti heitä, mutta antaneet asian viimein olla. Luihiuset tietysti haukkuivat heitä minkä ehtivät, mutta kukaan ei ottanut kuuleviin korviinsa heidän puheitaan.

Gustaffson vilkaisi onnellisena Sieppeliä. Kaikki oli nyt hyvin, eikä yksikään Draco, DaZe, kuolonsyöjät, tai ELÄVÄ Voldemort kiusannut heitä enää. Ikinä. Tai niin he ainakin toivoivat.
Nat ja Sepe, sekä Daniel ja Kira, olivat myöskin onnellisia, ja pitkästä aikaa heistä kaikista tuntui, että he voisivat elää tavallista nuorten elämää ja viimeistä vuottaan Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa.

Voldemortin haamua ei oikeastaan haitannut DaZen ja kuolonsyöjien tuho, hän oli sitä mieltä, että DaZe olisi ollut vaaraksi hänen maineelleen Kaikkien Aikojen Pahinpana Pimeyden Velhona, eli tuttavallisesti K.A.P.P.V:nä. Hän liihotteli onnellisena ympäriinsä Myrtin kanssa, joka oli menettänyt edellisen lisänimensä 'Murjottava' ja saanut tilalle 'Voldemortin', mutta oikeastaan vain VV:n jäsenet ja tietysti Voldemort ja Myrtti itse kutsuivat häntä Voldemortin Myrtiksi. Muille haamutyttö oli pelkkä Myrtti.

Viikon VV:n tupalaiset elivät onnellisina, ja kävivät koulua kuten kaikki muutkin. He eivät riidelleet, eikä heidän tarvinnut välittää Pimeyden Velhoista, tai kuolonsyöjistä. Eräänä aamuna, Omppuli löysi Zenzibarin yksinään tähtitornista...

"Hei Zenz, mitä kuuluu?"
Zenzibar kääntyi Omppuliin päin, muttei sanonut mitään. Omppuli ei keksinyt, mikä Zenzibaria voisi vaivata.
"Zenz, kulta, mikä sinulla on?" Hän kysyi huolestuneesti.
Yhtäkkiä Zenzibar puhkesi rajuun itkuun.
Omppuli hekäisi ja juoksi tytön luokse. "Zenzibar!"
Hetken Zenzibar vain itki Omppulin olkaa vasten, sitten hän pyyhki kyyneleensä ja kääntyi katsomaan omppulia. "Minä olen hirveä ihminen!" Hän ilmoitti.
Omppuli katsoi tyttöä ihmeissään. "Miten niin?"
Zenzibar pudisteli päätään. Hetken päästä hän sanoi. "Tiedätkö. Kaikki ovat niin hirveän onnellisia siitä, että tämä on viimein ohi. Kaikista se on todella mahtavaa, ja niin minäkin luulin aluksi, mutta..."
Omppuli odotti.
"Mutta", Zenzibar jatkoi. "Tänä aamuna, kun kävin suihkussa, huomasin, että Pimeyden Piirtoa ei enää ole. Se on hävinnyt kädestäni ikiajoiksi."
Omppuli ei ymmärtänyt. "Mutta, eikö sen pitäisi olla hyvä juttu?"
Zenzibarin silmistä valui taas kyyneleitä, mutta ne valuivat turhautumisen takia. "No niin, sehän tässä kiikastaakin! Niinhän sen PITÄISI!!"
Omppuli hätkähti. "Minä en ymmärrä. EIkö se sitten ole? Tarkoittaako se jotain erityistä, onko Voldemort palaamassa ihmiseksi vai mitä ihmettä?"
Zenzibar pudisti päätään ja naurahti katkerasti. "Olisikin. Omppuli, minä tarkoitan sitä, että MINÄ en ole iloinen siitä! En ole onnellinen, koska vaara on ohi. Etkö käsitä? Minä HALUAN, että tasitelu jatkuisi, minusta tuntuu nyt nin tyhjältä! Olen menettänyt nyt kaiken elämästäni, käsitätkö? Olen ollut jotenkin sidoksissa kaikkiin 'pahiksiin', mitä on ollut! Olin Voldemortin kuolonsyöjä, isäni tytär, Dracon vaimo, vain sinut Danielilta, ja näit miten hänen kävi välissä, sitten vielä Veljeni! Ketään heistä ei enää ole. Tai no, Daniel on yhä hengissä, muttei paha..."
Omppuli seisoi Zenzibarin edessä tyypertyneenä, eikä tiennyt mitä sanoa. Lopulta hän kääntyi ympäri ja juoksi portaisiin.
Zenzibar huokaisi ja kääntyi katsomaan taas ikkunasta ulos. Tiesin, ettei hän voisi ikinä ymmärtää...

Omppuli juoksi VV:n oleskeluhuoneeseen, missä porukka pelasi onnelisen autuaana pullonpyöritystä Voldemortin kanssa, joka tosin voivotteli sitä, ettei pystynyt itse pyörittämään.
"Zenzibar on tullut hulluksi!" Omppuli karjaisi.
Kaikki nostivat päänsä ylös pelin äärestä ja katsoivat Omppuliin. "miten niin?"
"Hän hän..." Ompplui ei kyennyt sanomaan mitään. "En oikein itsekään tiedä... Hän pelotti minua!"
Kukaan ei sanonut hetkeen mitään, sitten...
"Mitä väliä? Aiotteko te jatkaa pelaamista vai ette? Nyt on minun vuoroni, ja otan tehtävän! No! Haloo!" Voldemort turhautui.

[Okei kolme asiaa: 1) Tämä oli varmaan pisin jatko ikinä, mutta teki mieli kirjoittaa. 2) En tehnyt itsestäni varsinaisesti 'pahista' se on teidän päätettävissänne, mutta ainakin Zenzibar on hyvin turhautunut onnellisuuten ja jos joku tekee sen joksikin Omppulin UNEKSI minä murhaan henkilön henkilökohtaisesti tässä tarinassa ja 3) jos minusta tulee pahis, minuapa ei sitten niin vain tapetakaan, kuten kaikki muut pahikset, kieh kieh.. xD Okei, nyt olen sanottavani sanonut.. Huh huh!]

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Marras 17, 2007 4:45

Zenzibar käveli turhautuneena huoneessaan. Taistelu ja jännitys. Sitä hän oli halunnut, ja sitä hän oli aina saanut muiden VV:läisten kanssa. Ja koska nyt näytti siltä ettei sitä heidän kanssaan enää saisi, hän päätti lähteä. Lähteä pois, seikkailemaan.
"Äiti" Zeria jokelsi. Se palautti Zenzibarin mielen todellisuuteen. Jos hän lähtisi, mitä Zerialle tapahtuisi? Ensin hänen pitäisi tietää minne hän menisi ennenkuin lähtisi minnekään.

"Gust?" Sieppeli kysyi. Gustaffsson nosti katseensa tiiliskiven paksuisesta romaanista Sieppeliin.
"Oletko ajatellut... milloin häämme pidetään?" Sip kuiskasi. Gustaffsson hymyili ja laski kirjan lattialle.
"Milloin vain sinä haluat" hän sanoi hellästi.
"Mieluiten pian... nyt kun kaikki on hyvin. Tiedä milloin seuraava DaZe ilmestyy" Sieppeli sanoi.

Zenzibar oli varmistanut että Zeria nukkui ja lähti sitten kävelemään ympäri linnaa. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Linnan seinät tuntuivat kaatuvan hänen päällensä, hänellä oli suoraansanottuna aivan helvetin tylsää.

Kirjoittaja **Omppuli** » La Marras 17, 2007 6:45

Zenzibar käveli ja käveli, mutta edes öisessä linnassa ei ollut hänen kaipaamaansa jännitystä. Zenzibar lähti kävelemään taas oleskeluhuoneeseen. Matkalla oli vielä tylsempää eikä hän kohdannut mitään. Oleskeluhuone oli puolityhjä. Omppuli oli siellä myös. Hän vain tuijotti tuleen eikä jutellut muiden kanssa. Kun Zenzibar astui huoneeseen kaikki, paitsi Omppuli, kääntyivät katsomaan häntä pitkäksi toviksi. Zenzibar käveli kuitenkin nopeasti Omppulin viereen sohvalle.
"Omppuli?" Zenzibar kysyi varovasti. Omppulin katse ei värähtänytkään. Zenzibar meni hiukan lähemmäs. Omppuli siirsi katseensa pois tulesta ja katsoi Zenzibaria silmissään häivähdys pelkoa.
"Tahtoisitko sinä että me taistelisimme taas henkemme puolesta?" Omppuli kysyi hiljaa.
"No kyllä. Minä kaipaan taas seikkailuja ja jännitystä", Zenzibar vastasi.
"Eikö meillä ole ollut sitä jo tarpeeksi?" Omppuli kysyi. Tämän äänessä oli jotain outoa ja Zenzibar aavisti että jokin lähestyi.
"On, mutta minä tahdon sitä lisää. En itse ymmärrä miksi, mutta minä vain haluan", Zenzibar sanoi. Omppulin silmät siristyivät.
"Meillä on ollut seikkailuja jo kylliksi. Olemme olleet vaikka missä vaaroissa ja varmaan tehneet ennätyksen pyhään mungoon joutumisesta niin monta kertaa peräkkäin. Olemme tuhonneet pahiksia ja kohdanneet ties mitä otuksia. Olemme taistelleet elämästä ja olemme metsästäneet niitä pirun hirnyrkkejä! Ja sinä et ole vieläkään saanut tarpeeksesi! Haluatko että joku meistä kuolee? Olisiko siinä sinulle jännitystä? Oletko vasta sitten onnellinen kun minä, Danny, Zeria ja koko muu VV:n tupa ollaan kuolleita? SIINÄ OLISI SINULLE JÄNNITYSTÄ JA SEIKKAILUA!" Omppulin ääni kohosi täyteen tehoon viimeisen lauseen kohdalla ja hän oli pompannut seisomaan. Kaikki jotka olivat oleskeluhuoneessa tuijottivat häntä. Omppulin silmät salamoivat ja hän tuijotti Zenzibaria. Zenzibar aukoi suutaan, mutta ei saanut sanoja ulos. Omppuli pudisti itsekseen päätään ja otti Dannyn Danielilta ja lähti rivakoin askelin kohti makuusalia, mutta sitten hän käänsi päänsä taas Zenzibariin päin.
"Minä en ymmärrä sinua", Omppuli sanoi ja lähti sitten makuusaliin. Pian sieltä kuului räjähdys ja särkyneen lasin helinää ja säikähtäneen näköiset Gertsi ja Kirja ryntäsivät oleskeluhuoneeseen.
"Omppuli on päästään sekaisin. Räjäyttelee tavaroita ja rikkoi maljakon!" Gertsi sanoi.

Kirjoittaja **Pörri** » La Marras 17, 2007 8:12

Zenzibar istui hiljaa sohvalla ja katsoi kättään.
"Zenzibar" Pörri sanoi "Haluatko sinä... sen takaisin?"
"Minkä?"
"Omppuli kertoi meille! Pimeänpiirron!"
"En.. Minä vain haluan seikkailua! Elämä on nyt niin tylsää..."
"Voithan sinä tatuoida käteesi pimeänpiirron jos haluat! Olihan se ihan siisti..."
"Kuunteletko sinä edes?"
"Olisihan se seikkailu jos tatuoisi jotain käteen?"
"Ei minusta! Minä haluan jotain jännittävämpää!"
"Lähde maalimanympärys matkalle?"

"Kira?" kysyi Daniel, joka oli kuunnellut Zenzibarin ja Pörrin keskustelua "Pitäisikö minun hankkia tatuointi?"
"Ei? Mitä sinä oikein höpötät?"
"Sellainenhan olisi aika siisti!"
"Ai sinä haluat tatuoinnin? No hanki vaan mikä minä olen sinua estämään!"
"Hevoskotka vaan takapuoleen!" huudahti Sooda.
"Mitä?" ihmetteli Gustaffsson.
"Ei kun Danielille sanoin..."

Kirjoittaja **Omppuli** » La Marras 17, 2007 9:49

"Mistä sinä sait päähäsi hankkia tatuoinnin?" Kira kysyi Danielilta.
"Tuli vaan mieleen", Daniel sanoi olkiaan kohauttaen. Zenzibar nousi sohvalta ja lähti makuusaliin päin.
"Toivottavasti Omppuli on rauhoittunut", Zenzibar mutisi.
"En olisi niin varma", mutisi Gertsi. Zenzibar ei välittänyt vaan asteli portaat ja avasi oven. Huone oli siisti aivan kuin ennen. Omppuli oli kai korjannut paikat kun oli saanut kiukkunsa ulos. Nyt Omppuli makasi sängyllä edessään muodonmuutoskirja ja pergamenttikäärö. Omppuli käänsi katseena nopeasti ovelle päin, mutta nähdessään tulijan hän kääntyi takaisin ja oli lukevinaan muodonmuutos kirjaa, joka oli väärin päin.
"Mitä sinä teet?" Zenzibar kysyi.
"Läksyjä", vastasi Omppuli lyhyesti.
"Et ole kovin vakuuttava. Kirjasi on väärin päin ja pergamentti täynnä pelkkää sotkua", Zenzibar sanoi. Omppuli huokasi ja sulki muodonmuutoskirjan ja kääntyi katsomaan Zenzibaria suoraan silmiin.
"Se mitä sinä sanoit oleskeluhuoneessa oli väärin. Minä en halua tosiaankaan sinun ja muiden kuolla. Mistä sinä sait sellaista päähäsi?" Zenzibar kysyi. Omppuli näytti häpeävältä.
"En tiedä. Olin vain niin vihainen. Anteeksi", Omppuli sanoi ja laski katseensa, mutta Zenzibar nosti hänen leukaansa ja suuteli häntä.

"Hevoskotka vai lohikäärme?" Daniel mietti.
"Äh. Älä jaksa Daniel", Kira turhautui ja heitti Danielia tyynyllä, mutta tämä väisti sen.
"Unkarilainen sarvipyrstö?" ehdotti Pörri.
"Loistavaa!" Daniel huudahti.
"Ole nyt hiljaa. Toiset yrittää tehdä läksyjä!" Ruohonleikkuri huusi huoneen toisesta päästä.
"Olisi hienoa jos täällä olisi taas kolmivelhoturnajaiset", haaveili Gustaffsson.
"Ja taas seikkailuja", Sieppeli huokasi. Voldemortin haamu saapui myrtin kanssa oleskeluhuoneeseen.
"Juoneni oli silloin loistava. Potter oli aivan aivoton!" hihkui Voldemortin haamu ja Myrtti kikatti.
"Häivy! Sinua ei kaivata täällä!" Gertsi murahti.
"Äläs nyt. Ajattelin tulla katsomaan tytärtäni", Voldemort sanoi.
"Tytärtäsi? Ketä?" Sooda kysyi.
"No sitä Omppulia tietysti!" Voldemortin haamu ärähti. Gustaffsson ja Sieppeli olivat unohtaneet kertoa muille mitä Kailey oli sanonut.
"O-onko O-omppuli s-si-sinun tyttäresi?" Pörri kysyi.
"Tietysti on. Sanokaa hänelle että tulee tapaamaan minua huomenna minun ja myrtin vessaan", Voldemortin haamu sanoi ja lipui käsikynkässä myrtin kanssa pois.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Su Marras 18, 2007 12:13

Omppuli ja Zenzibar palasivat alakertaan, ja Omppuli näytti rauhoittuneen täysin. Koko VV:n tupa katsoi Omppulia ilmeet järkyttyneinä.
Omppuli häkeltyi. "Mitä on tapahtunut?"
Zenzibar luuli, että toiset katsoivat häntä. "Hei, minä selvitin sen asian jo! Annetaanko vain olla?"
Kira karaisi kurkkuaan. "Emme me sinusta, Zenz, ole järkyttyneitä, vaan tuosta tytöstä vieressäsi."
Zenzibar katsoi omppulia. "Mitä sinä olet tehnyt?"
Omppuli ei ymmärtänyt itsekään. "Mitä on tapahtunut?" Hän kysyi uudestaan.
"Tuota", kirja aloitti. "Voldemortin haamu kävi täällä äsken ja hän sanoi - hän sanoi että -"
Sepe lopetti lauseen hänen puolestaan. "Että sinä olet hänen tyttärensä."
omppuli katsoi Sepeä silmät selällään, ja kaatui lattialle.
"Omppuli!" Zenzibar kirkaisi. "Oliko pakko järkyttää häntä noin! Onko tämä joku sairas vitsi?" Zenzibar tutki Omppulia. "Onneksi hän vain pyörtyi.."
Gustaffson pudisti päätään. "Ei tämä ole mikään vitsi Zenzibar. Voldemortin haamu näytti olevan täysin tosissaan."
Zenzibar herätteli Omppulia, ja mutisi samalla jotain 'sairaasta pilasta'...

Illemmalla, kun asia oli selvitetty ja Omppuli taas tajuissaan, hän teki päätöksensä. "Minä haluan selvittää tämän asian. Missä kerroksessa Myrtin vessa taas olikaan?"
Zenzibar katsoi häntä suu-auki. "Toisessa, mutta sinä et voi olla tosissasi!"
Omppuli nyökkäsi vakaasti ja nousi ylös sohvalta. "Olen minä."
"Sitten minä tulen mukaan."
Omppuli katsoi Zenzibaria tiukasti. "Et varmasti tule!"
Zenzibar nousi ylös. "Tulen."
"Haluan tehdä tämän yksin." Omppuli sanoi valheellisesti. Tosiasiassa, hän ei halunnut Zenzibarin tapaavan Volmdeortin haamua, ettei tämä saisi siltä jotain vaikutteita...
Zenzibar näki Omppulin lävitse. "Älä viitsi Omppuli! Minä näen, ettei se ole oikea syy!" Hän näytti loukatulta. "Miksi sinä et huoli minua mukaan?"
omppuli pudisti päätään ja sanoi vain: "Minä hoidan tämän yksin."
Siinä samassa hän juoksi ulos oleskeluhuoneesta.
"MInä lähden perään." Zenzibar meni kohti oviaukkoa.
"Älä mene Zenzibar! Kuulit mitä Omppuli sanoi!" Sooda huusi hänen peräänsä.
Zenzibar antoi soodan sanojen kaikua kuuroille korville, ja lähti oleskeluhuoneesta.

Kirjoittaja **sooda** » Su Marras 18, 2007 12:20

Heti, kun Omppuli oli päässyt ulos käytävälle, hän pinkaisi juoksuun ja lähti aivan eri suuntaan kuin missä Myrtin vessa oli. Hän halusi karistaa Zenzibarin kannoiltaan, ja huomasi onnistuneensa siinä, kun ei enään kuullut askelia perästään.

"Voi per***e", manasi Zenzibar, painoi kämmenensä polviinsa ja huohotti. Omppuli oli karsitanut hänet kannoiltaan. Nyt Zenzibar oli aivan toisella puolella linnaa kun Myrtin vessa oli, eikä hänellä ollut toivoakaan ehtiä sinne ennen kuin Omppuli. Eikä hän jaksanut juosta enään metriäkään. Kuitenkin hän lähti puuskuttaen kävelemään kohti vessaa.

"Missä Voldemort on?" huusi Omppuli heti kun pääsi sisälle vessaa. Voldemortin haamu lipui lähimmän vessanoven läpi.
"Eikö täällä saa edes käydä rauhassa kuvitteellisilla asioilla? Et arvaakkaan, kuinka paljon kaipaan sitä ihanaa tunnetta, kun suoli tyhjenee..." sanoi Voldemort. Omppuli päästi pienen yökkäystä muistuttavan äänen.
"No mutta mitä asiaa rakkaalla tyttärelläni oli?"
"En ole sinun tyttäresi."
"Harmi vain, mutta olet, eikä siitä pääse yli eikä ympäri." Sitten paikalle saapui Myrtti, joka näytti ihastuneelta. "Mutta sehän tarkoittaa, että minä olen sinun äitipuolesi!", hän hihkaisi. Omppuli yökkäsi taas.
"Mutta voitaisiko me edes teeskennellä, että en ole?" Omppuli sanoi.
"Mikä ettei. En ole ikinä tykännyt lapsista, niistä on vain haitaa. Mutta kerro nyt kuitenkin, minkälainen minun tyttärenpoikani on", sanoi Voldemort. Omppuli jähmettyi.
"Sinä et ole Dannyn isoisä sen enempää kuin olet minun isäni!" Omppuli huusi ja ryntäsi ulos vessasta. Oven edesä hän törmäsi Zenzibariin. Kun Omppuli huomasi, keneen oli törmännyt, hän halasi Zenzibaria nyyhkyttäen. Ensin Zenzibar oli hieman jäykkä, mutta hetken pääsät hän jo halasi takaisin.
"Mennään", hän sanoi ja lähti johdattamaan Omppulia kohti Oleskeluhuonetta.

Seuraavana aamuna aamiaspöydässä kaikki ihmettelivät Danielin poissaoloa. Kun Daniel vihdoin käveli pöytään ja istuitui, hän näytti erittäin tyytyväiseltä itseensä.
"Mitä nyt?" kysyi Kira.
"No okei, älkää järkyttykö. Minä - niin, minä hankin tatuoinnin", Daniel vastasi nopeasti.
"Makeeta, näytä", sanoi Sooda innoissaan.
Daniel näytti hetken hiukan empivältä, mutta kun kaikki katsoivat häneen odottavasti, hän nosti paitaansa hieman ylöspäin.
"Vau" sanoi Pörri katsoessaan lohikäärmettä, joka peitti puolet Danielin rinnasta. Sepe yritti tukahduttaa naurunsa, mutta tukehtui melkein muroihinsa ja Gustaffson paukutti häntä selkään.

Kirjoittaja **Nat** » Su Marras 18, 2007 5:27

Muut ulkopuoliset katsojat olivat alkaneet kerääntyä Danielin ympärille. Toiset osoittelivat tämän tatuointia ja nuoroivat, mutta toiset katselivat Danielia palvoen. Samalla aamun posti saapui ja se sai ihmiset hajaantumaan. Myös Natille tuli kirje. Hän näytti erittäin harmistuneelta luettuaan lähettäjän nimen ja lähti pöydästä kesken puuron syönnin. Sepe oli edelleen tukehtumaisilleen muroihinsa(ihme kyllä) ja Gustaffsson alkoi jo näyttää hieman epätoivoiselta.
Ruokailu loppui ja kun luihuiset kuljeskelivat Danielin ohi, he nauroivat peittelemättä sitä. Daniel ei kuitenkaan välittänyt vain hymyili oikein leveästi pepsodent-hymyään. He suunnistivat kohti muodonmuutoksen luokkaa ja huomasivat luokan oven olevan auki. Joukkio astui sisään ja huomasivat tutun henkilön. Kailey! Suurin osa näytti epäuskoisilta.
"Missä McGarmiwa on?" Kira kysyi.
"Hän on sairaslomalla ja minut palkattiin sijaiseksi ainakin joksikin aikaa", Kailey vastasi tyynesti.
Sepe katseli ympärilleen kuin etsien jotakin. Kun hän ei löytänyt etsimäänsä hä näytti kovin surulliselta.

//Nonnii, pitkästä aikaan kirjoitan:). Lueskelin äsken tuota keskustelua ja otin sieltä idean ja toteutin sen. Muhahaa!! Mä taidan sitten järjestää pienoisen episodin tässä tulevaisuudessa//

Kirjoittaja **Sieppeli** » Su Marras 18, 2007 6:09

"Aijotko päästää meidät sisään vai pidämmekö tunnin käytävällä?" Sieppeli kysyi. (Ymmärtääkseni kukaan ei ole kertonut menikö Sipillä mikään paikka rikki) Hänellä oli käsi paketissa - ei suostunut menemään sairaalasiipeen - ja niin oli vasen jalkakin. Kailey nyökkäsi ja päästi oppilaat sisälle. He astelivat sisälle ja Kailey tuli heidän perässään salaperäisesti.
"Minä tiedän, että tämä saattaa tulla näin kuukausi ennen joulua vähän yllätyksenä, mutta meidän koulumme aikoo järjestää kilpailun." VV-tupa otti tuolissaan paremman asennon ja kuunteli kiinnostuneena.
"Eli se on vähän kuin kolmivelhoturnajaiset, mutta se on jokaisen tuvan välillä. Eli siis jokaiselta tuvalta valitaan 5 pelaajaa, jotka joutuvat tekemään ryhmässä kolme eri haastetta." Kailey odotti oppilaiden reaktioita.
"Millä tavalla ottelijat valitaan?" Pörri kysyi. Kailey ei kertonut. Samalla Nat pamahti näyttävästi sisään.
"He ovat täällä!" Hän hengähti. Kaikki näyttivät hämmentyneiltä.
"Natin vanhemmat!" Sepe älysi. Samalla jokin ryskytti ovea, jota Nat piti paikallaan.
"Niin ja Sieppelin myös." Nat kertoi ja Sieppeli näytti epätoivoiselta. Samalla ovi räjähti auki ja kummankin vanhemmat astuivat sisään.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Su Marras 18, 2007 7:16

"Sieppeli! Minä en enää hetkeäkään hyväksy tätä! SInä tulet kanssamme heti kotiin!" Sieppelin äiti karjui kasvot punaisina.
Natin isä mulkoili tytärtään murhaavasti. "Sinä myös nuori neiti. Olen kuullut hirveitä juttuja tästä - tästä - tuvastasi!"
Kailey silmäili hetken vanhempia. "Anteeksi vain, mutta uskoisin, että nuorilla on oikeus käydä täällä koulua."
Nat ja Sieppeli säteilivät Kaileyn suuntaan.
Sieppelin äiti mulkaisi Kayta. "ja kukas sinä mahdat olla?"
Kailey hymyli ystävällisesti. "NImeni on Kailey, ja olen rehtori McGarmiwan sijaisena."
Sieppelin äiti räjähti. "Kailey? KAILEY!? Sinäkin olet kuolonsyöjä olen nähnyt kuvasi etsintäilmoituksissa! Sieppeli, nyt isnä tulet kyllä kotiin!!"
Kailey närkästyi. "En ole, en enää, ettäs tiedät hyvä rouva, ja jos Sieppeli ei halua hänen ei tarvitse lähteä."
Siepplei nyökkäisi. "Juuri niin! Siinäs kuulit äiti."
Natin isä mulkaisi Kaileytä. "Minun tyttäreni lähtee ainakin tältä seisomalta kotiin!"
Nat irvisti. "En oel tulossa, isä. Sinä et voi pakottaa minua!"
Natin isä mulkoili tytärtään mielipuolisesti. "Sehän nähdään..."

Kirjoittaja **Sieppeli** » Su Marras 18, 2007 8:02

Natin isä/äiti (kumpi se oli) tarrasi tyttärensä käteen ja puristi sitä niin lujasti, että Natin kädessä ei kiertänyt enää veri. Gustaffsson, joka oli ollut kokoajan nurkassa vahtimassa muita, veti taikasauvansa esiin ja irrotti Natin isästään/äidistään.
"Nat on jo täysi-ikäinen, hän saa päättää omista asioistaan." Gustaffsson sanoi rauhallisesti.
"Tuo on se!" Sieppelin äiti huudahti. Natin (olkoon sitten isä) isä siirsi jäätävän katseensa Gustaffssoniin.
"Sinä tuntematon rouva siinä, voisitteko häipyä niin päästäisiin jatkamaan tuntia." Sieppeli kirkui "äidilleen". Sieppelin äiti asteli Sieppelin luokse ja tarrasi häntä murtuneesta kädestä ja vetäisi. Huoneen täytti vertahyytävä huuto jonka vaikutuksesta Sieppelin äiti päästi irti. Gustaffsson ryntäsi hänen luokseen.
"Älä koske häneen senkin.. Senkin.. Kuolonsyöjä!" Sieppelin äidin vuoro kirkua. Gustaffsson katsoi häneen ja repäisi hihansa ylös. Siinä ei ollut pimeän piirtoa, eikä paljoa ihoakaan.
"Sepe auta!" Natin ääni huusi ovelta. Hänen isänsä repi häntä pois luokasta. Sepe ryntäsi hänen luokseen.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ma Marras 19, 2007 2:24

"Päästä hänestä irti!" Sepe huusi. Natin isä ei ollut kuulevinaan.
"Tainnutu!" Sepe huusi. Natin isä kaatui tajuttomana maahan ja Nat ryntäsi Sepen syleilyyn.
"Näinkö nämä kaverisi kohtelevat vanhempiaan? Sinä lähdet tällä kertaa mukaani!" Sieppelin äiti huusi. Sieppeli juoksi Gustaffssonin taakse turvaan.
"Sinä et vie minua täältä! Sinulla ei ole laillista oikeutta siihen!" Sieppeli vetosi ja hänen äitinsä mietti.
"Hyvä on. Mutta tämä ei jää tähän, kuolonsyöjä" hän puuskahti pahaenteisesti ja marssi huoneesta.

Seuraavana päivänä Nat ja Sepe piileskelivät Natin isältä tarvehuoneessa. Kukaan ei tiennyt mitä he tekivät ja toisaalta kukaan ei halunnutkaan tietää.
Sieppeli käveli Gustaffssonin huoneeseen ja yllättyi kun sängyllä oli avonainen matkalaukku jonne Gustaffsson paiskasi tavaroitaan.
"Mitä sinä teet?" Sieppeli kysyi.
"Pakkaan" Gustaffsson vastasi ärtyneesti.
"Miksi?" Sieppeli ihmetteli.
"Äitisi ei luovuttanut. Hänen ehdottamansa lakiehdotus hyväksyttiin. Se koski entisten kuolonsyöjien työpaikkoja. Nykyään meiltä kielletään kaikki työpaikat lasten, nuorten ja vanhusten lähettyviltä koska "me olemme ennalta-arvaamattomia ja väkivaltaisia"" Gustaffsson puuskahti ja istui sängylle.
"Eli siis...?"
"Eli siis minun työpaikkani täällä on laiton. Joudun lähtemään" Gustaffsson sanoi katkerasti ja nousi ylös.

Kirjoittaja **Omppuli** » Ma Marras 19, 2007 2:48

"Siis mitä?! Et saa!" Sieppeli huudahti.
"Minun on pakko, sillä jos jään joudun takuuvarmasti azkabaniin eikä minun tee mieli palata sinne", Gustaffsson sanoi raskaasti. Sieppelin silmät täyttyivät kyynelistä.
"Minne sinä menet?" Sieppeli kysyi.
"Tylyahoon", Gustaffsson vastasi. Sitten Gustaffsson lopetti pakkaamisen ja kääntyi Sieppeliin päin ja halasi häntä.
"Tulen luoksesi joka toinen päivä mikäli pääsen", Sieppeli sanoi kun halaus päättyi. Gustaffsson huokasi ja nosti matka-arkkunsa ja niin hän ja Sieppeli lähtivät vaiteliaina Tylyahoon päin.

Lounas oli hiukan vaisu kun Sieppeli oli kertonut muille Gustaffssonin lähdöstä. Kaikki haukkuivat ministeriötä ja Sieppeli omaa äitiään, mutta heidän puheensa keskeytyi kun McGarmiwa nousi seisomaan.
"Hyvät oppilaat! Olemme päättäneet järjestää tupakisat. Jokaisesta tuvasta valitaan 6 pelaajaa, jotka tekevät kolme eri haastetta ryhmissä. Tuomarit antavat pisteitä siitä miten hyvin tehtävä on onnistunut. Pelaajat valitaan 15-17 vuotiaita tuvista äänestyksellä. Äänestysaika on tästä päivästä alkaen 29.12 asti. Hyvää ruokahalua!" McGarmiwa sanoi. Ruoka ilmestyi, mutta kukaan ei alkanut syömään vaan kaikki keskustelivat kiihkeästi.
"Äänestyksellä?" Zenzibar varmisti kuulleensa oikein.
"Joo. Ketkä haluaisivat lähteä tuohon kisaan?" Kirja kysyi kaikilta.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ma Marras 19, 2007 8:08

Zenzibar, Sooda, Omppuli, kirja ja Sieppeli olivat ainakin ehdottomasti haluamassa mukaan. Muista ei ollut vielä varmuutta. Sieppelikin oli epävarma, sillä hän oli täysin alamaissa Gustaffsonin takia.
Zenzibar lohdutti. "Älä huoli, kyllä McGarmiwa tekee jotain asian hyväksi, antoihan Dumbledorekin ihmissuden opettaa täällä, ja Kalkaroskin on entinen kuolonsyöjä! Kyllähän hänetkin pitäisi erottaa!"
Zenzibarin takaa kuuluihyinen ääni. "Professori Kalkaros lähti linnasta aamulla. Ja sinulle nuori neiti, minulla olisi asiaa."
Zenzibar kääntyi, ja kohtasit rehtori mcGarmiwan tiukan katseen. "Minulle?" Hän kysyi pienesti.
McGarmiwa nyökkäsi. "Tulahan, jutellaan toimistossa."
Zenzibar nousi turtana ylös, eikä edes sanonut mitään tupalaisilleen. Zenzibarin mentyä Omppuli tulistui. "Ei kai hän aio erottaa Zenzibaria, koska tämä oli kuolonsyöjä? Hän EI VOI tehdä sitä! Silloinhan minutkin pitäisi erottaa!"
Kira hymyili väkinäisesti. "En usko, että sinut erotetaan. Sinähän olit kirouksen vallassa..."
Omppuli tuhahti. "Olisiko tuon tarkoitus lohduttaa?"

Zenzibar käveli kuin huumattuna koko matkan rehtorin huoneeseen. Sisällä McGarmiwa käski hänen istua, ja meni itse toiselle puolen.
"Olen pahoillani, Zenzibar, kun joudun kertomaan tämän sinulle... MInä en itse haluaisi tätä, mutta no, tietyt ihmiset haluavat."
Zenzibar ei sanonut mitään.
"Tämä ei ole vielä varmaa", McGarmiwa sanoi. "Sinun asiaasi puidaan vielä, koska olet kuitenkin oppilas. Sieppelin äiti oli asiassaan ehdoton, eikä halua, että yksikään entinen kuolonsyöjä on lähellä hänen tytärtään. Sinun pitää saapua ylihuomenna kuulusteluun takaministeriöön, missä asiasi käydään läpi. Jos siinä käy huonosti, saat turvapaikan ja kotiopetusta ilmaiseksi, koska vanhempasi ovat... poissa. Ymmärrätkö sinä? Onko sinulla nyt paikkaa minne mennä näiden parin päivän ajaksi?"
Zenzibar nyökkäsi. "Ymmärrän minä. MInä - taidan mennä Gustaffsonin luo."
McGarmiwa nyökkäsi ja taputti Zenzibaria olalle. "Lähdet ilta junalla, ehdotan, että menet pakkaamaan tavaroitasi. Olen pahoillani."

VV:n tupa oli järkytyksestä sekaisin, ja he odottivat, että Zenzibar tulee takaisin. Kaikki kääntyivät ovelle, kun Zenzibar tuli oleskeluhuoneeseen.
Zenzibar nosti päätään. "Minun pitää pakata tavarani."

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ma Marras 19, 2007 8:20

Sieppeli näytti samaan aikaan vihaiselta ja murtuneelta.
"Tämä on yksin minun syytäni.. Ei olisi ikinä pitänyt kirjoittaa hänelle." Sieppeli sanoi ja peitti kasvonsa käsiinsä.
"Miksi teillä on noin surkeat vanhemmat?" Sepe kysyi.
"Kiitä vaan onneasi, omasi taitavat olla kuolleet." Nat sanoi. Aihe ei ollut Sepelle mieleinen ja hän keskittyi huispaukseen.
"Nat, mitä isäsi edes tekee työkseen?" Hirmu kysyi.
"Toimii ministeriössä ministerin vasempana kätenä." Nat kertoi.
"Eli todennäköisesti he kumpikin ovat hoitaneet tuon lakisäädöksen." Hirmu sanoi. Sieppeli nosti hieman katsettaan ja pienen hiljaisuuden jälkeen hän ponkaisi ylös ja juoksi Zenzibarin perään.

Zenzibar oli sillävälin pakannut tavaroitaan murtuneena. Nyt hän joutuisi jättämään tylypahkan, ehkä ikuisiksi ajoiksi. Samalla hän kirosi mielessään Sieppelin äitiä kun Sieppeli pamahti sisään.
"Zenz, minä tulen ylihuomenna mukaasi ministeriöön." Sieppeli sanoi. Zenzibar lopetti pakkaamisen hetkeksi.
"Miksi?"
"Haluan tehdä sen selväksi, etten ole enää sukua "äidilleni"." Sieppeli sanoi, "Ja odota vain, eiköhän Omppulikin koht.." Samalla Omppulikin tuli.
"Tulen mukaasi ministeriöön, etkä voi kieltää minua!" Omppuli sanoi uhmakkaasti. Zenz hymyili ja halasi Omppulia. Sieppeli hipsi samalla takaisin muiden luokse.

[Arf, kohta on jo vol 4 eiku 5... Kumpikohan se oli?]

Zezu muoksi huomisen kohdalle, ylihuomisen.. Sillä tietääkseni kirjoitin meneväni ministeriöön vasta sillon..

) Hööh, jos mie menen Gustin luo sit siksi ajaksi, nii minkähänlainen asunto sillä Gutsilla paljastuukaan xx) (juu sori, offasi, mut oli pakko) -Zenzibar-kärpässieni, joka takertuu pikkuvirheisiin..

Tarvehuone

Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

Paikallaolijat