Animorphs-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

[Omppuli]

"No niin. Nyt me voimmekin hoitaa sinun haavojasi", Sieppeli sanoi reippaasti ja astui lähemmäs.
"Kiitos, mutta ei kiitos. En ole tottunut että minua hoivaillaan", Omppuli sanoi.
"Älähän nyt. Ei tämä satu paljon", Sieppeli sanoi ja antoi yhden kastetun pumpulitupon zenzibarille, joka alkoi varovasti tuputella Omppulin kasvoilla. Omppuli vinkui kivusta kuin sudenpentu, mutta antoi kuitenkin muiden hoitaa haavojansa. Omppuli muuttui sudeksi heti kun haavat oli puhdistettu ja lähti tallustelemaan poispäin. Zenzibar meni vaivihkaa perään.

Kira yritti muuntautua lohikäärmeksi, mutta hän ei jostain syystä onnistunut. Se oli pelottavaa. Gustaffsson oli yhä tajuton, mutta nyt hän alkoi aivailla silmiään. He olivat köysissä luolassa hyvin pimeässä. Vain yksi öljylamppu valaisi hämärästi luolaa.
"Miten voit?" Kira kysyi ryömien lähemmäs Gustaffssonia.
"Uuh. Päähän sattuu", vastasi Gustaffsson. Kira hymähti myötätuntoisesti ja tuijotti Gustaffssonia silmiin ja Gustaffsson tuijotti takaisin. Heidän kasvonsa olivat enää sentin päässä toisistaan. Ja siellä hämärässä Kira ja Gustaffsson suutelivat, mutta heidät keskeytettiin raa'asti potkulla, joka tuli Zelliltä, joka oli juuri tullut luolaan.
"Sori vaan kyyhkyläiset, mutta täällä ei kuherrella", Zell ilmoitti kylmästi ivaillen.

Susi istui maassa tuijottaen tähtitaivasta. Zenzibar istahti hänen viereensä. Susi muuttui ihmiseksi. Zenzibar hymyili Omppulille, joka hymyili vaisusti takaisin.
"Sinä olet kaunis", Omppuli sanoi hiljaa ja Zenzibar punehtui.
"Kiitos. Niin olet sinäkin. Sinulla on kauniit silmät", Zenzibar sanoi ja Omppuli hymyili entistä leveämmin. He nojautuivat lähemmäs ja heidän huulensa koskettivat toisiaan. He kietoivat kätensä toistensa ympärille ja suudelma syveni. Kun he viimein irtaantuivat niin molemmat olivat punehtuneet hiukan. Omppuli sipaisi karanneen hiuskiehkuran Zenzibarin korvan taakse.
"Anteeksi että olen ivaillut sinulle silloin alussa. Minä vain halusin peittää tunteeni, mutta nyt sillä ei ole enää väliä", Omppuli sanoi hiukan hengästyneesti, mutta lempeästi. Omppuli suuteli Zenzibaria uudestaan ja Zenzibar vastasi siihen.

[No ehkä ne ei paljastu yhtä nopeasti kuin HP:ssä. Jooko? Olisi jotenkin kivempaa]

[Zenzibar]

[Juu.. ei ei xD]

Zenzibar kietoi hitaasti, kuin kysyen, kädet Omppulin kaulan ympärille. Omppuli tarttui Zenzibaria vyötäisiltä. Yhtäkkiä he kuulivat askelia. Zenzibar manasi mielessään ja irroitautui Omppulista. Omppulikin näytti harmistuneelta.
Nat ilmestyi paikalle. "Mitä te teette?"
"Katselemme tähtiä", sanoi Zenzibar yhtäaikaa Omppulin kanssa.
Nat katsoi taivalle. "Jaa... No tuota, me mietimme sisällä, miten löytäisimme Kiran ja Gustaffsonin. Epäilemme, että se Zell tyyppi sieppasi heidät..."
Zenzibar kohotti katseensa, muttei sanonut mitään.
Omppuli kurtisti kulmiaan. "Luulin, että hän kuoli."
Nat kohautti olkpäitään. "Niin luulimme mekin... Mihin muualle Gustaffson ja Kira olisivat voineet joutua?"
Zenzibar vastasi heti. "No sen tyypin käsiin, josta Kailey meille kertoi."
Nat koahutti taas olkapäitään. "Kuitenkin, jos haluatte tulla, tulkaa, jos ette niin jättäkää tulematta." Hän palasi takaisin sisälle.

Zell virnisti, kun hän näki 'kyyhkyläisten' murtuneet ilmeet. "Nyt on tiedossa hupi, kullannuput ja sinä, olet ensimmäinen!" Zell tarttui Kiraa kädestä taas kerran ja nosti tämän ylös kovakouraisesti.
"päästä irti!"
Zell vain nauroi ja lähti ratuuttamaan Kiraa poispäin. Gustaffson yritti estää, mutta ei pystynyt kettinkien takia. Hän joutui katsomaan vierestä, kuin Kira raahattiin pois luolasta...

[Omppuli]

Zell raahasi Kiran vähän matkan päästä luolasta. Kira näki edessään lukuisia koneita.
"Näillä koneilla mestarimme saa sinun kykysi muuttua lohikäärmeeksi. Kuvittele, voisit olla jälleen normaali ja elää rakkaan Gustaffssonisi kanssa onnellisesti. Ai mutta. Et voisikaan. Kyvyn lisäksi joudumme viemään sinun henkesi, sillä muuten kyky palaisi sinulle. Voi sinua raukkaa!" Zell sanoi ivaillen ja alkoi nauraa kylmästi, mutta voitonriemuisesti.

Kailey oli hommannut jostain helikopterin.
"Mistä sinä näitä kulkuneuvoja oikein vedät?" Omppuli kysyi kun hän näki kopterin. Kailey vain virnisti ja viittoi muita astumaan siihen.
"Miten sinä tiedät tien?" Zenzibar kysyi.
"Älä unohda että minä esitin että teen työtä sille mafiosolle. Tiedän missä he ovat", Kailey sanoi. Omppuli näytti tuskaiselta kun heidän piti mennä helikopteriin.
"Osaatko ohjata tätä?" Omppuli kysyi huolestuneesti.
"Totta kai. Kyytiin vaan", Kailey kehotti ja Omppulikin meni hiukan reippaammin kopteriin. Sieppeli meni Kaileyn kanssa ohjaamoon ja muut takana oleville penkeille.
"Ja nyt matkaan!" Kailey huudahti riemuissaan. Hän käynnisti kopterin ja kuului kovaa ääntä ja kopteri alkoi hitaasti nousta ilmaan. Pian he olivat korkealla ja Omppuli rauhoittui huomattavasti kun lento näytti sujuvan.
Matka ei kestänyt kovin kauaa ja pian Kailey alkoi laskeutua. He olivat turvallisesti maassa ja Kailey avasi oven. Hän muuttui tiikeriksi ja kuunteli. Sitten taas ihmiseksi.
"Muuttukaa kaikki. On turvallisempaa niin", Kailey sanoi ja kaikki muuttuivat eläimiksi. Kailey johdatti heitä tiikerinä eteenpäin.

[Kira]

"Olet hullu" Kira kuiskasi pienesti.
Zell ei vastannut, vaan hymyili niin että hän näytti aivan pirulta. Kaksi miestä alkoi sitomaan Kiraa kettingeillä kiinni kaikkein suurimpaan laitteeseen. Klik, oikea käsi. Klik, vasen käsi. Klik, oikea jalka. Klik, vasen jalka.
"Excellent", Zell myhäili.
"Ööh, laitetaanko täysteho?" toinen miehistä sanoi nappien juurelta.
"Taivas, ei sentään. Me emme edelleen tiedä missä ne loput ovat. Puristamme sen tiedon siitä nokkavasta poliisista"
"Gustaffsson ei kerro sinulle mitään" Kira sanoi tunteettomasti.
"Voi kyllä hän sanoo", Zell sanoi ja hymyili taas pahaenteisesti, "Läheisen kiduttaminen tepsii aina. Hakekaa se koppalakki tänne!"
Pian molemmat roistot tulivat luolasta raahaten mukanaan Gustaffssonia.
"Tästä tulee hauskaa", Zell sanoi ja hieroi käsiään, "kone käyntiin"
Toinen miehistä väänsi vipua ja sähköaallot kulkivat Kiran kehon lävitse.

"Missä me olemme?" Omppulin ääni kaikui kaikkien päiden sisällä.
"Pian perillä, seuratkaa vain minua" Kailey vastasi ja tiikeri hidasti tassutteluaan hiipimiseksi. Nat oli kulkenut vieressä olevien puiden varjossa. Sieppeli sihisi hiljaa, kuin valmistautuakseen tulevaan. Zenzibar kulki hidasta askellusta viimeisenä, turvaten kaikkien selustaa.
"Onnea kulta" Zenzibar kuuli Omppulin äänen päänsä sisällä. Suuri harmaa susi oli kääntynyt ja katsoi hellästi valkeaa hevosta.
"Paljonko vielä on ssssmmatkaa?" Sieppeli sihisi telepaattisesti.
"Parisensataa metriä, mutta suosittelisin kiertotietä. Se on turvallisempi" Kailey vastasi rauhallisesti ja tiikeri kääntyi oikealla olevaan metsikköön.
"Metsssään? Oletko varma että sssse on turvallisssta?" Sieppeli kysyi hämmentyneenä.
"Missään ei ole kokonaan turvassa. Älkää katsoko ylöspäin. Ja muistakaa olla aivan hiljaa." Kailey vastasi synkästi ja juuri silloin tiikerin suuri tassu astui pienen oksankappaleen päälle. Kuului inhottava räks-ääni, joka kaikui metsässä.
"Hitto", Kailey kimmastui, "menkää jokainen piiloon!"
"Piiloon mitä?" Zenzibar kummasteli.
"Niillä on mystisiä voimia apujoukkoinaan" Kailey sanoi ja tiikeri loikkasi puskan taakse.

[Gustaffsson]

"Mitä hittoa sinä höp-?" Sieppeli kysyi mutta yllättäen tuuli yltyi tutulla lailla. Kaikki piiloutuivat pikaisesti pensaikkoihin.
"Se on se demoni" Nat kuiskasi. Totisesti, yksi niistä samoista demoneista vanhassa huvipuistossa, tosin tämä näytti olevan aika lailla pienempi, käveli metsässä ja katseli ympärilleen.
"Se etsii meitä!" Omppuli sanoi kauhuissaan.

"Lopeta jo herran tähden!" Gustaffsson huudahti kun Kira huusi sähkövirtojen kulkiessa hänen lävitseen. Yksi miehistä käänsi vivun alas ja Zell nauroi.
"No, missä ovat loput teistä?" hän kysyi.
"Gust, älä kerro mitään!" Kira henkäisi saatuaan puhekykynsä takaisin.
"En voi mitään muutakaan... hyvä on. Te voititte. He ovat parhaillaan matkalla turvaan täältä. Tiedät kai sen vanhan kartanon kolmenkymmenen kilometrin päässä kaupungista pohjoiseen. He ovat siellä" Gustaffsson kertoi.
"Hyvä on. Mutta jos valehtelit, olette molemmat kuolleita" Zell sanoi uhkaavasti. "Viekää heidät takaisin luolaansa" hän sanoi.
Pian Gustaffsson ja Kira istuivat taas kahlittuina luolan lattialla.
"Oletko kunnossa?" Gustaffsson kysyi.
"Kyllä tämä tästä" Kira huokaisi ja ravisti päätään.
"Toivottavasti keksimme keinon päästä täältä pois ennenkuin he palaavat" Gustaffsson mietti. Kira nyökkäsi ja pyörtyi kivusta.

[Omppuli]

Demoni marssi rivakasti eteenpäin ja tuuli yltyi niin kovaksi että se olisi nostanut heidät ilmaan elleivät he olisi pitäneet kiinni pensaista, mutta pian pensaiden juuret irtosivat ja he paljastuivat demonille.
"Juoskaa!" Kaileyn ääni kaikui kaikkien päässä ja kaikki lähtivät hurjaan juoksuun (tai no käärme kiemurteluun). He juoksivat jokainen aivan eri suuntaan ja demoni joutui hämilleen kun ei tiennyt kenet ottaisi kiinni, mutta sitten se päätti ottaa suden, joka juoksi hiukan hitaammin kuin muut, mutta kovaa sekin. Maa alkoi kohota suden alla ja puiden juuret tunkeutuivat maasta ja alkoivat kiertyä suden ympärille. Susi räpisteli hurjasti, mutta juuret tekivät hänet pian liikkumakyvyttömäksi. Valkoinen hevonen, jolla oli siivet sekä terävä sarvi kääntyi ja laukkasi takaisin, mutta Kailey ja Nat estivät häntä.
"Haluatko että hän saa meidät kaikki?" Nat kysyi.
"Menkää, juoskaa pois!" kuului pian Omppulin ääni heidän päässään.
"Ei kyllä juosta!" Zenzibar vastasi hänelle. Susi näytti vihaiselta.
"Harhautetaan sitä. Sieppeli voi purra sitä sitten ja Nat hämää", Zenzibar sanoi ja muut suostuivat. Zenzibar ja Sieppeli aikoivat hyökätä sen jalkojen kimppuun ja Kailey valmistautui vapauttamaan Omppulin juurista. Nat meni viekkaasti varjohahmollaan demonin eteen ja demonin huomio kiinnittyi kokonaan häneen. Sieppeli ja Zenzibar syöksyivät demonin jalkoihin ja Zenzibar pisti sitä terävällä sarvellaan ja Sieppeli puri demonia jalkaan. Demoni huusi kivusta ja vihermamban myrkky levisi sen ruumiiseen ja syvä haava oli osunut pahaan paikkaan. Demoni räjähti heidän edessään hiekaksi, joka valui maahan. Tiikeri puri juuret poikki ja sitten kaikki muuttuivat ihmisiksi.
"Olipas hirveä demoni", Omppuli sanoi hieroessaan käsiään, joihin oli tullut punaiset jäljet.
"Luojan kiitos olet kunnossa!" Zenzibar huokasi helpotuksesta ja Omppuli hymyili.
"Jatketaan matkaa", Kailey sanoi ja he eivät tällä kertaa muuttuneet eläimiksi vaan jatkoivat matkaa ihmisinä.

[Gustaffsson]

"Taisin nähdä tuolla jotain" Nat sanoi osoittaen oikealle. He hiipivät kyyryssä Natin osoittamaa paikkaa kohti ja näkivät pian puiden lomasta pienen leirin. Zell käveli siellä ja jakoi ohjeita.
"Vai veljeni... hah" Zenzibar mutisi. He hiljentyivät kuuntelemaan.
"Kymmenen miestä tulkoon mukaani. Jos jeppe valehteli, nirri pois molemmilta. Loput jäävät tänne vahtimaan. Soitan jos se oli valetta. Tiedätte silloin mitä tehdä" hän sanoi ja kipusi pakun ohjaimiin. Kymmenen miestä ahtautuivat mukaan ja musta pakettiauto lähti matkaan. Leiriin jäi silti paljon miehiä.
"Mitä teemme?" Zenzibar kysyi.
"Yritetään ensin selvittää missä Gustaffssonia ja Kiraa pidetään. Mietitään sitten lisää" Kailey sanoi ja he lähtivät kiertämään leiriä.

Gustaffsson istui ja yritti venytellä, mikä oli mahdotonta kahlittuna. Kira makasi yhä tajuttomana ja mumisi välillä jotain unissaan. Yllättäen valtava rysähdys rikkoi hiljaisuuden ja Kira pomppasi pystyyn täysin hereillä.
"Mikä se oli?" hän kysyi. Sitten kuului toinen samanlainen.
"Kuulostaa räjähtelyltä tai sitten joku hakkaa jollain raskaalla jotain erittäin heiveröistä mutta isoa" Gustaffsson sanoi ja kuunteli tarkemmin.
"Sammuttakaa tuli, sammuttakaa se!" huusi joku ulkopuolella. Yllättäen räjähti uudelleen, aivan luolan suuaukon vieressä. Katto ja seinät alkoivat sortua.

Gustaffsson yski pölyä. Luolan suuaukko oli peittynyt kivillä ja oli vähällä ettei hänkin ollut. Hän nosti muutaman kiven pois jalkojensa päältä ja tajusi sitten että kahleet olivat lähteneet irti kivivyöryssä.
"Kira?" Gustaffsson kysyi.
"Olen täällä. Auttaisitko vähän?" Kiran ääni kuului laskeutuvan pölyn keskeltä. Gustaffsson ryömi tomun läpi ja löysi Kiran, joka oli puoliksi hautautunut pikkukivien, tomun, soran ja hiekan sekaan. Hänen päässään oli useita naarmuja. Gustaffsson auttoi hänet pois kivimurskan alta.
"Oletko kunnossa?" hän kysyi.
"Paremminkin voisi olla..." Kira huokaisi.
"Niinpä. Olemme ansassa. Happikin saattaa loppua millä hetkellä hyvänsä..." Gustaffsson sanoi.
"Tässä sitä ollaan. Tämä on loppu" hän jatkoi katsoen Kiraan.
"Ei" Kira nyyhkäisi.
"Kyllä taitaa olla. Jos rahtaamme kiviä pois, luola sortuu yhä enemmän" Gustaffsson mietti. Kira ryömi lähemmäs ja halasi häntä luita musertavasti.
"Me olemme tunteneet neljä vuotta, Kira, siitä asti kun palasin Irakista. Ja nyt kun kaikki on kerran lopussa, voin kai myöntää että minä pidän sinusta. Olen aina pitänyt" Gustaffsson kuiskasi.
"Pitänyt? Siinäkö kaikki mitä aiot sanoa?" Kira kysyi. Ennenkuin Gustaffsson ehti tehdä mitään, Kira suuteli häntä. Yllättyneenä Gust vastasi takaisin, mutta hetken kuluttua kovaääninen sihinä keskeytti heidät. Vihermamba luikerteli kivien välistä ja muuttui Sieppeliksi.
"Älä enää ikinä säikäytä noin!" Kira sanoi punaisena.
"Anteeksi nyt kun keskeytin, mutta tulin vain varmistamaan että olette elossa. Olisi aika potuttavaa jos kaivaisimme kivet pois edestä ja sitten huomaisimme että olettekin kuolleet" Sieppeli sanoi.
"Mitä tapahtui? Mikä räjähteli?" Gustaffsson kysyi.
"Kerromme kun olemme saaneet teidät ulos. Aikaa ei ole paljon. Odottakaa täällä" Sieppeli sanoi ja muuttui taas käärmeeksi ja luikerteli takaisin kivien väliin.
"Odottakaa täällä.... minne me nyt täältä lähtisimme, pitsallekko?" Kira sanoi sarkastisesti.

[Kailey]

"He ovat kunnossa", Sieppeli sanoi muututtuaan taas ihmiseksi. Muut huokaisivat helpotuksesta.
"Okei, ruvetaan sitten siirtämään näitä kiviä", Kailey sanoi reippaasti ja meni kivien kimppuun.
"Ai niinkö meinasit?" Omppuli mutisi itsekseen ja Zenzibar tyrskähti. Kaikki alkoivat siirtelemään kiviä. Ne eivät vain liikkuneet kovin helposti minnekään. He kuitenkin saivat siirrtettyä kiviä sen verran, että luolassa olijat saivat happea.

Lopulta kivet oli siirretty ja Gustaffson ja Kira ryömivät muiden animorfien luo, jotka olivat lopen uupuneita.
"Eli mitä tapahtui?" Gustaffsson kysyi heti, kun oli puistellut suurimmat pölyt vaatteistaan.
Omppuli kohotti kulmiaan. "Olepa hyvä! Onpa mukavaa, kun olet noin kiitollinen!"
"Zell räjäytti luolan", Zenzibar selitti.
"Niin kun he huomasivat, että te ette olleet siellä, missä teidän piti olla?" Kira selvensi ja muut nyökkäsivät.
"Nyt te kuitenkin olette kaikki juuri siellä, missä pitääkin", Zellin kylmä ääni kuului heidän takaansa.

[Zenzibar]

He kääntyivät ympäri ja kohtasivat Zellin lisäksi viisi miestä, jotka muistuttivta hieman gorillaa. Toisten kasvoilta paistoi pelkkä viha Zelliä vastaan ja he olivat valmiita taistelemaan. Ainoastaan Zenzibar epäröi. Hän tuijotti veljeään uskomatta silmiään.
"Zell? En vonut uskoa, että se todella olet sinä..." Zenzibar sanoi ja pettymys paistoi hänen äänestään.
Zell siirsi katseensa sisareensa. "Olen jo kauan ollut liittyneenä heihin", hän nyökäytti päätään miehiä kohti "heidän mestarinsa palveluksessa. Kohta vuoden."
Zenziabrilta loksahti suu auki.
"Älä ole niin häkeltynyt sisareni, tiesit etten ollut mikään pyhimys. Etkö muuten oel sinäkään..." Zell sanoi merkitsevästi ja toset nostelivat kulmiaan Zenzibarille.
Zenzibar jätti huomion omaan arvoonsa ja katsoi haastavasti Zelliin. "No kuka se teidän 'mestarinne' sitten on?"
Zell virnisti. "Sen te saatte pian tietää." Hän nyökkäsi miehille, jotka olivat hetkessä piirittäneet heidät ja kiväärit oli suunnattu heidän suuntaansa.
Zell katsoi Zenzibaria silmiin. "Siskoseni, liiy meihin, niin sinun ei tarvitse kärsiä..."
Zenzibar kävi kovaa henkistä kamppailua. Zell oli hänen veljensä, mutta se mitä Zell teki, oli väärin. Hän mietti ja keksi suunnitelman...
Zenzibar nyökkäsi. "Hyvä on."
Zell ojensi kätensä ja Zenzibar astui veljensä vierelle.
Nyt oli Omppulin vuoro hämmästyä. "Ei voi olla totta! Zenzibar, miten sinä saatat!!"
Zenzibar käänsi katseensa pois, eikä vastannut...

[Gustaffsson]

"Kuinka sinä saatat tehdä meille näin?" Omppuli kirkui.
"Hiljentäkää hänet" Zell sanoi. Yksi miehistä käänsi kiväärin osoittamaan Omppulia ja laukaisi. Aseen suusta lähti nukutusnuoli, joka upposi Omppulin oikeaan käteen. Hetkessä hän lyyhistyi kasaan ja alkoi kuorsata.
"Nyt, jos ei kukaan muu halua koisia, seuraatte minua" Zell sanoi. Gustaffsson nosti Omppulin mukaansa ja he lähtivät seuraamaan Zelliä, joka virnuili ilkeästi. Hän vei heidät kivisen rakennuksen viereen.
"Sinne niin, saattee odottaa siellä kunnes itse mestari tulee teitä tapaamaan. Mutta te kaksi" Zell sanoi Kiralle ja Gustaffssonille,
"Te jäätte tänne hetkeksi" hän sanoi. Gustaffsson nielaisi ja antoi Omppulin Sieppelille ja Kaileylle. Zell lähti viemään Kiraa ja Gustaffssonia muualle Zenzibar perässään.

"Sinä valehtelit, herra alikersantti" Zell sanoi halveksivasti.
"Ja mitä se sinua liikuttaa?" Gustaffsson kysyi. Zell hymyili.
"Liikuttaa se. Pakottakaa tyttö katsomaan. Tästä tulee hauskaa" hän sanoi. Yksi miehistä tarttui Kiran päästä kiinni ja väänsi sen katsomaan kohti Gustaffssonia ja Zelliä, joka kaivoi puukon taskustaan. Hän painoi sen Gustaffssonin kädelle ja viilsi. Kira kirkaisi ja yritti puristaa silmiään kiinni, mutta yksi miehistä piti hänen otsastaan kiinni niin kovasti ettei hän pystynyt siihen.
"Valehteleminen ei kannata" Zell sanoi ja viilsi vielä kerran. Sitten hän ojensi puukkoa Zenzibarille.
"Anna mennä, siskoseni. Nyt sinulla on hyvä tilaisuus näyttää että olet meidän puolellamme" Zell sanoi ja virnisti.

[Zebun veli tykkää leikkiä puukoilla]

[Kira]

"Mitä me nyt teemme?" Sieppeli huokaisi ja piti Omppulista kiinni, ettei tämä tippuisi maahan.
"Me odotamme" Kailey sanoi, istui maahan ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
"Kaikki on ihan kamalaa" Nat nyyhkäisi.
"Kaikki on mennyt piloille" Kailey kuiskasi.
"Hei, aina on toivoa!" Sieppeli yritti.

Zenzibar tuijotti veistä kauan. Tärisevin käsin hän kohotti puukon Gustaffssonin puoleen.
"Zenzibar, älä" Kira kuiskasi ääni täristen. Gustaffsson ei sanonut mitään, mutta katsoi Zenzibaria ihmetellen. Zenzibar iski huomaamattomasti silmää Gustaffssonille.
"Hyvä on veljeni", Zenzibar lausahti dramaattisesti, "minä isken häneen. Merkiksi siitä, että olen puolellasi."
"Noin puhuu minun siskoni!" Zell sanoi ylpeänä.
Zenzibar kohotti veistä vielä enemmän ylöspäin ja Zell kumartui innokkaana lähemmäs.
"Ei enää" Kira nyyhkytti ja Zell käänsi katseensa nopeasti Kiraan.
"Ole nyt jo hiljaa, pilaat upeimman hetken elämästä...." Zellin puhe keskeytyi ja hän tömähti tajuttomana maahan. Zenzibar seisoi Zellin takana pidellen suurta kiveä.
"En ole siskosi" Zenzibar sanoi kylmästi.
"Tuo ei ollut fiksua" sanoi Kiraa pitelevä mies katsoen Zenzibaria raivokkaasti ja puristaen Kiran päätä.

[Nat]

//yritän nyt pitkästä aikaa väsätä tässä jotakin//

Kira parahti tuskasta miehen puristaessa tämän kättä lujaa. Gustaffsson kävi ketuksi muuttuneena miehen kimppuun, joka näytti erittäin vihaiselta. Mies puristi Kiran kättä vielä lujempaa. Kuului äänekäs naksahdus ja Kiran käsi oli poikki. Kra puri hammasta yrittäen pitää tuskan sisällään.

"Mikä tuo parahtelu on?", Nat kysyi.
Kailey vastasi heti:" Se on Kiran huutoja eli joku on pahasti pielessä". Kailey näytti huolestuneelta, mutta pysyi paikkallaan. Sieppeli yritti etsiä silmillään pakouloskäyntiä. Sitä hän ei kuitenkaan löytänyt.

[Gustaffsson]

Kira kompuroi maahan pitelemään kättään, joka oli pahasti murtunut, samalla kun kettu upotti kyntensä miehen naamaan. Mies karjaisi, tarttui kettuun ja paiskasi sen kivisen sellin seinään. Kettu ulvahti ja jäi makaamaan tajuttomana maahan
Mies hörähti ja tarttui pistooliin tähdäten sillä kettua. Yllättäen hän kuitenkin jäykistyi, kurlutti verta suustaan, tiputti aseen ja lysähti kuolleena maahan. Syykin oli selvä; hänen takanaan ollut siivekäs yksisarvinen oli upottanut sarven tämän selkään ja muuttui nyt takaisin Zenzibariksi.
"Oletko kunnossa?" Zenzibar kysyi Kiralta.
"Käteni taisi murtua" Kira sanoi ähkäisten. Zenzibar auttoi hänet toisesta kädestä pystyyn.
"Meidän on parempi häipyä täältä" Zenz sanoi otti aseen. Hän ampui sillä pikku vankilan lukon päreiksi ja avasi oven.
"No niin, eiköhän lähdetä!" hän sanoi.
"Me emme lähde mihinkään, senkin petturi" Sieppeli tuhahti.
"Hei, ei hän ole petturi. Se oli vain juoni" Kira ähkäisi. Sieppeli, Nat ja Kailey tulivat ulos kantaen edelleen nukkuvaa Omppulia mukanaan.
"Tuolla on jeeppejä, otetaan niistä yksi" Kailey totesi. Muut lähtivät seuraamaan häntä, Zenzibar nappasi tajuttoman ketun mukaansa.

[Zenzibar]

Kailey hyppäsi rattiin, ja toiset ahtautuivat takapenkille. Zenzibar istui eteen, edelleen tajuton kettu sylissään.
Sieppeli katsoi Zenzibaria murhaavasti. "Miten niin juoni? mistä sinä Kira puhut? Näit itse, kun tuo lähti rakkaan veljensä mukaan!"
Zenzibar vilkaisi Sieppeliä loukkaantuneena. "Minä en ole samanlainen kuin hän!"
Kira yritti selittää: "Zenzibar pelasti minut ja Gustaffsonin! Tai no, hän pelasti meidät kaikki!"
Sieppeli katsoi paljonpuhuvasti Kiran poikki mennyttä käsivartta. "Joo, niin näkyy, juu..." Hän sanoi ivallisesti.
Omppuli alkoi heräilemään. "Missä minä olen, mitä tapahtui?"
Zenzibar katsoi Omppulia huolestuneena. "Etkö sinä muista?"
omppuli katsoi Zezibaria ja hymy levisi hänen kasvoilleen. "Muistan tietysti! Sinä ja minä... Sitten tulimme tänne- " Omppuli hiljeni ja hymy hävisi hänen kasvoiltaan. "Petturi!"
Zenzibar hätkähti, kun Omppuli yritti lyödä.
Kira rauhoitteli häntä. "Se oli vain juoni Omppuli, ei Zenzibar okeasti mennyt veljensä puolelle!"
Omppuli katsoi murhaavasti Zenzibaria. "Mitä Zell puhui siitä, että sinäkään et ole mikään pyhimys?"
Zenzibar painoi päänsä, eikä sanonut mitään.
Sieppeli hymyili vaarallisest. "Niinpä. Selitäpäs se, Zenzibar!"
Kyyneleet kihosivat Zenzibarin silmiin. "Pysäytä Kay!"
Kailey hidasti. "Miksi?"
"PYSÄYTÄ NYT TÄMÄ HELVETIN AUTO!"
Kailey säikähti ja jarrutti. Zenzibar hyppäsi autosta ulos ja laski Ketun penkille. Hän juoksi kohti metsää ja lysähti sen laitaan itkemään...

[Omppuli]

Omppulin ilme oli aluksi tyytyväinen sitten surullinen, mutta ei kuitenkaan astunut ulos. Sieppeli näytti tyytyväiseltä, mutta silmistä näkyi epävarmuus. Omppuli muuttui sudeksi ja astui nyt ulos autosta ja meni Zenzibarin luo. Muut eivät nähneet mitä tapahtui, mutta sitten he alkoivat keskustella aivan muusta.

Susi istahti Zenzibarin viereen. Zenzibar nosti katseensa ja susi katsoi häntä vakavasti ja surullisesti. Susi nuolaisi Zenzibarin kasvoja. Sitten susi muuttui Omppuliksi.
"Mitä sinä olet tehnyt?" Omppuli kysyi hiljaa.
"Minä - minä olin kimpassa Zellin kanssa ja minä tapoin viattoman ihmisen", Zenzibar henkäisi ja alkoi taas itkemään. Omppuli halasi häntä ja Zenzibar itki hänen olkaansa vasten. Omppuli hyräili hiljaa jotakin sävelmää. Zenzibar rauhottui pikkuhiljaa.
"Et sinä itkisi jos et katuisi. Se on menneisyyttä", Omppuli sanoi.
"Kiitos, Omppuli", Zenzibar kuiskasi. Omppuli silitti hänen hiuksiaan ja suuteli sitten Zenzibaria hellästi.
"Minä en ymmärrä miten joskus voit olla niin kova ja ivallinen", Zenzibar mutisi suudelman päätyttyä. Omppuli naurahti hiljaa.
"Se ei ole mikään kaunis tarina, mutta ehkä minä kerron sen sitten joskus", Omppuli sanoi ja pyyhki Zenzibarin kyyneleet tämän poskilta. Omppuli nousi pystyyn ja veti myös Zenzibarin ylös. Sitten he lähtivät takaisin autolle ja he saivat tilanteen näyttämään siltä kuin he olisivat vain parhaat ystävykset.

[Gustaffsson]

"Hypätkää kyytiin, äkkiä nyt" Kailey sanoi yllättäen. Omppuli ja Zenzibar kiipesivät kyytiin ja Kailey painoi kaasun niin rivakasti pohjaan että perälläolijat olivat vähällä tippua kyydistä.
"Hei, ei ole mitään syytä tapattaa meitä kaikkia!" Kira protestoi.
"Meitä seurataan" Kailey mumisi. Muut kääntyivät katsomaan taakseen ja näkivät tosiaan mustan pakettiauton kaahavan heitä kohti.
"Se on liian nopea" Zenzibar sanoi ja kaivoi esiin roistolta viemänsä pistoolin. Siinä ei ollut panoksia.
"Pahus soikoon" hän mutisi. Kailey käänsi rattia rivakasti niin että Kira kaatui kätensä päälle kivusta voihkaisten. Jeeppi meni kuoppaista hiekkatietä pitkin ja pakettiauto seurasi sinnikkäästi perässä.
"Eikö ole mitään mitä voisimme tehdä?" Omppuli kysyi.
"Enpä usko" Kailey sanoi ja pakettiauto törmäsi hiukan heidän puskuriinsa. Zenzibar nosti hieman varabensiinikanisteria.
"Täysi. Hienoa" hän hymyili. Omppuli hymyili tajutessaan hänen aikeensa. Zenzibar veti paidan hihastaan palasen ja tunki sen kanisterin suulle, nappasi kojelaudan vierestä sytkärin ja sytytti hihanpalasen tuleen. Oikealla hetkellä hän heitti sen pakettiauton avoimesta ikkunasta sisään.
"Menkää matalaksi" Omppuli sanoi ja muut tottelivat. Hetken kuluttua pakettiauton ohjaamo täyttyi liekeistä ja paku törmäsi kiveen lentäen kyljelleen.
"Hyvin tehty" Kailey sanoi virnistäen.


Myöhemmin, kun he olivat jättäneet jeepin bensiinin loppumisen takia eikä heillä sattuneesta syystä ollut enää varakanisteria, he taivalsivat hetken jalkaisin yksi yhä tajuton kettu mukanaan ja päättivät pysähtyä erään järven rannalle yön ajaksi. Pian nuotio roihusi ja sen ympärillä oli kepeistä ja risuista tehtyjä sateensuojia.
"Olipa päivä" Kira huokaisi katsoen kättään, jonka ympärillä oli puhtaista rievuista tehty kantoside.
"Jep. Emmekä saa tästä edes palkkaa" Omppuli mutisi. Zenzibar hymähti.
"Onko Gustaffsson muuten vielä herännyt?" hän kysyi.
"Ei ole. Näyttää kyllä pikemminkin nukkuvalta kuin tajuttomalta. Ota nyt noista ketuista selvää" Kira sanoi huolestuneena.

[Kira]

"Minusta hän näyttää siltä kuin näkisi unta kananpojista" Omppuli sanoi katseltuaan Gustaffssonia hetken.
"Yäk, kanaa" Sieppeli sanoi.
"Nälkä" Nat tokaisi ja lähti kävelemään lähellä olevaan metsään(sillä kuka voi tietää, mitä varjot syövät?)
"Voi kun saisi jotain ruokaa" Kira huokaisi ja hänen vatsansa murisi kuuluvasti.
Zenzibar muuntautui valkeaksi hevoseksi ja siirtyi syömään ruohoa.
"Ähh" Sieppeli sanoi ja pian vihermamba sihisi ruohikossa yrittäen etsiä pieniä nisäkkäitä.

Omppuli haukotteli komeasti ja katseli mietteliäänä valkoista hevosta kuunkajossa.
"Sinä pidät hänestä, eikö totta?" Kira kysyi Omppulilta.
"Mitäminäkenestä? Eipidäpaikkansa!" Omppuli sanoi nopeasti yhteen hengenvetoon ja punastui hyvin rajusti.
"Buuuusteed" Kira virnisti.
"Minäähenasasasad" Omppuli selosti hyvin sekavan kuuloisesti.
"Ei hätää, en kerro kenellekkään" Kira sanoi ja hymyili.
"Lupaatko?" Omppuli kysyi ja kallisti koiramaisesti päätään.
"Lupaan" Kira sanoi.
Juuri silloin maassa makaava kettu alkoi liikahdella.
"Hei, Gustaffsson on heräämässä" Omppuli sanoi ja valkea hevonen nosti päätään ruohon ääreltä, vihreä käärme kurkisti lähellä olevasta puskasta rotan häntä suupielessä ja metsässä liikahti varjo.
Äkkiä ketun silmät rävähtivät auki ja se katsoi kaikkia kummissaan.

[Omppuli]

"Heräsitpä viimein kettupoika", Omppuli sanoi.
"Mitä on tapahtunut?" Gustaffsson kysyi.
"Päästiin sieltä pois", Kira sanoi. Kira selitti kaiken muukin ja Gustaffsson nyökkäsi.
"Minulla on nälkä", Gustaffsson sanoi ja Omppuli nauroi.
"Kenelläpä ei olisi. Minä ainakin syön nyt", Omppuli sanoi.
"Miten?" Kira kysyi.
"No mitäs täältä löytyy. Saalistaminen on hauskaa", Omppuli sanoi ja muuttui sudeksi ja lähti metsään päin, joka oli järven vieressä. Pian Omppuli tuli takaisin, mutta ei saalis mukanaan. Hän roikotti niskasta sudenpentua, joka uikutti.
"Mistä sinä tuon löysit?" Kira kysyi. Omppuli muuttui ihmiseksi ja hymyili.
"Metsästä. Pelastin sen hukkumasta pieneen puroon. Sen emo on varmaan jossain lähettyvillä. Vien sen kohta takaisin, mutta eikö olekin hieno yksilö!" Omppuli sanoi.
"Onhan se suloinen", Kira sanoi. Valkoinen hevonen oli muuttunut taas Zenzibariksi ja nyt hänkin katsoi sudenpentua.
"Joo on se söpö, mutta vie se äkkiä takaisin ennen kuin sen emo rynnii tänne", Zenzibar sanoi.
"Joo, joo" Omppuli sanoi ja muuttui taas sudeksi ja otti sudenpentua niskasta kiinni ja lähti taas metsään.
"Miksi hän haluaa näytellä sudenpentuja?" Gustaffsson kysyi.
"Kai hän haluaa esitellä oman eläinhahmonsa hienouksia", Kira naurahti. Gustaffsson nousi seisomaan.
"Minä taidan mennä etsimään ruokaa", Gustaffsson sanoi ja muuttui ketuksi ja lähti myös päin metsää.
"Tuo jotain mitä voi paistaa myös nuotiolla!" Kira huusi ketun perään, joka nyökkäsi ja katosi sitten metsää, mutta pian metsästä kuului raivokas haukunta ja ulvontaa.
"Mitä siellä tapahtuu?" Kira kysyi. Zenzibar lähti juoksemaan kohti metsää ja muut seurasivat häntä. He olivat pian aukiolle, jossa oli kolme sutta. Yksi niistä oli Omppuli. Kaksi muuta rähisivät sille.
"Omppuli hankki itselleen taas ongelmia. Hänen ei olisi pitänyt ottaa niitä pentuja mukaansa", Sieppeli sanoi. Pian kuului jostain ulvahdus.
"Gustaffsson!" Kira säikähti ja ryntäsi syvemmälle metsään ja pian hän näki hirvittävän näyn.

[Kailey]

Gustaffsson makasi maassa verisenä ja Kira riensi hänen luokseen. Muut tulivat myös.
"Gustaffsson", Kira yritti herätellä kettua, mutta tämä ei liikahtanutkaan.
"Yritä sinä herättää häntä, minä menen auttamaan Omppulia", Kailey sanoi ja muuttui tiikeriksi lähtien saman tien juoksemaan pois.
"Minä menen myös", Zenzibar sanoi ja lähti samaan suuntaan kuin Kailey hetki sitten.
"Herää nyt", Kira maanitteli Gustaffssonia. Hetken päästä kettu aukaisi silmiään ja muuttui ihmiseksi.
"Mitä tapahtui?" Sieppeli kysyi malttamattomana ja Gustaffsson mumisi jotain käsittämätöntä.
"Anteeksi, voisitko toistaa?" Nat sanoi.
"Sudet..." Gustaffsson sanoi ja kompuroi seisaalleen.

Hetken päästä muut menivät Omppulin, Zenzibarin ja Kaileyn luo. Sudet olivat poissa.
"Mistä ne sudet ilmestyivät?" Nat kysyi, kun he lähtivät pois metsästä. Omppuli riiputti päätään.
"Ne huomasivat, että minulla oli niiden pentu ja suuttuivat vähän..."
"No, minä menen kyllä hankkimaan sitä ruokaa nyt", Gustaffsson sanoi reippaasti ja oli lähdössä, kun Kira tarttui hänen käsivarteensa.
"Sinä et mene minnekään, vaan lepäät siinä", Kira sanoi käskevästi ja istutti Gustaffssonin istumaan maahan. Gustaffsson huokaisi alistuneesti.

[Gustaffsson]

"Olen ihan kunnossa" Gustaffsson sanoi vaikka tiesi vastaväitteet täysin turhiksi.
"Etkä ole. Sinä nukut nyt" Kira sanoi tiukasti. Gustaffsson huokaisi ja nojasi puunrunkoa vasten. Kira katseli kuinka hän vähitellen vaipui uneen. Nat saapui metsästä ja istahti Kiran viereen. Kira keskitti nopeasti katseensa rätisevään nuotioon.
"Oletko tuntenut hänet kauan?" Nat kysyi nyökäten nuokkuvaa Gustaffssonia kohti.
"Neljä vuotta kaiketi..." Kira sanoi.
"Minkälainen hän on?" Nat kysyi. Kira katsoi Natia hieman yllättyneenä.
"Sellainen minkälainen hän on ollutkin seurassamme. Miksi kysyt?" Kira ihmetteli. Nat kohautti olkiaan.
"Muuten vaan..." hän sanoi ja alkoi tuijottelemaan taivaalle.