10 vuoden päästä - Jatkis, jossa myös sinä olet mukana vol 1

[Sepe]

Samalla, kun Zenzibar raivosi mitä sattuu ajoi lumisella tiellä suoraan 70-luvulta hienon hieno avoauto. Jossa ei ollut pressu kattoa.
"Pitikin hankkia avoauto," kuului naisen kiukkuinen ääni.
"Tässä on nyt jotain mätää," kuului puolestaan miehen ääni. Lumi satoi vauhdilla maahan Janne Kataja jr:än ajaessa autoa. Hänen vieressäään istui Nat, lukien kirjettä, jossa häntä ja Sepeä (eli Katajaa) pyydettiin osallistumaan kolme pimeyden lordia 2 kirjan tekoon. Viime osa oli jäänyt mystiseen räjähdykseen. Sepe ja Nat eivät olleet juurikaan muuttuneet ulkonäöltään (eivätkä mieleltään). Sepe näytti yhä vannoutuneelta juopolta ja Nat hieman hullulta. He olivat ajaneet jo pitkään kohti tylyahoa.

Lopulta he saapuivat tylyahoon ja Sepe iski jarrun pohjaan. He liukuivat piiitkän matkaa koko tyhjän kadun poikki, kunnes yhtäkkiä heidän eteensä pomppasi vihaisen näköinen tummiin pukeutunut nainen. Nainen ei huomannut autoa ja TUMPS. Auto osui naiseen ja nainen kiieri yli koneppelliltä maahan.
"Saatana sentään!!" Nainen karjui yllättävän tutulla äänellä. Sepe ja Nat kurkistivat autosta.
"Zenz!" Nat huusi. "Voi anteeksi kovasti, kävi pieni vahinko."
"Ei se mitään, saatte anteeksi. Mistä te olette auton hankkineet?" Zenz kysyi yhä selvästi ärtyneenä.
"Öööh. Tuota noin. Ei ole sinun bisneksiäs," Sepe heitti hatusta.
"Oletteko te varastaneet sen?" Zenz kysyi epäilevä ilme kasvoillaan.
"Eieieiei," Nat kielsi. Yhtäkkiä kuului huuto: "Hei nainen! Nyt kyllä palaat takaisin!" Se oli Daniel.
"Mitäs tämä on?" Sepe kysyi katsoen kumpaakin. "Oletteko te aviossa ja nyt jotenkin niinkus riidoissa?"
"Never," Zenzibar vastasi tuimasti.

Samalla Omppuli oli epätoivoinen. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Hän ei tiennyt miten päästä pois. Kiveen ilmestyi teksti: Jos sua nyt nii hirviästi ihmetyttääpi, että miten sää pääset poies niin kannataiskohan vaan hypätä ilmaan (ilman kiveä). Sillon sää tairat päästä poies, jos nyt mää oikeen muistasin. Ensin Omppuli hämmästyi kuinka kivi oli vaihtanut "puhe" tyyliään, mutta sitten hän heräsi aatoksistaan ja hyppäsi.

[Pörri]

Yhtäkkiä Omppuli huomasi olevansa Taikaministeriön aulan suihkulähteessä. Ohi kulkijat ihmettelivät miksi Omppuli sinne tupsahti.
"Öh.. Ilmiintyminen meni vähän.. ohi!" Omppuli naurahti, häntä ihmeissään katsoville ohikulkijoille.

Daniel ja Pörri istuivat Zenzibarn baarissa (mikä se nimi olikaan?). Danny ja Zeria olivat toisessa huoneessa leikkimässä ja Zenzibar palvelemassa muitaasiakkaita, joihin kuului myös Nat ja Sepe. Omppuli ryntäsi ovesta sisään ja Zenzibar, Daniel ja Pörri huokaisivat helpotuksesta.
"No, saitko sen?"
"En! Siinä oli joku ihme loitsu että jouduin aivan yksin, mutta pääsin sieltä pois kun tiputin kiven ja hyppäsin!"
"Miten me nyt voimme toteuttaa suunnitelmamme toisen osan?"

[Gustaffsson]

"Emme mitenkään. Joko hoidamme sen kiven meille tai annamme suunnitelmamme olla" Omppuli totesi.
"EI IKINÄ!" Daniel karjaisi ja iski nyrkkinsä pöytään niin että kaikki hätkähtivät.
"Me hoidamme sen, tapahtui mitä tahansa. Minä haluan sen. Minä haluan sen! Kaikki jotka yrittävät estää minua KUOLEVAT!" Daniel huusi. Sen ajan kun hän puhui hän näytti aivan eri ihmiseltä. Omppuli ja Pörri katsoivat häntä oudosti ja asiakkaat katsoivat kaikki järkyttyneinä, samoin Zenzibar. Daniel ei ollut moksiskaan vain ryysti juomaansa.
"Niin se vain on" hän totesi.
"Kuule, joku asiakkaista voi olla taikaministeriön työläinen. On parempi ettemme ole täällä" Omppuli sanoi ja he lähtivät baarista.
"Huomenna kello kaksitoista, minun kotonani. Sovitaan uusi suunnitelma" Daniel sanoi ja lähti kävelemään eri suuntaan. Hetken käveltyään hän huomasi jonkun seuraavan häntä. Hän kääntyi katsomaan ja huomasi Gustaffssonin.
"Ei nyt, Gust. Minulla ei tosiaankaan ole aikaa leikkiä kanssasi..." Daniel totesi kyllästyneenä.
"Senkin perkele" Gustaffsson sanoi vetäen taikasauvan esiin.
"Hei, saitte jo penskanne takaisin. Mitä syytä suuttua?" Daniel sanoi.
"Tiedän että saimme, mutta en silti tule unohtamaan sitä" Gustaffsson sanoi.
"Tiedät ettei sinusta ole minulle vastusta. No, annan sinulle opetuksen ja se jää viimeiseksi oppitunniksi. Sinusta tuskin jää tarpeeksi jäljelle jotta voisit taistella uudelleen" Daniel sanoi vetäen myös taikasauvan esiin.

[Sepe]

Taistelu alkoi hurjana. Kummatkin loihtivat mahdollisimman kipeitä loitsuja vastustajiaan kohti. Pian kummatkin vuotivat pahasti verta, mutta heillä oli sisua kuin suomen leijonalla ja he jaksoivat taistella. Pian paikalle ilmestyi baarista poistuneet Sepe ja Nat.
"Mitäs täällä tapahtuu?" Sepe kysyi kantaen sipsi pussia jonka oli ostanut.
"Ystävien välinen pieni keskustelu vain," Gustaffsson ähki. "Häipykää."
"Jumankekka sentään! Niillä on verinen tappelu menossa!" Nat huusi.
"Kyllähän se tässä huomattiinkin," Sepe sanoi mutustaen sipsiä. Yksi Danielin loitsuista lensi kohti Sepeä. Hän ei ehtinyt väistää sipsien syömiseltään ja sai ison viillon naamaansa.
"Ai prkl!!!" Sepe huusi kivusta.
"Miten sinä kehtaatkin vahngoittaa Sepeä!!! Sinä julma paska!" Nat karjui ja hyökkäsi kynsin ja hampain (kirjaimellisesti) Danielin kimppuun. Gustaffsson jäi tuijottamaan Nattia tyynesti, kun tämä hakkasi Danielia.
"Hänellä on yhä suojeleva olemus sinua kohtaan?" Gustaffsson puoliksi kysyi ja puoliksi totesi. Sepe jupisi joitain kirosanoja ennen, kuin puhui.
"Ilmeisesti. Tuota ei ole näkynyt sitten lähtömme jälkeen," Sepe sanoi pidellen yhä kasvojaan. Gustaffsson nappasi sipsi pussin ja istui maassa makaavan Sepen viereen.
"Otatko?" Gustaffsson kysyi ojentaen pussia.
"Ei kiitos," Sepe kieltäyti. Siinä he istuivat katsellen tappelua, Gustaffssonin syödessä sipsiä. Pian, kuitenkin kuului iso: PAM! Ja Nat lensi kovalla vauhdilla päin yhtä tylyahon mökin seinää. Hän valui hankeen ja jäi siihen liikkumatta.

[Omppuli]

"Nat!" karjaisi Sepe ja ryntäsi Natin luo, joka makasi lumihangessa liikkumattomana. Päässä oli haava, josta tuli verta. Hanki järjäytyi punaiseksi Natin alla. Gustaffsson lopetti sipsien syömisen ja alkoi taas kaksintaistella Danielin kanssa. Pörri ja Omppuli olivat kääntyneet matkaltaan, koska kuulivat selviä taistelun ääniä. He päättivät mennä tarkistamaan onko Daniel kunnossa. Pörri seurasi kamppailua kuin tennisottelua, mutta Omppuli meni kuin rauhanlähettiläs heidän väliinsä.
"Hei hyvät miehet älkää tapelko!" Omppuli sanoi ja asettui heidän väliinsä kädet levällään. Pörri kiiruhti pitelemään Danielia aloillaan. Gustaffsson tuijotti Omppulia.
"Sinä sieppasit poikani", Gustaffsson murisi. Omppuli jähmettyi ja katsoi hiukan peloissaan Gustaffssonia.
"Ööh. Niin mutta tuo käski!" Omppuli puolusteli ja osoitti Danielia, joka katsoi loukkaantuneena Omppulia.
"Sinä suostuit, senkin torvi!" Daniel sanoi ja riuhtaisi itsensä Pörrin otteesta, joka kaivoi taikasauvansa kuitenkin esiin ettei Daniel vain alkaisi uudelleen tapella.
"Daniel rauhoitu", Pörri sanoi.
"Sinä et minua määrää", Daniel ärähti. Pörri huokasi.
"Tämä on omaksi parhaaksesi. Kangistus", Pörri sanoi ja Daniel jähmettyi juuri siinä samassa asennossa missä olikin. Taikasauva osoittamassa Gustaffssonia. Omppuli tuijotti suu auki Pörriä, joka pudisteli päätään toruvasti katsoessaan liikkumatonta Danielia. Gustaffssonkin katsoi ihmeissään Pörriä, joka lähti leijuttamaan Danielia turvallisen välimatkan päähän ja poisti loitsun. Omppuli ja Gustaffsson kuulivat kahden korttelin päästä Danielin hurjan karjunnan ja rähinän. Omppuli päätti kipittää takaisin Zenzibarin baariin, mutta Gustaffsson pysäytti hänet.
"Mitä teit minun pojalleni?" Gustaffsson kysyi aika uhkaavasti.
"En mitään. En minä niin raaka ole että´tekisin jotain lapsille. On minullakin sentään oma poika", Omppuli sanoi ja riuhtaisi otteensa ja juoksi kiireesti Zenzibarin baariin.

[Pörri]

"Äiti?" Marcus sanoi Sieppelille.
"Niin Marcus?"
"Voisinko minä mennä taas joskus leikkimään Dannyn kanssa?"
"Et! Se poika on vaarallinen ja hänen vanhempansa myös!"
"Mutta äiti! Minulla oli niin hauskaa! Ja Dannyn vanhemmat ovat tosi kivoja!"
"Ovatko tosiaan? Sinä et taida aivan tuntea heitä! He ovat rikollisia ja vaarallisia ja se seura jossa he liikkuvat... No Pörri ei saa kovin tuhoa aikaan!"
"Mitä täällä puhutaan?" kuului ääni ovelta.
"Gustaffsson! Mitä sinulle on tapahtunut?"
"Ei mitään kummempia, tappelin vain Danielin kanssa! Kuulin että puhut Pörristä! Hän kyllä saa aika paljon tuhoa aikaan. Muistatko mitä hän teki Danielille viimeisenä koulupäivänä?"
"Viikko sairaalassa... No niin Marcus! Sinä ET pääse enää koskaan leikkimään Dannyn kanssa!"
"Miksi he muuten ovat Pörrin kanssa vielä kavereita?"

[Gustaffsson]

"Kymmenessä vuodessa voi tapahtua mitä tahansa" Gustaffsson totesi.
"Pörri- rikollinen?" Sieppeli ihmetteli. Gustaffsson kohautti olkiaan.
"Noh, mietitään sitä myöhemmin" hän sanoi.

"Minä olisin tappanut hänet" Daniel mutisi Pörrille, joka näytti hieman kauhistuneelta Danielin ärtymyksestä.
"Minusta meidän ei pitäisi tappaa ketään. Saisimme auroreita peräämme" Pörri mutisi.
"Hiljaa! Kuka tätä operaatiota johtaa? Sinäkö? Vai sinäkö, Omppuli? Vai Zenzibar? Kenelläkään teistä ei ole munaa ryöstää sitä kiveä!" Daniel karjui.
"Ei ilmeisesti. Ylireagoit silti todella, todella pahasti" Omppuli totesi ärtyneesti.
"Hiljaa, nainen. Minun on mietittävä uusi suunnitelma" Daniel mutisi ja alkoi höpöttämään lähinnä itsekseen.

[Omppuli]

varaus

[Zenzibar]

Marcus murjotti. "No saanko minä tavata edes sitä siistiä tätiä? Silläkin oli lapsi! Tosin tyttö.. pöh, tytön on tyhmiä!"
Sieppeli naurahti. "Tytöt eivät ole tyhmiä, ja mitä 'siistiä' naistä sinä tarkoitit?"
"Sitä jolla on ne siistit korut naamassa!"
Sieppeli tajusi. "Ai sinä tarkoitat Zenzibaria! Tuota, et, et sinä saa häntäkään tavata."
"Miikseen? Epäreilua! Hän on tosi siisti ja hän oli sen Volmortinkin tiimissä joskus ja -"
"Marcus! ÄLä ikinä mainitse sitä nimeä tässä talossa! Ja se, että Zenzibar ol hänen 'tiimissään' ei todellakaan ole siistiä! Kaikkea muuta!" Sieppeli ärsyyntyi.
Marcus marisi ja juoksi huoneeseensa. "Sinä olet epäreilu!"
Sieppeli huokaisi.

Zenzibar saisoi hetken paikallaan ja kaikkoontui sitten itsekin. Hän ilmestyi Viistokujalle ihan Viistokujan ja Iskunkiertokujan kulmaan, missä hän, Omppuli, Danny ja Zeria asuivat.
Hän teki pari taikaa, purkaakseen taloa suojaavat loitsut.
Sisällä hän riisui viittansa ja huusi Zeriaa, joka oli -toivottavasti- tullut jo kotiin.
"Zeria!"
Ei vastausta.
"Zeriaa?"
"Hän ei ole täällä."
Zenzibar säikähti, ja pyörähti ympäri taikasauva ojossa. Hän katsoi Voldemortin haamua silmiin.
"Hullu ukko! Sinä säikäytit minut! Vaikka kuinka olisit Omppulin isä, sinä et SAA säikytellä minua noin! Ja miten niin ei ole täällä? Missä hän sitten on?"
Voldemort nauroi. Hänellä oli ikävä tapa tulla vierailulle tyttärensä luokse tämän tästä.
"Ei ole täällä ei..."
Zenziabr suuttui. Voldemortin haamu oli ärsyttävä. "Sano nyt missä hän on, tai minä anon ministeriöltä sinun karkoittamistasi!" Zenzibar uhkasi.
Voldemort nauroi. "Eivät he uskalla edes katsoa minuun päikään! Mokomat pellet!"
Zenzibar huokaisi. Se oli totta.
"Mitä täällä tapahtuu?" Omppuli kysyi.
"Tyttäreni! Mitä kuuluu?" Voldemort hihkaisi.
Zenzibar pyöritty Omppulille silmiään. "Tuo sinun rakas isäpappasi tuli vierailulle, säikytti minut, eikä suostu kertomaan missä Zeria on. Olen hänestä huolissani..."
Omppuli katsoi isänsä haamua. "Jaha. Miksi sinä et kerro Zenzibarille missä Zeria on? Ajattele, jos minä olisin kadonnut, eikä Zenzibar kertoisi sinulle missä olen!"
Vodemort mietti hetken. "Totta. No, totuushan on että... En tiedä!" Voldemort räkätti. "Ei aavistustakaan! Hahaa!"
Zenzibar melkein murisi. "Omppuli, ei pahalla, mutta isäsi on kamalampi kuolleena kuin elävänä!"
Zenzibar laittoi viitan päälleen ja lähti ulos. "Minä menen etsimään Zeriaa!"

[Mwah.. Voldesta on kiva kirjottaa xP]

[Kailey]

Omppuli juoksi kiireesti Zenzibarin perään. Minä tulen mukaan.
No tule sitten, mutta nopeasti, Zenzibar sanoi ärtyneesti, hän halusi liikkeelle nopeasti. Omppuli nappasi viittansa ja he lähtivät lumituiskuun.
Älkää olko pitkään! Voldemort huusi heidän peräänsä ja Omppuli pamautti oven kovaa kiinni.
Missähän hän on? Omppuli kysyi yrittäessään pysyä Zenzibarin vauhdissa.
Joku on varmaan vienyt hänet, Zenzibar sanoi tuimasti.
Kuten?
Kenenköhän lapsen me sieppasimme? Zenzibar naurahti kuivasti. Kun Omppuli ei näyttänyt ymmärtävän, hän lisäsi: Gustaffssonin ja Sieppelin tietysti!
Omppuli purskahti nauruun ja Zenzibar katsoi häntä kuin hullua. Ei ikinä! Ne nynnyt eivät tekisi mitään sellaista.

"Olette hulluja!" Sieppeli huudahti heti kun Zenzibar ja Omppuli olivat kysyneet kysymyksensä. "Menkää etsimään häntä jostain muualta, me emme ole lastensieppaajia. Toisin kuin eräät."
"Joo joo, älä jaksa. Eikö hän varmasti ole täällä?" Omppuli puuskahti.
"Ei ole", paikalle saapunut Gustaffsson sanoi. "Joten voitte lähteä", hän lisäsi uhkaavasti.
"Mennään, mennään", Zenzibar sanoi ja kaikkoontui Omppulin kanssa pois.

"Kuka hänet olisi voinut viedä?" Zenzibar kysyi hermostuneena. Silloin oveen koputettiin ja hän meni avaamaan. Kailey astui sisään pitäen kättään Zerian olkapäällä.
"Tämä löytyi tuolta pihalta", Kailey sanoi. Zenzibar kiljaisi ja riensi halaamaan tytärtään.
"Miksi sinä siellä olit?" Omppuli kysyi ja Zerian huuli tärisi.
"Se mies tuli tänne ja yritti siepata minut enkä uskaltanut tulla kotiin. Pyysin Kaileyta saattamaan minut", Zeria sanoi.
Zenzibar katsoi Kaileyta kiitollisena ja kysyi Zerialta: "Mikä mies?"
Zeria ei kuitenkaan vastannut, joten Kailey vastasi hänen puolestaan.
"Daniel kuulemma."

[Nat]

Zenzibar kiukustui. Hän ei voinut uskoa sitä Danielista, mutta muisti edellisen illan(?) erittäin hyvin.
"Minne Daniel on mennyt?" hän kysyi rauhallisesti, mutta mietti kuitenkin kuumeisesti suunnitelmaansa.
"Senkus tietäis..." Kailey pyöritteli silmiään,"hän ehti kaikkoontua ennen kuin ehdin kunnolla edes häntä nähdä."
"No minne hän olisi voinut mennä?" Zenzibar kysyi vaativasti.
Omppuli katseli naisten keskustelua vähän syrjemmällä.

Tylyahossa:
Sieppeli oli viettämässä rentouttavaa iltaa Kolmessa luudanvarressa kaiken kaaoksen keskellä miehensä Gustaffssonin, Sepen ja Natin kanssa. Hän oli jättänyt Marcuksen vahvojen loitsujen taakse kotiin, jossa poika murjotti vieläkin ja sekös Sieppeliä harmitti.
Nyt heillä oli meneillään huima kisa siitä kuka saa juotettua kenetkin pöydän alle ennen kuin kaikki sammuvat jos sammuvat. Kisaa johti ylivoimaisesti Gustaffsson, joka ei mennyt helposti humalaan ja kisan oli häviämässä Nat. Nat alkoi jo hoippua muihin pöytiin juttelemaan mitä sattuu ja päätyi pian kenenkään estelemättä nurkassa piilottelevan Danielin pöytään. Daniel näytti hieman vaivautuneelta kun Nat tunnisti tämän vaivoin:
"Sä näyttää tuthulta ihan varmhasti. Shun nimi on vhaikka nhyt Delladonna ku en muista shun oikeeta nimees", näin Nat aloitti ja aloitti mielestään hupaisan keskustelun punaisen ja erittäin hiljaisen Danielin kanssa keskustelun siitä sun tästä.
Parin pöydän päässä muut katselivat hieman huvittuneina Natin sooloilua humalassa, mutta harmittelivat mielessään sitä että ketään ei vielä oltu juotu pöydän alle.
Nyt Sepe aloitti humalaisen keskustelunsa, mutta ihme kyllä ei sammaltanut yhtään. Sieppeli katseli Sepeä lasittunein silmin ja alkoi kuunnella Sepen tarinointia Gustaffssonin kanssa:
"Niin, mehän ei tiedetä ton Natin kanssa mitä teille on tapahtunu tässä kymmenen vuoden aikana, ku ei edes sanottu hyvästejä ku lähettiin nii kiireesti. No nyt se ei taida olla mun kiinnostukseni kohde mutta kerron mielelläni meidän kahen matkasta maailmalla"
Nyt Sepe piti ryyppytauon ennen kuin jatkoi:
"Nii eka vuonna me mentiin tonne ööh... pohjoismaihin ja tähän väliin me ollaan oltu koko ajan Euroopassa matkustamassa. Nii kierrettiin Norjet ja Suomet, kylmiä paikkoja tai no satuttiin sinne talven aikoihin eli oma mokahan se oli. Sitten mentiin tonne Baltian maitten kautta Puolan läpi Saksaan ja Nat sai tilaisuuden käyttää kielitaitoonsa. Yhessä vaiheessa se meinas saada turpaasa ku se sekos vähän sanoissa yhen vanhan juopon kanssa. Se oli ihan puhas jästi. No pitihän mun se selvittää tietysti"
Sepe röyhisti rintaansa, mutta tarina jatkui koska hän oli vasta päästy vauhtiin:
"Nii oltiin noin puoltoista vuotta Saksassa ja sitten oltiin pika visiitillä Tanskassa noin pari kuukautta. Mukavaa seutua. Sieltä mentiin Ranskaan ja piipahdettiin täällä Englannissakin sillä junalalla meren ali. Ihmeellisiä nämä jästit. Nii oltiin Ranskassa oppimassa vähän kieltä noin kaks vuotta mut sitten vaellettiin Espanjaan Pyreneiden yli jalan. Sitten siitä mentiin asumaan Maroccoon vähäksi aikaan. Sitten meille meinas tulla eka lapsi mutt se kuoli parin päivän ikäsenä"
Tässä välissä Sepe piti pienen hiljaisuuden surullisen näkösenä.
"No Nathan joutu siitä parantolaan Italiaan oikein mukavien parantajavelhojen pariin. Mä lähdin laskettelemaan Alpeille siks aikaa, mutta tottakai mä kävin katselemessa tuota Natia aina joskus. Sitten käytiin Afrikassa louhimassa hopeeta pari kolme vuotta eli nyt on menty puolet meidän matkasta. Nii saatiin hopeat itellemme ja taottiin niistä sitten toisillemme sormukset tai no muovattiin taikuuden avulla ne. Pidettiin pienet häät Kaukasuksella eli me kaks ja pappi", Sepe näytti hienoa sormustaan kahdelle kuuntelijalleen. Sormuksessa oli viisi liikkuvaa lumihiutaletta. Ne olivat hopean valkoiset eli hieman kirkkaammat kuin pohjaväri.
Sepe jatkoi:
"Piipahdettiin tuolla Intiassa kattomassa Natin vanhempia ja senkös isä sitten suuttu mulle ja tuli tosi kiireinen lähtö mulle. No Nat sopi kaiken ja kaikki päätty hyvin, aamen. Siinä meni noin vuos ja sitten käytiin moikkaamassa mun vanhempia Kyproksella. Ne on mukavaa väkeä ainakin Natin mielestä. No siitä kulu 4 vuotta kierrellessä näitä pikkuvaltioita ja kyliä. Saatiin paljon hyötyä siitä reissusta. Osaan jotain 12 kieltä ku piti opetella ja paljon muistoja."
Sepe joi pikku huikan kostuttaakseen suutaan:
"No ööh.. no vaikka ostettiin tämä meidän auto Italiasta halvalla ja kärrättiin se tänne asti"
Näin Sepe lopetti mahtavan tarinansa ja huomasi Natin sammuneen yksikseen pöytään(Daniel oli kadonnut ihmeellisesti paikalta)
"No Gustaffsson taisit voittaa tämän kisan, tuossa kymppi sulmuja niinkuin lupasin. Voitaisiinko me tulla Natin kanssa teille yöksi ku ei meillä nyt vielä sitä vakinaista asuntoa vielä ole?"
"Tottakai vai mitä Gust?" Sieppeli sanoi heti.
Gustaffsson tyytyi nyökkäämään sillä hän oli nähnyt Pörrin pelmahtavan sisään kiireesti ja hätääntyneenä. Tämä näytti etsivän jotakin, mutta tuloksetta. Hän puristi jotain takkinsa sisällä.
"Sieppeli vie Sepe ja Nat meille ja pysy siellä." Gustaffsson sanoi hiljaa Sieppelille ja otti tätä hartioista kiinni varmistaakseen että viesti meni perille. Sitten hän käveli kohti Pörriä.
Sieppeli kohautti olkiaan ja pyysi Sepeä avuksi kantamaan Natia hartioista heille. Matka johti loivaa ylämäkeä ja vain parin kymmenen metrin päässä häämötti Sieppelin, Gustaffssonin ja Marcuksen koti.
Sisälle päästyään ja tietysti taikojen purkaumiseen käytetyn ajan jälkeen Sieppeli huhuili Marcusta, mutta mitään ei kuulunut. Hän käveli yläkertaan ja kurkisti Marcuksen huoneeseen.Poika nukkui sikeästi vuoteellaan pyjama päällään ja hiukset pörrössä.
Sieppeli hymyili ja kävi suukottamassa poikaansa hellästi poskelle. Marcus kierähti unissaan, kun Sieppeli laittoi oven kiinni jäljessään. Alakertaan mentyään hän patisti Sepen nukkumaan Natin viereen vierashuoneeseen hiljaa.

//Mun elämäni pisin jatko! ja meni melkein tunti kirjoittaessa:) kerranhan se tapahtuu elämässä//

[sooda]

Sitten Sieppeli kuuli ovikellon soivan. Kuka siellä nyt tähän aikaan olisi?
"Moi..." sanoi kaukaisesti tuttu ääni, kun Sieppeli avasi oven. Hahmo astui sisään. Ja siinä, Sieppelin edessä, seisoi ilmielävänä, kukaan muukaan kuin Sooda!
"Hei!" sanoi Sieppeli vaimealla äänellä halaten Soodaa. "Mistäs sinä siihen yhtäkkiä tupsahdit?"
"Olin lähistöllä, ja kuulin jostain, että te asutte nykyään täällä. Ööö, tämä on nyt hiukan noloa, mutta... En saanut msitään kylästä yösijaa, joten..." sanoi Sooda, mutta Sieppeli keskeytti hänet.
"Totta kai sinä tulet meille" hän sanoi ja laittoi Soodan takin naulakkoon. Sooda hymyilikiitollisena.
"Haluaisitko kuppin teetä? Siinä samalla saat kertoa, mitä sinulle on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana", Sieppeli sanoi.
"Kuulostaa ihanalta", sooda sanoi. He menivät keittiöön ja istuvat pöydän ääreen. Sieppeli kertoi oman elämäntilanteensa ensin.
"Ai niin! Unohdin kokonaan, arvaas, ketkä täällä myös ovat! Sepe ja Nat!" Sieppeli sanoi innostunenna. He olivat taineet lisätä teehen vähän jotain vahvempaa, eivät kai he muuten olisi noin pirteitä ja iloisia siihen aikaan yöstä...

[Pörri]

Aamulla Sieppeli heräsi säpsähtäen. Hän oli vieläkin keittiössä ja pöydällä oli pari Tuliviskipulloa.
"Huomenta!" kuului iloinen ääni keittiön ovelta. Sepe ja Nat seisoivat siinä pirteinä.
"Au!" Sieppeli mutisi ja hieroi päätään.
"Taisit ottaa vähän liikaa eilen!" Nat sanoi.
"Joo. Soodan kanssa. Hän tuli illalla!" Sieppeli sanoi ja katsoi nukkuvaa Soodaa.
"Huomenta kaikki!" Gustaffsson huudahti "Sieppeli! Oletko sinä juonut?"
"No.. Sooda tuli eilen"
"Marcus! Aamiaiselle!" Gustaffsson huusi yläkertaan. Vastausta ei kuulunut. "Hän nukkuu vielä! Minä menen herättämään hänet!"
"Otatteko teetä?" Sieppeli kysyi ja alkoi raivata pöytää.
"Anna minun! Sinä näytät hieman huonovointiselta!" Nat sanoi.
"Voi kiitos, Nat!"
"Sieppeli! Missä Marcus on?!" Gustaffsson ryntäsi huoneeseen.
"Marcus!" Sieppeli kutsui.

"Hei Marcus! Mitä sinä täällä teet?" Omppuli kysyi ja katsoi ovella seisovaa Marcusta.
"Minä vain että.. voisikohan Danny taas leikkiä minun kanssani tänään?"
"Tietysti hän voi! Tule sisään sieltä pakkasesta!"

[Sieppeli]

Hetken päästä puhelin soi Gustaffssonin ja Sieppelin kotona. Sieppeli meni vastaamaan.
"Hei Sieppeli!" Omppulin ääni sanoi. Sieppeli ei ehtinyt sanoa mitään kun hän jo jatkoi. "Niin tuota Marcus ilmestyi tänne tuossa äsken.. Sinä varmaan tulet kohta hakemaan häntä, eikö vain?" Gustaffsson katseli sivusta Sieppelin ilmeitä. Aluksi nainen näytti säikähtäneeltä, joka muuttui vihaiseksi, mutta lopulta se heltyi.
"No, hyvä juttu, että hänellä on kaverikin." Sieppeli sanoi iloisesti. Gustaffsson katsoi häntä kysyvästi ja Sieppeli tökkäsi sormensa Kolmen pimeyden lordin (meniköseniminoin?) kannen päälle - se oli jäänyt siihen pöydälle - ja suoraan Omppulin naamaan.
"Jos se vain sinulle käy, niin Marcushan voisi jäädä tänne. Lupaan kyllä palauttaa hänet ennen kuutta." Omppuli sanoi ja Siepppeli myöntyi. Puhelu katkesi.
"Minä en ymmärrä sinua." Gustaffsson sanoi. "Aluksi huudat pojalle, ettei saa ikinä mennä sinne, ja sitten.."
"Miksi turhaan yrittää seurata ryhmyn liiketta, kun kohta toinen osuu päähän?" Sieppeli sanoi edelleenkin iloisesti ja meni takaisin keittiöön.

Omppuli mietti missä Daniel mahtaisi tällä hetkellä huidella. Pystyisikö hän todellakin hankkia itse Onnenkiven, kun Omppulikaan ei pystynyt siihen.

Daniel ei miettinyt missä Omppuli olisi. Itseasiassa hän oli naiselle niin vihainen, että oli tuhonnut kotonaan kaiken mikä muistuttaisi hänestä. Samoin taikasauvansa, jonka kappaleille hän huusi, vastausta saamatta.

[Omppuli]

Danielilla ei ollut kuitenkaan harmainta aavistusta saada kiveä ilman Omppulia. Omppulista olisi ollut suuri hyöty. Yksi ainokainen valokuva oli säästynyt Danielin raivokkaasta hyökkäyksestä, mutta se lojui nyt lattialla. Siinä oli Omppuli, joka katsoi Danielia hiukan moittivasti kun näki muut valokuvat paperisilppuna ja tuhkana, mutta valokuva Omppuli hymyili ja vilkutti sitten Danielille. Daniel katsoi raivoissaan valokuvaa ja kohotti taikasauvansa räjäyttääkseen viimeisen valokuvan. Valokuva-Omppulin hymy hyytyi ja tämä nosti kädet pään suojakseen kun valokuva kärähti tuhkaksi. Daniel siivosi sotkun ja alkoi kävellä ympyrää. Pörri voisi toki auttaa häntä, mutta Daniel tarvitsi lisää väkeä, mutta kuka auttaisi häntä? Daniel ei tiennyt kysymykseen vastausta.

Omppuli hääti ajatukset Onnenkivestä. Häntä ei kiinnostanut koko möhkäle enää. Omppuli oli onnellinen ilmankin kiveä ja ei sillä aitoa onnea saisi. Omppuli katsoi hellästi Dannya, joka leikki Marcusin kanssa. Sitten hän taas ajatteli Danielta. Miksi tämä oli halunnut siepata Zerian? Zenzibar oli raivoissaan ja puhisi itsekseen ja nimitti Danielia kaikilla mahdollisilla haukkumanimillä. Zeria istui keittiön pöydässä kaakao-muki kädessään ja tuijotti tyhjyyteen. Omppuli istahti Zerian viereen, joka käänsi katseensa Omppuliin.
"Miksi Dannyn isä halusi siepata minut, Omppu-täti? En ole tehnyt mitään pahaa", Zeria sanoi ja hänen silmiinsä kohosivat kyyneleet. Omppuli huokasi.
"Daniel on vihainen minulle ja minä hänelle. Hän kai ajatteli kostaa minulle tällä tavalla", Omppuli sanoi surullisena.
"Miksi Daniel-setä tekisi sellaista? Miksi hän haluaa kostaa minun kauttani? Miksei hän ottanut Dannya?" Zeria kysyi. Fiksu tyttö. Minä en olisi hoksannut tuota, Omppuli ajatteli.
"Sinä olet kiltti ja fiksu tyttö, Zeria. Minä lähden puhumaan Danielille. Sano Zenzibarille minne olen mennyt. Daniel on mennyt liian pitkälle", Omppuli sanoi ja nousi ylös. Sitten hän sanoi itsekseen:
"En ole varma palaanko ehjänä, mutta riski on otettava."
Zeria näytti säikähtäneeltä ja kun Omppuli oli kaikkoontunut, hän riensi Zenzibarin luo.
"Äiti, äiti! Omppu-täti meni Daniel-sedän luo ja hän sanoi että ei välttämättä palaa ehjänä kotiin. Onko hän pulassa?" Zeria kysyi. Danny lopetti leikkimisen ja käänsi katseensa Zenzibariin.
"Onko äiti pulassa, Zenz-täti?" Danny kysyi huolestuneena.

Gustaffsson katsoi ihmeissään vaimonsa perään, mutta kohautti sitten olkiaan ja otti päivän profeetan pöydältä ja alkoi lukea sitä. Sieppeli hääräsi keittiössä ja mietti Marcusta. Ei tätä käynyt estäminen kun toinen oli juuri löytänyt kaverin, mutta entäs sitten koulussa? Entäs jos nämä joutuisivat eri tupaan? Siihen kaatuisi ystävyys ja hänen poikansa murtuisi. Se ei kävisi päinsä, mutta nyt oli liian myöhäistä enää perua. Pojat olivat ystävystyneet, nyt täytyi vain alkaa valmistella Marcusta mahdolliseen iskuun ja pian, sillä Dannyhan menisi Tylypahkaan jo ensi vuonna!

Omppuli koputti varovasti Danielin ovea. Daniel avasi oven juron näköisenä ja kun hän näki Omppulin, joka katsoi varuillaan Danielia, hän aikoi sulkea oven, mutta Omppuli esti sen.
"Daniel, meidän täytyy puhua muutamasta asiasta", Omppuli sanoi. Daniel mietti hetken, mutta päästi sitten Omppulin sisään. Omppuli katsoi sotkuista taloa ja meni sitten sohvalle olohuoneeseen. Daniel tuli perässä.
"Daniel, minä olen pahoillani että sanoin sinulle sellaista. Kaikki me olemme yhtä taitavia. Daniel kiltti, kerro miksi sinä yritit siepata Zerian. Mitä pahaa hän on sinulle tehnyt? Jos tahdot vahingoittaa minua niin sieppaa minut, mutta älä viattomia lapsia", Omppuli sanoi.
"En minä sinua halua vahingoittaa", Daniel sanoi hiljaa. Omppulin silmät pyöristyivät yllätyksestä.
"Mitä sinä sitten haluat?" Omppuli kysyi.

[Pörri]

"Älkää huoliko! Ei Danielista ole mitään vaaraa Omppulille! Omppuli osaa kyllä pitää puolensa! Danielin tässä pitäisi pelätä!" Zenzibar sanoi.
"Eikai äiti tee mitään pahaa isälle?" Danny kysyi hätääntyneenä.
"Ei ei tietenkään! Jatkakaa vain rauhassa leikkejänne!"

"Näetkö Omppuli minulla on hieman juttuja kesken!" Daniel sanoi ja näytti sekamelskaa ympärillään.
"Ai sinun täytyy siivota?"
"No, eikun kuule sotkempa tässä vielä lisää! Mene jo! Puhutaan joskus myöhemmin!"
"Ei kun me puhumme nyt! Mitä sinä oikein salaat?"
"ULOS!"

"Mihin tupaan sinä haluaisit Tylypahkassa?" Danny kysyi Marcukselta.
"Luihuiseen! Sehän on parhain tupa Tylypahkassa!" Marcus vastasi.
"Minäkin! Koko sukuni on ollut siellä!"
"En minä halua mihinkään kuraveristen tupaan! Varsinkaan Puuskupuhiin!" Danny sanoi.
"Puuskupuh, hyi!"

[Zenzibar]

Daniel näytti vaarrallisen paljon siltä Danielilta, jonka Omppuli oli nähnyt kauan aikaa sitten, Dracon 'valtakauden' aikoihin.
"Daniel, selittäisit nyt!" Omppuli yritti vielä.
Daniel otti Omppulia tiukasti kädestä ja heitti tämän ulos talostaan. "ULOS NAINEN! EIKÖ SANOA KUULU?!" Mies paiskasi ove kiinni, jättäen Omppulin oven taakse.
omppuli pudisti lunta vaatteistaan ja nousi ylös. "Mitä sinulle on tapahtunut, Daniel?" Omppuli kuiskasi hiljaa, kylmenevään ilmaan.

Zenzibar huolehti Omppuli puolesta, mutta hän ei halunnut pelästyttä lapsia. Hän teki kolmikolle kuumaa juotavaa ja nousi ylös heidän luokseen.
"Otatteko juotavaa lapset?"
Zeria tuli ottamaan kaakao mukin äidiltään. "Kiitos äiti."
"kiitos Zenz-täti!" Pojat sanoivat kuorossa ottaessaan mukit Zenzibarilta. Zenzibar hymyili.
"Mitä te teette?"
"Mietitään mihin tupaan me haluamme", Danny vastasi.
"Ai niinkö?" Zenzibar virnisti. "No, tuliko kaikille sama tupa?"
Marcus mietti ja katsoi sitten Zeriaa. "Mihin tupaan sinä haluat? Et sanonut vielä."
Zeria mutristi suutaan ja mietti. "Samaan kun äiti ja isi."
Zenzibarin hymy hyytyi hieman, kun Zeria mainitsi isänsä. Zenzibar oli kertonut Zerialle isästään kaunistellun totuuden. Hän oli jättänyt Dracon tekemät kamaluudet Zerialle pois, ja oli myös halunnut jättää ne pois heidän kirjastaan. Niin oli parempi.
"Vai niin, no mihin pojat haluavat?"
"Luihuiseen! Se on paras tupa. Äiti ja isikin oli siinä! Ja ukki!" Danny huusi innoissaan.
Zenzibar hymyili. Ainakin lapset olisivat samassa tuvassa, mikäli heidän toiveensa toteutuisi. Tosin Sieppeli ei tulisi pitämään siitä, että hänen poikansa tahtoi Luihuiseen...
Ovelle koputettiin.
Zenzibar meni avaamaan ja toivoi, että se olisi Omppuli. Hän ei tosin vaivautuisi koputtamaan...
"Hei Zenzibar!" Se oli Sieppeli. Zenzibar huokaisi pettyneenä.
"Hei Sieppeli. Tule sisään, pojat leikkivät yläkerrassa..." Zenzibar snaoi ja päästi Sieppelin sisään, ajatellen koko ajan Omppulia.

[Omppuli]

Omppuli huokasi ja vilkaisi ikkunaa. Sitten Omppuli kokosi itsevarmuutensa ja vaivautumatta koputtamaan Omppuli vetäisi oven. Daniel ei pääsisi vähällä. Omppuli oli valmistautunut pysäyttämään ajan ja vaikka mitä, mutta Daniel oli fiksumpi. Hän oli oven takana ja hymyili pirullisesti. Omppuli tajusi jonkin olevan vinossa, mutta ei ehtinyt tehdä mitään kun Daniel jo tainnutti hänet.

Sieppeli tuli Marcusin kanssa alakertaan ja Danny tuli myös alakertaan. Hän vilkutti Marcusilla, joka lähti Sieppelin kanssa ovesta ulos. Sitten Danny huokasi ja katsoi ikkunasta ulos nähdäkseen kun Marcus ja Sieppeli lähtivät. Samalla Danny tähyili tulisiko Omppuli jo takaisin.
"Milloin äiti tulee takaisin, Zenz-täti?" Danny kysyi.
"Varmasti pian", Zenzibar vastasi yrittäen kuulostaa tyyneltä, mutta Danny huomasi huolen hänen äänestään ja Dannykin näytti huolestuneelta.
"Eikai äidille ole sattunut mitään?" Danny kysyi.
"En tiedä", Zenzibar huokasi ja katsoi lumihiutaleita, jotka putoilivat hiljalleen maahan.

[Pörri]

Ovelta kuului koputus, Zenzibar riensi avaamaan.
"Hei Zenzibar!" ovella seisova Daniel sanoi "Omppuli tuli käymään luonani ja kun avasin hänelle oven, ovi kolahti suoraan hänen otsaansa! Ja hän meni tajuttomaksi!" Nyt Zenzibar vasta huomasi Danielin leijuttavan tajutonta Omppulia.
"Tule sisään!" Zenzibar kutsui.

"Danny haluaisitko sinä lähteä minun kanssani eläintarhaan huomenna?" Daniel kysyi kun Omppuli oli saatu herätettyä.
"Eläintarhaan! Hah! Kuinka vanhanaikaista!" Omppuli tuhahti.
"Voimme kiusata jästejäkin hieman!" Daniel sanoi.
"Jästien kiusaaminen, kuinka vanhanaikaista!" Omppuli sanoi.
"Voimme myös käydä katsomassa uutta Nimbus 2007!" Daniel sanoi jo hieman kovemmalla äänellä.
"Joo! Mennään vain!" Danny innostui.
"Sinä olet niin vanhanaikainen Daniel!" Omppuli huudahti.
"No Danny suostui jo. Mihin sinä muka hänet veisit?"

[Gustaffsson]

"En halua hänen viettävän aikaa sinun kanssasi. Olet huono esimerkki!" Omppuli huusi.
"On hän minunkin lapseni, Omppuli hyvä. No, Danny, haen sinut huomenna" Daniel sanoi ja lähti. Omppuli tuhahti hänen peräänsä.

Gustaffsson saapui taikaministeriöön ja suuntasi taikalainvartijaosastolle ja omaan toimistoonsa. Istuttuaan työpöydän ääreen hän kaivoi kannettavan, taikuudella tehostetun tietokoneen esiin ja alkoi naputtaa raporttia Ollivandersin taikasauvakaupan ryöstöstä. Moni työntekijä moitti häntä jästilaitteiden käytöstä mutta mieluummin hän naputteli monisivuiset raportit koneella kuin sulkakynällä.
Printattuaan raportin kolmena kappaleena hän nosti jalkansa pöydälle ja ajatteli ottaa nokoset, kun osaston päällikkö saapasteli sisään. Hän veti jalkansa heti alas ja yritti näyttää pirteältä.
"Gustaffsson, minulla on sinulle varjostuskeikka huomiseksi" päällikkö sanoi ja ojensi paperin. Jo pikainen vilkaisu näytti varjostettavan kuvan; se oli Daniel.
"Epäilyttävä tyyppi, vaarallinen. Noituu jästejä huvikseen, istunut pari kertaa linnassakin. Paljon hämäriä tuttavuuksia. Epäillään että hän valmistelee isoa keikkaa" päällikkö totesi.
"Olen yrittänyt jäljittää häntä ennenkin, mutta tuloksetta. Mutta otan homman vastaan jos perheeni saa turvaa. Ei mitään näkyviä auroripataljoonia mutta muutamia väijyjiä talon lähettyville. Daniel on uhkaillut perheen tuhoamisella aikaisemminkin" Gustaffsson mietti. Päällikkö nyökkäsi.