10 vuoden päästä - Jatkis, jossa myös sinä olet mukana vol 1

[Omppuli]

"Ja ota myös selvää hänen tuttavuuksistaan", päällikkö sanoi ja lähti jättäen Gustaffssonin huoneeseen pohtimaan miten alkaisi varjostamaan Danielia.

"Miksei isä ole minulle hyvä esimerkki, äiti?" Danny kysyi Omppulilta samana iltana. Omppuli istui kärttyisenä olohuoneessa ja puhisi itsekseen.
"Tekee kaikkea hämärää nykyään, missä lie ongelmissa on ollut ja yrittää siepata Zerian ja tainnutti minut. Siinä sinulle esimerkkiä", Omppuli puhisi. Danny vilkaisi Omppulia hiukan huolestuneena, sitten Omppuli hymyili ystävällisemmin ja Danny hymyili takaisin. Voldemortin haamu lehahti samassa seinän läpi.
"Hei isä", Omppuli sanoi.
"Hei, ukki", tervehti Danny. Voldemortin haamu hymyili ja tervehti heitä takaisin.
"Mitä kuuluu tyttärenpojalleni ja tyttärelleni?" Voldemort kysyi.
"Hyvää", sanoi Danny samalla kun Omppuli sanoi:
"Huonoa."
Voldemort katsahti kärttyisen näköistä Omppulia, joka lähti huoneesta keittiöön, jossa Zenzibar teki päivällistä. Omppuli kiersi kätensä Zenzibarin ympärille takaapäin, Zenzibar käänsi katseensa ja Omppuli suuteli häntä. Zenzibar vastasi suudelmaan.
"Vieläkö harmittaa Danielin tempaus?" Zenzibar kysyi suudelman loputtua.
"Ei enää niin paljon. Kai minun täytyy hyväksyä että Daniel on Dannyn isä", Omppuli sanoi huokaisten. Hän painoi vielä suukon Zenzibarin nenälle ennen kuin lähti keittiöstä takaisin olohuoneeseen missä Danny kuunteli Voldemortin hurjia kertomuksia hänen vallanajoistaan. Omppuli pudisti päätään hymyillen kun Danny tuijotti suu auki Voldemortia.

Gustaffsson heräsi aamulla virkeänä ja päätti aloittaa mahdollisemman aikaisin Danielin varjostamisen. Mistäs voisi aloittaa? Danielin kotoa varmaan. Gustaffsson otti mukaan näkymättömyysviitan, jonka hän oli saanut lainaksi päälliköltä. Gustaffsson raapusti lapun Sieppelille ja kaikkoontui sitten.

[Daniel]

Hän ilmestyi hiljaisesti poksahtaen Danielin ulkoa päin ihan normaalin näköisen talon lähettyville. Talo ei ollut mitenkään erikoisella seudulla, ja oli ihan normaali yksi-talo-muiden-talojen-joukossa -tyylinen. Luminen katu oli tyhjä paria kauempana olevaa jästinaista lukuunottamatta, joiden nauravainen juttelu oli ainut ääni mikä kadulla kaikui. Lunta. Lumi tekisi Gustaffssonin liikkumisesta hieman hankalampaa, sillä hänen täytyi lähteä kävelemään muiden ihmisten tekemiä jalanjälkiä pitkin, ettei jättäisi omia.

Gustaffssonin mielessä olevassa taulukossa kyseinen seikka ei tietenkään ollut edes "vaikeus"-kohdassa, vaan pienenä hidasteena matkan varrella. Pian hän kuitenkin oli jo Danielin etuoven luona. Hän kuiskasi hiljaisen alohomora-loitsun, jonka jälkeen astui täysin hiljaa yhä sotkuiseen asuntoon. Lattiaa peittivät erilaiset särjetyt tavarat ja poltetuista valokuvista jäänyt tuhka. Tuhka.
Piru vie... Gustaffsson pudisti huokaisten päätään. Taas jotain johon hän voisi jättää jälkensä. Tosin, Daniel näytti olevan kävellyt asunnossaan niin paljon ristiin ja rastiin, että kun hieman käytti aivojaan, käveleminen onnistuisi täysin vaivatta.

Gustaffsson astui peremmälle asuntoon ja antoi katseensa vaeltaa ympäriinsä. Samalla hetkellä Daniel pyyhälsi vauhdilla pienestä keittiöstä ja näpsäytti radion auki, lösähtäen sitten sen vieressä olevalle sohvalle.
"... luonnonmullistuksen aiheuttaman tuhon jälkiä korjataan tällä hetkellä velhovoimin salassa jästeiltä, mutta myös jästien keskuudessa on havaittu tukirahoituksien lahjoittamista kyseisen kaupunginosan uudelleenrakentamiselle ja-"
"Noniin! Eteenpäin!" Daniel ärähti ja Gustaffsson sätkähti äkillistä huudahdusta rauhallisen radiopuheen keskelle.
"Viimeyönä on tapahtunut murto Lontoossa sijaitsevaan velhopankki Irvetaan" Silloin Daniel valpastui, ja Gustaffssonkin höristi korviaan.
"Rikolliset löydettiin paikan päältä havittelemassa erittäin tarkasti suojattua esinettä, mihinkään muuhun päin he eivät koskeneetkaan. Rikolliset toimitettiin Azkabaniin välittömästi kiinnisaamisen jälkeen, odottamaan kuulustelua.

Daniel ei näyttänyt tyytyväiseltä tähän uutiseen. Hänen kasvonsa kurtistuivat ja hän tuhahti kovaäänisesti.
"Esine jota yritettiin varastaa, on nyt entistä paremmin vartioitu ja voimakkaammin suojattu, koska juttuun epäillään liittyvän isommankin keikan. Jos sinulla on tietoja tai epäilyksiä asiasta, pyydämme ottamaan yhteyttä taikaministeriöön mikä pikimmiten. Ja sitten, päivän sää-"
"Hitto!" Daniel ilmaisi raivoaan nousemalla sohvalta ja tyrkkäämällä radion pieneltä pöydältä alas lattialle. "Hiton tunarit! Luotettavia miehiä, vitut!"


Omppuli huokaisi syvään katsoessaan innoissaan olevaa Dannya, joka veti tarmokkaasti kenkiä jalkaansa.
"Isä tulee ihan kohta! Anna minun takkini!" Danny käski ja Omppulia alkoi väkisinkin hymyilyttämään. Dannylla oli tempperamenttia, ihan kuin hänellä itsellään. Ja niin - hän synkistyi - tietenkin myös Danielilla.
Omppuli ojensi Dannylle tämän takin naulakosta, ja katsoi mietteliäänä kun tuo veti vetoketjunsa kiinni ja hymyili äidilleen toispuoleisesti. Ihan kuin Daniel hymyili. Mutta Dannyn kasvoilla hymy näytti paljon vilpittömämmältä ja aidommalta, ei sellaiselta... ei vain yhtään samanlaiselta kuin Danielin hymy, vaikka se olikin aivan samanlainen. Omppuli huokaisi ja pudisti päätään, antaen hymyn taas levitä kasvoilleen.
"Olethan sitten kiltti poika, ja varovainen. Jos Daniel yrittää jotain, niin.." hän lopetti lauseensa kesken kun poika tuijotti häntä hymyillen. Ei hän voinut kylmästi ilmoittaa pojalle hänen isänsä olevan vaarallista seuraa jokaiselle, hän piti isästään. "Ei mitään, pidä hauskaa isäsi kanssa, ja ole erittäin varovainen."


Gustaffsson jäi paikoilleen seisomaan kun Daniel nappasi pyyhkeen pahvilaatikon päältä ja käveli ovet paukkuen kylpyhuoneeseen. Kun suihku avautui, Gustaffsson uskaltautui taas liikkumaan asunnossa. Ehkä hänen pitäisi mennä ulos odottamaan, ennen kuin jäisi kiinni. Mutta lattialla oleva kirje kerkesi kiinnittää hänen huomionsa, ennen kuin hän oli käännähtänyt ympäri lähteäkseen talosta. Gustaffsson kuulosteli hetken suihkun lorinaa, ja uskaltautui sitten ottamaan paperin lattialta. Ei se haittaa tekisi jos hän vähän vilkaisisi. Eikä Daniel koskaan saisi tietää, eikä kukaan muukaan. Ja sehän voi olla vaikka joku rikossuunnitelma

Sen ajatuksen terävöittämänä Gustaffsson avasi kahtia taitetun paperin keskeltä ja hänen silmänsä siristyivät.

Huomenna, kahdelta. Yhdentekevää kuinka monen lapsen kanssa vietät päiväsi, meillä oli sopimus, enkä tarjoa tätä tilaisuutta sinulle toisten. Ota vaikka se penskasi mukaan.

Daniel lauloi suihkussa.

[Pörri]

"Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen ihminen on tärkeä!" Daniel kailotti. Gustaffsson päätti mennä ulos, ettei Daniel huomaan hänen olevan siellä. Vartin kuluttua Daniel tuli ulos ovesta, hänellä ei näyttänyt olevan huolen häivää. Hän käveli vähän matkan päähän talosta ja kaikkoontui. Gustaffsson ajatteli että hän oli ehkä menossa hakemaan Dannya ja päätti ilmiintyä Omppuli talolle.

"Isä!" Danny huudahti kun Daniel marssi sisään.
"Et siis ole vieläkään oppinut koputtamaan!" Omppuli marisi.
"Ei minun tarvitse koputtaa! Sinä olet näköjään valmis, Danny! Lähdetään!"

"Minulla on eräs pikainen tapaaminen nyt. Joten käydään ensin siellä ja mennään sitten sinne... Mihin meidän oli tarkoitus mennä?"
"El..."
"No ei sillä ole mitään väliä!" Daniel keskeytti ja kaikkoontui Dannyn kanssa.

[Sieppeli]

He poksahtivat metsän reunalla. Metsän, jonka luona entiset VV-tupalaiset olivat taistelleet DaZea ja hänen joukkojaan vastaan.
"Mitä me..?" Danny kysyi, mutta ei ehtinyt sanoa sanottavaansa kun Daniel lähti kävelemään metsään, raahaten Dannyä mukanaan.
Hetken kävelyn jälkeen he saapuivat eräänlaiselle aukiolle. Siellä oli paljon huppupäisiä hahmoja, jotka kuiskailivat jotain ja liikehtelevät ympäri aukiota, jonka keskellä oli suuri, kapea kivi, johon oli raapustettu jonkinlaisia merkkejä.
Risu rasahti Dannyn astuessa ja kaikki hahmot pysähtyivät katsomaan heitä.
"Tässä on yksi niistä kolmesta." Daniel sanoi oudon kolkolla äänensävyllä. Hahmot liikkuivat oudon sulavasti kohti kaksikkoa ja piirittivät heidät.
"Isä?" Danny sanoi. Hänen äänestään ei kuulunut pelko, vaan kiinnostus.
"Kolme kuuta taivaalle käy, loppua laululle ei nyt näy, kolme lasta pimeän tuo, uuden ajan meille suo." Yksi hahmoista sanoi. Sitten muut yhtyivät häneen ja lopulta koko rinki toisti sitä yhtä lorua. Kaksi niistä otti Dannyn kiinni ja veivät muiden säestämänä kivelle. Danny yritti nähdä isänsä, mutta ei tunnistanut tätä enää huppupäisten joukosta. Daniel taas ei ehtinyt ajatella poikaansa, vaan sitä, miten hän tuon loitsun toteuduttua pääsisi käsiksi (irvetassakoseoli vai missä?) olevaan kiveen.

Gustaffsson katseli puun takaa. Hän oli nähnyt kun Daniel laittoi hupun päähänsä ja yhtyi muihin. Mutta, pahaksi onneksi, hän ei kuullut mitään mitä huppupäiset tyypit sanoivat. Ei edes sitä lorua.

[Zenzibar]

Omppuli alkoi hermostua, kun Danielia ja Dannya ei vain kuulunut takaisin. Yhdeksältä hän hermoili jo niin, että särki kaksi kukkaruukkua ja kolme kahvikuppia. Zenzibar oli mennyt Zerian kanssa jonkun Zerian kaverin synttäreille, eikä näin ollen ollut kotona.
Ovelle koputettiin ja Omppuli säikähti niin, että neljäskin kahvikuppi meni pirstaleiksi. Hän juoksi ovelle ja avasi tämän niin äkäisesti, että tuli samalla tönäisseeksi, oven takana seisovan miehen kumoon.
"Gustaffson!" Omppulin äänestä kuulsi niin pettymys, kuin hämmästyskin.
Oranssihiuksinen mies nousi lumihangesta ja pudisteli vaatteitaan. "Minäpä minä. Saanko tulla sisään?"
Omppuli viittasin Gustaffsonia käymään peremmälle ja mietti samalla kuumeisesti, miksi mies halusi puhua hänen kanssaan. Hän epäili ettei se ollut mitään hyvää.
"Tämä johtuu Dannysta ja Danielista", Gustaffson sanoi ja osoitti Omppulin epäilykset oikeiksi.
Omppulia heikotti. "Mitä heistä?"
"Seurasin Danielia, tuota, työtehtävissä, ja näin kuinka hän meni Dannyn kanssa erään metsän laitaan. Taisi olla sama metsä, jonka luona me tasitelimme DaZea vastaan. Kuitenkin, Daniel luovutti Dannyn sellaisille huppupäisille hahmoille, ja minulle tuli pelottavasti mieleen kuolonsyöjät. En kuullut sanakaan heidän puheestaan, sillä olin liian kaukana, mutta näytti siltä, kuin he olisivat hokeneet jotain lorua tai jotain. Olen pahoillani..."
Omppuli lysähti istumaan sohvalle järkyttyneenä, eikä ollut tajunnut Gustaffsonin kertomasta muuta, kuin sen, että Danny oli poissa, joidenkin huppupäisten hahmojen sieppaamana...

Sieppeli oli sisällä leipomassa ja katseli aina välillä ulos, missä Marcus rakensi itsekseen lumiukkoa. Gustaffson oli töissä, mutta Sieppeliä ei huolettanut, mies viipyi monesti myöhään, mutta ilmoitti kyllä, jos oli koko yön poissa.
Sieppeli laittoi laipomansa pullat uuniin -hänestä oli mukavaa ja rentouttavaa tehdä pullia jästimenetelmin- ja asetti kellon soimaan oikeaan aikaan.
Sieppeli vilkaisi taas ikkunasta ulos, mutta Marcus ei ollutkaan tekemässä lumiukkoa. Sieppeli juoksi ulos, muttei nähnyt poikaa missään. Hän meni lumiukon luo ja huomasi maassa kahdet oudot jäljet Marcuksen jälkien lisäksi. Lumiukon vieressä ei näkynyt kamppailun jäkliä, joten Sieppeli päätteli - taikalainvartijan vaimo kun oli - että Marcus oli tuntenut luultavasti ainakin toisen miehistä, ja lähtenyt näin ollen suosiolla matkaan.
Sieppelin äidillinen puoli otti nopeasti vallan ja hän lyyhistyi itkien keskeneräisen lumiukon viereen.
"Marcus..."

[Omppuli]

Sieppeli ajatteli nopeasti. Kenen mukaan Marcus voisi lähteä? Omppuli! Sieppeli meni äkkiä takaisin sisälle ja nappasi puhelimen. Hän naputteli numerot ja odotti kiduttavat tuuttaukset ennen kuin Omppuli vastasi.
"Minne sinä olet vienyt minun poikani?" Sieppeli huusi. Hetken hiljaisuus.
"Sinun poikasi? En minä ole vienyt sinun poikaasi yhtään mihinkään", Omppuli sanoi kuulostaen siltä että purskahtaisi kohta itkuun. Sieppeli hämmentyi.
"Mikä sinulla on?" Sieppeli kysyi.
"Danny! Danny on siepattu", Omppuli sanoi tukahtuneesti.
"Onko?" Sieppeli sanoi ontolla äänellä.
"On ja Daniel on tämän kaiken takana ihan varmasti! Minä nitistän hänet heti kun vain voin! Gustaffsson on tässä vieressä ja hän kertoi minulle varjostaneensa Danielia ja nähnyt Dannyn siellä ja joitakin outoja huppupäisiä hahmoja", Omppuli sanoi.
"Luuletko että Marcus on siellä myös?"Sieppeli kysyi.
"En tiedä, mutta minä aion tuoda Dannyn takaisin hinnalla millä hyvänsä", Omppuli sanoi.
"Käske Gustaffssonia tulemaan tänne", Sieppeli sanoi ja sulki nopeasti puhelun. Viiden minuutin päästä Gustaffsson ilmiintyi hänen eteensä näyttäen kalpealta.
"Meidän täytyy lähteä pelastamaan Marcus", Sieppeli sanoi ja alkoi etsimään vanhaa miekkaansa. Se löytyi vanhalta tutulta paikalta, kaapin päältä. Sieppeli laittoi miekan vyötäisilleen ja katsoi Gustaffssonia, jolla oli myös miekka.
"Lähdetään", sanoi Gustaffsson tarttuen Sieppeliä kädestä ja he kaikkoontuivat.

Omppuli keräsi muutamia tavaroita lähtöä varten. Sitten hän teki suojeliuksen, joka lähti viemään viestiä Zenzibarille. Omppuli otti tumman vihreän hupullisen viittansa ja laittoi tarvittavat esineet pieneen laukkuun ja katsoi itseään peilistä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja huolestuneet, mutta Omppuli otti kasvoilleen vaarallisen ilmeensä ja hän nyökkäsi hyväksyvästi peilikuvalleen ja kaikkoontui vaimeasti poksahtaen.

Zenzibar haki juuri Zeriaa syntymäpäiväjuhlista kun Omppulin suojelius tuli hänen eteensä. Zenzibar katsoi huolestuneena (En muista olenko maininnut suojeliustani, mutta tämän jälkeen se on tämä) isoa sutta, jonka suu liikkui ja sieltä tuli Omppulin ääni.
"Danny on siepattu, samoin Marcus. Luulen että Daniel on tämän takana. Pidä hyvä huoli Zeriasta äläkä päästä häntä silmistäsi. Minä lähden etsimään Dannya", susi sanoi ja katosi. Zenzibar katsoi järkyttyneenä siihen kohtaan missä susi oli hetki sitten ollut. Sitten hän meni kiireesti hakemaan Zerian, mutta Zeriaa ei näkynyt missään. Zenzibar tunsi pakokauhun leviävän jokaiseen ruumiinosaansa.
"Zeria..."

[Nat]

//mihis me muut ollaan jääty?mun varmaa pittää keksiä se jotenkin//

Sieppelin ja Gustaffssonin lähdettyä keittiöön(?) kurkisti sooda ja huomasi pullien palavan. Hän oli kuullut kellon pirahtavan ja tullut katsomaan että mikä oli hätänä. Sooda juoksi kiireesti uunin luo ja tuskasteli jästiuunia, kun ei sitä osannut käyttää tai edes avata luukkua.
"Tulejo pelti!" Sooda huudahti taikasauva ojossa.
No siitä seurasi katastrofi. Pelti kyllä sinkoutui ulos uunista ja samalla rikkoi koko uunin samalla. Sooda otti pellin käsiinsä ja arvata saattaa miten hirveä huuto häneltä pääsi! Hän tiputti pellin puiselle pöydälle ja syöksyi ulos ja upotti kätensä hankeen. Samalla kuuma pelti alkoi polttaa pöytää sekuntti sekunnilta.

Läheisessä metsässä Nat ja Sepe olivat lumisotaa innokkaasti. Läheiset puut huojuivat kun huonosti tähdätyt lumipallot sinkoutuivat niihin. Sepe heitti Natia pallolla joka oli taiottu osumaan Natin pipoon, joka oli sattumoisin punamusta virkattu pipo. Pipo lensi hänen päästään ja Nat joutui kumartumaan. Kun hän nousi ylös, häntä vastassa oli hymyilevä Sepe, joka suuteli Natia lempeästi. Heidän suudelmansa keskeytyi kun he kuulivat huudon. He katsahtivat pikaisesti toisiaan ja lähtivät juoksemaan.

Danny katseli miehiä ympärillään pelokkaasti ja yritti etsiä isänsä kasvoja väen paljoudesta, tuloksetta.

//Saas nähä miten sipin ja Gustin talolle käy, palaako vai eikö pala. Siinä vasta pulma,muhahaa//

[Sieppeli]

Samalla kaksi muuta hahmoa tuli aukiolle raahaten Marcusta ja tajutonta Zeriaa. Pari muuta hahmoa "leijui" heidän luokseen.
"Tyttö niskotteli, oli pakko tainnuttaa."
"Typerys, nyt joudumme odottamaan, että hän herää!"
"Joutuisimme kumminkin odottamaan keskiyöhön." Hahmot keskustelivat pikaisesti ja veivät sitten lapset kivelle.
"Hei Danny." Marcus sanoi hieman pelokkaasti.
"Hej.." Danny vastasi.
"Tuota noin.. Keitä nämä ovat?" Marcus kysyi kun hänet kiinnitettiin kiveen.
"Kerroppa se niin saat luutani." Danny sanoi.

Sooda älysi mokansa. Hän juoksi äkkiä sisään, missä Sepe ja Nat yrittivät tukahduttaa tulta. Palovaroitin (valmistettu juuri velhoja varten) se siellä oli kiljunut.
"Sooda, katso mitä olet tehnyt!" Nat sanoi. Tuli saatiin tukahdutettua eikä mitään mittavampaa vahinkoa tapahtunut.
"Entistus!" Sepe korjasi hieman kärähtäneen pöydän.
"Homma, loppuun suoritettu." Nat sanoi ja hieroi käsiään.

Gustaffsson, Sieppeli, Zenzibar ja Omppuli olivat kaikki metsän reunalla.
"Mihin suuntaa sitten?" Omppuli kysyi.
"Ömm.. Metsään kaiketi?" Gustaffsson yritti muistella reittiä. He lähtivät liikkeelle ja varoivat päästämättä yhtään ääntä.

Ilta pimeni. Huputetut hahmot alkoivat liikkua piirissä mumisten uutta loitsua. Zeria oli herpautettu ja kaikki kolme ihmettelivät porukan touhua. Yksi tyyppi oli käynyt ripottelemassa heidän päällensä jonkinlaista valkoista jauhetta, joka sai Dannyn aivastamaan.
Kello oli 23.57 jästiaikaa. Keskiyö koittaisi pian. Hahmot tekivät tiiviinpää piiriä. Lapsia alkoi jo hermostuttaa.
"Seis!" Aukion reunalta kuului. Omppuli ja muut olivat saapuneet. Vain yksi huppupäähahmoista kiinnitti heihin huomiota ja alkoi lipua uhkaavasti heitä kohti.
"Aah, valittujen vanhemmat. Tervetuloa tuomion juhlaamme." Se/hän sanoi.
"Päästäkää heidät." Zenzibar sanoi uhkaavimmalla äänellä, minkä kukaan oli ikinä kuullut.
"Ilo mielin.." Hahmo sanoi ystävällisesti, "Kunhan työmme on täällä hoidettu." Ääni muuttui kylmäksi ja kolkoksi. Kuun valo täytti joka paikan aukiolla. Hetken loistettuaan se tiivistyi valaisemaan kivi paalia ja lapsia. Hahmot pysähtyivät ja lasten vanhemmat liikahtivat vaivaantuneina.
"Se on liian myöhäistä teidän osaltanne." Heidän edessään seisova hahmo sanoi. Hänen silmänsä loistuvat hupun alta punaisia.
"Ei!" Sieppeli huudahti ja survaisi miekkansa hahmon sisään, joka lyyhistyi olemattomaan kasaan.

[Sip pääsi vauhtiin]

[Zenzibar]

Zenzibar aikoi potkaista hahmoa, mutta viitta painui kasaan, eikä sen sisällä ollut mitään!
"Outoa.." Zenzibar mumisi ja kohdisti katseensa muihin hahmoihin, jotka olivat tiiviinä piirinä Zerian, Dannyn ja Marcuksen ympärillä.
Zenzibar tainnutti pari hahmoa, ja ne vain lyyhistyivät kasaan.
Gustaffson huomasi silmäkulmastaan yhden hahmon liikkuvan. "Katsokaan! Daniel on tuolla!" Gustaffson osoitti miestä miekallaan.
Zenzibarin silmät löivät tulta. "Antakaa minä hoidan tämän!" Zenzibar juoksi kohti Danielia, muuttaen matkalla taikasauvansa pitkäksi miekaksi.
"Daniel!" Zenzibar huikkasi, ja sai miehen kääntymään ympäri. Zenzibar survaisi miekallaan miestä, joka ehti juuri ja juuri väistää. Daniel nappasi taskustaan oman taikasauvansa, joka otti pian miekanhahmon.
"Te ette pysty enää lopettamaan sitä! Kun kuunvalo ympäröi koko aukion, loitsu on valmis!" Daniel nauroi.
"Pelastakaa lapset!" Zenzibar huusi toisille, ja keskitti itse kaiken huomionsa Danieliin. "Minä hoidan tämän paskiaisin!"
Zenzibar ei ollut turhaan opetellut miekkailua ja nyrkkeilyä kuusivuotiaasta asti. Ennen hän teki sitä siksi, että pärjäisi varmasti Voldemortin joukoissa, myöhemmin omaksi huvikseen.
Elei tilanne olisi ollut niin paha, Zenzibar olisi nauttinut siitä. Hän sivalsi miekallaan uudestaan ja uudestaan, niin, että Danielin puolustus alkoi pikkuhiljaa murtua...

Gustaffson, Omppuli ja Sieppeli juoksivat kohti lapsiaan. He ja huppupäiset hahmot olivat alkaneet hohtaan hopeaa valoa, kun kuunvalo osui heihin. Enää hetki, ja valo täyttäisi koko aukion...

[Pörri]

"Meidän täytyy hajottaa piiri!" Omppuli huusi.
"Miten? Tainnuttaminen ei onistu!" Gustaffsson kysyi.
"Mutta mikä taika toimii?" Zenzibar kysyi. Omppuli sain idean, hän katkaisi sauvansa ja osoitti sillä piiriä.
"Sektumsempra!" hän huusi ja taikoja sinkoutui minne sattuu. Ihmiset piirissä alkoivat liikkua ja piiri hajosi, juuri ennen kuin kuun valo osui heihin. Gustaffsson riensi hakemaan lapset.

"Sinun sauvasi, Omppuli!" Zenzibar mutisi ja katsoi sauvaa.
"Lapset ovat tärkeämpiä kuin joku sauva!" Omppuli sanoi.
"Entistus" Zenzibar osoitti Omppulin sauvaa, mutta mitään ei tapahtunut.
"Mitä voin ostaa uuden!" Omppuli sanoi.
"Zeria!" Zenzibar huudahti kun Zeria juoksi häntä kohti.
"Äiti minä tukehdun!" Zeria sanoi.

"Voi ei!" Gustaffsson mutisi.
"Mitä nyt?" Sieppeli kysyi katse Marcuksessa.
"Katso itse!" Kaikki piirissä olleet osoittivat heitä sauvoillaan...

[Gustaffsson]

Ylivoima edessään he siirtyivät lapsien eteen.
"Antakaa heidät tänne" Daniel sanoi miekkasauva edelleen kädessään.
"Ei ikinä!" Sieppeli huusi. Hahmot astelivat lähemmäs ja tekivät kaikki sauvoistaan miekat.
"Antakaa heidät! Nyt!" Daniel huusi raivoisasti ja poisti miekan sauvastaan.
"Pommitus!" hän huusi. Sauvan päästä purkautuva punainen taika räjähti suoraan Omppulin, Zenzibarin, Sieppelin ja Gustaffssonin eteen kuitenkin vahingoittamatta lapsia.
"Ottakaa penskat. Meillä on vielä aikaa" Daniel huusi. Oudot hahmot hakivat lapset ja kiinnittivät kiveen. Kuunvalo ympäröi aukion.
"Vihdoinkin" Daniel sanoi kun yliluonnollinen valo hohki kiven ympärillä. Gustaffsson ähkäisi ja nousi hitaasti pystyyn sylkäisten verta.
"Ei" hän sanoi ja juoksi kohti kiveä.
"PYSÄYTTÄKÄÄ HÄNET! HÄN PILAA KAIKEN!" Daniel karjui. Gustaffsson tarttui köysiin aikomuksenaan irrottaa ne, mutta loitsu sai silloin päätöksensä viallisena. Kivestä lähti valtava taikaräjähdys, jonka ilmavirta heilutti Danielin ja huppupäisten hahmojen kaapuja.
"EI!" Daniel karjaisi turhautuneena ja juoksi kiven luokse. Siinä oli pieni kraateri, mutta missään ei näkynyt kiveä tai ruumiita.


Gustaffsson haukkoi henkeä ja katsoi ympärilleen, nähden vain pimeää metsää silmänkantamattomiin.
"Isä!" huusi tuttu ääni hänen takanaan kun Marcus juoksi metsästä hänen luokseen. Gustaffsson halasi poikaansa.
"Missä me ollaan?" Marcus kysyi.
"Emme samassa metsässä ainakaan, puut ovat erilaisia. Yritetään löytää pois" Gustaffsson ähkäisi, hän oli edelleen huonokuntoinen Danielin räjäytysloitsusta.
"Danny on tuolla" Marcus sanoi yllättäen osoittaen metsään. Gustaffsson katsoi ja näki tosiaan Dannyn seisovan siellä kummissaan. Sitten hän huomasi heidät ja luoksi heidän luokseen.
"Marcus! Mitä tapahtui?" Danny kysyi kiinnostuneena.
"En tiedä..." Marcus mutisi ja katsoi isäänsä.
"Jos Dannykin on täällä niin varmaan myös Zeria. Jos palaamme ilman tyttöä Zenzibar hirttää minut" Gustaffsson sanoi.
"Minun isäni sanoi että sinä olet toisten asioihin sekaantuva kyttä" Danny sanoi vilpittömästi.
"Ja isäsi on taparikollinen joka aikoi juuri uhrata henkesi. Mennään" Gustaffsson sanoi ja he lähtivät etsimään Zeriaa.

[Pörri]

Pörrin suuren kartanon oveen koputettiin. Ovella seisoi Daniel.
"Piilota minut! Piilota minut!"
"En piilota!"
"Ole kiltti!" Daniel rukoili "Sinulla on niin suuri talo johon piilottaa!"
"No hyvä on!" Pörri huokaisi "Jos hinnasta sovitaan!"
"Tässä! Piilota minut!" Daniel huudahti.
"No hyvä on! Tule sisään, tämä riittää ehkä pariksi päiväksi!"

"Miksi sinut täytyy piilottaa?"
"Omppuli, Sieppeli ja Zenzibar aikovat varmaan tappaa minut!"
"No sepäs kiva juttu! Enpäs taida sittenkään piilottaa sinua!"
"Pörri!"
"No joo joo! Tässä on kellari!"
"Tänne on näköjään ennenkin piilotettu ihmisiä!"
"On joo! Mutta ylihuomenna lisää maksua tai minä saatan vahingossa.. lipsauttaa jotain!"
"Ei minulla ole!"
"Hanki! Niin ja muuten, täällä saattaa sitten olla jotain.. öh.. esineitä joita edelliset asukkaat ovat jättäneet!"

[Zenzibar]

Zenzibar heräsi pää pyörällä ja käsivartta kivistäen. Missään ei näkynyt huppupäisiä hahmoja, tai Danielia. Myös Gustaffson ja lapset olivat hävinneet. Sieppeli situi vähänmatkan päässä Zenzibarista päätään pidellen.
"Mitä tapahtui?" Zenzibar kysyi nousten huojuen seisomaan.
Sieppeli yski savua ja pudistlei hetken päätään. "En -köh- oikein tiedä. Jotakin räjähti ja sitten kaikki pimeni. Heräsin vähän aikaa sitten, ja kaikki olivat kadonneet!"
Zenzibar vilkaisi sivulleen ja huomasi taikasauvansa Omppulin vieressä. Omppuli oli yhä tajuton.
"Missä Gustaffson on?" Zenzibar kysyi huolestuneesti.
"No en minä tiedä!" Sieppeli kivahti. "Luuletko että minä istuisin tässä jos tietäisin?!"
Zenzibar nosti kätensä pystyyn, kuin rauhan eleenä. Mikä Sieppeliä vaivasi? Ei hän yleensä tiuskinut tuollalailla.
"Omppuli kulta, herää." Zenzibar töni varovasti tyttöystäväänsä.
Omppulin silmät raottuivat ja hän voihkaisi hiljaa. "Mitä tapahtui?"
"En oikein tiedä", Zenzibar vastasi.
"Missä Gustaffson on ja lapset?!" Omppuli nousi ylös.
"Kerropa se päivänsäde!" Sieppeli murahti ja nousi itsekin seisomaan.
Omppuli katsoi häntä kummastuneena. "Mikäs häntä vaivaa?"
Zenzibar kohautti olkiaan näyttäen huolestuneelta. "En tiedä. Missäköhän Daniel on? Sälliksi käy poikaparkaa, hän ei tainnut olla ihan järjissään..."
"Vai parkaa! Hah! Odottakoon vain, kun minä saan hänet käsiini, hän on enemmän kuin kuollut!" Sieppeli karjaisi verenhimoisesti.
Omppuli katsoi vuoronperään Sieppeliä ja Zenzibaria. "Mikä ihme teitä vaivaa? Oletteko te vaihtaneet luonteitanne tai jotain?"
"Mitne niin?" Molemmat kysyivät yhtäaikaa, Zenzibar kummastuneesti, Sieppeli tiuskaisten.
Omppuli kohautti olkapäitään. "Mietin vain..." Heille on varmasti käynyt jotain outoa, Omppuli ajatteli itsekseen, Sieppeli on vihainen kuin ampiainen ja Zenzibar hyvyyden perikuva. Aivan kuin Zenzibarin paha puoli olisi siirtynyt Sieppelin ja Sieppelin hyvä puoli taas Zenzibariin...

Gustaffson harhaili poikien kanssa metsässä, ja epäili eksyneensä. Zeriaa ei näkynyt. Metsä alkoi onneksi pikkuhiljaa näyttää tutulta, ja Gustaffson erotti kaukaa puhetta. Ei mennyt minuuttiakaan, kun hän löysi aukealle, mistä oli hetki sitten hävinnyt. Tosin ilman Zeriaa, ja täysin pöllämystyneenä. Mitä oli tapahtunut? Hän näki naiset ja lähti kohti heitä hieman varautuneesti.
"Gustaffson!" Zenzibar tervehti ensimmäisenä, ja oli halaamassa miestä, mutta vaurioitunut käsi esti sen. "Auts."
Sieppeli ahlasi hieman jäykästi miestään ja nosti sitten pojan syliinsä. "Marcus, miski ihmeessä sinä lähdit outojen ihmisten matkaan? Enkö minä ole sata kertaa kieltänyt!" Sieppeli torui poikaansa.
"NO mutta kulta! Marcus on avsta lapsi, ei se ollut hänen syynsä", Gustafson toppuutteli vaimoaan.
Zenzibar vilakisi ympärilleen. "Missä Zeria on?"
Omppuli halasi poikaansa kyyneleet silmissä, mutta Zenzibarin tytärtä ei näkynyt missään.
Gustaffson siirsi varovasti painoa jalalta toiselle ja piti tiukasti kiinni taikasauvastaan selkänsä takana. "Olen pahoillani Zenzibar, minä... yritin etsiä häntä, mutta Zeriasta ei näkynyt jälkeäkään..."
Zenzibarin silmiin nousi kyyneliä, mutta hän taputti Gustaffsonia olkpäälle ja mutisi. "Ei se mitään, ei se ollut siinun syysi..."
Sieppeli katsoi murhaavasti miestään. "Tiedän, ettei Zenzibar ole parhaita ystäviämme juuri tällä hetkellä, mutta olisit sinä voinut hänen tyttärensä etsiä! Viaton luontokappale!" Tämä tiuski.
Gustaffson silmäili naisia varautuneena, ja täysin yllättyneenä. Hän vilkaisi Omppulia. "Mikäs heitä vaivaa?"
Omppulin selitettyä vaihdos teoriansa, Gustaffson istui maahan. Tämä tästä vielä puuttui! Hyvä Zenzibar ja paha Sieppeli!"

Zeria oli seurannut Danielia, sillä hän oli jotenkin erkaantunut Gustaffsonista ja pojista. Hän näki kuinka Daniel-setä juoksi pakoon ja Zeria meni perässä. Pörrin luona, Zeria piiloutui puun taakse, kunnes Daniel oli sisällä.
Zeria hiipi varovasti ikkunaan, nähdäkseen mitä sisällä tapahtui. Hänen silmänsä laajenivat. Huoneen keskellä oli pullo, ja ilmeisesti Pörrin sukulaisia, pelasi pullonpyöritystä nauraen. Daniel ja Pörri seisoivat ovensuussa, ja Daniel katsoi näkyä kummastuneena. Zeria ei kuullut mitä Pörri sanoi, mutta ilmeestä päätellen hänkin oli hieman hämmästynyt...

[Huhhuh.. Mwaah, sainpas tehtyä, ja sain tuin pullonpuörityksenkin tänne! Tää jatko on omistettu sulle Sipi! ]

[Pörri]

"Mitä ihmettä te täällä teette?" Pörri kysyi. Daniel katsoi järkyttyneenä Pörrin äitiä.
"Sinulla on iso talo ja paljon tilaa! Kyllä nyt pari sukulaista voi tulla kylään!" joku Pörrin sedistä sanoi.
"Mutta ei seitsemän kännissä olevaa sukulaista!" Pörri hudahti "Ja Daniel mitä hemmettiä sinä siinä teet? Sinun pitäisi olla siellä kellarissa!"
"Öh.. Joo.. Minä tuota.. menenkin tästä sinne!"
"Oih! Danielko sinun nimesi on?" Pörri äiti kysyi ja nousi ylös "Sinä silloin flirttailit minulle siellä baarissa!"
Daniel mutisi jotain epäselvää.
"No voi... Nyt Daniel sinä menet takaisin kellariin ja äiti ulos!"
"Meillä on tässä peli kesken!" Pörrin äiti sanoi.
"Mikä peli?"
"Juomapeli!" Pörri äiti huusi ja nakkasi pullon pois joka hajosi ja Pörrin kotitonttu Jossujb tuli sen siivoamaan. Nurkassa oli televisio joka oli jäänyt edellisiltä asukkailta. Pörrin äiti käynnisti sen ja sieltä tuli linnanjuhlat.
"Aina kun joku kättelee niin pitää juoda!"

[Omppuli]

Sieppeli käänsi katseensa rauhalliseen Omppuliin, joka tutki katkennutta taikasauvaansa.
"Miksi sinä olet noin rauhallinen? Etkös sinä yleensä raivoa kuin mikäkin leijona?" Sieppeli kysyi. Omppuli nosti katseensa.
"Olisiko sitten hyvä jos minä pomppisin tasajalkaa ja haukkuisin Danielia kaikilla mahdollisilla haukkumanimillä ja huutaisin teille raivosta. Rouva Gustaffsson voisi silloin olla tyytyväinen", Omppuli sanoi hymyillen ivallisesti. Sieppeli muuttui raivosta punaiseksi ja Omppuli hymy muuttui viattomaksi.
"Omppuli älä ärsytä Sieppeliä", Zenzibar sanoi.
"Olettekos ikinä kuulleet sellaisesta loitsusta jolla voi etsiä kadonneita henkilöitä?" Gustaffsson sanoi äkkiä ja hypähti seisomaan.
"No emme ole. Olisin voinut hiukan aikaisemmmin sanoa! Tee se pirun loitsu nyt!" Sieppeli ärjäisi kuin vihainen tiikeri. Gustaffsson teki loitsun nopeasti ja heidän eteensä ilmestyi kartta, jossa oli punainen piste, se liikkui vinhaa vauhtia kartalla kunnes pysähtyi ja alkoi vilkkumaan.
"Tuolla on siis Zeria. Hetkinen! Se on Pörrin kartano!" Omppuli huudahti.
"Onko?" Zenzibar kysyi.
"On. Nyt lähdetään!" Gustaffsson ja tarttui muita nopeasti käsistä ja ilmiinnytti heidät Pörrin kartanolle.

[Pörri]

[Minä kirjotan täällä niinku joka toisen jatkon : D]

Gustaffsson koputti oveen.
"Daniel ny piiloon!" Pörri karjaisi ja Daniel ryntäsi kellariin. Pörri meni avaamaan oven.
"Ai hei!"
"Missä Zeria on?" Zenzibar kysyi.
"Häh? En minä tiedä!"
"Me tiedämme että hän on täällä!" Gustaffsson sanoi.
"Ei ole! Täällä on vain idiootit, känniset sukulaiseni pelaamassa juomapeliä!"
"Äiti olen täällä!"
"Voi Zeria, mitä sinä siellä teit?"
"No niin. Hän löytyi! Nyt minun täytyy mennä häätämään nuo sukulaiset pois!" Pörri sanoi, laittoi oven kiinni ja juoksi kellariin.

"ULOS!" Pörri huusi Danielille "Takaovesta ja sitten kaikkoonnut!"
"Ovatko he täällä?"
"Kyllä! Ulos!" Daniel teki niinkuin Pörri käski. Oveen koputettiin uudelleen.

[Gustaffsson]

Ennenkuin Pörri ehti avaamaankaan ovea, se lennähti auki. Sieppeli ryntäsi sisään ja näki takaoven heilahtavan kiinni.
"Daniel perkele!" hän mutisi ja juoksi perään. Pörri katsoi kauhuissaan hänen peräänsä. Zenzibar halasi Zeriaa. Hetken kuluttua kuului kartanon takapihalta räjähdys. Gustaffsson juoksi takaovesta ulos ja haukkoi henkeä nähtyään tilanteen.
Sieppeli seisoi osoittaen taikasauvalla kohti Danielia, joka makasi maassa selkä verisenä ja ruhjoutuneena.
"Mitä sinä teit?" Gustaffsson kysyi.
"Pommitin. Siis näin..." Sieppeli sanoi ja nosti taikasauvaansa osoittaen edelleen Danielia.
"Sip, ei" Gustaffsson henkäisi ja tarttui hänen sauvakäteensä.
"Minä tapan tuon paskiaisen" Sieppeli mutisi ja yritti ravistella itsensä irti.
"Älä! Hän joutuu Azkabaniin, se on oikein" Gustaffsson sanoi tiukentaen otettaan. Samalla Daniel nousi pystyyn huojuen.
"Azkabaniin? Ei ikinä" Daniel sanoi ja nosti taikasauvansa. Gustaffsson päästi Sieppelin kädestä irti.
"Homingo!" Sieppeli huudahti. Taikasauvan päästä purkautui sininen sädepallo kohti Danielia, joka väisti sen helposti. Mutta hänen takanaan taika kääntyi ja suuntasi kohti hänen selkäänsä.
"No... mitäs tästä sanot?" Daniel sanoi ja kohotti oman sauvansa - hämäykseksi, sillä hän tiesi minkälaisen taian Sieppeli oli vapauttanut. Oikealla hetkellä hän väisti selkää kohti lähestyvää taikaa. Se viuhahti hänen vierestään ja osui suoraan Sieppelin vierellä seisoneen Gustaffssonin vatsaan. Hän taipui kaksinkerroin pidellen kaksin käsin vatsaansa. Sormien välistä valui vuolaasti verta kun hän kaatui lumihankeen kuin kaadettu puu.

[Sieppeli]

"Katsokaa!" Joku huudahti. Kaikki katsahtivat ylöspäin (No joo, Guts ei nyt ehkä) ja huomasivat äsken niin kauniin kirkkaan pilvettömän taivaan muuttuvan tumman vihreäksi.
"Se toimi!" Daniel huusi, "SE TOIMI!" Puut alkoivat muuttua pelottavimmiksi ja tuuli nousi. Jossain päin maailmaa hurrikaanit myllersivät ympäriinsä ja kaikkialla maailmassa hälytyslaitteet pimenivät. Jästilaitteet lopettivat toimintansa.
"No nythän se vasta herralle kivaa on." Sieppeli huudahti ja potkaisi Danielta kovasti kylkeen, että tämä lopettaisi hullun naurunsa.
"Onko nyt kivaa, kun tuomitsit meidät kaikki turmioon?" Daniel vain nauroi ja nauroi. Paha oli päässyt valloilleen.
"On liian myöhäistä." Daniel sanoi pelottavalla äänellä. Hänen silmänsä kiiluivat, aivan niinkuin sen oudon hyypiönkin silmät olivat kiiluneet.
"Mää kyl tiesin, et hää on paha, mut et noi paha.." Joku Pörrin sukulaisista totesi.
Daniel nousi ilmaan. Hän levitti kätensä, ja hänen kolkko naurunsa täytti metsän (oliks ne metäs..)

[Kieltäkää multa disneyn klassikot.. Siitähän tähänkin tuli vaikutteita]

[Omppuli]

Omppuli käveli juuri silloin pihalle ja tuijotti taivasta silmät selällään. Hän katsoi nopeasti kaikkia ja näki ilmassa leijuvan Danielin.
"Daniel lopeta se pahiksen leikkiminen ja tule alas", Omppuli käski.
"Et sinä minua voi käskeä", Daniel sanoi pelottavasti. Omppuli säikähti Danielin äänesävyä ja alentui rukoilemaan.
"Daniel kiltti. Minä pyydän. Tule alas", Omppuli sanoi katsoessaan taivasta, joka alkoi salamoida.
"En. Te saatte nyt nähdä oikean Danielin", Daniel sanoi.
"Minä tunnen oikean Danielin eikä se ole tuollainen! Sinä olet yhä sama Daniel!" Omppuli huusi nousten rukoilutasosta. Omppuli etsi kuumeisesti luuta, jolla hän voisi lentää ylös Danielin luo ja kiskoa hänet alas. Hän huomasikin seinään nojaavan Nimbuksen ja lähti lentoon. Daniel kuitenkin lennähti kauemmas.
"Et sinä tiedä millainen minä olen!" Daniel huusi myrkyn pauhatessa heidän ympärillään.
"Tiedänpäs!" Omppuli kiljui ja sai Danielia kiinni kaavusta.
"Päästä irti", Daniel sanoi myrskun yltyessä.
"En, en ennen kuin tulet alas", Omppuli sanoi jääräpäisesti. Daniel riuhtaisi itsensä Omppulin otteesta ja omppuli, joka oli pitänyt molemmin ksäin Danielin kaavusta ja menetti tasapainon ja tipahti luudanvarrelta. He olivat todella korkealla ja Omppulin pudotus tuntui kestävbän ikuisuuden, vaikka todellisuudessa se kestikin vain pari sekuntia. Omppuli tipahti maahan ilkeästi rusahtaen eikä noussut siitä enää. Lumi värjäytyi Omppulin alla punaiseksi. Zenzibar ja muut paitsi Gustaffsson, jonka Pörrin kotitonttu Jossujb oli ilmiinnyttänyt pyhään mungoon, ryntäsivät Omppulin luokse. Danny ja Zeria oli viety sisälle odottamaan.
"Omppuli ei hengitä! Kiitos vaan Daniel että tapoit hänet!" Zenzibar huusi. Daniel näytti järkyttyneeltä.

[Saatte päättää kuolenko vai en ja mitä Daniel tekee]

[Zenzibar]

[En kestä enää tätä 'hyviksenä' oloa, vaikka eipä sitä paljoo kyl ees kestäny.. x) Joten, hiukka muutoksia muutoksia... (Tiedättekö muuten, tästä on tulossa aikalailla samanlainen kuin muistakin, että yritetääs hiukka muuttaa tätä eriin suuntaan taas jookosta kookosta? : D)]

Jokin roihahti Zenzibarin sisällä, vaikka hänestä olikin hetkellisesti tullut niin sanotusti 'hyvä'. Kuitenkin, rakkaan näkeminen sellaisessa tilassa, saa äiditkin nostamaan kaatuneita puita vauvojensa päältä, niin mitä se tekikään Zenzibarille?
"Tämän sinä maksat saasta!" Zenzibar nappasi Nimbuksen ja kiihdytti ylös. Daniel ei ehtinyt nähdä muuta, kuin vilauksen mustasta tukasta, kun Zenzibar jo sivalsi häntä taioillaan.
"Sektusempra! Kidutu! Leimuos!"
Danile yritti väistää, mutta Zenzibarin raivo oli väistämättömissä. Daniel tipahti ilmasta maahan kuin kivi. Jotenkin hän pysyi tajuissaan, ja Zenzibarin laskeduttua tarkistamaan Omppulin vointia, tämä suuntasi naiseen sauvansa...

[Sry, lyhyt, mut on vähä kiirus.. xx)]