Uusi HP-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

[Nat]

James hymyili ja lopetti kynsien viilaamisen. Hän rykäisi Siriukselle: "Hei lemmen sokaistama Anturajalka, jättäisit nyt sen viehkeän neitokaisen ja tule mukaan...", mutta eihän James saanut ikinä lausettaan loppuun ja Sirius sai rauhassa jutustella Ompullin kanssa.
Syynä lauseen loppumiseen oli älykäs punapää, Lily Evans. Nyt Voro joutui siivoamaan Jamesin kuolavanaa tämän katsellessa Lilyä.
Sepe sattui katsomaan juuri parahiksi Soodan kanssa nurkan takaa ja näki Jamesin kuolavanan. Hän purskahti raikuvaan nauruun ja joutui ottamaan tukea Soodasta. Tämä katseli Jamesia yllättyneenä, sillä oli kuvitellut ettei koskaan joutuisi todistamaan tätä.
Nat juoksi nurkan takaa, mutta liukastui kuolaan. Hän liukui Suureen saliin asti ja törmäsi seinään. Kuului ruksahdus päästä ja ranteesta. Mutta niistä Nat oli autuaan tietämätön koska oli menettänyt tajuntansa.
"Ai, niin muuten, Gusti elää." Sepe hohotti.
Pian Nat kuskattiin sairaalasiipeen...

//Lyhyt, mutta ytimekkään katkonainen ja pilkkua en jaksanu aina lisätä, hahaa//

[Omppuli]

"Tiedätkö mitä aion sinulle tehdä?" Sirius lirkutteli Omppulille. Omppuli hymyili kuin rakastunut eli ällöttävän imelästi.
"Tiedän, kulta. Sinä aiot iskeä minut, viedä pari kertaa iltakävelylle, sitten ehdotat petihommia joko tähtitornissa tai luutakomerossa, sen jälkeen sinä tapailet minua kolme päivää ja sitten jätät minut kuin rukkasen ja lähdet uuden tytön huomiin. Sirius kulta sinun olisi aika kohdella hiukan paremmin tyttöjä ellei sinulle kävisi näin", Omppuli sanoi ja iski suoraan nyrkin Siriuksen nenään ja potkaisi vielä Siriusta miehille erittäin arkaan paikkaan. James, joka oli nähnyt koko tilanteen tuijotti ihailevasti Omppulia.
"Et sinä ole mikään hissukka", James totesi.
"Mikä älynväläys sinulta James", Omppuli sanoi. Sirius oli kaatunut maahan ja oli valtavissa tuskissa.
"Nähdään, kulta. Äläkä vain yritä sanoa ettet olisi ansainnut sitä mitä sait. Liian moni tyttö on kärsinyt", Omppuli sanoi ja lähti mustat hiukset heilahtaen.
"Vau Omppuli! tuo on hienointa sen jälkeen kun näin Jamesin röyhtäilevän kaikki aakkoset", Pörri sanoi ihailevasti. Omppuli hymyili itsetyytyväisesti ja vilkutti kelmeille.

[Pörri]

Omppuli ja Pörri jatkoivat matkaansa kohti oleskeluhuonetta. Eteisaulassa seisoskelivat Sieppeli, Zenzibar ja Daniel.
"Nuo suunnittelevat jotain" Pörri kuiskasi Omppulille.
"Luihuiset aina suunnittelevat jotain!" Omppuli sanoi. He kävelivät aulan poikki eivätkä välittäneet luihuisista. Yhtäkkiä Omppulin laukku hajosi.
"Aivan varmasti luihuiset!" Pörri sanoi ja alkoi auttaa Omppulia tavaroiden kanssa.
"Ei sinun tarvitse auttaa. Jatka vain matkaa! Minä tulen ihan pian perässä!" Omppuli sanoi.
"Mut.."
"Kyllä minä pärjään luihuisten kanssa! Näithän sinä mitä minä tein Siriuksellekkin" Omppuli keskeytti ja Pörri jatkoi matkaansa.

Kun Pörri oli hävinnyt. Sieppeli katsoi siivouskomeroon ja kiljaisi.
"Mitä nyt?" Zenzibar kysyi.
"Tu-tuolla komerossa!" Sieppeli änkytti ja osoitti komeroa. Zenzibar kurkkasi sinne ja kiljaisi myös.
"Mennään!" Zenzibar huudahti ja he lähtivät. Omppuli ei voinut vastustaa kiusausta kurkata komeroon. Komero oli tyhjä, Omppuli astui komeroon ja ovi pamahti kiinni.

Luihuiset räkättivät aulassa.
"Se onnistui!" Sieppeli huudahti.
"O-omppuli?" kuului komeron nurkasta. Siellä kyyhötti Peter Piskuilan.
"Voi ei!" Omppuli huudahti ja kääntyi avatakseen oven. Se oli lukossa. Omppuli alkoi paukuttaa ovea, kukaan ei tullut avaamaan.
"Taikasauva!" Piskulain muistutti. Omppuli kaivoi sauvansa esiin ja osoitti ovea.

Pörri käveli takaisin aulaan. Se oli tyhjä.
"Mihin se Omppuli oikein meni?" hän mietti. Joku paukutti siivouskommeron ovea. Pörri meni avaamaan. Oven takana seisoi Omppuli taikasauva kädessään ja hänen takanaan Peter Piskuilan.
"Omppuli, minä en tiennyt että sinä pidät.."
"En pidäkkään!" Omppuli huudahti ja astui ulos.
"No eihän rakkaudella ole rajoja" Pörri mutisi ja katsoi Piskuilania.
"En minä häntä rakasta!" Omppuli huusi ja lähti marssimaan kohti oleskeluhuonetta.
"Mikset sinä kertonut minulle että Piskuilan on poikaystäväsi?"
"Hän ei ole poikaystäväni!"
"Ai, sinä et kerennyt kertoa? Kyllä minä ymmärrän!"
"Hän ei ole poikaystäväni!"
"Tiedätkö sen tarvehuoneen? Se olisi hyvä paikka pitää treffit!"

[Omppuli]

"PÖRRI! MINÄ EN RAKASTA PETERIÄ! SE OLI PELKKÄ LUIHUISTEN JUONI!" Omppuli kiljui niin että käytävät kaikuivat.
"Ahaa. Olet niin hämilläsi että kiellät kaiken", Pörri sanoi ihan vain kiusatakseen. Omppulin murhaava katse kuitenkin sai hänet perumaan sanansa.
"Mennään kostamaan luihuisille", Pörri ehdotti.
"Oletko hullu? Taidat olla. Mennään", Omppuli sanoi lähti vetämään Pörriä tyrmiin. Siellä naureskelivat Daniel, Zenzibar, Sieppeli ja Severus Kalkaros.
"No niin. Tehdäänkö me se tänä yönä?" Kalkaros kysyi. Pörri tirskui hiukan.
"Älä ajattele kaksimielisesti, Pörri vaan kuuntele", Omppuli sihahti.
"Joo. Minä ja Sieppeli menemme sinne ja päästämme teidät sisään", Zenzibar sanoi.
"Miten korpinkynnet päästävät teidät?" Daniel kysyi otsa rypyssä.
"Eiköhän joku ota sinne suloisen sudenpennun ja Sieppeli voi luikerrella aivan omia aikojaan kun minut otetaan sinne", Zenzibar sanoi.
"Vihdoinkin näemme korpinkynsien oleskeluhuoneen ja korpinkynnet saavat painajaismaisen yön", Sieppeli sanoi. Omppuli aukoi kauhistuneena suutaan ja Pörri aivasti. Luihuiset käänsivät salamannopeasti katseensa ja näkivät Pörrin ja Omppulin. Omppuli hymyili herttaisesti ennen kuin lähti juoksuun vetäen Pörrin mukanaan. Luihuiset saivat heidät kuitenkin kiinni ja sitoivat heidät köysiin. He ottivat myös heidän taikasauvansa.
"Voi, voi. Nyt te saatte kokea miten salakuunntelijoille käy", Kalkaros sanoi.
"Apua!" Omppuli kirkaisi niin kovaa kuin hänestä lähti ääntä. Kalkaros loihti heti sen jälkeen suukapulat.
"Mitä heille tehdään?" Sieppeli kysyi.
"Pidetään säilössä siihen asti kun homma on tehty", Kalkaros sanoi. Omppuli ja Pörri kääntelivät hädissään päätänsä. Zenzibar talutti Omppulin ja Daniel Pörrin luihuisten sisäänkäynnin eteen. Kalkaros kuiskasi salasanan muotokuvalle. Pörri ja Omppuli eivät kuulleet mitään. Kun muotokuva aukesi luihuiset ottivat Zenzibarin ja muut kuin sankareina vastaan. Omppulia ja Pörriä heitettiin imeskelyillä karkeilla ja ivattiin. He olivat sulkeneet silmänsä ja kävelivät silmät ummessa portaita ylös. Sieppeli ja Zenzibar taluttivat Pörrin ja Omppulin tyttöjen vessaan. Omppuli avasi silmänsä ja tähyili ympärilleen. Hän näki sidotun PÖrrin istumassa hänen vieressään.
"Nyt te voitte istua siinä koko illan. Ruokaa tuomme illalliselta ja voitte jutella ihan rauhassa, mutta huutaa ei tarvitse sillä vessoissa on äänieristysloitsut. Omppuli katsoi anovana luihuistyttöjä.
"Suloinen koiranpentu ilme muttei tepsi meihin", Zenzibar sanoi. Sitten Zenzibar ja Sieppeli lähtivät.

[Sieppeli]

[Heeetkinen, mikä Emma?]

Myöhemmin korpinkynnen oleskeluhuoneen edessä, Zenzibar huomasi, ettei kukaan huomannut häntä. Musta käärme oli pari kertaa käynyt hänen luonaan ja kysellyt jotain. Nytkin se luikerteli esiin jotain tunnettua velhoa esittävän patsaan takaa.
"Onko mieleesi tullut, että Gustaffsson on saattanut kertoa sinusta niille?" Sieppeli sihahti.
"Kita kiinni Sip ja mene takaisin." Zenzibar ärähti. Jos Sieppeli ei olisi ollut käärme, hän olisi kohauttanut olkapäitään ja luikerrellut sitten pois.
"Voi, katso Katariina, kuinka suloinen sudenpentu.." Kulman takaa tulleista tytöistä yksi ihasteli. Hän oli menossa ottamaan sitä syliin kun Katariinaksi kutsuttu tarrasi häntä olkapäästä.
"Varo, se on se kenestä Gustaffsson varoitti." Tytöt kiersivät Zenzibarin kaukaa ja menivät varovasti omaan oleskeluhuoneeseensa. Hetken päästä patsaan takaa kuului naurua. Zenzibar muuttui ihmiseksi ja meni sinne.
"Sieppeli, mitä hi*toa sinä yrität?" Hän kuiskasi. Sieppeli pidätteli nauruaan ettei repeäisi.
"Okei, olit oikeassa, miten me nyt päästään sinne?" Zenzibar luovutti. Kulman takaa kuului taas askelia.
"Ota mallia." Sieppeli sanoi ja muuttui käärmeeksi. Kulman takaa tuli pari poikaa ja suunnistivat meluisasti oleskeluhuoneen suuntaan. Sieppeli oli tällä välin mennyt aivan oven viereen ja odotteli varjoissa. Pojat kertoivat tunnussanan ja ovi aukesi. Sieppeli pujahti nopeasti sisään, ennekuin ovi aukesi, eikä kukaan huomannut häntä. Kun ovi meni kiinni Zenzibar tuhahti patsaan takana. Kohta se taas aukesi Sieppelin ansiosta ja Zenzibarkin tuli sisään. He kumpikin asettuivat sopivaan piilopaikkaan odottamaan yön pimenemistä.

[Gustaffsson]

Sepe istuskeli yhä pihalla järven rannassa autuaan tietämättä kellonajoista. Hän oli löytänyt siivouskomerosta kolme pulloa tuliviskiä, tosin hiukan vanhahkoa mutta sitäkin tujumpaa. Lopulta hän päätti mennä nukkumaan ja hän työnsi päänsä järveen ja ravisti sitä hiukan. Sitten hän kuuli ääniä.
"Siis MITÄ te olette tehneet?" kuului ääni linnan vierestä.
"Älä hermostu, Remus kiltti. Emme me ketään ole tappamassa" kuului Potterin ääni.
"Yrititte jo, ja nyt olette tapattamassa! Mikä hitto teihin on mennyt?" Lupin huusi kauhistuneena.
"Me yritimme, okei, muttemme pystyneet siihen! Ja nyt luihuiset tekevät sen pariakymmentä kaljuunaa vastaan" Sirius sanoi.
"En voi uskoa tätä" Remus mutisi.
"Se tyyppi hoitaisi meidät kaikki Azkabaniin ja sinut erotettaisiin Tylypahkasta. Hän tietää, hän on uhka meille kaikille!" James sanoi. Sepe yritti sisäistää nämä sanat lähipäivien tapahtumiin.
"Luihuiset hoitavat hänet jo tänä yönä" Peter lisäsi. Remus voihkaisi. Sepe mietti ankarasti...
"Hei, mitä sinä täällä teet?" Sirius huudahti. Kelmit juoksivat Sepen luokse.
"Ömm, kännään?" Sepe yritti osoittaen tyhjiä pulloja.
"Hän kuuli liikaa" Sirius mutisi osoittaen Sepeä taikasauvalla.
"Heitetäänkö järveen?" Peter ehdotti.
"Älkää nyt taas alkako tappamaan!" Remus huusi.
"Kuutamo kiltti, älä huuda..." James sanoi. Sepe hiipi taaksepäin.
"Tainnutu!" James huudahti. Sepe väisti taian ja lähti juoksemaan kohti linnaa Kelmit perässään.

"No niin, mennään" Zenzibar sanoi. He tulivat pois patsaan takaa hiipien ja katsoivat oleskeluhuoneeseen.
"Helpompaa rahaa tuskin olisikaan. Kolmekymmentä kaljuunaa! Ja siinä hän istuu kuin tarjottimella" Sieppeli mutisi hyvin hiljaa osoittaen oleskeluhuoneeseen. Takan edessä oli nojatuoli, jossa istui kirjaa lukien Gustaffsson. Ketään muita ei ollut näkyvissä. Zenzibar hiipi äänettömänä takaapäin taikasauva kädessä ja painoi sauvan pään Gustaffssonin kurkulle. Pihalle oleskeluhuoneen ikkunoista loisti hetken kirkasta valoa. Tuntematon sotilas valahti Gustaffssonin käsistä lattialle.

[Sepe]

Silläaikaa Luisuisten oleskeluhuoneessa.
Professori Kuhnusarvio astui huoneeseen katsellen kauheaa sotkua. Ympäri huonetta oli likaisia karkkeja, sun muuta mönjää.
"Mitä ihmettä te olette puuhailleet?" Kuhnusarvio kysyi tiukasti.
"ÄÄÄK!!!" Yläkerrasta kuului kauhea huuto ja alas juoksi pieni ensiluokkalais tyttö.
"Mitä nyt?" Kuhnusarvio kysyi kärsimättömänä.
"Ty-tyttöjen vessassa on kaksi sidottua Puuskupuhia," Tyttö änkytti. Pian paksu Kuhnusarvio nähtiin juoksemassa portaita ylös. Pian ne muuttuivat liukumäeksi, mutta Kuhnusarvio teki jonkunmoiesn jipon ja portaat palasivat. Pian Kuhnusarvio oli jo vessassa. Sielä tosiaan oli kaksi Puuskupuhia. Omppuli ja Pörri.
"Herran tähden! Kuka tämän teille teki?" Kuhnis kysäisi.
"Pikemminkin ketkä," Pörri sanoi. "Sieppeli, Zenzibar, Kalkaros ja Daniel olivat asialla."
"Osa heistä on varmaankin Korpinkynsien oleskeluhuoneessa," Omppuli huohotti helpotuksesta.

Gustaffsson seisoi heinähattu päässä katsoen kahta maassa makaavaa Luihuista.
"Oli kyllä onneton yritys," Gustaffsson sanoi kylmästi. "Minun kirjassani on heijastavat sivut, näin teidät jo kauan sitten."
Gustaffsson sitoi "uhrinsa" ja herätti heidät.
"Päivvöö," Gustaffsson tervehti. Yhtäkkiä sisään pelmahti Sepe. Hän oli hengästynyt ja jälleen kerran pää märkänä.
"No mitäs sinulle on tapahtunt?" Gustaffsson kysyi.
"Pientä käsikähmää niiden "kelmien" parissa," Sepe huohotti. Taas ryntäsi sisään väkeä. Kuhnusarvi, Omppuli ja Pörri.
"Mitä ihmettä te kuvittelette tekevänne!!!" Kuhnusarvio huusi Sieppelille ja Zenzibarille.
"Olitte lukinneet nämä kaksi viatonta Puuskupuhia, kuin he olisivat sota vankeja!! Mikä helvetti teihin meni!!!!?? Luuletteko, että noin nuorena on oikein ruveta vangitsemaan porukkaa!!!??? Te ansaitsisitte potkut koko koulusta!!! Tämä on koulu eikä mikään sota tantere!!! Sitten vielä yritätte kiduttaa tätä nuorta kylmää herraa!!!" Kuhnusarvio huusi ja osoitti Gustaata, joka puri heinää. "200 pistettä pois jokaiselta tähän operaatioon osallistuneelta! Nyt on teidän neljän syyttäminen, että Luihuinen tuskin tulee saavuttamaan nollaa tupapistettä tällä lukukaudella!" Kuhnusarvio oli lopettanut raivoamisen. Pian sisään tuli Korpinkynsien pääjehu, Lipetit.
"Mitä täällä riehutaan?" Lipetit vikisi.

[No olipa jatkoa kerrakseen, pisin jatkoni ever.]

[Omppuli]

"Tupalaiseni olivat sulkeneet kaksi puuskupuhia vessaan ja yrittänyt hyökätä tämän herra Gustaffssonin kimppuun. He menettivät kaksisataa pistettä", Kuhnusarvio sanoi. Lipetit näytti erittäin vihaiselta.
"200 pistettä jokaiselta on liian ankaraa. Sata pistettä yhteensä luihuisen tuvalta olisi reilumpaa ja laittaa heidät kahdeksi kuukaudeksi jälki-istuntoon", Lipetit vikisi.
"Hyvä on. Nyt te tulette ja sanotte kaikki, jotka tiesivät tästä..." Kuhnusarvio lähti ja veti taikasauvallaan Sieppelin ja Zenzibarin ulos.
"Oletko kunnossa herra Gustaffsson?" Lipetit kysyi.
"Olen", Gustaffsson sanoi. Lipetit kääntyi pois hänestä ja katsoi nyt Pörriä ja Omppulia.
"Professori Versolle pitää ilmoittaa. Minä puhun hänen kanssaan. Menkää te nyt oleskeluhuoneeseenne nopeasti nyt. Dumbledore kuulee myös tästä ja hän voi järjestää lisärangaistuksia luihuisille", Lipetit sanoi ennen kuin lähti.
"Huh, huh. Olipa meilläkin seikkailu", Pörri sanoi kun he olivat Puuskupuhien oleskeluhuoneessa.
"En usko että ne suinkaan päättyvät tähän", Omppuli sanoi ja hymyili vinosti.
"Mikä sinua hymyilyttää?" Pörri kysyi.
"Luihuiset ovat saaneet rangaistuksen, mutta minun kostoni jäi taka-alalle. Enkä minä jätä sitä", Omppuli sanoi.
"Voi ei", Pörri sanoi ja lysähti sohvalle.

[Sieppeli]

Luihuiset olivat menneet takaisin omaan tupaansa ja nyt koko oleskeluhuone oli moittimassa sitä tyttöä joka paljasti kaiken Kuhnujollekkin.
"Älä yritä sanoa, ettetkö muka tiennyt heistä." Sieppeli sanoi vihaisesti. Hän ei jäänyt odottamaan vastausta vaan marssi pois huoneesta taas Korpinkynnen oleskeluhuoneen suuntaan. Zenzibar ja Daniel tulivat perässä.
"Minä tapan sen Gustaffssonin." Sieppeli mumisi oleskeluhuoneen oven edessä. Muotokuva mikälie kysyi tunnussanaa, jonka Sieppeli nyt päivän vakoilemisen jälkeen tiesi. Kaikki kolme pääsivät helposti sisään huoneeseen, missä Gustaffsson oli jälleen yksi.
"Taasko te tulitte." Hän tokaisi ja otti taikasauvansa esille. Sieppeli oli nopeampi ja kohta Gustaffsson leijui keholeijuksen voimasta ilmassa.
"Jää siihen yöksi, ehkä Severus suostuu sitten kertomaan sinulle vastaloitsun." Sieppeli sanoi ja käänsi taikasauvansa osoittamaan poikien portaita. Sepe oli juuri saapunut niiden alapäähän.
"Öitä." Sieppeli lirkutteli ja loitsi kehonvangitsemisloitsun. Sitten kaikki kolme lähtivät taas pois jättäen Gustaffssonin leijumaan katonrajaan ja Sepen maahan. Zenzibar oli ottanut mukaansa Gustaffssonilta tippuneen taikasauvan ja Daniel oli käynyt hakemassa Sepen taikasauvan. Kohta he olivat Kuhnusarvion oven edessä. Sieppeli kaivoi taskustaan jonkin savua sisältävän pullon.
"Pullotettua unhoitusloitsua." Hän kuiskasi muille. Savu luikerteli oven ali Kuhnusarvion luokse ja hän unohti kaiken mitä sinä iltana oli tapahtunut.
"Siinäkö se?" Daniel kysyi.
"Ei. Jonkun pitää vielä mennä kertomaan hänelle koko tarina muunneltuna ja... Syyttää kaikesta Potteria ja muita." Sieppeli sanoi ja Zenzibar otti työn yhtenä Kuhnukerhon jäsenenä.

Aamu aukesi synkkänä Korpinkynsien, Puuskupuhejen ja Rohkelikkojen kannalta. Zenzibar oli sepittänyt Kuhnusarviolle kaikenlaista potaskaa, kuinka James ja Sirius olivat keittäneet kesän aikana monijuomalientä ja tunkeutuneet Korpinkynsien tupahuoneeseen heinä. Vangituille puuskupuheille hän ei keksinyt syytä ja sen takia he eivät saaneet pisteitään takaisin. Sen aikainen rehtori uskoi Kuhnusarviota ja luihuiset pääsivät pälkähästä, vaikkakin joutuivat silti kuukaudeksi jälki-istuntoon. Hyvä puoli oli siinä, että niin joutuivat James ja Siriuskin.

[gertsi]

Suuressa salissa oli synkkä tunnelma, vain luihuiset naureskelivat ja pitivät hauskaa. Rehtorin tuoli loisti tyhjyyttään opettajien pöydässä, sillä hän oli kansliassaan.

"Tervetuloa takaisin! Toivottavasti viime vuosi oli sinulle antoisa ja opit paljon uusia asioita. Nyt täytetään pari lomaketta ja sitten voit palata pitkästä aikaa takaisin oman tupasi pariin. Sinulla onkin varmaan paljon kerrottavaa heille." rehtori puheli juuri saapuneelle tytölle. Lomakkeet saatiin täytettyä ja tyttö lähti kohti Suurta salia.

Suuren salin ovien auetessa kaikki hiljenivät ja katselivat hetken tuntematta tulijaa. Tytöllä oli pikimustat pitkät hiukset ja taivaansiniset silmät. "Kuka tuo on?" Sepe kysyi muilta korpinkynsiltä. Kukaan ei ehtinyt vastata, koska luihuisen pöydässä olleet riehaantuivat jälleen ja neljäsluokkalaiset lähtivät juosten tulijan luokse. "GERTSI!! IHANA NÄHDÄ SUA TAAS. Miten sun vaihtovuosi meni?" kuului jonkun luihuisen suusta. Puheensorina hiljentyi kun luihuiset lähtivät kohti tyrmiä.

[Zenzibar]

Zenzibar virnuili kuin hullu ja halasi Gertsiä.
"Sinua on kaivattu täällä!"
Gertsi hymyili. "Minäkin olen kaivannut tänne. Onkos täällä ehtinyt tapahtua mitään erikoista poissa oloni aikana?"
Zenzibar kertoi virnuillen kuluneiden päivien tapahtumista.
Juuri, kun Zenzibar pääsi siihen kohtaan, missä he lavastivat kelmit syyllisiksi Korpinkynsien jupakkaan, kyseinen nelikko käveli heitä vastaan käytävällä.
"Vai niin! Kyllähän se oli jo tiedossa että te idiootit suunnittelitte sen!" James huudahti.
Sirius virnisti. "Mitä arvelet Sarvihaara, pitääkö pikku luikuille opettaa vähän tapoja?"
Zenzibar hymyili hemaisevasti ja huusi Siriukselle takaisin. "Ei kiitos hymypoika! Me osaamme jo sanoa 'kiitos ja hyvästi'!"
Tämän sanottuaan Zenzibar käveli pää pystyssä nelikon ohi, Gertsi nauraessa ja seuratessa perässä.
Sirius katsoi Zenzibar perään suuauki ja totesi. "Unehdotaan se hissukka, minä löysin itselleni uuden tytön!"
James voihkaisi. "Anturajalka EI! Puuskupuhin nyt vielä ymmärtää, mutta Zenzibar on luihuinen, pahimmasta päästä!"
Sirius nyökkäsi. "Nimenomaan Sarvihaara. PAHIMMASTA päästä. Siinä oli tyttö minun makuuni! Zeeenzii! Kultaseni, annatko töykeät sanani anteeksi?!" Sirius huusi juostessaan tyttöjen perään.
Remus tuijotti Siriuksen perään. "Se on seonnut lopullisesti! En voi uskoa, että se retkahti mokomaan luihuiseen!"
Heidän edestään kuului rykäys.
"Me olemme yhä täällä." Sanoi hyytävä ääni.
James käännähti ymäpäri. "Ai, Ruikuli. Ja mitä, onkos se pikku Sipikin siinä? Anteeksi vain, mutta minun pitää pelastaa Anturajalka maailmanluokan katastrofilta, enkä minä nyt ehdi leikkiä kannssanne. Hyvästi!"
James juoksi samaan suuntaan, mihin Sirius oli hetkeä aiemmin hävinnyt, ällistyneet Remus ja Peter perässään ja luihuisten murhanhimoiset katseet selässään.

[Nat]

"Tulkaa jo. Saakoot typerykset kärsiä epätoivoisessa yrityksessään..." Sieppeli sanoi Severukselle ja Danielille.
"No en panisi pahakseni jos näkisin heidän kärsimyksensä", Severus sanoi iloisesti, mutta hiljeni kun Sieppeli katsoi häntä murhaavasti.

Suuressa salissa alakulo oli pikkuhiljaa muuttumassa taas iloisemmaksi, kun luihuiset olivat lähteneen riemuiten pois salista. Kuitenkin taas kerran ovet avautuivat ja suurin osa ruokailijoista hätkähti, koska luulivat luihuisten palaavan. Ovella kuitenkin seisoi Nat, jolla oli side ranteessa, mutta näytti muuten hyvin terveeltä.Hän hymyili leveästi eikä huomannut alakuloisuutta,joka leijui vielä ilmassa.
"No, mitä minulta on jäänyt ohi Sooda?" Nat kysyi pirteästi istuessaan Soodan viereen.
"Tuota kai minun on aloitettava alusta..." Sooda alkoi kertomaan edellisen päivän tapahtumia Natin hymyn valahtaessa aste asteelta sitä mukaa mitä kertomus eteni kohti loppua.
"No olipa siinäkin toimintaa kerrakseen. Olen muuten ihmetellyt yhtä asiaa: periaatteessa nyt on loma mutta silti meiltä otetaan pisteitä, vaikka ei edes olla niitä saatukkaan... " pohdiskeli Nat.

//olipas lyhyt jatko ja aika vaikee oli kyll kirjottaa//

[Omppuli]

Omppuli käveli yksin käytäviä pitkin ja oli aivan ajatuksissaan. Sitten hän havahtui kun kuuli Siriuksen äänen.
"Tulisitko Tylyahoon minun kanssani tänään. Tiedän yhden salakäytävän", Sirius sanoi seuraavan mutkan takana. Omppuli päätti pelastaa tyttöparan sydänsäryltä ja juoksi ääniä kohti. Sirius nosti katseensa Omppuliin ja se kuvasti inhoa. Omppuli katsoi häntä hetken.
"Sinun kannattaisi varoa",Omppuli sanoi mustahiuksiselle tytölle, joka kääntyi ympäri ja paljastui siksi samaksi luihuiseksi joka oli siepannut hänet ja Pörrin.
"Ai se onkin luihuinen. Olet vajonnut todella alas, Musta. Varoitus kannattaa unohtaa", Omppuli sanoi hymyillen julmasti ja kääntyi pois.
"Minua ei tarvitse varoittaa. En tarvitse tuollaisen saastaisen puuskupuhin apua", Zenzibar sanoi. Omppuli tunsi raivon sisällään ja kääntyi vetäen taikasauvansa esiin. Zenzibar oli vetänyt esiin omansa. Samalla hetkellä James tuli nurkan takaa hengästyneenä.
"Sirius vihdoinkin löysin sinut. Nyt vien sinut sairaalasiipeen", James sanoi ja lähti vetämään Siriusta kohti sairaalasiipeä. Zenzibar ja Omppuli jäivät kahdestaan käytävään.
"Pitikö sinun tehdä jotain?" Zenzibar kysyi.
"Karkotaseet!" Omppuli huudahti. Zenzibar torjui loitsun helposti.
"Tainnutu", sanoi Zenzibar ja Omppuli väisti täpärästi.
"Miten olet oppinut tuon loitsun?" Omppuli kysyi samalla kun yritti kangistaa Zenzibarin.
"Luihuisessa oppii kaikenlaista", Zenzibar vastasi väistäen manauksen. Omppuli teki toisen loitsun nopeasti ja Zenzibarin poskeen ilmestyi syvä viilto aiavn kuin veitsellä viilletty.
"Nyt loppui leikki", Zenzibar sanoi raivoissaan ja paumautti maljakon Omppulin vierestä. Omppuli nosti kädet päänsä suojaksi lentäviltä siruilta. Yksi tervävä pala upposi hänen käteensä. Omppuli huudahti, mutta ei luopunut niin helposti.
"Olet ensimmäinen puuskupuh, jonka kanssa olen ikinä taistellut", Zenzibar sanoi ja sivalsi taikasauvallaan samanlaisen viillon Omppulin otsaan. Omppuli vetäisi maljakon sirpaleen kädestään ja näytti hurjistuneelta ja unohti kaiken ujoutensa, kiltteytensä aivan kaikki syyt miksi hän oli puuskupuhissa. Omppuli halusi voittaa enemmän kuin koskaan missään kokeissa tai pienissä kilpailuissa.
"Halkinaurus!" Zenzibar loitsi ja Omppuli oli tikahtua.
"Tarantallegro", Omppuli kuitenkin sai sanottua. Zenzibarin jalat alkoivat hypähdellä holtittomasti. Zenzibar lopetti kirouksen sillä aikaa kun Omppuli taikoi itsensä kuntoon. Kummallakin kesti hiukan, sillä Omppuli kiemurteli ja nauroi niin pahasti ettei saanut melkein ollenkaan loitsittua. Zenzibarin jalat tekivät kaikenlaisia askeleita eikä Zenzibar itse pysynyt ollenkaan mukana vaan hänen piti keskittyä tasapainonsa pitämiseen. Lopulta kun molemmat olivat taas taisteluvalmiita Zenzibar huudahti:
"Käärmetulios." sauvan päästä luikerteli inhottava musta käärme, jonka selässä oli sahalaitoja. Se oli kyy. Omppuli perääntyi taikasauva koholla. Zenzibar hymyili voitonriemuisesti ja Omppuli, joka kammosi käärmeitä enemmän kuin mitään muuta mailmassa, oli aivan paniikissa. Hän ei keksinyt mitään loitsua.
"Kutsu se pois!" Omppuli kirkui hätääntyneenä. Zenzibar pudisti päätään ja nautti tilanteesta. Lopulta käärme oli niin lähellä Omppulia, joka maassa ja suojeli päätään käsillään Zenzibar aikoi loitsia käärmeen pois. Omppuli tarttui vieressään olevan maljakkoon ja paiskasi sen käärmettä päin, joka tainuttui iskusta. Omppuli nousi seisomaan. Zenbzibar oli vaikuttunut että Omppuli oli kestänyt niin pitkään. He jatkoivat kamppailuaan, joka loppui pian. Zenzibar sai Omppulin sauvan käteensä. Sitten hän kumarsi lyhyesti.
"Hauska taistelu. Otetaan uusiksi joskus", Zenzibar sanoi sitten hän iski silmää, heitti sauvan takaisin Omppulille ja lähti.

Sepe oli poistunut aamiaiselta ja maleksi pitkin käytäviä. Hän kohtasi Jamesin, joka raahasi vastustelevaa Siriusta sairaalasiipeen.
"James oletko hullu? Minä kiroan sinut ellet päästä minua irti!" Sirius huusi.
"Sinä olet ihan takuulla sairas kun isket jo luihuisia. Puuspuh meni jo, mutta että luihuinen!" James pauhasi kunnes äkkäsi Sepen.
"Hei Sirius katso kuka tuolla!" James sanoi ja päästi Siriuksen irti.
"Sinä!" Sirius huudahti ja otti taikasauvansa esiin. Sooda tuli nurkan takaa ja näki Jamesin ja Siriuksen osoittamassa taikasauvoillaan Sepeä.
"Oletko sinä taas hankkinut itsellesi ongelmia, Sepe?" Sooda ärähti.
"Säästä saarnasi myöhemmäksi ja auta minua!" Sepe kivahti takaisin. Sooda huokasi ja heilautti kaksi kertaa sauvaansa. James ja Sirius nousivat ilmaan ja roikkuivat siinä.
"Keholeijus on näppärä loitsu. Sinun kannattaa opetella se", Sooda sanoi ja veti Sepen mukaansa. James ja Sirius pääsisivät kuitenkin nopeasti alas.

[Zenzibar]

[Mah, mää voitin Omppulin... ]

Srius pudisteli päätään ja katsoi Jamesia pitkään. "Sarvihaara, mikä IHME se oli?"
James katsoi hämmästyneenä Soodan ja Sepen perään. "En tiedä, mutta minusta tuntuu, että sille pitää antaa opetus. Oletko samaa mieltä kanssani Anturajalka veliseni?"
Sirius virnisti. "Eikun korpinkynsijahtiin. Mitä luulet, auttaako Kuutamo meitä tekemään jonkun pirulisen kostosuunnitelman?"
"Jaa-a... Sanoisin, että ei, mutta ainahan sitä voi yrittää. Mitä jos kertoisimme hänelle, että niitä oli viisi ja ne yllättivät meidät takaapäin?"
Sirius nyökytteli vieressä, heidän jatkaessa matkaa kohti Rohkelikko tornia.
Nurkan takana Sepe katsoi kauhistuneena Soodaa ja kuiskasi, kuin peläten, että James ja Sirius voisivat kuulla: "Oliko sinun IHAN PAKKO suututtaa heidät vielä pahemmin?"

Zenzibar virnisteli itsekseen kävellessään kohti luihuisten oleskeluhuonetta. Ensin koulun komein poika pyytää häntä treffeille Tylyahoon -vaikka se onkin Rohkelikko ja Tylypahkan sydäntenmurskaaja numero yksi, yksikään luihuistyttö ei ole vielä kiistänyt hänen komeuttaan- ja sitten vielä hän pähittää yhden Puuskupuhin pienessä kaksintaistelussa. Kyllä, elämä hymyili hänelle leveästi.
"Hei, Zenzibar!"
Tyttö kääntyi.
"No mitä, Severus?"
Kalkaros huohotti ja nojasi polviinsa. "En voinut olla kuulematta, että Musta pyysi sinut Tylyahoon", poika aloitti.
"Niin, mitä siitä?" Zenzibar kysyi jäätävästi.
Kalkaros näytti vaivaantuneelta. "No, minä vai mietin, että tuota - etkai sinä vian suostunut?"
Zenzibar nauroi. "Anteeksi?"
"NO minä vain ajattelin... kun hän on Rohkelikko ja - tuota..." Kalkaros sökelsi punaisena naamaltaan.
"Kuules nyt, Kalkaros", Zenzibar sanoi painottaen pojan sukunimeä. "Sinulle ei kuulu tippaakaan se, että olenko minä menossa Tylyahoon Sirius Mustan kanssa vai en. Jos se nyt niin HIRVEÄSTI sinua kiinnostaa, niin itseasiassa minä vastasin kyllä. Hyvästi."
Kalkaroksen posket punoittivat nöyryytyksestä ja vihasta. "Tämä ei jää tähän petturi!"
Zenzibar ei tiennyt, että Kalkaros saattoi olla pelottavakin vastustaja, mutta Kalkaros ei puolestaan tiennyt, että Zenzibar oli luihuisten kolminkertainen kaksintaistelumestari...

[Maah... jotain jännitystä itsellenikin.. xxx)]

[Pörri]

Oppilaat olivat matkalla lounaalle suureen saliin. Sirius musta päätti yrittää taas Zenzibaria ja lähti kävelemään aulan poikki luihuisten luo.
"Ei taas. Sirius!" James huudahti ja lähti Siriuksen perään. Sirius näki jo Zenzibarin ja katsoi häntä koko ajan ettei vain kadottaisi häntä.
"Anturajalka! Varo!" James huusi, mutta liian myöhään. Sirius oli lentänyt naamalleen keskelle eteisaulaa.
"Ääk!" huudahti Pörri, joka oli vahingossa Siriuksen kampannut "Öh.. Sori!"
Luihuiset alkoivat räkättää ja pian siihen yhtyi koko koulu.
"Pörri, tule!" Omppuli huudahti ja veti Pörrin suureen saliin.
"Se oli vahinko!" Pörri sanoi pöydässä.
"Sillä ei ole mitään väliä, Sirius kostaa vielä..."

Korpinkynsien pöydässä Sepe ei voinut vieläkään lopettaa nauramista.
"Sepe! Minä en aio pelastaa sinua toista kertaa!" Sooda sanoi.
"Mutta se oli niin hauskaa.... Sirius Musta naamallaan lat..." Sepe nauroi.

[Sieppeli]

Luihuisten pöydässä Sieppelikin oli yhtynyt äskeiseen nauruun täysillä. Nyt hän kuitenkin jutteli vilkkaasti Bellatrixsin ja Luciuksen (nehän oli siihen aikaan koulussa...?) kanssa vähän kaikesta. Kolmas vapaapäivä koulusta ja siihen mennessä kaikki luihuisten juonet olivat toimineet suht hyvin, mitä nyt yksi oli hieman epäonnistunut, mutta kunhan Zenzibar tulisi, he voisivat suunnitella sitäkin paremman. Sieltähän tyttö jo saapuikin ja istui pöytään.
"Menet sitten rohkelikon kanssa tylyahoon?" Sieppeli virnisti.
"Menen ja jos sinulla on jotain sitä vastaan niin.." Zenzibar sanoi, mutta Sieppeli vain hymyili.
"Hei, mikä minä olen sinua estämään. Jos kuitenkin Musta vahingoittaa sinua henkisesti tai fyysisesti, sovittiin että se saa kokea saman ja pahemmin." Sieppeli sanoi ja Bellatrix nyökytteli innokkaasti hänen vastapäätään. Zenzibar hymyili, vihdoinkin joku joka ymmärsi häntä.
"Eikö sinulla ole muut kuin kostot mielessä?" Zenzibar kysyi Sieppeliltä. Hymy vain leveni tytön kasvoilla kysymyksen kuultuaan.
"Ei." Sieppeli vastasi yksinkertaisesti. Sitten koko porukka rupesi suunnittelemaan Korpinkynsien nöyryyttämistä ja kunnolla.

Samaan aikaan Korpinkynnet yrittivät saada Sepeä rauhoittumaan. Poika oli ottanut jostain taskustaan kermakaljaa ja yritti litkiä sitä naurun lomassa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ja kohta koko pullo oli kastellut Sepen housut. Silti hän vain nauroi.
"Jos nyt rauhoittuisit." Sooda sanoi jälleen. Sepe purskautti loputkin kermakaljat ulos suustaan uuden naurukohtauksen tullen.
"Onkohan se kirottu tai jotain?" Gustaffsson kysyi ruma heinähattu päässään. Samalla se hattu syttyi palamaan luihuisten pöydästä tulleen loitsun ansiosta. Luihuiset räjähtivät nauramaan ja Sieppeli näytti olevan oikein tyytyväinn loitsuunsa.
"Perhana, sinne meni viimeinen hattu." Gustaffsson sanoi ja oli itseasiassa onnellinen päästessään niistä eroon.
"No se olikin vain turha, olisit kuullut mitä luihuiset sanoivat siitä aijemmin päivällä." Nat sanoi, "Tai paremminkin mitä ne sanoivat sinusta."
"En halua kuulla." Gustaffsson sanoi, otti viimeisen palavan heinän käteensä ja laski sen Sepen päähän. Kohta poika juoksi nauraen pois salista, yrittäen saada tulta sammumaan.
"On meillä siinäkin velho.." Nat huokaisi..

[Zenzibar]

[Hmm.. Bella taitaa olla, mutta eikös lusse oo paljon vanhempi ku kelmit? o.O En tiedä, mutta näin muistelisin. mutta, hei, mitä väliä? Tää on meidän jatkis, ja jos me ollaan sitä mieltä, että Lusse on meidän kanssa koulussa, niin asiasta ei parane valittaa ]

Nyt oli Gustaffsonin vuoro nauraa. "Sanos muuta!"
Hetken päästä Sepe palasi pöytään läpimärkänä. "Se ei ollut hauskaa!"
Nat ja Gustaffson katsleivat häntä hetken. Sitten he sanoivat yhtäaikaa: "Oli se!" Ja purskahtivat uudelleen nauramaan.
Sepe murjotti hetken, mutta alkoi lopulta itsekin nauramaan, kun näki on kuvajaisensa kultapikarin pinnasta.

Zenzibar söi kaikessa rauhassa ruokaansa ja kuunteli samalla Bellatrixin ja Sieppelin jutustelua.
"Ääh, maanantaina pitää palata koulun penkkiin. Olisipa meillä ollut vähintään kuukauden loma!" Sieppeli valitti Bellatrixille.
Bellatrix nyökytteli myöntelevästi. "Totta, toivottavasti Kuhnusarvio ei pidä sitä ennen Kuhnukerhon kokouksia. En kertakaikkiaan kestä niitä! Sen kuraverisenkin typerää naamaa pitää joka kerta siellä nähdä..."
Sieppeli nauroi. "Onneksi minun ei tarvitse. Kuhnis ei ilmeisesti pidä sukuani tarpeeksi hyvänä hänen rakkaaseen kerhoonsa."
Zenzibar puuttui keskusteluun. "Onnekas! Minua ja Bellaa kidutetaan siellä hengiltä ja sinä saat sillä aikaa käyttää aikaasi kiduttamalla puuskupuheja ja Rohkelikkoja!"
Sieppeli virnisti. "Maailma on epäreilu ystäväiseni."

Illalla Sippeli, Zenzibar, Bellatrix, Lucius ja jostain Zenzibarille ja Sieppelille tuntemattomasta syystä myös Narcissa (olikos se nuorempi vian vanhemoi kuin Bella? Kuiten, se nyt on alemmalla tia ylemmällä luokalla) oli heidän seurassaan, kun he suunnittelivat kostoa Korpinkynsille.
Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä Sieppeli ja Zenzibar yrittivät selvittää huomaamattomasti syytä Narcissan mukana oloon, Bellalta, mutta hän tuijotti vääjämättä vuotta vanhempaa Rodolphusta.
"Bella!" Sieppeli napsautti sormiaan tämän nenän edessä.
"mitäh?!" Bella hätkähti.
Zenzibar nauroi. "Joku taitaa olla ihastunut Rodolphukseen?"
Bella virnisti. "Entäs sitten? Mitenkäs sinä pärjäät rakkaan serkkuni kanssa?"
Zenzibar irvisti. "Jos joskus pääsemme sinne Tylyahoon asti, niin voin kertoa sen jälkeen."
Sieppeli murahti. "Asiaan. Miksi Narcissa nyhjää tuossa?"
Bella vilkaisi siskoaan ja sitten Luciusta merkitsevästi. "Ettekö arvaa?"
Zenzibar veti kiivaasti henkeä. "Mitä?! Lusse ja Cissy? Et ole tosissasi!"
Sieppelikin tuijotti silmät ymmyrkäisinä Bellaa.
Bellatrix nyökkäsi. "Äiti on innoissaan. Hän suunnittelee heille jo häitä! Malfoyn perhe on teitysti heti päättänyt, että Lucius ottaa vaimon Mustan suvusta. Kerroinhan minä, että ne meinasivat ensin Medaa Luciukselle pariksi, vanhin kun on, mutta no, siinä nyt kävi mitne kävi, niin Lucius valitsi Cissyn."
Korpinkynnet unohtuivat hetkeksi, Zenzibarin ja Sieppelin hämmästellessä tätä uutta käännettä.

[Sieppeli]

Toivuttuaan järkytyksest Zenzibar, Sieppeli ja Bellatrix jatkoivat suunnitteluaan. Lucius ja Narcissa olivat kadonneet oleskeluhuoneesta aikoja sitten ja tytöillä oli omat mielipiteensä asiasta. Lopulta he päättivät lähteä etsimään Severusta, kun häntä ei ollut näkynyt pitkään aikaan ja he tarvitsivat häntä suunnitelmassaan. Koko linnan sisäpuoli tutkittuaan he siirtyivät ulkopuolelle ja siellähän hän oli. Ikivä kyllä, pulassa. Kaikkien tupien edustajat - Sepe, Sirius (joka mulkoili välillä Sepeä), James (joka katseli välillä pimeydessä seivovaa rohkelikkotyttö porukkaa), Omppuli ja Gustaffsson - osoittivat kaikki Severusta, joka oli todennäköisesti tehnyt jotain tyhmää. Kaikki kiltit oppilaat katselivat piirin ulkopuolelta tapahtumia.
"Hetkinen, mitä täällä tapahtuu?" Zenzibar huudahti. Piirin ulkopuoliset henkilöt ottivat sauvansa esille ja osoittivat niillä tulijoita.
"Liian kauan olette yrittäneet kiusata meitä." Pörri sanoi tiukalla äänensävyllä.
"Neljä vuotta ja kaksi päivää! Onko se teistä muka paljon?" Sieppeli huudahti. "Tai sitten kolme vuotta..."
"Pää kiinni!" Nat huudahti ja Sieppeli hiljeni hetkeksi.
"Nyt on meidän vuoromme kostaa. Te saitte jollain ihmeellä hankittua meille Kaikille kuukauden jälki-istuntoa!" Nat jatkoi. Sirius huomasi Zenzibarin.
"Jos täällä ruvetaan syyttämään tulevaa treffikaveria, minä häivyn." Hän sanoi ja oli lähtemässä pois, mutta hänen vieressään ollut James piti hänestä kiinni. Jostain lennähti pari tainnutustaikaa suoraan luihuisiin.
"Mitäs nyt tehtiinkään?" Sepe kysyi.
"Viedään metsään. Ehkä siellä olevat olennot keksivät heille tekemistä." Gustaffsson sanoi katsellessaan inhoten tainnutettuja luihuisia.

[gertsi]

Juuri silloin joukkoon liittyi unisen näköinen Gertsi, joka herpaannutti luihuset. "Nyt teitte viimeisen temppunne pahuksen luihuiset!" Gustaffsson huudahti katsellen inhoten jokaista vuorollaan. Kuin sopimuksesta James, Sirius, Gustaffsson, Sepe ja Omppuli hyökkäsivät luihuisten kimppuun. He hakkasivat, repivät, purivat ja tappelivat kuten jästit, aivan kuin kaikki olisivat unohtaneet osaavansa taikoa. Tappelu kuitenkin keskeytyi, koska paikalle saapuivat Kuhnusarvio ja Lipetit. He erottivat taistelijat muutamalla taialla ja ottivat jokaiselta tuvalta vain 50 pistettä pois.

"Tämä ei ollut vielä tässä." James sanoi kun luihuiset vetäytyivät omaksi joukokseen ja alkoivat valua kohti linnaa. "Ei niin Potter! Saat vielä maksaa että koskit minuun likaisilla sormillasi." Bella sihisi hampaidensa välistä.

Tyrmissä pieni luihuisjoukko, johon kuuluivat Bella, Zenzibar, Sieppeli ja Gertsi, istui pimeimmässä nurkassa päät yhdessä. He kuiskailivat ja välillä joku vilkaisi olkansa yli. Se oli kylläkin turhaa, sillä kukaan ei edes huomannut heitä.

[Kailey]

Korpinkynnen oleskeluhuoneessa Kailey tuli hyräillen sinne, missä Gustaffsson, Sepe, Sooda ja Nat istuivat hiljaisuuden vallitessa. Kailey istahti rennosti alas ja katsoi muita ihmeissään.
"Miksi te näytätte siltä, kuin olisitte nähneet aaven?"
"Ei me näytetä siltä, kuin oltaisiin nähty aave. Me nähdään aaveita joka päivä", Sepe vastasi nyrpeästi.
"Se on sanonta", Kailey vastasi kulmat koholla ja katsoi muita kulmat koholla. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään. "No, mitä suunnitelmia teillä on luihuisten varalle?"

"No niin, mitä me tehdään niille?" Bella kysyi innoissaan.
"Ideoita?" Zenzibar katsoi Sieppeliä ja Gertsiä kysyvästi. Sieppelin kasvoille levisi ilkeä virne.
"Todellakin. Kuunnelkaas..."

[Muutaman päivän poissa ja tekstiä tulee kaksi sivua lisää!:D Tässä teille maailman lyhin ja hyödyttömin jatko, mutta kirjoitinpahan. ]