Uusi HP-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

Vanhojen jatkotarinoiden säilytyspaikka.

ViestiKirjoittaja Omppuli » Pe Joulu 28, 2007 8:42

"Muistattehan sen ääliön Puuskupuhin?" Sieppeli kysyi. Kaikki nyökkäsivät.
"Niin ensin hoidellaan se. Ja sitten kelmit ja vasta niiden jälkeen ne typerät korpinkynnet." kuului myöntäviä vastauksia.
"No niin mennään. Kyllä se Omppuli takuulla on vielä jossain kirjastossa tai jossain", Sieppeli sanoi.
"Ei nyt! Huomenna. Minua väsyttää hirveästi", Gertsi sanoi ja nousi haukotellen ylös. Sieppeli näytti myrtyneeltä, mutta nyökkäsi kuitenkin ja vähitellen luihuiset valuivat nukkumaan.

Omppuli haukotteli ja peitti silmänsä häikäisevältä auringolta, joka paistoi ikkunasta. Omppuli tassutteli suihkuun ja Pörri heräsi valuvan veden ääneen.
"Plääh! Paljonko kello on?" Pörri kysyi unisena.
"Yhdeksän", Omppuli vastasi suihkusta. Pörri puki kaavun päälleen ja harjasi kiharat hiuksensa. Omppuli tuli myös pian suihkusta ja puki nopeasti päälleen.Märät hiukset hän kuivatti pienellä loitsulla ja kiiruhti Pörrin kanssa aamiaiselle. Omppuli söi nopeasti aikeenaan mennä ulos järvelle. Pörri jäi vielä herkuttelemaan. Luihuiset nousivat pöydästä ja kiirehtivät Omppulin perään taikasauvat esillä. Omppuli käveli nopeasti ja luihuiset pysyivät huomaamattomina hänen takanaan. Pihalla Omppuli katsoi taakseen ja huomasi luihuiset. Omppuli kääntyi taikasauva pystyssä, mutta hän tajusi että luihuisia oli liian paljon. Omppuli otti jalat alleen ja luihuiset jahtasivat häntä aina Hagridin mökille asti. omppuli juoksi kauhuissaan kiellettyyn metsään. Luihuiset pysähtyivät.
"Hänet on nyt hoideltu. Metsän eläimet keksivät hänelle käyttöä", Kalkaros sanoi. Luihuiset virnistivät epävarmasti. He eivät olleet varmoja olivatko tehneet ihan oikein ajaessaan Omppulin metsään. Tarkoitus ei ollut tappaa vain hiukan kostaa. Luihuiset kuitenkin seurasivat Kalkarosta, joka johdatti heitä hoitelemaan kelmejä.

Omppuli juoksi ja juoksi, mutta pysähtyi viimein hengittäen syvään. Nyt hän vasta huomasi että oli kielletyssä metsässä. Omppuli katsoi taakseen, mutta näki pelkkää metsää. Omppuliin iski paniikki. Miten hän pääsisi pois? Omppuli kääntyi, mutta ei tiennyt mihin suuntaan lähtisi. Mistä hän oli tullut? Omppuli oli keskittynyt niin paljon juoksemiseen ettei ollut kiinnittänyt huomiota ympäristöönsä. Naps kuului Omppulin takaa. Omppuli käännähti ja näki valtavan hämähäkin, jolla oli varmasti sata koipea ja kymmenen silmää. Omppuli kirkaisi niin lujaa kuin pystyi. Linnut lehahtivat puista lentoon. Jopa luihuiset kuulivat heikon kirkaisun metsästä. Sitten Omppuli alkoi kirkua enemmän. Hänen jalkansa eivät toimineet. aiavn kuin kaikki voima, joka hänessä oli oli siirtynyt hänen kurkkuunsa ja Omppuli kirkui enemmän kuin koskaan elämässään. Luihuiset olivat pysähtyneet kuin ammuttuna.
"Apua! Auttakaa joku minua!" Omppuli huusi niin kovaa kuin jaksoi. Luihuiset katsoivat toisiaan.
"Sehän voi kuolla siellä ja meidät erotetaan", Daniel sanoi.
"Ehkä meidän pitäisi hakea opettaja", joku luihuisista sanoi arasti.
"Ja otetaan riski että hän voisi kuolla? Ei tekisi mieli kuunnella Dumbledorea", Zenzibar sanoi ihan vain vakuuttaakseen että kyse oli vain omasta nahasta. Omppulin huudot kaikuivat taas heidän luokseen.
"Auttakaa minua!" hämähäkki oli tarttunut häntä vyötäisiltä kiinni ja alkoi kantamaan häntä jonnekin. Omppuli hakkasi hämähäkkiä käsillään, mutta hämähäkki ei ollut moksiskaan, mutta sitten siihen osui nuoli ja Omppuli tipahti maahan. Kentaureja seisoi hänen ympärillään. Omppuli nousi ylös ja katsoi kauhuissaan kentaureja.
"Mitä te aiotte tehdä minulle?" Omppuli kysyi. Kentarit vain tuijottivat häntä eivätkä luihuiset osanneet päättää pitäisikö hakea opettaa vai hankkia palkinto pelastamalla Puuskupuh?
Three stages of life:

1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death
Avatar
Omppuli
Kärpässieni
 
Viestit: 739
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 9:17
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Zenzibar » Su Joulu 30, 2007 1:31

Luihuisjoukko meni metsään ja näki, kuinka Omppuli oli keskellä kentauri laumaa. Yksi tumma kentauri, jonka Zenzibar muisti Baneksi, katsoi Omppulia inhoten.
"Miksi sinä tunkeuduit meidän metsäämme tyttö?"
Omppuli ei ehtinyt vastata, kun toinen kentauri puolusti häntä.
"Älä viitsi Bane. Hän on vasta lapsi. Me emme vahingoita heitä."
Bane mulkoili vihaisena Omppulia. "Älä viitsi Firenze! Tytön sietäisi olla kiitollinen. Meidän ansiostamme Hämäkäk jätti hänet rauhaan."
Omppuli avasi suunsa. "Kiitos, että autoitte minua!"
"Autoimme! Autoimme?! Me vain satuimme paikalle, ksoka kuulimme melua! Me emme ole orjia, tyttö!"
Omppuli ei keksinyt mitä sanoa. Kentaurit näyttivät vihaisilta, ja Omppuli arveli, että jos Bane saisi päättää, hänet tapettaisiin takuuvarmasti.

"No niin, selvisipä sekin", Kalkaros tokaisi ja lähti kohti linnaa.
"Mikä selvisi?" Sieppeli kysyi ja katsoi Kalkaroksen loittonevaa selkää.
Poika kääntyi.
"Kentaurit eivät vahingoita Omppulia. Uhkailevat vain."
Daniel kohautti olkapäitään. "Severus on oikeassa."
"Aiotteko te jättää minut tänne!?" Omppuli huusi kentaurilauman keskeltä.
"Aiomme." Kalkaros jatkoi matkaansa. Pari muuta luihuista seurasi Kalkarosta. Metsän reunaan jäivät vain Sieppeli, Bella ja Zenzibar.
Sieppeli katsoi avutonta Omppulia, ja kentaureja, jotka eivät näköjään osanneet päättää mitä tehdä Omppulille. Tyttö hyppäsi lauman keskelle, tarttui Omppulia kädestä ja retuutti tämän pois hämmentyneen kentauri lauman keskeltä.
Zenzibar nauroi kentaurien hämmentyneille ilmeille. "Sori, emme enää pelottele pikku Puuskupuheja metsäänne."

Metsän ulkopuolella Sieppeli päästi inhoten irti Omppulista. "Älä kuvittele, että tein sen takiasi!"
Zenzibar virnisti ja katsoi Sieppeliin. "Loistavaa! Näitkö niiden ilmeet, kun sinä veit Omppulin pois niiden ulottuvilta?"
Sieppelikin virnisti. "No, pakkohan se oli. Kohta on Tylyahon viikonloppu, enkä halua jäädä siitä paitsi, jos tuo" hän katsoi omppulia rumasti "olisi loukkaantunut, meiltä olisi luultavasti evätty sekin ilo."
"Totta, mutta..." Bella näytti mietteliäältä.
"Mitä?"
"Ei kun, minä vain mietin, miksi kentaurit olivat yleensä noin vihaisia. Eivät ne yleensä kenenkään kimppuun hyökkää."
"Mistä sinä sen tiedät?" kysyi Omppuli, joka oli selvitynyt shokista senverran, että oli päässyt seisomaan.
"Se ei kuulu sinulle puusku! Painu siitä jo omaa tupaasi." Bella heilautti kärsimättömänä kättään.
"Hyökkäskö kentaurit teän kimppuun, täh?" Kuului möreä ääni heidän takaansa.
"Joo." Omppuli snaoi arasti katsoen kahdenmiehen kokoista riistavartijaa. Hagridia.
"Pirskatti! Ootteks te kunnossa?"
"Joo, ollaan me" Zenzibar tokaisi. "Mitä sinä siitä välität?"
Hagrid mulkaisi häntä. "No, voi olla, että ne vähä suuttu Hämäkäkistä... kun se sai taas uuden poikuueen. En mä voinu sitä estää..."
Hagrid näytti puhuvan enemmän itselleen kuin muille. Sieppeli tuhahti.
"Pitihän se arvata", hän kuiskasi Zenzibarille. "Tuo iso köntys on suututtanut kentaurit!"
Hagrid katsoi Sieppeliä oudosti ja tokaisi sitten. "Mitäs menitte metsään! Se on kiellettyä aluetta! Alkakaa laputtaa!"
Zenzibar, Bella ja Sieppeli kävelivät ylimielisinä Hagridin ohi. Omppuli tuli pitkän matkan päässä jäljessä heistä.

Ilalla oleskeluhuoneessa Zenzibar ja Sieppeli naureskelivat vieläkin illan tapahtumille. "Se voitais ottaa joskus uusiksi!"
"Joo!"
Zenzibar meni katsomaan ilmoitustaulua. "Hei, katsokaa! Tylyahon viikonloppua on siiretty!"
Kuului mutinaa, ja luihuiset tulivat joukkona katsomaan ilmoitustaulua. "Se on jo ensi viikonloppu! Huomenna?!" Kirkaisi Narcissa.
Bella naurahti. "Älä nyt hätäänny Cissy, kyllä sinä ehdit valmistautua."
Zenzibar katsoi heitä kummissaan. "Valmistautua mihin?"
Bella virnisti. "Lucius kosii Cissyä Tylyahossa."
"Mitä?!"
"Et ole tosissasi?"
"Onko se totta narcissa?"
"Koska on häät?"
"HILJAA!"
Lucius tuli oleskeluhuoneeseen. Hän oli jo seisemännellä, ja huhuttiin, että hän oli jo liittynyt lordi Voldemortin joukkoihin. Miestä kunnioitettiin.
"Se ei kuulu tippaakaan teille! Bellatrix, oliko sinun ihan pakko kertoa se kaikille!?"
Bella virnisti. "Sori Lucius. Minusta on vain niin - ah - ihanaa, kun saan sinut sukuun. Tai, no, taidathan sinä jo olla, mutta..."
Zenzibar virnisti. "Se siis tarkoittaa sitä, että kohta juhlitaan häitä!"
Nyt luciuksen huudotkaan eivät peittäneet huutoja, jotka alkoivat oleskeluhuoneessa, heidän suunnnitellessa häitä tomaatinpunaiseksi lehahtaneelle Narcissalle, ja raivosta punaiselle Luciukselle.
Sieppeli naurahti. "Soma pari."

[Maah.. huppista, meni taas vähän pitkäksi.. xD Lussella ja Cissyllä on kiva leikkiä... En tiedä menikö ne kihloihin jo noin nuorina, mutta kuka välittää? :D]
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ti Tammi 01, 2008 6:54

Kun luihuisten oleskeluhuone oli taas rauhouttunut Zenzibar, Gertsi ja Sieppeli siirtyivät nurkassa oleville sohville. Lucius oli päättänyt antaa Bellatrixsille opetuksen "Hänen yksityisasioiden kertomisesta".
"Hei, entä jos ei huomenna kiusattaisikaan ollenkaan muita?" Sieppeli ehdotti yllättäen. Muut katsoivat häntä kuin hullua.
"Näin ollen meillä olisi aikaa suunnitella uutta hyökkäystä, eivätkä he enää osaisi lopulta odottaa sitä." Hän jatkoi, "Tai suunnitellaan vielä huolellisemmin ja vasta toteutetaan se kuukauden päästä. Näin emme joka päivä ole menossa kostamaan jollekkin jnejne.." Muut näyttivät ymmärtävän mitä Sieppeli tarkoitti.
"Entäs muut luihuiset? Saavatko he tietää tästä vai..."
"Antaa niiden kiusata, mutta me ei." Sieppeli sanoi.
"Niin mutta entäs jos ne kostavatkin meille jo huomenna?" Zenzibar kysyi. Sieppeli ei ehtinyt vastata kun Gertsi varasti h'nen puhevuoronsa (ja n'pp'imist; meni sitten sekaisin juuri t'ss' kohtaa..(

Korpinkynnet olivat rauhassa omassa tupahuoneessaan kiroilemassa luihuisille. En tied' mit' ne siell' teki, kun kukaan korpinkynsi ei ole kirjoittanut jatkikseen. Puuskupuhit taas olivat hakeneet keitti;st' hieman ruokaa ja pitiv't juhlia sen takia, ettei viel' pariin p'iv''n ollut koulua.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja Zenzibar » Ti Tammi 01, 2008 7:14

"Noo, jos ne ääliöt nyt VÄLTTÄMÄTTÄ haluavat kostaa, niin etkai sinä Zenzibar tosissasi luule, ettei me pärjättäis niille?" Gertsi sanoi itsevarmasti.
"En tietenkään, mutta mietin vian, kun minulla on tämä uusi kaapu, että jos heillä on jotain likaista suunnitteilla, osaan varautua pahinpaan..."
Sieppeli virnisti. "Auta armias niitä Korpinkynsiä, jotka hölmöyksissään sotkevat Zenzin kaavun!"
Bellatrix tuli huohottaen heidän luokseen ja oikoi kaapuaan. "Helvetin Malfoy!"
Zenzibar katsoi Bella myötätuntoisesti. "Kidutuskirous?"
Bella nyökkäsi, ja värähti. Aiheesta ei enää puhuttu.

Seuraava aamu lankesi sumuisena Tylypahkan ylle ja tyttöjen makuuhuoneessa kävi hirveä kuhina. Narcissa oli tullut samaan makuuhuoneeseen Sieppelin, Bellan, Zenzibarin, Gertsin ja erään Mirellan kanssa, valmistautumaan Suurille Treffeille.
"Mitä minälaitan päälleni, mitä minä laitan päälleni!" Tämä kirkui lähes hysteerisesti.
Zenzibar huokaisi ja kävi hakemassa kaapistaan kaksi mekkoa, pitkänvihreän, hopeisilla kuvioilla, sekä lyhyen mustan, jossa ei ollut olkaimia.
"Valitse, minä otan toisen."
Narcissan suu loksahti auki. "Lainaatko sinä minulle puvun?"
Bellakin haukkoi henkeään. Zenzibar tunnettiin siitä, ettei tämä ikinä lainannut vaatteitaan.
"Lainaan ja valitsekin äkkiä, tai minä muutan mieleni!"
Narcissa nappasi äkkiä mustan puvun ja meni vaihtamaan sitä ylleen.
Gertsi tujotti vieläkin Zenzibaria suuauki.
Zenzibar vaihtoi rauhassa vihreän puvun ylleen ja valitsi siihen sopivat hopeat korkkarit. Sitten hän nosti katseensa toisiin. "Mitä?"
"1) Sinä lainasit Cissylle puvun, PUVUN! 2) SInä näytät siltä, kuin olisit enossa suuriinkin juhliin 3) Sinä lainasit Cisylle PUVUN!" Mirella melkein huusi.
"Entä sitten? Se oli niin hermona, että pakkohan sitä oli auttaa! Ja tietysti minä näytän siltä kuin olisin menossa juhliin! Menen Tylyahoon Sirius Mustan kanssa, ja haluan, että joka ainoa tyttö tässä koulussa kadehtii minua."
Zenzibar virnisti ja heilautti lumoavasti vihreän pukunsa helmoja. Kukaan ei väittänyt Zenzibarille vastaan, sillä tätä tyttöä ei kannattanut suututtaa, ja hän oli sitäpaitsi yleensä oikeassa...

Puuskupuhit olivat innoissaan Tylyahon reissusta ja melusivat aulassa. Amos Diggory kehuskeli, että oli menossa Lily Evansin kanssa juhliin. Myöhemmin hänet löydettiin sekavana toisenkerroksen tyttöjenvessasta ja hän mutisi vain James potterin nimeä.
Sirius odotti kaikessa rauhassa, ja komeudessaan Zenzibaria saapuvaksi eteiseen, monien tyttöjen katsoessa häntä toiveikkaasti.
Korpinkynnet olivat ryhmittyneet pelottavasti yhteen eteishallin nurkkaan, ja mutisivat jotain Luhuisista...

[Aah, olipas taas jmukava kirjoittaa c(:]
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ti Tammi 01, 2008 8:28

Kun kaikki jotka olivat menossakin tylyahoon olivat päässeet matkaan, vahtimestari Vere huokaisi helpotuksesta (you know, Voron isä!) Hän ei todellakaan pitänyt lapsista, vaikka itse vielä omistikin yhden ipanan, Voron. Onneksi hän oli surkki, eikä näin päässyt tylypahkaan. Samalla Veren päälle tipahti mustekuula, Riesun käsialaa. Vere päätti mennä kantelemaan asiasta, ah niin ihanalle jästitiedon opettajalle (ensimmäinen)

Zenzibar odotti innokkaasti Siriusta kolmen luudanvarren edustalla. Hän katseli ympärilleen. Hänen ohitseen oli kävellyt jo paljon porukkaa, esimerkiksi Lucius ja *muistikatkos* joista miespuoleinen henkilö katseli murhaavasti Zenzibaria joka oli pidätellyt nauruaan nähtyään Luciuksen yrittäneen kihartaa hiuksiaan. Siitä oli kuitenkin ollut jo viisi minuuttia ja Zenzibar vain seisoi kylmässä syys tuulessa keskellä katua. Sirius saapui kumminkin aika pitkän ajan päästä.
"Anteeksi kun kesti, piti hoitaa eräs pikku homma.." Hän sanoi. Zenzibar hymyili ja he menivät kolmeen luudanvarteen. Heidän treffinsä eivät kuitenkaan sujuneet hyvin, sillä James oli linnoittautunut jonkun toisen rohkelikon (se oli tyttö ja siinä tuli toka) ja siinä he kumpikin naureskelivat Siriukselle - tyttö ei ollut ihan Jamesin mieleen, mutta heillä oli samat kaksimieliset ajatukset. Ja pitänee vielä mainita että Sieppeli ja Gertsi olivat toisella puolella - myöskin nauramassa, vähän mille sattui.

Juuri kun nurkkapöydässä Lucius oli melkein uskaltamassa kosimista, Sooda ja Sepe pamahtivat sisään. Lucius häiriintyi siitä ja kaatoi vahingossa tuliviskinsä *muistikatkos*sen päälle. Sepe ja Sooda kävelivät käsi kädessä yhteen toiseen nurkkaan. (Kolmas ja siitäs sait Sooda kun laitoit näin mukavan tehtävän) Siitäkön Sieppeli ja Gertsi saivat hillittömän naurukohtauksen.
"Mitä seuraavaksi, Gustaffsson ja Omppuli vai?" Sieppeli nauroi kippurassa. Ja kuinka oikeassa hän olikaan (neljäs). Eräässä pöydässähän nuo kaksi istuivatkin tuijottaen toisiaan syvälle silmiin. Tai, Gustaffsson teki sitä kyllä enemmän, Omppuli vilkuili kokoajan Zenzibarin suuntaan (puf, siinä tuli viides)

(mitään näistä parituksista ei tarvitse säästää, minun käskettiin vain pullopyörityksessä tekemään jatko, missä on ainakin viisi paritusta. Ps. Mua ei saa missään nimessä parittaa kenellekkään)
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja Zenzibar » Ti Tammi 01, 2008 9:04

"Kultaseni", Sirius sanoi hetken päästä ja Zenzibar käänsi katseensä häneen (Hän oli vilkuillut mitä muut parit tekivät). "Oletko huomannut, että se hissukka Puuskupuh, ja puolet tämän baarin miespuolisista olennoista, tuijottavat sinua?"
Zenzibar vilkaisi ompuplin suuntaan ja tämä todentotta katsoi häntä, mutta huomattuaan Zenzibarin katseen, hän käänsi omansa nopeasti pois, syvästi punastuen.
"Joo... mutta älä huoli, olen tänä päivänä sinun", Zenzibar hymyili säteilevästi ja yksi toisluokkalainen puuskupuh pyörtyi onnesta, onneksi kukaan ei huomannut.
Siriuskin hymyili ja katsoi vaativasti Zenzibarin leveähköä kaula-aukkoa. "Mentäisiinkö johonkin muualle?"
Zenzibar virnisti ja nousi ylös vetäen Siriusta perässään.

Gertsi murjotti Sieppelin kanssa viereisessä pöydässä ja katsoi kateellisena Zenzibarin ja Siriukse perään.
"Epäreilua! Kaikilla muilla on joku, tai joku on josta on kiinostunut, minulla ei ole ketään!"
Sieppeli katsoi Gertsiä myötätuntoisesti. "Ääh, älä nyt Zenzista ja hymypojasta välitä! Kaikkihan sen tietää, ettei Sirius halua Zenziltä kuin yhtä asiaa."
Gertsi hymähti. "Ja Zenz Siriukselta."
"No, niin... Mutta ei minullakaan ole ketään!" Sieppeli naurahti ja yritti piristää Gertsiä.
"Aijaa? No miksi sitten kolme Puuskupuhia, yksi Rohkelikko, kaksi korpinkynttä ja yksi Luihuinen vilkuilevat sinua koko ajan?"
Sieppeli käännähti ymäpäti. "Kuka Luihuinen?"
"Zabini."
Sieppeli kääntyi takaisin. "Mitä?! Se ääliö vai? Ei kiitos!"
Gertsi huokaisi ja katsoi itse Zabinia vähän liiankin uteliaasti.
"Lähdetään, ei täällä jaksa olla!"
Sieppeli myöntyi ehdotukseen ja he lähtivät KOlmesta Luudanvarresta pikaisesti, ja kuulivat mennessään, miten Gustaffson ja Omppuli riitelivät.
"Sinä et ole katsonut minua kertakaan treffiemme aikana!" Gustaffson valitti Omppulille. "Tuijotat koko ajan vain sitä kaun- kauheaa Luihuista!"
Omppuli katsoi merkitsevästi Gustaffsonia ja vilkaisi sitten sinne, minne Zenzibar ja Sirius olivat kadonneet noin minuutti sitten.
"Ja sinäkö et? Enkä minä sitä paitsi häntä katsonut!" Omppuli kiisti, eikä pystynyt täysin peittämään punaa, joka kohosi hänen poskilleen.
Gustaffson kohotti kulmiaan.
"NO en, minä katsoin - " Omppuli etsi nopeasti sopivan uhrin, sillä hän ei halunnut lesbon leimaa "-Danielia!"
"Mitä?"
"Niin juuri, minä katsoin Danielia, ettäs tiedät! Äläkä yritä väitää ettetkö sinä olisi koko ajan mulkoillut Zenzibaria ja sitä ihme Sipeliä, vai mikä se oli!"

Viereisessä pöydässä Sepe huokaisi ja pyöritti silmiään Soodalle.
"Sen siitä saa, kun tulee väärässä seurassa trefefille."
Sooda siristi silmiään. "Oliko tuo vihjaus? Että sinä et oliskaan halunnut olla täällä minun kanssani? Tuota Omppuliako sinä katsoit?"
Sepe hätkähti. "En, en! ÄLä nyt ole vainoharhainen Sooda kul -"
"Vainoharhainen! Nytkö minä olen vainoharhainen?!" Sooda kirkaisi vimeisen sanan.
"Mitä jos me menisimme ulos juttelemaan kulta -" Sepe yritti, mutta Soodalla oli näköjään pientä vainoharhaisuutta suvussa.
"Älä yritä! Sinä vian halaut jättää minut ilman suurta farssia! Teidätkö mitä, ei onnistu!"
Sooda paiskasi kaljuunan pöytään maksuksi ja lähti kannat kopisten Kolmesta Luudanvaarresta.
Sepe huokaisi ja kualutti kermakaljansa kerralla alas. "Naiset!"

[No niin, purin melkein kaikki Sipin tekemät parit, apitsi sitä Vere/jästitiedonopettajaa, sillä se ei varmaankaan haittaa ketään.. :D Nin joo, ja James/Rohkelikko-tyttöä, koska senkään ei pitäisi meitä haitata... xD]
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja sooda » Ke Tammi 02, 2008 1:13

Zenzibar johdatti Siriuksen kapealle ja pimeälle kujalle, jolla ei ollut muuta liikennet kuin pari rottaa, jotka kipittivät kiireesti pois. Sirius työnsi Zenzin seinää vasten ja heti alkoi raju suudelma, jossa ei ollut rakkaudesta ja hellyydestä jälkeäkään ja se ei voinut johtaa mihinkään muuhun kuin yhteen asiaan.
"Mennään linnaan, täällä ei viitsii... Tarvehuoneeseen vaikka", ehdotti Zenzibar kun suuteluun tuli pieni hengähdystauko. "Mmm", sanoi Sirius ja he lähtivät kulkemaan käsi kädessä kohti linnaa.

Kolmessa luudanvarressa Sepe paiskasi Soodan kaljuunan viereen yhden omistaan ja lähti juoksemaan tytön perään. Hän näkikin Soodan istumassa pubin ovesta pienen matkan päässä penkillä ja meni istumaan samalle penkille.
"Hei älä ole hölmö, en minä mitään Omppulia katsonut, enkä todellakaan tarkoittanut että sinussa olisi treffiseurana jotain vikaa, päinvastoin, olin tyytyväinen että olin itse valinnut seurani paremmin kuin muut", Sepe selitti nopeasti. Sooda nosti katseensa suoraan Sepen silmiin. Katse oli lempeämpi kuin Sepe oli osannut odottaa, ja häneen levisi helpotuksen aalto.
"Minäkin taisin olla vähän vainoharhainen, sori..." Sooda sanoi ja otti Sepeä kädestä ja antoi tälle pikaisen suukon. ¨
"Huh, minä jo pelästyin", huokaisi Sepe. Hetken he katsoivat toisiaan silmiin. "Helvetti", Sepe puuskahti ja antoi Soodalle niin pitkän ja hellän suudelman, ettei siihen voinut muutakuin vastata. Sitä seurasi lukematon määrä samanlaisia.
"Lähdetään linnaan", kuiskasi Sooda parin minuutin, tunnin tai vuorokauden kuluttua, he olivat menettäneet ajantajunsa. Nämä kaksi korpinkynttä lähtivät kulkemaan käsi kädessä Tylyahon pääkatua pitkin, välittämättä joidenkin luihuisten huudoista.

[Fluffia fluffia, mutta minkäs teet.]
On asioita, joita ei voi kokea yhdessä ilman, että rupeaa pitämään toisistaan, ja mahtavan vuorenpeikon kumauttaminen tajuttomaksi kuuluu niihin.
Avatar
sooda
Sieni
 
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 01, 2007 8:06
Paikkakunta: Lahti

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ke Tammi 02, 2008 5:04

"Tuo ratkaisi pelin" Gustaffsson mutisi kun Omppuli oli äänekkäästi tuhaisten lähtenyt hänen luotaan.
"kai minun on tarkoitus elää ja kuolla yksin" hän ajatteli vihaisesti ja lähti pois potkaisten oven auki.
"Mikäs Gustia potuttaa? Antoiko puuskupuh-hissukka pakit?" kuului Sieppelin pilkkaava ääni. Gustaffsson kääntyi katsomaan häntä ja Gertsiä, joka näytti piristyneen äkillisesti hänen ahdingostaan.
"Gertsi, minun tekee mieli heitellä vähän taikoja. Taisimmekin löytää sopivan harjoitusvastuksen" Sieppeli sanoi ilkeästi.
"Jos aiotte tappaa minut, sympatiani on kokonaan puolellanne" Gustaffsson sanoi. Sieppeli ja Gertsi katsahtivat toisiinsa.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

ViestiKirjoittaja Sieppeli » To Tammi 03, 2008 11:07

"No jaa..." Sieppeli sanoi ja joi viimeiset pisarat juomastaan.
"Gertsi mennään jonnekkin muualle, täällä haisee korpinkynsille." Hän sanoi ihme virnu naamallaan. Sitten he lähtivät ovesta ulos, todennäköisesti Sekon puotiin. Gustaffsson huokaisi ja katseli kohtaa missä Omppuli oli äsken istunut.
"Hän suostui, hän suostui!" Kuului Luciuksen yli-innokas ääni nurkkapöydästä. Nähtävästi hän oli uskaltanut vihdoin kosia Narcissaa, jonka vastaus oli jo pitkään ollut luihuisten tiedossa. Onneksi Zenzibar ei ollut enää näkemässä tilannetta, sillä Narcissa säikähti Luciuksen vastausta niin paljon, että läikytti tuliviskiä Zenzibarin lainaaman puvun päälle. Ehkä juuri sitä Gertsi oli yrittänyt vihjaista, sillä hän oli luihuisista selvästi paras ennustamisessa. Mutta, se sai kuitenkin Narcissan menemään vielä enemmän pois tolaltaan ja sytytti puvun vielä vahingossa tuleen. Se sammutettiin kuitenkin ajoissa ja siihen tuli vain pari komeaa reikää.

Sieppeli ja Gertsi olivat sillävälin menneet Hunajaherttuaan - ei Sekon puotiin niinkuin Gustaffsson luuli. Sieppeli oli jo valinnut mitä ostaisi, kun Gertsi oli jumittanut katselemaan komeita luihuispoikia. Sieppeli jutteli rennosti myyjän kanssa, kun asiakkaita ei näkynyt. Lopulta hän joutui lopettamaan sen ja lähti repimään Gertsin irti hyllyköstä, jonka läpi näki hyvin pari poikaa jotka miettivät mitä ostaisivat. He eivät olleet huomanneet lätäkköä joka oli tullut lattialle Gertsin kuolatessa.
"Pitäisiköhän sinun vähän rauhoittua, nuo ovat sentään Rohkelikkoja! Niin ja ethän sinä ole vasta kuin neljällä." Sieppeli naurahti. Gertsi päästi irti tangosta ja lähti maksamaan ostoksensa. Kumpikaan ei teinnyt Zenzibarin ja Siriuksen tekevän tylypahkassa sitä, mitä nelosluokkalaisten ei juuri pitäisi tehdä.

Päivä läheni kumminkin loppuaan ja kaikki olivat taas syömässä tylypahkassa. Rehtori Dumbledore oli noussut ilmoittamaan jostakin ja salissa oli täysin hiljaista.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja Sepe » To Tammi 03, 2008 11:34

"Minulla on suru uutisia," Dumbledore ilmoitti salille. "Vahtimestari Vere on kuollut." Salissa alkoi kauhea mellakka. Kuului ilonkiljahduksia ja hurraahuutoja.
"Hänen paikalleen astuu hänen ipanansa: Voro," Dumbledore sanoi nostaen pöydälle pienen 5-vuotiaan pojan, joka karjaisi salille:
"Minä vihaan lapsia!" Koko sali repesi remakkaan nauruun ja jokapuolelta kuului: "Sinähän olet lapsi!" Salissa pidettiin kekkerit entisen vahtimestarin kunniaksi.

Illalla korpinkynsien oleskeluhuoneessa mietittiin taas yhtä onnetont kosto yritystä. Gustaffsson oli rappiolla ja poltteli piippua.
"En tiennytkään, että tykkäät polttaa Gustaffsson," Sooda sanoi Sepen sylistä.
"Ai juu. Se vain sopi tunnelmaan," Gustaffsson huokaisi ja paiskasi piipun ikkunasta ulos.
"Noniin.Takaisin kostoomme," Nat sanoi. "Niin, mites kostetaan?"
"Mitä, jos ei kosteta ollenkaan. Olen saanut tarpeekseni kostamisesta ja kostetuksi tulemisesta. Hölmöilkööt ne Luihuiset, minulta on mennyt koko juttuun maku," Sepe protestoi.
"No Sepe hyvä, et sinä ole ollut koko keskustelussa muutenkaan mukana. Sinä olet vain toljottanut Soodaa," Nat sanoi pidätellen nauruaan. Sepe vähät välitti Natista ja silitti vain Soodan päätä.
"Noniin ja kosto puuhiin," Gustaffsson sanoi kärsimättömänä, mutta hänet keskeytti Kailey.
"Arvatkaas mitä!" Hän kajautti joukkiolle.
"No mitä?" Sooda kysäisi.
"Minä olen löytänyt unelmien miehen! Se on joku hullu poika, joka tahtoo aloittaa uuden lehden. Hän on tutkinut kaikkea mahdollista ja hänestä voisiolla apua minun kokeissani," Kailey vaahtosi innoissaan.
"Aijotko sinä pistää hänet kattilaan ja katsoa mitä tapahtuu?" Nat kysyi virnuilen.
"En tarkoittanut, että sillä tavalla. Tarkoitin, että hän voisi jelppiä minua," Kailey sanoi turhaantuneena.
"Ai, soti," Nat sanoi ja näytti oikeasti olevansa pahoillaan. Kosto suunnitelmat eivät edenneet millään, sillä Sepe ja Sooda joko tuijottivat toisiaan tai olivat kiinni toisissaan. Sepe oli sitämieltä, että koko kosto juttu oli aivan turhaa. Gustaffsson mietiskeli sitä, kuinka hän olisi niin yksinäinen jnejne. Nat ei saanut silmiään irti Gussepojusta ja Kailey oli kaivanut noidankattilan eteensä ja alkoi tehdä taas kaikenmailman kokeita. Sinä iltana oli melko rauhallista, paitsi koulunkäytävillä missä pikkuvoro siivosi vikisten.
Raimo
Avatar
Sepe
Sieni
 
Viestit: 866
Liittynyt: La Elo 25, 2007 11:50
Paikkakunta: Maailmon ääres. Näi se vaa ö.

ViestiKirjoittaja Zenzibar » To Tammi 03, 2008 2:39

Luihuisten oleskeluhuoneeseen saapui pitkä vihreä käärme, joka muuttui nopeasti Sieppeliksi.
"Arvatkaa mitä!"
Pari luihuista kääntyi katsomaan.
"Korpinkynnet eivät sittenkään halua kostaa meille! Törkeää sanon minä! Olin siellä äsken vakoilemassa ja se Sepe vain täräytti, että kostamiseen on mennyt maku tai jotain!" Sieppeli paasasi.
Syntyi kiihtynyttä mutinaa, kun luihuiset miettivät pitäisikö asiaan puuttua. Kukaan ei ehtinyt esittää mielipidettään, kun oleskeluhuoneen ovi avautui taas ja tällä kertaa sisään astui Zenzibar.
"Missäs sinä olet ollut koko päivän?" Sieppeli kysyi heti "Et tullut ruokailemaankaan, et ole kuullut pikku Vorosta."
Zenzibar virnisti. "Siellä sun täällä... En ole kuullut, mutta nähnyt olen, hirvein kakara mitä olen ikinä nähnyt!"
Bella tuhahti. "'Siellä sun täällä', niin varmaan... En tajua mitä sinä näet siinä verenpetturi serkussani!"
Zenzibar hymyili, eikä vastannut mitään. Hän istahti takan eteen sohvalle, häätäen pari ensiluokkalaista pois. Hän katseli ympärilleen.
"Missäs Cissy on? Haluan pukuni takaisin."
Nyt oleskeluhuone tyheni all neljäsluokkalaisista ja ne harvat sinne jääneet katsoivat vaivaantuneina ympärilleen.
"Tuota.. hänelle sattui pieni - öö - vahinko..."
Zenzibar silmät salamoivat ja hän nousi seisomaan. "Että mitä?! NARCISSA MALFOY, TÄNNE JA HETI!"
Narcissa kipitti pelokkaana tyttöjen makuusalista oleskeluhuoneeseen. "Niin?"
"Mitä helvettiä sinä olet tehnyt?! Missä minun pukuni on?"
Narcissa kipaisi takaisin makuusaliin ja palasi hetken päästä puku kädessään. Tuliviski ei ollut kokonaan lähtenyt, mutta palojäljet Narcissa oli saanut jotenkuten korjattua, tosin korjauksen jälki näkyi selvästi.
Zenzibar otti puvun Narcissalta, tutkaili sitä hetken ja paiskasi sen sitten tuleen. Narcissa ei sanonut mitään.
"Meninkin lainaamaan pukua sinulle! Oletko sinä niin torvi, ettet osaa edes yhtä pukua olla sotkematta! Argh!! Minä -" Zenzibar näytti siltä, että räjähtäisi kohta. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen ja huomasi että oleskeluhuoneessa oli enää pari seitsemäsluokkalaista poikaa, sekä Sieppeli.
"Zenzibar, rauhoitu, et halua saada Luciuksen vihaa niskoillesi!" Sieppeli yritti tyynnytellä, sillä hän tiesi mitä oli tulossa.
Zenzibar ei rauhoittunut, vaan veti taikasauvansa esille ja taikoi äänettömän kirouksen, joka sivalsi haavan Narcissan kylkeen. Narcissa yritti turhaa puolustautua, mutta hänestä ei ollut vastusta Zenzibarille.
"KIDU-" Zenzibar aloitti, mutta sitten Lucius pelmahti huoneeseen.
"Mitä täällä tapahtuu?"
Zenzibar laski sauvansa, silmät yhä salamoiden. "Minä kidutan tulevaa pikkuvaimoasi, sitä täällä tapahtuu!"
Lucius katsoi veristä Narcissaa ja sitten taas Zenzibaria.
"Häipykää, joka iikka, minulla on asiaa Zenzibarille!"
Oleskeluhuone tyhjeni.
Lucius vilkuili Zenzibaria, outo ilme kasvoillaan. Zenzibar katsoi rävähtämättä takaisin.
"Minulla on sinulle viesti." Lucius ilmoitti lopulta.
"Keneltä?"
Lucius rykäisi. "Pimeyden Lordilta."
Zenzibarsin sauva tipahti lattialle ja kalisi hiljaa vieriessään sohvan alle...
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja Sepe » To Tammi 03, 2008 3:31

"Voi... Paska," Zenzibar huokaisi. Hän nappasi kirjeen Luciuksen kädestä ja alkoi lukemaan.

Hyvä... Anteeksi, paha Neiti Zeznibar. Sinun on aika liittyä joukkooni. Tai no, noin nuorista ei ola mitään hyötyä, mutta voit joinata heti, kun olet täyttänyt seitsemäntoista. Vanhempasi pitivät jo pikku pirskeet sinun kunniaksesi. Voisitte tehdä saman sielä ylväiden Luihuisten seurassa. Muista, että olen vasta valtani alussa, mutta parin kuukauden päästä olen maailman valtias. Löin siitä jopa vetoa.

"Buu!" Zenzibar huusi ja paiskasi kirjeen tuleen.
"Mikä on?" Lucius kysyi.
"Saan liittyä vasta 17 vuotiaana. Aivan sikamaista," Zenzibar kihisi. "Nyt vain kynimään se Narcissa!"
"Äläs hätäile," Lucius sanoi ja veti sauvansa esiin. Yht'äkkiä tuvanjohtaja Kuhnusarvio saapui oleskeluhuoneeseen.
"Miksi kaikki muut odottavat ulkopuolella? Ja miksi sinä Lucius osoitat sauvalla Zenzibaria ja miksi Narcissalla on iso haava kyljessä, eikä hän ole sairaalasiivessä?" Kuhnusarvio pommitti
"Ja miksi sinä et esittänyt viimeistä kysymystäsi Cissylle?" Zenzibar kysyi sarkastisesti.
"Taas te riehutte. Olen erittäin pettynyt. Kaksikymmentä pistettä pois kummaltakin," Kuhnusarvio sanoi ja poistui. Luihuisten tiimalasi näytti: -440.

Aiemmin Korpinkynsien oleskeluhuoneessa
Gustaffsson oli näkevinään mustan käärmeen kyhjöttävän nurkassa. Hän tarkkaili sitä hetken, mutta pian se oli kadonnut. Gustaffsson tiesi tämän olevan Sieppeli. Hän nousi lähteäkseen.
"Mihinkäs sitäollaan menossa," Sooda kysyi Sepen sylistä.
"Pitää hoitaa yksi asia," Gustaffsson murahti ja poistui.

Gustaffsson käveli kohti Lipetitin huonetta. Hän koputti. Sisältä kuului vikinää ja pian ovi aukesi.
"Mitä asiaa?" Lipetit kysyi.
"Muotokuvan salasanaa täytyy muuttaa," Gustaffsson sanoi mystisesti.
"No tule sisään," Lipetit huikkasi ja Gustaffsson astui huoneeseen. Gustaffsson selitti, että Luihuiset tiesivät nykyisen slasanan ja, että heidän joukossaan oli kaksi poikeuksellisen nuorta rekisteröimätöntä animaagia. Tätä kohtaa Lipetitin oli vaikea uskoa. Gustaffsson sai kuitenkin Lipetitin vaihtamaan salasanan ja Lipetit lisäsi, että tutkisi animaagi asiaa (tätä Gustaffsson kuitenkin vahvasti epäili).
Viimeksi muokannut Sepe päivämäärä To Tammi 03, 2008 4:02, muokattu yhteensä 1 kerran
Raimo
Avatar
Sepe
Sieni
 
Viestit: 866
Liittynyt: La Elo 25, 2007 11:50
Paikkakunta: Maailmon ääres. Näi se vaa ö.

ViestiKirjoittaja Sieppeli » To Tammi 03, 2008 3:52

Aamulla luihuiset kuitenkin huomasivat ilokseen tiimarin näyttäneen väärin ja heillä oli tällä hetkellä nolla pistettä. Myöhemmin selvisi, että laskut olivat aloitettu alusta, eikä siitä päivästä alkaen kenenkään tiimalasi pystynyt näyttämään miinusta. Lipetit oli kertonut animaagi asiasta Kuhnusarviolle, joka oli heti aamulla käynyt kyselemässä asiaa luihuisilta. Hän ei kuitenkaan saanut mitään selville vihreästä käärmeestä tai ketusta, sillä Gustaffsson oli vahingossa kertonut ne täysin väärin. Sieppelihän osasi muuttua mustaksi käärmeeksi, ja Zenzibar sudeksi. Käärme, jonka hän oli nähnyt oleskeluhuoneessaan, oli ollut tuiki tavallinen käärme, joka oli eksynyt linnan sisäpuolelle. Se saatiin kuitenkin takaisin metsään ja Gustaffsson sai pienet nuhtelut perättömästä ilmoituksesta, ja siitä hän päätteli, että vain Zenzibar osasikin oikeasti muuttua eläimeksi. Sieppelin hän ei ikinä ollut nähnyt muuttuvan käärmeeksi, eikä muutenkaan ollut saanut siitä mitään tietoa.
Aamuaisella selvisi, että Voro oli eronnut työstään ja ja jatkaisi hommia kun olisi sopivan ikäinen. Hänen tilalleen tuli uusi, Vereäkin inhottavampi tyyppi.

"Kuolonsyöjäksi? Vou.." Sieppeli huokaisi, kun Zenzibar kertoi aamulla siitä.
"Huomenna alkaa koulu.." Gertsi valitti.
"Niin.. Onneksi ne korpinkynnet on luokkaa alempana, niin ei tarvitse kestää niiden rumia naamoja." Zenzibar sanoi.
"Niin ja Sirius on meidän kanssa samalla luokalla..." Sieppeli sanoi ja naurahti. Kalkaros pamahti sillä hetkellä sisään.
"Mistäs sinä tulet?" Zenzibar kysyi ja katseli resuista poikaa.
"Se Potteri.. Tainnutti ja raahasi metsään.. Oli lähellä etten kuollut.." Severus sanoi vihaisesti.
"Muuten, aika komea torahammas oikeassa jalassasi.." Sieppeli sanoi. Severus huomasi sen ja repäisi ilkeän näköisesti sen irti. Koko huoneen täytti kamala huuto.
"Ööö.. Väärä jalka.." Sieppeli mumisi. Kalkaroksen kädessä oli vasemmasta jalasta pilkistänyt luu. Poika pyörtyi.

[Omppu, mie tiiän, se oli aika raakaa..]
Viimeksi muokannut Sieppeli päivämäärä To Tammi 03, 2008 7:24, muokattu yhteensä 1 kerran
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja Omppuli » To Tammi 03, 2008 6:40

[Hyi sip. Kuvottavaa]

Aamiaisella kaikki oli aivan normaalia. Omppuli tunsi itseinhoa siksi että oli lempannut Gustaffssonin. Hän kävelikin saman tien korpinkynnen pöydän luokse. Omppuli oli ajatellut paljon asioita. Ehkä hän oli hiukan bi, mutta ei hän jaksanut enää ajatella typerää luihuista. Gustaffsson oli mukava ja hyvännäköinenkin. Treffeistä oli tullut täysi pannukakku, mutta nyt Omppuli aikoisi korjata asiat. Hän meni Gustaffssonin luokse ja taputti tätä olkapäähän. Tämä kääntyi, mutta ei katsonut Omppulia edes kahta sekuntia vaan keskittyi taas aamiaiseensa.
"Minä olen pahoillani, Gustaffsson. Minä ihan totta välitän sinusta ja se Daniel oli vain parin sekunnin haave", Omppuli sanoi pahoittelevasti.
"Todista se", Gustaffsson sanoi ja tuijotti puuroonsa. Omppuli huokasi, kumartui istuvan Gustaffssonin puoleen, käänsi tämän pään ja suuteli häntä juuri kun luihuisporukka marssi saliin. Puuskupuhit, korpinkynnet, rohkelikot ja luihuiset tuijottivat kaikki Omppulia ja Gustaffssonia. Omppuli irrottautui sitten yllättyneestä ja punastuneesta Gustaffssonista.
"Siinä sinulle todiste", Omppuli sanoi ja suikkasi vielä Gustaffssonin poskelle yhden suukon ennen kuin meni taas nauttimaan aamiaistaan kasvot hiukan punaisina. Pörri katsoi Omppulia suu auki.
"Pörri, sulje suusi. Puuro valuu ulos", Omppuli sanoi ja otti omenan mukaansa ja häipyi salista. Gustaffsson, joka otti myös hiukan aamiaista mukaan meni kiireesti Omppulin perässä. Pörri pyyhki suunsa ja keskittyi pekoniinsa.

Luihuisten pöydässä keskusteltiin Severuksesta, joka oli kiikutettu heti sairaalasiipeen.
"Hyi kuinka se oli hirveää", Gertsi sanoi ja pudisteli inhoavan näköisenä päätään.
"Mistä minä olisin voinut tietää että se oli hänen oma luunsa?" Sieppeli puolusteli itseään.
"Olisit voinut katsoa", Daniel tokaisi.
"Se näytti aivan torahampaalta ja hän vetäisi sen aivan itse pois", Sieppeli sanoi. Zenzibar oli aivan muissa maalmoissa. Hän mietti kenet pongaisi seuraavaksi ja se puuskupuh ajelehti vähän väliä hänen mieleensä.
"Mitä me tehdään aamiaisen jälkeen?" Daniel kysyi.
"Suunnitellaan Potterille kostoa", Sieppeli sanoi ja hänen silmänsä kiiluivat vaarallisesti.
Three stages of life:

1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death
Avatar
Omppuli
Kärpässieni
 
Viestit: 739
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 9:17
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Sepe » To Tammi 03, 2008 8:22

Sieppelin hyväksi onneksi Kuhnusarvio käppäili ohi ja kuuli koko paskan.
"Ja sitä ollaan taas kostamassa," Kuhnusarvio voivotteli. "Eikö teillä nuorilla ole mitään muuta mielessä,kuin sota ja kosto ja verija löylyytys ja vaikka mitä muuta turhuuksia. Lopettaisitte niiden videopelien pelaamisen. En jaksa enää puuttua teihin. Odotellaan, kunnes rehtori erottaa teidät." Sen sanottuaan Kuhnusarvio poistui.
"Mistä ihmeen videopeleistä se höpötti?" Sieppeli kysyi kuulostaen varsiansien tyhmältäi.
"Varmaan se on taas vahingossa käväissyt tulevaisuudessa," Zenzibar sanoi huokaisten ja pyöritteli ruokaansa.

Sillä aikaa Rohkelikkotornissa poikienmakuusalissa.
"Jos vielä kerran teet jotain samanlaista me kerromme Dumbledorelle," Sirius sanoi Jamessille.
"Se oli vain leikkiä," James puolustautui.
"Leikkiä, jossa toinen osapuoli melkein kuoli," Lupin tokaisi. "Hei, se muuten rimmasi."
"Et voi olla noin tyhmä!" Sirius huusi. "Et todellakaan!"
"Selvä, selvä. Ei tapahdu uudestaan," James rauhoitteli muita.

Gustaffsson oli tilannut uuden heinähatun, mutta se oli väärää kokoa. Liian pieni hattu putoili hänen päästään vähänväliä.
"AAARGH!!! TYHMÄ KAPISTUS! MINULLA MENI HERMO!" Gustaffsson raivosi käytävällä ja viskasi hatun (jotenkin ihmeellisesti) ikkunaruudun läpi pihamaalle. Omppuli katsoi tyytyväisenä hysteeristä Gustaffssonia.
"Lopultakin päästiin siitä eroon," Omppuli huokaisi ja halasi Gustaffssonia.

[Alkaa oikeasti tympimään tuo kosto juttu. Ärsyttävää, kun porukka "kostaa" toisilleen koko ajan. On taas juoni vähissä.]
Raimo
Avatar
Sepe
Sieni
 
Viestit: 866
Liittynyt: La Elo 25, 2007 11:50
Paikkakunta: Maailmon ääres. Näi se vaa ö.

ViestiKirjoittaja Zenzibar » To Tammi 03, 2008 9:15

"Sarvihaara?"
"Ymh?"
"Pitäisikö sinun pyytää häneltä anteeksi?" Remus ehdotti hienovaraisesti Jamesille, kun he kävelivät päivälliselle, reilusti myöhässä.
"Mitä?! Pyytää anteeksi? Ruikuliltako? Ei ikinä!"
Remus huokaisi. Hän oli arvannut vastauksen etukäteen, mutta hänen oli pakko yrittää.
"Tiedät sitten varmaan mitä tämä merkitsee?"
Jmaes kääntyi katsomaan häntä. "Että Ruikuli on sairaalasiivessa kauan, eikä minun tarvitse sietää häntä?"
"Ei", Remus snaoi kärsivällisesti. "Vana sitä, että luihuiset kostavat meille."
"Hah, yrittäkööt vain!" Sirius hihkaisi. "Me ollaan oltukin aivan liian kauan kilttejä!"
Remus näytti kärsivältä. "Koulua ei ollut vielä edes viikkoa!"
Sirius nyökkäsi. "Täsmälleen! Pitää tainnuttaa äkkiä joku luihuinen, ennen kuin se viikko tulee täyteen."
James virnisti.
"Aijaa? Kukakohan sinulla oli mielessä, Sirius?"
Sirius kääntyi ymäpäri taikasauva ojossa, ja näki rennosti seinään nojaavan Zenzibarin. Hänen sauvansa osoitti Siriusta sinne vähän arempaan paikkaan.
"No mutta kulta! Sinä tarvitset tuota vielä!" Sirius huudahti huvittuneesti.
Remus ja Peter livahtivat suosiolla suureen saliin, mutta James halusi nähdä mihin kaikki päättyy.
"Älä yritä, minuuun eivät nuo sinun kaksimieliset letkautuksesi tehoa!"
"Entäs teot sitten?" James kysyi virnistellen.
"Kangistumis tyystilus!" James kattui lattialle kangistuneena. "Kukaan ei kysynyt sinulta mitään! Sinä teit tosi ilkeästi Severukselle, hirvenkuvatus!" Zenzibar tiuskaisi.
Sirius haukkoi henkeään, ja niin olisi varmasti Jameskin tehnyt, jos olisi voinut puhua.
"Tie-tiedätkö sinä?" Sirius kysyi kauhistuneena.
Zenzibar manasi mielessään, hänen ei ollut tarkoitus paljastaa tietojaan pojille. Se oli Siriuksen vika, hänen läsnäolonsa sai aina Zenzibarin ajatukset sekoamaan.
"Tiedän." Hän totesi vain.
"Zenz?! Hei Zenz oletko sinä nähnyt Bel- Kas vain!" Sieppeli oli juuri tullut kulman takaa. "Sinä sitten aloitit kostamisen ilman meitä vai?"
Zenzibarilla meni pasmat sekaisin ja Sirius ehti siinä välissä palauttaa James tavalliseksi.
"Tuon sinä maksat luihuinen!" James töksäytti heti ja huusi. "karkotaseet!"
Zenzibarilta ei kuitenkaan lentänyt sauva kädestä, sillä Sirius tönäisi Jamesia ja hänen sihtinsä meni pieleen. Käytävän päähän juuri saapuneet Omppuli ja Gustaffson menettivät sauvansa.
"Mitä hel-!" Gustaffson ja James huusivat yhtäaikaa.
"Miksi sinä noin teit!" Samainen kaksikko huusi taas.
"Turvat tukkoon!" Tällä kertaa äänessä olivat Sieppeli, Zenzibar ja Sirius.
Sieppeli virnisti. "Loistavaa! Nyt voime kostaa kaikille tuville yhtäaikaa, ja Potter vielä vei meidän puolesta noilta kahdelta sauvatkin!"
"Se ei ollut minun vikani! Anturajalka tönäisi!" James karjui.
"Minä - öö- kompastuin!" Sirius yritti selittää.
"Niin varmaan, sinä puolustit tuota!" James osoitti vihoissaan Zenzibaria sauvallaan, ja tälläkertaa Sirius ei ehtinyt väliin, kun Jamesin taikasauvasta lennähti valosuihku, joka heitti Zenzibarin ilkeästi päin seinää.
Sieppeli katsoi miten hänen ystävänsä lensi seinään ja kohotti sauvansa. "Tuon sinä maksat Potter!"

[Älä ny Sepe, tämähän on ihan tavallista Luhuiset vs. kaikki muut sotimista :D]
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Pe Tammi 04, 2008 8:50

Sieppeli lennätti sauvan heilautuksella kaikki nelos-kolos luokkalaiset kattoon. Sitten hän ryntäsi Zenzibarin luokse ja sai tämän nousemaan taas ylös. Tarvittiin vain pari rumaa katsetta ja toinen sauvan heilautus ja kaikki tipahtivat taas ilkeän näköisesti alas. James tunsi, että häneltä jäi putoamisessa toinen käsi ruumiin alle. Sieppeli näki sen ja se riitti hänelle kostoksi Severuksen puolesta. Sitten he lähtivät Zenzibar vähän kipeän näköisesti kohti sairaalasiipeä.

"Eikö teidän pitäisi jo kasvaa aikuiseksi ja lopettaa riitely?" Sepe sanoi huolettomasti kun Korpinkynnet olivat taas oleskeluhuoneessaan.
"Paraskinpuhuja, kittaat itse tuliviskiä noin pari pulloa päivässä. Edes nuoren velhon keho ei kestä sellaista rasitusta." Gustaffsson sanoi vihaisesti. Hänellä oli poskessaan upean näköinen mustelma. Kukaan ei tiennyt oliko se tullut Sieppelin käsittelystä vai jonkun toisen tytön suuttumuksesta.

Luihuiset eivät tällä kertaa olleetkaan suunnittelemassa kostoa. He olivat keksineet parempaa tekemistä huispauskentältä. Suomeksi; Heillä oli menossa huispausjoukkueen valinta. Sieppeli oli jo päässyt muiden taitavien pelaajien joukosta finaaliin pitäjän tai lyöjän paikasta. Zenzibar, Daniel ja Gertsi olivat myös hyvässä jamassa pääsemässä pelaamaan, kukaan vain ei tiennyt mikä heistä vielä tulisi jos he pääsisivät.

Omppuli ja Pörri olivat ulkona tarpeeksi kaukana huispauskentästä juttelemassa.. No kaikesta tärkeästä esim; Pojista, huomenna alkavasta koulusta, pimeyden lordista, pojista, koulusta muutenvaan, pojista, lomasta, sanoinko mää jo pojista?

[Kiinnostaisko sinua liittyä luihuisten huispausjoukkueeseen? Kerro mikä pelaaja haluat olla, jos olet luihuisessa ja sinä pääset pelaamaan (: Tarjous koskee vain Zenzibaria, Danielia ja Gertsiä]
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja Sepe » Pe Tammi 04, 2008 4:10

"Ensinäkään, minä en ole juonut yhtään tuliviskiä koko elämässäni," Sepe sanoi vihaisesti Gustaffssonille. "Ja toiseksi, kuka on tehnyt tuon mustelman poskeesi?"
"Nääh. Ei kukaan," Gustaffsson sanoi ja poistui.
"Mistä se sai päähänsä, että kittaan tuliviskiä ainakin kaksikertaa päivässä?" Sepe kysyi muilta. Kukaan ei osannut vastata. Sepe käveli ilmoitustaulun luo ja huomasi ilmoituksen:
Korpinkynsien huispaus karsinnat tiistaina, koulun alun jälkeen.
Siitäkös hän innostui.
"Meillä on huispaus karsinnat tiistaina!" Hän kajautti koko huoneelle. Osa ryntäsi tutkimaan ilmoitusta.
"Jea beibi, jea!" Huusi joku ekaluokkalainen.
"Hah. Olet liian nuori," Sepe sanoi tälle.

Omppuli ja Pörri olivat juuri lopettaneet puhumisen: Pojista, huomenna alkavasta koulusta, pimeyden lordista, pojista, koulusta muutenvaan, pojista ja lomasta. Heidän puheen aiheenan oli pyörinyt pojat ja paljon. Pörri katseli koko matkan oleskeluhuoneeseen poikia ja pölpötti samalla Omppulille niistä. Oleskeluhuoneen edessä seisoskeli Gustaffsson.
"Päivää," Omppuli sanoi ja meni sisälle oleskeluhuoneeseen. Pörri tuli perässä ihmetellen.
"Miksi sanoit hänelle vain päivää?" Pörri kysyi. Pian Omppuli tajusi kuka oli seisonut sisäänkäynnin edessä. Omppuli ryntäåsi ulos ovesta, mutta Gustaffsson oli kadonnut.

Korpinkynsien oleskeluhuoneessa Sooda ja Sepe olivat liittäytyneet toisiinsa kiinni ja Kailey lueskeli unisesti päivän profeettaa. Nat katseli haikeasti ikkunasta ulos huispaus kentälle missä hän näki luihuisten lentelevän päin seiniä. Gustaffsson saapui huoneeseen. Vilkaisi Sepeä ja Soodaa ja häipyi makuusaliin. Nat lähti juoksemaan tämän perään taas älyttömät kostosuunnitelmat mielessään. Gustaffsson oli hyvin masentunut tyyppi joten hän oli avannut ikkunan ja astunut siitä puoliksi ulos, kun Nat pyyhälsi sisään.
"Yritätkö itsemurhaa?" Nat kysyi. Gustaffsson huokaisi ja vastasi:
"Kyllä, minä yritän."
"Kannattaisiko, sitten mennä tähti torniin sillä tästä on vaivaiset kaksimetriä pudotusta," Nat neuvoi virnistellen. Gustaffsson vain hymähti ja hyppäsi. Kuului tömähdys ja hiljaisuus.
Raimo
Avatar
Sepe
Sieni
 
Viestit: 866
Liittynyt: La Elo 25, 2007 11:50
Paikkakunta: Maailmon ääres. Näi se vaa ö.

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Pe Tammi 04, 2008 5:12

Se kuitenkin paljastui Gustaffssonin uneksi. Ei hän oikeasti ollut hypännyt, mutta olihan se aika outoa, että hän elämänsä ensimmäisen tyttöystävän takia muka hyppäisi ikkunasta. Hän katseli ympärilleen ja huomasi nukahtaneensa sohvalle. Oleskeluhuoneessa ei ollut kuin pari seiskaluokkalaista tekemässä kesältä jääneitä läksyjä. Gustaffsson hymyili onnesta, kun hänelle ei tullut kesäksi mitään. Hän päätti kömpiä nukkumaan.

Ja niin oli kulunut ensimmäinen viikko ja nyt alkaisi koulu. Kotitontut olivat saaneet aika sekaisen näköisen luihuisten oleskeluhuoneen kuntoon juhlinnan jälkeen, joka oli seurannut uuden joukkueen valitsemisesta. Ne, jotka korpinkynnet olivat nähneet lentävän päin seiniä, olivat ekaluokkalaisia, joita ei päästetty joukkueeseen ja he protestoivat siitä lentämällä seiniin.

Kun lukujärjestykset vihdoin jaettiin, Luihuiset ja Rohkelikot huomasivat joutuvansa olemaan neljällä tunnilla viikossa keskenään. Puuskupuhit ja Korpinkynnet taas olivat onnellisia, sillä nyt he joutuisivat kestämään Luihuisia vähemmän, sillä eiväthän he nyt alempien luokka-asteiden tunneille tulisi.
Dumbledore nousi taas ilmoittamaan jotakin.
"Kuten olette huomanneet, tämä vuosi on alkanut hieman sähläten. Opettajat (paitsi Kuhnusarvio) eivät ole ehtineet oikein valvoa teitä, johtuen tulevan vuoden tapahtumista. En puhu kolmivelhoturnajaisista, ne pidetään vasta monen kymmenen vuoden päästä. Minä tarkoitan...
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja Sepe » Pe Tammi 04, 2008 5:59

...tulevia opiskelia testejä. Luokilta: 2, 4 ja 6 valitaan parhaat oppilaat joka tuvasta edustamaan Tylypahkaa. Kolme velhokoulua pistetään samaan suppuun suorittamaan kaikenmoisia vaarattomia testejä. Tylypahka on ollut kolmena kertana peräkkäin älykkäin koulu joten eipä sysätä pottia mihinkään suuntaan. Teille pidetään isot karsinta testit ja, sitten vielä menette Lontooseen isoihin kisoihin," Dumbledore lopetti puheensa hieman hengästyneenän niin pitkästä höpötyksestä. Sali oli melko hiljaa lukuunottamatta pientä kuiskintaa siellä täällä. Luihuiset olivat pettyneitä, kun ei oltu järjestetty kolmivelhoturnajaisia. Luihuiset olivat enemmänkin sitä mieltä, että koko älykkyystesti oli aivan turha. Korpinkynsiä älykköjä kiinnosti asia sen sijaan huomattavasti enmmän. Rohkelikot eivät olleet moksiskaan ja kelmit vain leikkivät ruokailuvälineillään. Pusskupuhin pöydässä osa oli sitämieltä, että koko hoito oli aivan turha ja osa sitämieltä, että parempaa ei olisikaan. Pian Dumbledore hiljensi salin ja sanoi:
"Kiellettyyn metsään on pääsy kielletty. Nyt voitte ruveta syömään." Väki innostui ja rupesi syömään. Ekaluokkalaisia ei oltu vieläkään lajiteltu, mutta he istuivat vielä toistaiseksi niiden tupien pöydissä missä haluaisivat olla. Ruuan jälkeen heidät lajiteltiin tupiinsa. Kaikki olivat täynnä ruokaa ja heitä väsytti. Väki valui omiin oleskeluhuoneisiinsa. Gustaffsson lähti etsimään Omppulia. Hän halusi varmistaa, että uni ei ollut totta.
Raimo
Avatar
Sepe
Sieni
 
Viestit: 866
Liittynyt: La Elo 25, 2007 11:50
Paikkakunta: Maailmon ääres. Näi se vaa ö.

EdellinenSeuraava

Paluu Jatkotarina-arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron