Uusi HP-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

[Sieppeli]

"Mistäs moinen ilme?" Prafut niminen luihuinen - joka oli samalla luokalla kuin Zenzibar ja Sieppelikin - kysyi nähtyään Zenzibarin kieron ilmeen. Zenzibar oli kuin ei olisi kuullutkaan kysymysta, Prafut ei ollut sieltä järkevimmästä päästä olevia tyyppejä. Bellatrix innostui puhumaan Sieppelille heidän jonottaessaan liemien luokkaan. Sieppelikin oli nukkunut edellisen tunnin, ja uni meinasi taas ottaa vallan. Hän oli muutenkin ollut puolet yöstä jossain ulkona, joten hän oli muutenkin aivan uuvuksissa ja kaikki Bellatrixsin puhe meni pään läpi vaikuttamatta yhtään.
"Sip." Zenzibar tönäisi Sieppeliä hereille. Tyttö havahtui ja katsoi Zenzibaria zombina. Zenzibar esitti asiansa selvästi käsillään. Pyöreä ympyrä tarkoitti kuuta, peukalolla Remusia osoittaminen tarkoitti Remusia ja sormet torahampaina ihmissutta. Sieppeli katsoi Zenzibarin esityksen.
"Paa?" Sieppeli kysyi, tai jos sitä nyt kysymiseksi voi sanoa. Zenzibar läimäisi kätensä naamalleen ja juuri silloin Kuhnusarvio tuli avaamaan oven.
"Kerron sitten tunnin jälkeen." Zenzibar sanoi, ja meni sisälle.

Korpinkynsien tunnilla kukaan ei sentään nukkunut, eikä näyttänyt zombilta. Ainut mitä tapahtui oli se että Nat joutui lähtemään pois tunnilta ja Gustaffsson oli keskittynyt Kaileyn takaraivoon. Nat suunnisti suoraan muodonmuutosten luokkaan, missä kuvitteli Omppulin olevan. Valitettavasti hänkin oli päättänyt joutua pahan olon takia tunnilta pois ja hän oli juuri lähtemässä kohti Sairaalasiipeä.
"Omppuli odota!" Nat huudahti. Omppuli pysähtyi ja katsoi taakseen.
"Se pitäisi hoitaa tällä viikolla." Nat sanoi.
"Jaa mikä?"
"No se tulivuorijuttu. Kyllähän sinä tiedät." Nat kertoi ja sähläsi käsillään.

[Omppuli]

"Ei me ikinä saada luihuisia sinne vuorelle", Omppuli sanoi väsyneesti.
"Uhkaillaan, kiristetään, kidutetaan tai jotakin. Kyllä me nyt sinne saadaan", Nat sanoi.
"Eikä saada, sillä sitä ennen me ollaan tiedät-kai-kenen kynsissä", Omppuli sanoi.
"Oletpas sinä oikea pikku päivänsäde. Eikö puuskupuheilta löydy ollenkaan selkärankaa?" Nat kysyi. Omppuli ei jaksanut välittää.
"Tänään on täysikuu", Omppuli sanoi uneksuvasti.
"Mitä siitä? Meidän täytyy saada ne luihuiset sinne keinolla millä hyvänsä", Nat sanoi. Omppuli havahtui ja päättäväinen pilke syttyi hänen silmiinsä.
"Okei. Jutellaanko lisää tänä iltana? Mennään kävelylle. Täysikuu näyttää hienolta ja ei ole tulossa pilviäkään", Omppuli sanoi hymyillen. Nat näytti hämmentyneeltä Omppulin nopeasta tointumisesta.
Okei. Käy se minulle. Nähdään illalla", Nat sanoi ja kiiruhti takaisin tunnilleen, koska paha olo alkoi hälvetä. Omppulikaan ei tainnut tuntea enää mitään kipua vaan suunnisti seuraavalle tunnilleen.

[Zenzibar]

"No?" Sieppeli kysyi kärsimättömänä tunnin jälkeen.
Zenzibar huokaisi. "Tuota, no ei oikeastaan mitään. Ei mitään tärkeää. Minun pitää mennä... läksyt tekemättä..."
Sieppeli kurtisti kulmiaan Zenzibarin pyyhältäessä pois. Mistä lähin tämä oli mukamas läksyistä välittänyt? Tyttö oli viisas kuin Voldemort ikään, eikö hän ikinä vaivautunut tekemään läksyjä...
Sieppeli pudisti päätään ja lähti hitaasti kohti loitsujen luokkaa.

Omppuli pudisteli päätään. Nyt oli tiistai, ja heillä oli vain loppuviikko aikaa saada kolme luihuista vuorelle, pelastaakseen itsensä. Ei siitä tulisi mitään, parempi vain tyytyä kohtaloonsa.
OMppuli vilkaisi kalenteriaan ja huomasi, että heillä on ennustusta. OMppuli inhosi ainetta ja sen opettajaa, mutta kait se täytyi mennä...

Ennustustunnilla oli painostavaa, ja herra Stig (olikos se joku semmone?) jäyti eteenpäin samaa vanhaa kaavaa teenlehdistä ja pata kunigattarista.
Yhtäkkiä Stig kääntyi kohti Omppulia ja hihkaisi.
"Se onnistuu! Se mitä ikinä aiot, onnistuu!"
Omppuli katsoi silmät pyöreinä opettajaansa, joka näytti itskein hämmästyvän.
Omppuli mumisi jotain päänsärystä, ja lähti tunnilta.

Zenzibar lintsasi loitsutunnin ja pysyi makuusalissaan. Hänellä oli ollut kamala olo koko päivän, eikä hän tiennyt mistä se johtui. Tyttöä pyörrytti, eikä hän onnistunut kunnolla susimuodonmuutoksessaan.
Kyllä tämä tästä, Zenzibar sanoi itselleen ja pudisteli päätään. Hänellä olisi rankka ilta edessä...

"Nat! Minun pitää kertoa sinulle jotain!" Omppuli huudahti nähdessään korpinkynnen.
Nat kuuntelin tarkkaavaisesti, miten Omppuli kertoi ennustustunnista. Sitten tyttö hihkaisi.
"Minä tiesin sen! Me onnistumme Omppuli. Olen siitä varma!"
Omppuli hymyili. Niin hänkin luuli.

Pieni sudenpentu seurasi kolmea poikaa, jotka hiipivät varjoissa kohti tällipajua. Lyhyin poika katosi yhtäkkiä ja hänen tilallaan oli rotta, joka juoksi jähmettämään ison puun.
Toisetkin pojat vaihtoivat muotoaan, ja pian kummallinen eläin kolmikko matkasi kohti Rääkyvää Röttelöä.
Zenzibar lähti susihahmossaan seuraamaan heitä.
Käytävä oli aika pitkä, mutta jo kauas kuului tukainen ulvonta, ja selkäpiitä raastava huuto.
Pieni susi hiipi varjoissa kohti röttelöä, eikä kukaan huomannut häntä.
Ihmissusi muuttui silmissä, kun hirvi, rotta ja koira tulivat näköpiiriin. Eläimet temmelsivät hetken keskenään ja siten koira vinkkasi heitä ulos. Pieni susi piiloutui ja katseli kuinka eläimet juoksivat ulos.
Sudenpentu seurasi heitä kauempaa, jokainen jäsen jännittyneenä.
Zenzibar ei ollut koskaan ennen nähnyt ihmissutta ja näky salpasi melkein hänen henkensä. Eläin oli omalla tavallaan todella kaunis, hieman karumpi versio oikeasta sudesta.
Kielletyssä metsässä Zenzibarille tuli taas paha olo. Hän yritti pitää ajatuksensa animaagihahmossaan, mutta huonoin tuloksin.
Zenzibar muuntautui omaksi itsekseen ja yritti pitää ajatuksensa kasassa.
Metsästä kuului ulvontaa. Ihmissusi oli haistanut Zenzibarin.
Musta koira, oli ensimmäinen paikalla ja koiran silmistä paistoi järkytys, kun hän näki tytön.
Koira yritti saada tytön pois suden ulottuvilta, mutta mitän ei ollut tehtävissä.
Ihmissusi oli nopeasti paikalla, eikä koirakaan voinut mitään villintyneelle ihmissudelle. Zenzibar tunsi suden hajun ja sitten terävät hampaat...

[Haa! Olen aina halunnut olla ihmissusi XD Hehee.. draamaa draamaa.. tuli taas vähä pitkä jatko, mutta mitäs pienistä, kun pienetkään ei meistä ]

[Sieppeli]

Loput rohkelikot olivat juuri saapuneet katsomaan kun heidän paras ystävänsä raateli luihuista. Koiran ja hirven yhteistyöllä susi-Remus saatiin pois Zenzibarin kimpusta, mutta se ainakin oli jo liian myöhäistä. Ihmissusi oli jo ehtinyt purra Zenzibaria kohtalokkaasti ja tämä alkoi muuttua itsekkin ihmissudeksi. Kohta metsässä oli kaksi isoa ja pelottavaa, torahampaista, vaarallista, karvaista silmäparia jotka katsoivat jostais kaukaisuudesta kahta ihmissutta, ja katosivat kirkaisten. Ja niin yö jatkui.

Aamulla Zenzibar heräsi rääkyvästä röttelöstä. Hän oli jotenkin yön aikana päätynyt sinne takaisin ja muuttanut taas muotoaan. Hän muisti erittäin hämärästi yön tapahtumat ja säikähti itseään. Nyt hänkin oli hirviö. Hän katseli säikähtäneenä ympärilleen. Sieppelin hahmo makasi vatsallaan rikkinäisellä sängyllä silmät tuijottaen Zenzibaria jalkopäästä.
"No.." Sieppeli sanoi äänellä, mistä Zenzibar ei saanut selvää, että mitä se oli.
"Mitä no?" Zenzibar kysyi hermostuneesti.
"Oliko hauskaa?" Sieppeli sanoi ja Zenzibar pystyi huomaamaan, vaikka Sieppelin naama oli puoliksi patjan peitossa, että tämä hymyili.
"Miten sinä siitä jo tiedät? Kelmitkö kertoivat?" Zenzibar kysyi.
"Eheii, minä olin paikalla. Kelmit eivät aijo kertoa yhtikäs mitään, sovittiin, että jos sana leviää, annan sinun kyniä heidät. Ainiin, hyvää ystävänpäivää." (velhoilla se on leikisti tässä vaiheessa vuotta.)
"Lähdetäänkö koululle?" Sieppeli kysyi ja nousi sängyltä. Zenzibar katsoi vielä ympärilleen ja lähti Sieppelin perään.

[Jos kaikki tietäsivät yllättäen, että Zenzukka on ihmissusi, joku todennäköisesti laittaisi viestiä vanhemmilleen ja neiti saisi potkut koulusta. Emmehän halua, että joku saa potkut? Eli tämä on aito salaísuus ;D)

[Omppuli]

Omppuli oli siirtynyt aamiaisella korpinkynnen pöytään ja hän jutteli Natin kanssa siitä mitä he seuraavaksi tekisivät.
"Vanha homekorva taisi olla tässä suhteessa oikeassa, vaikka hän on muuten vähän hatara ennustuksessa. Mutta miten se onnistuisi?" Omppuli kysyi.
"Kyllä me joku keino keksitään. Onneksi tänään on vasta keskiviikko. Meillä on vielä puoli viikkoa aikaa", Nat sanoi.
"Joo. Se on hyvä juttu", Omppuli vastasi hiukan hajamielisesti.
"Muodonmuutoksia heti aluksi. En ole tehnyt tutkielmaa. McGarmiwa tappaa minut", Omppuli voihkaisi katsoessaan lukujärjestystä.
"Eikä tapa. Tarvitsen sinua hengissä sille vuorelle. Kopioi minulta, mutta älä sanasta sanaan niin McGarmiwa ei epäile mitään", Nat sanoi ja kaivoi laukustaa valmiin tutkielman.
"Kiitos Nat! Olet aarre", Omppuli sanoi ja otti Natin tutkielman ja alkoi raapustaa nopeasti omaansa.
"Ole hyvä", Nat sanoi hymyillen ja katsoi omaa lukujärjestystään.
"Meillä on sama tunti", Nat huomasi.
"Hyvä. Minä en kestäisi yksin McGarmiwaa", Omppuli sanoi viimeistellessään tutkielman. Nat naurahti ja laittoi aineen takaisin laukkuunsa.
"Tule mennään!" Nat sanoi ja he lähtivät suuresta salista.

[Mikä kuukausi jatkiksessa on oikein menossa? Jos me tehtäis joku jatkiskalenteri niin sitten olisi helpompaa seurata mikä kuukausi ja päivä on menossa. ]

[Sieppeli]

Tunti alkoi normaalisti. Pörri kuorsasi kovaäänisesti ja McGarmiva kävi herättämässä hänet kovakouraisesti.
"Nat, mitäs jos jätettäisiin tulivuorijuttu kokonaan pois?" Omppuli kysyi yllättäen. Nat katsoi häntä hetken kuin hullua. Kun Omppuli katsoi häneen, Nat huomasi hänen kummankin silmänsä olevan taas kirkkaan vihreät. Hirviö oli taas ottanut vallan.
"Böö." Se sanoi nopeasti ja Nat kaatui tuolilla säihkähdyksestä. Omppuli palasi ruutuun ja hän nauroi pienesti.
"Omppuli, minusta tuntuu, että meidän pitäisi hoitaa tää juttu nyt tänä päivänä loppuun." Nat huokaisi kompuroidessaan ylös kun muu luokka nauroi hänelle.
"Okei.. Mutta miten luulet saavasi luihuiset sinne vuorelle?"
"Ja milloin aloittaisitte opiskelun?" McGarmiva seisoi heidän edessään ja tytöt hiljenivät heti opiskeluun.

[Nat]

Nat sujautti ennen tunnin loppua Omppulille lappusen, jossa luki:
Tiedän miten saamme ainakin Zenzibarin mukaamme. Jos haluat tietää tule mukaani tunnin jälkeen...- ai niin joo, mikä tunti luihuisilla on nytteee ?!?!?!?!!?!??!?!?!!??!!?!?!?!?!?!!?!?!?!?!
Omppuli katsoi Natia kysyvästi, mutta Nat tuijotti kiinteästi muistiinpanojaan ja puristi käsiään nyrkissä.
"Luihuisilla on nyt taikaolentojen hoitoa(Vedin hatusta, myönnän!) ja kannattaako sinun mennä juuri nyt niiden puheille?" Omppuli kuiskasi hiljaa.
Nat tyytyi vain nyökkäämään. Pörri katsahti heihin kummastuneena, mutta ei sanonut mitään. Tunti loppui ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua ja luokka suorastaan vyöryi ulos luokasta( puolet kuoli:D). Nat suunnisti eteishalliin Omppuli kannoillaan tarkoituksena kohdata Zenzibar. Mutta he kohtasivat hänen ennemmin kuin arvasivatkaan. Zenzibar oli juuri ohittamassa heidät lähes välinpitämätöntä esittäen, kunnes Nat tarttui tätä lujasti kyynerpäästä ja raahasi hänet lähimpään luokkahuoneeseen. Se oli tyhjillään.
"Voisitko selittää?!?" Zenzibar tiuskahti Natille ja oikoi kaapuaan.
"Muistat varsin hyvin kun Omppuli kertoi sinulle siitä hirviö-juttusta. Nyt minä en ainakaan aio enää odottaa vastaustasi jos sellasta et ole antanut", Nat sanoi kylmästi.
"Entä jos en suostu?" Zenzibar kysyi uhmakkaasti.
"No sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa ja uskon vakaasti että olet kiinnostunut jälkimmäisestä. Joko me viemme sinut sinne tai," Nat huokaisi alistuneena." Sinä tulet vuorelle vapaaehtoisesti, jos minä suostun tulemaan lordi Voldemortin palvelukseen ja luovun ihmisyydestäni. Tiedän että se auttaa sinua pääsemään kultaiseen päämäärääsi: Voldemortin palvelukseen kuolonsyöjänä."
Zenzibar katsahti häntä epäuskoisena.
"Mistä sinä sen tiedät?"
"No on minullakin keinoni", Nat virnuili apeana.
Omppuli oli seurannut keskustelua sivulta ja henkäisi hämmästyksestä, kun Zenzibar lopulta ojensi Natille kätensä ja hymyili tyytyväisenä. Natin ilme oli päättäväinen ja surullinen yhtäaikaa. Kuitenkin hän ojensi kätensä vakaana.
"Hetkinen, mistä minä tiedän että teet osuutesi?" Zenzibar kysyi ennen kuin Natin sormet edes olivat hipaisetkaan häntä.
Vastaukseksi Natin ilme muuttui kauhistuttavaksi ja hetken hirviö tuli esiin ja se puristi Zenzibarin kättä lujaa ja terävästi.
"Tuon tuntuisi riittävän sinulle Zenzibar", Nat sanoi kun hän oli taas entisellään."Ja muista että hoidat Sieppelinkin mukaan tai perun koko jutun."
Zenzibar käänsi Omppulille ja Natille selkänsä ja käveli ulos ovesta.
"Kuinka sinä-?" Omppuli sanoi Natille Zenzibarin kadottua.
"Ei ollut muuta keinoa ja se on tärkeintä, että sinä ja Henry olette entisellänne. Minusta viis." Puhdas suru kuvastui Natin silmistä, kun hän astui Omppulin ohi ja syöksähti ulos.
Omppuli jäi seisomaan yksin luokkaan. Yht'äkkiä Pörri tuli esiin oven takaa silmät suurina.
"Minä, minä näin äsken Natin. Hän oli aivan hirveän näköinen", Pörri sopersi.

[gertsi]

Sieppeli etsi Gertsiä. Tyttö oli tehnyt taas katoamistempun. Hän oli muuttunut Sieppelin mielestä ihan liian paljon Salemissa vietetyn vuoden aikana. Sieppeli käveleskeli ajatuksissaan pitkin koulun käytäviä, kun yhtäkkiä näki vilauksen hurjalta näyttävästä Natista. Nat kuitenkin katosi kulman taakse ja Sieppeli vaipui takaisin ajatuksiinsa. Missä ihmeessä se taas on hän mutisi ja kuuli naurahduksen takaansa. Mitäs olet kadottanut? Vai etsitkö kenties sitä ennustaja ystävääsi.. Sieppeli käännähti ja näki virnuilevan James Potterin. Tiedätkö sinä missä Gertsi on? ja miten sinä.. Sirius keskeytti Sieppelin vetäisemällä Jamesin mukaansa. Hei sinä luihuinen. Etsisin sairaalasiivestä.. mitä sitten etsitkin.. James ehti vielä huutaa.

Sieppeli lähti kohti sairaalasiipeä, mutta törmäsi kulman takaa tulleeseen Zenzibariin. KATSOISIT ETEESI! Ai se olitkin sinä. Minulla on sinulle ja ehkäpä Gertsillekin asiaa. Missä hän muuten on? En ole nähnyt häntä sen tähtitorniepisodin jälkeen. Zenzibar sanoi katsellen ympärilleen. Kuulin, että hän olisi sairaalasiivessä. En vain tiedä miksi. Tuletko mukaan? Zenzibar nyökkäsi.

Sairaalasiiven ovella molemmat seisahtuivat, sillä oven takaa kuului puhetta. En voi ymmärtää sinua. Ensin lähetit pöllön ja sanoit kaipaavasi minua. Sitten tulin tänne, koska halusin olla lähelläsi ja sinä aloit kovistella sekä usutit luihuiset kimppuuni. Nyt tulit tänne ja sanot rakastavasi minua. Olen ajatellut kertoa kaiken suvustasi, lähteä pois ja jättää sinut pulaan. Saisit kerrankin hoitaa itsekin jotain. Sinun on opittava, ettei rakas äitisi hoida aina kaikkea. Olen jo puhunut velipuolesi kanssa ja hän tiesi jo kaiken. Jos vielä aiheutat harmia rohkelikoille kaikki saavat tietää. James pitää siitä huolen kanssani. Zenzibar vilkaisi Sieppeliä, joka kuiskasi eikö tuo ole Jake? Miksi Gertsi täällä olisi tuon rohkelikon luona? Zenzibar ei vastannut, vaan Gertsin ilme hänen satutettuaan Jakea muistui mieleen. Samassa sairaalasiiven ovi aukesi. Gertsi juoksi kyyneleet silmissä päin Sieppeliä ja jäi tuijottamaan tätä haukkoen henkeään.

[Omppuli]

Syyllisyys velloi Omppulin mielessä, kun hän näki Natin uhrautuvan. Ei hän voisi antaa Natin tehdä sitä. Mutta samalla Omppuli ajatteli itseään ja Henryä. Henry ansaitsi paremman elämän. Hänet täytyi muuttaa normaaliksi. Se oli päivän selvää. Mutta entäs minä? Omppuli mietti. Voldemort halusi heidät kaikki, joten tyytyisikö se vain Natiin? Luultavasti Voldemort sieppaisi heidät ennen kuin he ehtisivät vuorelle. Mitä vaihtoehtoja oli? Hirviöpuoli oli yhä Omppulissa. Se voisi ottaa vallan ja tuhota heidän suunnitelmansa ja mennä suoraan Voldemortin syliin. Riskejä oli liikaa. Omppuli mietti mitä tekisi. Nat oli jo tehnyt sopimuksen. Henryä hän ei sotkisi Voldemortiin. Poika oli vasta 11! Ei hän ansaitsisi sellaista paineita. Omppuli tiesi myös, että jos hän uhrautuisi Voldemortille Henry tulisi mukaan. Täytyi siis pelastaa Nat, muuttua normaaliksi ja huijata luihuisia. Siitä tulisi erittäin vaikeaa, mutta luihuiset ovat jo tulossa vuorelle. Nyt täytyi keskittyä hirviön hillitsimiseen. Omppuli tunsi hengityksensä kiihtyvän.
"Ei nyt. Ei taas", Omppuli voihkaisi. Hirviö otti hänestä vallan eikä hän mahtanut sille mitään.
"Me ei mennä millekään vuorelle", hirviö kuiskasi ja hymyili julmasti.

[Sieppeli]

"Gertsi? Mitä.." Sieppeli ei ehtinyt puhua loppuun kun Gertsi valahti lattialle itkemään.
"Tekikö hän sinulle jotakin?" Zenzibar kysyi, leikkien etteivät he olisi kuulleet äskeistä.
"E.. Ei.. Syy *niisk* taitaa o.. olla minussa.." Gertsi niiskutti. Sieppeli kumartui hänen vierelleen.
"Olen idiootti.." Gertsi löi kätensä maahan ja valahti enemmän kyyryyn. Sieppeli taputti häntä rauhoittavasti selkään ja Zenzibar katsoi surullisesti ylhäältä.
"Tahdotko.. Tahdotko puhua meille siitä?"
"*niisk*" Gertsi ei vastannut. Kyynel tipahti lattiaan.
"Gertsi.." Sieppeli aikoi sanoa jotain kun Gertsi nousi pikaisesti pystyyn ja juoksi pois. Zenzibar ja Sieppeli jäivät yksin käytävään Sieppelin yhä kurkottaessa suuntaan minne heidän ystävänsä oli lähtenyt. Kun tämä nousi ylös, heidän katseensa kohtasivat.
"Pitäisiköhän mennä puhumaan tuolle Jakelle." Zenzibar kysyi. Sieppeli nyökkäsi, mutta kun he olivat menossa sinne, joku tuli heidän taakseen.
"Zenzibar.." Remus sanoi tarttuessaan tyttöä olkapäästä. Tytöt kääntyivät. Remus näytti surulliselta.
"Hemmetti, miksi kaikkien pitää angstata tänään!" Sieppeli huudahti ja marssi sisälle, jättäen tietoisesti Zenzibarin ja Remuksen käytävään. Oven pamahtaessa kiinni, Remus katsoi Zenzibaria silmiin.
"Olen pahoillani."
"Jaa, mistä?" Zenzibar kysyi.
"Siitä eilis (vai oliko se toissa) yöstä." Remus sanoi.
"Siinä ei ole mitään miksi sinun tarvitsisi pyytää anteeksi. Sitäpaitsi, minulla oli hauskaa."
"Mutta.."
"Ja sudethan on kivoja." Zenzibar sanoi ja meni Sieppelin perään. Remus jäi seisomaan käytävään ja tuijottamaan hänen peräänsä.

Sieppeli ja Jake olivat päässeet jo puhumaan Gertsistä Zenzibarin saapuessa huoneeseen. Jake näytti totiselta tuijottaessaan vastapäiseen seinään ja Sieppeli seisoi hänen vieressään kädet puuskassa.
"Mites menee?" Zenzibar kysyi.
"Periaatteessa hyvin, paitsi tämä idiootti ei jaksa kuulemma puhua..."

Mene pois, Omppuli sanoi itselleen. Ääni ei kuulunut minnekkään eikä hän nähnyt mitään.
"Turha toivo." Hirviö sanoi. Omppuli yritti taistella vastaan.
Onko nyt jo liian myöhäistä?, Hän kysyi. Onko hirviö ottanut minussa lopullisesti vallan.
"Omppuli!" Omppuli kuuli Natin äänen huutavan.
"Liian myöhäistä, hän on täysin vallassani." Hirviö sanoi.
"EI!" Omppuli huusi. Seuraavaksi hän tunsi jonkun lyövän häntä poskelle.
"Omppuli herää." Hirviö siirtyi ja Omppuli näki Natin. Hirviö oli väistynyt.
"Haetaan Sieppeli ja Zenzibar." Omppuli sanoi ja kumpikin lähti sinne missä olettivat heidän olevan. Ja aivan oikein oletettu, he olivat matkalla sairaalasiipeen.

[Muistakaa, Sieppeli ei ole vielä suostunut lähtemään sinne vuorelle ]

[Omppuli]

[Onko Zenzibar edes kertonut siitä?]

"Yääh. Inhoan noita typeriä kohtauksia. Onneksi voin kohta heittää sille hirviölle hyvästit", Omppuli sanoi.
"Niin", Nat sanoi synkästi ja työnsi sairaalasiiven oven auki. Siellä olivat Zenzibar ja Sieppeli olivat jonkun Rohkelikon luona. Omppuli muisti hyvin tähtitornin tapahtumat.
"Siinähän te olette. Lähdetäänkö piankin?" Omppuli kysyi. Zenzibar näytti muistavan asian, mutta Sieppeli ei tajunnut mitään.
"Siis mitä? Minne me muka lähdetään? Mistä hän puhuu?" Sieppeli kysyi Zenzibarilta. Omppuli näytti tajuavan tilanteen.
"Et ole kertonut hänelle? Osaat hoitaa hyvin asioita. Mutta hän kuitenkin tulee", Omppuli sanoi kädet puuskassa.
"Niin tuota Sieppeli. Meidän pitäisi lähteä yhdelle tulivuorelle", Zenzibar sanoi varovasti.
"Anteeksi? Älä vitsaile!" Sieppeli sanoi.
"En vitsaile. Meidän täytyy oikeasti lähteä", Zenzibar sanoi.
"Mihin minua muka tarvitaan?" Sieppeli kysyi.
"Kirouksen murtamiseen", Omppuli vastasi.
"Oikeasti Sip, sinun on tultava", Zenzibar sanoi korottaen hiukan ääntään.
"Miksi ihmeessä?" Sieppeli kysyi.
"Koska jos sinä et tule, en pääse Voldemortin palvelukseen", Zenzibar suhisi. Jake yritti kuulla keskustelun, muttei onnistunut.
"Oikeastiko Zenzibar, sinä asetat hänet ystävien edelle?" Sieppeli kysyi.

[Sieppeli]

"Pakota minut." Sieppeli sanoi hetken ahdistavan hiljaisuuden jälkeen.
"Sieppeli, ollaanpas nyt järkeviä.." Zenzibar yritti sanoa, mutta Sieppeli kieltäytyi jälleen.
"Minun sukuni järjesti kirouksen kera sinun sukusi, en aijo purkaa sitä vapaaehtoisesti."
"Mutta, sinä siis tiedät miten se tehdään?" Nat kysyi innoissaan. Sieppeli katsoi häneen kädet puuskassa.
"Tottakai."
"Noniin, se siitä, lähdetään." Zenzibar sanoi ja aikoi tarttua Sieppeliä kädestä kun tämä astui kauemmas.
"Joo, hoitakkee työ se vaan itse."
"Jaa mikä?" Gustaffsson ja muu porukka oli sairaalasiiven ovella.
"Aateltiin tulla kattomaan miksi Omppuli ja Nat juoksi kovalla kiireellä tänne.." Sepe tokaisi.
"Ei kuulu teille, mä en muute tuu, älä sää katsokkaan Gertsiä päin tai olet mennyttä miestä ja Heinähattu, sulla on mustetta naamassa." Sieppeli sanoi kaikki yhteen putkeen. Gustaffsson laittoi heti käden poskelleen ja ottaessaan sen pois, se oli aivan sininen musteesta.
"Sori Sip, en todellakaan haluaisi tehdä tätä." Zenzibar kohotti taikasauvaansa ja sinivihreä valo välähti. Sieppeli makasi maassa. Omppuli kirkaisi.
"Sinä tapoit hänet!"
"Nonii, hienoa! Nyt meistä ei kumpikaan pääse kirouksesta." Nat huusi ja heilutteli käsiään. Korpinkynnet seisoivat järkyttyneinä ovensuussa kun taas Jake pyörtyi. Todennäköisesti liikaa häslinkiä yhdelle päivälle.
"Idiootit, hänet on tainnutettu... Niin no, vähän jykevämmällä taialla, mutta kyllä Sip siitä tokenee." Zenzibar sanoi ja leijutti Sieppelin elottoman ruumiin ylös.
"Shall we go?" Hän kysyi.
"Joo, miten me edes päästään sinne tulivuorelle?" Omppuli kysyi. Korpinkynnet katselivat vierestä.
We fly afgourse Sanat pyörivät heidän päässään.
"Joo, Gustaffsson, muutu sä puhtolakasuks, Kay, oo sä noidannuoli ja sitte... Sepe, muutu sä taikamatoks." Zenzibar sanoi.

[Sepe]

varaus.

[Sepe]

"Mitä hemmettiä te luihuiset oikein sekoilette?" Sepe kysäisi Zenzibarilta joka vain jatkoi: "Mä voin muuttuu lentokoneeks tai semmoseks ja toi Jake vaikka lentäväks turbaaniks. Pimpelipompeli ite se osamalle takkia ompeli." Ja niin Zenzibar kupsahti sekavana maahan tajukankaalla.
"Sepe tuo ei ollut tarpeellista," Gustaffsson sanoi katsellen Sepeä joka osoitti Zenzibaria sauvallaan.
"NYT ME EI PÄÄSTÄ IKINÄ SILLE VUORELLE!!!" Omppuli karjaisi ja hyökkäsi Sepen kimppuun käyttäen jästikeinoja. Pian Nat yhtyi Sepen hakkaamiseen ja kohta koko porukka tappeli. Omppuli ja Nat saatiin pian kuriin. He herpaanuttivat Zenzibarin joka jatkoi: "...Ja mä muutun semmoseks kivaks kierjekyyhk..."
"LÄHETÄÄÄN JO SILLE TEIRÄN VUARELLE!!!!" Sepe huusi vuorostaan.
"Joo lehdetään vaan, mutta te Korpinkynnet ette tule sinne mukaan, prkl!" Zenzibar sanoi sekaisena.
"No kyllä maar tullaan. Ette te saa tuota Sieppeliä sinne ominvoiminne kannettua ja meistä voi olla hyötyä," Sepe sanno puolestaan.
"Mutta te saatatte pilata minun plänin!" Zenzibar huusi Korpinkynsiläisille.
"Minkä plänin?" Gustaffsson kysyi.
"No... Antaa olla. Tulkaa te vaan sitten mukaan jos on niin pakko," Zenzibar sanoi ja lähti raahaamaan Sieppeliä kohti ovea.

[Zenzibar]

[Ok... sekavammaks ja sekavammaks vaan menee ja mulla ois yks pyyntö. Pliis, älkää tehkö minusta tuommoista sekavaa teinikieltä tai tuommosta paskaa puhuvaa Zenzibaria. Vaikka olen lupautunut, että muuten minusta saa tehdä minkälaisen vaan, niin antakaa minut nyt kuitenkin puhua selvää suomea. Kiitos.]

Lopulta tultiin siihen päätökseen, että he lentasivät kaikki omilla luudillaan, Zenzibar Sieppeliä perässään raahaten. Matkaan päästiin pienten kommelusten jälkeen (Sepe kadotti luutansa, mutta 'lainasi' sitten jonkun toisen luutaa.) Siispä todella outo ryhmä kiisi hämärtyvälle iltataivaalle, Nat joukon kärjessä, koska hän tiesi missä tulivuori sijaitsi. Heti Natin perässä tuli Zenzibar Sieppeliä raahaten, Omppuli ja Henry, Sepe, Gustaffson, Sooda ja Jake. Jokaisesta tuvasta oli vähintän yksi oppilas siis, mikä taisi olla maailmanhistorian ensimmäinen kerta, kun kaikki tuvat vetivät yhtäköyttä (tai no, vetivät ja vetivät.)
Matka tulivuorelle oli uuvuttava, eikä kukaan puhunut koko matkan aikana mitään.
Sitten, kun tulivuori jo häälyi näköpiirissä, Zenzibar yhtäkkiä erkani ryhmästä, heittäen Sieppelin Natin luudalle.
"Zenzibar! mihin sinä menet? Et voi jättää meitä nyt!" Omppuli karjaisi hädissään.
"Menkää edeltä, minä tulen kyllä."
Tämän sanottuaan Zenzibar katosi horisonttiin, jättäen kaikki muuta tuijottaaan hämmästyneinä jälkeensä...

[lyhyt tuli mut ei voi mitää]

[Sieppeli]

Parinkymmenen minuutin päästä muut laskeutuivat pienelle saarelle jonnekkin Italian rannikolle, joka oli periaatteessa pelkästään tulivuorta.
"Okei, tehkää hyvä työ ja etsikää täältä jostain sellainen punainen iso kivi." Nat huusi kaikille. "Ja joku, yrittäkää saada Sieppeli herpaannettua, mutta suosittelen köyttämistä ensiksi." Muut hajaantuivat eripuolille saarta etsimään kiveä ja Gustaffsson jäi Sieppelin luokse. Yritettyään motna eri konstia, hän kävi hakemasta merestä vettä ja kaatoi sen suoraan tytön päälle. Siitä hän lopulta heräsi.
"Mitä hel..." Hän ehti sanoa kun Gustaffsson taikoi hänelle kapulan suuhun ja köydet ympärille. Sieppeli yritti pyristellä pois.
"Tätäkö etsit?" Gustaffsson heilutteli tytön taikasauvaa. Sieppeli mutisi jotain mikä kuulosti erehdyttävästi "Penteleen heinähattu"

Natia onnisti saaren yläosassa. Hän löysi punaisen kiven.
"Ookei, ja nyt sitten tarvitsemme ne muut.." Hän mutisi ja lähti juoksemaan takaisin alas kun Zenzibar lennähti hänen eteensä.
"Kävin juttelemassa mukavia pimeyden lordin kanssa. Hän ottaa sinut mielellään vastaan." Nat irvisti ja selitti tilanteen. He päätyivät siihen, että Nat etsisi Omppulin ja Zenzibar hakisi Sieppelin.

Kaikki neljä kokoontuivat kivelle - Sieppeli uudelleen tainnutettuna, tällä kertaa normaalilla loitsulla - , mutta korpinkynsiä he eivät yrittäneetkään etsiä, sillä he saattaisivat olla tiellä. Zenzibar taikoi Sieppelin suukapulan pois.
"No, mitäs meidän seuraavaksi pitäisi tehdä?" Omppuli kysyi.

[Nat]

"Kannattaisi varmaan herättää Sieppeli, että se voisi kertoa miten tässä mennään eteenpäin", Nat tokaisi kylmästi.
Zenzibar kohautti olkiaan, mutta herpaannutti Sieppelin loitsulla. Heti kun Sieppeli oli herännyt, hän alkoi sadatella, josta puolet oli tarkoitettu "heinähattulle" eli Gustafssonille. Hän olisi varmasti heristänyt nyrkkiäänkin jos ei olisi ollut köysissä.
"Noniin Sieppeli, kertoisitko nyt miten tästä mennään eteenpäin?" Omppuli kysyi ystävällisesti pitäen Henryä kädestä.
Sieppeli mietti hetken ja pudisti sitten virnuillen päätään. Silloin Natin silmät välähtivät ja hän kyykistyi Sieppelin eteen ja osoitti tätä suoraan sydämeen.
"Ei sinulla ole kanttia tehdä sitä", Sieppeli tokaisi kopeasti.
"Jos luulit, että en minulla ei ole "kanttia" tehdä tätä, olet todella pahasti väärässä." Nat julisti ilkeästi ja sinkosi Sieppeliä kohti kidutuskirouksen.
Sieppeli kirkui ja Nat katsoi häntä armottomasti ja tunteettomasti.
"Ehkäpä tuo avitti sinua vähän oikeaan suuntaan..."
Sieppeli nyökkäsi hyvin vastahakoisesti ja alkoi puhua:
"Ensiksi pitäisi tehdä loitsu, joka kahlitsee hirviön sisällänne..."
Nat ei aikaillut vaan syöksähti Omppulin ja Henryn eteen. Henry kavahti Natia hiukan tämän astuessaan heidän eteensä.
"Äitini opetti juuri tämän loitsun minulle pienempänä ennen kuin tapoin hänet ja sisareni Teresan. Nähtävästi hän tiesi, että tarvitsen sitä joskus", Nat sanoi hiljaa ja katkerasti.
Sitten hän alkoi mumista itsekseen ja heilutteli sauvallaan erilaisia kuvioita Omppulin ja Henryn yläpuolella. Jokin tuntui nytkähtävän Oppulin sisällä ja hirviö alkoi karjua hänen päässään, kun se tajusi mitä oli tekeillä, mutta liian myöhään.
"Valmis", tokaisi Nat synkästi.
Kun Nat kääntyi takaisin Zenzibarin ja Sieppelin puoleen, Sieppeli jatkoi:
"Nyt minun ja Zenzibarin pitää..."
Hän ei saanut lausetta loppuun kun muu porukka löysi heidät ja juoksivat innokkaasti heitä kohti.
"SEIS! Ette saa tulla yhtään lähemmäksi!" Sieppeli karjui naama punaisena.
Joukkio pysähtyi tyrmistyneenä paikoilleen.

//Nyt sitten tämä homma pääsi käyntiin ja paljastui että minä olenkin murhaaja, didii eli uhraukseni saattaa olla hyvitys niistä murhista tai jtn sinne päin. Kuinka vaan//

[Zenzibar]

"Jos tulette lähelle, puratte taikakehän 'hirviöiden' ymäpärillä ja ne saattavat tappaa meidät kaikki!" Sieppeli selitti.
Toise jäivät saisomaan hyvän matkan päähän heistä ja Nat kääntyi Sieppelin puoleen.
"Olit sanomassa?"
Sieppeli muisteli hetken ja sanoi sitten. "Niin, siis nyt minun ja Zenzibarin pitää tehdä loitsu jolla hirviöt katoavat lopullisesti ruumistanne, eli puramme sen loitsun, jonka esiäitimme teihin satoja vuosia sitten loitsi."
OMppuli tuhahti kärsimättömänä. "Osaatko sinä sen loitsun?"
Nyt Sieppeli näytti hieman vaivaantuneelta. "No, osaan, mutta ainoastaan englanniksi. Loitsu pitää lausua latinaksi, ja samalla pitää tehdä tiettyä kuviota taikasauvalla -"tässä kohtaa Sieppeli katsoi merkitsevästi Netin kädessä olevaa sauvaa, jonka oli hänen"- muuten loitsu ei onnistu. Ikävä kyllä, minä en osaa kääntää loitsua latinaksi ja teillä on minun taikasauvani!"
Nat voihakaisi. "Nyt sinä sen sanot! Me oltaisiin voitu etsiä tylypahkassa loitsulle latinankielistä vastinetta!"
"Minä en oikein ehtinyt puuttua asiaan, kun Zenzibat tainnutti minut." Sieppeli ilmoitti myrkyllisesti.
Zenzibar pyöritti silmiään. "Eikö teistä kukaan osaa latinaa? Voi taivas! Miten se loitsu menee, minä käännän."
Kaikkien katseet kohdistuivat Zenzibariin.
"Osaatko sinä muka latinaa?" Kysyi Gustaffson vähänmatkan päästä.
Zenzibar mulkaisi häneen. "Osaan. Entä sitten?"
"No, pankaa toimeksi!" Nat tiuskaisi.
"Hetkinen. Nat, sinun pitää tulla pois piiristä! Sinä lupasit, että annat hirviön ottaa sinusta vallan ja liittyä PImeyden Lordin joukkoihin!"
Nat mutisi jotain.
"Anteeksi?"
"Hyvä on, hyvä ON! Minä menen." Nat lähti marssimaan toisten luo, pois piiristä, mutta Sieppeli karjaisi.
"PYSÄHDY! Jos sinä nyt häivyt, purat lukko loitsun!"
Nat pysähtyi. "Ai niin."
Zenzibar näytti raivostuneelta. "No, jos Nat ei noudata osaansa sopimuksesta, en noudata minäkään. Onnea vain koko kolmikolle. Nyt on torstai (vaikka), joten teillä on enää kolme päivää, ennenkuin olette sitten lopullisesti hirviöitä, eikä taikaa voi purkaa. Hyvää loppuelämää!"
Zenzibarin silmät kipunoivat kun hän katsoi heitä.
"Pura lukkoloitsu Nat, niin ette muutu hirviöiksi heti. Jos et pura sitä loitsulla, minä puran sen astumalla ulos kehästä ja sitähän te ette halua, ettehän?"
Kaikki katsoivat avuttomasti Zenzibariin. Tilanne näytti toivottomalta....

[Sieppeli]

Jake tassutteli piiriin.
"Hei minkä takia te minut otitte mukaan?" Omppuli, Henry ja Nat katsahtivat järkyttyneinä toisiaan, kun taas Sieppeli ja Zenzibar näyttivät erittäin järkyttyneiltä.
"Zenzibar juokse!" Sieppeli huusi ja kumpikin lähti karkuun yllättävän nopeasti. Kirotut henkilöt tunsivat hirviöiden ottavan vallan. Korpinkynnet katsiovat hetken kauhistuneena sivusta, kunnes Sepe päätti lähteä karkuun. Jake älysi mokanneensa, juoksi alas luutien luokse ja lensi kauas pois takaisin tylypahkaan.

Hetken päästä kaikki löysivät itsensä piileksimästä pienestä luolasta.
"Eikös luihuisten pitäisi olla rohkeampia." Sepe vitsaisi tunnelmaa piristääkseen.
"Anteeksi vain, me luihuiset olemme rohkeita, mutta emme tyhmiä niin kuin eräät." Zenzibar tokaisi. Sieppeli oli luolansuulla tutkimassa, josko hirviöt tulisivat.
"Pentele, minun sauvani jäi sinne." Hän kiroili hetken päästä.
"Sip, eikö se loitsu pitänyt purkaa kaksi kertaa? Toinen purkupaikkahan oli siellä velhokilpailujutussa, jos oikein muistan?" Zenzibar kysäisi.
"Tietty." Sieppeli tokaisi iloisesti.
"Voisikö joku ystävällisesti selittää, mitä täällä oikein tapahtuu?" Kailey huudati yllättäen. Sieppeli katsoi Zenzibaria.
"Etkö ole kertonut?" Zenzibar aukoi hetken suutaan, "No hyvä, ei tarvitsekkaan." Kailey lyyhistyi kasaan kun ei saanut vastaustaan.

[Omppuli]

[Eli nyt hirviöt ovat vapaita? Murhaamaan sitten porukkaa. Kuka tahtoo kuolla? ]

Omppuli katsoi raivoissaan luihuisia, jotka juoksivat ulos piiristä, mutta sitten hän tajusi jotain kauheampaa. Hirviö oli ottanut hänen ruumiinsa kokonaan käyttöön. Hän ei voinut edes puhua sille. Omppuli näki, kuuli ja tunsi kaiken. Hän oli jakanut ruumiinsa yhdessä hirviön kanssa. Henry ja Nat olivat samalla paikallaan, mutta hymyillen julmaa hymyään. Omppuli tiesi, että sama hymy oli hänen omilla kasvoillaan.
"No eiköhän tapeta ne surkimukset", Henry-hirviö sanoi venytellen.
"Tietysti. Luihuiset myös. Me korvaamme heidät. Voldemort on pian tyytyväinen", Nat-hirviö vastasi. Silmät olivat kuitenkin surulliset ja epätoivoiset ja Omppuli tiesi omien silmiensä näyttävän samalta.
"Mennään. Eivät he ole kaukana", Omppuli-hirviö vastasi ja he hajaantuivat. Nat suunnisti rannalle, Henry meni suoraan alaspäin tulivuorelta ja Omppuli meni kallioiden, jossa pieni luola sijaitsi, luokse. Kaikilla hirviöillä oli murhanhimoinen ja julma ilme kasvoillaan.