Voldemortin vanhuudenhöperyys JMMOMPMESO

[Sieppeli]

Eli siis jatkotarina, missä myös olet mukana, periaatteessa, mutta et siltikään ole. Suomeksi, jatkotarina, mihin voit laittaa oman hahmosi, mutta päähenkilö on Voldemort, joka on tullut vanhuudenhöperöksi ja omistaa jatkossasi SINUN luonteenlaatusi. Tajusitko? Et, hyvä juttu (: Eli, kun kirjoitat jatkoa, laitat Voldemortin puhumaan, tekemään, olemaan SINÄ. Esimerkki; Luonteenlaatuna sellainen 2-vuotias "Voi, Matohäntä-setä, mennäänkö puistoon leikkimään?" Voldemort tarrasi Peteriä kädestä ja hymyili nätisti.
Tiivistettynä: Voldemortin luonteenlaatu vaihtelee jokaisessa jatkossa. Voit lisätä oman hahmosi, mutta pääsiana käyttää herralla omaa luonteenlaatuasi. Ihan huumorilla pyydetään kirjoittamaan, muutakin saa olla, kiitos.

--------------------------------------

Pimeyden lordi Voldemort istui mukavalla hallitsijan penkillään. Hän tuijotti edessään reippaasti palavaa takkaa. Hänen palvelijansa, Matohäntä, alias Peter Piskuilan, tallusteli ujosti huoneen nurkasta puhumaan pitkään hiljaa olleelle lordille.
"Herra, annatko käskyn hyökätä Tylypahkaan vai et?" Hän kysyi ujosti kyyristellen. Voldemort oli hiljaa.
"Herra?" Matohäntä kysyi uudelleen. Voldemortin tuoli kääntyi Matohännän puoleen, istujansa tietenkin mukana. Hetken hiljaisuuden ja tiukan silmiintuijottamisen jälkeen Voldemort puhui reippaalla kuuluvalla äänellä.
"Vai että Tylypahkaan? No kuules kuomaseni, sitten menoksi." Hän hyppäsi ylös penkiltään ja lähti rivakasti Matohännän ohitse. Huoneen ulkopuolelta kuului tumps, kun Matohäntä lähti juoksemaan isäntänsä perässä.
Voldemort makasi lattialla ja tuijotti kattoon.
"Tai, jos odotettaisiin hetkisen. Tässä on niin mukava maata.." Hän mutisi....

[Zenzibar]

[Eijeijei!! *totalreps* Mahtavaa... *naurua* vedet tullee silmistä, loistava jatkis, kiitti Sipi! ]

Matohäntä katsoi Voldea vähän kummissaan, kunnes tämä sitten pomppasi pystyyn.
"Mennään jo, mitä okein odotat? Jumala ei missään nimessä sallisi tuollaista hidastelua, tuo armas ja auttavainen isä!" Vodlemort karjaisi.
Matohäntä hätkähti ja lähti äkkiä portaat alas.
Alhaalla oli saatanpalvojienseuran tilat, jota johti -luonnollisesti- Aku Ankka. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, että se oli vain Voldemortin käyttämä salanimi, ettei kukaan arvaisi hänen kuuluvan saatanpalvojiin, hän kun oli puhtaasti uskonnollinen. Hän uskoi Jumalaan -se suosi häntä auttamalla tappamaan kaikki tarpeettomat ihmiset-, taivaaseen ja helvettiin -joista jälkimmäiseen Voldemort luotti pääsevänsä helposti-, sekä Pyhään Henkeen ja Jeesukseen, joiden merkitystä Voldemortille ei kukaan ole vielä selvittänyt.
Yksi satanisteista oli vanginnut papin, joka oli tietämättömyyttään sanonut heille Aku Ankan olevan vain satua, Pappi oli kävelemässä kohti karmeaa tuomiotaan Pimeää Kellaria. Voldemortin oli kuitenkin päästävä tuohon kellariin, sillä siellä oli hänen ristikokoelmansa, eikä hän voinut misään nimessä lähteä valloittamaan Tylypahkaa ilman tärkeintä Jeesus-ristiään.
Pappi käveli portaita alas piinallisen hitaasti, vaikka Voldemortilla oli kiire, sillä hän halusi ehtiä tylypahkan Halloween juhlaan -siellä tarjottiin loistavaa kurpitsapiirasta! Pappi mutisi kävellessään rukousta:
"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa-"
"KULKISIT VÄHÄN NOPEAMMIN!" Voldemort karjaisi.
Pappi hätkähti ja putosi viimeiset portaat alas. Voldemort murahti jotain jumalanpilkkauksesta ja kiirehti nappaamaan mieleisimmän ristinsä lasikaapista.

[Kieheh.. tuota oli hauska kirjoittaa.. just ku mä! xD ]

[Sieppeli]

"Ristiii!" Hän huudahti yllättäen kun oli juuri kääntynyt pois kaapilta. Hän halaili ja tutki ristiä kun käveli huoneesta pois ja suoraa päätä rakennuksen ulkopuolelle.
"Okei, ovatko kaikki kuolaajani valmiina?" Hän kysyi isolta joukolta kuolonsyöjiä, jotka odottivat kiltisti ohjeita. Kun ne eivät vastanneet, Voldemort lysähti maahan ja kaivoi taskustaan pussillisen ilmapalloja.
"No jos ette ole, niin tulkee auttamaan minua puhaltamaan näitä." Voldemort sanoi vihaisesti ja puhalsi kirkkaan pinkkiä palloa täyteen.
"Raah, keuhkot ei riitä. No niin ja sitten mennään." Hän hyppäsi ylös jättäen pallonsa siihen ja kaikkoontui pois.
Tylypahkan piirittäjäjoukot olivat jo linnan ulkopuolella. Eräs tepasteli Voldemortin eteen kun tämä ilmiintyi.
"Herra, saimme Potterin, mitä teemme?" Kuolonsyöjä kysyi yrittäen kuulostaa urhoolliselta, vaikka oli juuri astunut pimeyden lordin varpaiden päälle (eihän se käytä kenkiä?)
"No kuule..." Voldemortin puhe keskeytyi kun hän ei tunnistanut henkilöä. Hän repäisi kuolonsyöjältä naamarin pois ja vaaleat hiukset valahtivat näkyviin mukanaan naama, joka kuului Sipiksi kutsutulle tytölle.
"No laita se idiootti puhaltamaan nämä pallot. Nyt minä menen syömään kurpitsapiirasta." Hän työnsi ilmapallopussin Sipin käsiin ja lähti kiireesti Tylypahkan pihamaille.

[Siilinpiikki]

Vähän myöhemmin kuolonsyöjä saapui hänen luokseen hengästyneenä.
"Potter sanoo että hänellä astma, eikä uskalla puhaltaa niitä palloja", kuolonsyöjä puhisi.
Voldemort rauhoitti itsensä, miksi Potter halusi olla niin ärsyttävä? Potter olisi jo kuollut hänen käsiinsä jos tällä olisi astma.
"Pyydä sitten kauniisti", Voldemort sanoi ja jätti hämmästyneen kuolonsyöjän taakseen.
Ilma oli kolea ja Voldemortilla oli hieman vilu. Hän olisi kyllä tyytyväinen kun pääsisi sisälle. Hän kapusi portaat ja työnsi raskaan oven auki, mutta miksi tämä oli niin helppoa? Voldemorttia alkoi epäilyttämään, mutta astui sisään.

Tälläinen lyhyt, mutta ajattelin kirjoittaa . Mutta en tiedä vastaako tuo hyvin luonnettani.

[Sieppeli]

Linna näytti juuri siltä, millaiseksi hän oli sen muistellutkin. Voldemort valssasi läpi eteisaulan kohti portaita ja Suurta salia.
Hän ei kuitenkaan löytänyt sitä. Masentuneena ainakin puoli tuntia harhailtuaan linnassa hän lysähti maahan kiroamaan. Hetken kuluttua hän kuuli äänen päässään.
"Herra, Potter ei suostu puhaltamaan ilmapalloja." Uusi kuolonsyöjä sanoi. Voldemort nousi ylös.
"Nyt minä kyllä menen ja pakotan sen pojanklopin puhaltamaan niitä ilmapalloja!" Hän karjui, "Näytä tietä." Hän sanoi kuolonsyöjälle.

Potter istui maassa köytettynä ja murisi kuolonsyöjille. Voldemort kumartui hänen eteensä ja katsoi tätä syvälle silmiin.
"Okei, Potta, jos et nyt puhalla niitä ilmapalloja, minä menen hakemaan UF-ficistä Sieppelin ja laitan sen hakkaamaan sinua luutamailallaan." Voldemort uhkasi. Harry oli onnistunut irrottamaan köytensä ja hyökkäsi vierellä olevien ilmapallojen kimppuun ja puhalsi niitä pelokkaasti. Voldemort hymyili.
"Sinä!" Hän sanoi kuolonsyöjälle. "Vie minut suureen saliin välittömästi!"

[Siilinpiikki]

Voldemort astui taas sisälle nyt apuvoimia mukanaan.
"No niin, etsitään sitten", Voldemort tokaisi, "Sinulle se ei kai ole vaikeaa?"
"I- itse asiassa on", kuolonsyöjä sanoi varovasti ja jäi odottamaan iskua.
Voldemortin päässä pyöri monenlaisia mielentiloja jotka kävivät kamppailua.
Vai ei tiedä, minä kyllä-
Ota ihan rauhassa, ehkä hän ei ole käynyt täällä koulua.
Tai sitten on tyhmä.
Jumalan siunausta.
Ole sinä hiljaa.
Kuuntele: Pysy rauhallisena. Ja sinä sitten pidät siilleistä.
Mitä helv-
Sinä pidät siileistä.

Voldemortin päässä käynyt kamppailu oli tällä kertaa rauhoittunut, mutta se ei tähän loppuisi.
"Minä pidän siileistä" Voldemort sanoi yhä sekavana.
"Anteeksi mitä sanoitte?" kuolonsyöjä ihmetteli.
"Ai mitä? Aaaa, ei mitään. Mutta miksi se on hankalaa?" Voldemort sanoi järkevämpänä.
"Olen käynyt koulua Durmstrangissa", kuolonsyöjä selitti.
"No harmi", Voldemort totesi, "No eiköhän se kuitenkin löydy."

[Sieppeli]

Ja lopultahan se löytyi. Voldemort oli ensimäisellä kierroksella istunut aivan Suuren salin oven luokse.
"Okei, menes nyt siitä." Hän hätisteli kuolonsyöjän pois ja avasi Suuren salin mahtavat ovet.

"Moi kaikki! Hän huusi ja hyppelehti sisälle. Kaikki salissa olijat katsoivat erittäin hämmästyneenä tulijaa joka pomppi Luihuisen pöytään istumaan Dracon viereen.
"Hei onko tuo kurpistsapiirasta?" Hän kysyi ja hyökkäsi piiraan kimppuun. Draco ja muut katsoivat tulijaa silmät pyöreinä.
Dumbledore käveli rauhallisesti Voldemortin luokse.
"Hei Tom." Hän totesi. Voldemort katsoi häneen.
"Ai moi Albus Persival Brian kukahittosieolit Dumledoore." Hänen kasvonsa olivat aivan spagettikastikkeessa.
"Mitä sínä täällä teet?" Dumbledore kysyi.
"Aattelin valloittaa tämän linnan. Haittaako se sinua?"

[Bellatrix]

Voldemort käänsi taas huomionsa edessään olevaan isoon annokseen, Dumledoren jäädessä tuijottamaan häntä lievästi tyrmistyneenä.
"Tom", Albus sanoi lopulta, mitäs jos keskustelisimme asiasta rauhanomaisesti....
"Turpa kiinni, meillä on Potter" Voldemort huusi hurjistuneena ruokailunsa keskeyttäjälle, nousi ylös ja lähti kävelemään hitaasti Albuksen ympärillä.
"Teillä on Harry ?", Albus totesi, "mitä tahdot hänestä, linnammeko ?"
"Hulluko olet, potterista saan kuule hyvän ilmapallonpuhaltajan vaikka koko loppuelämäksi", Voldemort huusi.
Koko suuri sali oli tuijottanut tuota pientä näytelmää silmät pyöreinä.
Tuoko oli siis pelätty Voldemort?
Tuo outo mieskö joka kaivoi nenäänsä, piti viitanliepeessä heijastinta ja jonka suusta valui pieni kuolanoro?
Lopulta hiljaisuuden rikkoi Voldemorin ilonen ääni:
"mutta siis käyhän sinulle, rakas ystäväni Albus, että valtaamme tämän linnan?"

[Zenzibar]

"Minun on pakko sanoa, Tom, että mitä sinä siitä hyötyisit?"
Voldemort mietti hetken. "Ajattelin tehdä tästä linnasta kirkon, lapset otan orjiksi, puhaltamaan ilmapalloja."
Dumbledore veti taikasauvansa esiin. "Olen pahoillani Tom, mutten voi antaa sinun tehdä sitä."
"Olen pahoillani, Albus, mutta olen tehnyt sen jo. Kuolaajani ovat jo kaikkialla, linna on vallassani! Niin joo, ja jos yrität mitään metkuja, muista, että minulla on Potta."
Siinä samassa Potter juoksi linnaan. "Hahaa! Pääsinpäs vapaaksi!"
Voldemort veti terävästi henkeä. Sitten hänen naamansa sinertyi ja hänen oli vaikea hengittää. Albus onneksi tiesi mitä tehdä. "Hänellä on astamakohtaus, tuokaa joku astmapiippu!"
Zenzibar niminen luihuinen toi astmapiipun. "ÄLä kuole mestari, älä kuole!" hän hoki koko ajan.
Kun Voldemort pystyi taas hengittämään hän katsoi lasittunein silmin ensin Albusta, sitten Zenzibaria.
"Voi ei, hän sai kohtauksen!" Kaikkitietävä Albus sanoi.
"Minkä kohtauksen?" kysyi Zenzibar.
"Äiti? Iti?" Koko sali kohahti. Nuo sanat kuuluivat Voldemortin suusta.
Voldemort otti kiinni Albuksen ja Zenzibarin käsistä. "Minulla on nälkä. Onko meillä vanukatta?"

[Bellatrix]

Siinä samassa Bellatrix ja muutama muu kuolaaja juoksi paikalle etsimään Pottaa.
"tule tänne Potta" Bellatrix huusi.
Ja siinä samassa hän oli siepannut potterin kuolaajien joukkoon osoittaen tätä koko ajan taikasauvallaan.
"Bella," albus yritti...
"Ja minua kun et bellattele, sen saa tehdä vain yksi ihminen", bellatrix sanoi.
Hän hymyili Voldemorille, joka oli jotenkuten saanut koottua itsensä, siis sen jälkeen kun oli itkenyt tarpeeksi vanukkaan perään.
"Kultarakas, mitä teemme potalle, tapammeko hänet?", Bella kysyi.
Koko sali tuijotti tyrmistyneenä, kuolaajat siksi, että heillä ei ollut ikinä ollut aavistustakaan Bellan ja Voldemorin suhteesta, jota nämä eivät enää aikoneet peitellä.
Albus ja muut taas siksi, että he pelkäsivät.
"Ei, me otamme hänet orjaksi, aivan kuten kaikki muutkin lapset", Voldemort sanoi.
"Hienoa", Bella rääkyi, "miten me häntä myöhemmin kidutamme, millä kirouksilla????".....
No, hän voi vaikka puhaltaa ilmapalloja Voldemort vastasi haaveksiva ilme silmissään.

[Sieppeli]

Ei vaan pistetään se pyörimään katon päältä laulaen joululauluja.. Hei ei paha idea, voisinpa tehdä sen itsekkin.. Vai olisikohan se nyt niin hauskaa loppujen lopuksi. Hei mihin se vanukas joutui!
Samalla hän lähetti vihreitä kipinöitä taikasauvastaan ilmaan niin että Potter luuli sitä tappokiroukseksi ja kaatui tietenkin "kuolleena" maahan.
"Potter, ylös siitä!" Bellatrix karjahti.
"Shh, ole hiljaa, tämä on taktinen juoni, nyt tuo vanha haahka luulee minua kuolleeksi ja.."
"Voi Harry!" Dumbledore huudahti ja valahti maahan itkemään.
"Hyvinhän se sitten toimi.." Bellatrix ihmetteli.
"Väärä haahka." Sivusta seurannut Zenzibar tokaisi.
"Haa, tapoin Potterin!" Voldemort julisti, pomppasi pöydälle ja ryhtyi tanssimaan ripaskaa.
"Enpäs olekkaan." Harry hypähti ylös, "Olen elossa!"
"No kai me se tiedettiin, kuka tahansa tajuaa ettei vihreisiin kipinöihin voi kuolla." Voldemort lopetti ripaskan kun Harry nousi ylös. Samalla katseet kääntyivät hitaasti itsekseen itkevään koulun rehtoriin.
"No, paitsi hän.." Voldemort lopetti traakisesti.