Tähtiportti-jatkotarina JMSOM

[Gustaffsson]

Eli ideana on tähtiportti-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana. Koska harva tuskin tietää tähtiportista, otan asiakseni ensin selostaa muutamia asioita...

Tähtiportti on noin 4 metriä halkaisijaltaan suuri naquadah-kvartsiaineesta tehty sormuksen muotoinen laite. Kun se avautuu sen keskellä olevaan reikään muodostuu pystysuralta vesiseinältä näyttävä madonreikä, joka kuljettaa sen läpi lähetetyt tavarat tai ihmiset valitulle tähtiporttiosoitteelle. Tähtiporttia kontrolloidaan DHDlla (Dial-Home Device, osoitteenvalitsemislaite), ja maan tähtiporttia tietokoneilla.

SGC (Stargate Command) on maan tähtiporttikomentokeskus Californiassa Cheyenne-vuorella, US Air Forcen (Yhdysvaltain Ilmavoimien) ja militaristisen järjestön NORADin komennossa. Sitä johtaa majurikenraali George Hammond. SGC tutkii planeettoja lähettämällä sinne ensin MALP-luotaimen ja mikäli planeetan olosuhteet ovat hyvät se lähettää 3-5-henkisen aseistetun SG-ryhmän tutkimusmatkalle luomaan diplomaattisia suhteita.

Goa'uld on vihamielinen muukalaisrotu. Goa'uldit ovat käärmemäisiä otuksia, jotka pystyvät niskan tai suun kautta tunkeutumalla ottamaan ihmisen valtaansa. Goa'uldien vallan ydin on Järjestelmäherrat. Goa'uldit ovat kehittyneitä, ja he komentavat suuria avaruuslaivastoja.

Jaffat on ihmismäinen, goa'uldeja palvelemaan omistettu rotu. Jaffat kantavat nuorta goa'uld-matoa mahassaan sen aikuisikään asti vastineeksi terveydestä ja pitkästä iästä. Jos jaffan goa'uld, symbiootti, poistetaan, jaffa kuolee muutaman tunnin sisällä. Goa'uldit käyttävät jaffoja sotureina ja orjina.

No, eiköhän tuossa ollutkin tärkeimmät joten voinkin aloittaa itse tarinan...
***
Ilmavoimien upseerin pukuun sonnistautunut mies käveli SGC:n käytävillä, meni tietokonekeskukseen, loikki portaat ylös ja saapui tehtävienjakohuoneeseen.
"Eversti Gustaffsson ilmoittautuu, sir" hän sanoi hengästyneenä kaljulle miehelle.
"Lepo vain, eversti" kenraali Hammond vastasi.
"Kutsuitte minut?" Gustaffsson kysyi.
"Kyllä vain. Määrään sinut uuteen tehtävään" kenraali sanoi,
"pääset uuden SG-yksikön, SG-15:n komentoon. Pääset matkustamaan tähtiportin läpi, niinkuin olet pyytänyt jo monta kuukautta"
Eversti Gustaffssonin oli vaikea peitellä iloaan uudesta komennuksesta.
"Ketkä ovat yksikön muut jäsenet?" hän kysyi.
"Täältä tulee jo yksi" sanoi ääni ovensuusta...

[Zenzibar]

Gustaffson kääntyi katsomaan ja näki pitkän, aseistetun, mustahiuksisen naisen, joka kantoi kädessään eräänlaista Jaffan asetta, joka näytti kuuluvan Teal´c nimiselle Jaffalle, joka toimi SG-1 ryhmässä.
"Miksi sinulla on Teal´cin ase?" Gustaffson kysyi samaan aikaan kun eversti sanoi: "Hienoa, toit aseen, toivottavasti Teal´c ei ole ehtinyt kaivata sitä."
"Tuskin eversti. Ovatko he jo lähdössä?" Nainen vastasi vilkaisemattakaan Gustaffsoniin.
"Ovat, käy viemässä ase Teal´cille ja etsi sitten ryhmänne muut jäsenet, tulkaa tänne välittömästi."
Nainen nyökkäsi. "Selvä, eversti."
Gustaffson katsoi, kun nainen kääntyi kannoillaan ja lähti. "Kuka hän oli?"
Eversti katsoi kummissaan Gustaffsonia. "Zenzibar, hän on ollut täällä jo kauan, etkö muka ole nähnyt naista ennen?"
"En. Tuota, miksi hänellä oli Teal´cin ase?"
Eversti rykäisi ja sivuutti aiheen nopeasti, mutta Gustaffson ei viitsinyt jatkaa enää siitä, jotain hämärää siinä kuitenkin oli.
"Meidän pitää puhua ennen kuin Zenzibar tuo muut ryhmäsi jäsenet", eversti aloitti, " Zenzibar on ainoa, joka on kulkenut Tähtiportista läpi aikaisemmin, vain kerran, kun hän tuurasi komentaja Randia, muut ryhmässäsi ovat vasta saapuneet, eikä heillä ole paljoa kokemusta Töhtiportin toiminnasta, joten sinun täytyy opastaa heitä. Sitten-"
"Anteeksi, että keskeytän sir, mutta jos tämä.. Zenzibar on kulkenut jo tähtiportista, miksi hän ei johda ryhmää?" Gustaffsonin oli pakko myöntää olevansa kateellinen, koska nainen oli saanut jo käydä muissa maailmoissa, mikä oli hänestä epäreilua, oliha hän palvellut jo kaksi vuotta eversti Hammondin alaisena.
"No, totta puhuen.." Eversti rykäisi. "Tarjosin hänelle paikkaa ensin, mutta hän kieltäytyi siitä, en tiedä miksi, mutta hän ei pidä johtamisesta..."
"En niin." Kuului ääni. "Olen pahoillani, että keskeytän eversti, mutta löysin ainoastaan tämän alokkaan tässä, muut eivät ole tukikohdassa."
Everstin ja Gustaffsonin katse siirtyi...

[Ollaankohan minä ja Gusti ainoat jotka tietää tähtiportin? :O Ja muuten Gusti, kuuluihan Teal´c SG-1? Siis että oliko sen ryhmän nimi SG-1?? en muista..]

[Omppuli]

nuoreen ja innokkaan näköiseen naiseen. Nainen hymyili leveästi aivan kun olisi lomalle lähdössä. Naisella oli vaaleat hiukset, joiden alta näkyi tummaa juurikasvua. Hiukset eivät kuitenkaan näyttäneet värjätyiltä ja ruskeissa silmissä paloi innostus. Hän oli keskipitkä ja sievä. Naisella oli vyötäisillään olevassa vyössä käsiase.
"Kuka sinä olet?" Gustaffsson kysyi katsoen naista, joka oikein hehkui optimismiä.
"Oikeaa nimestä ei hajuakaan, mutta hänen nimensä on täällä Omppuli", kenraali selvensi.
"Oikea nimeni on salaisuus, enkä levittele sitä", Omppuli sanoi topakasti ja hymy hiukan hiipui, mutta se pysyi yhä kasvoilla.
"Hän on mainio tehtävään. (Lopun hän kuiskasi Gustaffssonille) Hän saattaa näyttää typerältä idiootilta, mutta olen nähnyt, että hän kykenee muuhunkin", kenraali sanoi, mutta ei kuitenkaan vakuuttanut Gustaffssonia täysin. Omppuli katsoi kunnioittavasti kenraalia ja vaihtoi tämän kanssa katseen, jota Gustaffsson ja Zenzibar eivät ymmärtäneet.
"Onko sinulla aavistustakaan missä muut voisivat olla?" kenraali kysyi Zenzibarilta. Zenzibar ei ehtinyt vastata, ennen kuin sisään ryntäsi...

[Gustaffsson]

....yksi portinhallintahuoneen teknikoista.
"Kenraali, me saimme purettua eilen saamamme viestin. Teidän kannattaa kuunnella se" hän sanoi.
"Kiitos. Tulkaa mukaan, te kolme" kenraali Hammond sanoi. Gustaffsson, Zenzibar ja Omppuli seurasivat kenraalia alas portaikkoon.
"Äänen tyyppi oli meille tuntematon joten kesti aika kauan saada se purettua" tietokoneen edessä istuva silmälasipäinen mies sanoi naputellessaan näppäimistöä.
"Apofis on hyökännyt tänne" rätisevä ääni sanoi kaiuttimista.
"Olemme saaneet evakuoitua osan joukoistamme pinnalta, mutta kohta ne valtaavat tähtiportin ja maanalaisiin tunneleihin jäädyt joukot jäävät ansaan... tarvitsemme välittömästi apujoukkoja!" Sitten tuli kuusi outoa sanaa, joita kukaan heistä ei ollut kuullutkaan.
"Mitä nuo tarkoittivat, nuo sanat lopussa?" Zenzibar kysyi.
"Tohtori Jackson tulkkasi ne tähtiportin merkeiksi. Meillä on siis hyökkäyksen alla olevan planeetan osoite ja..."
"Hei hei hei... KENELTÄ tuo viesti on tullut, ja miten?" Gustaffsson kysyi.
"Tok'rilta, goa'uldien vastarintaliikkeeltä. He lähettivät äänen viestiaaltoina tähtiportin läpi" Hammond sanoi.
"Kuka on Apofis?" Omppuli kysyi kiinnostuneena.
"Goa'uldien järjestelmäherra. No niin, onko teillä kysyttävää?"
"Kysyttävää mistä?" Zenzibar kysyi.
"Ensimmäisestä tehtävästänne" kenraali sanoi.
"Yritätkö sanoa että me olemme menossa sinne? Me KOLME?" Gustaffsson kysyi.
"Saatte varusteita. Räjähteitä, sinkoja, aseita. Tärkeintä on että saatte tähtiportilla evakuoita tokrat" kenraali sanoi ja näytti siltä että asia on loppuun käsitelty.

Myöhemmin he kolme menivät asevarastolle.
"Tuota, kai te osaatte ampua?" Gustaffsson kysyi. Molemmat katsoivat häntä kuin epäillen tämän mielenterveyttä.
"Vau, ei tietenkään! Mitä muutakaan luulit kun ilmavoimien tukikohdassa ollaan" Omppuli sanoi ja Zenzibar nauroi.
"Hyvä on, kysyn toisin... eihän teille tuota minkäänlaista vaikeuksia tukalat tilanteet?" Gustaffsson kysyi.
"Lensin yli neljäkymmentä tuntia hävittäjässä Persianlahden sodassa ja minut ammuttiin alas - kahdesti" Zenzibar sanoi.
"Hyvä on, hyvä on... pääsemme kohta taistelukentälle johon verrattuna Persianlahden sota muistuttaa kapakkatappelua" Gustaffsson sanoi ladaten lipasta konekiväärinsä. Omppuli innostui entistä enemmän ja kiinnitti vyöhönsä kranaatteja.

"Hakanen yksi koodattu" kuului ääni kaiuttmista.
"SG-15, teidän tehtävänne on evakuoida tok'rat planeetaltaan mikäli heidän taistelunsa menee alamäkeen..." kenraali sanoi.
"Hakanen kaksi koodattu"
"...jos ette palaa tai lähetä viestiä siihen asti kunnes SG-1 palaa huomenaamuna, lähetämme heidät apujoukoksi"
"Hakanen kolme... koodattu" Tähtiportti humisi ja sen hakaset syttyivät yksi kerrallaan loistamaan punaista valoa.
"Hakanen neljä, koodattu!" Heillä oli mukanaan pyörillä liikkuva kauko-ohjattava varustekärry, jonka päähän oli kiinnitetty raskas konekivääri.
"Hakanen viisi, koodattu!"
"Lähetämme ensin luotaimen jotta näemme onko portti jo goa'uldien hallussa" kenraali sanoi.
"Hakanen kuusi koodattu"
"Entä jos on?" Omppuli sanoi.
"Lähetämme heille yllätyksen" kenraali sanoi hymähtäen.
"Hakanen seitsemän... lukittu" Tähtiportista lähti sivuittainen vesimäinen sienipilvi, joka palasi ryöpsähtäen takaisin. Portti oli avoin.
"Madonreikä aktivoitu. Lähetetään luotain..." teknikko sanoi. Telaketjuilla liikkuva pieni luotain hurisi ramppia pitkin ja katosi porttiin loiskahtaen.
"MALP saapuu kohteeseen... 5, 4, 3, 2, 1... Vastaaonotetaan videosignaalia... Kuvassa näkyy jaffasotureita, kenraali"
"Gustaffsson, heitä se" kenraali sanoi. Gustaffsson kaivoi taskustaan kranaatin ja näpräsi sokan pois.
"Myrkkykaasua. Se haihtuu nopeasti ilmaan, mutta tarpeeksi hitaasti jotta ehtii vaikuttaa sotureihin" hän sanoi heittäessään sen portista. He odottivat kymmenen sekuntia.
"Näin sitä mennään" Gustaffsson sanoi ja johti SG-15:n tähtiporttiin. Madonreikä lennätti heitä läpi avaruusjatkumon, tähdet ja kiisivät heidän ohitseen, ja viimein he tupsahtivat toisesta tähtiportista Linnunradan toisella puolen aavikkoisella planeetalla. Gustaffsson lensi portista suoraan osoitteenvalitsemislaitteen päälle, Zenzibar kompuroi mahalleen hiekkaan ja Omppuli törmäsi heidän lähettämäänsä luotaimeen. Osoitteenvalitsemislaitteen takana oli kolme paksuun haarniskaan pukeutunutta ja ilmiselvän kuollutta ihmistä.
"Jaffoja" Omppuli mutisi nostaessaan yhden keihäsmaista asetta naurahtaen.
"Keihäitäkö vastaan me taistelemme" hän nauroi. Zenzibar nappasi "keihään" häneen ottestaan ja painoi siinä olevaa nappia. Seivään pää avautui suhahtaen, ja toisesta nappauksesta sauvasta lensi sädepanos, joka räjähti hiekkadyyniin.
"Sauva-ase" hän selitti. Omppuli vihelsi.
"No niin, Omppuli, ota tavarakärryn ohjat. Zenzibar, turvaa selusta. Yritetään löytää tok'rat... tai goa'uldit"
"Siinä tapauksessa ei tarvitse mennä kauas, tauri!" kuului ääni heidän oikealta puoleltaan. Siellä kyyristeli kolme jaffasoturia, sauva-aseet ojossa.

[Sori että tuli pitkä, mutta yritin samalla selittää muutamia asioita]

[Zenzibar]

Zenzibar virnisti. "Toimintaa. Gus, sinä saat suojata, minä menen edeltä ja lainaan vähän tätä." Zenzibar nosti ottamaansa sauvaa.
"Mutta-" Gustaffson yritti estellä, mutta Zenzibar oli jo ehtinyt hyökätä. "Helkkarin nainen!" Gustaffson mutisi ja kyyristyi suojaan valitsimen taakse ja veti Omppulin mukanaan.
"Yritä osua noihin Goa'uldeihin, minun täytyy estää tuota idioottia tappamasta itseään."
Gustaffson nousi ylös, mutta sai huomata, ettei tuo 'idiootti' tarvinnutkaan apua. Kaikki kolme goa'uldia makasivat maassa, tainnutettuina, tai kuolleina.
"Tapoitko sinä heidät?" Gustaffson rääkäisi.
Zenzibar vilkaisi miestä olkansa yli. "Eloonko ne olisi pitänyt jättää? Anteeksi vain, jos herra komentajalle ei kelpaa. Auta siirtämään tätä yhtä, sillä näyttäisi olevan jonkinlainen kartta mukanaan, mutta se jäi hänen alleen."
Omppuli tuli nyt myöskin valitsimen takaa, ja Gustaffsonin yhä hämmästellessä, Omppuli auttoi Zenzibaria kääntämään miehen ympäri. Todentotta, mies puristi toisessa kädessään pientä pallon muotoista esinettä, jonka toisesta sivusta painamalla sai auki kartan ja ilmeisesti myös reitin, jota pitkin nämä kolme goa'uldia olivat matkalla.
Zenzibar tutki karttaa hetken ja katsoi sitten kylään päin. Se oli aika raunioina, mutta eloonjääneitä saattoi löytyä. "Mitä mieltä herra komentaja on? Jäädäänkö tänne, vai katsotaanko minne jäljet johtavat?"
Gustaffson mietti hetken ja osoitti sitte kylään päin. "Tutkimme kylän ensin ja jos jää aikaa, ennen SG-1 saapumista, lähdemme kartassa olevaa reittiä."
"Selvä. Sitten mentiin." Omppuli lähti kohti kylää ja veti matkalla aseensa esille.
Zenzibar seurasi heti kannoilla ja Gustaffson asteli viimeisenä. Kylä näytti täysin autiolta, luultaasti siellä olleet asukit, olivat kuolleet tai paenneet vuorille, yhtäkkiä yhden talon takaa hyppäsi Jaffa, jolla oli hätääntynyt ilme. "Auttakaa! Teidän täytyy auttaa!"
Omppuli osoitti jaffaa aseellaan. "Ja miksi me niin tekisimme?"
"Älä Omppuli, hän ei välttämättä ole paha..." Gustaffson aloitti, mutta juuri silloin Jaffa veti aseensa esiin. "Tai sitten on."

[Gustaffsson]

Jaffan käsiaseen päästä purkautui sininen lataus Zenzibariin. Säde levisi kuin sähkövirtaus hänen kehoonsa. Zenzibar kaatui hillittömästi täristen maahan. Omppuli kierähti eteenpäin ja antoi konekiväärin soida. Kipinät sinkoilivat Jaffan panssarista hetken aikaa kunnes luodit löysivät heikon kohdan ja upposivat suoraan sydämeen. Jaffa kompuroi dyynin alas ja kupsahti Omppulin jalkoihin.
"Tuo tekee sitten ilkeää" Zenzibar mutisi kouristellen maassa. Gustaffsson poimi jaffan käsiaseen, ei pistoolia suuremman käärmeen muotoiseen aseen ja osoitti sillä jaffaa. Hän laukaisi kahdesti, ja säteet väreilivät miehessä. Kolmas osuma väreili hetken, ja sitten ruumis katosi.
"Mikä tuo on?" Omppuli ihmetteli ja pudotti Zenzibarin, jota hän oli auttamassa ylös, takaisin hiekkaan.
"Vaikea sanoa..." Gustaffsson sanoi.
"Etkö tiedä?" Omppuli mutisi pettyneenä.
"Eikun se on vaikea lausua..." eversti sanoi ja heitti aseen varustekuormaan.
"Zat'n'ktel" Zenzibar mutisi maassa, yrittäen kiinnittää huomion itseensä.
"Ai" Omppuli sanoi, virnisti anteeksipyytävästi ja auttoi Zenzibarin pystyyn.
"Entä nyt?" Zenzibar kysyi kun oli varma että pysyi pystyssä.
"Tauri! Me tiesimme että tulette!" kuului ääni heidän takaansa. Noin kuuden vaaleaan nahkaan pukeutuneen ihmisen joukko saapui heidän luokseen. Nähtyään sauva-aseet heidän kädessään, Omppuli nosti asettaan.
"Laske aseesi, Omppuli. Nämä ovat tok'ria" Zenzibar sanoi.
"Ystäviä?" Omppuli kysyi laskien aseensa. Hänen äänensävynsä kuulosti pettyneeltä.
"Jep" Gustaffsson sanoi. Tok'rajoukko saapui heidän luokseen.
"Missä loput teistä ovat?" Gustaffsson kysyi.
"Maanalaisissa luolissa tietenkin. Goa'udlit ovat löytäneet sinne jo kaksi sisäänpääsyä. Tukimme muutaman tunnelin, mutta joudumme evakuoimaan miehemme pinnalle. Siellä olemme haavoittuvaisempia" tok'rajoukon johtaja sanoi.
"Mitä tarkoitat?" Omppuli kysyi.
"Heti liikettä nähtyään emoaluksesta lähetetään parvi kuolonliitureita. Meidät huomataan heti suojaväristä riippumatta ja saamme kuolonliiturit niskaamme noin varttitunnissa" tok'rat kertoivat.
"Omppuli? Miten kauan me olemme olleet täällä?" Gustaffsson kysyi.
"Noin kymmenen minuuttia, sir" Omppuli vastasi.
"Kuinka monta liituria he lähettävät kerralla?" Gustaffsson kysyi hätäisesti.
"Neljä tai viisi" yksi tok'rista sanoi. Gustaffsson juoksi varustekärrylle ja kaivoi sieltä kaksi raketinheitintä. Toisen hän antoi Omppulille.
"Nämä ovat lämpöhakeutuvia ohjuksia. Tok'rat ja Zenzibar, menkää jonnekin suojaisaan paikkaan ja ampukaa liitureita sauvoillanne. Kun ne huomaavat teidät, minä ja Omppuli ammumme kaksi niistä ja lataamme uudet panokset sitä mukaa kuin ehdimme. Jos hyvin käy, sauva-aseiden osumat voivat saada yhden tai kaksi niistä alas. Onko selvä?" Gustaffsson kysyi. Kaikki nyökkäsivät. Zenzibar lähti tok'rien mukana korkean hiekkadyynin luokse. Omppuli kaivoi varustekärryistä esiin hiekanvärisen kankaan ja heitti sen Gustaffssonin ja itsensä päälle. Hyvin pian lankesi hiljaisuus.
Viheltävä ääni kertoi että jokin tuli nopeasti heitä kohti. Pian he näkivät sen taivaanrannassa: viisi pistettä. Lähestyessään ne saattoi erottaa goa'uldien lentoalukseksi, kuolonliituriksi.
"Valitse kohteesi. Näiden on pakko osua" Gustaffsson mutisi kankaan alla puristaen sinkoa käsissään.
"Älä sinä siitä huoli" Omppuli sanoi ja muksaisi esimiestään olkapäähän. Liiturit lähestyivät...