Tarvehuone

Kirjoittaja **Pörri** » Ma Syys 10, 2007 4:18

"Se täytyy kertoa muille menen kirjoittamaan Pörrille ja Soodalle!" Omppuli sanoi.
"Hermione? Voldemort on ääliö!" Sieppeli huusi. Ron tuli heidän luokseen, hänet oli saatu parannettua, mutta hän näytti järkyttyneeltä.
"Missä Nimue on?" hän kysyi surullisella äänellä.
"Hän on tuolla pakkaamassa, he ovat Gertsin kanssa lähdössä Italiaan" Gustaffsson sanoi.

Pörrin vastaus Omppulille tuli seuraavana päivänä:
Olisit voinut kertoa tuon vasta lomani jälkeen, tämän oli tarkoitus olle iloinen matka. Hermione oli niin mukava. Hänen kuolemansa on kauhea asia. Minä muuten menin naimisiin eilen. Roberton kanssa tietysti. Hänen perheensä on todella mukava. Mutta minun täytyy nyt mennä, lähdemme rannalle. Nähdään pian.
T. Pörri

"Pörri on nopea! Vastahan he eilen saapuivat Italiaan! Hänellä näyttää olevan mukavaa siellä. Ei kirjoittanut edes pitkää kirjettä!"

Kirjoittaja **Omppuli** » Ma Syys 10, 2007 5:02

"Minäkin haluaisin lomalle", Daniel huokasi Omppulin vieressä. Omppuli katsahti häneen yllättyneenä.
"Lomalle? Kenen kanssa?" Omppuli kysyi.
"Sinun tietysti. Sieppeli ja Gustaffsson lähtevät välimerelle", Daniel sanoi.
"Ai. No käyhän se minulle. Minne mennään?" Omppuli kysyi.
"Jonnekin lämpimään. Kreikkaan?" Daniel ehdotti.
"Okei. Menenkin heti pakkaamaan", Omppuli sanoi hymyillen.
"Sama täällä."

"Miksi kaikki häipyvät lomalle vaikka Hermione on kuollut ja kaikkea?" Harry valitti. Ron, Harry, Sepe ja Nat olivat Pyhän Mungon eteisaulassa. Ron oli kumartunut, yhä tajuttoman, Omppulin äidin ylle.
"Kuka tämä on?" Ron kysyi. Ennen kuin kukaan ehti vastata Ron sanoi: "Herpaannu!"
Omppulin äiti avasi silmänsä ja järkyttyi kun huomasi että makasi lattialla. Hän pomppasi heti ylös ja tarkkaili kaikkia vauhkona.
"Missä minun tyttäreni on?" Omppulin äiti tivasi.
"Omppuli sanoi ettemme saa kertoa, mutta sanon vain sen että hän lähti lomalle", Nat vastasi. Omppulin äiti kalpeni raivosta.
"Lomalle?!" hän huusi. Harry, Ron, Nat ja Sepe juoksivat karkuun.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ma Syys 10, 2007 5:36

Omppuli ja Daniel pakkasivat nopeasti.
"Olen valmis" Daniel sanoi.
"Niin minäkin" Omppuli totesi. Juuri silloin Omppulin äiti saapui sisään.
"Täällä sinä olet, ja kuulemma vielä lomalle lähdössä! Sinä tulet nyt kotiin, etkä mene nuorisorikolliskavereidesi kanssa minnekkään juopottelemaan!" hän huusi.
"Daniel ei ole mikään nuorisorikollinen, äiti..." Omppuli totesi väsyneenä.
"Ja sinä jätät minun tyttäreni rauhaan!" Omppulin äiti huusi Danielille välittämättä Omppulista.
"Enkai minä nyt kihlattuani jättäisi" Daniel totesi.
"Siis MITÄ?" Omppulin äiti kiljaisi.
"Niin, me olemme kihloissa. Heippa" Omppuli sanoi ja tarttui Danielia kädestä. Sitten he kaikkoontuivat.

Kirjoittaja **Nimue** » Ma Syys 10, 2007 6:06

Omppulin äidin jäädessä puhisemaan, ja mutisemaan ärhäkkäästi itsekseen, jotain siihen suuntaan kuin; "Kihloissa! Minä vielä kihlat näytän.." , Harry livahti aulaan juomaan kahviaan, ja Ron hiippaili toisaalle.

Nat ja Sepe kävelivät pitkin Pyhän Mungon käytäviä. "Sepe?" Nat kysyi. "Hmm?" Sepe vastasi hiljaa, ja katseli jalkonsa heidän kävellessään. "Oletko ikinä ollut kenenkään kanssa.. sillee?" Nat yritti kovasti, ja Sepe punastui. "Miksi kysyt? Olen minä yhden kanssa, oli muuten hyvännäköinen.." Sepe muisteli, ja hieroi leukaansa. "Niin, kun tuota.. Saisinko sinulta neuvoja?" Nat yritti, ja kääntyi Sepeen päin. "Jotain vaikka, kun tykkään yhdestä pojasta, mutta en ole varma tykkääkö hän minusta." Sepe pysähtyi. Hän oli ilmeisesti lukenut liikaa jästilehtiä, sillä hän arveli, että .. että Nat oli ihastunut häneen? "Sinuna täräyttäisin pin naamaa." Sepe valmistautui ottamaan vastaan tunnustukset, mutta Nat juoksikin poispäin jo. "Kiitos hirveästi Sepe! Kun minä kokeilin niitä Harryyn!" Sepe voihkaisi.

"Hei, eikö tämä ole kiva?" Gertsi tälläsi yhtä paitaa itseään vasten, ja Nimue nyökkäsi, ja hymyili. "Ihanaa mennä Italiaan! Jäätelöä, aurinko ja ihania miehiä.." Hän virnisti, kuten Gertsi, ja juuri silloin Ron tuli ovesta sisään.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Syys 11, 2007 5:46

"Hei, Ron..." Nimue sanoi.
"Voimmeko puhua kahden kesken?" Ron kysyi. Hän näytti kalpealta, väsyneeltä ja surulliselta. Nimue kohotti kulmiaan yllättyneenä.
"Toki" Nimue totesi.

"Meidän on päästävä pois täältä" Zenzibar totesi.
"Niinpä niin, mutta miten?" Draco kysyi. Zenzibar mietti.
"Piiloudu sängyn alle" hän sanoi. Draco totteli, ja Zenzibar käytti metamorfimaagisuuttaan. Hän muuttui aivan Bellatrixin näköiseksi ja alkoi ravistella kaltereita ja huutaa.
"VANGIT OVAT KARANNEET!" hän kiljui. Pian kuului askelia. Macnair juoksi sellin luokse.
"Mitä ihmettä?" hän kysyi.
"He karkasivat ja jättivät minut tänne! Nyt päästä minut ulos!" Zenzibar huusi. Macnair nappasi avaimet ja aukaisi lukon.
"Kiitos" Zenzibar sanoi ja paukautti nyrkkinsä Macnairin naamaan. Hän kaatui tajuttomana poispäin.
"Tule, Draco. Mennään" hän sanoi. Draco hymyili ja nousi sängyn alta.

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Ti Syys 11, 2007 12:34

He pääsivät vankilan ulkopuolelle varsin helposti, kun Azkabanissa yhä etsittiin heitä.
"Voikohan täällä jo ilmiintyä?" Zenzibar sanoi. Draco kohautti olkiaan.
"Sinä et ole Bellatrix." Heidän takaa kuului ääni ja he kääntyivät.
Heidän takanaan on Zenzibarin isä.
"Näin Bellatrixin äsken sisällä." Zebalka sanoi ja otti taikasauvansa esille.
Zenzibar yritti kaikkoontua, mutta ei onnistunut. Zenzibar muutti ulkomuotonsa entiselleen ja Zebalka hymähti.
"Oikein ovelaa." Zebalka piti taikasauvansa yhä esillä.
Draco otti myös taikasauvan esille.
"Heihin et koske!" Draco huudahti.
"Heihin?" Zebalka ihmetteli.
"Etkö tienyt?" Draco kysyi.
Silloin lähistöltä kuului karjuntaa ja he kääntyivät. Heidän edessään oli valtava lohikäärme.
"Ei hätää, se on vain Pimeyden lordin uusi lemmikki." Zebalka sanoi, "Se ei syö niitä joilla on Pimeyden lordin merkki, mutta te voitte ehkä olla poikkeuksia, kun petitte hänet."

[Täytyi saada hinyrki metsästykseen vauhtia, jos se ei ollutkaan hinyrki niin ainahan Zenzibar ja Draco voivat vaikka karata sillä.]

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ti Syys 11, 2007 5:35

Zenzibar virnisti, mistä Zebalka arvasi jonkin olevan nyt oudosti."MItä sinä naurat tyttö? Onko sinusta mukavaa joutua LOhikäärmeen ruuaksi? Ja mistä Malfoy oikein puhui? Heihin? Keihin heihin?" Zebalka kiinnitti huomiota Zenzibarin ja Dracon sormuksiin. "Oletpas sinä pitänyt kiirettä tyttäreni."
Zenzibar hymyili karmivan suloisesti. "Et arvaakaan isä. Tiedätkös, olet tainnut unohtaa, mutta lohikäärme on lempitaikaolentoni ja olen opiskellut niitä erikseen jo neljä vuotta. Tiedän niistä kaiken, ja tämä kyseinen yksilö, on musta kanadan lohikäärme, jotka pitävät imartelusta."
Zenzibar kääntyi lohikäärmeen puoleen ja alkoi kehua tätä pästä varpaisiin. Lohikäärme katsoi Zenzibaria vähemmän murhaavasti ja lopulta se antoi Zenzibarin jopa koskettaa itseään.
Drocin yritti, mutta pojan Lohikäärme yritti vain polttaa poroksi.
Zenzibar virnisti. "Unohdin mainita, että kehuja täytyy tarkoittaa... Ja sitäpaitsi olen tavannut tämän yksilön ennenkin. Hoidin sitä, kun olin vielä Voldemortin leivissä. Tule Draco."
Zenzibar otti miestään kädestä ja auttoi tmän lohikäärmeen selkään hypäten itse perässä. Zebalka kirosi ja yritti noitua lohikäärmeen. Siitäkös eläin suivaantui kovasti. Lohikäärme huitaisi Zebalkan syrjään hännällään ja yritti puraista tätä.
Zenzibar loi viimeisen katseen isäänsä ennen kuin lohikärme nousi ilmaan. "Tiedätkö, olen raskaana isä, lapsi on Dracon kuten varmaan arvasit. Sinusta tulee ukki. Tosin en tiedä viitsinkö kertoa noin hirveästä isovanhemmasta lapselle. Hyvästi, isä."
Lohikäärme nousi ilmaan komeampana kuin koskaan, jättäen Zebalkan suuren hämmästyksen valtaan.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Syys 11, 2007 6:06

Nat virnisteli ja yritti löytää Harryn. Lopulta hän löysikin. Pyhän Mungon pihamaalta. Ginny Weasleyn kanssa. Molemmat itkivät.
"On niin vaikea kuvitella että Hermione on poissa..." Ginny sanoi. Harry halasi häntä.
"Voldemort maksaa tästä vielä" Harry niiskaisi.
"Olet niin urhea. Pídä huolta itsestäsi" Ginny sanoi. Nat katseli paria säälin, katkeruuden ja raivon vallassa ja lähti pois.

Lohikäärme lenteli taivaalla jättäen Azkabanin taakseen.
"Zenzibar kultaseni, mitä me teemme tälle lohikäärmeelle?" Draco kysyi kohmeessa.
"Tiedän yhden lohikäärmeaitauksen Irlannissa. Viedään se sinne" Zenzibar huudahti.

Sisilian rannikolla eräällä hotellilla Gustaffsson ja Sieppeli istuivat parvekkeella nauttien illan tavallista viileämmästä säästä.
"Juuri lomaa olen kaivannutkin" Gustaffsson sanoi. Sieppeli hymyili.
"Loma tosiaan tulee tarpeeseen, kun on lähinnä juossut kuolemanvaarasta toiseen ja yrittänyt etsiä hirnyrkkejä" hän totesi.
"Mahtava paikka" Gustaffsson sanoi. Maisema näytti kauniin vaaleansiniseltä. He ihastelivat sitä hetken aikaa, ja sitten...

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ti Syys 11, 2007 6:40

jokin iso tumma lensi auringon eteen. Sieppeli katsoi tummaa pistettä tarkasti. Jotenkin se vaikutti tutulta. Sieppeli päätti mennä katsomaan mikä se oli. Seuraavan kerran kun Gustaffsson katsoi paikkaa missä Sieppeli oli istunut, siinä oli vain tyhjä tuoli ja taivaalla lensi jokin kultainen juttu.

Zenzibar ja Draco lensivät sinisen meren yllä.
"Zenz, katso tuonne." Draco osoitti rantaan päin. Zenzibar huomasi siellä ihmisiä uimassa.
"Olisikohan kannattunut kiertää kauempaa. Emmehän me halua taikaministeriötä peräämme." Draco totesi. Samalla kummakin pimeän piirto muuttui mustaksi ja sitä rupesi polttamaan. Jotenkin he arvasivat Voldemortin olevan erittäin vihainen. Yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin, se loppui. Zenzibar katsoi taas rantaan päin.
"Mikä tuo kultainen piste on joka lähestyy meitä?" Zenzibar kysyi ja osoitti jonnekkin. Aluksi Draco ei huomannut mitään. Zenzibar huomasi sen ja käänsi pojan pään oikeaan suuntaan. Nyt Dracokin huomasi.
"Se on jokin lintu." Hän totesi.
"Aika pieni sellainen. Ja se tulee suoraan kohti." Sillä aikaa kun he katselivat kultaista pistettä, lohikäärme oli ehtinyt jo kauas rannasta.
Kultainen piste oli nyt heidän kohdallaan. Se oli liian vikkelä liikkeinen, eikä Zenzibar tunnistanut sitä.
"Sehän on sieppeli." Draco älysi.
"Sieppeli on tällä hetkellä mungossa..."
"Tarkoitan lintu enkä ihminen."
"Ai.." Sieppeli-lintu näytti Zenzibarille pitkää kieltänsä ja lensi pois. Samalla lohikäärme otti lisää vauhtia ja Zenzibar hätkähti.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » To Syys 13, 2007 4:25

Lintu lensi yhtenä kullanvärisenä suhauksena rantaan, hotellille. Se istahti kaiteelle Gustaffssonin eteen ja sirkutti hiljaa.
"Sieppeli" Gustaffsson sanoi ja hymähti katsellessaan lintua, joka tuijotti tiiviisti takaisin. Sitten se hyppäsi yllättäen lattialle ja muuttui ihmis-Sieppeliksi.
"Tervetuloa takaisin" Gustaffsson totesi tyynesti.
"Et näytä kovin yllättyneeltä" Sieppeli sanoi kysyvästi.
"Tiesin jo että olet animaagi. Ainut mitä piti arvata oli miksi eläimeksi muutut" Gustaffsson vastasi. Sieppeli hymyili ja istui hänen viereensä.

Samaan aikaan Lontoossa Sepe vietti iltaa tuliviskipullon kanssa ja näytti myrtyneeltä. Hän oli jo ehtinyt toivoa että Nat pitäisi hänestä... Mutta tietenkään Nat ei kelpuuttanut häntä vaan Potterin... Sepe kirosi ja heitti tyhjän pullon seinään.
"Sepe?" kysyi joku ovensuusta. Siellä seisoi Nat.
"No mitä?" Sepe kysyi ärtyneesti.

Kirjoittaja **Omppuli** » To Syys 13, 2007 5:41

"Mitä sinä täällä riehut?" Nat kysyi ja tuli lähemmäs.
"En mitään", Sepe murahti. Nat tuli vielä lähemmäs ja se ahdisti Sepeä.

"Aah. Täällä on ihanan lämmintä", Omppuli huokasi onnellisena maatessaan aurinkotuolilla hotellin uima-altaalla. Daniel oli hänen vieressään ja nyökkäsi.
"En haluaisi millään lähteä takaisin", Omppuli sanoi.
"Ei mietitä sitä nyt", Daniel kuiskasi ja kumartui lähemmäs...

"Onko sinulla muita salaisuuksia?" Gustaffsson kysyi.
"Vähän, mutta pitääkö sinun tietää kaikkea", Sieppeli sanoi hymyillen.
"Ei", Gustaffson sanoi ja suuteli Sieppeliä.

[Minä olen ottanut itselleni kaksi uutta arvonimeä. Draamatar ja Romantikko.

]

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Pe Syys 14, 2007 4:06

Azkabanissa Voldemort piti kuolonsyöjineen kokousta.
"Hyvät törppöni, vihollinen on tehnyt kohtalokkaan virheen! Meidän niin kovasti inhoamamme porukka on hajaantunut" Voldemort sanoi. Kuolonsyöjät katsoivat häntä yllättyneenä.
"Aivan niin. Kolme heistä on Italiassa. Kaksikymmentä kuolonsyöjää saavat lähteä heidän peräänsä. Yksi on Pariisissa. Viisi kuolonsyöjää hoitavat hänet. Kaksi on kreikassa, sinne viisitoista, kaksi Sisiliassa, sinne kaksikymmentä. Loput ovat Pyhässä Mungossa, sinne lähtee viitisenkymmentä yksikköä" Voldemort sanoi hymyillen pirullisesti.

"Mene pois" Sepe pyysi.
"Miksi?" Nat kysyi.
"Mene pois, sanoin! Mene vaikka sinne pyhän Potterisi luokse" Sepe huusi kovemmin kun oli aikonut.
"Mutta Sepe... Harry ei kiinnitä minuun mitään huomiota kun se Weasleyn tyttö on lähettyvillä" Nat sanoi.
"Mitä se minuun liittyy" Sepe murahti.
"Kyllä se vain liittyy. Tajusin juuri että.. minä rakastan sinua!" Nat lopetti. Sepen silmät pyöristyivät ja ennenkuin hän tajusikaan hän suuteli Natia.

"He lähtivät hotellilta" Bellatrix sanoi tähyillen kaikkareilla hotellin portteja Kreikassa. Oli kulunut vuorokausi siitä kun Voldemort oli antanut ohjeet. Omppuli ja Daniel kävelivät kadulla pidellen toisiaan kädestä.
"Meidän on odotettava ensin että he pääsevät jonnekin missä ei ole jästejä. Pimeyden Lordi antoi kaikki jästiaseet ryhmäkakkoselle enkä halua taikaministeriötä peräämme" Dolohov totesi ja he ryhtyivät varjostamaan Danielia ja Omppulia.
Lopulta he saapuivat rannikolle, korkealle kalliolle, josta oli pystysuora kymmenen metrin pudotus matalaan rantaan. Daniel ja Omppuli istuutuivat sille.
"Nyt!" Bellatrix huusi ja viisitoista kuolonsyöjää heittäytyi pensaikosta ja tekivät puolikaaren Danielin ja Omppulin ympärille. Daniel kirosi raskaasti ja asettui Omppulin eteen.
"Ei auta vaikka suojeletkin häntä. Te olette molemmat käytännössä kuolleita" yksi kuolonsyöjä murisi. Omppuli astui Danielin viereen.
"Jänishousujen ylivoima" hän totesi. Yksi kuolonsyöjistä lähetti tappokirouksen, joka osui Omppulin jalkojen juureen. Hän säikähti, horjahti ja tippui kalliolta kohti matalaa rantavettä.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Pe Syys 14, 2007 6:27

"Omppuli!" Daniel karjaisi hädissään. Hänestä tuntui, että aika olisi pysähtynyt, eikä Daniel enää osannut kiinnittää huomiota heitä ympäröiviin kuolonsyöjiin.
"Tulejo Omppuli! Tulejo Omppuli! TULEJO OMPPULI!" Taika ei tepsinyt. Daniel oli liian hädissään tehdäkseen mitään, eikä hän osannut kuin lyyhistyä polvilleen kallionreunalle, ja katsoa kuinka Omppuli putosi suuren läiskähdyksen saattelemana mereen.

Kuolonsyöjät piirittivät innoissaan Pyhää Mungoa, he eivät olleet saaneet pitkään aikaan hyökätä minnekkään kunnon suunnitelman kanssa.
Bellatrix johti tätä joukkoa, joka kulki vääjäämättä kohti Pyhän Mungon sisäänkäyntiä.
Mcnair nyökkäsi Bellalle.
"Pommitus!"
Kulonsyöjiä odotti yllätys.

Zenzibar ja Draco olivat laskeutumaisillaan ranalle, kun he näkivät mustahuppuisten hahmojen lähestyvän.
"Ei ole totta! Vastahan me päästiin noista!" Zenzibar turhautui.
"Tainnutu!" Huusi Draco ja yksi kuolonsyöjistä kaatui yllättyneenä maahan. Ykjsi hahmo erkaantui joukosta.
"Jos te ette antaudu, Zenzi, sinä, miehesi ja vielä syntymätön lapsesi kuolevat! Valitsesiis, tyttäreni."
Zenzibar katsoi uhmakkaasti isäänsä. "Me emme IKINÄ, antaudu teille!"
Zebalka huokaisi. "HYvä on sitten. AVADA KEDAVRA!"
Zeznibar katsoi lasittuinein silmin kuinka kirous lensi heitä kohti...

Kirjoittaja **Pörri** » Pe Syys 14, 2007 6:35

joku siirsi kirouksen sunnan ja kaikki kääntyivät katsomaan kuka se oli.
"Äiti?" Zenzibar huudahti ja riensi halaamaan äitiään.
"Mitä sinä täällä teet?" Zebalka huusi.
"Minä asun täällä!" Zenzibarin äiti sanoi tyynesti "Olen asunut Sisiliassa jo neljä vuotta! Mutta miksi sinä yrität tappaa tyttäresi ja hänen syntymättömän lapsensa?"
"Plääh! Tämä menee tylsäksi, mennään Pyhään Mungoon!" joku kuolonsyöjistä sanoi ja muut paitsi Zebalka kaikkoontuivat.

"Mitä tuolla tapahtuu?" Gustaffsson kysyi ja katseli parvekkeelta rannalle.
"Siellä on Zanzibar ja Draco!" Sieppeli huudahti.
"Siellä on myös Zebalka!" Gustaffsson sanoi ja he lähtivät kävelemään rantaa kohti.

"Zenzibar on petturi! Ja petturit ansaitsevat kuoleman! Hän on jo kauan taistellut kuolonsyöjiä vastaan!" Zebalka huusi.
"Zenzibar on hyvä ihminen! Sinä se olet se petturi! Sinä tapat viattomia ihmisiä ja otat käskyjä joltain höppänältä vanhalta ukolta!"

Kirjoittaja **Omppuli** » Pe Syys 14, 2007 6:37

[-sori omppuli, Pörri ehti ensin tuon kanssa, joten poistin tuosta tuon ensimmäisen lauseesi, mutta loppu jatkiksestasi voi jäädä, koska se sopii tuonkin perään

-Zenz
No onneksi ei mennyt koko aika hukkaan

-Omppuli]

Omppuli kuuli Danielin epätoivoiset kutsuloitsut, mutta tiesi ettei ne taiat voisi viedä häntä ylös. Koko elämä vilisi Omppulin ohi kuin pikakelauksella, silti putoaminen tuntui kestävän ikuisuuden, mutta viimein Omppuli tunsi paiskautuvansa veteen ja pohjaan. Omppuli tunsi ilman vähenevän. Hän tunsi mieletöntä kipua kyljessään ja jalassaan. Omppuli ei kuitenkaan voinut tehdä mitään. Omppuli tunsi kuitenkin hyvin pian vahvat käsivarret ympärillään, jotka vetivät häntä ylöspäin. Mutta sitä ennen Omppuli vaipui pimeyteen.

Kuolonsyöjiä odotti yllätys. Sata auroria oli heidän edessään. Kuolonsyöjät joutuivat paniikkiin ja taistelu alkoi. Se oli kuitenkin lyhyt, koska kuolonsyöjät ilmiintyivät takaisin Azkabanin rannoille.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Pe Syys 14, 2007 7:33

"Kenenkään ei pidä vastustaa Pimeyden Lordia. Hänen vihollisensa ovat minun vihollisiani" Zebalka sanoi.
"Jopa perheesi?" Zenzibarin äiti kysyi.
"Jopa" Zebalka totesi. Hän kaivoi taikasauvansa taskustaan ja osoitti sillä äkkiä Zenzibaria.
"Avada-" Jokin pieni ja kultainen lensi kovaa napaten taikasauvan Zebalkan otteesta. Tämä kirosi ja kaivoi kaapunsa kätköistä jästipistoolin.
"Nämä olivat siltä varalta että joudumme taistelemaan jästien näköisyydessä, mutta ovat ne hyödyllisiä muutenkin" hän totesi. Kultainen lintu saapui pitäen yhä taikasauvaa otteessaan ja muuttui matkalla Sieppeliksi ja tömähti Zebalkan päälle.
"Siitäs sait" Sieppeli sanoi. Zebalka haukkoi hetken henkeään ja tarttui sitten Sieppeliä nilkasta. Hän riuhtaisi taaksepäin heittäen Sieppelin selästään.
"Tainnutu!" Zenzibar huudahti. Zebalka väisti taian ja ampui pari laukausta kohti tytärtään, joka piiloutui parin laatikon taakse Dracon ja äitinsä kanssa.
"Hyvä on!" Zebalka huusi ja osoitti pistoolilla Sieppeliä, joka hieroi kipeää nilkkaansa. Samalla Gustaffsson saapui juosten paikalle ja huomasi tilanteen. Hän ei ehtisi saada pistoolia Zebalkalta... Hän otti vauhtia ja hyppäsi Sieppelin eteen juuri kun Zebalka painoi laukaisinta.

"Mitä me teemme hänelle?" Dolohov kysyi. Daniel itki kalliolla katsoen lohduttomasti merelle välittämättä kuolonsyöjistä.
"Meillä on suorat ohjeet tappaa" yksi kuolonsyöjä sanoi. Nämä sanat kuultuaan Daniel palasi todellisuuteen.
"Ottakaa ensin kiinni" hän huusi ja hyppäsi kalliolta. Kuolonsyöjät katsoivat kun hän loiskahti veteen.
"Tuosta ei selviä kukaan. Mennään kotiin" Dolohov virnisti ja kuolonsyöjät jättivät kallion.

Daniel nousi vedestä. Hän oli ehtinyt taikoa suojakilven, joka oli kuitenkin pettänyt. Hän oli kuitenkin säästynyt vakavilta vammoilta. Hän huomasi Omppulin, joka kellui rantavedessä. Vedessä, joka oli punainen verestä. Daniel itki ja nosti Omppulin syliinsä. Hän hämmästyi kun Omppuli yskäisi verta. Omppuli oli elossa!
"Omppuli?" Daniel kysyi. Omppuli menetti tajuntansa ja hengitti rahisevasti ja rauhattomasti.
"Älä kuole" Daniel kuiskasi.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Pe Syys 14, 2007 8:10

"Gustaffson! Ei!" Sieppeli kirkaisi.
Gustaffson syöksyi suoraan luodin eteen, onnekseen se osui häntä vain olkapäähän, muitta siihenkin todella pahannäköisesti.
Kaiken sählingin keskellä Zenzibarin äiti hyökkäsi Zebalkan kimppuun, löi tätä suoraan kasvoihin, huusi tälle törkeyksiä ja tainnutti tämän lopulta.
"Draco katsoi ihmeissään Zenzibarin äitiä ja sitten Zenzibaria. "Yhdennäköisyyden lisäksi, teillä on näköjän joitain muutakin samaa. Tempperamentti! Toivon totisesti, että meidän lapsestamme ei tule yhtä tuliluontesita, tai minä en todellakaan pärjää teidän kanssanne!"
Zenzibar ja Zenzibarin äiti virnistelivät toisilleen.
Zenzibarin äiti kääntyi Gustaffsonin puoleen, tämä oli menemässä shokkiin. "Me viemme nyt tämän herran Pyhään Mungoon, ja sitten minä haluan totisesti kuulla koko tarinan animisiin menneestö työstäni ja hänen miehestään."
Sieppeli, Draco ja Zenzibar seurasivat mukisematta Zenzibarin äitiä, kun tämä ilmiinnytti heidtä kaikki Pyhään Mungoon.

Sillä välin Azkabanissa. Voldemort oli todella vihainenn pieleen menneistä hyökkäyksistä, mutta kuitenkin iloitsi siitä, että Danile ja OMppuli oli kuolleet, ainakin kuolonsyöjien mukaan...

Kirjoittaja **Omppuli** » Pe Syys 14, 2007 8:34

"Saatiin ainakin kaksi pois pelistä", Voldemort myhäili tyytyväisenä.

"Omppuli kiltti, koita jaksaa. Ilmiinnymme Pyhään Mungoon", Daniel sanoi epätoivoisesti. Omppuli, joka piti silmiään yhä kiinni, nyökkäsi hitaasti ja vaivalloisesti. Daniel keskittyi ilmiintymiseen ja pian he seisoivatkin Pyhän Mungon edessä. Daniel kantoi kalpean Omppulin mungon ovista sisään ja näki hämmästykseen Zenzibarin, Dracon, Sieppelin, tuntemattoman naisen ja loukkaantuneen Gustaffssonin. Kaikki, paitsi Gustaffsso, henkäisivät nähdessään Danielin ja Omppulin. Aulanoita tuijotti suu auki Gustaffssonia ja Omppulia, sitten hän kutsui parantajia heti aulaan. Daniel laski Omppulin varovasti maahan. Gustaffssonkin oli lattialla. Parantajat ryntäsivät heidän luokseen.
"Daniel", Omppuli kuiskasi ja avasi hetkellisesti silmänsä. Ne etsivät nopeasti Danielin ja nekin rukoilivat.
"Älä jätä minua", Omppuli sanoi heikosti.
"En ikinä", Daniel sanoi ja tarttui Omppulin kylmään käteen.
"Ihan kuin hän olisi pudonnut jostain hyvin korkeasta paikasta. Useita kylkiluita on murtunut. Ihme että hän on elossa, jalkakin on ihan mäskänä", lähin parantaja voivotteli. Daniel valahti kalpeaksi.
"Luoti jätti hyvin ilkeän haavan. Tämä tekee kipeää", toinen parantaja varoitti Gustaffssonin yllä.
"Tulejo luoti!" parantaja sanoi ja luoti lennähti Gustaffssonin olkapäästä Gustaffssonin huutaen tuskasta.
"Sieppeli", Gustaffsson kähisi.
"Niin?" Sieppeli kysyi.
"Minä rakastan sinua aivan mielettömästi", Gustaffson sanoi ja meni tajuttomaksi. Parantajat voivottelivat yhä hänen olkapäätään, mutta he saivat verenvudon lakkaamaan ja sidottua haavan. Omppulin jalka korjattiin ja kylkiluut myös. Omppulin hengitys tasaantui hieman.
"Kallonmurtuma myös", kolmas parantaja totesi ja heilautti taikasauvaansa. Omppuli ulvahti hetkellisestä kivusta, mutta hiljeni sitten. Pian Gustaffsson ja Omppuli makasivat vuoteissa Omppuli edelleen tajuttomana ja kalpeana, mutta Gustaffsson oli hereillä.
"Lomat eivät sitten ikinä onnistu", Gustaffsson sanoi väsyneesti ja Sieppeli narahti hieman.

Kirjoittaja **Pörri** » Pe Syys 14, 2007 8:37

Käytävältä kuului iloista laulua:
"I could be brown
I could be blue
I could be violet sky
I could be hurtful
I could be purple
I could be anything you like..."
"Pörri! Sinä palasit Italiasta!" Nat huudahti.
"Joo! Siellä oli kivaa, mutta Robertolla on töitä niin ei minulla siellä mitään tekemistä ole!" Pörri sanoi iloisesti "Vieläkinkö te olette Pyhässä Mungossa?"
"Omppuli ja Daniel putosivat kalliolta ja Gustaffssonia ammuttiin olkapäähän. Gustaffssonin ja Danielin parantajat paransivat nopeasti mutta Omppuli on vieläkin tajuton" Nat sanoi.
"Kamalaa!"
"Sinä siis menit naimisiin? Ettehän te tunteneet kuin viikon!" Nat vaihtoi puheenaihetta.
"Joo. Hotellissa oli erikoistarjous vastanaineille, niin päätettiin sitten mennä naimisiin, jonain päivähänhän me kuitenkin olisimme menneet naimisiin!" Pörri sanoi.

Kirjoittaja **Omppuli** » La Syys 15, 2007 9:00

"Nopeaa toimintaa", Sieppeli huomautti.
"No mehän rakastuttiin heti kun nähtiin!" Pörri sanoi haaveksien.
"Hirnyrkkietsinnästä ei tule paljon mitään kun me kaikki makaamme täällä", Draco sanoi.
"Minä olen aivan kunnossa", Gustaffsson sanoi, mutta irvisti sitten kivusta.
"No et todellakaan ole. Sinä pysyt täällä aivan kiltisti", Sieppeli sanoi tiukasti. Omppuli avasi silloin silmänsä ja Daniel huokaisi helpotuksesta.
"Sinä heräsit!" Pörri iloitsi.
"Joo, mutta ei tarvitse huutaa", Omppuli vaikeroi. Daniel katsoi syyttävästi Pörriä, mutta käänsi taas katseensa Omppuliin.
"Miten voit?" Daniel kysyi huolestuneena.
"Uh... Joka paikkaa särkee. Se tippuminen ei tehnyt minulle hyvää", Omppuli sanoi.
"Minä en kestä nähdä sinua tuossa kunnossa enää ikinä", Daniel sanoi epätoivoissaan.
"Ai haluaisit että kuolisin? Sitten sinun ei tarvitsisi enää huolehtia minusta, mikä pelastus", Omppuli mumisi. Danielin huolestuneet katseet vaihtuivat vihaisiksi ja raivokkaiksi ja tämä ponnahti tuoliltaan seisomaan ja tuijotti Omppulia.
"Älä ikinä enää sano noin!" Daniel sanoi tärisevällä äänellä. Kaikki vain tuijottivat Danielia ja Omppulin silmät olivat hämmästyksestä pyöreät.
"Minä en ikinä toivoisi että sinä kuolisit! Älä enää ikinä sano noin!" Daniel huusi. Omppulin silmät täyttyivät kyynelistä ja tämä nyyhkytti:
"Anna anteeksi, Daniel. Tietenkin minä tiedän että välität minusta oikeasti, etkä toivo minun kuolevan, mutta minä en vain kestä tätä enää!"
Danielin ilme heltyi ja tämä istui taas paikalleen. Daniel suuteli Omppulia, mutta irtautui nopeasti ja katsoi järkyttyneenä Omppulia.
"Sinä et ole Omppuli", Daniel sanoi. Gustaffsson kohottautui yllättyneenä ja kaikki tuijottivat järkyttyneenä Danielia.
"Mitä sinä sanoit, Daniel?" Sieppeli kysyi.
"Tuo tuossa ei ole oikea Omppuli", Daniel sanoi.
"Miten sinä sen tiedät?" Gustaffsson kysyi.
"Kai minä nyt oman kihlattuni tunnen. Omppuli ei suutele tuolla tavalla ja muutenkin hän on erilainen", Daniel sanoi. Kaikki tuijottivat Omppulia.
"Äh. Minä paljastuin, olette oikeassa. Minä en ole Omppuli", vale-Omppuli sanoi ja pian tämä alkoi muuttua ja vuoteessa makasi...

Tarvehuone

Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 2

Paikallaolijat