Kirjoitelmakilpailu

[kirja]

Kilpailun ideana on kirjoittaa kirjoitelma, ja lähettää se minulle. Aika loppuu 14.9. Aihe on vapaa.
Kilpailussa on kolme tuomaria, kirja, Omppuli sekä Zenzibar, jotka kaikki lukevat kaikki, kommentoivat kaikkia sekä äänestävät voittajan.

Kilpailun loputtua sekä kirjoitelmat että kommetit päätyvät luettavaksi.

Tervetuloa mukaan!
~kirja

[kirja]

Vielä viikko aikaa. Yhtään kirjoitelmaa ei ole vielä vastaanotettu.

~kirja

[kirja]

Kaksi kirjoitelmaa vastaanotettu: Siilinpiikki ja Sieppeli kirjoittivat.

Aika on loppunut, tulokset yritetään julkaista tällä viikolla.

~kirja

[Siilinpiikki]

Päätös on hieman venähtänyt näköjään .

[Sieppeli]

Saataisiinko kohta edes kahden tuomarin tuomaroinnit, jos kolmas ei ole vieläkään kirjoittanut niitä? Koska tämä ei ole enää hauskaa -.-

[kirja]

Ongelma on, että äänet voivat mennä tasan.
~kirja

[Sieppeli]

Mites osa palautteista näin purtavaksi edes?

//Syön sut Omena, jauhan kuin purkkaa vaan.

[Omppuli]

Kyllä ne tulokset tulee. Älä huoli Sieppeli, minulla hiukan kesti perusteluiden keksimisessä. Älä tapa minua, kiltti.

[kirja]

Tulokset (:

Sieppeli:
Enkelikin osaa rakastaa (Neon Genesis Evangelion fanfic, angs, shash K12)

Enkelit, Aadamin jälkeläiset, täydelliset olennot. Jo pitkään ihminen oli pitäny itteään täydellisenä, mutta mieli muuttu ensimmäisen iskun jälkee. Mitä mekään elämästä loppujen lopuks tajusimme?
Kuljin kädet taskussa sodan sotkemalla rannalla. Mietin samalla että mitä hiton järkeä tässä koko touhus oli. Pysähdyin ja katoin kaukaisuutee.
Kätesi muistaa miten rutistit minut kuoliaaksi. Sitten et voi unohtaa minua, vaikka haluaisit. Niin kuin niitä muitakaan, jotka olet menettänyt.
Niin Nagisa mulle sano, enne ku mä rutistin sen kuoliaaksi, viimeisenä enkelinä. Niin hän tahtoi viimeisenä toiveenaa. Ja kaikki menivät ikää kui sekaisin siitä ja lopulta löysimme ittemme sotimasta itteämme vastaan.
Tottahan se on, ihmisen pahin viholline on hän itse. Enkelit osottivat sen mulle. Jokane menetetty kaveri merkkas lisää painajaisia ja enemmä masennusta. Mullehan se oli yksi hiton sama asia, mä olin muutenki turha paska.
Jossai räjähti nii, että vain savupilvi nousi takanani kui joku kasvana sieni. Toivoin todella sen olevan NERVin päämaja. Pääsis lopulta siit kaikest eroo. EVA;t, Asuka, Rei... Isä.
Ku mä katoin merelle mä tajusin sen olevan kuollu. Hapen puute ja happosateet tappovat hiljalleen kaiken elävän merestä. Kuolleita mereneläviä lojui maassa huuhtoituneena vedestä. Ensin eläimet, nyt kai kohta me.
Nagisa ois voinu tuhota tän kaiken vaa koskettamalla Aadamia. Mut mun piti estää se. Mut silloin ku tunsin sen ruumiin rusertumassa käsissäni, mä muistin kui se kysy mitä mieltä mä olin hänestä. Ja sit sen ku se pelasti mut.
Myöhemmi ku sitä miettii se tuntu ekalta oikealta asialta mun elämässä. Miks mä en tajunnu sitä sillo siel alhaalla. Nyt Nagisa on jo kuollu.
Takaani kuulu askelia. Sit ne pysähty, aika lähelle.
Shinji. Kuulu pojan ääni takaani. Käännyin äkisti ja hengitykseni pysähty varmaa minuutiks.
Sä oot kuollu! Mä huudahdin heti ku selvisin järkytyksestä, Mä tapoin sut!
Shinji, säkin oot kuollu. Nagisa totes rauhallisesti niiku sillo ku se tappo sen kissan. Nagisalla oli kädet taskussa ja siinä virnuillessaan se näytti aivan ihanalta sinisissä hiuksissaan. Vaikka Enkeli olikin.
Mä Oon kuollu? Hämmästyin uudestaa, Mitä, millon?
Kaikki kuolivat. Kolmas isku toteutui. Mun silmät laajeni järkytyksestä ja Nagisa huomas sen. Hän lähti kävelemään lähemmäs ja otti mua kädestä.
Mä en ollu viimene Enkeli. Joku edes Enkeliltä vaikuttava kävi siihen tehtävään. Mä en voinu uskoa sitä. Nagisa hymyili rauhottavasti ja suuteli mua.
Suudelman loputtua Nagisa hymyili jälleen.
Tule. Mennää parempaan paikkaa. Parempaan maailmaan. Hymyilin kuin pitkästä aikaa ja lähdimme kohti valoa

Siilinpiikki:
Kauppareissulla

Ovi siirtyi Voldemortin tieltä, kun hän astui Prismaan. Hän oli taivaltanut pitkän matkan sinne asti, sillä Prisman logo miellytti häntä hypnoottisesti. Siellä oli myös kaikkea mitä hän halusi: Ruokaa, vaatteita, viihdetavaroita ja ennen kaikkea orjia. Orjia vipelteli kaikkialla yrittäen epätoivoisesti kaupata itseään; hyvällä tuurilla orja saattoi päätyä ostetuksikin. Mutta tällä kertaa hän ei ollut orjia ostamassa, hänen pitäisi hankkia valtaistuin, josta käsin hallitsisi mailmaa.
Äiti, katso tuota outoa setää! ohikulkenut poika kommentoi huvittuneena äidilleen.
Noh, noh Pentti. On rumaa osoitella toisia, pojan äiti muistutti.
Voldemort ei tajunnut puheesta mitään, mutta pikku pojan vipattava sormi kertoi paljon ja sai hänet tarkkailemaan kriittisemmin ulkoasuansa. Mustamatkaviitta oli kieltämättä hieman paikkailtu, eikä sellainen sopisi tulevalle mailmanvaltiaalle, vähintään kärppäviitta voisi olla hänen makuunsa. Hän voisi kyllä pyytää matami Malkinilta sellaista tilaustyönä, mutta nyt kun hän oli Prismassa (ooh, Prismassa!), eiköhän sellainen myös löytyisi. Vaateosasto ei ollut kaukana, joten hän päätti mennä sinne ensimmäisenä sovittamaan vaatteita.

Tietääkö herra mitä etsii? joku kaupan työntekijöistä tuli nykäisemään häntä hihasta, kun Voldemort oli jämähtänyt tökkimään alusasuja.
Jotakin juhlallista, sellaista joka kiinittää kaikkien huomion ja he kumartaisivat minulle, myös heidän pitäisi pystyä kuolata helmalleni, jotta voisin tappaa heidät rangastukseksi, Voldemort vastasi ja myyjä katsoi häntä ymmällään.
Herralla on kovat vaatimukset, mutta eiköhän täältä jotain löydy, olemmehan me sentään Prismassa! myyjä vetäisi hänet mukaansa.
Myyjä vaikutti varsin avuliaalta ihmiseltä, juuri sellaisia hän halusi tulevaan valtakuntaansa. Pukukopissa hän ei ehtinyt edes pukea vaatteita päälle, kun ehti tulla lisää, lopputuloksena oli että pian hän uiskenteli vaatteiden seassa.
Löytyykö mitään? myyjä kysäisi pukukopin ulkopuolella tuoden samalla kasan vaatteita lisää.
Tämä kauluspaita vaikuttaa lupaavalta, jos siihen lisäisi hieman säihkettä..., Voldemort puhui vaateita suussaan.
Mutta kyllä te jotain sen päälle tarvitsette, antakaa kun minä etsin, myyjä sanoi ja oli pian jättänyt Voldemortin uimaan vaatteissa.
Voldemortin päästyä vaatekasan herraksi, oli päällysvaatteiden vuoro. Jotkin kutisivat ja toiset olivat liian leveitä (hänelle oli hankala löytää vaatteita koska hän oli niin hintelä).
Tehän näytätte oikein komealta! Vielä peruukki niin olisitte ilmetty Elvis, myyjä kehaisi, kun Voldemort pääsi vaatekasasta.
Tietenkin näytän, mutta en ole vaatteista varma, Voldemort sanoi hajamielisesti.
Ehkä muuttaisitte mielenne, jos näkisitte miten nämä kengät sopisivat niihin, myyjä sanoi ja Voldemort alkoi kokeilla kenkiä joita myyjä oli tuonut. Korollisista ei oikein tullut mitään, pelkkää hoipertelua. Paksua pohjallista kuitenkin etsittiin jotta Voldemortin toive toteutuisi- hänen pitäisi olla muita kuolonsyöjiä pidempi.
Nämä voisivat sopia, Voldemort näytti mustia nahkakenkiä.
Tehän voisitte ottaa nämä kaikki, niin olisi varaa valita, myyjä ehdotti ja hän meni hankkimaan ostoskärryt.
Kassalla myyjä sai poistaa hälyttimiä hyvän aikaa, mutta lasku oli sitäkin suurempi. Kuolonsyöjien kesäretkeä ei tultaisi enään järjestämään.
Tervetuloa toistekin, myyjä sanoi iso hymy naamallaan ja Voldemort jatkoi ostosreissuaan, tällä kertaa lukuisia täysiä muovipusseja seuranaan.

Vaateostoksilla hän ei saanut haluamaansa, mutta hänen täytyi myöntää palvelun olevan hyvää ja kieliosaavaista. Jotta rauhottuisi hän päätti pysähtyä teelle. Kahvilassa jonne hän meni oli ruuhkaa, mutta sulavalla rugby liikkeellä hän pääsi kassalle.
Ottaisin ison kupillisen yrttiteetä, Voldemort sanoi kun oli hänen vuoronsa.
Yrttitee on ikävä kyllä loppu, kuppilan pitäjä kertoi huulet mutrussa.
No sitten otan kamomillateetä, Voldemort huokaisi ja sai ison kupillisen lämmintä kamomillateetä.
Se olisi kahdeksantoista markkaa, kuppiloitsija kertoi ja Voldemort joutui luopumaan lähes kaikista vähäisistä rahoistaan jotka olivat säästyneet vaateostoksilta.
Voldemort ei löytänyt itselleen vapaata paikkaa, mutta huomasi joidenkin ihmisten jääneen juttelemaan keskenään, vaikka heidän kahvit oli juotu.
Poistutteko te pian siitä? Voldemort kysyi tylysti.
Emme ajatelleet, me odotamme tässä vielä leipiemme saapumista, pöydässä oleva mies kertoi.
Mitä jos te vaikka ottaisitte vain leivät mukaanne ja häipyisitte täältä, Voldemort ehdotti ja yritti puhua mahdollisimman herttaisesti.
Ei meille ole kiirettä, mies tokaisi ja jatkoi puhumista naisystävänsä kanssa.
Lordi Voldemortille ei käänetä selkää! Voldemort vihastui.
Mistäs te noin oudon nimen olette saaneet, onko ulkomailla noin outoja nimiä? mies närkästyi.
Älä nyt ole noin töykeä, miehen naisystävä yritti väliin, mutta Voldemort keskeytti.
Eikö nimeni herätä sinussa pelkoa? Voldemort kysyi naama punaisena.
Mies pudisti päätään, mutta se oli hieman harkitsematonta, kun kyseessä oli itse Voldemort.
Sitten sinä saat oppia pelkäämään minua, Voldemort sanoi ja otti taikasauvansa esille.
Mies päästi suustaan pienen tyrskähdykden kun näki Voldemortin kepin.
Mennään vain kulta, hänellä on jotain meitä vastaan, mies sanoi huvittuneesti ja nainen katsoi Voldemorttia anteeksi pyytävästi ja he menivät hakemaan leipänsä.
Viimeinkin Voldemort pääsi istumaan, eikä kamomillatee ollut vielä jäähtynyt. Hän otti heti pari kulausta teetä rauhoittuakseen ja se tehosi liiankin hyvin. Voldemort katsoi tyynenä ihmisiä jotka kävivät ostoksilla, toisilla oli kiire, toisilla ei. Outoa oli kyllä se, että kaikki näyttivät jästeiltä, paitsi vihreä kaapuinen punatukkainen mies, joka kantoi tyytyväisenä kahvinkeitintä. Ehkä he eivät halunneet vain herättää huomiota ulkona. Punatukkaisen jäädessä töllistelemään sähköllä toimivaa leluautoa, joka kierteli ympyrää, Voldemort nautiskeli teestään. Hän lähtisi vasta yölennolla takaisin Lontooseen, joten hänellä ei ollut kiirettä. Mutta oliko hän tehnyt liian suuren riskin jättäessä kuolonsyöjät hoitamaan hänen aioitaan? Hän ei halunnut palatessaan huomata Luciuksen sisustaneen hänen makuuhuonettaan pinkiksi.
Sitten oli vielä Tylypahkaan hyökkäyskin edessä, toivottavasti kuolonsyöjät eivät taas pilaisi suunitelmaa, kuten ennustuksen suhteen kävi. Harry Potterista olisi vielä hänelle vaivaa, mutta hän hoitelisi hänet. Jos kaikki menisi hyvin, olisi ministeriön vuoro. Sitten pitäisi varmaan kaapata jästihallitus ja sitten olisi muiden maiden vuoro. Voldemort naureskeli itsekseen tyytyväisenä, pian kaikki kumartaisivat hänelle ja hän saisi ansaitsemansa huomion. Mutta ehkä hänen pitäisi kuitenkin hankkia jotain tuliaista kuolonsyöjillekkin, jotain mistä hän itsekkin hyötyisi. Hän joi teensä loppuun ja meni ensimmäisenä leluosastolle.

Leluosastolla oli kaikenlaisia kiinostavia häkkyröitä, nukeista autoihin. Erityisesti häntä kiinosti pörröinen päiväkirja jossa oli lukko, ehkä hän voisi piilottaa siihen salaisuuksiaan, kun viimekertainen oli mennyt rikki. Ehkä kuitenkin oli parempi, että hän sulloi muitonsa pulloihin, kun hänellä kerran oli ajatuseula. Myös häntä kiinosti seurapelit, niistä kaikki hyötyisivät. Hän löysikin lupaavan pelin nimeltä RISK, mailmanvalloituspelin johon saattoi osallistua jopa kuusi pelaajaa. Voldemort otti lautapelin mukaansa ja meni ostamaan sen.

Seuraavaksi olikin valtaistuimen vuoro ja hän tiesi jo mistä etsiä- huonekaluosastolta. Sieltä löytyi melkein mitä tahansa, millä voisi huoneensa täyttää. Sieltä löytyi pehmeitä sohvia, ruokapöytiä ja tuoleja, mutta ei yhtään kullattua.
Tiedättekö, mistä löytyisi kullattu tuoli, joka kävisi valtaistuimesta? Voldemort kysyi työntekijältä.
Buckinghamin palatsista, työntekijä vitsaili, mutta jatkoi puhumista kun näki Voldemortin kiinostuneen katseen, Mutta ehkä meiltä voisi jotain varastosta löytyä, onko mitään erikoistoiveita?
Se voisi olla sellaista suomalaista muotoilua, kun se on kerran alennuksessakin, Voldemort tuumasi ja työntekijä kirjasi muistiin.
Kullattu tuoli, kävisi valtaistuimesta, suomalaista muotoilua, selvä, katsomme mitä voimme tehdä asialle, työntekijä ilmoitti, Tarvitsisimme vain osoitteenne, niin voimme ottaa yhteyttä.
Osoitteeni on kyllä salainen, mutta ehkä sen voisi lähettää Severuksen kodin kautta, Voldemort tuumi ja kirjoitti osoitteen paperille.
Hyvää päivän jatkoa, työntekijä toivotti, kun Voldemort poistui.

Seuraavaksi Voldemort päätti käydä eläinosastolla, sieltä voisi löyty jotain syötävää Naginille. Nagini ei ollut ikävä kyllä päässyt mukaan, kun ei hän voinut sitä rahtiinkaan jättää, joten Nagini ei itse voinut valita syötävää. Naginille olikin hankala löytää syötävää, mutta työntekijöiden avustuksella Voldemort löysi pakastettuja vastasyntyneitä hiiriä, niistä Nagini voisi pitää. Kassalla Voldemort joutui odottamaan vuoroaan. Odottaminen kävi pitkäksi, mutta sitten tuli hänen vuoro.
Maksatteko kortilla vai käteisellä? kassaneiti kysyi.
Voldemort tunnusteli taskujaan, ne olivat tyhjät. Rahat olivat loppuneet kesken ostoksien. Onneksi Voldemort tiesi mitä tekisi.
Good bye, you suckers! Voldemort huudahti ja juoksi tiehensä väistellen ohikulkevia orjia ja heitellen yksitellen muovipussejansa esteeksi.
Näin Voldu poistui Prismasta nopeasti, mutta arvokkaasti.

Kommentit:
kirja:
Sieppelillä oli juoneltaan hyvä teksti, mutta mielestäni kuvailua olisi pitänyt lisätä, sillä se olisi selkeyttänyt tapahtumia. Tärkein tuli silti esille. (: Mielestäni tätä olisi voinut jatkaa vielä, sillä se tuntui jäävän kesken. Puhekieltä saa mielestäni käyttää puheessa, kuten tässä oli tehty. Mielestäni sitä oli kuitenkin hieman liioiteltu.

Siilinpiikin teksti sisälsi paljon huumoria ja kuvailua. Hyvä! Se selkeyttää valtavasti. Ihmiset pysyvät kärryillä tapahtumista. Pituuttakin oli mukavasti. Joskus se haittaa, mutta ei tällä kertaa, sillä juoni ei mennyt liian hitaasti, koska asioita, tapahtumia, oli paljon.

Omppuli:
Siilinpiikin tekstin olen jo aikaisemmin lukenut ja se on yhtä hauska kuin muistinkin. Aihe on hyvin ainutlaatuinen, koska Voldemort on juuri prismassa ja Siilinpiikki on osannut lisätä huumorikohtia mainiosti kuitenkaan tekemättä tarinasta täysin älytöntä. Liikahuumori ällöttää minua. Siilinpiikin tarina oli pituudeltaan melko lyhyt, mutta se ei haitannut, koska siitä saa kivan pienen iltalukemisen. Virheitä en huomannut näin äkkiseltään kun lueskelin ja suomen kieli oli hyvää.

Sieppelin teksti oli lyhyt, mutta siitäkin löytyi asiaa, vakavaa asiaa. En ollut kovin hyvin kärryillä, mutta ei siinä kauheasti tarvinnutkaan. Pääkuva tuli hyvin esille. Suomen kieli oli tarkoituksella kirjoituttu puhekielellä. En tykkää sellaisesta tyylistä, joten en tiedä nyt mitkä lasketaan virheiksi ja mitkä ei. Kuitenkin toisaalta hyvin kaunista tekstiä ja siinä jokin kiehtoo ja vetää puoleensa. Vaikea selittää, mutta Sieppeli on onnistunut loistavasti tekstissään ja minusta hän osasi tuoda tunteet paremmin esille näissä kahdessa tarinassa.

Zenzibar:
Siilinpiikin juttu: Siitä löytyi kyllä aika paljon kijroitusvirheitä, mutta muuten ei ole valittamista. Mukavan jatkisVoldumainen juttu, jolle sai kyllä nauraakin.

Sieppelin juttu: Oli vähän sekava ja sitä oli hankala lukea, koska sitä ei ollut kirjoitettu kirjakielellä. Oikeastaan se sopi tuohon tarionaan ihan hyvin, mutten siltikään saanut siitä oikein selkoa ja se loppui jotenkin 'lyhyeen'.

Voittaja oli Siilinpiikki. ^^
~kirja

[Sieppeli]

Jeeh, hyvä Piikkis ^^ Täytyy myöntää, että itseänikin ärsytti puhekielellä kirjoitettu, mutta häiritsi se jo siinä sarjassa kun päähenkilö puhuu puhekieltä, ja koska olin ajatellut tarinan menevän mahdollisimman paljon Shinjin ajatusten mukaisesti siitä tuli mitä tuli

Piikkikselle ansaittu ja kunniallinen voitto, millos otetaan toinen kirjoituskilpailu (vai olemmeko aivan liian kuolleita siihen )

[Siilinpiikki]

Kiva kun piditte . Joo, pitäisi katsoa niitä kirjoitusvirheitäkin ja yleinsä rakennetta, mutta se oli liian iso kynnys :p.