Katsotteko te toisia ihmisiä silmiin vai välttelettekö pikemminkin heidän katseitaan? Millaisissa tilanteissa te katsotte ihmisiä silmiin? Millaisissa tilanteissa välttelette heidän katseitaan? Mitä se kertoo ihmisestä, jos hän katsoo ihmisiä silmiin tai välttelee heidän katseitaan? Pidättekö te silmiin katsomista aivan täysin turhana vai kohteliaana? Ärsyttääkö teitä se, jos ihmiset katsovat teitä silmiin/eivät katso teitä silmiin? Katsotteko te kaikkia silmiin vai vain harvoja ja valittuja?
Mitä te ajattelet, kun katsotte jotakuta silmiin? Mitä te ajattelette toisen ajattelevan, jos hän viikosta toiseen, lähes aina ollessanne samassa huoneessa, alkaa tuijotella teitä silmiin? Riippuuko se, miten kauan säilytätte katsekontaktin siitä, että onko kyseessä ystävänne, puolituttu tai ihastus? Miten? Katsotteko toista silmiin vain sen takia, että se on teidän mielestänne kohteliasta vai onko katseellanne jotain syvempää merkitystä? Miksi te katsotte toisia silmiin?
Minä yritän katsoa, koska silloin hän tietää, että seuraan, jos puhun. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa koulu ja suvun yhteinen tapaaminen, jossa pidetään puhe. Silloin hän tosiaan tietää, että seuraan toisin, kuin silloin, jos katson pöytään/kirjaan yms. Minähän yritän katsoa silmiin aina, koska silloin hän tietää, että keskityn siihem, mitä hän tekee. Enkä välttele katsetta. Anteeksi nyt vain, mutta en ymmärrä, miten voi ärsyttää, jos joku katsoo silmiin. (Tuo ei tullut kenellekään henkilökohtaisesti. Se on vain oma henk.koht. mielipiteeni.) Jaa-a, kuinka kauan katson silmiin? No niin kauan, kun hän puhuu tms., koska sen jälkeen voi tehdä jotain muuta. Katseellani ei kai ole syvempää merkitystä, kuin se, että hän saa selville, että seuraan häntä. Minun silmiini katsominen ei herätä minussa oikein mitään ajatuksia, paitsi sen, että katsoja seuraa minun mahdollista puhettani. ^^
Hieman perusteluja, kiitos.
~kirja






