Kirjoittaja Zenzibar » Su Tammi 11, 2009 9:52
Sillä aikaa Zenzibar oli salaa hivuttautunut takaisin leirin tuntumaan, arvaten, että kaikki luulisivat hänen paenneen jo kauas. Hän oli selvästi kuullut muiden sanat, ja mietti kummissaan, miksei hän ollut ikinä kuullut asiasta, ja näin ollen, miksei hän tuntenut oloaan heikoksi? Vastauksen hän sai, käännyttyään katsomaan hevostaan, joka huohotti jo raskaasti, vaikka he eivät olleet tehneet pitkääkään matkaa. Kivi oli satulalaukussa, joka oli vieläkin hevosen päällä.
"Mielenkiintoista..." Zenzibar mumisi itsekseen. "Se vaikuttaa myös eläimiin."
Zenzibar ymmärsi, ettei nyt voisi ratsastaa hevosellaan, koska jos tämä kuukahtaisi ennen kuin hän pääsisi kylään, hänen olisi pakko myös itse kantaa kiveä.
Ellei sitten... Zenzibar virnisti ja otti satulalaukun pois hevosensa selästä, joka näytti heti voivan paremmin, vaikkei saanutkaan menetettyjä voimiaan takaisin. Zenzibarin kävi eläintä sääliksi, koska oli itse aiheuttanu tämän tuskat. Hän ei kuitenkaan voinut sille juuri silloin mitään ja hän päätti hoitaa hevosen tuskat myöhemmin...
***
"Missäköhän Zenzibar nyt on?" Sipe kysyi mietteliäänä heidän taivaltaessaan matkaa seuraavaan paikkaan.
Gustaf kohautti olkapäitään. "Hän voi olla missä vain. Zenzibarista ei ikinä tiedä."
"Sinä se tunnet minut ihmeen hyvin, ystäväiseni!"
Gustaf käännähti. "Zenzibar!"
Zenzibar istui huohottavan ratsunsa selässä leveästi hymyillen. "Kukas muukaan?"
Sepe katsoi Zenzibarin huohottavaa hevosta. "Mitä ihmettä sinä olet eläinparalle tehnyt?"
Zenzbar katsahti hevoseen, kuin ei tietäisi mistä on kyse. "En tiedä, aika outoa, että se heikentyi noin nopeasti..."
"Kivi." Sieppeli kuiskasi.
Gustaf nyökkäsi. "Se vaikuttaa hevoseen... Omppuli ei tule pitämään tästä, hän oli niin varma, että Zenzibar menettäisi voimansa."
"Menettäisin voimani? Mistä te nyt oikein puhutte?" Zenzibar kysyi hämmentyneen näköisenä.
Sipe tuhahti. "Kyllä sinä varmaan tiedät... tiedäthän vampyyreista kaiken. Verikivi on kirottu, ainoastaan Omppuli ja Natalie voivat kantaa kiveä ilman että heidän voimansa ehtyvät."
Zenzibar henkäisi. "Siitä se siis johtuu!"
Sipe nyökkäsi. "Se varmaan ehti vaikuttaa sen pienen hetken minuunkin, tai sitten jumaluus suojeli minua. Minulla ei ole erityiskykyjä, joten en voi tietää varmasti. Sitäpaitsi kivi oli minulla niin pienen ajan, että en tiedä hetikö se vaikuttaa."
Zenzibar hyppäsi hevosensa selästä ja otti taskustaan kolikon. Hän vei sen noin sadan metrin päähän kivelle pystyyn ja palasi takaisin. "Ammu tuota kolikkoa nuolella."
Sipe katsoi Zenzibaria oudosti. "Miksi?"
"Hän haluaa katsoa ovatko taitosi ennallaan", Sepe sanoi, vaikka oli näyttänyt siltä, ettei edes jaksanut kiinnostua mistä puhuttiin.
Sipe otti nuolen ja viritti jousensa. Häntä hermostutti, yleensä hän kyllä osuisi leikiten kolikkoon. Hän ampui.
Zenzibar tiirasi kaukaisuuteen. "Taisi se osua, mennään katsomaan."
He kävelivät joukolla kiven luo, ja löysivät kolikon ja nuolen vielä viiden metrin päässä niistä. Zenzibar katsoi kolikkoa. "Tähtäsitkö keskelle? Tai kysymys kai kuuluu: Olisitko osunut ennen keskelle?"
"Kuinka niin?" Sipe kysyi.
Zenzibar ojensi kolikkoa. Nuoli on osunut ihan kolikon laitaan, juuri ja juuri edes hipaisten sitä."
Gustaf huokaisi. "No, eika hyvin ammuttu silti, tuskinpa tuo mitään haittaa."
Sipe oli iloinen, että hänen taitonsa olivat kutakuinkin tallella, mitä nyt parista millistä?
Gustaf katsoi Zenzibarin hevosta, joka huohotti edelleen, muttei näyttänyt menneen huonompaan suuntaan. "Kuinkakohan kauan hevosesi kestää?"
Zenzibar vilkaisi mustaa hevostaan. "Ei varmaan kauan, meidän on pakko lopettaa se kylässä. En halua katsoa kuinka sen voimat ehtyvät takiani."
Sepe katsoi silmät suurina Zenzibaria. "Oliko tuo myötätuntoa? Tunteeko suuri puolinymfi MYÖTÄTUNTOA?!"
Gustaf naurahti. "Älä ota itseesi, hän tuntee myötätuntoa vain sisarentytärtään ja eläimiä kohtaan."
Zenzibar mulkaisi kääpiötä. "Niinkuin haisevat kääpiöt mitään myötätunnosta tietäisivät!"
Noiden kahden välillä alkoi taas sanaharkka ja se kesti niin kauan, että he ehtivät kylään saakka. Siellä Gustaf keskeytti riitelevän kaksikon ja kysyi Zenzbarilta suoraan: "Mitä ihmettä sinä aiot kiven kanssa tehdä? Me tapaamme vampyyrit täällä auringonlaskettua, eivätkä he todellakaan ole tyytyväisiä sinuun."
"Noo.."Zenzibar sanoi venyttelevästi. "Omppuli on minulle edelleen velkaa, ja sitäpaitsi, minulla on suunnitelma..."
Sepe huokaisi ja sanoi sarkastisesti. "Maailma on pelastettu! Kuulkaa kaikki! Puolinymfillä on suunnitelma!"
"Kuules pätkä...!"
Sipe huokaisi ja katsahti Gustafiin kärsivästi. "Ei sinulla olisi jotain millä tukkia korvat?"
[Selvennykseksi to everybody, kivi ei enää ole minulla, mutten vielä kerro mihin piilotin sen. xD Ähäkutti! Niin ja kaiki tietysti luulevat sen kiven vielä olevan siellä hevosen selässä... =P]
For the sake of Revenge!