Fantasiatyylinen Jatkotarina JMSOM (jos huvittaa)

[Sieppeli]

"EI!" Sipe huusi ja hyökkäsi Siilinpiikin selkään. Siilinpiikki ei pystynyt pyristämään tyttöä selästään, koska kummatkin omistivat kristallin voiman. Hän hakkasi milloin taioilla, milloin puukolla Sipeä, joka oli ryhtynyt puremaan häntä valtimon kohdalle.
"Päästä irti!" Siilinpiikki huusi ja ravisteli itseään, mutta tytön ote ei hellittänyt. Hän otti selästään yhden nuolen ja iski sen Siilinpiikin rintaan. Tämä ähkäisi, mutta Sipen tippuessa alas hän repäisi kirkkaanpunaisen nuolen irti.
"Kuole!" Hän ähkäisi ja iski sen nyt vuorostaan Sipeen. Samalla hän huomasi kädessään kiven murenevan.
"Mitä!" Hän ihmetteli. Gustaf kyllästyi katselemaan ja ampui tulipallon Siilinpiikkiä kohti. Tämä väisti ja katosi savuun.

"Sipe!" Gustaf juoksi Sipen luokse, joka makasi maassa verta vuotavana. Hän kumartui tämän ylle ja ravisteli tätä hereille.
"Sipe herää!" Sipe raotti silmiään ja Gustaf hengähti helpotuksesta. Sipe sylkäisi verta suustaan Gustafin naamalle.
"Minä vihaan sinua." Hän kähisi viimeisiksi sanoikseen, juuri ennenkuin sulki silmänsä ja katosi tästä elämästä.
"No, tiesinhän minä tämänkin." Zenzibar venytteli. Sooda katsoi tähtitaivaalle surullisesti.
"Katsokaa!" Hän huudahti. Kaikki katsoivat taivaalle. Noin neljätoista uutta valopilkkua alkoi muodostua sinne muiden tähtien joukkoon. Ne muodostivat hahmon, jolla oli jousi kädessään.
"Ne korottivat hänet taivaalle." Zenzibar sanoi. Gustaf nousi ylös katse kiinni taivaassa.
"Ties mitä jumalat ovat tällä kertaa ajatelleet." Zenzibar mietti. Sooda lähti marssimaan poispäin.
"Ja mihin sinä menet?" Sepe ihmetteli. Sooda kääntyi takaisin.
"Etsimään Siilinpiikin. Nyt viimeistään aion tappaa hänet."

[Sepe]

"voiperse," Gustaf huokaisi, kun Sooda katosi etsimään siilinpiikkiä.
"Minulla on," Sepe sanoi taas kaikkien yllätykseksi.
"Ai sinulla on voinen... anti olla," Gustaf sanoihyvinkin hämmästynyt ilme kasvoillaan.
"No antaa olla," Sepe sanoi turhautuneena ja lähti juoksemaan Soodan perään. Sepe sai kuin saikin (pienistä jaloistaan huolimatta) Soodan kiinni.
"Mihis sitä ollaan matkalla?" Sepe kyseli.
"Sinä se aina osaat olla jotankin 'humoristinen'" Sooda huokaisi ja kiihdytti vauhtiaan.
"Et sinä sillinpiikkiä täältä löydä, se kaveri osaa kadota," Sepe sanoi varmala äänellä.
"No sitten me lähdetään perään," Sooda sanoi kuin nolisi sotaan lähdössä.
"Juu, kun se pölli meidän kulkupelin, meillä ei ole muuta pois pääsyä kuin..." Sepen ääni hiipui ja hänen silmänsä alkoivat kiiltää.
"Mitä?" Sooda kysyi kärsimättömänä.

"WUUUHHUUU!" Sepe huusi tuulen tuivertaessa. Joukkio oli ilmassa, lohikäärmeen selässä ja Sepe ratsasti.
"Missä sinä olet tämmöistä oppinut!" Gustaf huusi tuulenhuminan yli.
"Me kääpiöt olemme mysteeri. Olenhan minä sentään sinun moraalinen omatunnon ääni. Tai joku semmonen, en muista!" Sepe karjaisi takaisin virne naamallaan.

[En keksinyt enempöö. Pahoittelen, että jatkossa esiintyy tarpeettoman paljon meikäläinen, mutta näin nyt pääsi käymään. I'm sorry.]

[Zenzibar]

dippadappaduu

[Zenzibar]

Zenzibar näytti matkalla jokseenkin huonovointiselta ja Sepe katsahti tähän heti ivallisesti. "Eikai meidän superupeaa puolinymfi, -haltia, -vampyyriamme vain pelota olla lohikäärmeen selässä?"
"Superupeaa?" Gustaf kysyi pilke silmissään.
Zenzibar vilkaisi alas ja nosti nopeasti katseensa lohikäärmeen päähän. "Ei minua lohikäärmeet pelota, mutta korkeat paikat kylläkin..."
"Pitihän se arvata..." Sepe mutisi. "Ei se petoja, taisteluita, kuolemaa, menetyksiä, tai mitään muutankaan sellaista pelkää, mutta korkeat paikat sitten saavat sen naaman vihertämään!"
Zenzibar irvisti. "Ole hiljaa ja lennä!"
"Käskystä!"
Sepe lennätti lohikäärmeen tekemään pari syöksyä, jotka saivat Gustafin ja Soodankin naamat vihertämään. Vampyyrit eivät olleet millänsäkään, kuin kuuluisivat lohikäärmeen selkään.
"Helvetin kääpiö! Lopeta!" Zenzibar kiljaisi.
Sepe nauroi, mutta ohjasi Lohikäärmeen lähemmäksi maata. Gustaf oli sanonut että Siilinpiikki löytyisi todennäköisesti Galdrin satamasta, ja sinne he olivat nyt matkalla. Zenzibar huokaisi helpotuksesta, kun satama tuli näkyviin. Sepe käski lohikäärmeen laskeutua pienelle aukealle Galdrin kylän laidalle, josta he voisivat kävellä satamaan.
Zenzibar hyppäsi lohikäärmeen selästä vielä kun se oli ilmassa, ja oksensi suoraan metsänlaitaan. Nainen näytti muutenkin huonovointiselta, eikä yhtään omalta varmalta itseltään.
"Se johtuu vampyyrivoimistasi Z", Omppuli sanoi.
"Mitä?" Zenzibar mutisi.
"Et ole juonut verta, joten se veroittaa voimiasi, vampyyrivoimasi ovat myös kehittymässä ja ne tarvitsevat kehittyäkseen ravintoa. Jos ne eivät saa verta, ne vievät voimat sinun ruumiistasi. Ennen pitkää, ne tappavat sinut", Natalie ilmoitti jokseenkin omahyväisesti.
Zenzibar kohotti katseensa ja sanoi ivallisesti. "Kiva, kertokaa Felinille että hän on erittäin kiva tyttö ja polttakaa ruumiini ja heittäkää se mereen! Siinä olivat viimeiset toiveeni, sillä minä en IKINÄ juo ihmisverta!"
Omppuli nosti kätensä kuin puolustukseksi ja tähysi sitten metsään. "Onko kenelläkään mitään suunnitelmia?"
"Etsitään ja tapetaan Siiliinpiikki", Sooda ilmoitti.
Sepe kohautti olkiaan. "Ok, yksinkertainen ja helppo muistaa. Kelpaa mulle."
"Me tarvitsemme kunnon suunnitelman", Gustaf sanoi ja kaivoi viittansa kätköistä kartan. "Näin tehdään..."

[Gustaffsson]

Siilinpiikki käveli perin turhautuneena pitkin huoneensa lattiaa pienellä saarella Matalauoman lähistöllä. Aavemaiset piileskelivät kauhuissaan mestarinsa reaktioita kristallin hajoamisesta.
"Se hajosi. Mitä minä nyt teen? Kun kuninkaallinen laivasto saa selville ettei minulla ole enää edes lohikäärmettä, se hyökkää tänne hetkessä" Siilinpiikki mutisi.
"Miten olisi kosto?" joku aavemaisista ehdotti.
"Se nyt tulee ainakin tapahtumaan. Mutta minun ei tarvitse etsiä kostoa. He tulevat etsimään samaa minusta pikku ystävänsä puolesta" maagi sanoi.
"Herrani" yksi vartiossa olleista aavemaisista sanoi tullessaan huoneeseen.
"Lohikäärme lähestyy. Sillä on selässään aika monta henkilöä" se sanoi.
"Kaikki miehet taisteluasemiin" Siilinpiikki komensi. Huone tyhjeni hänen ympäriltään.
"Hienoa" hän sanoi hymyillen ja avasi pullon viiniä.

[Zenzibar]

Siilinpiikki nousi kannelle pullon kanssa, eikä ehtinyt edes hörpätä siitä, kun sen läpi lensi kirves ja sen perään kuului huuto:
"Saamarin nainen! Voi perkele! Olet pahempi kuin olen ikinä kuvitellutkaan! Tajuatko sinä yhtään, että se oli paras kirveeni!"
"Turpa kiinni kääpiö, sinä säikytät lohikäärmeen ja jos se pomppaa tuollalailla vielä kerrankin, minä OKSENNAN!"
Oli aika ilmeistä, että tulistunut puolinymfi, -haltija, -vampyyri oli varastanut kääpiön kirveen ja päättänyt heittää sen kohti Siilinpiikkiä.
"Ei pahalla vanha ystävä, mutta sihtisi on huonontunut", Gustaf ilmoitti ja katsoi kuinka Siilinpiikki kirosi ja heitti laivan laidanyli pullonkaulan, joka oli jäänyt hänen käteensä.
"Mitä? Pulloonhan minä tähtäsinkin, ei tuollaista lurjusta noin voi tappaa, se pitää tehdä tyylillä!" Zenzibra ilmoitti ja näytti hetkeksi unohtaneensa sen, että lensi lohikäärmeellä merenpäällä.
"Kuten?" Omppuli kysäisi.
Sooda veti miekan huotrastaan. "Miekoin."

Alkoi kova taistelu Siilinpiikin miehiä vastaan, joka lopulta päättyi siihen, että Sooda ja Siilinpiikki kaksintaistelivat. Soodan murhanhimoinen katse jo kertoi, kuka sen taistelun tulee voittamaan ja niin siinä kävikin. Siilinpiikin kaatuessa kuolleena maahan Sooda vilkaisi muita ja hymyili.
"Se on ohi."
Maalle palattuaan kaikki katsahtivat toisiinsa ja lopulta Sooda aloitti puhumisen. "Tiedättekö, minun on aina tehnyt mieli perustaa oma kapakka... sellainen hieno, joka arvostaa vain hyviä ihmisiä. Olen vähän kyllästynyt sotimaan..."
Niine hyvineen hän lähti läksimään muiden seuratessa hänen kulkuaan.
Gustaf sanoi hiljaa 'Hyvästi, ystävä' ja Sooda heilautti kättään.
Sepe katseli lohikääremettä ja sanoi: "Minä taidan ottaa hänet. Siinä on kyllä isin tyttö!" Hän hyppäsi lohikäärmeen selkään ja katseli muita. "Hyvästi jääkää, haltia, ja verenhimoiset vampyyrit! Kuules sekasikiö-jolla-on-ihan-mielettömän-kauniit-hiukset, miten olisi? Haluatko voittaa lohikäärmepelkosi, ja lähteä komean kääpiön matkaan?"
Omppuli purskahti nauramaan ja Zenzibarinkin ilme oli katsomisen arvoinen.
"Te olette tapelleet alusta loppuun asti, ja nytkö sinä luulet, että hän valitsee kauniin vampyyrin sijasta sinut?"
Gustaf käännähti hämmästyneenä. "Anteeksi mitä?"
"Niin, Zenzibar ja minä olemme luodut toisillemme", Omppuli ilmoitti itsevarmasti.
Zenzibar katsahti erittäin zenzibarmaisesti Omppulia ja väläytti sitten hymyn Sepelle. "Tottakai minä tulen!"
Kahden vampyyrin ja Gustafin suut aukenivat hämmästyksestä ja Zenzibar alkoi nauraa. Sepe olisi voinut vaikka vannoa, että se oli maailman kaunein nauru ja ensimmäistä kertaa tämän jatkiksen aikana, Zenzibar nauroi aidon iloisesti. "Niinhän sitä sanotaan, että viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä, vai mitä? Saatan olla vampyyri, mutta ei se minua haittaa!"
"EIkä minua!" Sepe sanoi nopeasti ja hymyili rakastavasti Zenzibarille. "Lähdetäänkö puolinymfi?"
"Ehdottomasti, näytä mihin tästä liskosta on!"
Niin katosivat taivaanrantaan erittäin epätodennäköinen -mutta kaikesta huolimatta onnellinen - pari.
"ENpä olisi tuota kyllä uskonut", Gustaf sanoi ja katsahti sitten naurahtaen Natiin. "No? Miten on, lähdetkö sinä minun kanssani kiertämään maailmaa, oi ikinuori vampyyri?"
Nat irvisti. "Kaipa se täytyy, mutta uskallappas komennella minua!"
"Ei tulisi mieleenkään", Gustaf sanoi ja tarttui Natia kädestä.
Omppuli risti kätensä. "Jaaha, minut jätettiin sitten yksin vai? No, aina parempi, en minä ketään kaipaakaan!"
Niin loputkin seurueesta lähti erisuuntiin, elämään omaa elämäänsä, rauhassa.

[Loppuun voisi vielä mainita, että pitkään kuljettuaan, Omppuli löysi yhteä ilkeän ja verenhimoisen miesvampyyrin, kuin hän itse oli, mutta oli aivan selvää, kumpi puolisko siinä parissa määräsi kaapin paikan!
Sooda puolestaan perusti suuren kapakan, erään erittäin kiltin ja sivistyneen ihmismiehen kanssa ja erittäin useasti siihen kapakkaan kokooontui outo ryhmä, joka sisälsi kolme vampyyria, yhden puolinymfi, -haltia, -vampyyrin, kääpiön, haltiamaagin sekä kaksi ihmistä. Silloin tällöin kapakassa kävi pieni tuulahdus, joka sihahti jännästi ja kuulosti siltä kuin se sanoisi hiljaa 'Sipe'.]


The End. Loppu. Finito. Final. Exitus. Télos. Slut. Konec. Konéts. Lõpp.

['Loppu' Kymmenellä kielellä ;P]

-Zeeeeeenzibar

//BTW eka jatkis joka saatiin päätökseen! *taputapu*