[Yöllä syntyy ne parhaat inspiraatiot

]
Voi helvetti. Omppuli ajatteli mielessään, eikä oikein tiennyt uidako syvemmälle vai yrittää pintaan. Suojakilpikään ei pitäisi enää kauaa, eikä noidalla ollut aavistustakaan siitä, kuinka syvällä hän jo oli, tai kuinka kauan Ukkoslinnun keuhkot kestäisivät...
Gustaf haukkoi henkeään ja nousi helikopterin lattialle. Kylmä vesi oli jotenkuten tyrehdyttänyt verenvuodot, mutta kipua se ei ollut lievittänyt yhtään. Gustaf pelkäsi, että selässä olevat luodit päätyisivät hänen kohtalokseen, ellei Zenzibar auttaisi häntä ottamaan niitä pois. Siitä mies ei voinut olla yhtään varma.
"Helvetti soikoon sinun kanssasi!" Kuului kiukkuinen ääni ohjaamosta. "Kuka taas pyysi sinua sekaantumaan yhtään mihinkään?"
Gustaf huokaisi. Apua ei tainnut olla tulossa.
"Zenz, olen oikeasti pah-"
"Niin niin", vampyyri mutisi. Hän laittoi ohjauksen autopilotille ja tuli Gustafin luokse. "Kylläpäs sinä taas liemen keitit. En yhtään tajua miksi pelastin sinut, olisi ollut ihan oikein sinulle, jos olisin antanut Texin hukuttaa sinut!"
Nainen käänsi miehen kovakouraisesti vatsalleen ja mutisi. "Älä liiku."
"Kuule, Z, minä - AI PÄRKKELE! Yritätkö sinä tap-" Gustaf huusi taas. Zenzibar ei viitsinyt hempeillä kun hän veti luodit yksi kerrallaan irti miehestä. Yksi luoti oli mennyt puolen sentin päähän selkärangasta, joka olisi hyvinkin saattanut vammauttaa Gustafin, ei ehkä pysyvästi, mutta kuitenkin. Sanomatta sanaakan Zenzibar sitoi haavat ja katseli miestä hetken. "Sinä taidat tarvita taas uusia vaatteita."
"Lähdetäänkö ostoksille?" Gustaf kysyi leikkisästi, tosin kipu näkyi vieläkin hänen kasvoiltaan.
Zenzibarin ilme vakavoitui ja Gustaf pelkäsi mokanneensa, mutta sitten vampyyri alkoikin nauraa.
"Joo, mennään vaan." Nainen hymyili ja halasi miestä rajusti.
"Auh!"
"Ai, anteeksi", vampyyri pyyhki ilonkyyneleitä silmistään ja katsoi maahan. "Olen iloinen, etten antanut Texin hukuttaa sinua."
"Niin minäkin." Gustaf naurahti.
"No minä en, mutta tilanteen voi vielä muuttaa!" Tex oli hypännyt Gustafin jälkeen helikopterin jalkaan kiinni ja hypännyt nyt kokonaan kyytiin. Hänen aseensa osoitti Zenzibaria suoraan sydämeen.
"Tiedätkö, Zenzibar. Olen aikalailla kyllästynyt sinuun, ja siihen, että pelastat aina tuon kusipää petturin. En välitä vaikka se noitajumala tarvitsisi sinut elävänä. Minä näen sinut mieluummin kuolleena!"
Nat oli nähnyt Sieppelion hyppäävän veteen Omppulin perään ja koska hän ei voinut enää vaikuttaa ylhäällä helikopterissa tapahtuviin asioihin, hän sukelsi syvälle veteen, etsien Omppulia katsellaan. Hohtavat silmät valaisivat hyvin vettä ja uusien voimiensa ansiosta hän pystyi uimaan syvemmälle kuin koskaan. Hän vain toivoi, että ehtisi ajoissa...