Tarvehuone

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Pe Syys 21, 2007 7:31

Zenz, Draco, Ron, Gertsi ja Nimue laskeutuivat Voldemortin oikean lentävän linnan katolle.
"Miksei täällä ole vahteja?" Zenzibar kuiskasi. Linna vaikutti aavemaisen autiolta. He menivät sisälle, tapaamatta edelleenkään vahteja. He saapuivat linnan saliin, joka sekin oli tyhjä. Sitten he kuulivat kuinka hälytys alkoi soida. Kuului vinkunaa ja tumahduksia.
"Tunkeilijahälytys! Ulospääsytiet tukittu" kaikui linnassa.
"Mitä nyt?" Draco säikähti kun linna kallistui. Pienestä ikkunasta he näkivät, kuinka linna kiisi lujaa, suoraa kohti vuorenhuippuja.
"Me törmäämme!" Nimue kirkaisi. Linna kiihdytti vauhtia.
"Jokin tapa täytyy olla jotta pääsemme pois täältä! Ajatelkaa... miten voisimme tuhota Voldemortin sielunpalasen linnasta?" Zenzibar mietti.
"Se tuhoutuu joka tapauksessa kun törmäämme" Ron sanoi.
"Niin mekin!" Draco sanoi.
"Yritetään räjäyttää tie ulos!" Zenzibar huusi.
"Pommitus!" kaikki huusivat osoittaen takimmaista seinää. Kivenpalasia lensi.
"Pommitus!" he huusivat uudestaan. Ja kolmannen kerran. Silloin he näkivät ihmisenmentävän kolon. Kaikki hyppäsivät luudilleen, mutta ehtisivätkö he ajoissa?

Sieppeli tainnutti jälleen yhden huputetun vihollisen. Mutta niitä tuli lisää, viuhtoen veitsillään. Sieppeli tainnutti kaikki, yhtä lukuunottamatta. Ja se yksi oli liikaa. Taidokkaasti hän heitti veitsen, se osui suoraan Sieppeliä kylkeen. Hänen silmänsä laajenivat hämmästyksestä. Sitten-
"Tainnutu!" hän ähkäisi. Huputettu hyypiö kaatui yllättyneenä ja kiistattoman tajuttomana. Sieppeli itsekin kaatui, suoraan tajuttoman Gustaffssonin syliin.
"Anna anteeksi" Sieppeli kuiskasi. Silmäkulmastaan hän näki yhä lisää mustapukuisia, jotka juoksivat heitä kohti. Sieppeli yritti koota voimansa, muttei pystynyt. Hän sulki silmänsä ja vaipui tajuttomuuteen.

Kirjoittaja **Sepe** » Pe Syys 21, 2007 8:43

Linna oli enää kilometrin päässä vuorenhuipusta.
"Juoskaa!" Zenzibar huusi. Kaikki juoksivat minkä jaloistaan pääsivät, mutta linna oli enää 500 metrin pääässä vuoresta. Kaikki tapahtui, kuin hidastetussa filmissä. Zenzibar katsoi kuinka linna syöksyi kohti vuorta.
"Suojaan!" Hän huusi ja kaikki hyppäsivät kumollaan olevien tavaroiden suojaan. Kuului korviavihlova "PUM" ja sen jälkeen pelkkää pimeää.

"EI!" Gustaffson huusi nähdessään Sieppelin sulkevan silmänsä.
"Et saa olla kuollut et saa!" Gustaffson karjui. Taistelu pysähtyi ja kaikkikatsoivat Gustaffsonia. Joku huppumies kaivoi pienen harpun esiin ja rupesi soittamaan surullista sävelmää.
"Lopeta!" Gustaffson huusi jälleen. Hänen oli vaikea hengittää. Sieppeli näytti kuolleelta... Kaiken sen jälkeen mitä he olivat kokeneet.
"Surullista," Huppupää henkäisi. Gustaffson melkein kaatui Sieppelin päälle.
"Äläolekuollutäläolekuollutäläolekuollut," Gustaffson sopersi. Hän koitti pullssia. Sitä ei ollut.
"Eeeeeeeeeiiiiiiiiiiiiiiii!" Gustaffson itki. "Tämä ei ole mahdollista."
"Jatkakaamme," Joku huppupäisistä sanoi ja taistelu alkoi. Gustaffson ryntäsi taisteluun raivolla. Pian ilma täyttyi mustapukuisista miehistä (ja naisista, kait). Hän ei huomannut mihin porukkaa viskoi. Yksi mies lensi Sieppelin päälle. Sieppeli vetäisi henkeä, hän oli elossa.

Kirjoittaja **sooda** » Pe Syys 21, 2007 8:54

Sieppeli avasi silmänsä. Juuri sillä hetkellä Gustaffson huusi "Avada Kevarda!". Hänen sauvansa päästä suihkahti vihreä valonsäde, joka osui Sieppelin päälle kumartuneen kuolonsyöjän(kai) selkään. Eloton ruumis lysähti Sieppelin viereen. Gustafson kumartui suutelemaan Sieppeliä, mutta nousi pian vetäen Sieppelin mukanaan ylös. "Jaksatko?" hän kysyi. "Enköhän", vastasi Sieppeli.

//Muoks.// Pörri/hahaa, ehdin ensin....

Kirjoittaja **Pörri** » Pe Syys 21, 2007 8:54

"Hehhehhe... Sieppeli! Heh.." Pörri nauroi ja raahasi Sieppelin pois taistelun keskeltä. Hän ja Omppuli olivat menneet piiloon koska eivät voineet taistella. Gustaffsson nakkeli kirouksia mustapukuisia päin. Daniel oli kadottanut sauvansa ja hakkasi nyt yhtä mustapukuista pienellä puisella vasaralla, jonka hän oli löytänyt. Suskuti roikkui jonkun mustapukuisen selässä ja hänen sauvansa oli juuttunut sen korvaan.

Sillävälin Zenzibar, Draco, Ron, Nimue ja Gertsi kurkkasivat tavaroiden takaa, olivatko kaikki kunnossa. Dracon päähän oli lentänyt kivi ja hän oli tajuton, Nimuella oli iso naarmu otsassaan, mutta muuten kaikki näyttivät olevat kunnossa.
"Hyi! Tämän pöydän pohjassa on purkka!" Gertsi huudahti.
"Tämä linna ei tuhoutunut!" Zenzibar huusi "Ainakaan kovin paljoa!"
"Miten me saamme tämän tuhottua?" kysyi Ron.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Syys 22, 2007 1:26

"Niin jos se ei kerran tuhoutunut edes törmätessään vuoreen" Zenzibar mietti.
"Mikä on muuten aika outoa" Nimue sanoi.
"Mikä tämä on?" Ron kysyi osoittaen lattiassa olevaa koloa. Sieltä hohti sinistä valoa.
"Varokaa, isonnan tuota koloa hieman" Nimue sanoi ja muut väistivät.
"Pommitus!" hän huusi. Kivenpalaset lentelivät ja lattiassa oli nyt iso kolo.
"Mennään" Zenzibar tokaisi ja laskeutui varovasti. Muut seurasivat perässä.
"Perhana" Ron henkäisi. Siellä oli suunnilleen huispauskaadon kokoinen sinertävä ilmassa leijuva muodoton möykky, joka hohti sinistä valoa.
"Mikä tuo on?" Draco ihmetteli.
"Ehkä se on Voldemortin sielunpalanen" Nimue mietti.
"Se voi olla. Miten saamme sen tuhottua?" Zenzibar kysyi.
"Ehkä niinkuin ihmisenkin, avada kedavralla?" Ron mietti.
"Avada kedavra!" Draco huudahti. Sauvan kärjestä purskahti vihreä valo, joka katosi siniseen möykkyyn. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Tai kahteen. Sitten välähti kuin joku olisi heittänyt valopommin heidän silmiensä edessä. Koko linna alkoi täristä ja sininen möykky vapista hillittömästi. Katosta tippui palasia, seinät alkoivat sortua. Mutta kun isot tiilet osuivat maahan tai jonkun päähän, ne hajosivat tomuksi. Voldemortin sielunpalanen kasvoi kasvamistaan.
"Mennään ennenkuin se nielaisee meidät!" Draco huudahti. Kaikki nappasivat luutansa ja lensivät karkuun. Vasta turvallisen välimatkan päässä he kääntyivät katsomaan, kuinka linna hajosi tomuksi vuorien päälle, ja jäljelle jäänyt Voldemortin hirnyrkki kasvoi hitaasti. Sitten, yhtäkkiä, se kutistui olemattomaksi ja räjähti.
"Me teimme sen!" Zenzibar huusi ja kohotti nyrkkinsä voitonriemuisesti ilmaan.

"Senkin pyhänhäpäisijät" mustapukuinen tyyppi huusi yrittäessään viiltää Omppulilta suolet pellolle. Omppuli nauroi yhä hillittömästi, mutta pystyi silti väistämään iskuja ja välillä jopa noitumaan vihollisia.
"Haha hahaa... Tainnutu! Hih!" Omppuli huusi. Vihollinen kaatui maahan.
"Hyvin tehty, Omppuli. Se taisikin olla viimeinen" Daniel sanoi sitoessaan saman kaapuveikon.
"Pyhä jysäys sentään! Mitä täällä on tapahtunut?" kuului tuttu ääni ovelta. Zenzibar, Draco, Nimue, Gertsi ja Ron katsoivat kummastuneena sidottuja mustapukuisia.
"Mukava jälleennäkeminen. Onnistuitteko?" Gustaffsson kysyi.
"Linna on nyt tomuna alppien juurella" Zenzinar sanoi hymyillen.
"Hienoa! Ja Siilinpiikin ruumiissa oli yksi hirnyrkki, sekin tuhottu" Gustaffsson sanoi.
"Huntukin on tuhottu" Daniel sanoi.
"Hienoa. Menkää Vuotavaan Noidankattilaan, minun on käytävä kysymässä maihinnoususta Vauhkomieleltä ja pyydän pari auroria pidättämään nämä heput" Gustaffsson sanoi osoittaen kymmeniä ja taas kymmeniä sidottuja mustakaapuja.

Myöhemmin he kaikki istuivat Vuotavassa Noidankattilassa. Gustaffsson oli juuri palannut. Omppulin ja Pörrin naurukohtaukset olivat ohi.
"Operaatio alkaa huomenna kello kolme aamulla, Taikaministeriössä on porttiavain joka vie meidät maihinnousuveneiden luokse. Vauhkomieli painotti taisteluvirkeyttä ja alituista valppautta joten meidän on parempi mennä nukkumaan" Gustaffsson kertoi.
"Joten... mitä me tarkalleen ottaen teemme siellä?" Omppuli kysyi.
"Saamme kaksi venettä itsellemme. Menemme veneillä Azkabanin rannikolle, nousemme maihin ja yritämme tuhota kaksi viimeistä hirnyrkkiä ja Voldemortin" Gustaffsson sanoi.
"Entä miten paljon Voldemortilla on miehitystä?" Daniel kysyi.
"Ministeriö uskoo hänellä olevan muutamia satoja kuolonsyöjiä, manaliuksia, peikkoja ja jopa lohikäärmeratsastajia. Mutta nyt meidän on parempi mennä nukkumaan, aikainen herätys" Gustaffsson totesi.

Kirjoittaja **Zenzibar** » La Syys 22, 2007 3:11

[offiks meni]Olen tässä miettinyt, että kauanko on minun ja Dracon häistä? Ku enkös minä ollut raskaanakin, ainakin jossain välissä, että olisi mielenkiintoista tietää montako kuukautta on jäljellä? xD[offi]

"hyvä idea", sanoi Zenzibar. Ja lähti kohti makuuhuoneita. Hän ei ollut kertonut kenellekään, miten raskaus veroitti hänen voimiaan. Hän ei ikinä ollut ollut näin väsynyt, kuin nykyään. Hän pelkäsi muiden ajattelevan, että hän oli heikko, jos hän menisi kertomaan väsymyksestään.
Juuri kun hän oli laittamassa nukkumaan, ikkunaan koputettiin. Zenzibar käänsi päätään ja huomasi mustan Pöllön tuovan kirjettä. Kirjeessä oli Pyhän Mungon vaakuna, jonka alapuolella luki vihreällä musteella
Zenzibar
Vuotava Noidankattila
huone 15

Hän alkoi repiä kuorta auki...

Vaikka Gustaffson oli itse ehdottanut nukkumaan menoa, hän ei saanut unta. Hän päätti mennä alakertaan, jos vaikka joku muukin olisi uneton.
Hän oli arvannut oikein. Pöydän ääressä istuivat Draco ja Gertsi.
Hän meinasi mennä lähemmäs, mutta vasito käski hänen jäädä kuuntelemaan heidän keskusteluaan. Vaisto oli ollut oikeassa sillä...

Kirjoittaja **Nimue** » La Syys 22, 2007 4:20

Hyvä Rouva Zenzibar Malfoy,
Toivomme, että Tulette Pyhään Mungoon viikon sisällä. Aviopuolisonne (Draco Malfoy) on otettava mukaan. Tahtoisimme nääs vaan katsella vauvaanne, on perhetapahtumat niin herkkiä. Niisk. Kuitenkin Pyhässä Mungossa tavataan.

Pyhä Mungo
Zenzibar huokaisi, ja silitteli mahaansa.

.. pöydällä oli monta Tuliviskipulloa, ja Gertsi nojaili uneliaasti kyynärpäihinsä. Dracon silmät olivat puoliksi auki, ja hänkin nuokkui pöydän yllä. "Minusta tuntuu joskus, etten saa Zenzibariin yhteyttä, hän on jossain liian kaukana minusta.." Draco sano, ja Gertsi nyökytteli uneliaasti. "Jep, minä taas haluaisin jonkun ketä ymmärtää, mutta kun Gustikaan ei huolinu minua, vaans en hupakko- Sieppelin.. ja tykkäsin Harrysta, mutta kun se on kuollu.. Enää jää jäljelle Hagrid, ja sekin on varttu sille pirun Maximelle...""Mahdat olla masentunut, kun ajattelet jo Maximea!" Draco hörähti, mutta lopetti kun huomasi Gertsin itkevän. Gsutaffsson työntöi varjoihin, ja olisi sanonut sanottavansa Gertsille, jollei olisi tiennyt viskipulloista. "M-M-Mäkin tarvitsisin jonkun joka ymmärtää.. kun Zenzzibacf, eikun Zeenzz ymmääärrää.." gertsi halasi Dracoa, joka nyyhki hänen olkapäätään vasten. Draco lysähti pöydälle, ja juuri kun Gertsi oli ravistelemassa häntä, kuka muukaan kuin Zenzibar tuli paikalle.

Tällä välin, Nimue oli taas kerran vaihteeksi Ronin kanssa ulkona, ja Ron katseli niityille. "Sinulla oli minulle asiaa, sano se nyt!"

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Syys 22, 2007 4:53

Ron virnisti.
"Ai niin. Montakohan kertaa minä sitäkin olen yrittänyt sanoa?" hän hörähti.
"Sano nyt vaan" Nimue sanoi käskevästi. Ron huokaisi.
"Sitä vain... kun Hermione kuoli... Tajusin jotain" Ron sanoi.
"Niin?" Nimue sanoi.
"Minä rakastin häntä. Mutta nyt... hän on poissa... M-minä pidän sinusta, Nimue. Mutta minä en voi... se loukkaisi hänen muistoaan" Ron totesi.
"Olen varma että hän haluaisi sinun nauttivan elämästäsi, Ron!" Nimue sanoi tiukasti. Ron hymähti väsyneesti.
"En tiennytkään, että olen näin suosittu, tyttöjen pitää oikein väitellä kanssani-" Ronin puhe loppui kun Nimue suuteli häntä.

"Mitä täällä tapahtuu?" Zenzibar kiljaisi. Draco ja Gertsi hätkähtivät.
Draco aukoi ääneti suutaan.
"Vai että minä en ymmärrä sinua, Draco! Veikkaan että Gertsi olisi parempi, vai?" Zenzibar raivosi.
"Mutta Zenziseni!" Draco kauhistui. Kuului iso SLÄP kun Zenzibar läimäytti Dracoa poskelle ja painui huoneeseensa. Draco huokaisi raskaasti ja vajosi tuolilleen.
"Hieno homma" Gustaffsson sanoi sarkastisesti ja laskeutui alakertaan.
"Älä jaksa" Draco sanoi.
"En niin" Gustaffsson sanoi ja lähti ulos. Draco huokaisi ja lähti hitaasti kohti Zenzibarin huonetta. Gertsi jäi yksin katselemaan ympärilleen. Hän nappasi loput tuliviskistä ja lähti hoiperrellen yläkertaan.

Kirjoittaja **Zenzibar** » La Syys 22, 2007 5:06

"Zenzibar! Kiltti! Päästä minut sisälle!" Draco huusi oven takana ja paukutti sitä.
"No en varmaan päästä! Mene sen Gertsisi luo!" Zenzibar oli raivoissaan. Olipa hyvä, että hän päätti käydä alakerrassa juomassa. Muuten hän ei ikinä olisi löytänyt Dracoa ja Gertsiä. Gertsikin oli niin tekopyhä! Zenzibar luuli että tämä oli hänen ystävänsä...
"Mutta kulta-"
"MINÄ EN OLE KULTASI! HÄIVY!"
Draco huokaisi ja laahusti takaisin alakertaan. Ehkä tuliviski rauhoittaisi.
Tuliviski oli kuitenkin viety, mikä sai Dracon hycin pettyneeksi...

Aamulla kaikki kokoontuivat alakertaan ja tarkistivät kaikkien olevan tallella.
Gertsi piti välimatkaa niin Dracoon kuin Zenzibarinkiin. Jälkimmäisen ilmeen huomioon ottaen, se oli hyvin viisasta.
Zenzibar mulkoili Gertsiä kuin tämä olsi muuttunut Voldemortiksi.
Draco yritti turhaan lepytellä vaimoaan ja Gustaffson yritti selittää kaikille uteiliaille mistä Zenzibar oli niin vihainen, sillä se näkyi ja kuului kyllä ihan jokaiselle.
"Hei anteeksi. Kuka teistä mahtaa olla Sieppeli?" kuului yhtäkkiä huuto heidän takaansa.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Syys 22, 2007 5:40

Kaikki kääntyivät katsomaan taakseen. Siellä oli yksi Pyhän Mungon parantaja.
"Minä olen" Sieppeli huikkasi.
"Tulisitko hetkeksi käymään täällä?" parantaja pyysi. Sieppeli käveli parantajan luo. He puhuivat hetken kuiskaten, ja kun Sieppeli palasi, hänellä oli kasvoilleen outo ilme. Hän kuiskasi jotain Gustaffssonille, jonka silmät pyöristyivät hetkeksi js sitten hän kysyi jotain kuiskaten. Sieppeli nyökkäsi ja molemmat hymyilivät.
"No niin, mennään sitten" Gustaffsson sanoi.

He lähtivät taikaministeriölle, josta he pääsivät porttiavaimen kautta jollekin kaukaiselle satamalle. Satama oli täynnä auroreita, ja vedessä kellui satoja maihinnousuveneitä. He saivat kaksi venettä itselleen ja lähtivät pian taikuuden ohjatessa venettä.
"Tänään se ratkeaa" Daniel sanoi ja halasi Omppulia.
"Suuntaan tai toiseen" Omppuli kuiskasi. Varhaisaamun sumu rajotti näkyvyyttä. Joka puolella heitä oli täyteen lastattuja veneitä ja heidän yläpuolellaan lenti luudanvarsilla auroreita.

"Lordi, se alkaa! Aurorit ovat juuri lähteneet satamasta!" Lucius Malfoy huudahti.
"Hyvä on. Ampukaa kranaatit ja lähettäkää lohikäärmeratsastajat!" Voldemort huusi hieroen käsiään yhteen. Lucius kiirehti katolle, jossa kuolonsyöjät latasivat kymmeniä kranaatinheittimiä.

"Kuuletteko tuon?" Zenzibar kysyi. Viheltäviä ääniä kuului ilmassa.
"Meitä tulitetaan" Gustaffsson sanoi. Heidän veneensä vieressä molskahti. He näkivät kuinka yksi veneellinen auroreita räjähti ilmoihin kranaatin osuessa yhteen veneistä.
"Voldemort on taas hankkinut jästiaseita" Gustaffsson sanoi.
"Kolme lohikäärmettä!" huusi joku hieman kauempaa.
"Lohikäärmeitä?" Pörri nielaisi.
"Taikasauvat valmiiksi! Tainnutustaiat heti kun ne ilmestyvät!" opasti Villisilmä Vauhkomieli veneestä heidän takaansa.

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » La Syys 22, 2007 7:54

"Lordi, meillä on pieni pulma." Dolohov sanoi varovaisesti.
"Mitä?" Voldemort kysyi.
"Merikäärmeet, ne ovat saaneet vatsaoireita enkä usko, että ne jaksavat sotia." Dolohov sanoi.
"Eivät vatsaoireet muuta tee kuin vähentävät ruokahalua, lähetä nekin, en minä niitä turhaan villiinnyttänyt." Voldemort tiuskahti.
"Kuten tahdot." Dolohov sanoi ja poistui.
"Onko mitään uutta jättiläisistä?" Voldemort kysyi Bellatrixilta.
"On." Bellatrix vastasi, "Ne ovat päässeet jo Saukkonummi nimiseen kylään ja lähestyvät hyvää vauhtia Lontoota. Jotkut jättiläisistä ovat poistuneet riveistänne, joten niitä on nyt aika vähän.
"Kyllä ne pärjäävät." Voldemort tokaisi.
"Auroreiden ilmavoimat lähestyvät, ainakin tutkan mukaan." Yaxley ilmestyi paikalle, "Lähetänkö lohikäärmeratsastajat?"
"Ne ovat jo hyökänneet laivojen kimppuun." Voldemort vastasi, "Lähetä osa ankeuttajista ja lentotaitoiset kuolonsyöjät niitä vastaan, jos ne tulevat ollenkaan lähemmäksi, käyttäkää lasertykkejä."

Heidän kiroukset kimposivat lohikäärmeistä ja pommitukset aiheuttivat suuria tuhoja laivoille.
"Meidän täytyy osua lohikäärmeillä ratsastajiin!" Gustaffsson huudahti muille.
He kuulivat Guustaffssonin neuvon, mutta eivät osuneet ratsastajiin, jotka torjuivat kiroukset.
"ALITUINEN VALPPAUS! ALITUINEN-" Vauhkomieli huuteli muille kun samalla kun sinkoitteli kirouksia, mutta sitten lohikääärmeen kourat iskivät tämän rintaan.

Kirjoittaja **Nat** » La Syys 22, 2007 8:35

Kukaan ei ehtinyt silmiään räpäyttää kun Vauhkomieli kuoli. Lohikäärme vei hänen velton ruumiinsa pois, ilmeisesti Voldemortin manalius-armeijaan.
"Varokaa! Ankeuttajia on tulossa tuhat määrin!" joku ministeriön velhoista huusi kauhuissaan.
Ei mennyt aikaakaan kun jokainen tunsi raskaan sumun ja tunteiden aallon yllään.
"Ei, ei, ei, älkää!" huusi Draco sumun keskellä.
Aamulla koetut tunteet häipyivät sen siliän tien Zenzibarin mielestä kun hän kuuli miehensä äänen. Kuin nuoli hän häipyi sumuun langettaen suojeliuksia äänen suunta toivoen Dracon selviävän.
Muut jatkoivat raivokasta taistelua lohikäärmeitä ja tykkejä vastaan, mutta kuolonsyöjien voima alkoi tuntua.
"Pyrkikää linnaan!" Gustaffsson ohjasti muita samalla kun tuhosi jästi kanuunankuulia taikasauvallaan.
Nat etsi katseellaan Sepeä, mutta huomasi olevansa eristyksissä sodan keskellä. Hän ei tiennyt missä oli ja mihin päin mennä. Sitten hän tunsi kuinka kaikki iloiset ajatukset valahtivat pois hänestä ja ankeuttaja lähestyi.

Pörri juoksi henkensä edestä kohti Azkabania ja hirnyrkkejä. Samalla Gertsi ja Meenai liittyivät juoksuun. Pian heitä oli kokonainen joukku ihmisiä mukaan lukien Kira, Kirja ja Sieppeli. Gustaffssonia, Natia, Zenzibaria, Dracoa ja Sepeä ei näkynyt missään.
"Missä muut ovat?" Sieppeli kysyi yrittäen peitellä kauhun äänessään.
Samalla Zenzibar kantoi lähes tajutonta Dracoa hyvin väsyneen näköisenä. Kira ja Nimue juoksivat vastaan, mutta kranatti pysäytti heidät. Nimue lensi kauniissa kaaressa päin seinää ja Kira katosi maan sekaan.
"Nimue!" Ron huusi kauhuissaan ja lähti hoitamaan Nimueta parhaansa mukaan.
Ikävät tapahtumat jatkuivat. Gustaffsson lensi linnan juurelle pahan näköinen vamma niskassa. Kaapu oli märkä ja syöpynyt.
"Voi ei, merikäärmeitä", Kirja huolestui. Sieppeli oli juossut Gustaffssonin vierelle kauhun naamio kasvoillaan.

Voldemort nauroi mielipuolisesti "valtaistuimellaan". Gertsi oli piilossa ja osoitti herkeämättä Voldemortia sauvallaan eli oli langettanut tämän päälle hilpeytys-loitsun. Joukko kuolonsyöjiä katsoi Voldemortia kuin hullua hyvin typerän näköisinä.

Sumun keskeltä kuului kimeä huuto joka vihloi kaikkien korvia hyvin ikävästi. Meenai sulki korvansa huudolta. Se oli ihmisen huuto jostakin.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Su Syys 23, 2007 7:49

Kirja katseli kohti ääntä, kunnes näki matalikossa ankeuttajia jotka piirittivät Sepeä ja Natia. Nat makasi vedessä ja näytti vitivalkoiselta samalla kun Sepe yritti epätoivoisesti pitää ankeuttajia kaukana.
"Odotum suojelius!" kirja huusi. Hänen taikasauvansa päästä purskahti hopealammas, joka määkien ravasi ankeuttajien kimppuun. Sepe nosti Natin syliinsä ja juoksi rannalle.

"Tämä on hullua" Nimue voihkaisi peloissaan.
"Älä huoli, parannan haavasi" Ron sanoi ja paransi Nimuen takaraivossa olleen syvän haavan.
"Mennään" Ron sanoi ja juoksi sisään. Nimue juoksi perässä.

"Oletko kunnossa?" Sieppeli kysyi.
"Luulisin niin" Gustaffsson sanoi ja nousi vaivalloisesti seisomaan.
"Tässä, toin hieman taikalääkkeitä Pyhästä Mungosta" Sieppeli sanoi ja kaivoi vyöltään pullon. Gustaffsson hörppäsi siitä hieman.
"Mennään" hän sanoi ja juoksi sisälle. Sieppeli seurasi perässä.

"Daniel!" Omppuli huudahti jostain lähettyviltä. Daniel kääntyi parahiksi näkemään kuinka Omppuli lennähti kranaatin iskeytyessä hänen taakseen. Daniel juoksi Omppulin viereen.
"Omppuli?" Daniel kysyi. Omppuli puristi silmiään kiinni ja hengitti varovaisesti.
"S-sattuu" Omppuli kuiskasi. Daniel nosti Omppulin istumaan ja huomasi että tämän selkä oli pahasti ruhjoontunut. Daniel irvisti ja katseli ympärilleen. Maihinnousuveneitä tuli vieläkin, ja nyt niillä oli mukanaan lääkintävelhoja.
"Hoi, täällä on loukkaantunut!" Daniel huusi. Yksi lääkintävelhoista saapui heidän luokseen.
"Saan hänet kuntoon hetkessä. Voit palata taisteluun" hän sanoi.
"Minä en lähde hänen viereltään mihinkään" Daniel sanoi jääräpäisesti.

Sepe ja Nat huomasivat toisen hirnyrkeistä, lepakkolohikäärmeen. Se kierteli napaten auroreita mukaansa.
"Yritetään tuhota se" Sepe sanoi.
"Miten muka?" Nat ihmetteli.
"Hmm... tällä!" Sepe sanoi ja osoitti yhtä kuolonsyöjien kranaatinheitintä. Sen käyttäjä makasi kuolleena.
"Se on ladattu" Nat sanoi tähdäten.
"Osaatko ampua sillä?" Sepe kysyi ihmeissään.
"Olen opiskellut jästitetoa jo vuosia" Nat sanoi ja laukaisi.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Su Syys 23, 2007 7:59

Ron ja NImue syöksyivät takaisin taisteluun ja hetivät parahiksi näkemään, kun Nat laukaisi kranaatin heittimen.
Useatm silmäparit kääntyivät hämmästyneinä katsomaan, kuinka kranaatit lensivät kohti lohikäärmettä. Kranaatin heitintä oli viritelty, sillä kerralla se laukaisi yhteensä kymmenen kranaattia. Se oli Natin ja muiden onni, sillä yli puolet kranaateist akimposi pois, mutta kolme niistä löysi maalinsa ja räjähti kun ne osuivat lohikäärmeen nahkaan.
Lohikäärme päästi karmaisevan huudon ja se lyyhistyi maahan.
Zenzibar, joka oli silloin lähinpänä lohikäärmettä, meni katsomaan oliko se todella kuollut. Se oli virhe. Lohikäärme nimittäin räjähti juuri silloin ja räjähdyksestä ilmestynyt sienipilvi hukutti Zenzibarin huudon alleen.
"ZENZIBAR! EII!"

Daniel oli seurannut tapahtumia kauenpaa Omppulin viereltä, kun lääkintävelho yritti auttaa Omppulia. Parantaminen via kesti ja kesti, mutta Daniel ei luopunut toivosta.
"Paraneeko hän? Sano että hän paranee!"
Lääkintävelho katsoi surullisesti Danieliin. "Minä yritän parhaani hyvä herra, mutta Omppuli on kestänyt kovia, eivätkä kaikki edellisetkään vammat olleet vielä täysin terveitä, kun hän nyt sai nämä hirvittävät ruhjeet selkäänsä. Luulen, että hänet pitää viedä mitä pikimmiten Mungoon, sillä minä en yksin pysty häntä tämän enempää auttamaan."
Daniel lopetti kuuntelemisen Mungon kohdalla, nyökkäsi parantajalle ja ilmiintyi siinä samassa pois taistelun ja huutojen keskeltä.

Voldemort katsoi "valtaistuimeltaan* kuinka hänen lohikäärme -hirnyrkkinsä tuhoitui. "Ei! Tämän he maksavat KALLIISTI!" hän huusi ja syöksyi mukaan taisteluun.

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Su Syys 23, 2007 8:19

Pimeyden piirto ilmestyi taivaalle.
"Kuolema kaikille kuraverisille, ja Pimeyden lordin vastustajille!" Kuolonsyöjät äänet raikuivat taivaalla, kuolonsyöjiä (jotkut taisivat olla manaliuksia) tuli vain lisää ja lisää.
Loputkin peikot lähtivät piiloistaan ja alkoivat mukiloimaan auroreita. Ankeuttajat täyttivät taivaan ja pelko valtasi kaikkien mielen. Voldemort oli näyttänyt voimansa.
"Luovuttakaa, niin voitte pelastua!" Voldemort huusi taialla kovenneltulla äänellään, kun tuli taisteluun.

Nimue ja Ron menivät linnan sisään (he menivät eri ovesta kuin Sieppeli ja Gustaffsson).
"Täällä on aika kolkkoa." Ron totesi.
"Me taisimme tulla tyrmiin." Nimue arvasi.
He kuulivat jostain voihkintaa ja he seurasivat ääntä. Pian he huomasivat kalterien takana olevan poppa-akan.

Sieppeli ja Gustaffsson astuivat linnan sisään.
"Minne te olette menossa?" Kysyi ääni heidän takaa.
Severus Kalkaros ja Dolohov seuranaan olivat ottaneet taikasauvansa esille. Gustaffsson otti miekkansa tupesta, unohtaen Siilinpiikin kirouksen.

[Saatte itse päättää, olenko perunnut kirouksen.]

Kirjoittaja **Sieppeli** » Su Syys 23, 2007 9:08

"Ihme, ettei Lucius ole taas mukananne." Sieppeli totesi.
"Eikös hän ole hyvien puolella?" Dolonov kysyi.
"Enpä taida..." Kuului ääni jostakin. Lucius oli vaihtanut taas vaihteeksi puolta.
"Ja nyt taitaa olla sopiva kohta kostaa sinulle." Hän sanoi ja osoitti taikasauvallaan Sieppeliä."
"Mitä vieläkö sinä jaksat paasata siitä, kun tainnutin Dracon silloin joskus?" Sieppeli kysyi hämmästyneenä samalla kun ulkona joku kirkui.
"Jättäkää se puhuminen vähemmellä, meidän pitää taistellaa!" Kalkaros huudahti ja lähetti kirouksen Gustaffsoniin päin, joka väisti onnekseen. Sitten Gustaffsson hyökkäsi Dolonoviin ja Kalkarokseen ja jätti Sieppelin taistelemaan yksin Luciusta vastaan.

"Kiltit pelastakaa minut!" Poppa-akka huudahti anovasti kun huomasi Ronin ja Nimuen.
"Kuka sinä olet?" Nimue kysyi. Poppa-akka näytti hämmentyneeltä.
"Eikö Sieppeli ole kertonut minusta?" Ron pudisti päätään.

Kirjoittaja **jossujb** » Su Syys 23, 2007 11:31

[No niin... roheesti mukaan vaan. Toivottavasti olen ymmärtänyt asioiden kulun oikein.]

"Minua kutsutaan poppa-akaksi. Voi, voi voisitteko auttaa minua kiltit? Olen ollut täällä niin kauan." poppa-akka vaikersi sydäntäsärkevällä äänellä.
"Poppa-akka? Onko se sinun oikea nimesi? No väliäkö sillä, miksi olet siellä, kalterien takana?" Nimue kysyi, ja yritti keksiä jotain keinoa avata kalterien vieressä oleva ovi.
"Voi, voi, minä olen Sieppelin ystävä... minulle lähetettiin kirje... Sieppeli sanoi, että minun avustani saattaisi olla hyötyä, ja sitten minut kaapattiin omasta kotonani! Kesken kaiken, otettiin kaikki taikavarusteeni, mökkini hajotettiin ja raahattiin tänne. Minun kotitonttuparkanikin jäi jonnekin... karkasi varmaan mokoma. Se on niin nuori ja arka, otin sen Tylypahkasta kun se aiheutti muille niin kamalasti harmia sähläyksellään. Jossu JB eli siis Jossuhan sen nimi oli."
Poppa-akka istahti, ja vain hänen äänensä kuului kalterien kautta.
"Mutta siis, olen seurannut, sen miten voin, asioita täältä... minusta tuntuu, että vosin auttaa teitä jos vain saisitte minut pois täältä!"

Nimue ja Ron katsoivat toisiinsa, ja miettivät. oli kuitenkin niin, että monenlaisia takinkääntäjiä sitä oli tähän mennessä tullut vastaan, mutta poppa-akka vaikutti niin surulliselta, että olisi ollut vallan ikävää jättää hänet yksin vankilaansa.
"Luuletko, että lukon saa ihan auki Alohomoralla?" Ron sanoi.
"Eikö se nyt olisi hiukan liian helppoa?"
"Tuota... jos vaikka kokeillaan. 'Alohomora'!" loitsi Ron ja toivoi että ovi aukeaisi.

[Ja näin olen ainakin osittain kirjoittanut itseni mukaan. Poppa-akka juttu oli kyllä vaikea. Yritin kirjoittaa mahdollisimman neutraalisti.]

Kirjoittaja **Omppuli** » Su Syys 23, 2007 11:44

Ovi pysyi kiinni ja Poppa-akka voihkaisi.

Omppulille tehtiin vakavaa leikkausta Mungossa ja Daniel seisoi leikkaussalin ulkopuolella kalpeana ja huolestuneena. Sitten ovi aukesi ja parantaja tuli ulos hyvin vakavan näköisenä.

"Yrittäkää jotain toista loitsua!" poppa-akka sanoi.
"Yritetään! Pommitus!" Nimue sanoi ja ovi pamahti auki.
"Kiitos, oikea nimeni on...", poppa-akan puhe keskeytyi karmeaan kiljuntaan...

[En halua sitten kuolla!]

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Su Syys 23, 2007 3:41

...joka kuului viereiseltä käytävältä. Kira oli siellä ja yritti väistellä valtavan käärmeen puraisuja.
"Hirnyrkki!" Nimue sanoi. Käärme iski suoraan kohti Kiraa, mutta poppa-akka nappasi taikasauvan Ronin otteesta ja osoitti sillä Nagini vol. kakosta. Sauvan päästä singahti jotain mikä näytti revontulilta pienoiskoossa; se osua mäjähti käärmeeseen, joka paloi tuhkaksi.
"Kiitoksia lainasta" poppa-akka sanoi ja ojensi sauvan takaisin.

Sieppeli hyppäsi kätevästi juuri pois tappokirouksen tieltä. Lucius langetteli kirouksiaan hieman minne sattuu.
"Senkin luihuinen!" Sieppeli sanoi uhkaavasti.
"Oo, minua aivan pelottaa" Lucius sanoi lipevästi.
"Poistujo!" Sieppeli huudahti. Lucius tempautui taaksepäin ja törmäsi suoraan Gustaffssonin kanssa taistelevaan Dolohoviin. Kummatkin törmäsivät seinään ja jäivät makaamaan tajuttomina.
"Nätti" Gustaffsson sanoi lähettäen tainnutustaian suoraan Kalkaroksen naamaan.

"ZENZIBAR!" Draco huusi ja ravasi matalassa rantavedessä kohti räjähdyspaikkaa. Siellä hän huomasi kaksi lääkintävelhoa kumartuneena Zenzibarin viereen.
"Zenz! Miten hänelle käy?" Draco kysyi heti.
"Tilanne on vakava. Me viemme hänet Mungoon. Mutta hän selviää melko varmasti, pulssi on itsepäinen ja verenvuoto saatiin tukahdetettua" toinen lääkintävelho sanoi. Draco huokaisi helpotuksesta. Niin monta kertaa oli Zenzibar ollut vaarassa kuolla Voldemortin takia...
"VOLDEMORT, MINÄ TAPAN SINUT!" Draco karjui kuin hullu juosten kohti Azkabania.

Voldemort pisti merkille että hänen joukkonsa olivat häviämässä. Hän kirosi ilmiintymisenestotaikoja ja juoksi kohti kattoa, jossa hänellä oli luudanvarsi odottamassa.

"Kihlattunne tila on vakava" parantaja sanoi.
"Onko mitään tehtävissä?" Daniel kysyi peläten pahinta ja toivoen parasta.
"Hän tarvitsee verta-"
"Minä annan" Daniel sanoi heti. Parantaja nyökkäsi ja pyyti Danielin mukaansa.

Voldemort pääsi katolle ja tarrasi luudanvarteensa.
"Hajothus!" huusi joku läheltä. Luudanvarsi katkeis keskeltä. Voldemort kääntyi katsomaan taakseen. Siellä seisoivat Sepe, Nat, Sieppeli, Gustaffsson, Kira, Meenai, Kirja, Gertsi, Draco, Pörri ja Suskuti, kaikki osoittaen Voldemortia sauvallaan.
"EI!" Voldemort karjaisi.
"Kyllä" Draco sanoi.
"Kingsleyn, Villisilmän, Harryn, Hermionen ja vähän kaikkien puolesta" Sieppeli sanoi.
"AVADA KEDAVRA!" he kaikki huusivat. Yksitoista tappokirousta sinkoutuivat heidän taikasauvoistaan osuen Voldemortin kehoon.

[Oho, tuli vähän pitkä... mutta pyydän, Voldun on aika kuolla!]

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Su Syys 23, 2007 3:49

Ei haittaa.

Tarvehuone

Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 2

Paikallaolijat