Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 2

[Sieppeli]

Aika tuntui jälleen kerran hidastuvan. Vihreät valot lähestyivät Voldemortia uhkaavasti. Hänen punaiset silmänsä olivat kauhusta ammollaan ja suu aukesi huutoon. Kaikki loitsut osuivat samalla hetkellä entiseen maailman mahtavimpaan velhoon, joka kaatui hitaasti, mutta varmasti maahan. Kun Voldemortin ruumis osui maahan aika lähti taas kulkemaan omaa tahtiaan. Kuolonsyöjät pysähtyivät paikalleen, Ankeuttajat lopettivat ihmisten iloin imemisen ja peikot jähmettyivät. Paha oli vihdoin kukistettu. Samalla Draco saapui hengästyneenä muiden luokse.
"Eiiii! Minä en ehtinyt tappaa häntä!" Hän karjui ja lankesi polvilleen.
"Sellaista elämä on." Kirja sanoi ja taputti murtunutta blondia selkään.
"Katsokaa!" Sieppeli huudahti ja osoitti Voldemortin kuollutta ruumista. Sen ympärille alkoi kerääntyä vaaleita hahmoja. Voldemortin uhreja. Yksi niistä leijui porukan luokse.
"Kiitos." Harryn hahmo sanoi. Matohännän hahmo hyppi iloisesti Voldemortin ruumiin päällä.
"Hyi Matohäntä, ei noin saa tehdä!" James Potter sanoi ja kaikki hahmot katosivat.
"Onnea jonnekkin." Gustaffsson toivotti.
"Hei mistä myöhästyttiin." Nimue ja Ron kysyivät. Muut vain hymyilivät ja lähtivät ulos.

[Sori vaan Siilinpiikki, en laita näin hyvää jatkoa menemään ;D
"No, jos olet Siilinpiikki varma, ole sitten."]

[Zenzibar]

[EIII EIEIEIEIEIEIEI! Nyt te sitten tapoitte mun rakkaan Volduni.. nyyh :'(
Niisk, mutta odottakaapas vain kun minä pääsen vauhtiin niin ties vaikka minä toisisin sen takaisin! No okei, en ole niin ilkeä, kun olemme nyt niin suurella vaivalla en lopultakin voittaneet, tyätyy kyllä vain sanoa, että tämä jatkis on tylsempi ilman Voldea ja sen kamommilla teen täytteisiä hetkiä...sry ku offasin..]

Kaikki hurrasivat kun paha oli viimein kukistettu. Kuolonsyöjät olivat suurin osa livistäneet paikalta ja ankeuttajat olivat myöskin hävinneet. Jättiläiset saatiin kiinni ja Voldemortin taikaolennot katosivat. Epäiltiin, että ne olivat vain taika harhoja.
Pyhä Mungo täyttyi taas ihmisistä, kun kaikki halusivat tietää ketkä olivat laukkaantuneet. Zenzibar ja Omppuli jäivät molemmat henkiin, mutta etenkin Zenzibarin tila oli vieläkin todella kriittinen.
Draco vietti kaiken aikansa vaimonsa vuoteen vierellä, mumisten anteeksi pyyntöjä, kun ei itse omakätisesti saanut Voldemortia lopetettua.
Daniel puolestaan oli Omppulin tykönä ja suri silmät päästään tämän kuntoa ja lupasi tälle maat ja taivaat kunhan tämä vain heräisi.

Muu porukka oli kahvihuoneessa juttelemassa pelastetun poppa-akan kanssa. Sieppeli kiitteli poppa-akkaa neuvoista ja muutkin ylistävät naista. Poppa-akan tonttu Jossu oli mskin saapunut paikalle.
"Anteeksi emäntä. Jossu ei olisi saanut jättää emäntää yksin. Anteeksi anteeksi..."

MOnet olivat saaneet ruhjeita ja suurimmalla osalla oli musta silmä, tai muuta. Nyt kaikki odottivat Dracolta tietoa, selvisikö Zenzibarin vauva. Parantajat tekivät yhä kokeitaan.
Yhtäkkiä Draco pelmahti huoneseen. Hänen silmänsä olivat itkettyneet ja niiden alla olevat mustat pusiit kielivät unettomuudesta.
Gertsi aukaisi suunsa ja puhui tuskin kuuluvalla äänellä. "Miten kävi?"

[Gustaffsson]

Draco hymyili väsyneesti.
"Hän selviää" hän sanoi karheasti.
"Hienoa" Sieppeli sanoi iloisesti.


"Daniel?" Omppuli kuiskasi. Daniel hätkähti, hän ei huomannut että Omppuli oli hereillä.
"Omppuli! Voi luojan kiitos" Daniel totesi helpottuneesti.
"Daniel, mitä on tapahtunut? Miten muille kävi, miten taistelu päättyi?" Omppuli kysyi käheästi.
"Zenzibar on vielä tajuton... mutta Omppuli... me voitimme. Voldemort on tuhottu!" Daniel iloitsi. Omppuli hymyili raikkaasti.
"Olen niin iloinen... halaisin sinua jos pääsisin edes istumaan" Omppuli naurahti.

[Pörri]

"Mitä me nyt tehdään?" kysyi tylsistynyt Kira teekuppinsa ääressä "Ei ole enää mitään tekemistä, kun Voldemort kuoli!"
"Onpas!" Pörri sanoi "Sain kirjeen Robertolta! Viikon päästä on huispauskisat. Roberto pelaa pitäjänä italian joukkueessa, sain parhaat paikat katsomoon, voimme kaikki lähteä katsomaan sitä!"
"Mahtavaa! Italia vastaan mikä?" Sepe kysyi innoissaan.
"Ööh... Italia vastaan.... Englanti!" Pörri sanoi.
"Siis mikä kisa?" kysyi juuri paikalle sattunut Ron.
"Huispaus! Pörrillä on liput parhaille paikoille! Me kaikki pääsemme mukaan!" Sepe huudahti.

[Sieppeli]

"Pörri kiitos paljon, muistin juuri, että aijon hakea englannin joukkueeseen pitäjäksi. Kuulemma entinen pitäjä aikoo lopettaa kohtapuolin." Sieppeli sanoi.
"Ja minusta tuntuu, että olisimme saaneet liput parhaille paikoille muutenkin. Tiedättekö miksi?" Gustaffsson kysyi. Kukaan ei tiennyt.
"Taikaministeriö on vähän liian kiitollinen meille ja he lahjoittivat meille erittäin paljon kultaa. Jokaiselle meistä." Kaikki alkoivat hurrata.
"No missä ne rahat ovat?" Ron kysyi.
"Pankissasi." Gustaffsson sanoi ja Ron hyppi ilosta. Ainut joka ei osallistunut muiden juhliin oli Draco, joka istui nurkassa syventyneenä ajatuksiinsa. Sitten hän hyppäsi ylös.
"Wuhuu, menemme kaikki katsomaan peliä!" Sepe huusi.

[Zenzi kirjoitit sitten heti perään Muokkasin vähän ja toivon että se sopii viestiisi.]

[No kumpikin muokkasi viestiään ]

[Zenzibar]

(ääh sieppeli ehdit ensin.. mutta onneksi minu pitää vain hieman muokata tätä...)

"Kaikki eivät pääse siihen kisaan."
He käntyivät katsomaan taakseen ja näkivät Dracon seisovan ovensuussa. Kukaan ei ollut huomannut tämän siirtyvän nurkasta oven suuhun.
"Zenzibar ei ainakaan voi lähteä mihinkään ja minähän en poisti vaimoni viereltä!" Draco sanoi tuon kaiken todella kolkosti ja Pörriä alkoi ihan pelottaa.
"Draco, oletko sinä kunnossa?" Hän kysyi epäröiden.
Draco katsoi Pörriin muttei vastannut mitään, vaan kääntyi kannoillaan ja lähti.
Toiset loivat hänen jälkeensä outoja katseita.

Zenzibarin sängyn vierellä Draco mumisi taas itsekseen. Tällä kertaa sanoissa oli kolkko sävy.
"MInä kostan puolestasi kulta. He veivät minun kostoni, joten minä kostan heille. Saat nähdä kulta. Kukaan ei pilaa minun kostoani. KUKAAN EI PILAA MINUN KOSTOANI!"


muoks// Pieniä muutoksia, ei mitään vakavaa... Sieppeli, minähän uuten laitan täytäntöön sen Dracosta pahis suunnitelman x) [[niin teki ]]

[Gustaffsson]

Draco oli melkein kuin mielipuoli, mutisten itsekseen ja vannoen kostoa.


Samana iltana Draco hiipi Zenzibarin huoneesta viereiseen huoneeseen, jossa Omppuli ja Daniel olivat. Kummatkin nukkuivat, Daniel nuokkuen tuolillaan. Draco etsi purkin, jossa oli Omppulille tarkoitettu lääke. Hän kaivoi taskustaan käärmeen myrkkyä ja kaatoi sen lääkkeen tilalle. Idean hän oli varastanut Matohännältä.
Oli aikaa vielä toiseenkin kostoon, ja olisi parasta ettei kukaan epäilisi häntä. Hän lähti Pyhästä Mungosta ja ilmiintyi Vuotavaan Noidankattilaan, jossa muut yöpyivät. Hän hiipi Gertsin huoneeseen ja nappasi häneltä hiukan hiuksia monijuomaliemeen. Draco juotti hänelle vielä unilääkettä ja nosti hänet syliinsä. Sitten hän kaikkoontui Gertsi mukanaan Pyhään Mungoon ja jätti hänet sinne. Oli tärkeää ettei hän ehtisi takaisin koston ollessa käynnissä.
Draco joi monijuomaliemen ja ilmiintyi takaisin Vuotikseen. Hän ei hiipinyt, hän päinvastoin halusi että hänet huomattaisiin. Hän avasi Sieppelin huoneen oven ja kaivoi esiin pitkän puukon. Sieppeli nukkui vuoteessaan levollisesti. Draco-Gertsi tiputti vahingossa pöytälampun herättääkseen muut, ja iski puukollaan.

[Sieppeli]

Onneksi hän osoi tyhjään kohtaan. Draco kirosi ja huomasi muiden juoksevan sisään Sieppelin huoneeseen.
"Mitä täällä oikein tapahtuu?" Kira kysyi heti huomattuaan "Gertsin" kädessä puukon. Sitten hän henkäisi kuuluvasti.
"Gertsi mitä sinä oikein teet?" Sepe huudahti. Draco puri hampaansa yhteen.
"Hei mitä te oikein.." Sieppeli heräsi ja hänkin huomasi puukon. Seuraavaksi hän huomasi peitossaan reiän.
"Murhaaja!" Hän huusi ja otti yöpöydältään taikasauvansa.
"Omppuli oli oikeassa!" Pörri huusi niin että ne jotka eivät olleet vielä heränneet, heräsivät.
"Sinä olet hullu!" Nat sanoi.
"Ehkäpä.." Draco-Gertsi nauroi mielipuolisesti, "Mutta, se on teidän oma syynne. Voldemort on kuollut, enkä ehtinyt nähdä sitä."
"Sinähän olit yksi hänen tappajistaan." Sieppeli sanoi.
"Eikö täällä saa enää nukkua rauhassa?" Sanoi Gustaffssonin ääni Sieppelin ovelta.

[Gustaffsson]

"Noinko sinä sanot kun tuo yksi meinasi juuri puukottaa minut?" Sieppeli sanoi närkästyneenä.
"Siis... mitä?" Gustaffsson sanoi syvän järkytyksen vallassa.
"Niin niin! Gertsi herätti minut heiluttaen puukkoa tarkoituksenaan tappaa minut sillä!" Sieppeli sanoi. Gustaffsson harppoi huoneen poikki Sieppelin viereen ja katsoi Gertsiä epäuskoisena.
"Jätä hänet rauhaan" Gustaffsson sanoi rauhallisesti mutta uhkaavasti. Gertsi... tai siis Draco pysähtyi ovensuussa miettimään. Miksi hänen jättää tilaisuus hyödyntämättä. Vielä olisi aikaa kostaa jollekin. Ja tilanteen huomioon ottaen olisi loogisinta tappaa...
Kaikki katsoivat kuinka "Gertsi" kääntyi ja heitti puukon kohti Gustaffssonia.


Omppuli avasi silmänsä ja venytteli. Hän nappasi lääkkeensä pöydältä ja joi siitä muutaman kulauksen. Se maistui tavallista kitkerämmältä.
"Huomenta" hän sanoi ja tökkäsi Danielin hereille.
"H-huometa" Daniel haukotteli.
"Olisitko niin kiltti että hakisit minulle kahviosta aamiaisen? En pääse kävelemään vielä" Omppuli sanoi hymyillen. Daniel naurahti.
"Enhän minä voi tuota ilmettä vastustaa. Palaan pian" Daniel sanoi ja lähti. Omppuli hymyili katsellen Danielin perään... Sitten hän tunsi kovaa vatsakipua ja häntä alkoi pyörryttää. Hän aikoi kutsua Danielin takaisin, mutta ei saanut ääntä ulos. Hän ei ylettynyt painamaan nappia jolla sai parantajat kutsuttua vaan pyörtyi...

[Omppuli]

Puukko meni ohi ja kaikki tuijottivat Draco-Gertsiä ihmeissään.
"Hitto!" Draco kirosi ja huomasi kauhukseen tunnin olevan ohi. Hän alkoi muuttua...

Daniel palasi tarjottimen kanssa iloisesti vihellellen Omppulin huoneeseen. Omppuli ei kuitenkaan ollut hereillä ja hänen vieressään oleva koje (Mikä se on?) piippasi vaarallisesti. Omppuli avasi hetkellisesti silmänsä.
"Sattuu aivan mielettömästi! Auta, Daniel..." Omppuli pyörtyi taas. Tarjotin Danielin kädessä rämähti lattialle ja hän painoi nappia Omppulin sängyn vieressä. Pian Parantajat ryntäsivät sisään.

[Sepe]

[Ohv] Juu. Te sitten tapoitte sen. Voi *piip*. Sanotaanko suoraan, että viimeisimpien viestien lukeminen ei ole kiinnostanut. Ilman Voldua (uskokaa tai älkää) tarinasta katoaa maku. Harry Potterin ainoa ja oikea vihollinen on lordi Voldemort. Ei maha mittöö. Meikä poika valittaa turhasta. Muuten. Kaiken järjen mukaan Voldemort olisi vielä elossa ja syyn siihen löydätte lukemalla viestini sivulla 13 (on se toka viesti).[öf]

Draco oli paljastunut.
"Öööh. Sori, täytyy mennä," Hän sanoi ja ilmiintyi pois.
"Eih," kaikki huokaisivat ja menivät jatkamaan uniaan.

Parantajat häärivät Omppulin vieressä kunnes olivat saaneet häne kuntoon.
"Neidin pitänee jatkaa uniaan sillä kello on kuusi aamulla," tksi parantajista sanoi.
"Taidan jättää väliin," Omppuli sanoi.
"Minäkin valvon jos sinäkin," Daniel sanoi jääräpäisesti.
"Sinun pitäisi..." Omppuli aloitti, mutta Daniel keskeytti.
"Ei, minä valvon kannssasi."


Azkabanin katolla tapahtui jotain kummallista. Katolla makasi Voldemortin ruumis ja sen rinnalla seisoi mies.
"Olit hyvä tyyppi ja kova kaveri koulussa," Mies sanoi. "Olisi ollut hauska tutustua ehkä hieman enemmän."
"Mutta nyt meidän on kohdattava kova mailma yhdessä," Mies jatkoi. "Jos viettäisimme tässä pienen hetken yhdessä ja, sitten kohtaisimme sen mikäon kohdattava." Pienen hiljaisuuden jälkeen mies kaappasi Voldemortin ruumiin ja hyppäsi.
"Mitä teet!" Kuului jostain miehen korvan juurelta. Hän katsoi äänen suuntaan ja huomasi Voldemortin olevan elossa.
"No me kuollaan yhdessä," Mies sanoi juuri ennen iskeytymistä maahan. Voldemort oli lopultakin täydellisesti kuollut... Hänen mukanaan myös Sepe.

Sepe heräsi hätkähtäen.
"Olipa uni," hän huokaisi. Sepe asteli portaita alas ja puoli välissä majatalon ruokalaan vieviä portaita hän kuuli hälinää.
"Sanoikose sinullekkin, että 'mitä teet'?"
"Juu."
"Sainoitko sinäkin jotain?"
"Joo."
"oliko..."
"...se..."
"...elossa?"
Uskomaton hälinä laantui Sepen astuessa huoneeseen.
"Näitkö sinä sen saman unen?" Nat kysyi.
"Ai sen jossa minä ja Voldemort kuoltiin yhdessä?" Sepe ihmetteli.
"Juuri sen. Kaikki näkivät saman unen, mutta olivat itse se joka hyppäsi Voldemortin kannssa," Nat selitti.
"Kuka näitä unia ohjailee?" ihmetteli...

[Gustaffsson]

...Sieppeli, joka näytti erittäin väsyneeltä.
"Ja missä Draco ja Gertsi ovat?" Gustaffsson kysyi.


Gertsi heräsi. Hän istui Pyhän Mungon penkillä, eikä tajunnut miten oli sinne joutunut. Hän oli vain nähnyt typerää unta jossa hän hyppäsi Voldemortin kanssa Azkabanin katolta...
Hän huokaisi ja lähti kohti Vuotavaa Noidankattilaa.


Draco mietti. Kosto ei ollut onnistunut. Mikään niistä. Kaikki olivat vielä elossa. Mutta siihenkin tulisi muutos. Daniel ja Omppuli eivät vielä tienneet mitään hänen tappoyrityksistään. Hän lähti edelleen tajuttoman Zenzibarin viereltä Danielin ja Omppulin huoneeseen. Omppuli näytti heikolta, joten myrkky oli edes jotenkin vaikuttanut. Daniel istui hänen vierellään, niinkuin aina.
"Hei, Draco" Daniel sanoi. Draco osoitti ovea sauvallaan.
"Umpiovius!" hän sanoi ja ovi naksahti kiinni.
"Mitä sinä teet?" Daniel ihmetteli. Draco osoitti sauvallaan nappia, jolla parantajat sai kutsuttua.
"Hajothus!" hän sanoi ja nappi tippui lattialle.
"Lopeta!" Daniel sanoi tiukasti ja otti oman taikasauvansa esiin.
"Karkotaseet!" Draco huusi. Danielin sauva lensi Dracon toiseen käteen.
"Draco, mitä sinä teet?" Omppuli kuiskasi heikosti.
"Nauti esityksestä, Omppuli" Draco sanoi pahaenteisesti osoittaen Daniloa molemmilla sauvoillaan.
"Ai niin" hän sanoi, "Tulejo Omppulin sauva!" Draco loitsi. Omppulin sauva lennähti yöpöydältä hänen luokseen. Nyt hänellä oli kolme sauvaa, kaikki osoittamassa Danielia.
"Kidutu!" hän huusi. Danieliin iski kolminkertainen kidutuskirous, joka sai hänet vääntelehtimään lattialla ja karjumaan kivusta, kunnes Draco lopetti kirouksen. Omppuli itki sängyssään ja Daniel huohotti.
"Se oli vasta alkua" Draco sanoi ja laittoi sauvat taskuunsa. Hän nosti tärisevän Danielin pystyyn ja alkoi jakamaan avokätisesti nyrkiniskuja hänen naamaansa.
"Lopeta! Lopeta!" Omppuli kirkui. Daniel huohotti silmä mustana, nenä murskattuna ja huuli halenneena. Draco heitti Danielin pää edeltä seinään niin että hyllykkö kaatui Danielin päälle. Draco käveli lähemmäs osoittaen nyt vain omalla sauvallaan. Pahoinpidelty Daniel katsoi uhmakkaasti sauvaan.
"Älä katso, Omppuli" hän sanoi verestä paksulla äänellä. Omppuli yritti nousta, muttei kyennyt. Hänen sauvansakin oli Dracolla.
"Avada kedavra!"[/list]

[Omppuli]

Draco kääntyi yllättyneenä ja näki Omppulin sormista syöksyvän todella haalean tappokirouksen. Se oli melkein kuin hopeaa ja se lennätti Dracon vasten toista seinää.
"En pysty tappamaan ketään", Omppuli sanoi aivan kuin selitykseksi miksei Draco ollut kuollut. Pian Draco kuitenkin nousi seisaalleen ja osoitti taikasauvallaan Omppulia.
"Eli sinä kuolet ensin!" Draco sanoi ja sanoi jonkun loitsun. Omppuli tuijotti häntä ivallisesti.
"No olipa hieno tappikirous. Karkotaseet!" Omppuli sanoi, mutta mitään ei tapahtunut.
"Tainnutu! Karkotaseet!" Omppuli yritti, mutta mitään ei tapahtunut. Draco nauroi. Daniel ei pystynyt nousemaan lattialta, mutta näki kaiken todella selvästi.
"Kidutu!" Draco sanoi ja Omppulin muutenkin kärsinyt ruumis alkoi vääntelehtiä ja Omppuli huusi tuskasta kaksi kertaa kovemmin kuin tavallisesti.
"Lopeta!" Daniel huudahti. Draco lopetti hetkellisesti ja Omppuli hengitti pinnallisesti ja oli kalpea.
"Miksi - teet - näin?" Omppuli huohotti.
"Minun pitää saada kostoni!" Draco karjui hirmuisella äänellä.

Kun Gertsi saapui Vuotavaan noidankattilaan kaikki ryntäsivät häntä vastaan.
"Missä Draco on?"
"Me oikeasti jo luultiin että sinä yritit murhata Sieppelin!"
"...Missä..."
"...olet..."
"...ollut?"
"Oletko kunnossa?"
Gertsi oli järkyttynyt kysymysten tulvaa.
"Voisiko joku selittää!" Gertsi huusi metelin yli.

[Gustaffsson]

Draco nosti taikasauvansa osoittamaan Omppulia.
"Viimeinkin saan osan kostostani" hän sanoi.
"Et saa jos se minusta riippuu" Omppuli sanoi ja heitti Draco ensimmäisellä esineellä mikä käteen sattui, tyhjällä lääkepullolla. Se hajosi suoraan Dracon päähän ja hän valahti tajuttomana lattialle. Omppuli huohotti ja laskeutui varovasti sängyltä. Hän poimi taikasauvansa Dracolta ja sitoi hänet. Sitten hän ryömi kivuliaasti Danielin viereen.


Zenzibar heräsi. Ketään ei ollut lähettyvillä hänen huoneessaan. Missä kaikki oikein olivat? Hän tunsi suunnatonta kipua hieman kaikkialla kehossaan.


"Mihinkähän Draco meni? Entä jos hän meni Pyhään Mungoon?" Gertsi kysyi kun muut olivat kertoneet tarinan.
"Aivan. Omppuli. Daniel. Ja Zenzibar. He ovat vielä siellä" Sepe sanoi.
"Parempi mennä varmistamaan" Nat sanoi heti.
"Minähän en mene sen psykopaatin luokse edes kymmenen metrin keihäs mukanani" Sieppeli sanoi tiukasti.
"Jää sinä tänne" Kira sanoi ja nousi ylös.
"Tuletko sinä, Gustaa?" Sepe kysyi ovella.
"Minä en ole Gustaa! Ja taidanpa jäädä tänne" Gustaffsson sanoi.

[Pörri]

"Ei Draco ole sellainen!" Zenzibar tiuskaisi, kun muut olivat kertoneet tarinan hänelle "Varmasti komennutettu!"
"Me näimme, hän yritti tappaa Sieppelin!" Sepe sanoi.
"Mutta Draco ei ole sellainen! Ja te ette nähneet oliko Draco komennutettu vai ei!" Omppuli huusi.
"Zenzibar rauhoitu!" Kira rauhoitteli.
"Kuka haluaisi tappaa Sieppelin ja lavastaa minut syylliseksi?" Gertsi ihmetteli.

[jossujb]

"Öh, Voldemort?" Sanoi Sepe.
"Älä viitsi. Hän on kuollut."
"No joku katkeroitunut kuolonsyöjä sitten."
"Luulisi, että kuolonsyöjät olisivat onnellisia vaan vapaudestaan, eivätkä vaivautusi komennuttamaan mitään Dracoja murhamiehiksi." Kira sanoi, hiukan ehkä tympääntyneesti.
"Fakta kuitenkin on, että Sieppeli oli joutua vakavan henkirikoksen uhriksi, ja jos todisteita komennuksesta ei löydy, niin meidän on pakko todeta Draco syylliseksi." Gertsi totesi aika rauhallisesti ja hitaasti miettien.

"Ei! te ette voi syyttää minun mietäni mistään, ennen kuin häntä on kuultu! Minä olen varma, ettei minun oma rakkaani syyllistyisi mihinkään!" Zenzibar vauhkosi ja huitoi vimmatusti käsillään.
"Älä nyt hyvänen aika tuollalailla riuhdo, ei tässä mitään tuomioita ole vielä kivee hakattu. Tottakai me kuulemme ensin Dracoa." sanoi Kira ja rauhoitteli Zenzibaria hyssyttelevällä äänellä ja pitämällä tätä olkavarresta. "Menemme toki kysymään häneltä. Missä huoneessa hän on?"

Kira ja Zenzibar kävelivät kärjessä Pyhän Mungon käytävää pitkin, Sepe ja Gertsi tulivat perästä. he olibvat lähestymässä huonetta jossa Dracon oli määrä olla, mutta huoneesta tuli ulos parantaja, joka pysäytti heidän seurueensa.

[Zenzibar]

"Ah, tehän olette sen pojan seuruetta joka tuotiin tuohon huoneseen äsken? Sen vaaleatukkaisen joka sai pullosta päähänsä?" Parantaja tiedusteli.
Zenzibar nyökkäsi heikosti. Käveleminen verotti hänen voimiaan entisestään, ylös nouseminen ei ehkä ollut paras mahdollinen ratkaisu.
"No voisitteko te sanoa hänelle, että haava hänen päässään oli aika paha ja siihen tarvitaan tikkejä. Ei ole myöskään hyvä nousta vuoteesta näin aikaisin."
Monta suuta aukesi ällistyneinä. Kira sai kuitenkin kysytyksi. "Anteeksi mitä? Eikö Draco ole huoneessaan?"
Parantaja rypisti otsaansa. "Ei. Minä luulin että te tiedätte missä hän on."
Pörri huokaisi. "Hän on siis kadonnut. Ikävä sanoa Zenz, mutta näyttää ikävästi siltä, että Draco on karannut- Zenzibar!"
Zenzibarin tuskat yltyivät entisestään ja hän tunsi näkökenttänsä sumentuvan. Viimeisenä hän näki Pörrin huolestuneet kasvot yläpuolellaan.

Draco istui Azkabanin raunioissa, paikassa jossa Voldemortin ruumiin olisi pitänyt olla. Draco olisi halunnut nähdä Pimeyden Ruhtinaan, varmistaa, ettei tässä enää pihissyt henki. Jonkun kuolonsyöjistä oli täytynyt siirtää ruumis. Mutta kenen?

Zenzibar näki unta, tai välähdyksiä Dracosta ja Voldemortista. Voldemort oli unessa elossa ja he suunnittelivat Dracon kanssa hyökkäystä.
"Miten on Draco. Haluatko tappaa sen suloisen petturi vaimosi itse, vai teenkö minä sen puolestasi?" Käärmemäinen ääni kysyi.
"Teen sen itse, Herrani."

"EII!"

[Gustaffsson]

"Zenzibar, mikä on?" Pörri kysyi. Zenzibarin näkökenttä pyöri kuin väkkärä ja asettui lopulta aloilleen. Hän makasi jälleen huoneessaan. Muut olivat hänen ympärillään Danielia, Omppulia, Sieppeliä ja Gustaffssonia lukuunottamatta.
"Pyörrytti. Minä vain..." Zenzibar aloitti, mutta sitten hän värisi ja alkoi itkemään.
"Mitä?" Kira kysyi.


"Daniel?" Omppuli kysyi hellästi. Daniel nosti päätään ja näytti siltä ettei hän heti tajunnut kuka hänen vieressään istui.
"Omppuli, mikset sinä ole vuoteessasi?" Daniel kysyi ihmeissään.
"Minä voin jo ihan hyvin. Olen vain niin huolissani... kuinka voit?" Omppuli kysyi.
"Mitä nyt koko kehoni tuntuu olevan säpäleinä" Daniel sanoi kohauttaen olkiaan. Tuli hetken hiljaisuus. Sitten Daniel kuuli nyyhkäisyn ja näki että Omppuli itki.
"Mitä?" Daniel kysyi.
"T-tiedätkö miten kaameaa se oli minulle? K-kidutuskirouksia ja n-nyrkiniskuja... Se oli sanoinkuvaamattoman kamalaa..." Omppuli nyyhki.
"Omppuli, olen kunnossa... ei mitään hätää" Daniel sanoi rohkaisevasti.

[Omppuli]

"Etkä ole! Näen tästä varmaan joka yö painajaisia!" Omppuli itki. Daniel näytti avuttomalta.
"Minä paranen pian", Daniel vakuutti.
"Mutta jos vahingoitut uudestaan niin minä..." Omppuli ei pystynyt jatkamaan puhettaan, koska itki niin pahasti. Daniel ei ollut ikinä nähnyt Omppuli sellaisena. Omppuli oli painanut päänsä käsiinsä ja vapisi aivan hillittömästi. Kun Omppuli kohotti päätään, Daniel näki turvonneet silmät ja märät posket.

"Missä Draco on?" Zenzibar itki.
"Minua se ei kiinnosta ollenkaan", Sieppeli tuhahti. Hän oli yhä peloissaan ja vihainen siitä että Draco oli yrittänyt murhata hänet.
"Ehkä hänet oli komennettu", Kira lohdutti.
"Tuskinpa", vastasi Gertsi.
"Mistä sinä sen tiedät?" Zenzibar tiukkasi.
"Minä näin hänet äsken", Gertsi sanoi.

[Gustaffsson]

"Mitä?" Zenzibar ihmetteli.
"Kun heräsin... jostain syysytä täällä.... Näin Dracon tulevan ja menevän Omppulin ja Danielin huoneeseen. Hän mutisi koko ajan jotain kostosta" Gertsi sanoi.
"Ja nyt sen kerrot?" Kira ihmetteli.
"En pitänyt sitä huomion arvoisena asiana" Gertsi mutisi.


Sieppeli käveli Gustaffssonin huoneeseen. Se oli tyhjä. Hän kiinnitti huomiota pöydällä olevaan avonaiseen kirjekuoreen, jossa oli Pyhän Mungon vaakuna. Sieppelin uteliaisuus heräsi ja hän luki kirjeen.

Diagnoosi: Vakava stressi, väsymys
Seuraukset: Ilman muutaman viikon lomaa raittiissa ilmassa ja päivittäistä lääkitystä saattaa seurauksena olla vakava sydänkohtaus.

"Uteliaisuus ei aina ole hyve, Sieppeli" Gustaffsson sanoi hänen takanaan ja laski kätensä Sieppelin olalle.