(ääh sieppeli ehdit ensin.. mutta onneksi minu pitää vain hieman muokata tätä...)
"Kaikki eivät pääse siihen kisaan."
He käntyivät katsomaan taakseen ja näkivät Dracon seisovan ovensuussa. Kukaan ei ollut huomannut tämän siirtyvän nurkasta oven suuhun.
"Zenzibar ei ainakaan voi lähteä mihinkään ja minähän en poisti vaimoni viereltä!" Draco sanoi tuon kaiken todella kolkosti ja Pörriä alkoi ihan pelottaa.
"Draco, oletko sinä kunnossa?" Hän kysyi epäröiden.
Draco katsoi Pörriin muttei vastannut mitään, vaan kääntyi kannoillaan ja lähti.
Toiset loivat hänen jälkeensä outoja katseita.
Zenzibarin sängyn vierellä Draco mumisi taas itsekseen. Tällä kertaa sanoissa oli kolkko sävy.
"MInä kostan puolestasi kulta. He veivät minun kostoni, joten minä kostan heille. Saat nähdä kulta. Kukaan ei pilaa minun kostoani. KUKAAN EI PILAA MINUN KOSTOANI!"
muoks// Pieniä muutoksia, ei mitään vakavaa... Sieppeli, minähän uuten laitan täytäntöön sen Dracosta pahis suunnitelman x) [[niin teki

]]