Siili kuitenkin ravisteli itsensä hereille omasta paniikistaan.
"Ei se haittaa! Meidän pitää vain sitten treenata Pinsiriä enemmän, kunhan olemme täältä selvinneet!" Hän huudahti vahvana ja Dunsparce nosti päätään, "mennään Dunsparce!"
Pieni maakäärme lennähti siihen, mihin Pinsir oli kadonnut ja sihisi. Geodude valmistui uudelleen taisteluun, nyt jo epäillen vastustajansa kykyjä.
"Hyvä on, " Brock hymyili, "Geodude, takl-"
"Alistus!" Siili huusi nopeammin ja Dunsparce reagoi heti. Pieni maakäärme syöksähti kohti Brockin Geodudea, joka ei ehtinyt väistää. Pokemonit osuivat toisiinsa ja Dunsparcen vauhti lennätti Geoduden maahan kovalla voimalla. Hetken ne olivat molemmat hieman pyörryksissä, kunnes Geodude havahtui, tarraten vastustajaansa hännästä, lennättäen sen maahan. Dunsparce kierrähti ympäri maassa ja nousi pienille heiveröisille siivilleen.
"Sparcesparce..." Se valitti.
"Hyvä!" Brock kehui, "näytät kouluttaneen Dunsparcesi hyvin, se on oikein vahva! Mutta mitäs se tälle voi? Geodude, puolustuskihara ja sitten taklaus!"
Ilma kiersi hetken Geoduden ympärillä, kun se kovensi itseään ja kestävyyttään. Dunsparce pyörähti väärinpäin katsoakseen kouluttajaansa.
"Öh-, " Siili ei heti keksinyt mitään hyökkäystä, joten hän sanoi ensimmäisen, joka tuli hänelle mieleen, "haukottele?"
Dunsparce pyörähti takaisin ympäri ja päästi kaiken väsymyksensä pihalle. Maakäärmeen haukotellessa vahva haukotus tarttui muihinkin ja kohta myös Brock haukotteli. Geodude, joka oli lähdössä taklaamaan, jäi ravistelemaan itseään pysyäkseen hereillä.
"Ja sitten hyökkää!" Siili innostui nähdessään miten Geodude oli väsymässä. Dunsparce, joka olisi voinut jäädä suoraan haukottelusta nukkumaan, ryhdistäytyi, ja hyökkäsi jälleen Alistuksella. Brockin Geodude ei ehtinyt tälläkään kertaa väistämään hyökkäystä, vaan se löysi kohta itsensa jälleen maasta. Tällä kertaa se ei jaksanut enää nousta ylös, vaan se sulki onnellisena silmänsä ja nukahti. Brock kutsui sen naureskellen pois Pokepalloonsa nukkumaan.
"Oikein hyvä, " hän kehui jälleen, "toimiikohan sama Onixiin?"
Näppärästi Brock nappasi vyöltään toisen pokepallon, kutsuen sieltä suuren kivikasan... Ei, ei kivikasan. Jättiläismäisen kivikäärmeen, jonka ruumis koostui erikokoisista kivistä.
Siili nielaisi sylkeä suustaan peloissaan.
"Onix, sido Dunsparce!"
Käskyä todellen Onix hyökkäsi hieman väsyneen maakäärmeen ympärille, sitoutuen sen ympärille. Siili kiljahti kauhusta, kun jättiläismäinen kivikäärme kuristi hänen Dunsparceaan.
"Dunspa-!" Maakäärme äänteli kivuissaan.
"RIITTÄÄ!" Siili huudahti kauhuissaan. Heti äänen kuultuaan Onix hellitti, katsoen hänen omistajansa haastaneen kouluttajan.
"Riittää, " Siili pyysi silmät punertuen, "me emme ole vielä valmiita tähän. Päästä Dunsparce, ole kiltti."
Taustalla Brock nyökkäsi ja kutsui Onixinsa takaisin. Pieni maakäärme tipahti voimattomana maahan ja Siili juoksi äkkiä sen luokse.
"Spaarce..." Se sanoi, onnellisena siitä, että Siili oli ottanut sen syliinsä.
"Hyvä kouluttaja tietää rajansa, " Brock kertoi, astuen itse myös taistelukentälle, "teit oikean päätöksen. Sinulla ja Dunsparcellasi on vahva side, kouluttaudu vielä hetki niin minä olen täällä odottamassa sinua! Olen varma, että seuraavalla kerralla kun tapaamme, minulla ja Pokemoneillani ei ole mahdollisuuksia." Hän otti taskustaan Potionin ja paransi sillä Dunsparcen, joka jo kohta heilutteli häntäänsä iloisena.
"Sinä taistelit todella hyvin!" Siili kehui luovutushäviöstä huolimatta iloisena, halaten maakäärmettä lämpimästi.
"Entäpä te?" Brock nosti katseensa Sipiin ja Gusiin, "haluatteko te otella... Kunhan saan Geoduden hereille?"
Sip vislasi, ottaen salimerkkinsä esille, koputtaen harmaata timantin muotoista salimerkkiä. Brock tuijotti hetken, tajuten sen pienen hetken päästä mistä oli kyse.
"Tuskin minäkään, " Gus nosti kätensä ilmaan, "olen vain kasvattaja." Silloin Sip tarttui häntä hihasta, vetäen alemmas pystyäkseen kuiskaamaan jotan hänen korvaansa.
"Mudkip on vesityyppiä. Saisit helpon voiton täältä jos lähtisit kokeilemaan. Suurempitasoiset Pokemonit kunnioittavat kouluttajaa, jolla on salimerkkejä, " hän sipitti.
"En kehtaa nyt kun Siili juuri luovutti, " Gus vastasi tytölle, joka päästi irti hänen hihastaan, katsoen häntä happamasti. Sitten Sipi lähti kävelemään pois salista, jättäen kaksi muuta (+ Siilin vanhemmat) oman onnensa nojaan.
"Kasvattajako?" Brock kysyi kiinnostuneena, "kasvattajia ei joka kulman takaa löydy. Voinko kysellä sinulta kasvatusmenetelmistäsi?"
Siili aavisti, että kyseisen kaksikon keskustelussa saattaisi vielä mennä pitkään, joten hän kutsui äkkiä Pinsirin takaisin maan alta, kiitti hätäisesti Brockia siitä, että otti hänet vastaan, juosten sitten äkkiä Sipin perässä ulos salista.
Hänen päästessään ulos koko rakennuksesta, hän löysi kuin löysikin Sipin ulkopuolelta seisoskelemasta. Tyttö näytti jokseenkin happamalta. Rohkaisten itseään Siili lähti kuitenkin puhumaan hänelle.
"Tuota-..." Hän ei aluksi meinannut keksiä mitä sanoisi. Sip katsoi poikaa kysyvästi.
"Kuule, kun olen nyt jo treenannut niin paljon Gusin kanssa, niin voisitko... Voisitko sinä välillä opettaa meitä? Sinä olet kokenut niin paljon enemmän kuin Gus tai minä."
Sipi tuijotti hetken, mutta hymyili sitten.
"Tietenkin voin auttaa. Ja tiedän tasan mitä tarvitset siihen, että Pinsir tottelee sinua paremmin Tule, käydään poimimassa vähän marjoja."
"Marjoja? Miksi marjoja?" Siili ihmetteli, kun he lähtivät kävelemään.
"Pinsir ei vielä luota sinuun. Monet pitävät nopeinta tapaa päästä Pokemonin sydämeen olevan taistelu, mutta todellisuudessa siihen on aivan toinen keino: Ruoka."
"Luottaahan Gusinkin Pikachu Gusiin. Ei hän antanut sille kuin pari makkaraa, ja leipää eilen, ja tänään nameja ja se sai nuolla ketsupit lautaselta... Ja puolet pihvistä..." Siili rupesi miettimään.
"Ja Pinsir oli sen kaiken aikaa pallossa, " Sip muistutti, "kyllä sinuakin ärsyttäisi, jos viettäisit elämäsi piilossa kun muut herkuttelevat."
"Joten miksi juuri marjoja?" Siili ihmetteli, "eikö pihvi tai jokin olisi tässä tapauksessa parempi."
"Marjat ovat ilmaisia, niistä saa tehtyä Poffineita ja Pokemonit rakastavat niitä. Poffineita siis. Niitä on eri makuja, ja jokainen Pokemon tutkitusti pitää niistä jostakin. Jopa tuo, " Sip kertoi, nyökäten Duskulliin, joka tuli tytön perässä. Siili nyökkäsi, hyväksyen kaiken mitä kokeneempi kouluttaja kertoi.
He suuntasivat kahdelleen kohti metsän laitaa, josta heti löytyi runsaita marjapuskia. Sip osasi kertoa jokaisen marjan nimen ja erikoiskyvyn ja Siili kuunteli tarkkaan. Jossain vaiheessa paluumatkalla Siilille nousi mieleen kysymys, jota hän oli miettinyt jo pitkään.
"Eikö sinulla ole ikinä ollut muita Pokemoneja kuin... Kuin Empoleon?" Hän kysyi varovasti, peläten, että tyttö saattaisi romahtaa jos asia tuli puheeksi.
"Luxray ja Staraptor, " hän sanoi nopeasti, "mutta minä vapautin ne."
"Miksi?" Siili kysyi ihmeissään, tajuamatta yhtään minkälaisista Pokemoneista oli kyse.
"Koska minä luovuin kouluttamisesta, " Sip sanoi yhä nopeasti. Siilin katse siirtyi heti Duskulliin, joka oli itsekin poiminut marjoja ja mutusteli niitä tyytyväisenä.
"Ei tuo ole minun, " Sip huomasi pojan tuijotuksen, "se vain seuraa minua. Ei minulla ole yhtään Pokemonia jäljellä."
Siili räpytteli silmiään, kunnes Duskull heitti sitä yhdellä pienellä keltaisella marjalla. Marja ponnahti pojan otsasta ja kimposi niin lähelle hänen vierellään lentävää Dunsparcea, että maakäärme sai napattua sen ilmasta.
"Dunspar!" Se ilmoitti, kertoen, että marja oli maistunut hyvältä. Siiliä nauratti, ja hän ojensi Pokemonilleen toisenkin samanlaisen marjan taskustaan. Dunsparce nappasi marjan niin nopeasti hänen sormistaan, että oli syödä puolet Siilin sormista samalla.
Kun kaksikko oli keittämässä Sipin johdolla marjoista poffineita, Gus Pokemoneineen löysi heidät viimein.
"Siinähän te olette, " hän murahti, "olen etsinyt teitä kaikkialta!"
"Hyvä niin, " Sip totesi, "hei, Pikachu, ota koppi!" Hän jatkoi, napaten yhden poffinin ja heittäen sen sähköhiirelle. Poffini osui sitä nenään, kun se ei tajunnut ottaa sitä suullaan kiinni, ja Mudkip syöksyi syömään maahan pudonneen herkun.












