Pokémon - jatkotarina JMSVOM

Minä aloitan, sinä jatkat, ja yllättäen minä kirjoitan uudelleen.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Su Heinä 21, 2013 7:55

Samaan aikaan jossain toisessa päässä luolastoa Siili oli keksinyt kutsua Murkrowin ulos pallosta. Tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun lintu oli nähnyt ulkoilmaa pyydystämisen jälkeen, joten alkuksi se oli hieman pyörryksissä. Sitten se näytti vastalauseensa pyydystämiselleen hypähtämällä korkeahkon kiven päälle lähelle kattoa ja kääntämällä takalistonsa Siiliä kohti.
"Tule alas, " Sili yritti käskeä, mutta Murkrow tapitti jääräpäiseti pimeässä kiven päällä, "Tule alas!"
"Miksei se tottele?" Siili ihmetteli Sipiltä, joka seurasi kädet puuskassa vierellä, "miksi Pokemonit tuntuvat kohtelevan Gusia helpommin kuin minua?"
"Kyllähän Pikachukin pysyi aluksi hänestä kaukana, " Sip huomautti, "Pokemoneilla kestää hetki totutella ihmisiin. Sitäpaitsi, miltä sinusta tuntuisi jos olisit rakentamassa taloa ja sitten joku tulisi nappaamaan sinut pois ja viemään johonkin pimeään luolaan? Dunsparce oppi luottamaan sinuut, sillä pelastit sen, Pinsirkin opetteli ensin arvostamaan sinua ennen kuin se suostui kuuntelemaan sinua. Pokemonit eroavat luonteiltaan vain vähän ihmisistä, et saa keneltäkään arvostusta ellet arvosta heitä." Tyttö kertoi vanhemman kouluttajan vakavalla rintaäänellä. Siili katseli murheellisena linnun tummaa hahmoa, joka näkyi kiven päällä. Sitten hän sai pienen idean.
"Murkrow, katsoppas mitä minulla on, " hän sanoi kovalla äänellä, jotta tumma lintu varmasti kuuli hänet. Hän kaivoi taskustaan kimaltavan kiven, jonka hän oli sattunut poimimaan erään isomman kiven takaa matkallaan kohti tätä paikkaa. Sip näki kiven vasta nyt ensimmäistä kertaa ja kurkotettuaan pojan yli näkemään sen, hän mutisi, "Kuukivi..."

Lintupokemon kurkisti olkansa yli asiaa, mikä Siilillä oli kädessään ja raakaisi. Se pomppi heti oikeinpäin ja katseli kouluttajaa varuillaan.
"Minä en jaksa pitää tätä mukanani, " Siili selitti esittäen voimatonta, heitellen kimaltavaa kiveä kädessään, "voi kun joku kantaisi sitä puolestani."
Kuin käskystä, Murkrow lennähti alas maahan ja pomppi lähemmäs varovasti.
"Murkrow!" Se rääkäisi, käännellen päätään kuin vaanien kuukiveä. Siili kyyristyi alas linnun tasolle.
"Tehdäänkö diili?" Hän kysyi pieni virne huulillaan, "pidä sinä tätä, kun kuitenkin haluat. Sitten jos löydän jotain kivempaa, sinä saat senkin. Eikö ole kiva kivi? Kimaltava."
"Murkrow!" Lintu rääkäisi uudelleen, pomppien lähemmäs, näyttäen, että se tahtoi kiven. Se yritti napata kuukiven Siilin sormista, mutta poika veti sen itselleen.
"Äpäpäp, emme ole vielä sopineet millä saat tämän, " poika huomautti. Murkrow näytti nyrpeältä, mutta rääkäisi, kuin kertoen, että Siilin piti sanella ehdot.
"Sillä ehdolla, että sinä saat kaikenlaista kimaltavaa itsellesi, " Siili kertoi, "sinä lupaat totella minua jos pyydän sinua, ok? Ihan niin kuin Dunsparcekin. Ja minä lupaan myös pitää sinusta huolta. Välillä voi sattua, mutta olemme seikkailulla, jossa voimme löytää kaikenlaista hyvää syötävää ja paljon lisää kimaltavaa. Tahdotko tulla mukaan?"

Murkrow mietti hetken, käännellen päätään, tutkaillen kuukiveä ja Siiliä vuoron perään. Pari katsetta se soi myös Sipille, Duskullille ja Dunsparcelle. Sitten se rääkäisi, nousi siivilleen ja nappasi kiven joka oli yhä Siilin kädessä. Tällä kertaa se ei lentänyt kauas, vaan istasti pojan pään päälle tyytyväisenä saaliiseensa.
Hetken päästä Sip taputti, kun Siilin posket hohtivat ilosta punaisina.
"Noin oikea kouluttaja toimii, " tyttö kertoi tyytyväisenä, "loistavaa!"

Samaan aikaan jossain kauempana Gus tunsi nukahtavansa. Hän joutui ottamaan luolan seinästä tukea, kun pinkit pallerot laulelivat melodiaansa. Kaksi rakettiryhmäläistä ja heidän pokemoninsa olivat jo simahtaneet.
"Sip, nyt olisi hyvä aika tulla raahaamaan minut pois täältä..." Gus mietiskeli puoliääneen valuessaan alas ja torkastaessaan.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Su Heinä 21, 2013 8:31

Hereillä olon hetkenä Gus älysi tunkea sormet korviinsa. Laulu ei enää kuulunut kuin vaimeasti, ja hän onnistui pysymään hereillä. Valitettavasti miespuolinen rakettiryhmäläinen oli keksinyt saman jutun, ja nousi kankeana pystyyn sormet korvissaan. Hän potki nukkuvaa toveriaan muttei pystynyt herättämään tätä. Sitten hän huomasi Gusin, joka hänkin piti korviaan tukossa.
Rakettiryhmäläinen huusi jotain, mistä Gus ei saanut selvää korvien tukkimisen ja Jigglypuffien laulun läpi. Gusin Pokémonit olivat umpiunessa ja Digletiä hän ei saisi ilman käsiään pallostaan, joten hänen mieleensä tuli vain yksi vaihtoehto: rynnäkkö. Hän juoksi sormet korvissaan ja tönäisi kriminaalia koko elopainollaan. Rakettiryhmäläinen onnistui pitämään korvansa tukittuna, mutta lensi päin yhtä Jigglypuffia. Laulu loppui kuin seinään, kaikki Jigglypuffit katsoivat vihaisena rakettiryhmäläistä, jonka alla pyristeli yksi heidän lajitoverinsa. Sekunnin hiljaisuuden jälkene kaikki vaaleanpunaiset pallot olivat hänen kimpussaan. Näkymä oli suorastaan huvittava, mutta Gus ei ehtinyt nauttia tappelusta. Kun laulu oli loppunut, hän oli vapauttanut molemmat kätensä ja koittanut herätellä uinuvia Pokémonejaan. Valitettavasti toinen rakettiryhmäläinen heräsi ennen häntä. Jättäen toverinsa vaaleanpunaiseen ahdinkoon, hän kiinnitti heräilevän huomionsa Gusiin ja tämän Pikachuun, joka tuhisi autuaan unta. Gus nappasi molemmat Pokémoninsa mukaansa ja lähti juoksuun. Pian hänen takaansa kaikuva askelten töminä kertoi ainakin toisen takaa-ajajan olevan kintereillä.
"Herätkää, herätkää..." Gus maanitteli sylissään tuhisevia Pokémoneja juostessaan. Nainen oli häntä nopeampi ja saavutti, Gus tajusi, ja tämän huomatessaan kompastui. Ilmalentonsa aikana hän kääntyi vaistomaisesti kyljelleen suojatakseen Pokémonejaan. Hän tömähti kovaa kivilattiaan.
"Sainpas sinut nyt, senkin labramarsu!" nainen kiljaisi riemuissaan. Yhtäkkiä Gus tunsi kauhistuksekseen veitsen kurkullaan.
"Pikachu tänne!" nainen uhkasi. Gus mietti kuumeisesti pakotietä, kunnes huomasi kaiken käyvän parhain päin tottelemalla - hän tunsi sähköhiiren hieman liikkuvan tiukassa suojeluotteessaan.
"Minulla ei kai ole vaihtoehtoja..." Gus mutisi ojentaessaan Pikachun.
"HA! Minä tein sen! Minä varastin Pikachun! Ja se vielä nukkuu, voiko helpompaa saalista o... ohhoh..." rakettiryhmäläinen jähmettyi huomatessaan, ettei Pikachun, jota hän piti kaksinkäsin voitokkaasti ilmassa, silmät olleetkaan kiinni. Ne olivat auki, ja täynnä raivoa.
"Pika-CHUUUUUU!" sähköhiiri huusi ja vapautti poskistaan silkkaa sähköenergiaa. Nainen lennähti savuavana ja hiukset pystyssä taaksepäin, kertakaikkisen sekavassa olotilassa.

Samaan aikaan Sip katsahti kelloa; kaksi tuntia tuli juuri täyteen.
"Niimpä niin... aika mennä kiskomaan se tutkijanplanttu pois luolista tylsistyttämästä aivojaan..." hän tuhahti. Samalla Pikachun sähkönpurkaus kuului kaikuna luolia pitkin.
"Huomauttikohan Pikachukin aikarajan umpeutumisesta" Siili mietiskeli.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Su Heinä 21, 2013 8:48

Sipin ja Siilin ei tarvinnut kävellä pitkälle Gustin menemään suuntaan, kun he kuulivat juoksuaskeleita ja Gust ilmestyi heidän eteensä.
"Siinähän sinä! Mikä kes-"
"Lädetään!" Gust ei jäänyt tervehtimään. Hänellä oli yhä pokemoninsa kainaloissaan.
"Vihdoinkin olemme jostain samaa mieltä", Sip tuhahti.
Vasta parin tunnelimutkan jälkeen Gust uskalsi pysähtyä. Hänen hengityksensa hinkui ja yski jotain limaa ulos suustaan.
"Mitä ihmettä Gust?" Sip tivasi.
Tasattuaan hengityksensä Gust selitti parhaansa mukaan.
"Miksi ne haluaa nimenomaa Pikachun??" Siili ei ollut uskoa korviaan.
He kaikki katsoivat Pikachua. Sähköhiiri kallisti päätänsä kummissaan. Mikä näin viattomassa otuksessa kiinnosti maan vaarallisinta rikollisjärjestöä?
"Meidän täytyy mennä takaisin selvittämään välit!" Sip totesi lopulta.
"Eiköhän Jigglypuffit hoida sen puolen varsin mallikkaasti", Gust rauhoitteli. "Meidän pitää lähteä täältä ennen kuin he pääsevät etsimään Pikachua."

He eivät pysähtyneet kuin vasta päästyään luolan toiselle ulospääsylle. Edessä häämötti Cerulean Cityn siluetti.
"Nyt minä en päässyt tutkimaan luolaa", Gust huokaisi katsoessaan haikeasti taaksensa. "En ehtinyt löytää yhtäkään kiveä."
Sitten hän huomasi vierellään lentävän Murkrowin, joka mielissään kanniskeli jotain suussaan. Mitään varoittamatta Gust noukkaisi kiven sen suusta ja tutki sitä hämmästyksen vallassa.
"Ei kai tämä ole... Tämähän on-"
Tästä väliintulosta Murkrow ei pitänyt yhtään. Se hyökkäsi Gustin kimppuun ja nokki hänen päätänsä tarmolla. Siili ei käskenyt lintua lopettamaan, vaan virnisteli itsekseen.
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ma Heinä 22, 2013 3:02

Murkrow nappasi kiven nokkaansa ja siirtyi lentelemään leppoisasti Siilin viereen, mistä se mulkoili Gusia.
"Mistä sinä löysit sen kiven?" Gus kysyi hieroen päälakeansa.
"Se löytyi aika läheltä Mt. Moonin pääkulkuväylää." Siili sanoi.
"Ja minäkun luulin ettei niitä löytyisi kuin syvemmältä luolasta... Ostan sen sinulta! Maksan kohtuullisen hinnan." Gus sanoi toiveikkaasti.
"Se ei ole minun, annoin sen Murkrowille. Mutta voit yrittää vaihtokauppaa, se tykkää kiiltävistä esineistä." Siili selitti.
"Ei minulla mitään yhtä kiiltävää ole... mutta pistetään korvan taakse, mikäli tuo lintu ei nokkinut sitä irti." Gus mutisi.

Pian he saapuivat Cerulean Cityyn. Kaupungin Pokémon-sali oli kuuluisa vesityypin Pokémoneistaan, ja vesi näytti olevan pääteema kaupungin arkkitehtuurissa; suihkulähteitä oli joka puolella, ja kaupungin keskuspuistossa oli suuri lampi.
Mudkip heilutti innoissaan häntäeväänsä kuullessaan veden loisketta. Se hyppäsi roikkumaan Gusin ikäkuluun kangasreppuun, kiipesi sitä pitkin hänen olkapäälleen ja tiiraili sieltä heidän vieressään olevan suihkulähteen korkealle suihkuavaa vesivanaa. Mudkip katseli kaihoisasti, kuinka putoavat pisarat tippuivat altaan pintaan kuin sade.
"Muud..." se totesi silmät loistaen, ja katseli kouluttajaansa anellen.
"Vai että leikkimään? Tiedät mitä minä siitä ajattelen..." Gus sanoi yrittäen näyttää ankaralta ja tarttuen kaksin käsin Pokémonista kiinni.
"Pidä hauskaa," hän sanoi pokan pettäessä ja heitti Mudkipin altaaseen. Gus nauroi ja istui suihkulähteen reunalle.
"Hei! Ei nyt ennätettä leikkimään! Ceruleanin sali odottaa!" Siili protestoi.
"Mutta Mudkipilla on kivaa!" Gus sanoi ja osoitti Mudkipiä.
"Viisi minuuttia." Sip sanoi tylsistyneenä ja he kaikki istuivat altaan ääreen. Gus vapautti myös Magikarpin altaaseen, ja se liikuskeli vedessä laiskanlaisesti. Mudkip tarkasteli karppipokémonia ihmeissään ja kierteli sitä. Magikarp ei paljoa välittänyt, kunhan kiersi pientä ympyrää vedessä.
"Tälläisissä hetkissä on vain jotain niin rauhoittavaa..." Gus mietiskeli, katsellen kuinka Magikarp sukelteli ympäri allasta ja Mudkip viihdytti reunalla istuvia Dunsparcea ja Pikachua jahtaamalla omaa häntäeväänsä.
"Mitä minun kannattaisi tietää Ceruleanin salipäälliköstä?" Siili kysyi pian, hänen jatkuva innostuksensa ei antanut hänen keskittyä veden äärellä loikoiluun kovin kauaa, kun voitettava sali oli niin lähellä.
"Misty on nuorimpia Kannon salipäälliköitä, ja käyttää vesityypin Pokémoneja. Hänen salissaan on vesialtaat, joissa on pienet ponttoonikellukkeet maalta käsin taistelevia varten. Sinun Pokémonisi eivät ole heikkoja vesityyppejä vastaan, mutta eivät myöskään vahvoja." Sip sanoi.
"Joten tilanne on tasaväkinen? Tästä tulee helppoa." Siili sanoi innoissaan. Viisi minuuttia tuli täyteen ("Neljä ja puolipas, Gus protestoi nostaessaan vastahakoisen Mudkipin altaasta.) ja he lähtivät kohti Cerulean Cityn salia.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Ma Heinä 22, 2013 5:18

Salissa heitä oli ottamassa Mistyn sijasta vastaan mies.
"Salipäällikkö on uimahallissa", tämä ilmoitti. "Tuskin hän pahastuu, jos häiritsemme koodi yhden asialla"
Uimahalli oltiin rakennettu salin kylkeen, joten matka ei ollut pitkä. Uimala oli täynnä ihmisiä, mutta oranssitukkaista nuorta naista ei voinut olla erottamatta joukosta.
"Tämä poika haluaisi haastaa teidät otteluun", mies ilmoitti altaasta nousseelle salipäälikölle.
"Olenkin jo odottanut tarpeeksi pitkään uutta haastajaa", Mistyn keho suorastaan jännittyi innostuksesta ja katsoi nyt vieraisiin. "Ovatkos nämä vanhempiasi?"
Gust ja Sip katsoivat äimistyneinä toisiinsa. Heitäkö Misty tarkoitti? Siili hihitti.
"Eiiii!", he vastasivat melkein yhtäaikaa
"Anteeksi, en voinut tietää", Misty naurahti nolona ja vaihtoi nopeasti puheenaihetta. "Seuratkaa minua niin voimme heti otella."

Itse ottelupaikka oli uimahallia pienempi. Misty kävi nopeasti vaihtamassa kuivempaa päälle ja kaikki oli valmista.
"Näen että sinulla on kolme pokémonia", salipäällikkö huomautti. "Sinun tulee valita niistä kaksi."
"Mitä? Enkö voi käyttää kaikkia pokémonejani?" Siili yllättyi
"Täällä pelataan minun säännöilläni", tästä Misty oli tiukka.
Siili pyysi aikalisää ja meni neuvottelemaan tovereitensa kanssa.
"Misty tunnetaan hänen Starmiestaan, mutta kaikki eivät tiedä sen olevan puoliksi meedio- tyyppiä", Sip suputti Siilin korvaan. "Tiedän että et ole vielä otellut Mukrowilla, mutta sen pimeys-tyyppisyydestä saattaa olla hyötyä."
"Eli Dunsparce ja Murkrow siis", Siili nyökkäsi ja kääntyi takaisin Mistyn puoleen. "Olen valmis!"
"Aloitetaan siis!", Misty kutsui ensimmäisen pokemoninsa. "Staryu, tiedät mitä tehdä!"
Spoiler:
Kuva
Meritähti hyppäsi altaaseen ja katosi näkyvistä.
"Miten hyökätä pokemonin kimppuun, joka on veden alla...", Siili pohti ankarasti, mutta väläytti sitten hymyn. "Mutta sepä ei osaa lentää!"
Siili katsoi merkitsevästi Dunsparceen ja maakäärme nousi pienille siivilleen. Siitä oli tullut jo yllättävän taitava siinä.
"Luuletko noin helpolla pääseväsi karkuun", Misty hymähti itsevarmana. "Staryu, vesipyssy!"
Jostain vedestä nousi vesipatsas. Dunsparce väisti sen täpärästi, mutta sitä seurasi uusi vesisuihku.
"Dunsparce ei jaksa tuota loputtomiin", Gust nyrpisti suutaan.
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ma Heinä 22, 2013 5:58

"Salipäälliköt eivät muista mitään, " Sip murisi närkästyneenä Gusin viereltä. Poika katsahti tyttöä meinaten kysyä, että keskittyykö tämä lainkaan taisteluun, mutta joutui keskittymään itse taistelun seuraamiseen hetimiten, sillä altaassa tapahtui.
"Staryu, taklaa!" Misty huudahti. Vesi alkoi kuplia ja näytti siltä, kuin meritähti olisi pyörinyt veden alla ottaen vauhtia.
"Dunsparce-... Taklaa!" Siili huudahti vaikuttaen vähän säikähtäneeltä ja myös pieni maakäärme otti vauhtia. Staryu lennähti vedestä ilmaan ja ne molemmat törmäsivät toisiinsa hurjalla vauhdilla. Molemmat sinkosivat siitä myös erilleen.
"Ja siitä Staryu vesipyssy!" Misty jatkoi vielä, kun tilanne oli päällä. Staryu suorastaan hypähti ilmasta ja sen keskeltä (suusta?) lennähti uusi vesisyöksy.

"Väistä!" Oli jälleen Siilin käsky, jota Dunsparce ei edes ehtinyt toteuttaa. Veden voimasta sen lentomatka jatkui Siilin jalkoihin, johon maakäärme lyyhistyi märkänä ja voimattomana.
"Tämä ei ole vielä tässä, mene Murkrow!" Siili nappasi uuden pokepallon vyöltään näppärästi ja kutsui tumman korpin paikalle. Se rääkäisi heti ensimmäisenä, kivi yhä kynsissä.
"Älä tee tätä liian helpoksi meille, " Misty nauroi salin toiselta puolelta, "Staryu, jatketaan samalla!" Vesipokemon syöksyi takaisin veteen.

Silloin Siili ymmärsi kylmän faktan: Hän ei ollut ehtinyt treenata hetkeäkään Murkrowin kanssa. He olivat vasta ehtineet keskittyä luottamiseen, hän ei yhtään tiennyt mihin lintu kykeni.
"En minä tiedä, hämmästytä minut!" Siili parahti.
"Murrrkrow!" Lintu rääkäisi, kuin kertoen, että sen se osasi! Se lennähti lähelle vesirajaa ja teki /jotain/, mikä sai vedessä valmistautuneen Staryun hämmentymään.
"Mitä se teki?" Misty huomasi kysyvänsä, ennen kuin kukaan muu kuin Duskull (joka oli kummituspokemon, joten se tiesi mitä hämmästyttäminen oli [astonish]) ehti tajuta mitä tapahtui. Siili kuitenkin oletti, että lintu oli tehnyt jotain, ja ehti innostua.
"Sitten hyökkää yhtä julmasti, kuin hyökkäsit Gusin kimppuun!" Hän huudahti. Taustalla Gus murahti. Murkrow syöksyi veteen ja tökkäsi voimalla Staryun tainnoksiin. Ne molemmat nousivat pintaan, Staryu pyörryksissä ja Murkrow vain märkänä, kelluen kuin vesilintu.

Misty kutsui Staryun pois ja nappasi seuraavan pallon.
"Se oli hyvä taistelu! Mutta tämä ratk-"
"Seis!" Siili nosti kätensä ilmaan, "seis!"

Saliin nousi hiljaisuus.
"Mitä nyt?" Misty kysyi ihmeissään.
"Murkrow on ihan märkä nyt, se ei pysty lentämään, " Siili osoitti korppia, joka epätoivoisesti yritti puistella vettä sulistaan. Murkrow näytti jopa surkealta tuossa olotilassa.
"Minä luovutan toistaiseksi, " Siili jatkoi vakavana, "kuten edelliselläkin salilla... Toivottavasti tästä ei tule tapaa, mutta minusta emme ole ihan vielä valmiita tähän. Sain Murkrown näet vasta." Misty nyökkäsi ymmärtäväisenä ja nosti ryhtinsä.
"Siinä tapauksessa ymmärrän sinua. Sääntöjen mukaan joutuisit taistelemaan koko taistelun alusta asti, mutta tahdon tehdä nyt poikkeuksen: Jos vielä palaat, taistelemme yksi yhtä vastaan: Starmie ja Murkrow. Tahdon nähdä, miten saat sen koulutettua."
"Kiitos, " Siili kumarsi ja kutsui Murkrown pokepalloon, "Iäh, eikai se nyt homehdu siellä kun se on ihan märkä!" Hän jutteli itsekseen pokepallolle, johon Murkrow oli joutunut. Niin hän poistui salista Dunsparce olkapäällään.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ma Heinä 22, 2013 7:01

Sip tuli hänen perässään, mutta Gus viipyi vielä hetken.
"No mihin hän nyt jäi?" Siili ihmetteli.
"Luultavasti juttelemaan mukavia vesipokémonien hoidosta..." Sip mutisi. Hetken kuluttua Gus asteli salin portaat alas.
"Missä viivyit? Minun on käytävä Pokémon Centerissä!" Siili sanoi.
"Menkää te edeltä, tapaan teidät siellä. Käyn hieman asioilla." Gus sanoi ja lähti kävelemään vastakkaiseen suuntaan. Sip kohautti olkapäitään ja lähti kohti Pokémon Centeriä Siili kintereillään. Cerulean Cityn Pokémon Centerissä oli hieman ruuhkaa, joten he joutuivat jälleen odottamaan vuoroaan. Siili päästi Murkrowin vapaaksi, ja se istui hänen viereensä edelleen märkänä.
"Voi sinua, anteeksi etten harjoittanut sinua tarpeeksi! Sinä pärjäsit tosi hyvin" Siili pahoitteli. Murkrow päästi sovinnolliselta kuulostavan äänen.
"Käymme vain hieman treenaamassa, ja kohta minulla on jo toinen arvomerkkini!" poika innosti lintupokémonia. Samaan aikaan Gus palasi asioiltaan ja tuli heidän viereensä istumaan. Hänellä oli kädessään nahkakantinen kirja.
"Missä sinä kävit? Mikä tuo on?" Siili uteli osoittaen kirjaa.
"Kävin teetättämässä ottamiani valokuvia... ja tämä on pelkkä albumi." Gus sanoi.
"Ai... odotin jotain jännempää." Siili sanoi kuulostaen vähän pettyneeltä. Gus nauroi.
"Suurella seikkailullakin on tarpeen tehdä pieniä, jokapäiväisiä asioita." hän sanoi ja avasi albumin jostain alkupuolelta. Ne olivat melko uusia kuvia, ensimmäisessä oli Gus seisomassa matkavarusteissaan Professsori Oakin vieressä ("Vain hetkeä ennenkuin valitsin Pokémonini..." Gus kommentoi), toisessa oli kuva kameraan ihmeissään tuijottavasta Mudkipistä Reitti 1:n alkupäässä, kolmannessa kuva heistä kolmesta Pokémoneineen kuppilassa Viridian Cityssä, jossa Siili oli päättänyt pyrkiä Pokémon-liigaan, ja kaksi viimeistä kuvaa oli Gusista seisomassa salipäälliköiden vieressä, toisessa Brockin ja toisessa Mistyn.
"Tuon takia siis jäit vielä salille." Sip totesi.
"Professori Oak käski lähettää jokaiselle salipäällikölle yksilölliset terveiset... Oli melkoinen työ opetella sanottavat asiat ulkoa. Ajattelin samalla napsia kuvia..." Gus virnisti.
"Saanko katsoa?" Siili kysyi, ja Gus ojensi albumin.
"Minulla on hirveä ilme tuossa yhteiskuvassa," Sip valitti osoittaen mainitsemaansa kuvaa.
"Ja Kipzillä roikkuu juustoa suupielestä." Gus virnisti. Mudkip tuhahti.
Siili selasi albumin ensimmäiset sivut läpi, niissä nuoremman näköinen Gus istui työpöydän ääressä valkoinen labratakki päällään, kalasti Professori Oakin kanssa Palletin rannalla tai sitten oli kuvia Palletin lähialueiden villeistä Pokémoneista, Caterpieista ja Pidgeyistä. Koko albumin ensimmäisessä kuvassa oli pieni poika, jonka tunnisti Gusiksi vain punertavista hiuksista, aikuisen naisen ja miehen välissä. Naisella oli valkoinen hame ja hoitajan lakki, miehellä oli armeijan paraatiunivormu. Naisen vieressä seisoi Chansey, ja miehen vieressä oli ryhdikkäänä seisova Raichu.
"Ovatko he vanhempasi? Odottavatko he Palletissa?" Siili kysyi.
"Ei," Gus sanoi ja hymyili surumielisesti "he ovat kuolleet, kuolleet kun olin neljän tai viiden. Enkä edes muista heistä kovin paljoa... äiti oli kotoisin Pallet Townista, mutta isästä en tiedä paljoa, kumpikaan heistä ei ollut paljoa kotona. Äiti lähti vapaaehtoisena lääkintähenkilöstöön, kun sota syttyi. Oletettavasti hän tapasi isän siellä. Kun minä synnyin, sota oli yhä käynnissä... Äiti jäi silloin kotiin. Mutta hän lähti takaisin kun oli neljän... en tiedä miksi. Professori Oak, joka oli äitini hyvä ystävä, otti minut kasvatikseen. Tämä kuva on otettu hetkeä ennenkuin he lähtivät; isä oli lomalla, ja he lähtivät yhdessä. En koskaan tavannut heitä enää. Kun olin tarpeeksi vanha, Professori kertoi minulle että he olivat molemmat kuolleet." Gus kertoi.
"Olen pahoillani." Sip sanoi hiljaa, Siili ei tiennyt mitä sanoa, hän näytti lievästi pahoinvoivalta.
"Älä turhaan," Gus sanoi ja otti albumin takaisin, "he eivät varmaan olleet kovin hyviä vanhempia, kun jättivät minut. Isä olisi voinut erota armeijasta, ja äiti oli vapaaehtoisena... he olisivat voineet jäädä luokseni, jos olisivat halunneet. Sitäpaitsi," hän sanoi ja käänsi takaisin uudemmille sivuille, osoittaen kuvaa missä hän ja Oak olivat kalastamassa rannikolla. "Professori Oak on ollut loistava kasvatti-isä..."
"Sinähän voisit soittaa hänelle." Sip sanoi ja osoitti videopuhelimia Centerin seinällä. Gus katseli hetken videopuhelinta, ja käveli sitten sen luokse ja näppäili numeron. Puhelin soi viidesti, ennenkuin Professori Oak vastasi.
"Oakin laboratorio" vanha professori vastasi, mutta kuvassa näkyi vain seinää ja kattoa - kamera oli kaatunut puhelinlaitteen taakse.
"Professori, Gus tässä! Ja sinun puhelinkamerasi on tippunut..." Gus totesi.
"Gus, poikaseni! Varjelkoon, niimpä onkin... labra on ollut melkoisessa sekasotkussa sen jälkeen kun lähdit... en itse meinaa ehtiä pitämään kaikkea järjestyksessä. Kas noin..." Professori sanoi nostaessaan kameran takaisin laitteen päälle.
Spoiler:
Kuva

"Odottelin soittoasi jo pari päivää sitten, kun Brock soitti ja kertoi tavanneensa sinut. Oletko vielä Pewterissä?" Oak kyseli.
"Ei, olemme jo Ceruleanissa." Gus sanoi samalla kun Mudkip kiipesi hänen olkapäälleen.
"Kuinka Mudkip jakselee? Onko sen kanssa ollut ongelmia?" Oak kysyi.
"Se voi oikein hyvin - ja ainut ongelma on se, että palaan sen takia takaisin 10-vuotiaan henkiselle tasolle. Se on niin leikkisä." Gus virnisti. Oak nauroi, mutta nauru muuttui hämmästyneeksi äännähdykseksi kun Pikachu kömpi katselemaan toisen olkapään yli.
"Ai niin, tässä on ensimmäinen pyydystykseni - ensimmäinen Viridianin metsässä vastaan tullut Pokémon, ja se lähti mukaan makkaralla viekottelemalla." Gus sanoi hivenen omahyväisesti.
Siili ja Sip pysyttelivät penkillä ja antoivat Gusin puhua rauhassa, mutta hetken kuluttua Gus viittoi heidät viereensä.
"Brock kieli minulla olevan matkaseuraa..." Gus selitti hiljaa.
"Päivää! Toivottavasti olette sietäneet kasvattipoikani tutkijanpuheita... hän jää helposti selittelemään asioiden taustoja ilman että keskittyisi itse asiaan!" Oak nauroi.
"Hädin tuskin," Sip murahti.
"Hei, minä tunnen sinut!" Oak sanoi yhtäkkiä, "olet Sip, eikö?"
"Kyllä..." Sip sanoi hämmentyneenä.
"Tunnen isoisäsi - käymme harva se viikonloppu parilla lyhyellä naapurin baarissa - ja hän puhuu sinusta usein, ja esittelee valokuvaa sinusta. Hän ilahtuu kun kuulee sinun olevan taas liikkellä." Oak sanoi.
"Kerro terveisiä... ja sano että tulen käymään kun Kanto-kierroksemme on ohi." Sip sanoi edelleen hieman häkeltyneenä.
"Ja kun kerran olette Ceruleanissa, käykää Billin luona - hänellä on mökki Ceruleanista pohjoiseen. Olen puhunut hänestä usein, Gus, mutta et ole tainnut tavata häntä, olen kertonut hänelle sinusta ja hän varmasti ilahtuisi visiitistä. Mutta minun on nyt mentävä - pitäkää huolta toisistanne ja lippu korkealla! Soittele seuraavasta kaupungista, poikaseni!" Oak sanoi ja lopetti puhelun.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Ma Heinä 22, 2013 8:11

"Sopisiko se teille?" Gust kysyi porukalta.
"Mikä ettei! Matkalla voin treenata Murkrowin kanssa", Siili innostui.

Ceruleanin ja tie 25:den erotti joki, jonka ylitsi oltiin rakennettu silta. Sen eteen olti isketty maahan ilmoituskyltti, jossa luki:
Voita sillan viisi kouluttajaa ja voita kultahippu! Tapahtuman sponsoroi RR.
"Tämähän on kuin juuri sinua varten", Sip läimäisi rohkaisevasti Siiltä selkään.
Viisi ottelua putkeen oli raskas urakka, mutta mikään ei estänyt voiton tavoittelua.
"Murkrow, yövarjo!" Siili käski.
Nidorina luhistui iskun voimasta ja pyörtyi. Pokémonin kouluttaja kutsui sen takaisin palloonsa ja kiitti ottelusta.
"Se oli viimeinen!" Siili hihkaisi. "Missä on palkintoni?"
"Onneksi olkoon!" mies ilmestyi yhtäkkiä varjoista. "Taistelitte oikein hienosti. Tässä on palkintonne..."
Kultahippu oli suunnilleen peukalon kokoinen. Siili nosti sen vasten aurinkoa.
"Katso Murkrow kuinka se kiiltää!" poika ihasteli. "Tahdotko sen?"
"Murkrow!" vastaus oli myöntävä.
"Mutta sinä et voi kantaa näitä kaikkia..." Siili tajusi. "Mitä meidän pitäisi tehdä?"
Yskäisy herätti heidät tajuamaan, että kultahipun antanut mies oli yhä heidän seurassaan.
"Muuten, huvittaisiko teitä liittyä Rakettiryhmään?" mies kysyi puolihuolittomasti. "Olette varmaankin kuulleet meistä? Työetumme ovat hyvät ja tutustuisitte moniin pokémoneihin- heti kun olette varastaneet ne."
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ma Heinä 22, 2013 9:12

Sipi jähmettyi paikallensa. Ennenkuin kukaan ehti kieltää, hän oli jälleen alkanut täristä.
"Mikäs neidille tuli?" Mies kysyi, yrittäen kai kuulostaa kohteliaalta.
"Meitä ei valitettavasti kiinnosta mikään mikä liittyy Rakettiryhmään, joten näkemiin ja-" Gus sanoi ärtyisästi ja meinasi tarrata Sipin kädestä vaikka sitten raahatakseen tämän pois, mutta myös kultahipun antanut mies tarrasi toisesta.
"Kiinnostaisiko neitiä? Näen, että olet vahvaluontoinen kouluttaja. Voisimme tarvita jotakuta sinun kaltaistasi, " mies hymyili oikein hurmaavasti. Siili peruutti vaitonaisesti hieman kauemmas, mutta Gus pysyi kiinni Sipin toisessa kädessä, nyhtäen tätä puoleensa. Tytön tyhjä katse oli lukkiutunut maahan.
"Sip, ei sinun tarvitse kuunnella häntä, lähdetään pois, " Gus puhui järjen äänellä. Hän ei kuitenkaan tiennyt kuuliko tyttö mitään. Veri oli jälleen kadonnut hänen kasvoiltaan.

"Duuskuull, " Kummituspokemon ilmestyi tällä kertaa Rakettiryhmän miehen pään sivulle. Sen punainen silmä kuitenkin katsoi Sipiä miehen ohitse.
"Mikä sinä olet?" Mies huomasi kummituksen vierellään, katsoen sitä säikähtäneesti. Sip nosti katseensa Duskulliin ja hänen katseensa oli täysin lasittunut.
"Enköhän... " Sipin ääni oli jopa pelottavan kaikuva sillä hetkellä, mutta hänen huulillaan oli jonkinlainen hymyntapainen, "minä ole leikkinut Rakettiryhmäläisten kanssa tarpeeksi."
"Duskuuull, " kummituspokemon oli samaa mieltä.
"Kiroa, " Sip sanoi kylmästi miehen ohitse ja Duskull otti käskyn vastaan.

"Ei kouluttaja saa laittaa Pokemonejaan ihmistä vastaan!" Mies huudahti.
"Duskull ei ole minun, " Sip riuhtaisi itsensä irti molempien miespuolisten henkilöiden otteesta, "enkä minä ole enää kouluttaja." Hän jatkoi peruuttaen Gusin vierelle. Mies katsoi säikähtäneesti Duskullia, jonka punainen silmä hohti karmivasti. Ilma väreili violettia, kummitusmaista valoa, ja kohta mies kiljui, kuin jokin olisi tunkeutunut sen päähän.
Gus ja Siili katsoivat vierellä säikähtäneenä, mutta Sip piti päänsä ylhäällä, nauttien miehen päänsisäisistä kauhuista. Kun mies vihdoin kaatui pyörtyneenä maahan, Duskull ilmestyi tyytyväisenä Sipin vierelle ja tyttö lähti kävelemään pois.

"Älä ärsytä enää kummitusmagneettia..." Gus mutisi puoliääneen, tarkoittamatta sitä kuitenkaan.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ma Heinä 22, 2013 9:42

He kävelivät vaitonaisina kohti niemenkärkeä, jonka päässä mökki jo näkyi. Sen katolla oli lautasantenneja kolmekin kappaletta, ja mökin vieressä surrasi generaattori. Mikään öljylampulla valaistava kalastusmökki tämä ei näköjään ollut.
"Bill... miksi se nimi kuulostaa niin tutulta." Siili mietiskeli.
"Eihän se mikään harvinainen nimi ole." Gus sanoi, mutta hänenkin päässään nimi aiheutti pientä muistamisenkipinää lähiajoilta. He kävelivät mökin ovelle ja koputtivat. Oven avasi tuttu mies - sama Bill, jonka he olivat pelastaneet Rakettiryhmän kynsistä Pewterissä.
"Hei! Pelastajani!" Bill huudahti iloisesti. Eevee juoksi mökistä ovelle tervehtimään yhtä suurella innolla kuin isäntänsäkin.
"Öh, hei taas!" Gus sanoi hieman häkeltyneenä.
"Toivoinkin yhyttäväni teidät vielä - onpa mukava että tulitte, en ehtinyt Pewterissä edes kunnolla kiittää! Mutta mistä löysitte mökilleni?" Bill kysyi.
"Noh, siinä onkin hassu tarina - emme tienneet tulevamme tapaamaan sinua - tai no, tiesimme - mutta emme tienneet- äh." Gus sopersi.
"Kuulostaa pitkästi selitettävältä," Bill nyökkäsi, "tulkaa sisään - keitän kahvit!"

Hetken kuluttua pöydässä höyrysi kahvi useasta kupista, ja Gus sai jotenkuten selitettyä tapaamisen syyt.
"Ah, sinä siis olet Samuelin otto- ja oppipoika! Hän on maininnut sinut usein, mutta en ole kiireiltäni ehtinyt käymään Palletissa asti." Bill pahoitteli.
"Niitä näyttääkin piisaavaan. Ei tämä ainakaan mikään mummonmökki ole." Gus sanoi katsellen ympäri rakennusta. Hiljalleen hurisevat tietokoneet täyttivät yhden seinän, ja toisella oli työpöytä täynnä mikroskooppeja, johdonpätkiä ja mikropiirejä. Ainoastaan siinä nurkassa missä he istuivat pöydän ääressä oli yleisen elämisen vaatimattomat välineet; pieni tiskipöytä ruoanlaittovälineineen, ruokailupöytä ja pieni sänky.
"En vain malta olla ilman projektia, jonka kanssa häärätä. Tiedätte varmaan Pokémonsäilytysjärjestelmäni?" Bill kysyi. Gus ja Sip nyökkäsivät, Siili pudisti päätään.
"Se toimii samalla periaatteella kuin Poképallo - säilyttää Pokémoneja digitaalimuotona! Mutta tämä voi säilyttää niitä tuhansia - ja niitä pystyy myös lähettämään maailman poikki kuin sähköpostiviestin. Tallentamalla Pokémonin yhdelle järjestelmän päätteelle - sanotaan vaikka Viridianissa - sen pystyy hetken kuluttua omalla käyttäjätunnuksellaan "nostamaan" järjestelmästä vaikka toisella puolella mannerta." Bill esitelmöi.
"Vau" Siili sanoi, yrittäen sisältää tämän teknologisen saavutuksen valtavuuden.
"Mutta se minun pikku leluistani... mietin millä kiittäisin teitä, ja nämä voisivat sopia teille." Bill sanoi, kaivaen jonkun laatikon kätköistä kolme paperiliuskaa.
"Siinä on kolme vapaalippua St. Annelle, loistoristeilijälle joka lähtee kerran viikossa Vermilion Citystä risteilylle. Minä olen liian kiireinen risteilylle, mutta te voisitte nauttia siitä minunkin edestäni." Bill sanoi hymyillen.
"Kuulostaisi kivalta, mutta en usko loistoristeilyn soveltuvan Pokémon liigan harjoitteluohjelmaani..." Siili sanoi kaihoisasti.
"St. Annella on muutakin kuin aurinkokansi, uima-allas, laivatansseja, karaoke tai seisova pöytä - siellä järjestetään myös kovan luokan Pokémon-otteluita." Bill sanoi.
"Kuulostaa jo paremmalta!" Siili virnisteli ja otti tarjotut liput.

He hyvästelivät Billin ja tämän Eeveen ja lähtivät takaisin kohti Cerulenia. Ilta-aurinko lämmitti mereltä päin, kun he kävelivät Hippusillan yli (sillan molemmissa päissä oli ilmoitus siltakisailun järjestäjien olevan parin päivän hermolomalla). Auringon lisäksi heitä lämmitti Billin antamat risteilyliput, ja Siiliä erityisesti lämmitti ajatus uusintaottelusta Mistyn kanssa, johon hän uskoi Murkrowin saaneen tarpeeksi harjoitusta siltaa menomatkalla ylittäessä.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Ti Heinä 23, 2013 9:37

Nukutun yön jälkeen oli uuden saliottelun aika.
"Eli pelaamme kerrasta poikki", Misty muistutti. "Oletko valmis?"
"Aloitetaan!" Siili hihkaisi ja kutsui Mukrowinsa.
"Starmie, valitsen sinut!" Misty heitti poképallon ilmaan.
Spoiler:
Kuva
Tämä meritähti oli aikaisempaa isompi ja voimakkaamman oloinen. Starmie hyppäsi veteen.
"Sama vanha kaava", Sip huokaisi. "Siili ei pääse edes hyökkäysetäisyydelle..."
Mutta tätä poika oli ehtinyt miettiä yön yli: "Käytä Usvaa!"
Murkow läpsytti siipiään niin, että niistä vapuatui paksua mustaa savua. Se esti kaikilta näkyvyyden paitsi Mukrowilta, joka oli korkealla ilmassa.
"Haa nyt Starmie ei näe mihin ampua!" Gust innostui.
Vesipyssyt puhkoivat sumua, mutta eivät osuneet lähellekään lintua. Misty vaikutti turhautuvan.
"Starmie käytä huimakieppiä!"
Vesipokémon nousi vedestä ja alkoi kieppua ilmassa. Sumu hälveni pyörteen ympäriltä.
"Murkow Takaa-ajo", Siili ei jäänyt seisomaan paikoilleen. Ihan myös kirjaimellisesti, koska hän tehosti käskyjänsä hyppimällä ympäriinsä.
Isku osui suoraan kohteeseensa ja Starmie törmäsi täydellä voimalla seinään.
"Viimeistele Hämmästyksellä!" Siili leikki tuomion ääntä.
"Älä luovuta, jatka kohteeseen!" Misty kannusti pokémoniansa.
Starmie ryhdistäytyi ja sen kieppi osui myös hyökkäävään Murkrowiin. Törmäys painoi molemmat pokémonit veden alle. Odottava hiljaisuus lankesi saliin, kun he jäivät odottamaan. Lopulta Starmie nousi veden pintaan. Mutta. Murkrow oli käyttänyt meritähteä pelastusrenkaana ja nokki nyt innolla Starmien keskellä olevaa timanttia. Starmie oli halvaantunut kauhusta.
"Lopeta!" Misty järkyttyi. "Sehän irroittaa kohta koko helyn!"
"Voitinko siis...?" Siili kutsui korpin takaisin.
"Voitit..." Misty oli uinut Starmien luokse. Timantti oli säröillä ja välkkyi nyt punaista valoa.

He lähtivät yhdessä salipäällikön kanssa Pokemon Centeriin. Starmielle ei onneksi kuitenkaan käynyt pahemmin ja he hyvästelivät Mistyn hyvissä merkeissä. Hyvänä merkinä hyvästä merkistä oli saatu arvomerkki. Tätä Murkrow ei pettymyksekseen saanut, vaan taputuksen päähänsä. Siili ei ollut pysyä nahoissaan.
"Ja eikun suoraan kolmannelle salille!" Siili hihkui menemisen meininkiä.
"Vermillioniin on matkaa", Gust toppuutteli huvittuneena. "Sitä paitsi tahdon pysähtyä-"
"Ei."
Gust ja Siili kääntyivät yllättyneinä Sipin puoleen. Tytöllä oli päättäväinen ilme puhuessaan.
"Minä haluan käydä kotipuolella Saffronissa", hän kertoi. "Sitä paitsi sehän on lähempänä."
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ti Heinä 23, 2013 10:42

He istuutuivat odotushuoneessa olevan pöydän ääreen ja kaivoivat Kannon kartan esiin.
Spoiler:
Kuva

"Saffron City on kyllä lähimpänä. Voisimme sieltä jatkaa Reittiä 6 Vermilioniin - tai vaikka käydä ennen Vermilionia Reittien 8, 12 ja 11 kautta Lavender Townissa." Gus mietiskeli.
"Lavenderissa ei ole Pokémon-salia..." Siili mutisi hiljaa.
"Mietitään sitä Saffronin jälkeen, nyt meidän pitää mennä etelään ja reittiä 5 pitkin." Sip sanoi osoittaen paikkaa kartalta.
"Sopii minulle." Gus kohautti olkiaan, eikä Siililläkään ollut mitään asiaa vastaan.

Reitti 5 oli rauhallinen tie metsän läpi, jonka varrella oli jonkunverran asuntoja.
"Onpa rauhallinen paikka" Gus sanoi leppoisasti.
"Vähän turhankin. Eihän täällä ole villipokémoneja..." Siili sanoi.
"Voisimme kulkea metsän puolella, niin törmäisimme niihin." Sip ehdotti.
"Älkää nyt viitsikö... näin rauhallinen sivutaajama, aurinko paistaa ja te haluaisitte römytä metsiä pitkin? Hei, katsokaa - kyläkirpputori!" Gus sanoi innostuen, osoittaen yhden talon pihassa olevaa väkimäärää kojupöytien ympärillä.
"Mitä, odotatko löytäväsi sieltä jonkun muinaisen Pokémonin aivot? Tai kivettynyttä Pokémonin kakkaa?" Sip kysyi, ja Siili tirskahti. He olivat kuitenkin leppoisalla tuulella ja menivät Gusin mukana katsomaan mistä roinasta Reitti 5:n asukkaat yrittivät päästä eroon. Ei siellä paljoa mielenkiintoista ollut - kirjoja, sarjakuvalehtiä, vanhoja vaatteita ja leluja. Gus löysi sieltä kuitenkin Pokémonien kasvattamisesta kertovan kirjan ja onnistui tinkimään halvalla vanhan ja koristeisen arvomerkkikotelon, jonka hän antoi Siilille. Tähän asti Siili oli pitänyt arvomerkkejään takkinsa sisäpuolella helppoa esittelyä varten, mutta Gus vakuutti hänelle että vain idioottimaiset ja lapselliset kouluttajat esittelivät merkkejään niin antaumuksella että pitäisi niitä takissa, josta ne voisivat vielä tippua.
"Suuri Pokésota värikuvina..." Gus sanoi katsellen yhtä myynnissä olevaa kirjaa. Hetken epäröityään hän osti sen.
"Hei tyypit! Tulkaa katsomaan!" Siili huudahti ja veti Gusin ja Sipin mukanaan. Yhden pöydän vieressä oli myytävinä polkupyöriä.
"Ovat hieman vanhoja, mutta hyväkuntoisia! Kerroin juuri tälle nuorellemiehelle että saatte kaksi kolmen hinnalla - ne ovat jääneet lapsiltani kun he ovat muuttaneet pois, enkä usko heidän vanhoja pyöriään kaipailevan... Kaupan päälle huoltosarja." myyjänä toimiva vanha mies kertoi.
"Se olisi mukavaa vaihtelua kävelemiseen." Sip tuumi.

Ja hetken kuluttua heidän matkansa jatkui pyörillä polkien.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ti Heinä 23, 2013 6:57

Saffron City oli heidän edessään pian. Gus ja Siili ihmettelivät kaupungin suuruutta, mutta Sipi marssi vain näppärästi eteenpäin. Hän johdatti pojat suuren kaupungin monimutkaisia katuja pitkin.
"Se on niin iso, " Siili ihmetteli kaupungin korkeinta rakennusta heidän kulkiessaan sen ohitse, "salinkin täytyy siis olla iso!"
"Sabrinan sali ei ehkä ole iso ja mahtava, mutta luulempa, että sen henkilöstö tulee olemaan hyvin kiinnostunut sinusta Siili, " Sip vinkkasi, "eikä Saffron edes ole iso. Näkisitpä joskus Jubilife Cityn tai Hearthome Cityn Sinnohissa. En edes tiedä kumpi niistä on suurempi-"
"Hei-... Mitä?" Siili takertui johonkin, mitä Sip sanoi aiemmin, "Miksi he olisivat kiinnostuneita minusta?"
"Ai, " Sip ymmärsi, "Saffron Cityn sali on meediosali ja siellä pyörii enemmän Meedioihmisiä kuin Matrixsissä ("Missä?" Gus ihmetteli). He kiinnostuvat herkästi kaikenlaisesta psyykkisestä. Sinun tapaamisesi Abran kanssa voi kiinnostaa heitä."
Siili olisi tahtonut kysyä miksi, mutta jätti asian sikseen kun Gus ott kysymysvuoron itselleen.
"Mistä olet kotoisin?" Hän päästi suustaan, "ymmärsin, että olisit kotoisin jostain täältä, mutta... Ei, en tiedä enää."
"Minulla on asunto täällä, mutta olen alunperin kotoisin Sinnohista, " Sip kertoi uudelleen, tällä kertaa tarkemmin kuin ehkä viikko sitten.
"Mikä sai sinut muuttamaan Kantoon?" Gus jatkoi kyselyä.
"Työ, " Sip vinkkasi hänelle silmää, eikä asiasta enää keskusteltu.

He saivat viettää yön Sipin kämpällä, sijaitsi yllättävän lähellä Saffron Cityn salia. Kämppä oli pieni kaksio, mutta se näytti siltä, kuin siellä käytiin vain öisin. Sipillä ei ollut paljonkaan tavaroita, mutta jokaiselle löytyi jostain makuupaikka. Tyttö ehti selittää, että hän sai paikan erittäin, jopa hälyttävän halvalla "työnsä" takia.
Minkä työn, pojat ehtivät kysyä.
Työn, mikä päästi heidät kaikki sisään seuraavana päivänä Saffron Cityn saliin takakautta.

Siili ei aikonut vielä lähteä koettelemaan Sabrinaa, mutta Sip silti ohjasi heidät seuraavana päivänä salille. Kotoaan mukaan hän nappasi avaimet, jotka päästivät heidät Saffron Cityn suljetuista ovista ohitse.
"Täälläkö sinä olet töissä?" Siili ihmetteli suu auki kun Sip kuljetti heitä läpi salin kolkkojen käytävien läpi.
"Niin, " Sip sanoi pirteästi, "toimin täällä eräänlaisena kouluttajana. Muut kouluttajat voivat tulla luokseni Pokemoniensa kanssa ja minä koulutan heitä. Yleensä molempia, niin Pokemonia kuin kouluttajaansa."
"Tehdäänkö saleissa sellaistakin?" Gus mietti ääneen.
"Kyllä. Saleissa tapahtuu jatkuvasti. Näitte Mistyn salin ja sen uima-altaat. Jokainen, ei väliä minkä arvoinen kouluttaja, saa mennä sinne, uida ja kouluttaa vesipokemonejaan. Minun työni keskittyy toisaalta enemmän Pokemonien ja kouluttajien väliseen suhteeseen."
"Mutta sinähän olet matkustellut ympäri meidän kanssanne!" Siili huudahti, "etkai saa nyt potkuja!" Sip nauroi.
"Mutta minähän koulutan sinua, " hän sanoi hymyillen.

Sip vei heidät lopulta yhteen ainoaan huoneeseen, jossa näytti olevan ihmisiä. Ja minkälaisia ihmisiä. He jokainen näyttivät keskittyvän johonkin, keskittyvän ahkerasti. Joku heistä tuijotti tiiviisti lusikkaa. Toiset mulkoilivat toisiaan. Huoneessa oli erittäin ahdistava tunnelta, kuin joku olisi jatkuvasti yrittänyt tunkeutua jonkun mieleen.
"Hei Sip, " joku huoneen nurkasta mutisi, vaikkei ollut edes katsonut tulijoiden suuntaan, "mukava kun tuot synkät ajatuksesi meille. Huomaan, että olet saanut muuta ajateltavaa vihdoin." Gus ja Siili katsoivat toisiaan ihmeissään, mutta puhuteltu pujotteli pöytien välistä yhden tietyn ihmisen luokse. Tämä istui maassa jalat ristissä, silmät suljettuina, aika samallaisessa asennossa kuin Siili aikoinaan meditoidessaan Abran kanssa.
"Mikä häiritsee mieltäsi?" Tämä meditoiva mies kysyi Sipiltä, kun tämä istahti mieheä vastapäätä, viittoen Siiliä lähemmäs.
"Villi Abra ja sen yhteys tähän poikaan, " Sip kertoi rauhallisesti, kun Siili tuli lähemmäs. Mies avasi silmänsä ja hengähti vahvasti sisäänpäin kääntäessään katseensa nuoreen kouluttajaan.

"Abraan." Mies sanoi kummallisella äänellä, "et napannut sitä, nuori kouluttaja. Miksi et?" Siili tunsi itsensä ahdistuneeksi miehen katseen alla.
"Se... Olisi tuntunut väärältä. Olisin häirinnyt sen rauhaa."
"Niin olisit, " mies nyökkäili, "teit oikein. Olet hyväsydäminen kouluttaja. Kerro minulle, nuori kouluttaja: Mitä silloin metsässä tapahtui?"
Mistä tuo tietää, Gus kysyi ääneti Sipiltä, mutta tämä pudisti päätään.
Ei mitään käsitystä.

Siili kuitenkin kertoi kaiken, kaiken nukahtamiseensa asti. Hän kertoi, että hänestä oli tuntunut kuin Abra oli luonut jonkinlaisen linkin heidän mieliensä välille ja ryhtynyt puhumaan. Mistä hän ja Abra olivat puhuneet, siitä ei kerrottu. Mies nyökkäili hitaasti tarinan edetessä.
"Kummallisia ovat meediopokemonien teot, " mies lopulta sanoi, sulki silmänsä ja palasi meditaatioonsa. Tuli hiljaisuus, joka oli ahdistanut Siiliä aiemminkin.
"... Siinäkö kaikki?" Hän ihmetteli. Sip kohautti olkapäitään.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Ti Heinä 23, 2013 8:07

"Teidän ei pitäisi olla täällä, joten älkää herättäkö suurta huomiota" Sip huomautti, kun Siili työnteli nenäänsä joka paikkaan.
"Mitä tarkoitat?" Gust kysyi.
"Tänne on periaatteessa vain työntekijöillä lupa tulla", tyttö selitti. "Ja tietenkin myös haastajien."
"Ai onko Sabrina jotenkin tiukka vai...?" Siili ihmetteli vuorostansa.
"Hän on jotenkin ailahteleva persoona", Sip kohautti olkiansa. "Näemme häntä vain harvoin."
Ovi avautui ja joku tuli sisään. Hämmästyksekseen he huomasivat sen olevan pikkutyttö. Hän oli pukeutunut viktoriaaniseen tyyliin valkoiseen kokomekkoon ja päivähattuun. Tytön hymy oli sievä, mutta se ei jotenkin istunut lapsen suuhun.
"Haluatko tulla leikkimään?" tyttö kysyi Siililtä kirkkaalla äänellä ja pomputti palloansa vahvistukseksi.
"Mmm", Siili epäröi. Hän oli leikkinyt takapihallaan poikaseurassa ja tytöillä oli tiedettävästi pöpöjä.
"Hän on Sabrinan sisko vai mikä lienee", Sip kuiskasi pojan korvaan. "Voit kysellä häneltä asioista."
"Hyvä on..." Siili nurisi ja liittyi tytön seuraan. "Nähdään myöhemmin."
Automaattiovi sulkeutui lasten (ja Dunsparce liihotti heidän mukaansa) edestä ja aikuisemmat jäivät kaksin. Miten nyt heidän seurassaan oli keskittymisestä ähkiviä meditoijia.
"Mikä tämän ähkimisen tarkoitus on?" Gust kysyi hieman huvittuneena.
"He harjoittavat psyykkisiä kykyjään", Sip kertoi. "Näin he lujittavat samalla suhdettaan meedio- pokémoneihinsa.
"Dussskull!"
Haamu oli taas ilmestynyt Sipin viereen. Meditoijat säpsähtivät ja menettivät keskittymisensä.
"Tuo haamu ei ole tervetullut tänne", yksi heistä tiuskaisi.
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ti Heinä 23, 2013 8:45

"Vai niin?" Sip murisi, "sanonko mikä ei ole tänne tervetullut? Sinä ja sinun tyyppirasismisi! Minkäs Duskull haamutyyppiydelleen mahtaa" hän tiuskaisi takaisin.
"Se häiritsee meditointiamme" mies sanoi jäykästi.
"Häiritköön vaikka koko maailmankaikkeuden järjestystä. Sitäpaitsi, olisipa hauska nähdä kun pakottaisit sen pois." Sip irvisti, tietäen ettei meditoijat lähtisi taistelemaan haamupokémonia vastaan. Sitten hän lampsi poispäin, Duskull ja Gus Pokémoneineen kintereillään.
"Kiva," Gus sanoi, "mutta olisit vielä voinut mainita jotain hänen haisevista jaloistaan, niin olisit todella voittanut tilanteen."
"Kaikesta ei aina muista mainita." Sip totesi.
"Duu-skull..." haamupokémon humisi hieman hämillään päästyään puolustetuksi.
"Mennään odottelemaan Siiliä Salin puolelle. Se tyttö kuitenkin raahaa hänet sinne kun kuulee Siilin olevan tulossa ottelemaan." Sip sanoi.
"Jos uskaltaa aukaista suutaan..." Gus hymähti. He istuivat salin haastajan päädyssä olevalle penkeille. Gus löysi lattialta samanlaisen pallon, jolla Sabrinan sisko oli leikkinyt ja laski sen Pikachun ja Mudkipin väliin. Mudkip hyppäsi pallon päälle kaikilla neljällä tassullaan, muttei onnistunut pitämään tasapainoa vaan tippui Pikachun päälle. Syntyi nahistelu, jossa pallo unohtui hetkeksi.
"Pikachu! Mudkip! Nouda!" Gus sanoi ja heitti pallon kauemmaksi.
"Jestas sentään, Gus, eivät ne koiria ole..." Sip tuhahti, mutta nauroi katsellessaan kuinka Pokémonit kisasivat pallolle. Pikachu tarttui palloa toisesta päästä ja Mudkip toisesta - ja yllättäen pallo alkoi hehkua sinistä valoa ja nousi ilmaan, Pokémonit pelästyivät ja juoksivat Gusin viereen kauhuissaan.
"Mitä ihmettä?" Gus ihmetteli, mutta Sip ei jaksanut kiinnostua asiasta.
"Oletteko tulleet haastamaan minut?" kysyi ääni salin toisesta päästä. Siellä seisoi pitkä, tummahiuksinen nainen punaisessa asussa. Hänellä oli tiukka, tietävä ilme hänen katsellessaan heitä. Sabrina, Saffron Cityn salipäällikkö.
"Öh, emme. Mutta meidän ystävämme-" Gus aloitti, mutta Sabrina keskeytti hänet.
"Nuori ystävänne Siili aikoo haastaa minut." hän sanoi.
"Niin... joko tapasit...?" Gus kysyi, mutta samalla ovi salin sivussa aukesi ja Siili tuli sieltä pienen tytön vanavedessä hämmentyneen näköisenä. Tyttö käveli Sabrinan luo, Siili ystäviensä viereen.
"Siili? Kamu? Kaikki ok? Järkyttikö tytön kanssa leikkiminen?" Gus kysyi ihmetellen Siilin järkyttynyttä ilmettä.
"Hän ei ole tyttö!" Siili sai sanotuksi.
"Mitä? Onko hän poika? Miten sinä sen sait selville?" Gus kysyi silmät pyöreinä. Siili pudisti päätään.
"Ei, ei... tarkoitin ettei hän ole elävä tyttö... hän on nukke!" hän sanoi. He kääntyivät katsomaan Sabrinaa ja "tyttöä", joka istui salipäällikön sylissä isolla, koristeisella tuolilla.
"Oletko valmis ottelemaan?" Sabrina kysyi koleasti, ja sanat tulivat samaan aikaan paljon iloisemmin tyttönuken suusta.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ti Heinä 23, 2013 9:45

"Hetkinen, mitä!?" Siili säpsähti hereille kuin horroksesta, "en minä vielä ollut valma-, eikun siis valmis ottelemaan. Ei-... Emmehän me tulleet tänne ottelemaan?" Hän kysyi katsoen Sipiä ja Gusia. Sip pudisteli päätään kummastunut ilme kasvoillaan, mutta Gus näytti hämmentyneeltä.
"Etkö?" Hän kysyi kummastuneena, "minä luulin..."
"Leikitään tuon toisen kanssa, " nukketyttö sanoi iloisella äänellä, "tuon hassuhattuisen!"

Sip lähti kävelemään salin poikki Sabrinan luokse ja kumartui polvelleen maahan pää alhaalla.
"Anteeksi hämmennys, " jonkinlainen pelokas äänensävy kuului tytön äänensävystä, "Siili ei ole vielä valmis taistelemaan. Toin hänet tänne-"
"Keskustelemaan Abrasta, " Sabrina täydensi hypnoottisella äänellään, karmiva katse Gusissa, "väärä mieli." Duskull leijaili jälleen Sipin toisella puolella. Sabrina siirsi karmivan katseensa kummitukseen.
"Kuljet yhä tuon kanssa, " hän vastasi hitaasti, "mielesi alkaa tottua siihen, alatte samaistua. Kaikin puolin. Minä en enää näe sisällesi. Onko se kummituksen vaikutusta?" Sabrina ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan käänsi katseensa pois, takaisin Gusiin.
"Sinä taas, " hän puhutteli Oakin apuria, "mielesi halajaa taistelua. Tahdot tietää millaista se oikeasti on. Mutta uskallatko haastaa minut?"
"Ööh..." Gus mumisi.
"Otan tuon myöntävänä vastauksena, " Sabrinan silmät välkähtivät mystistä valoa. Nukketyttö hänen edessään liikutti käsiään ja sen käsiin ilmestyi pokepallo. Pallo nousi lentoon kuten lelupallokin aiemmin ja sen sisältä vapautui Pokemon. Sip ei odottanut "nouse"-käskyä, vaan hyppäsi säikähtäneenä sivulle ja jäi sinne seisomaan kädet selän takana.

Spoiler:
Kuva


"No kai me voimme taistella, eikö vain?" Gus totesi lopulta hymy suullaan ja katsahti Mudkipiin, "hoidetaan tämä, Kipz!"
"Mudkip!" Pokemon ilmoitti ja pomppasi innoissaan areenalle.

"Jos voitan, sinä saat leikkiä tytön kanssa."
"Sovittu!"

"Kadabraa~." Sabrinan Pokemon kertoi. Siili katsoi ensin Sabrinaa, sitten Gusia ja ihmetteli samalla mitä juuri tapahtui. Sitten hän ryhdistäytyi ja päätti seurata taistelua tarkkaan. Tämä oli hänen tilaisuutensa oppia Sabrinasta ja tämän Kadabrasta.

"Mudkip, aloitetaan vesipyssyllä ja katsotaan mihin tuo pystyy, " Gus tunsi innostuvansa salitaistelusta antaessaan ohjeita Pokemonilleen. Mudkip tahtoi pitää kouluttajansa erittäin ylpeänä, joten se otti vauhtia, hyppäsi näyttävästi ja purskautti vettä suustaan upean kiepin jälkeen.
"Estä, " sanoi Sabrina äänellä, joka tuntui kaikuvan seinien läpi. Juuri, kun veden piti osua Kadabraan, se nosti tassunsa ylös ja valkoinen valo purkautui. Vesi ei ikinä saavuttanut Kadabraa. Mudkip tipahti maahan jaloillensa ja se käänsi päätään kummastuneena.
"Ei se haittaa Kipz, " Gus sanoi rauhallisesti, "kokeile tuplata ja sitten pyörre!"
"Muuud!" Mudkip ilmoitti, lähtien juoksemaan ympäri salia niin nopeasti, että se näytti monistuvan kahdeksi. Optinen harha ei edes hämännyt Kadabraa, joka ei jaksanut seurata oikean Mudkipin liikkeitä kovinkaan innostuneesti. Siltä se ainakin näytti. Siili kuitenkin arveli Kadabran oikeasti seuraavan hyvinkin tarkkaan, mutta sen ei tarvinnut näyttää sitä. Kaikki tapahtui sen päässä.
"Hyökkää!" Gus huudahti, kun Mudkipin vauhti oli lopultakin liian kova sille, että hän olisi voinut seurata sen liikkeitä. Mudkip puhalsi jälleen suustaan vettä, mutta sen vauhti sai veden kieppumaan hurjasti ympäri Kadabraa. Vesikehä kasvoi ja tiivistyi, eikä kukaan nähnyt mitä hurjan pyörteen sisällä tapahtui. Kadabra näytti jäävän onnettomasti pyörteen vangiksi, kun Mudkip viimein jarrutti ja jäi seuraamaan hyvää työtään.

"Hyvä, viimeistele se!" Gus innostui yhä enemmän, nyt, kun hän oli selvästi voitolla. Mudkip otti jälleen vauhtia ja juoksi suoraan heikentyvään pyörteeseen puskeakseen Kadabran tainnoksiin.

Se ei ikinä törmännyt meediopokemoniin.

Pyörre katosi kun Mudkip ilmestyi sen toiselta puolelta takaisin hämmentyneenä. Se katse ympärilleen, näkemättä vastustajaansa. Silloin se tunsi pelottavan auran takanaan.
"Varo!" Ehti Gus huutaa takana, kun Mudkipin taakse ilmestynyt Kadabra nosti lusikkaansa. Monenkirjava säde iski Mudkipia suurella voimalla, ja tämä lennähti ulos kentältä suoraan Sipin viereen, niin, että tyttö joutui hypähtämään alta pois.
"Mudkip!" Gus huudahti säikähtäneenä, juostessaan Pokemoninsa luokse toiselle puolelle salia. Ottelu oli oletettavasti siinä.

"Saanko minä nyt leikkiä hassuhattuisen miehen kanssa?" Nukkelapsi kysyi.
"Saat, " Sabrina sanoi ja juuri, kun Gus pääsi Mudkipin luokse, he molemmat katosivat. Vierellä Sip sulki silmänsä ja hymähti hieman.
"Mitä tapahtui?" Siili ihmetteli hämmentyneenä, kun Gusia ja Mudkipiä ei näkynyt missään.
"Pii!" Pikachu, joka oli jäänyt turvallisesti Siilin ja Dunsparcen luokse, huudahti särkyneellä äänellä sen kouluttajan kadotessa.

"Me leikitään!" Nukketyttö ilmoitti.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Ti Heinä 23, 2013 10:27

Gust avasi silmänsä. Oliko hän pyörtynyt? Hän nosti päätänsä ja katsoi ympärillensä. Gust oli jonkinlaisessa olohuoneessa ja painautunut kiinni sohvaan. Oliko hänet siirretty jonnekin? Missä kaikki olivat?
"Mud..."
Mudkip oli herännyt hänen viereltään. Se vaikutti olevan tilanteesta yhtä hämillään kuin Gust.
"Kaikki okei?" Gust kysyi toveriltansa, joka nyökkäsi hitaasti.
Sitten Gust katsoi ikkunasta ulos. Hän oli jossain aivan muualla kuin salissa.
"Huhuu, onko täällä ketään?!" Gustille iski pieni paniikki päälle.
Ei vastausta. Mies alkoi tutkia Mudkipinsa kanssa ympärillensä. Hän oli ilmeisesti omakotitalossa. Kaikki oli tiptop kunnossa, kuin mihinkään ei olisi koskettu. Ehkä asukkaat olivat lomalla? Mutta mitä hän sitten täällä tekisi? Kesken tutkimuksiensa Gust tajusi sisäiset tarpeensa.
"Jää sinä odottamaan tähän", Gust sanoi Mudkipille ja sulki vessan oven heidän eteensä.

Päästyään kiirastulesta Gust hapuili vessapaperia, mutta ei sitä löytänyt.
"Turkanen, eikö ihmiset tajua vaihtaa..." Gust nurisi ja penkoi kaappeja. Niistä ei löytynyt yhtikäs mitään.
Miettiessään eri vaihtoehtojaan Gust veti vessänpöntöstä. Mitään lorinaa ei kuulunut. Vaikka kuinka hän yritti tempoa vivusta ei vesi huuhdellut hänen jättämiään jälkiään pois.
"Mitä ihm-" Gust äyskähti. "Mudkip tarvitsen apuasi!"
Viimeksi muokannut Siilinpiikki päivämäärä Ke Heinä 24, 2013 7:29, muokattu yhteensä 1 kerran
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ti Heinä 23, 2013 11:11

Hetkeä myöhemmin Gus seisoskeli kadulla tutkien kaupunkia ympärillään. Hän huomioi olevansa mukavankaltaisessa lähiössä, joka oli yhdellä tapaa suorastaan karmiva: Se oli täysin tyhmä. Mudkip istui hänen olkapäällään ja huomioi samat asiat, mitä Guskin.
"Asuukohan täällä kukaan?" Gus mietiskeli ääneen, "mutta miksi kukaan tahtoisi taloa, joka on täysin muovia?"
"Muud?"
"Ovatkohan kaikki talot muovia?" Gus kysyi Mudkipiltä, lähtiessään kävelemään kohti vastapäistä taloa. Hän kosketti ruohikkoa, vain huomatakseen, että se oli vain vihreää maalia alustalla. Päästessään talon luokse, hän koputti sen seinää. Koko talo piti kumista ääntä.
"Onko tämä..." Hän mietti kääntyessään katsomaan katua, "tämä koko katu on muovia."

Ihihihi!

Karmiva ääni havahdutti hänet viimeistäänkin ymmärrykseen, että tämä oli ainakin totta. Hän ei nukkunut. Ja tuo ääni kuului sille karmivalle nukketytölle.

* * *

"Tuollako Gus on?" Siili kysyi kauhuissaan. Hän ja Sip olivat vaitonaisina seuranneet Sabrinaa, joka oli vienyt heidät yhdellä viittauksella takahuoneeseen. He katselivat suurta nukkekatua.
"On hän, " Sip sanoi nyökäten.
"Miten hän pääsee pois?" Siili kysyi, katsoen säikähtäneesti Sabrinaa, joka tuijotti tyhjästi taloja.
"Jaa'a, " Sip vastasi.
"Oletko sinä ollut tuolla?" Siili kysyi tytöltä.
"En, itseasiassa."

"Leikitään!" Karmiva nukke käänsi karmivan katseensa kaksikkoon. Juuri silloin nukkekadulla tapahtui.
"Ja leikki alkakoon, " Sip kuiskasi niin hiljaa, että Siili luuli kuiskauksen kuuluvan Duskull:ista.

* * *

Kun Gus kääntyi, hän näki pienen karmivan nukketytön takanaan.
"Argh!" Hän huudahti, vaikka olisi voinut kuvitella, että taakse ilmestyminen olisi ollut jo vanha temppu (kiitos Duskull).
"Juokse karkuun!" Tyttö sanoi ja ojensi kättään, lähtien kävelemään eteenpäin.
"Mitä..." Gus mietti ääneen. Nukke kuitenkin lähestyi häntä katse tyhjänä. Tilanne kääntyi hetkessä karmivasta... Erittäin karmivaksi. Kohta Gus huomasi juoksevansa karkuun erittäin karmivaa elävää nukkea.

"Jos tämä on painajaista... Niin haluan jo herätä!" Gus huudahti juostessaan talon taakse piiloon. Kun hän kääntyi kulmasta, nukke oli siellä odottamassa.
"Argh!" Hän huudahti uudestaan.
"Juokse karkuun!" Tyttö sanoi uudestaan, "tai jäät kiinni!"
"Mitä pirua täällä tapahtuu?" Gus mumisi, mutta juoksi tunnollisesti (ja erittäin peloissaan) toiseen suuntaan. Hän löysi tiensä takaisin kadulle, jossa häntä odotti uusi yllätys: Sama nukke - kerrostalon kotoisena.

Ihihihi!
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Ke Heinä 24, 2013 12:05

Siili ja Sip seurasivat ristiriitaisin tuntein pienen vain vaivoin Gustiksi tunnistettavan hahmon juoksua.
"Oikein hienoa, mutta meidän pitäisi lähteä ja Gust on varmaan leikkinyt jo tarpeeksi", Sip yritti tokaista rennosti.
"Lopettaa?" Sabrina ei irroittanut katsettansa nukkekylän tapahtumista. "Hänhän on minun ikuinen vieraani."

* * *

Jättinukke ojensi etusormeansa Gustia kohti.
"Hippa!" tyttö hihkaisi.
Gust vältti täpärästi sormen alle liiskaantumisen.

* * *

Sip ja Siili katsoivat Sabrinaa järkyttyneinä.
"Mutta ei häntä voi tänne jättää!" Siili valitti.
"Minun salini, minun sääntöni", salipäällikkö muistutti painokkaalla äänellä.

* * *

Gust otti jalat allensa pois tytön näköpiiristä. Jonnekin pitäisi päästä turvaan...
"Ai leikittänkö piillosta?" nukke ihmetteli "Sopii!"
Gust paiskasi ulko-oven kiinni ja nojasi siihen raskaasti. Mitä hemmettiä hän voisi tehdä?! Talo johon hän oli astunut sisään oli samanlainen kuin aikaisempikin, mutta se ei ollut tyhjä. Ruokapöydän ympärille oli istuutunut syömään nelihenkinen perhe.
"Luojan kiitos, tiedättekö mitä-" Gust puhisi.
Paitsi että perhe ei ollut ihmisperhe vaan nukkeperhe. Niiden kasvot olivat kuin kauhusta jäykistyneet. Silloin koko rakennus alkoi täristä

* * *

"Tämähän on ihmisryöstö!", Sip ja Siili huomauttivat yhteen ääneen.
"Ei, hän antoi suostumuksensa", Sabrinalla alkoi olemaan jo pinna kireällä.

* * *

"Löysin!"
Nukketyttö oli nostanut talon katon ylös ja kurkisti sieltä sisään.
"Mmm, sinun vuorosi piiloutua?" Gust ehdotti.

* * *

"Tehdään sopimus", Siili keksi jotain.
Ensimmäistä kertaa Sabrina kohotti katseensa pois nukkekylästä ja kuunteli.
"Päästät Gustin vapaaksi ja saat otella minua vastaan", poika vetäisi.
"Siili!" Sip huudahti.
"..." Sabrina virnisti jollekin.

* * *

Tyttönukke mutristi suutaan kuin olisi pillahtamassa itkuun.
"Eiiih!" se nurisi. "Haluan nukkeleikkejä!"
Nukke hivutti kätensä talon sisälle ja kaappasin Gustin ennen kuin tämä ehti karata uudelleen.
"Katsotaan miten pinkki hame istuu sinulle", jättityttö hihitti.

* * *

"Sinäkö olet kouluttanut tämän pojan?" Sabrina kysyi Sipiltä.
"Niinkin voisi sanoa", Sip vastasi varovaisesti.
Sabrina näytti miettivän jotain.

* * *

"Pysy aloillasi", tyttö torui, kun Gust rimpuili vastaan
"Ei minun housujani...!" Gust oli hädissään.
"Mudkiip!" vesipokémon yritti häiritä tyttöä vesipyssyillä, mutta niillä ei ollut vaikutusta.

* * *

"Hyvä on..."
Sabrina oli päättänyt jotain ja he odottivat jännittyneinä.
"Päästän ystävänne vapaaksi", salipäällikkö ilmoitti, "mutta huomenna me ottelemme ja samoista panoksista."
Sitten Sabrina napsautti sormiansa.
Viimeksi muokannut Siilinpiikki päivämäärä Ke Heinä 24, 2013 9:31, muokattu yhteensä 1 kerran
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ke Heinä 24, 2013 10:29

Gus ja Mudkip löysivät seuraavassa hetkessä toisensa seisomasta nukkekadun ulkopuolelta oikean kokoisina.
"Mitä himskattia!" Gus parahti, yrittäessään ymmärtää tapahtumien kulkua. Siili juoksi pöydän toiselta puolelta hänen luokseen valkoisena.
"Gus, olet vielä ehjä!" Poika huudahti huojentuneena. Sip ei uskaltanut sanoa juuta eikä jaata, vaan seisoi tyynesti paikallaan, olihan hän jo taistellut liikaa työnantajansa valtaa vastaan. Salijohtaja oli kuitenkin jo poistunut paikalta, mutta ilma tuntui silti tulenaralta.

"Tuo... Tuo!" Gus horjahti, osoittaen nukkekatua, "Tuo ei ole kiva! Pikkutytöt eivät ole kivoja!"
"Pii!" Pikachu huudahti pompatessaan kouluttajansa selkään kiinni huojentuneena. Gus oli kaatua sähköhiiren äkillisestä liikehdinnästä.
"Mutta nyt me tarvitsemme todella hyvän suunnitelman, " Siili murehti jo seuraavaa asiaa katsoen säikähtäneenä Sipiä, "minä en halua tuonne!"
"Miksi sinä sinne joutuisit?" Gus ihmetteli puoliääneen napatessaan Pikachun syliinsä, "mitä täällä on tapahtunut minun poissaollessani?"
"Ymmärretty, " Sip nyökkäsi, "Gus, tarvitsen sinun Pokedexisi."
"Mitä?" Gus yritti ymmärtää edelleen mitä maan päällä normaalikokoisilla ihmisillä tapahtui, kun Siili jo toimi. Poika nappasi Gusin taskusta pyydetyn asian ("Hei!?" Gus huudahti) ja ojensi sen pöydän yli Sipille. Tämä alkoi näppäillä sitä tottuneesti.
"Hanki oma, " Gus kiersi pöydän toiselle puolelle yrittäen napata omaisuuttaan takaisin. Jonkin asian etsimiseen keskittynyt Sip väisti, kaivaen hajamielisesti samanlaisen kapistuksen takataskustaan, työntäen sen katsomattaan Gusin naaman eteen.
"Sinnohin alueen Pokedex, " hän mutisi edelleen hajamielisesti, "ei löydy Kanton Pokemoneja, ei Murkrowia, ei Dunspar... cea..."

"Mitä etsit?" Siili palasi Sipin luokse, kun Gus nappasi Sinnogin alueen Pokedexin tytön käsistä, kuin Murkrow suuren kimaltavan aarteen.
"Tämä... Tämä... Tämä, " Gus änkytti ymmärtäessään kyseisen laitteen sisältävän Pokemoneja, paljon Pokemoneja, joita hän ei ollut eläessään nähnyt.
"Dunsparcen ja Murkrown learnsettiä, " Sip kertoi Siilille laitteen piippaillessa. Gus avasi uuden aarteensa varoen, toivoen, ettei vahingossakaan vahingoittaisi sitä.
"Löytyvätkö nekin sieltä?" Siili ihmetteli kurkkiessaan tytön sivulta punaista laitetta, joka sillä hetkellä näytti Murkrown kuvaa.
"Jo siis jokainen Pokemon oppii inviduaalisti kaikenlaista kivaa, riippuen täysin siitä mitä ne tahtovat oppia, mutta perusjutut ovat yleensä samat ja-... Yövarjo, Murkrow oppii luonnostaan yövarjon. Ja sen on nähty osaavan Varjopallon... Samoin kuin Dunsparcekin."
"Turtwig, Torterra... Drifloon, mikä on Drifloon? Ooh!" Gus mutisi itsekseen.

"Suomeksi?" Siili kysyi odottavaisesti Sipiltä, joka napsautti Gusin Pokedexsin kiinni.
"Kaksi kolmesta pokemoneistasi voi oppia kummitusliikkeitä, " Sip kertoi.
"Joten?"
"Joten me taidamme sittenkin käydä Lavender Townissa."
"Sillä on kolme muotoa!" Gus huudahti haltioissaan.

Matka sai jälleen jatkua.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

EdellinenSeuraava

Paluu Jatkotarinat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron