Pokémon - jatkotarina JMSVOM

[Siilinpiikki]

Aamulla he kiipesivät pyörillensä ja lähtivät kulkemaan sillalla. Se oli pidempi kuin kukaan heistä oli aikaisemmin nähnyt ja maisemat olivat molemmin puolin huikeat. Vasemmalta saattoi nähdä ostoskeskuksen tornin siluetin ja oikealta laivoja, jotka suuntasivat joko Fuchianin tai Vermillionin satamaan.
"Ah kirkas päivä, merituuli vasten kasvoja, lokkipokémonien vinkunaa, voisiko olla rauhallisempaa", Gust hehkutti ja Pikachu hänen niskassaan tuuletti korviansa tyytyväisenä.
Prum prum. Jostain kantautui rauhan rikkova pörinä. Heidän edessään kasvoi pölyvana, joka näytti tulevan lähemmäksi. Mölyn aiheuttajaksi paljastuivat moottoripyörät, jotka kaasuttivat heitä kohti. Osa niistä kaarteli pyörä ilmassa heidän ympäri ennen kuin kääntyivät niin, että ne saartoivat matkaajat.
"Vai niin, vain niin, uutta purtavaa", yksi moottoripyöräläisistä otti kypäränsä pois päästä ja paljasti porkkanaa muistuttavan irokeesin.
Mies astui ylös pyörältään ja astui isoilla askeleilla heitä kohti. Nahkasaappaat pitivät ylimääräistä meteliä hänen astuessaan asvaltilla.
"Tämä silta on meidän", moottoripyöräläinen ilmoitti tärkeästi heille siristäen silmiään. "Tästä pääsee vain meidän luvalla."
"Mitä jos emme välitä?" Sipiä närkästytti moinen isostelu.
"Sitten joudutte vastaamaan seuraamuksista..."
Ring ring. Moottoripyöräläisten suunnasta saapui Siileäkin pienempi poika väpättävää ääntä pitävällä pyörällä, jossa oli apupyörät. Näky oli hämmentävä, koska pikkupoika oli pukeutunut samanlaiseen nahkarotsiin kuin moottoripyöräläiset. Takarenkaaseen oli kiinnitetty pahvi, josta väpätys oli ilmeisesti tullut.
"Älkää karatko aina" poika ulisi. "Äiti sanoi, että mua ei sää jättää yksin!"
"Eh tässä on pikkuveljeni Stu", irokeesimies koki aukroriteetti kriisin. "Hän haluaa isona meidän kaltaiseksi."
"Musta tulee tämän sillan paras kouluttaja!" Stu tarkensi.
"Mitä te siis haluatte?" Gust kysyi ja yritti pitää pokkansa.
"Haastamme teidät pokémonotteluun", irokeesimies yritti kuulostaa taas uhkaavalta.
"Olisitte heti sanoneet", Siili oli valmiina.

[Sieppeli]

"Otatte siis haasteen vastaan?" Nauroi irokeesiukko, "Hyvä, teistä näyttää riittävän kolmelle meistä aamupala!"
"Ja minulle myös! Minäkin syön aamupalan!" Stu huusi urhoollisesti. Moottorijengiläiset naureskelivat pojan takana.

"Yksi vastaan yksi jokaisen meidän kohdalla?" Gus mietiskeli ääneen, "paitsi Sip, entä sin-"
"Tietenkin otan haasteen vastaan, " Sip hyppäsi pyöränsä kyydistä ja käveli reippaimpana kohtaamaan ärsyttävät moottorijengiläiset. Hän nappasi vyöltään Pokepallon ja heitteli sitä ilmaan.
"Kuka uskaltaa ensimmäisenä tulla rökitettäväksi?" Hän kysyi. Siili ja Gus katsahtivat toisiaan. Tämä oli heille täysin ensimmäinen kerta, kun he näkivät Sipin taistelevan.
"Pikkutytöstä löytyy puhetta, mutta löytyykö voimaa?" Yksi pisimmistä jengiläisistä sammutti pyöränsä ja liukui sen päältä pois. Hän myös otti kypäränsä pois ja paljasti sen alta rumimman irveen, mikä ihmiseltä saattoi löytyä, mukaanlukien punainen piikkitukka. Pitkä mies astui eteenpäin, ja kohta kaksikko seisoi pyörien keskelle muodostuneessa ympyrässä. Gus otti varmuuden vuoksi Pokedexinsä esille pysyäkseen kärryillä siitä mitä tapahtui.
"Tule esiin, Houndoom!" Pitkä punatukkainen mies huudahti ja kutsui pokepallostaan mustan koiran.

Spoiler:

"Houndoom!" Se haukahti. Siilin sylissä istunut Growlithe säpsähti hereille ja kuulosteli toista koirapokemonia tarkkaavaisena.
"Growl?" Se ihmetteli.
"Sehän on söpö, " Sip sanoi ja sulki hetkeksi silmänsä, ennen kuin painoi Gastlyn vapauteen.
"Ga-ga-ga-"
"Gastly, kiroa!" Sip huusi heti. Hänen haastajalleen ei jäänyt yhtään aikaa reagoida ja aloittaa puolustamista, kun Gastly jo toimi. Isku takertui suoraan Houndoomin mieleen, aiheuttaen sille painajaisunia valveella.
"Houndoom, " koirapokemon kirosi ravistellessaan itseään hereille kirouksesta.
"Houndoom, käytä-" Mies yritti ehtiä kertoa Pokemonilleen ohjeita, mutta...
"Gastly, Sucker Punch!" Sip ehti huudahtaa sitä ennen ja Gastly löi kummitusnyrkillään Houndoomin pari metriä sivuun. Houndoom suuttui iskusta ja hyökkäsi ilman kouluttajansa ohjeistusta Gastlyn kimppuun hampaillaan.
"Juuri niin, pure sitä!" Punahiuksinen jengiläinen huudahti, mutta kummitus väisti helposti fyysisen liikkeen.
"Jatka samalla, " Sip ohjeisti ja Gastly katosi paikalta. Kun Houndoom oli hetken ihmeissään, Gastly ilmestyi sen taakse ja iski sitä jälleen kummitusnyrkillään.
"Houndoom, syökse sitä kohti tulta!" Jengiläinen karjui närkästyneenä ja pokemonkoira totteli ohjetta. Se syöksi tulta suustaan, mutta Gastly oli rasittava ja väisti taas. Kohta se ilmestyi taas Houndoomin taakse ja löi sitä.

"Miksi se väistelee noin ahkerasti?" Siili mietti ääneen.
"Koska Gastly on kummitus, " Gus huomasi tajuavansa, "ja Houndoom on nähtävästi pimeän ja tulen Pokemon. Gastlyllä on pienet mahdollisuudet voittaa, joten Sip käyttää nopeita liikkeitä saadakseen edes pienen etulyöntiaseman."
"Pure se palasiksi!" Jengiläinen huusi ja Houndoom yritti pysyä perässä, hypäten vain kummituksen läpi uudestaan. Hetken pienen se tuijotti Sipiä hämmentyneenä tajuamatta mitä juuri tapahtui, kun Gastly ilmestyi sen eteen ja nuolaisi oikein kunnolla. Kun Houndoom jähmettyi ällötyksestä, Gastly alkoi nauraa.
Mutta mitä nyt? Ilma Gastlyn ympärillä alkoi värähdellä ja sen kummituksen ruumis hohti kummallista valoa. Kun kaikki jo luulivat sen käyttäneen ilman lupaa itsetuhoa tai jotain uutta hienoa liikettä, niin sen tilalle ilmestyikin toinen Pokemon.

Spoiler:

"Hauntaarrh!"
"Mitä se teki?" Siili kysyi Gusilta.
"Se evelvoitui..." Gus ymmärsi sanoa.
"Ooooh!" Stu ihmetteli.
"Ei sillä niin väliä, Houndoom, hyökkää sen kimppuun!" Houndoomin omistaja huusi heiluttaen kättään. Houndoom kuitenkin tärisi.
"Houndoom?" Jengiläinen ihmetteli, "onko se kunnossa? Mitä tuo teki sille?"
"Haunter, haunter, haunter!" Haunter näytti kieltään, slurpsaisi sen takaisin suuhunsa ja nauroi.
"Kiitä onneasi, että se oli vielä Gastly kun se nuolaisi, " Sip totesi rauhallisesti virnuillen, "Haunterien nuolaisu on jähmettäisi Houndoomin ikuisuudeksi, joskus uhrien on kuultu kuolevan..."
"Houndoom, tule pois!" Jengiläinen säikähti ja kutsui tärisevän Pokemoninsa pois.

Ensimmäinen erä oli voitettu ja Haunter palasi Sipin luo nauraen. Se slupsautti kielensä ulos.
"Joo, ei kiitos, " Sip huitaisi kädellään kummitusta, napaten taskustaan poffinin ja heittäen sen sille, ennen kuin palasi Siilin ja Gusin luo riviin.

"Sinä, iso mies siinä!" Yksi jengiläinen, uusi haastaja, osoitti Gusia, "näytä minulle voimasi!"

Haaste oli annettu ja Gusin oli pakko astua rinkiin.

[Gustaffsson]

"Pidä hattuani." Gus sanoi Sipille, päättäen ettei jäisi huonommaksi.
"Matkaan, Bulbasaur!" prätkämies huusi heittäessään Poképallon matkaan.

Spoiler:

"Bulba, bulba!" Bulbasaur uhosi ja kuopi toisella etujalallaan asfalttia.
"Katsotaanpa... valitsen Pikachun!" Gus sanoi, ja Pikachu hyppäsi kentälle.
"Pi-kaa~!" se huusi vastaan Bulbasaurille.
"Nyt teit kyllä virheen, Bulbasaur on vastustuskykyinen sähkötyypille!" Sip sanoi.
"Suu kiinni, silmät auki! Pikachu, tuplatiimi!" Gus huusi. Pikachu alkoi juosta nopeasti Bulbasaurin ympärillä, vaihtaen välillä suuntaa.
"Älä häiriinny, Bulba! Viiltolehti, nyt!" vastustaja huusi.
"Saur!" Bulbasaur huudahti ja ampui selässään kasvasta kukasta teräviä lehtiä kohti pelkkänä keltaisena viiruna kiiltävää Pikachua. Ne eivät osuneet, mutta yleisön nilkat olivat vaarassa.
"Pikaisku, nyt!" Gus huudahti. Pikachu vaihtoi juoksunsa suuntaa ja iski terävillä kynsillään Bulbasaur-parkaa takapuoleen.
"BUULBA!" se huudahti veden kirvotessa silmistä ja katsoi kouluttajaansa kummissaan.
"Älä mokomasta välitä - aurinkosäde siihen hiirulaiseen! Pidä se tähtäimessä!" hän huudahti.
"Pikachu, tuplatiimiä, koita jaksaa!" Gus käski, ja Pikachu lähti uuteen, nopeutta ja suuntaa vaihtelevaan kierrokseen Bulbasaurin ympärillä, samalla kun ruohopokémonin kukka alkoi hitaasti avautua ja loistaa kirkasta valoa. Valo kasvoi ja kasvoi, samalla kun Bulbasaur pyöri ympyrää pitäessään Pikachun koko ajan tähtäimessä.
"NYT!" prätkämies huusi. Valonsäde purkautui valtavalla voimalla Bulbasaurin kukasta - sen voima lennätti hiekanmuruja sillalta ja heilutti takkien liepeitä - ja se osui hädin tuskin ohi Pikachusta - tai ei aivan ohi, se hipaisi hieman Pikachun häntää.
"Pikachu - läimäysisku! Viimeistele se!" Gus huudahti. Pikachu juoksi häntä savuten (kirjaimellisesti) suoraan päin Bulbasaurin kylkeä. Läimäysiksu lennätti ruohopokémonin selälleen, jossa se sätki jaloillaan avuttomasti.
"Bulbasaur, takaisin!" vastustaja sanoi alistuneesti ja kutsui Pokémoninsa takaisin palloon.
"Mahtavaa, Pikachu!" Gus huudahti ja laskeutui polvilleen ottamaan Pikachun syliin.
"Pikaaaa!" hiiripokémon huusi ja juoksi - Gusin ohi ja Mudkipin luokse. Mudkip puhalsi suustaan vettä Pikachun savuavalle hännälle.
"Chuu..." se huokaisi helpottuneena.

"Minun vuoroni, ja minä en muuten häviä!" Stu huusi, "Valmistaudu tappioon, pikkupoika!" hän huusi Siilille.
"Pikku?" Siili murahti ja astui esiin.

[Siilinpiikki]

Koska fiilis.

Siili valitsi Dunsparcen otteluun. Stu naureskeli itsekseen.
"Tolla ei ole mitään mahista tätä vastaan!"

Spoiler:

Machoke esitteli valtavia muskeleitaan ylpeänä.
"Ohoh", Siili huokaisi. "Mutta tuohon ei meitä haittaa, käytä Alistusta!"
Dunsparce syöksyi kohti lihaskasaa.
"Karateisku!"
Machoke löi Dunsparcen maahan niin, että betoni murkautui sen alta. Dunsparce oli pyörryksissä iskun voimasta.
"Dunsparce!" Siili huudahti huolissaan.
"Nääh nääh, onpas tuo sun mato surkea!" Stu lällätti äänekkäästi.
Silloin Dunsparce kohotti päätänsä ja katsoi tuimasti suoraan Machoken silmiin. Maakäärmeen pää alkoi hehkua sinisenä.
"Mitä ihmettä?" Siili älähti.
"Se on Zen pääpusku!" Sip yllättyi. "Miten se sen osaa?"

* * *

Olipa kerran Dunsparce, joka eleli tyytyväisenä pimeässä luolassa Johdossa. Oli mukavan pimeää ja viileää ja maatakin riitti kaivettavaksi. Ainut ongelma oli, että isommat Dunsparcet veivät aina parhaimmat kaivuupaikat. Äiti oli antanut viimeisenä neuvonaan, että pidä aina puolesi, mutta sen toteuttaminen jäi epäselväksi. Isän puolelta hän oli kuulema perinyt tyyneyden juhlistamisen taidon, mutta paljoa iloakaan siitä vielä ollut. Se millä tässä yhteisössä oli väliä oli koko eikä hän nuorena vielä pitkään aikaan saavuttaisi samoja mittoja kuin isoimmat. Sitten oli vielä ne Zubatitkin...
"Zub zup!"
Lepakot olivat vaihteeksi valinneet pikku Dunsparcen kohteekseensa. Ne kaartelivat sen ympärillä ja vuorotellen syöksyivät sitä päin. Dunsparce ei voinut muuta kuin täristä avuttomana paikoillaan. Sitten alkoi kuulua jostain kilinää. Ääniaalto iski Zubateihin, jotka sekasorron vallassa lähtivät karkuun.
"Onko kaikki okei?" Joku kysyi.
Chingling ilmestyi Dunsparcen eteen.

Spoiler:

"Kaipa tämä tässä, kiitos vain..." Dunsparce mutisi. "Zubatit eivät vain koskaan jätä minua rauhaa."
Chingling sääli maamatoa ja keksi: "Minä voin auttaa sinua."
"Miten muka?" Dunsparce ihmetteli.
"Liikkeen nimi on Zen pääpusku ja se on meediotyyppiä", kellopokémon kertoi. "Sitä ei ole helppo oppia, mutta uskoisin sinulla oleva potentiaalia, jos vain kuuntelet tarkkaan."
Dunsparce osoittautui hankalaksi opettaa, mutta tahto maksaa Zubateille takaisin kannusti sitä yrittämään entistä kovemmin. Lopulta...
"Hienoa!" Chingling hihkaisi, kun Dunsparcen pää alkoi hehkua sinisenä
"Kuinka sinä osaat tämmöistä?" Dunsparce ihasteli.
"Olen käynyt ulkona ja se on ihmeellinen paikka", kello kertoi päästäen haikeaa kilinää.
"Minäkin haluan nähdä!" Dunsparce innostui.
"Todellako?" Chingling epäili maakäärmeen mahdollisuuksia. "Sinun kaltaiselle nuorelle se on vaarallinen paikka."
"Olen valmis ottamaan riskin!" Dunsparce oli vankkumaton. "Ehkä löydän uusia kaivuupaikkoja, hienompia kuin niiden isostelijoiden."
Chingling hymähti: "Hyvä on, voin neuvoa sinulle reitin itään."
Näin Dunsparcen matka alkoi.

* * *

"Puske Dunsparce?" Siili ehdotti.
Dunsparce puski ja millä vimmalla se sen tekikin. Machoke halvaantui paikoilleen.
"Machoke tee jotain!" Stu älisi.
Mutta Machoke oli voimaton, lopulta kaatuen maahan.

[Gustaffsson]

"Hienosti tehty, Dunsparce!" Siili riemuitsi. Dunsparce lennähti Siili olkapäälle ja näytti siltä kuin se yrittäisi olla näyttämättä liian tyytyväiseltä itseensä.
"Minä... hävisin!" Stu sanoi kyyneleiden muodostuessa hänen silmiinsä. Sitten hän syöksyi isoveljensä kimppuun ja tarttui tämän nahkarotsin liepeestä.
"Sinun täytyy antaa noille turpaan, ne voittivat minut!" Stu huusi itkien.
"Niin ne voittivat meidätkin!" hänen isoveljensä sanoi vastaan.
"No ei teillä mitään väliä ole, te olette vain isoja möllejä! Mutta ne voittivat MINUT!" Stu parkui.
"Nyt riitti! Sinä lähdet nyt kotiin äidin luokse!" isoveli huudahti ja nousi moottoripyöränsä selkään.
"Mutta äiti käski ottaa minut leikkiin mukaan!" Stu protestoi.
"Aivan sama mitä äiti käski! Nyt mennään!" isoveli huusi naama punaisena. Stu mutisi ikäisekseen melko värikkäitä rivouksia mutta nousi kuitenkin pyöränsä selkään. Kohta tämä erikoinen jengi olikin jo matkalla kohti sillan vastapäätä.
"En ole varma pitäisikö olla huvittunut vai sääliä noita..." Gus mietti.
"Etkö voi tehdä molempia?" Siili kysyi.
"Mitä ikinä teettekin, tehkää se pyörän selästä. Fuchsia odottaa!" Sip sanoi ja nousi oman pyöränsä selkään.

Fuchsia City oli keskikokoinen kaupunki, joka ei ollut aivan yhtä tiheään asutettu kuin muut Kanton kaupungit.
"Missähän Fuchsian sali mahtaa olla?" Siili mietiskeli heidän katsoessaan ympärilleen kaupungin keskustassa.
"Muistaakseni se on kaupungin eteläpäässä... pohjoisessa ei muistaakseni ollut muuta kuin Pokémon zoo ja Safarivyöhyke..." Sip muisteli.
"Safarivyöhyke? Oliko se Fuchsiassa?" Gus innostui.
"Meillä ei taida olla sinne asiaa, Pokémonien pyydystäminen siellä on vaivalloista ja perustuu silkkaan tuuriin, sillä siellä ei saa käyttää omia Pokémoneja." Sip mietiskeli.
"Mutta siellä pääsisi tutkimaan jopa harvinaisia Pokémoneja luonnonmukaisessa tilassa!" Gus esitelmöi.
"Hei, tuolla on infopiste ja kartta!" Sip huomasi, ja he menivät sen luokse.
"Pokémon Center ja sali ovat molemmat eteläosassa kaupunkia. Voisimme käydä ensin huoltamassa Pokémonimme siltataistelun jäljiltä." Siili sanoi.
"Hienoa! Ja sitten te voitte käydä haastamassa salipäällikön, ja minä voin käydä Safarivyöhykkeellä sillä välin." Gus sanoi.
"Mutta sitten sinulta jää salimatsini väliin!" Siili sanoi.
"Et sinä minua siellä tarvitse, eihän Sipkään nähnyt Celadonin otteluasi." Gus väitti, kun he pyöräilivät kohti Pokémon Centeriä.

[Siilinpiikki]

Pokémon Centerissä he kaikki saivat huilahtaa matkan rasituksista.
"Kaikki pokémoninne ovat nyt täydessä kunnossa", hoitaja Joy ilmoitti ojentaen poképallot. "Toivottavasti näemme uudelleen!"
"Kuinka kamalasti sanottu..." Gus sihahti hijaa.
"Shh, kuunnelkaa!" Sip oli huomannut jotain.
Televisio oli auki ja uutistoimittaja kertoi vakavalla ilmeellä: "Viridianin metsässä on massiivinen tulipalo. Ensimmäiset merkit havaittiin tänä aamuna ja Squirtle- palokunta on kutsuttu paikalle. Tapahtuman epäillään olleen tuhopoltto. Syyllisiä ja mahdollisia motiiveja tutkitaan..."
"Sen täytyy olla Rakettiryhmä!" Sip puri hampaitaan.
"Tai sitten kyseessä oli eksynyt tulipokémon", Gus toppuutteli, vaikka uutinen oli koskettanut häntäkin. "Asia ei liity meihin."
"Mutta siellä metsässähän on-"
"Ei ole meidän asiamme."

Päästyään ulos Pokémon Centeristä erkanivat heidän tiensä.
"Näkyillään sitten ja onnea saliotteluun" Gus oli vakavissaan onnen suhteen. "En malta odottaa pääseväni safarille. Olen unelmoinut kauan näkeväni Dratinin."
"Etkö haluaisi meitä seuraksesi?" Siili vielä kysyi.
"Ei, minä pärjään hyvin yksin" Gus vastasi kierrellen, koska ei halunnut paljastaa Siilin olevan välillä vaivaksi. "Ehkä sitten saliottelun jälkeen."
Gusin lähtiessä toista polkua Sip ja Siili suuntasivat salille.
"Tiedätkö mitään salipäälliköstä?" Poika hyppy Sipin perässä.
"Ottelin Kogaa vastaan vuosia sitten, mutta nykyään salia johtaa hänen tyttärensä", Sip paljasti. "En tiedä kuinka hän eroaa isästään."
Vastaus saatiin salin edestä olevasta kyltistä: Janine- myrkyllinen ninjamestari (rekrytointi ninja- kouluun käynnissä)
"Omena ei ole kauas puusta pudonnut", Sip totesi.

Mentyään sisään he yllättyivät näkemästään. Koko sali oli pelkkää lattiaa, miten nyt joitakin liinoja seinillä lukuunottamatta.
"Eihän täällä ole mitään - Au!" Siili taapersi ympäriinsä ennen kuin tuli seinä vastaan- kirjaimellisesti.
"Tässä on seinä!" Sip tajusi ja koputti ilmaa. "Mutta en näe sitä."
Tsup ja uusi parkaisu. Siili piteli kaulaansa: "Jokin tikku pisti minuaaah..."
Poika tuupertui maahan.
"Siili!" Sip ehti huudahtaa, mutta huomasi sitten jonkun hyppäävän niskaansa.
"Haijaaa!"

Safarin portti ei ollut erityisen ruuhkainen. Kun Gus astui ovesta sisään, heräsivät työntekijät unistansa.
"Mitäs sinä täällä teet?" toinen työntekijöistä ihmetteli.
"Tulin safarikierrokselle..?" Gus ihmetteli.
"Aaa, niin, kylläkyllä..."
Työntekijöillä kesti kauan päästä ylös tuolleiltansa: "Se on sitten 500 pokédollaria. Ja pokémonisi joudut jättämään meille siksi aikaa."
Gus antoi pokémonpallonsa vastahakoisesti ja sai vastineeksi korillisen safaripalloja. Hänen mentyään sisään portista lyhyempi työntekijöistä alkoi häärätä Gusin poképallojen kanssa.
"Mitä sinä teet?" Pidempi ihmetteli. "Tiedät, että olemme vakoiluoperaatiolla. Emme voi ottaa riskiä paljastumiseen."
"Katsotaan vain onko hänellä mitään varastamisen arvoista..."

[Sieppeli]

"Miten sinä luulet voivasi avata tuosta noin vain tuon tyypin Pokepallon olettamatta, että sen asukas ei hyökkää ensimmäisenä naamallesi, " toinen kaksikosta repäisi lyhyemmältä pallot pois. Lyhyempi näytti miettivän asiaa hetken.
"Ottaisimmeko ne kaikki?"
"Idiootti, me saamme poistua tästä vasta, kun meillä on lupa, " pidempi kuiskasi, "se voi olla vasta sitten, kun tuo hyypiö tulee takaisin. Mitenkäs sitten suu pannaan? Kiinnijääminen oli ehdottomasti kiellettyä!"
"Eikö edes yhtä?"
"..."
"Katso kuinka monta tällä jätkällä on! Monet näistä ovat varmasti tyhjiä. Jos otamme yhden, ihan minkä tahansa, ei hän edes ehdi huomata. Se saattaa olla tyhjä, mutta saisimme itse yhden pallon käytettäväksemme."
"Näyttikö tuo siltä, että hänellä olisi yhtään arvokkaampaa Pokemonia? Kukaan sellainen ei suuntaisi tuonne suolle etsimään mitään. Siellä ei ole mitään löydettävää."
"Yksi pallo?"
"... Yksi pallo. Tuo pallo. Jatka töitä!"

* * *

Joku, joka oli hypännyt Sipin niskaan, sai liikevoimallaan kaadettua tytönkin maahan. Sip kapusi heti ylös kuin valmiina taisteluun, kun hänen eteensä hyppäsi nuori tyttö, jonka kasvot olivat peitettynä violettiin liinaan.
"Kalpene, haastaja!" Ninjatyttö huudahti suoristuessaan, "nimeni on Janine ja olen tämän salin päällikkö!" Mitään sanomatta Sip vain osoitti maassa makaavaa Siiliä, tekemättä minkäänlaista muuta liikettä. Janine, Kogan tytär (jossa ei Sipin silmiin ollut lainkaan isänsä näköä) oli vielä hetken ninjana, kunnes hän ymmärsi, että oli tainnottanut väärän ihmisen. Äkkiä nousi käsi suun eteen.
"Hupsista, " hän totesi, "oletko varma ettet halua otella? Tuo... Tuo nukkuu vielä puoli päivää." Vastaukseksi kysymykseen Sip kaivoi esille Sielumerkin, jonka oli ansainnut vuosia sitten. Janine näytti kiusaantuneelta.
"Aiotko herättää Siilin vai autatko kantamaan hänet jonnekin, jossa hän voi nukkua rauhassa?" Sip kysyi happamana, kun Dunsparce (joka oli loikannut ilmaan kun Siili oli pyörtynyt) mönki kouluttajansa päälle, pyörähti kerälle ja kävi nukkumaan itsekin. Janine pyörähti ympäri yhä kiusaantuneena yrittäen keksiä mitä tehdä, ja sitten hän nyökkäsi.
"Ota sinä siitä päästä ja kannetaan hänet tuonne, " hän osoitti johonkin suuntaan, kumartuen nuoren kouluttajan tajuttoman ruumiin vierelle. Sip seurasi perässä ja he yhdessä kantoivat Siilin (ja Dunsparcen) nukkumaan sivuhuoneeseen.

"Tämäpäs nyt on kiusallista, " Janine mutisi hämillään, kun he olivat saaneet Siilin pehmeälle alustalle - Dunsparce oli ehtinyt pudota kyydistä, mutta rauhallisesti maakäärme lensi takaisin hyvälle, lämpimälle nukkumapaikalle.
"Ehkä kouluttajien myrkyttäminen ei ole järkevää?" Sip puhui edelleen hyvin happamalla äänensävyllä, vaikka todellisuudessa hän painoi samalla rannettaan kynsillään, ettei alkaisi minä hetkenä hyvänsä huutamaan. Osaksi hän kiitti mielessään, ettei Janine ollut häntä pistänyt, sillä ajatus myrkyttymisestä ei ollut millään lailla Sipille mieleinen asia. Oikeastaan häntä hikoilutti jo ajatus siitä, että luultavasti Janine oli seurannut isänsä jalanjäljissä myös Pokemoniensa kanssa, joten nämä luultavasti olivat kaikki myrkyllisiä. Tämäkään ajatus ei ollut Sipille mieleinen.
"Se on vain yksinkertainen tainnutusaine, " Janine selitti, "siitä tehdään Parlyz Healia, eli-"
"Eli myrkystä saadaan myös myrkylle parannuskeino, " Sip jatkoi lausetta ärtyneenä, "kuulostaa jokseenkin tutulta."

* * *

Siili huomasi istuvansa keskellä aavikkoa jalat ristissä. Hän ei tuntenut kuuman hiekan kuumuutta, mutta aurinko porotti hänen päätään. Sen valo vaikeutti häntä näkemästä edessään istuvaa hahmoa, mutta kohta jo hän tunnisti jokseenkin tutun kuorsauksen.
"Aaabraa..." Keltainen Pokemon kuorsasi.
"Missä minä olen?" Siili katseli ympärilleen, mutta näki vain hiekkaa ja horisontin.
"Aivan siellä, missä haluatkin olla," ääni hänen päässään sanoi. Samalla aavikko muuttui palavaksi metsäksi, mutta liekit eivät koskeneet Siiliä. Jokin osa hänessä säikähti, mutta ruumis pysyi paikallaan ja katseli ympärilleen.
"Viridianin metsä, " hän sanoi ääneen, katsellessaan miten liekit nuolivat puita ja kaikki vihreä muuttui tuhkaksi.
"Abraa..." Hänen edessään oleva Pokemon kuorsasi.
"Mitä näet?, " ääni hänen päässään puhui taas.
"Mitä minun pitäisi nähdä?"

Silloin hän kuuli linnun äänen. Hänen katseensa kohosi heti taivaalle, jossa hän näki savun keskellä kaartelevan punaisen linnun.

Spoiler:

"Mikä se on?" Siili huomasi ihmettelevänsä ääneen, tuntematta tätä Pokemonia.
"Se on kaukana kotoaan, " ääni kertoi, "mutta se tahtoi nähdä tulen. Kun palo saadaan sammutettua, se palaa kotiin."
"Kuka sinä olet?" Siili kysyi ääneltä.

Uni loppui.

* * *

Dunsparce havahtui unestaan ja yritti uudelleen löytää hyvää paikkaa Siilin vatsalta. Kun se uudelleen laski päänsä, se kuuli kuinka hänen kouluttajansa sydän hakkasi lujempaa kuin yleensä. Pitäisikö huolestua? Dunsparce jäi katsomaan kouluttajansa kasvoja, jotka kaikesta huolimatta olivat levolliset. Hengityskin oli melkein normaali. Ehkä Siili vain näki pahaa unta.

[Gustaffsson]

Safarivyöhykkeellä lauma pieniä Nidoraneja oli kerääntynyt pienen metsäaukean laitaan syömään maahan heiteltyjä herkkupaloja.

Spoiler:

Ne söivät mielissään vikisten suloisesti, autuaan tietämättöminä siitä että muutaman metrin päässä puskassa joku tarkkaili heitä.

Gus istui jalat ristissä puskassa ja siirti hitaasti oksia pois kameran linssin tieltä. Kameran objektiivi oli hieman kankeahko Pokémon-tornista tippumisen jäljiltä, mutta muuten se oli säilynyt kuin ihmeen kaupalla ehjänä. Hän väänsi tarkennusta ja napsi sarjan kuvia Nidoraneista. Jokin kahisi hänen oikealla puolellaan samassa puskassa.
"Lopettakaa jo." Gus suhahti. Kahina loppui, ja Mudkip ja Pikachu työnsivät päänsä Gusin nähtäväksi. Gus ei ollut raaskinut sulkea näitä kahta poképalloon ja antaa säilytykseen laiskoille työntekijöille, vaan oli salakuljettanut ne sisään repussaan. Hän otti taskustaan työntekijöiden antamia syöttiherkkuja ja laski niitä hieman omille Pokémoneilleen. Mudkip ja Pikachu alkoivat sulloa pikkupurtavia suuhunsa.

"Ja sitten mentiin, haluan ehtiä nähdä vielä muitakin Pokémoneja." Gus kuiskasi ja ryömi takaperin puskasta kuin sissi, joka pakittaa pois väijytyspaikalta liian ison vihollisjoukon takia. Mudkip ja Pikachu seurasivat, molemmat maiskuttaen vielä herkkupaloja.

Gusin seuraava väijypaikka oli pienen lammen rannella jonkun matkan päässä, jonka rannasta hän löysi itselleen sopivan kuvauspaikan isojen kivien keskeltä. Hän heitti veden pinnalle syöttejä, ja kapusi kivien keskelle. Pikachu ja Mudkip aloittivat jälleen nahistelun, joten Gus antoi niillekin herkkupaloja saadakseen rauhallisen hetken.
Vesialue ei ollut yhtä hieno kokemus kuin Nidoran-lauma. Gus olisi halunnut nähdä ja ikuistaa valokuvalle Dratinin, mutta pinnalla olevia herkkuja kävi syömässä vain muutama laiska Magikarp. Lisäksi veden lorina pienestä lähteestä lammen reunalla muistutti siitä, että pitäisi käydä laskemassa toisenlaisia vesiä.
"Odottakaa tässä, minun pitää käydä pensaan takana." Gus mutisi Pokémoneilleen ja pakitti jälleen paikalta. Hän jätti kameransa osoittamaan lammen suuntaan.
Mudkip oli saanut oman osuutensa herkuista syötyä, ja se oli valmis jälleen leikkimään Pikachun kanssa. Pikachu kuitenkin mutusti vielä herkkujaan, ja Mudkip antoi sille ruokarauhan ja katseli lammelle. Sen teki mieli mennä uiskentelemaan, muttei kehdannut rikkoa kouluttajansa käskyä.
Vedestä nousi jotain joka kiinnitti sen huomion; sininen lohikäärmepokémon, Dratini.

Spoiler:

"Muuud...?" Mudkip ihmetteli kivien välistä, kun Dratini kumartui napsimaan herkkupaloja vedenpinnalta. Mudkip nosti etutassunsa nojaamaan Gusin kameraan nostaakseen itseään ja saadakseen paremman näkymän Dratinista - ja tuli samalla painaneeksi kameran laukaisinta.
"Ah, no niin..." Gus sanoi mönkiessään takaisin paikoilleen. Juuri ennenkuin hän ehti nähdä lammelle päin, Dratini molskahti takaisin syvyyksiin.
"Mudkip... Kip, Mudkip!" Mudkip äänteli innoissaan osoittaen lammelle päin.
"Nyt ei mennä uimaan, Kipz. Tahtoisin nähdä sen Dratinin..." Gus mutisi.
DING DONG! kaikui merkkikellot safarivyöhykkeelle asennetuista kovaäänisistä.
"Osallistuja numero 3, safaripelisi on ohi! Olkaa hyvä ja palatkaa aulaan."
"Niimpä niin... kavutkaa reppuun pojat." Gus sanoi pettyneenä. Pikachu kiipesi sopuisasti kangasreppuun, mutta Mudkip katseli vielä lammelle päin ja mudkipitti nopeaan ääneen. Gus nosti vesipokémonin reppuun.

"Oliko hyvä peli, herra?" kysyi pitempi työntekijöistä kun Gus palautti safaripallot - yhtään ei ollut mennyt.
"Mielenkiintoinen, mutta liian lyhyt." Gus vastasi ottaessaan takaisin Poképallonsa.
"Kiitos käynnistä." lyhyempi sanoi jännittyneenä, kun Gus lähti aulasta.
"Helppo nakki! Katsotaanko mitä siellä on?" hän hihkaisi.
"No hyvä on, mutta nappaa se nopeasti takaisin palloon jos se käy uhkaavaksi." pidempi sanoi.
"Jos siellä edes on jotain..." pätkä sanoi ja painoi vapautusnappia. Poképallo avautui, valonsäde purkautui kuin purkautui pallosta ja materialisoitui lattialle - Magikarpiksi. Kuului kaksi pettynyttä voihkausta, kun Magikarp muljahteli lattialla.
"Olisin mielummin ottanut tyhjän..." pitempi mutisi.
"Äläs sano - pistä paistinpannu tulille." pätkä sanoi nuolaisten huuliaan.

Ulkona Gus vapautti Mudkipin ja Pikachun repusta. Hän ajatteli epämääräisesti etsivänsä kameraliikkeen jossa kehittää kuvansa ennen salille menemistä. Oli keskipäivä, aurinko valaisi Fuchsia Cityä - ja Gusia ramaisi. Oli niin leppoisaa kävellä lämpimänä päivänä kadulla kahden Pokémonin kanssa, työntää kädet takintaskuihin ja tuntea taskun läpi poképallot, jotka oli kiinnitetty hänen vyöhönsä-
"Hmm...?" Gus mietiskeli ja pysähtyi. Mudkip ja Pikachu pysähtyivät myös, katsomaan Gusin mietteliästä ilmettä. Poképallot tuntuivat vähäisemmiltä kuin ennen safarivyöhykkeellä käyntiä. Hän laski yhdeksän - hän oli lähtenyt matkalleen 10 Poképalloa mukanaan. Hän selasi äkkiä pallot läpi - Poképallot, joissa oli Pokémon sisällä tuntuivat hieman lämpimimmiltä kuin tyhjät, ja lisäksi Gus oli piirtänyt pallojen pintaan kuvan Pokémonista jolle pallo puuttui. Yhdessä pallossa oli Mudkipin kuva, mutta se oli ollut tyhjä siitä asti kun hän oli Oakin laboratoriosta lähtenyt, toisessa oli Diglett, mutta loput olivat merkkaamattomia.
"Magikarp... jäiköhän se epähuomiossa safarivyöhykkeen aulaan?" Gus mutisi ja kääntyi ympäri.

Safarivyöhykkeen työntekijät olivat juuri levittämässä voita paistinpannulle kun Gus astui jälleen ovesta sisälle. Toisella oli iso fileerausveitsi kädessä, ja hän sähelsi jotain pikaisesti kuullessaan oven avautuvan.
"Anteeksi," Gus sanoi, "mutta yksi poképalloistani uupuu. Se on varmaan jäänyt epähuomiossa tänne?"
"Mikä? Poképallo? Ei, ei täällä mitään Poképalloja ole näkynyt! Ei varmasti!" pätkä mutisi hikoillen.
"Onhan täällä... eikun tämä onkin auki." Gus sanoi huomattuaan pöydällä vielä olevan avoimen poképallon.
"Ehkä te hukkasitte sen vähän aiemmin..." pitempi mutisi, mutta juuri silloin Gus huomasi avoimessa poképallossa olevan tutunnäköisen ääriviivapiirroksen Magikarpista.
"Hei! Tuo ON Magikarpin pallo... mutta missä on...?" Gus huudahti ja hänen silmänsä laajenivat katsoessaan isoa fileerausveistä pätkän kädessä.
"Ette kai te sentään-" Gus säikähti, mutta sitten hän kuuli työntekijöiden takana olevasta tiskialtaasta tuttua ääntä.
"Magikarp, karp, Magikarp" ja samalla kuului läpsettä, kun karppipokémon muljahteli tiskiallasta vasten.
"Senkin sairaat, valehtelevat paskiaiset!" Gus huudahti ja käveli tuimana tiskin taakse. Muitta mutkitta hän nosti Magikarpin altaasta, eivätkä työntekijät uskaltaneet sanoa mitään.
"Minä käyn kertomassa teistä Konstaapeli Jennylle - ja Magikarp-leikkeen sijaan tarjotaankin alkupalana huijaria omassa liemessään, pääruokana oikeutta, ja jos oikeus on paistunut sopivasti, niin jälkiruoaksi vettä ja leipää!" Gus vaahtosi kävellessään ulos aulasta. Ovi paukahti hänen mennessään.
"Karl," lyhyempi sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, "onkohan pomo vihainen meille tämän takia?"
"Vaatii vissiin päätämme vadille - mutta jos vaihdamme äkkiä univormut päälle ja hiljennämme tuon hujopin ennenkuin se ehtii virkavallan puheille..." pidempi, Karl, vastasi.

[Siilinpiikki]

Odotellessa Siilin heräämistä Janine tarjosi sakea ja Sip joi kohteliaisuussyistä.
"Umm, sinulla voi olla tylsää odotellessa", salipäällikkö ei ollut tottunut emännöitsemään. "Kiinnostaisiko sinua sillä aikaa kierros kaupungilla?"
"Kaupunki ei ole uusi minulle", Sip totesi.
"Ai niin..."
"Mutta en salipäällikön opastamana!" Sip sanoi tajuttuaan tämän mahdollisuudeksi päästä pois salilta.

Gus harppoi höyrypäätä. Hän ei tienyt, missä poliisiasema olisi, mutta eiköhän se löytyisi.
"Seis!" Hänen takaansa huudettiin.
Samat työntekijät ilmestyivät hänen eteensä
"Tahdomme sinun lähtevän ulos kaupungista koskaan palaamatta", . "Sopiiko?"
"Antakaas kun mietin... No ei!" Gus tuhahti.
"Etkö tiedä keitä olemme?" He olivat kuvitelleet univormuilla olevan suurempi vaikutus.
"Kyllä. Alhaisia roistoja, jotka eivät pysty varastamaan kuin tuskin Madikarppeja hengissäpysymiseksi", Gus vastasi.
"Tuosta saat maksa", Kurt murisi. "Raticate matkaan!"
"Valitsen sinut Golbat", toinen liittyi rintamaan.

Spoiler:

"Mudkip, vesipyssy", Gus vastasi haasteeseen. "Pikachu, sähköisku suoraan veteen."
Iskuyhdistelmä oli niin tehokas, että Rakettiryhmän pokémonit kipittivät takaisin palloihinsa. Ei aikaakaan, kun rikolliset päättivät karkumatkan tarjoavan parhaat mahdollisuudet.
"Seis!" Gus huusi ja lähti heidän peräänsä.
Joku ehti häntä ensin.
"Ariados, rihmaisku!"

Spoiler:

Hämähäkki ilmestyi ja syytti suustaan rihmaa, joka kiertyi rikollisten jalkojen ympärille. He kaatuivat naama edellä maahan.
"Mitä täällä tapahtuu?" Janine hyppäsi Ariadosin viereen katsoen vuoroin Gusia ja juuri sidottuja.
"Hän on Gus!" Sip oli juossut heidän luoksensa. "Ja nuo ovat Rakettiryhmäläisiä..."
"Rakettiryhmä?" Salipäällikkö ihmetteli. "Hehän lakkasivat olemasta."
Sip ja Gus selittivät
"Mitä te siis teette minun kaupungissani?" Janine mulkoili rikollisia.

[Gustaffsson]

"Tästä ei pomo tykkää..." lyhyt mies mutisi.
"Suu kiinni, pöljä! Ei tässä mitään hätää ole. Vaivaisen Magikarpin varastamisesta ei mitään suurta sanktiota tule. Pidä vain turpasi kiinni!" Kurt tiuskaisi kumppanilleen.
"Lisätään soppaan vielä laiton uhkaus ja Pokémonien usuttaminen kimppuun ilman ottelupyyntöä, ja vielä keskellä kävelykatua." Gus sanoi.
"Mitään ei voida todistaa!" Kurt totesi jämäkästi.
"Salipäällikön ja kahden kouluttajan sana kahden kuuluisan kriminaaliryhmän asuihin pukeutuneen huvipuiston aulavahdin sanaa vastaan?" Janine kysyi.
"Tästä ei pomo todellakaan tykkää.." lyhyempi mutisi taas.
"Suu kiinni, Dick!" Kurt huusi taas.
"Hehe... Dick..." Gus naurahti, mutta Sipiä ei paljoa hassut nimet hymyilyttäneet.
"Te kerrotte meille mikä teidän tehtävänne täällä on." Sip sanoi uhkaavasti.
"Tai muuten?" Kurt uskalsi kysyä.
"Duskull," Sip sanoi, "kiroa."
"Duuuuskull..." Duskull humisi ja heilutteli kädemtapaisiaan. Sen punainen silmä alkoi hohtaa tulenpunaisena, ja ilma sen ja sidottujen miesten välillä alkoi väreillä violettina.
"Mit... AAAAH!" rakettiryhmäläiset alkoivat huutaa nähdessään kauheita, pään sisässä näkyviä asioita.
"Sip, käske sen lopettaa." Gus sanoi, kun miesten huudot kävivät yli hänen omatunnonrajojensa. Sip oli kuin ei olisi kuullutkaan.
"SIP!" Gus huusi ja ravisti tyttöä olkapäästä.
"He kertovat pian kaiken! He ovat vain rakettiryhmäläisiä, mitä sinä välität? Eikä tämä edes ole mitään luiden katkomista, pelkkiä painajaisunia valveilla." Sip sanoi puolustellen.
"Kidutusta tämä silti on! En - en voi hyväksy tätä!" Gus huusi vastaan.
"Näillä miehillä voi olla tietoja joilla voimme estää uuden Pokémon-sodan ja myrkkypokémonien myrkyn vahvistamisen - tässä tilanteessa kaikki keinot ovat sallittuja!" Sip väitti.
"En välitä! On periaatteita, jotka erottavat meidät Rakettiryhmän kaltaisista pahiksista - ja tämä on yksi niistä! Käske Duskullin lopettaa!" Gus pyysi.

[Sieppeli]

"Kouluttajat eivät saa laittaa Pokemonejaan ihmisten kimppuun, " Janine puhui järjen äänellä taustalla, muistuttaen yhdestä heidän maailmansa tärkeimmästä sopimuksesta. Sip ei kuitenkaan saanut päätöstä tapahtumaan päässään, mutta joku sentään sai. Duskull. Se tiesi, että Sip ei pitänyt sitä oikeastaan vieläkään kumppanina, vaan pikemminkin "ystävänä", joka leijui perässä ja auttoi pääsemään päämäärään. Tämän takia Duskull:in ei tarvinnut totella, tai se sai ainakin tehdä omia päätöksiään. Sitäpaitsi, vasta äsken taistelussa Sip oli mielummin valinnut Gastlyn Duskull:in sijaan, vaikka tämä oli leijunut aivan tytön vieressä.
Näin ajatellen Duskull leijaili rennosti Sipin toiselle puolelle ja aloitti hyräilynsä jälleen. Violetti sumu katosi hiljalleen kahden Rakettiryhmäläisen ympäriltä, kun Sip halui maahan pitelemään omaa päätään, kuin sitä olisi särkenyt. Hetken hiljaisuuden jälkeen Gus rykäisi.
"Minä haen poliisin, " hän totesi, lähtiessään juoksemaan suuntaan, jossa uskoi aseman olevan. Janine huusi jäävänsä vahtimaan: "näitä kolmea". Kaksi "niistä kolmesta" makasi maassa, epäilemättä joko tainnoksissa tai unessa, kolmas piteli päätään polviaan vasten. Oli mahdotonta sanoa, mitä kenenkään "niiden kolmen" päässä oli sillä hetkellä menossa, mutta Janine piti Ariadoksen valmiina. Joku saattoi vaikka tehdä jotain odottamatonta.

Mitään odottamatonta ei kuitenkaan tapahtunut. Aikaa meni ehkä viisitoista minuuttia, kun Gus ja Jenny ilmaantuivat. Jennyllä oli mukanaan pari muuta poliisia ja heidän Pokemoninsa, ja yhdessä he saivat kannettua Rakettiryhmäläiset pois. Sanaakaan ei yritetty kysyä Sipiltä, joka koko tämän ajan istui maassa pää alhaalla. Tästä päätellen Gus ei ollut kertonut mitään siitä, kuka oli Rakettiryhmäläiset tainnuttanut, eikä asiasta edes kyselty.

"Minun tieni vienee takaisin salille, " Janine sanoi kun tapahtuma oli viimein selvitetty, "poika heränee kohta. Minun on parempi olla paikalla, vahtimassa saliani..."
"Siili?" Gus ihmetteli.
"... Kyllä, hänen nimensä oli Siili. Tunnetteko?" Janine ihmetteli, tajuamatta yhteyttä näiden kolmen välillä.
"Sitten minä tulen mukaan, " Gus kertoi, "tai me tulemme mukaan."
"En minä, " Sip sanoi viimein maasta, oltuaan reagoimatta koko puoleen tuntiin, "minä en tule enää salille."
"Aiotko taas jättää Siilin ilman tukea?" Gus kysyi tukahtuneella äänellä.
"Siili kykenee ottelemaan aivan hyvin ilman minun tukeani, " Sip nosti päänsä polvistaan ja katsoi Gusiin punaisin silmin."
"Et todellakaan lähde Rakettiryhmän per-"
"Menen etsimään itselleni hotelllista yöpaikan, " Sip puhui jälleen kerran päälle, "löydätte minut sieltä. Jos te edes enää tarvitsette minua." Niine sanoineen hän nousi, käänsi selkänsä ja lähti kävelemään katua pitkin toiseen suuntaan. Duskull leijui perässä.

Gus katsoi hetken matkakumppaninsa menoa, ja kääntyi sitten puhumaan Janinelle, joka ei kuitenkaan enää ollut missään. Gus huomasi seisovansa yksin keskellä katua Pokemoniensa kanssa.
"Naiset, " hän mumisi, lähtiessään suuntaamaan itsekin kohti salia, "ja ninjat. Ninjanaiset. Huoh!"

[Gustaffsson]

Eksyttyään vain kahdesti matkalla Gus löysi Fuchsian salille. Hän astui sisään, käveli läpi aulan - ja törmäsi näkymättömään seinään.
"Auts! Mitä hels-" hän ehti manata, kunnes jostain esiin putkahtanut ninja säikäytti hänet.
"Huaaah! Hajaa - kas, Gus! Löysithän sinä tänne." sanoi ninja, paljastuen Janineksi.
"Onko salipäälliköillä nykyään joku velvollisuus joko säikäyttää asiakkaansa puolikuoliaiksi tai olla muuten vain sekopäitä?" Gus kysyi selvittyään säikähdyksestä.
"Tämä on ninjasali, mitä ihmettä odotit, kilpikonniako? Mutta ystäväsi Siili on täälläpäin. Hän on jo herännyt." Janine sanoi, ja ohjasi Gusin läpi näkymättömien seinien sokkelon salin sivuhuoneeseen.
"Gus!" Siili riemastui tutun naaman näkemisestä.
"Hellurei." Gus sanoi, yrittäen hymyillä.
"Ehdit sittenkin ajoissa katsomaan salimatsini! Tosin siitä voi kiittää pitkälti näitä yli-innokaita ninjoja..." Siili mutisi, ja Janine liikutteli jalkojaan vaivautuneena.
"Mutta missä Sip on? Kai hänkin tulee katsomaan matsia?" Siili kyseli kurkistellen ovelle, kuin odottaen Sipin saapuvan minä hetkenä hyvänsä.
"Niin... siitä pitkin sanomani..." Gus rykäisi ja istui Siilin viereen.
"Sip... ei taida tulla takaisin. Ei ainakaan... ihan heti." Gus mutisi.
"Miten niin? Missä hän on?" Siili ihmetteli.
"Hän lähti hotelliin hakemaan yöpaikkaa itselleen... en usko että hän haluaa enää jatkaa matkaa meidän kanssamme." Gus yritti selittää.
"Miten niin ei halua? Ja miksei hän voinut edes käydä hyvästelemässä? Hetkinen..." Siili sanoi mutristaen suutaan, "ette kai te taas riidelleet?"
Gus tiputti lakin päästään ja haroi hiuksiaan. Fiksu poika, hän huomasi ajattelevansa.
"En nyt sanoisi että riitelimme... pikemminkin... meille tuli vähän erimielisyyksiä. Ja hän otti siitä tosi pahasti itseensä..." Gus mutisi.
"Totta kai hän otti," Siili sanoi, "niin tytöt tekevät!" hän sanoi kuin itsestäänselvyytenä.
"Hei, varovasti nyt." Janine sanoi, mutta pojat eivät hänestä välittäneet.
"Vaikka hän lähtisikin, minä haluan vielä nähdä hänet. Mennään puhumaan hänelle." Siili sanoi.
"En ole varma onko se hyvä idea..." Gus mutisi.
"Ei kai nyt ystävää sovi jättää, ainakaan ilman hyvästejä?" Siili kysyi kummissaan. Gus huokaisi ja nosti hattunsa lattialta.
"Totuus tulee lasten suusta..." hän mutisi.

"Yksi huone." Sip mutisi Fuchsian hotellin vastaanottovirkailijalle. Virkailija vastasi kohteliaasti ja alkoi kaivaa avainta laatikosta, osoittaen kunnioitettavaa uteliaisuuden puutetta Sipin masentunutta olemusta kohtaan.
"Etsi samantien kaksi huoneenavainta lisää." sanoi ääni pääoven suunnalta. Gus nojaili pääoven karmeihin, ja Siili seisoi hänen vieressään.
"Mitä te täällä teette?" Sip sihahti.
"Sinä sanoit että löydämme sinut täältä, jos tarvitsemme sinua." Gus sanoi varovasti.
"Sip," Siili sanoi, "ethän sinä aio jättää meitä?" Sip nielaisi.
"Siili, se ei ole ihan niin yksinkertainen päätös..." hän sanoi.
"Me tarvitsemme sinua. Minä tarvitsen sinua, ja Guskin tarvitsee." Siili sanoi suoraan. Gus rykäisi punoittaen.
"Et sinä minua enää tarvitse, sinähän olet jo tosi hyvä Pokémon-kouluttaja..." Sip mutisi.
"En minä nyt ihan niin hyvä ole, etten vielä voisi oppia lisää. Enkä tarkoita sitä. Tarvitsen sinua ystävänä." Siili sanoi.
"Ystävänä?" Sip nielaisi.
"Me olemme tiimi, sinä, minä, Gus, ja meidän Pokémonit." Siili sanoi.
"Gus jää sinun tiimikaveriksesi." Sip sanoi silmät kosteina.
"Minä en ole kummoinenkaan kamppailukouluttaja. Siili tarvitsee jonkun esikuvan siihen hommaan." Gus sanoi hymyillen, ja hänetkin silmänsä kiiltelivät.
"Sip kiltti..." Siili mutisi ja kiersi kätensä tytön ympärille.
"Minä... me... mietitään tätä nyt yön yli, eikö?" Sip sanoi ääni pettäen.
"Huoneenne avaimet, neiti ja hyvät herrat." sanoi vastaanottovirkailija edelleen uteliaan vastakohdan näköisellä ilmeellä.

He kiipesivät portaat ylös melko vaitonaisina. Siilin huone oli ensimmäisenä, ja hän katosi sinne toivotettuaan hyvät yöt. Gusin huone oli seuraavana, mutta hän vain päästi Pikachun ja Mudkipin sinne eikä mennyt itse vielä perästä.
"Sip." hän sanoi hiljaa tarttuen tyttöä olkapäästä.
"Älä," Sip sanoi, "en tarvitse kannustuspuheita."
"Tiedän, minäkin olen oppinut jotain tällä matkalla," Gus sanoi hiljaa, "mutta minun on sanottava tämä." Sip nojasi seinään ja risti kätensä puuskaan.
"Minä kuuntelen." hän sanoi.
"Me olemme hyvin erilaisia," Gus aloitti, "olemme melkein kuin yö ja päivä, tai Charmander ja Squirtle. Minä olen kasvattajanalku pikkukaupungista, sinä olet kokenut kouluttaja joka olet kiertänyt useita alueita. Meillä on erimielisyytemme, mutta toivoisin sinun ymmärtävän muidenkin mielipiteitä."
"Ai niinkuin sinä ymmärsit minun vai?" Sip tuhahti.
"Minä ymmärrän sinun mielipiteesi, sinun vihasi rakettiryhmää ja heidän myrkynmuuntelukokeitaan kohtaan. En vain... hyväksy kaikkia menetelmiäsi." Gus selitti.
"Et sinä mitään ymmärrä. Et ymmärrä -"
"- että vihasi johtuu oman, rakkaan Pokémonisi menetyksestä? Kyllä minä ymmärrän, älä pidä minua ihan tyhmänä vaikka olenkin vasta aloittanut kouluttajana ja viettänyt suurimman osan elämästäni laboratoriossa." Gus sanoi tiukasti. Sip punastui, muttei luovuttanut.
"Mikset sitten voi ymmärtää, miksi minä teen mitä teen ja olen mitä olen?" hän tivasi.
"Minähän sanoin että minä ymmärrän mitä olet ja teet, mutta tänään tekemisesi meni liian pitkälle! Taiteilet sillä rajalla, joka erottaa hyvyyden puolesta taistelemisen hyvällä ja pahaa vastaan taistelemisen pahalla. Jos menet rajan yli, olet kohta itsekin yhtä korruptoitunut kuin ne, jotka keittelevät vahvempia myrkkyjä ja suunnittelevat sotia." Gus sanoi.
"Älä ala moralisoimaan! Jos kerran olen niin raakalaismainen ja paha, miksi sitten tulit? Olisit voinut jatkaa viatonta Kanto-matkaasi tutkiskellen söpöjä Pokémoneja, teeskennellen kuin maailmassa ei olisi mitään, mikä sinua voisi satuttaa?" Sip melkein kirkui. Gus sulki silmänsä, ja kun hän hetken kuluttua aukaisi ne, ne olivat yhtä vetiset ja punertavat kuin Sipinkin.
"Koska," hän kuiskasi, "olet ystäväni." ja niine sanoineen hän lähti hotellihuoneeseensa.

[Sieppeli]

Kohta jokin hyvin kova pamahti Gusin oveen. Kasvattaja ja hänen Pokemoninsa hypähtivät äänen yllättävyydestä, ja Pikachukin päästi vahingossa poskistaan pieniä salamoita.
"Mudkip!" Mudkip, joka oli jo meinannut nukahtaa tyynyn päälle, hyppäsi töppöjaloilleen säikähtäneenä.
"Se kuulosti siltä, että joku heitti tuolin päin ovea, " Gus mietti ääneen ja pyyhkäisi poskeaan. Hänen ei tarvinnut miettiä hetkeäkään kuka tuolin heittäjä mahtoi olla, löysihän hän vielä sinäkin iltana suihkussa hiuksistaan kuivunutta mutaa. Mudkip katsoi kouluttajaansa sininen pää kallellaan, huolestuen tämän punertavista kasvoista.
"En minä sitä rupea maksamaan, jos hän haluaa rikkoa hotelllin omaisuutta, " Gus kumartui silittämään Mudkipin päälakea.
"Muud?" Päälaen silitys ei kelvannut selitykseksi sille, että miksi kouluttaja pyyhki silmäkulmiaan samalla, mutta Gus vain hymyili huomiolle, jonka sai Pokemoniltaan. Jokin paha aavistus hänen niskassaan kertoi, että saisi kokea vielä koston äskeisen keskustelun takia, muttei tiennyt mitä voisi odottaa naapurihuoneen ihmiseltä enää sinä yönä. Suihkun jälkeen hän uskoi pääsevänsä nukkumaan rauhassa. Ehkä aamulla hän saisi tuolista tällä kertaa päähänsä?

Tai ehkä, kun kello kumahti kaksitoista, oli yön pimein hetki ja Gus oli pyörinyt muutenkin levottomasti unissaan, vapauttaisi joku Haunterin pallostaan, käskisi muuttamaan muotoa valkomekkoiseksi pikkutytöksi ja ehdottaisi, että se voisi mennä seisomaan Gusin sängyn päähän seisomaan ihan hiljakseen.

Gus saapui seuraavana aamuna aamupalalle näyttäen siltä, ettei ollut nukkunut yhtään. Sip ja Siili olivat jo hereillä, ja molemmat heistä näyttivät hyvun pirteiltä, varsinkin Sip, joka virnisti Gusille pirullisen leveästi kun tämä taapersi pöytään.
"Nukuitko hyvin?" Siili kysyi innoissaan, tajuamatta, että Gus ei todellakaan nukkunut hyvin.
"Erittäin, " Gus sanoi kylmästi lysähtäessään tuolille, melkein odottaen pöydänkin muuttuvan Haunteriksi minä hetkenä hyvänsä.
"Hyvä, minä tarvitsen teitä molempia tänään salilla!" Siili ei kuullut sarkasmia toisen puheessa. Sip kuitenkin vain pudisti päätään.
"Minä en yhä tule sinne, " hän sanoi järkkymättä.
"Mitä, miksi, minä luulin-!" Siili ehti aloittaa. Guskin nosti päätään.
"Yritin jo kerran pysyä järjissäni takiasi siellä, " Sip kertoi, "kunnes..." Hän osoitti niskaansa, yrittäen kertoa siitä, miten Siiliä oli pistetty tainnutusmyrkyllä. Pojat eivät kuitenkaan oikein ymmärtäneet.
"Aiotko todella lähteä pois?" Gus kysyi vakavana. Sip löi takaraivonsa tuolin selkänojaan puhaltaen ilmaa suustaan.
"Hyvä on, paljastetaan kortit: Pelkään myrkkyjä. Kaikkea myrkyllistä. Syytä saatte miettiä itse, jos se ei todellakaan ole vielä auennut." Asia pyöri hetken poikien mielessä, ja viimein se meni perille. Tämä oli ollut selvää Viridianin metsästä, mistä tahansa metsästä alkaen. Syy, miksi he eivät voineet mennä syvemmälle metsään, miksi Sip vältti myrkyllisiä Pokemoneja, miksi hän oli jättänyt kaksi viimeistä salia melkein käymättä.

"No sitten, " Siili laski kätensä pöydälle, yrittäen näyttää asialliselta, "sitten meidän pitää keskustella jo nyt siitä, miten minä voin voittaa."
"Yksinkertaista, " Sip sanoi, katsomatta kumpaakaan, "polta kaikki. Ja rukoile, että se Abra olisi lähtenyt mukaasi." Tämän enempää hän ei kertonut, vaan haki ananasta itselleen. Sanaakaan ei kukaan vaihtanut sillä välin ja kun tyttö palasi, avasi Gus suunsa.
"No miten sinä voitit tämän salin, " hän kysyi. Sip ei ehtinyt istua, kun jäi tuijottamaan maahan. Sitten hän sulki silmänsä hetkeksi.
"Hakkaamalla, " hän totesi, "ja kovaa"

Lopulta, kun Sip oli pakotettu lupaamaan, ettei tämä karkaisi paikalta sillä aikaa, kun Gus ja Siili menivät salille, oli aika suunnata kohti salia.

[Gustaffsson]

Gus ja Siili pyöräilivät kohti Fuchsian salia, miettien miten Siilin Pokémoneilla olisi parhaat mahdollisuudet myrkkypokémoneja vastaan.
"Whihihihii, whihihii!" inisi joku heidän takanaan. He kääntyivät katsomaan tutun näköistä Butterfreetä.
"Butterfree!" Gus sanoi ilahtuneena. Butterfreetä ei ollut näkynyt sen jälkeen kun he olivat paenneet Rakettiryhmän piilopaikasta Celadonissa.
"Missähän se on ollut?" Siili ihmetteli.
"Whihii..." se vikisi ja heitti epämääräisesti päätään taaksepäin.
"Ehkä se etsi laumaansa?" Gus mietti. Butterfree nyökytti tarmokkaasti päätään.
"Löysitkö?" Gus kysyi. Butterfree nyökkäsi taas.
"Mikset jäänyt muiden luo?" Siili kysyi. Butterfree näytti mietteliäältä, aivan kuin se mietiskelisi miten se vastaisi pantomiinilla. Sitten se lennähti Gusin olkapäälle ja hieroi päätään Gusin päätä vasten kuin kehräävä kissa.
"Tuliko ikävä?" Gus kysyi liikuttuneena.
"Tosi söpöä," Siili sanoi turhautuen, "mutta jatketaan matkaa, eikö? Emmekä vieläkään ole oikein keksinyt millä voitan Janinen."
"Itse asiassa, taisimme juuri saada valttikortin." Gus mietiskeli.
"Whihii?" Butterfree äännähti.
"Butterfree?" Siili ihmetteli.
"Butterfreet osaavat joitan psyykkisiä iskuja." Gus sanoi.
"Mutta se on sinun Pokémonisi!" Siili sanoi. Gus pudisti päätään.
"Sitä ei ole varsinaisesti pyydystetty - uskon että se tottelee meitä silti, koska pitää meistä." hän sanoi.
"Ehkä meidän kannattaa kokeilla sitä ensin, ennenkuin teen itsestäni täyden pellen salilla." Siili sanoi.

He pyöräilivät pikaisesti kaupungista itään, Reitille 15 kaluamaan pitkiä heinikoita ja metsäpuskia löytääkseen villipokémoneja.
"Täällä on yksi!" Gus huudahti, ja Siili juoksi hänen luokseen.

Spoiler:

"Se on Venonat! Valmis näyttämään voimasi, pikkuinen?" Gus kysyi Butterfreeltä.
"Whihihii!" Butterfree inisi innoissaan.
"Katsotaanpa... Butterfree, käytä Sekaannusta!" Gus sanoi.
"Whii!" Butterfree vinkaisi ja näytti keskittyneeltä. Kuului korkeaa ääntä, ja ilma väreili suoralla linjalla Butterfreen ja Venonatin välillä.
"Veno... Venonat!" Venonat äänteli nopeasti. Sen kävely alkoi huojua, se kulki ympyrää - ja törmäsi puuhun.
"Hienoa, Butterfree! Siili, käske sen käyttää Psykosädettä." Gus kuiskutti.
"Mitä? Öh - Butterfree - Psykosäde, nyt!" Siili sanoi hivenen epävarmasti.
"Whihii?" Butterfree ihmetteli, katsoen Gusiin.
"Kaikki hyvin - Siili on ystävä! Voit kuunnella häntä!" Gus rohkaisi.
Butterfree näytti jälleen keskittyneeltä - ja tällä kertaa sen tuntosarvista lähti monen värin sekamelskana kulkeva säde, joka osui edelleen hämmentyneenä paikallaan pyörivään Venonatiin.
"Veno!" se huudahti ja lensi naamalleen sammalmättään päälle.
"Hienoa!" Siili huudahti.
"Tämä riittänee. Hienoa työtä!" Gus sanoi, ja Butterfree vikisi iloisena.
"Mennään! Jos Butterfree tottelee minua salilla, olen varma voittaja!" Siili ilahtui ja nousi pyörän selkään. Kun hän lähti polkemaan, hän oli kuulevinaan takaansa Poképallon äänen, kun Pokémon suljetaan sen sisään. Hän kääntyi katsomaan, ja näki Gusin tunkevan jotain taskuunsa Butterfree vierellään lentäen. Venonat oli kadonnut sammalmättään päältä.

[Sieppeli]

Kun pojat matkasivat uudelleen kohti salia Butterfree iloisesti lentäen heidän mukanaan, huomasi Gus kuulevansa pientä rapinaa aina välillä. Tätä rapinaa seurasi sanat: "Growlie, ota!" ja tätä taas ääni, mikä syntyi siitä, kun koiranpentu mutusteli jotain. Hetken päästä, kun tätä samaa oli toistunut jo hyvänaikaa, Gus viimein katsahti mitä Siili siellä hänen toisella puolellaa teki. Silläkin hetkellä Siili rapisteli karkkia auki paperistaan ja käski vierellä hyppelevän Growlithen nappaamaan sen ilmasta. Koiranpentu totteli käskyä täysin sekopäisen innoissaan ja sai kuin saikin karkin kiinni.
"Mitä nuo ovat?" Gus ihmetteli ääneen. Jokseenkin karkit näyttivät tutuilta.
"Ai, vain pokeruokaa mitä olen säästellyt, " Siili ilmoitti iloisena. Growlithen iloisuus tarttui selvästi myös kouluttajaan.
"Onhan se varmasti terveellistä?" Gus mietti edelleen ääneen, "kaikki pokeruoka ei sovi kaikille ja osassa niistä on kummallisia sivuvaikutuksia. Muistatko, miten sekaisin Dunsparce meni siitä yhdestä marjasta, joka-"
"Ei hätää, " Siili kertoi hymyillen, kun Growlithe haukahti pyytäen lisää, "tarkistutin nämä Sipillä! Ja tänä aamuna hän työnsi minulle näitä lisää. Sanoi, että juuri näitä kannattaa syöttää Growlithelle!" Niin sanoen hän kaivoi taskustaan vielä yhden.
"No, tämä onkin viimeinen, " hän sanoi, heittäen viimeisen karkin maassa seuraavalle koiranpennulle.
"Saanko nähdä paperin?" Gus kysyi. Siili ojensi tyhjän karkkipaperin pois. Gus tutki hetken karkkipaperia, muttei löytänyt minkäänlaista tekstiä siitä. Jotenkin se tuntui tutulta...
"Sanoiko Sipi yhtään, että mitä nämä ovat, " hän kysyi epäillen.
"Joo, nämä kuulemma auttavat meitä voittamaan!" Siili ilmoitti. Silloin kellot Gusin mielessä soivat.
"Siili, kuinka monta syötit Growlithelle?" Hän kysyi. Siili joutui miettimään hetken.
"Ehkä... Kymmenen? Ehkä yhdeksän... Ei, viisi. Mitenniin?"
"Jos en ihan väärässä ole, niin nämä olivat Harvinaisia Karkkeja. Ne vahvistavat Growlithea, öh... Huomattavasti. Joskus Pokemonit elevoituvat seuraavaan muotoonsa syötyään Harvinaisia Karkkeja."
"Teinkö jotain väärin?" Siili kysyi epäillen.
"Ei, et, mutta itse olisin ehdottanut treenaamista..." Gus mietiskeli.
"Vielähän me sen ehdimme!" Siili innostui.

Hieman myöhemmin Siili kulki kohti salia pää pystyssä, Growlithe innokkaana ja vahingoittumattomana vierellä ja Dunsparce olkapäällä (unessa? Ota tuosta nyt selvää). Gus tuli huomattavan matkan jäljessä ärsyyntyneenä, kun Mudkip suihkutteli hänen niskaansa hyvin aika-ajoin vettä, peläten, että kouluttaja saattaisi jälleen syttyä palamaan jostain kohdasta. Pikachu töpötteli hieman humaltuneen näköisenä perässä, aivastellen välillä tuhkaa nenästään. Butterfree, Growlithe ja Dunsparce näyttivät melkein valmiilta kohtaamiseen (vaikka Dunsparce näyttikin nukkuvan).

Janine oli jo odottanut kohtaamista ja kun he vihdoin löysivät itse saliin, sai ottelukin alkaa ilman epämääräisiä jutteluja tai anteeksi pyyntöjä.
"Matkaaaaan, Venomoth!" Janine ilmoitti, vapauttaen ninjamaiseen tyyliinsä perhospokemonin pallostaan.

Spoiler:

"Venomoth, " perhonen ilmoitti.
"Growlithe!" Siili huudahti ja reipas koira hyppäsi areenalle.
"Grooowl!"
"Venomoth, merkkisäde!" Janine käski. Perhospokemon alkoi käskystä kutsua pieniä säteitä, mutta-
"Growlithe, liekinheitin!"

Pienen tulipalon jälkeen Venomoth tipahti maahan hyvinkin pökertyneenä. Janine seisoi taustalla järkyttyneenä, saatuaan itsekin hieman liekinheittimestä päähänsä. Growlithe istahti maahan, haukahti ja laittoi kielensä ulos suustaan kuin hymyillen.
"Ei se mitään, " Janine yritti puistella järkytystään pois, vaikka oli juuri menettänyt vahvimman Pokemoninsa, "mene, Ariados!"

Toinen ötökkä.
"Growlithe, liekinheitin!"
"Growl? Groooooooooooowl!"
Toinen ötökkä paloi tainnoksiin. Tällä kertaa Janine sentään väisti itse. Taustalla Mudkip suihkutti Gusin selkään jälleen vettä, peläten yhä, että tämä saattoi syttyä palamaan.

Jos tiedot pitivät paikkansa, jäljellä olivat enää Weezing, Crobat ja ehkä toinen Ariados. Siili valmistautui uuteen hyökkääjään.

[Siilinpiikki]

"Aliarvioin Growlithesi", Janine myönsi. "Minulla on kuitenkin kaksi pokémonia jäljellä."
Pallosta ilmeistyi kaasupallot.
"Weezing", se ilmoitti vikuvalla äänellä.

Spoiler:

"Myrkkykaasua", salipäällikkö käski ja Weezing alkoi tupruttamaan sitä.
Growlithe ei nähnyt eteensä ja sai yskäkohtauksen. Weezing ilmestyi savusta ja taklasi sitä pökerryttävästi. Siili valitsi seuraavaksi pokémonikseen Dunsparcen.
"Se puskee nuo kaasupallot puhki", poika ilmoitti.
"Virvatuli Weezing", Janine vastasi toiminnalla.
Pienen liekit syöksyivät Dunsparcea päin ja sammuivat osuttuaan siihen.
"Mitä tapahtui?" Siili ihmetteli, mutta Dunsparcelle ei näyttänyt käyneen mitään. "Zen pääpusku!"
Puskulla ei kumminkaan näyttänyt olevan tehoa, kun se osui kaasupalloon. Se puski takaisin ja maakäärme putosi maahan. Dunsparce hyppi paikoillaan kuin sillä olisi ollut kutinaa.
"Sillä on palovamma", Gus totesi. "Se heikentää hyökkäysten voimaa."
"Puske siis lisää!"
"Liejua", Janine reagoi.
Isku osui kesken Dunsparcen liikkeen suoraan silmiin ja maakäärme ei nähnyt eteensä. Weezingin oli helppo väistää pusku.
"Ravista se pois päästäsi!" Siili ohjeisti hädissään.
"Liejupommi", Janine ei jäänyt odottamaan.
Dunsparcen silmät olisivat pyörineet ympyrää, jos ne olisivat näkyneet.

"No ei se mitään, Pinsirin vuoro" Siili ilmoitti ja heitti poképallon.
"Ötökäs iskevät huonosti myrkkypokémoneihin", Gus huomautti vähän myöhässä.
"Hups..." , poika mutisi, mutta ohjeisti sitten Pinsiriä. "Irrotetaan nuo siamilaiset toisistaan."
Sitä Pinsir ei aivan onnistunut tekemään vahvoilla saksillakaan, mutta kaasuputken se onnistui katkaisemaan ja Weezing kärsi kaasuvuodosta. Janinen oli pakko kutsua se poképalloonsa.
"Tuo oli ilkeätä..." salipäällikkö murisi. "Isketään sitten samalla mitalla."

Spoiler:

Lepakko iski siipiään tiheään tahtiin ja irvisti hampaillaan.
"Siipi-isku", Janine käski ja Pinsir pökertyi iskun voimasta.
Kaikki oli tapahtunut Siilin räpäyttäessä silmiään: "Sehän on nopea!"
"Tästä tulee ilmeisesti ilmataistelu", Gust totesi. "Muista mitä harjoittelimme Butterfreen kanssa."

[Gustaffsson]

"Butterfree, matkaan!" Siili huusi, ja Butterfree lähti kuin ohjus kentälle.
"Crobat, hämmennyssäde!" Janine komensi. Crobat ampui silmistään säteen, jonka Butterfree kuitenkin väisti tiukalla kaarroksella oikeaan. Crobat lähti sen perään.
"Kello kuudessa! Kaarra yläkautta!" Siili huusi ohjeita. Butterfree veti itsensä tiukkaan yläkaarrokseen, ja kun se palasi vaakalentoon se oli Crobatin takana.
"Psykosäde, nyt!" Siili huusi.
"Whihihii!" Butterfree inisi ja sen tuntosarvista erkani jälleen monivärinen säde, joka osui Crobatin siipeen. Lepakkopokémon joutui syöksykierteeseen, mutta sai itsensä oikaistua.
"Crobat, siipi-isku!" Janine käski. Crobatin isku osui Butterfreetä perään niin suurella voimalla, että perhospokémonin nokka nousi yllättäen ja sen lento oli vaarassa sakata ylös. Se kuitenkin onnistui pitämään itsensä ilmassa, mutta kääntyi katsomaan Crobatia uhmakkaalla ilmeellä. Lentävät Pokémonit tuijottivat toisiaan salin vastakkaisista päistä.
"Crobat, hämmennyssäde!" Janine komensi taas samalla kun Siili huusi "Butterfree, hämmennysisku!"
Molemmat Pokémonit lähtivät syöksylentoon toisiaan kohti, käyttäen iskujaan. Hämmennyssäde ja hämmennysisku kohtasivat keskellä, haamutyypin isku kimposi lattiaan psyykkisen tyypin iskusta, ja Butterfreen hämmennysisku sai Crobatin suuntavaiston sekaisin. Sen suora syöksy kohti Butterfreetä muuttui korkeutta menettäväksi, haparoivaksi räpyttelyksi. Oman syöksynsä voimasta se osui mahallaan lattiaan, pomppasi siitä kerran ylös ja läsähti seinään pienen "pläts"-äänen säestyksellä.
"Crobat!" Janine huudahti.
"Minä voitin!" Siili riemuitsi.
"Niin sitä pitää, Butterfree!" Gus hurrasi, kun Butterfree lensi kunniakierrosta kamppailuareenaa ympäri.
"Crobat, takaisin." Janine sanoi, ja kutsui lepakon takaisin palloonsa.
"Olet hyvä... voitit kirkkaasti. Tässä on Sielumerkki. Ota se." hän sanoi ojentaen Siilille vaaleanpunaisen sydämen muotoisen arvomerkin.

He poistuivat salilta hymyillen ja kävivät Pokémon Centerissä parantamassa Pokémonit taistelun tuoksinan vammoista. Sen jälkeen he palasivat hotellille, jossa he tapasivat Sipin.
"No, miten meni?" Sip kysyi. Siili esitteli hänelle arvomerkkisalkkuaan, jossa kiilteli nyt viisi merkkiä.
"Kiva. Vain kolme jäljellä." Sip sanoi lyhyesti.
"Mihinkäs seuraavaksi?" Siili kysyi.
"Vermilioniin? Tie sinne on pitkä, mutta pääsemme sieltä laivalla Cinnabariin - meillähän on liput risteilylle, joka käy Cinnabar-saarella, voimme jäädä siellä pois." Gus sanoi osoittaen itään.
"Ehdimme tänään mennä aika ison osan matkasta, jos lähdemme samantien." Sip mietiskeli.

He ehtivät pyöräillä Reittien viisitoista ja neljätoista välille, kun nälkä ilmoitti tulostaan, he eivät olleet syöneet kuin aamiaista sinä päivänä, ja kello oli jo yli neljän. Gus alkoi levittää retkikeitintä ja ruokailuvälineitä, samalla kun Siili lähti katselemaan josko lähimaastosta löytyisi villipokémoneja harjoitukseksi ja Sip kiristi polkupyöränsä löystyneitä ketjuja.
"Ajattelin keittää nuudeleita ja jauhelihakastiketta, ja erikoisvälipalana minulla on ranskalaisia lettuja. Laitan hiukan enemmän kuin tarpeeksi niin Pokémonit saavat loput." Gus sanoi arkiseen sävyyn.
"Mäh." Sip ilmoitti olemassaolonsa pyörän äärestä.
"Ja sivumennen sanoen," Gus sanoi, "ei kannata antaa Siilille ihan kilokaupalla harvinaisia karkkeja kerralla."
"Miksi ei?" Sip kysyi.
"Hän syöttää ne kaikki kerralla." Gus sanoi kaataessaan valmisruokapussista nuudeleita kiehuvaan veteen.
"Joten?" Sip kysyi.
"Harvinaiset karkit voimistavat Pokémoneja, se on totta, mutta niiden ylenpalttinen käyttö ei ole viisasta. Ilman raskasta työtä saadut suuret tulokset eivät tee hyvää Pokémonin ja kouluttajan väliselle suhteelle." Gus sanoi.
"Mitä sinä siitä tiedät? Olet ollut, mitä, pari viikkoa kouluttajana?" Sip kysyi ivallisesti pistäessään pyöränhuoltosarjan reppuunsa.
"Sip kiltti, olen tutkinut Pokémoneja Professori Oakin kanssa kuusivuotiaasta asti. Älä aliarvioi minua." Gus pyysi.
"Hei, tulkaa katsomaan!" kuului Siilin ääni lähimaastosta.

[Siilinpiikki]

Siili oli jonkin suuren kyltin luona ja osoitti sitä.
"Katsokaapas tätä!"
Tervetuloa pokérengastus- turnaukseen reitti 13:ssa! Kenen lentävä pokémon on vikkelin ja nokkelin? Osallistu ja voita palkinto!
"Ja se on huomenna!" Siili oli innoissaan.
"Mikä se pokérengastus oikein on?" Gus kysyi.
"Kaksi pokémonia kilpailee keskenään siitä, kuka saa ilmapallossa roikkuvan renkaan ensin ja ja pujottaa sen maaliin", Siilin sijasta Sip vastasi. "Laji on varsin suosittu Sinnohissa."
"Eli mitä ajattelette?" Poika uteli. "Osallistuttaisiinko?"
"-tto!"
"GUS!" Siili kauhistui. "Äitini kielsi sanomasta tuota sanaa!"
Gus vain hymyili. Se ei saanut Siiliä tai Sipiä tuntemaan oloansa rennommaksi, vaan pikemminkin jännittyneeksi. Miehen naama oli vääntynyt oudon kumimaiseksi.
Sitten Gus huudahti kimeällä äänellä: "Ditto!"

[Gustaffsson]

"Gus, älä ikinä tee noin, minua pelottaa." Siili sanoi huolestuneella äänellä.
"Tee mitä?" Gus kysyi - heidän takaansa, ja Siili pelästyi entistä enemmän.
"Mitä... sinä... sinähän olet tuossa!" hän ähkäisi ja osoitti toista Gusia.
"Mitä pirskattia?" juuri saapunut Gus ihmetteli katsoessaan kaksoisolentoaan.
"Ditto!" kaksois-Gus äännähti taas kimeästi.
"Ditto? No niimpä tietenkin, Ditto!" Gus sanoi innoissaan.
"Ditto?" ihmetteli Siili.
"Ditto on muodonmuuttajapokémon." Sip sanoi. Kuin todistaakseen Sipin sanat oikeiksi, Ditto-Gus muuntautui Ditto-Pikachuksi.
"Chuu...?" oikea Pikachu ihmetteli katsoessaan kaksoisolentoaan. Se näytti kopioivan kaikki yksityiskohdat - kuten Pikachun hännässä vielä olevan pienen jäljen Bulbasaurin aurinkosäteestä - mutta sen kasvot olivat jollain tapaa kumimaiset.
"Aika siistiä, vaikkakin karmivaa." Siili sanoi, kun Ditto muuntui hänen kaksoisolennokseen.
"Öh, ruoka olisi valmista. Käväisin sammuttamassa keittimen sillä välin kun Ditto saapui ja muuntautui minuksi. Taitaa olla huumoriotuksia." Gus sanoi. Ditto muuntautui jälleen, tällä kertaa Duskulliksi - se jopa katosi näkyvistä ja ilmestyi Gusin taakse hyvin Duskull-maisella tavalla.
"Ditto!" se huudahti sieltä, niin että Gus säikähti.
"Todellakin huumoriotuksia..." hän puuskahti.
"Vaikuttaa aika kurittomalta kaverilta." Sip totesi pieni hymynalku suupielillään.
"Mennään syömään, eiköhän se keksi itselleen viihdykettä." Siili sanoi, ja he palasivat tielle, missä Gus jakeli nuudeliannoksia lautasille. Kun kolmikko oli saanut ruokaa eteensä, Gus kaatoi loput kastikkeet ja nuudelit pieniin kuppeihin, joita hän jakeli Pokémoneille. Hän vapautti myös Digletin pallostaan ja pisti yhden kupin sen eteen. Magikarpille hän ei voinut nyt antaa ruokaa, koska he eivät olleet veden äärellä.
"Unohdinko jonkun? Ai niin!" Gus mutisi ja kaivoi vielä yhden Poképallon vyöltään. Hän painoi vapautusnappia, ja Venonat ilmestyi ruokailijoiden seuraan.
"Mistä sinä tuon hankit?" Sip kysyi haarukka puolimatkassa suuhun.
"Aiemmin tänään, kun treenasimme Butterfreen kanssa." Gus sanoi yksiselitteisesti.
"Venonat, nat, nat." Venonat sanoi ja katseli seuruetta isoilla, punaisilla verkkosilmillään. Gus laittoi sille ruokakipon Pikachun, Mudkipin ja Digletin viereen ja istui itsekin syömään.
"Voisimme jatkaa tänään vielä reitille 13 asti. Matka ei ole pitkä, mutta jos aiomme osallistua siihen rengastuskilpailuun on hyvä olla jo aamusta paikanpäällä." Gus mietiskeli. Pian kuului vain mussutusta ja ruokailuvälineiden kilinää. Kun he olivat syöneet, he siirtyivät läheisen joen rantaan tiskaamaan ("Jos minä kokkaan, saatte ainakin auttaa tiskaamisessa" Gus sanoi). Siellä Gus myös vapautti Magikarpin hetkeksi polskuttelemaan purossa. Myös Mudkip hyppäsi innoissaan uimaan, ja Gus pakotti sen toimimaan huuhtelijana ja käyttämään vesipyssyä likaisiin astioihin.
"Et ole paljoa hyötynyt tuosta sinun Magikarpistasi." Siili huomautti katsellessaan vedessä muljahtelevaa karppia. Gus ei sanonut juuta eikä jaata kuivatessaan kattilaa.
"Nojaa, eipä se paljoa maksanutkaan. Ja käy se rauhallisesta seurasta. Henkilökohtaisesti pidän sitä hurmaavana otuksena." Gus sanoi hetken hiljaisen puunaamisen jälkeen ja taputti Magikarpin suomukylkeä veden alla. Magikarp ei paljoa välittänyt, muljahteli vaan, mutta aivan kuin se olisi hivenen eloistunut Gusin kehuista. Kolmin käsiparein ja Mudkipin painepesurina toimimisen avulla he olivat pian saaneet astiat pestyä, ja Gus tarttui reppuunsa - mutta reppu lähtikin valumaan karkuun, ja vielä ylämäkeen.
"Mitä hit- DITTO!" Gus karjaisi, kun kangasrepuksi muuntaunut Ditto katosi näkyvistä kikattaen "Dididididitto!"

Hetken kuluttua he jatkoivat leppoisasti matkaa vatsat täynnä. Gus oli onnellinen päästyään hupailevasta Ditosta, mutta kun heidän ylitseen lensi lauma Pidgeoteja, kuulosti siltä kuin yksi niistä olisi huutanut terävän "Pidgeot!"in sijaan kimeää "Ditto!"a.

[Siilinpiikki]

Seuraavan päivän koittaessa Siili oli ensimmäisenä valkeilla.
"Herätkää jo!" Poika vankui. "Kilpailu odottaa!"
Heidän saapuessaan reitti 13:sta oli siellä jo väentungosta.
"Tuleeko tänne ihmisiä katsomaan?" Siili henkäisi.
"Miksi ei?" Sip kohautti kulmakarvojaan. "Kilpailuthan ovat viihdettä."
"Mutta en ollut valmistautunut tällaiseen..." poika mutisi.
Ilmoittautumistiskillä ilmoitettiin heidän saapuneen juuri ajoissa.
"Millä pokémonilla osallistut?" Siililtä kysyttiin.
"Murkrow", Siili vastasi ja kääntyi muiden puoleen. "Entä te?"
"Haamuja ei taideta hyväksyä mukaan", Sip vastasi.
"Minä taas en niin kilpailuista välitä", Gus myöskin ilmoitti.
"Hyvä on!" Poika puhahti. "Minä ja Murkrow hoidetaan homma yksin kotiin."

He odottivat vuoroansa katsomossa. Sieltä käsin he näkivät, kuinka muut kamppailijat liisivät taivaalla.
"Katso kuinka se kiiltää", Siili osoitti Murkrowille ilmapallon rengasta. "Eikö teekin mieli?"
"Murkroww!" Korppi oli jo valmiiksi täpinöissään.
"Ja Lukan Fearow jatkaa toiselle kierrokselle." Kaiutin ilmoitti juuri sopivasti. "Seuraavaksi ovat vuorossa Siilin Murkrow ja Barryn Skarmory."
Gus ja Sip toivottivat pojalle onnea, kun hän lähti yksin otteluareenalle. Siili laittoi kätensä taskuihin piilottaakseen niitten tärinän. Kouluttajat kutsuivat lentäjänsä esille.

Spoiler:

Barryn teräslintu oli valtava Murkrowiin nähden.
"Ja ottelu alkaa!" Juontaja ilmoitti merkkiäänen säestämänä.
"Tee Usva!"Siili aloitti ensimmäisenä.
Murkrow levitti paksun savukerroksen vastustajansa päälle. Skarmoryn päästyä siitä eroon oli Murkrow päässyt jo ilmapallon luokse. Korpin näki silmissään vain renkaan, joka kiilsi mukavasti auringossa.
"Vauhtitähti!" Barry huudahti.
Teräslintu sinkautti tähtiä Murkrowia päin. Ne eivät olleet kuitenkaan tarkoitettua vahingoittamiseen, vaan ilmapallo puhkesi viilloista ja karkasi Murkrowin tähtäimestä.
"Perään!"
Tyhjenevän pallon liikkeet olivat arvaamattomat, joten linnut saattoivat vain sinkoilivat ympäriinsä sen mukana. Lopulta pallo tyhjeni ja putosi katsomoon. Ihmiset kirkuivat säikähdyksestä, kun jahtaajat seurasivat kohdettansa sinne. Gus ja Sip joutuivat kyykistymään, jotta eivät joutuneet torakynsien raatelemiksi.
"Katsojat pidättävät hengitystään jännityksestä!" Juontaja kommentoi letkeästi.
Murkrow ilmestyi katsomosta ensimmäisenä. Rengas oli sen nokassa.
"Sitten maaliin!" Siili hihkaisi.
"Terässiipi!" Barry ei luovuttanut.
Skarmory ilmestyi korpin perään siivet hehkuen. Murkrow menetti tasapainonsa iskun voimasta ja irroitti otteensa renkaasta. Teräslinnun oli helppo työ napata rengas ja kiitää kohti maalia.
"Varjopallo!" Siili kimisi epätoivoisena.
Iskulla ei kuitenkaan ollut tehoa Skarmoryyn, joka ei ollut edes havaitsevinaan sitä. Ei aikaakaan, kun se pujotti renkaan koukkuun. Torvi soi pelin päättymisen merkiksi.
"EI!" Siili voihkaisi järkyttyneenä.
"Ja voittaja on Barry ja Skarmory!" Juontaja onnitteli.
Gus ja Sip olivat lähdössä Siilin luokse, mutta poika ehti kadota jonnekin.
"Ehkä hänen tarvitsee päästää ensin pois höyryjään", Gus totesi.