Tarvehuone

Kirjoittaja **Omppuli** » To Loka 04, 2007 8:38

[No huh, huh. Kolmas jo]

Viimeisin viesti:

Omppuli tuijotti Natia hetken ennen kuin rupesi nauramaan hysteerisesti.
"Komennuskirousta?" Omppuli nauroi.
"Niin juuri komennuskirousta", Nat sanoi kärsimättömästi.
"Minä en puolusta heitä enää. He puolustavat itse itseään. Eikö?" Omppuli varmisti kotitontuilla, jotka vastasivat:
"JOO!"
"Mutta... mutta entäs ruoka?" Nat kysyi. Omppuli huokasi.
"Kuinka te ikinä voitte aikuistua, jollette osaa laittaa ruokaa tai siivota?" Omppuli kysyi Natilta.
"Miksi meidän pitäisi kasvaa heti aikuisiksi?" Nat kysyi. Omppuli huokasi taas ja taputti omaa vatsaansa.
"Minun täytyy. Minusta tulee äiti eikä mikään Vuotavan noidankattilan siivooja! Danielinkin on aika valmistautua isäksi. Draco ei paljoa piittaa Zeriasta enkä halua samanlaista kohtaloa minun lapselleni", Omppuli selitti hieman nyyhkäisten ja kotitontut kiikuttivat hänelle nenäliinoja.
"Jaaha", Nat vain totesi ja lähti keittiöstä.

"Daniel hei! Mene keittiöön ja yritä rauhoitella Omppulia. Hän on aika hysteerinen", Nat sanoi Danielille, joka pomppasi heti ylös sohvalta ja lähti keittiöön.
"Mitä tällä kertaa?" Sieppeli kysyi.
"Omppuli on huolissaan lapsensa tulevaisuudesta", Nat vastasi.
"Kumpikohan se on? Tyttö vai poika? Haluaako joku lyödä vetoa?" Sepe kysyi innoissaan.
"Tyttö!" kiljahti Pörri ja laittoi kaksi kaljuunaa pöydälle.
"Poika", Kira sanoi ja laittoi saman hinnan.

[Että tästä vaan jatkamaan]

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Pe Loka 05, 2007 5:56

Zenzibar käveli vikkelästi Omppulin luokse.
"Pidäthän huolta Zeriasta?" hän kysyi.
"Aiotko sinä mennä kuulusteluun?" Omppuli kysyi.
"Tulin siihen johtopäätökseen etten voi muuta. En voi piileskellä lopun ikääni ministeriötä" Zenzibar sanoi. Omppuli halasi häntä.
"Pidän Zeriasta huolen, älä sitä murehdi" hän sanoi. Zenzibar lähti kohti pihamaata, jossa samat kaksi ministeriön velhoa odottivat häntä.

Zenzibar hermoili koko ajan matkalla kuulustelusaliin. Hän istuutui tuolille ja henkäisi syvään rauhoittuakseen.
"Kuolonsyöjänä et ole ehtinyt olemaan kovin kauaa... Mutta tarpeeksi kauan jotta se on tuomittavaa" Rymistyir sanoi lukien raporttia.
"Mutta minä petin Voldemortin ja olin jopa mukana operaatio Overlord v. kakkosessa!" Zenzibar sanoi.
"Se ei riitä poistamaan tuomiota, mutta lieventämään sitä se voi riittää" Rymistyir sanoi. Zenzibar nielaisi.
"Kymmenen päivää Azkabanissa ja seitsemänsadan kaljuunan sakot" Rymistyir sanoi ja kutsui ankeuttajat.

Zenzibar vietiin Azkabaniin, jossa ankeuttajat kuljettivat hänet kosteaan kiviselliin.
"Mitä Zerialle käy?" Zenzibar murehti itsekseen.
"Älä huoli, hän on hyvissä käsissä" sanoi tuttu ääni hänen takaansa. Zenzibar käännähti ja näki Gustaffssonin.
"He sitten saivat sinunkin?" Gustaffsson kysyi.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Pe Loka 05, 2007 9:37

"Taisivatpa saada.." Zenzibar huokaisi.
"Kuinka pitkä tuomio?" Gustaffsson kysyi.
"Kymmenen päivää."
"Selvisit helpolla."
"Ehkäpä.. Mutta, en haluaisi jättää Zeriaa yksin." Zenzibar sanoi.
"Vastahan minä sanoin, hän on hyvissä käsissä." Gustaffsson sanoi.
"Niin kai.. Ehkäpä he saavat Draconkin."
"Niin ja lehmät lentävät."
"Eivätkö ne lennä?" Zenzibar naurahti.
"Eivätkö ankeuttajat vaikuta sinuun?" Gustaffson yllättyi.
"Eivät taida. Yleensähän en nauraisi tälläisessa paikassa!" Zenzibaristakin alkoi tuntua oudolta. Eivatko ankeuttajat vaikuttaneet haneen.
_ Mistakohan tama johtuu? _ Zenzibar ihmetteli.

(N'pp'imet meni keskenkaiken sekaisin.)

Kirjoittaja **Omppuli** » Pe Loka 05, 2007 2:43

Tylypahkassa Omppuli yritti saada itkevää Zeriaa rauhoittumaan, mutta ei onnistunut.
"Voi miksi itket? Sinulla ei ole nälkä ja vaippa on kuiva. Mikä on?" Omppuli yritti saada vastauksen, mutta sai vain kovan rääkäisyn. Kira ja Kirja katsoivat häntä yhtä tietämättöminä.
"Ehkä sitä väsyttää", Kira ehdotti. Omppuli pudisti päätään.
"Se on nukkunut melkein koko päivän!" Omppuli sanoi. "Minusta ei tule hyvää äitiä."
"Tietysti tulee! Zeria vain kaipaa äitiään", Kirja lohdutti. Sitten Zeria simahti Omppulin syliin.
"Se siis oli väsynyt!" Kira kuiskasi voitonriemuisesti.
"Itkeminen kulutti Zerian energian", Omppuli sihahti ja laittoi varovasti Zerian takaisin kehtoon.

Ankeuttajat eivät vaikuttaneet mitenkään pahasti Zenzibariin, mutta silti hänellä oli kurja olo ja ikävä oli kaikkein kovin.
"Milloin pääsen pois täältä?" Zenzibar kuiskasi hiljaiseen yöhön.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Pe Loka 05, 2007 3:13

[Mun viimeisin viesti näköjän jätettiin kokonaan huomiotta!! Kiitoksia vain... Mie niin jännään kohtaan sen jätin, ja te ette välitä siitä yhtään. hmph. :/]

Ankeuttajat lipuivat pitkin päivää Zenzibarin sellin ohi. Gustaffson oli plajon huonommassa jamassa kuin hän, mutta hirveän olon ne tekivät silti. Zenzibar ei tiennyt miksi ankeuttajat eivät vaikuttaneet häneen niin paljon, mutta hän oli siitä kiitollinen.
Päivät kuluivat Todella hitaasti eteenpäin ja Zenzibarilla oli ikävä Zeriaa, aina välillä hän luuli kuulevansa sen itkevän, mutta kuitenkin ääni hänen alitajunnassaan väitti niitä harhoiksi.
Puolessa välissä Zenzibarin tuomiota tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta...

Zeria oli todella levoton, etenkin öisin ja Omppuli oli jo todella turhautunut sen kanssa. Kuitenkin, hän pelkäsi, että jos hänen omasta lapsestaan tulisi samanlainen, hän ei parjäisi sen kanssa. Tuon pelon siivittämänä hän jaksoi aina päivästä toiseen.
Eräänä päivänä salissa kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta...

Kirjoittaja **Pörri** » Pe Loka 05, 2007 3:44

Omppuli hyssytteli Zeriaa, joka oli hänen sylissään.
"Sillä on nälkä! Siksi se itkee!" Daniel sanoi. Kaikki tytöt katsoivat Danielia ihmeissään.
"Sinä annat sille liian harvoin ruokaa!" Daniel jatkoi ihmetellen tyttöjen käytöstä.
"Olisipa minullakin tuollainen poikaystävä!" Pörri mutisi.
"Sinä olet naimisissa Pörri!" Kira huudahti.
"Niin, mutta ehkä Roberto ei ole aivan minun tyyliäni..."
"Pörri!"
"Se oli vitsi!"
"Daniel, voisitko sinä ottaa Zerian? Minua väsyttää!" Omppuli kysyi.
"Hyvä on!" Omppuli antoi Zerian Danielille ja Zerian itku loppui kuin seinään. Omppuli pusrkahti itkuun ja juoksi pois.
"Omppuli!" Daniel huudahti, antoi Zerian Pörrille ja juoksi Omppulin perään. Zeria alkoi taas parkua.
"Nimue!" Pörri huudahti ja antoi Zerian nopeasti Nimuelle.
"Pörri, saat sinäkin varmasti lapsia Roberton kanssa, jonain päivänä!" Nimue sanoi ja hyssytteli samalla Zeriaa.
"No siihen on kyllä todella kauan!" Pörri huudahti. "Lähden muuten viikonloppuna käymään Italiassa! Ajattelin saada liput seuraavaan huispaus matsiin, missä Italia pelaa!"

Kirjoittaja **Sieppeli** » Pe Loka 05, 2007 4:38

Sieppeli saapui samalla tupahuoneeseen täysin valkoisena.
"Mitä nyt?" Nimue kysyi Sieppeliltä, joka oli lysähtänyt tuolille tuijottamaan tyhjyyteen.
"Sieppeli?" Pörri kysyi ja heilutti kättä hänen naamansa edessä, "Onko siellä ketään?"
"Juuh.." Sieppeli vastasi.
"Mitä on tapahtunut? Missä olet ollut?" Nimue kysyi. Sieppeli siirsi katseensa erittäin hitaasti heihin.
"Pitäjän karsinnoissa, englannin joukkueen.." Sieppeli vastasi hitaasti.
"Mitä mikset kertonut meille?" Huudahti Sepe joka oli tullut poikien huoneesta pois. Sieppeli käänsi katseensa Natin sytyttämään takkaan.
"Miten meni?" Pörri kysyi.
"Minä... Pääsin.." Sieppeli vastasi.
"Hetkinen? Onko VV-tupajoukkueessa maajoukkue pelaaja?" Sepe kysyi erittäin hämmentyneenä. Sieppeli nyökkäsi hitaasti ja Sepe riehaantui täydellisesti. Niin täydellisesti, että Zeria alkoi parkua kovempaa kuin ikinä.
"Onnea!" Nimue hihkaisi. Sieppelin vaaleille kasvoille levisi hymy.

Kirjoittaja **Omppuli** » Pe Loka 05, 2007 4:53

Omppuli oli juossut järven rantaan ja Daniel näki että hän istui kivellä pää polvia vasten.
"Omppuli?" Daniel sanoi varovasti. Omppuli oli vain hiljaa ja tuijotti järvelle.
"Minusta ei ole äidiksi", Omppuli sanoi lopulta ääni vapisten.
"Kuinka niin?" Daniel kysyi.
"En saanut Zeriaa lopettamaan itkuaan, mutta heti kun hän pääsi sinun syliisi itku loppui", Omppuli sanoi.
"Ei se sinusta johtunut", Daniel sanoi. Omppuli murtui näiden sanojen jälkeen ja Daniel halasi häntä ja keinutti häntä sylissään.
"Minua pelottaa Daniel, pelottaa aivan hirveästi", Omppuli sanoi.
"Niin minuakin", Daniel vastasi.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Pe Loka 05, 2007 7:39

Sieppeli katsoi ikkunasta järven rannassa istuvia Omppulia ja Danielia. Vaikka hän olikin iloinen ja innostunut (Sepe taisi olla vielä innostuneempi) siitä että pääsi maajoukkueeseen, hän ei voinut olla ajattelematta sitä että Gustaffsson istui tällä hetkellä yksin Azkabanissa.

Sieppelin ajatuksista kaksi kolmesta meni oikein. Gustaffsson oli kyllä Azkabanissa, mutta hänen seuranaan oli Zenzibar, joka oli vaipunut ajatuksiinsa. Eikä Gustaffsson myöskään istunut, vaan hän makasi selällään kovalla patjalla toivoen että voisi vain kuolla ja päästä kaikista fyysisistä ja psyykkisistä kivuista. Joka kerta kun ankeuttaja meni sellin ohitse, hän tunsi kamalaa syyllisyyttä kaikista Voldemortin palveluksessa tappamistaan ihmisistä.
"Sapuskaa" sanoi velho tullessaan sellien luokse. Hän oli yksi toisesta ihmisistä jotka saarella asustivat, muut olivat ankeuttajia.
"Hienoa. Se tästä puuttuikin. Millä mielenkiintoisella meidät nyt myrkytetään?" Gustaffsson kysyi heikosti.
"Hapankaalikeittoa ja näkkileipää" velho sanoi lykäten annokset kaltereiden välistä. Zenzibar nappasi oman annoksensa ja tuijotti sitä epäilyttävästi.
"Saat kympin jos onnistut syömään oman annoksesi lisäksi minunkin..." Gustaffsson sanoi heikosti hymyillen. Zenzibar naurahti.
"Saman lopputuloksen saisi paljon vähemmällä vaivalla tukehduttamalla itsensä tuohon vessanpönttöön... tosin se ei olisi yhtä iljettävää kuin tämän nieleminen" Zenzibar sanoi.
Vankien päivällisen jälkeen (josta kukaan ei tainnut syödä muuta kuin näkkileivän) sama velho saapui heidän sellinsä luokse.
"Tapaamishuoneeseen, mars. Vieraita" hän sanoi.
"Kenelle?" Zenzibar kysyi.
"Teille kahdelle" velho sanoi kärsimättömästi ja ohjasi heidät tapaamishuoneeseen, jossa heitä odotti...

Kirjoittaja **Sieppeli** » La Loka 06, 2007 8:46

Joku outo huputettu hahmo. Gustaffsson istahti häntä vastapäätä.
"Kuka olet?" Hän kysyi heti. Hahmo ei nostanut katsettaan.
"Draco?" Zenzibar kysyi. Hahmo ei reakoinut mitenkään.

"Ovatko kaikki VV-tupalaiset täällä?" Joku kysyi.
"Taitavat olla." Sieppeli vastasi vasrmistettuaan asian, "Kaksi on tuolla."
"Ja yksi on azkabanissa." Sooda vastasi. Outo hahmo astui esiin pimeästä.
"Siinä tapauksessa asia on kunnossa." Hahmo sanoi. Sieppeli huomasi samanlaisen hahmon Omppulin ja Danielin luona.
"Mitä?" Hän huudahti ja kääntyi katsomaan hahmoa, joka seisoi paikallaan. Samalla tupahuone alkoi hälvetä hänen näköpiiristään ja hän tunsi tippuvansa alas.

"Omppuli ja Daniel?" Hahmo kysyi. Kumpikin kääntyi katsomaan tätä.
"Riippuu siitä, kuka kysyy." Daniel vastasi. Hahmo ei reakoinut. Danielinkin näköpiiri heikentyi ja hänkin tunsi tippuvansa.
"Omppuli?" Hän ehti kysyä, kun maailma alkoi pyöriä hänen silmissään.

"Mitä?" Sepe huomasi olevansa keskellä metsää.
"Missä minä olen?" Kysyi joku. Zenzibar nosti päänsä esiin kiven takaa.
"Zenzibar! Onpas mukavaa nähdä sinut elossa." Sooda hihkaisi.
"Missä me olemme?" Sieppeli joka oli jo päässyt ylös, kysyi.

Kirjoittaja **Omppuli** » La Loka 06, 2007 9:05

"Sen minäkin haluaisin tietää!" kuului ääni vähän kauempaa. Se kuului Omppulille, joka käveli pian muiden luo pidellen selkäänsä.
"Aijai. Olisi se hahmo kuka lie voinut varoittaa", Omppuli voivotteli.
"Me ei olla missään kielletyssä metsässä. Tämä on ihan erilainen metsä", Kirja huomasi.
"Ilmiinnytään takaisin Tylyahoon", Nimue sanoi ja kaikki koittivat. Mitään ei tapahtunut.
"Mitä me tehdään?" Kira kysyi.
"Lähdetään kävelemään. Ai niin tässä on Zeria. Hän oli sylissäni koko pudotuksen ajan", Sieppeli sanoi ja ojensi Zerian Zenzibarille, jolla oli ilon kyyneleet silmissään. Daniel tuli vähän matkan päästä ja Omppuli kapsahti hänen kaulaansa.
"Minä luulin että sinulle on tapahtunut jotain", Omppuli kuiskasi.
"Olen ihan kunnossa. Mennään eteenpäin", Daniel sanoi, mutta he eivät ehtineet liikahtaakaan kun oudot hahmot ympäröivät heidät.
"Tulkaa. Kuningas odottaa teitä", yksi hahmo murahti ja he eivät voineet muuta kuin mennä perässä. Pian he tulivat hienon palatsin eteen. Kaikki raahattiin kuninkaan eteen, joka alkoi valita heitä eri toiminpiteihin.
"Sinusta", kuningas odoitti Kiraa. "tulee minun yhdeksäs vaimoni."
"Siis mitä!?" Kira kirkaisi. Kuningas napsautti sormiaan ja samassa kaksi naista tuli Kiran luo ja alkoivat viemään häntä jonnekin. Kira vaati koko matkan selitystä ja muut kuulivat hänen huutonsa kauempaa.
"Ja sinusta", kunigas osoitti tällä kertaa Danielia. "tulee minun kolmannen tyttäreni aviomies." Daniel näytti hämmästyneeltä, mutta pudisti sitten päätään.
"Minulla on jo kihlattu", Daniel sanoi ja kiersi käsivartensa Omppulin ympärille. Kunigas napautti nyt kahdesti sormiaan ja silloin ne oudot hahmot ottivat Omppulista kiinni ja osoittivat häntä oudoilla miekoilla. Daniel tuijotti kauhusta mykkänä.
"Hyvä on", Daniel sanoi ja taas kaksi uutta hovineitoa saapui ja he veivät Danielin jonnekin.
"Sinusta tulee minun sotilaani", Kuningas sanoi osoittaen Sepeä, joka oli otettu.
"Sotilas? No totta maar käy minulle", Seepe sanoi ja kaksi miestä tuli hakemaan häntä.
"Sinusta tulee viestinviejä", Kunigas sanoi ja osoitti Meenaita, joka meni valittamatta ilmeisesti muiden viestinviejien kanssa.
"Sinusta tulee minun kymmenes vaimoni", Kuningas sanoi ja osoitti tällä kertaa Soodaa, joka viestiin pois niin kuin Kirakin.
"Ja sinusta tulee keittäjä ja hovineito", Kunigas sanoi ja osoitti Omppulia, joka oli äänekäs vastustaja ja yritti päästä pakoon, mutta hovineidot rauhoittelivat häntä.
"Sinusta tulee minun nuorimman tyttäreni lastenhoitaja", kuningas sanoi ja osoitti Zenzibaria, joka nyökkäsi. Hän pelkäsi enemmän Zerian puolesta kuin itsensä.
"Sinusta tulee kirjastonhoitaja",Kunigas sanoi Kirjalle, jonka silmät loistivat.
"Sinusta tulee minun neuvonantajani", Kunigas sanoi ja osoitti Sieppeliä, joka nyökkäsi ja päätti esittää kysymykset myöhemmin.
"Ja teistä kaikista muista tulee minun yksityisiä palvelijoitani, ja te palveletta minua yötä päivää. Pakeneminen ei ole mahdollista, sillä osaamme taikoa huomattavasti edistyneemmin kuin te", Kunigas sanoi ja loput Voldun vihollisista viestiin pois.

Omppuli arveli olevan marraskuu kun hän teki seuraavat päivät töitä. Hän puki kuninkaan lukuisia vaimoja, kampasi heidän hiuksiaan, laittoi ruokaa kuninkaalle ja teki muita töitä. Työ ei ollut mitenkään kamalaa ja hänelle puhuttiin ystävällisesti ja hän oli saanut tietoja muilta hovineidoilta, jotka oli siepattu samalla tavalla.
"Pakeneminen on mahdotonta", he sanoivat. Omppulilla oli seuraavana vuorossa kuninkaan yhdeksäs vaimo eikä hän muistanut että se oli Kira. Hänellä ei ollut enää velhokaapua ja hieno vanhanaikainen puku, joka oli yönsininen. Omppuli meni aamiaistarjottimen kanssa Kira huoneen ovelle ja koputti. Vatsusta ei kuulunut, mutta Omppuli meni sisään. Kira nukkui hyvässä vuoteessa ja oli peiton alla niin ettei Omppuli nähnyt Kiran kasvoja. Omppuli avasi verhot ja kirkas auringon paiste tervehti häntä.
"Madamen olisi hyvä nousta", Omppuli oli saanut määräykset puhua kauniisti ja kohteliaasti ja aluksi se oli ollut pelkkää tuskaa. Nyt hän kuitenkin oli jo tottunut siihen. Kira pomppasi ylös kuultuaan tutun äänen ja halasi Omppulia.
"Vihdoinkin joku tuttu!" Kira huudahti. Omppuli oli häkeltynyt, mutta oli yhtä innoissaan Kiran näkemisestä kuin Kira hänen.
"Kerro kaikki", Omppuli vaati ja Kira aloitti oman kertomuksensa.

[Huh, huh tulipa kirjoitettua.

]

Kirjoittaja **Pörri** » La Loka 06, 2007 10:41

"Tämä on tylsää!" Pörri marisi kun hän, Nimue, Ron, Gertsi ja Gustaffsson luutusivat lattiaa.
"Nyt tiedän miltä kotitontuista tuntuu!" Ron sanoi.
"Kotitontut!" Gertsi huudahti.
"Mitä niistä?"
"Niiden avulla pääsemme pakenemaan!"
"Gertsi, kotitontut ovat Tylypahkassa ja Omppulin takia ne ovat myös lakossa!" Pörri sanoi.
"Mutta on tuo kyllä aika hyvä idea! Omppuli voisi kai auttaa meitä!" Gustaffsson sanoi.

Daniel istui yksin jossain niistä useista saleista mitä kuninkaan linnassa oli.
"Daniel?" Sepe astui juuri sisään.
"Sepe! Mahtava nähdä sinua! En kestä sitä typerystä jonka kanssa joudun menemään naimisiin!" Daniel sanoi.
"Sinulla on aika hieno puku!" Sepe nauroi.
"No eipä ole omasikaan kovin hieno! Oletko nähnyt Omppulia?"

Kirjoittaja **Zenzibar** » La Loka 06, 2007 2:16

[Ja oudommaks vaan menee, mut tulipa jotain muutakin kuin ainaista maailman pelasutsta ja sairaaloissa nyhjäämistä

]

Sepe pudisti päätään. "Olet ensimmäinen meikäläinen jonka olen nähnyt sitten sen kun meidät valittiin näihin 'tehtäviin'."
Daniel nyökkäsi. "Kuin myös. Olisipa joku keino päästä pois täältä! MInä en enää kestä!"
Yhtäkkiä he kuulivat yskäisyn läheisestä huoneesta salin vierellä. Sepe katsoi Danieliin, joka kohautti olkapäitään.
He menivät yhdessä ovelle ja avasivatsen nopealla kädenlikkeellä.
Huoneessa ei kuitenkaan ollut ketään.
"Mutta- sinäkin kuulit sen etkö kuullutkin?" Daniel katsoi Sepeen.
Sepe nyökkäsi. "Minusta tuntuu, että tässä paikassa on jotain TODELLA pahasti pielessä!"

Zenzibaria uuvutti. Sen lisäksi, että hänellä oli myös kuninkaan kaikkien vaimojen ja hovineitojen -tai vain niiden jotka olivat tarpeeksi kauniita kuninkaalle, sillä muuten hovineidot eivät varmasti olisi mitään lapsia saaneet- lapset hoidettavanaan.
Yhteensä niitä oli seitsemäntoista plus Zeria.
Zenzibarilla oli ainoastaan yksi kömpelö noin kaksitoistavuotias tyttö apunaan lapsia hoitamassa, tosin tyttö näytti siltä, niin kuin ei edes erottaisi lapsen käsiä jaloista.
Eräänä päivänä hän kuitenkin tapasi Kiran.
"Kira! Luojan kiitos! Mitä sinä täällä teet? Minä olen meinannut tulla hulluksi ja- Kira? MIkä sinulla on?"
Ilme Kiran kasvoilla oli kauhistunut ja hän näytti siltä, että pyörtyisi kohta.
"Minun - minun pitää mennä kuninkaan kanssa naimisiin."
Zenzibar ei ymmärtänyt miksi Kira oli siitä niin kauhuissaan, eihän hän ollut näyttänyt tuolta silloinkaan kun kunigas ilmoitti Kirasta tulevan hänen vaimonsa.
Kira alkoi vapista. "Sitten... minun - minun pitäisi - viettää- hä-hääyö!!"
Ymmärrys levisi Zenzibarin kasvoille kun hän tajusi miksi Kira oli niin kauhuissaan...

Kirjoittaja **sooda** » La Loka 06, 2007 5:26

"Oi! Te olette siellä", kuului iloinen huuto heidän takaansa. He näkivät Soodan juoksevan heidän luokseen ja heittäytyvän kemmankin kaulaan vuorotellen. "Ihanaa nähdä teidät!", sooda sanoi. "Samon", sanoi Zenzibar. Hän näki timantin välkähdyksen soodan vasemmassa kädessä. "Hei, oletko sinäkin menossa naimisiin kuninkaan kanssa?" kysi Kira, joka oli myös huomannut asian. Sooda huokaisi raskaasti. "Valitettavasti. Sinä myös, vai mitä?" Sooda kysyi Kiralta myötätuntoisesti. Kira vastasi myöntävästi. Sooda halasi Kiraa ja sanoi: "Kyllä me tästä selviämme. Yhdessä." Kira alkoi nyyhkyttää toivottomasti Soodan olkapäätä vasten. Sooda yritti pidättää kyyneliään, mutta hetken kuluttua itki myös lohduttomasti.

Kirjoittaja **Zenzibar** » La Loka 06, 2007 6:45

Zenzibar katsoi hieman vaivaantuneena vierestä toisten itkua ja yritt parhaansa mukaan lohduttaa heitä.
Yhtäkkiä itse kuningas saapui huoneeseen. Sooda ja Kira lakkasivat heti itkemästä.
"Aah. Lastenhoitaja. Mitnekäs kullannuppuni voivat?" Kunigas kysyi ystävällisesti, mutta ilme hänen kasvoillaan kun hän silmäili vauvoja kertoi joistan ihan muusta.
"Loistavasti", Zenzibar vastasi haluamatta kommentoida enempää.
"Hienoa! Entäs mitä vaimoni tekevät täällä? Eikös teidän pitäisi olla valmistautmassa häihin? Ja entä miksi noin surulliset ilmeet? Teidän hän pitäisi olla onnenne kukkuloilla kun te pääsette kanssani naimisiin!" Kunigas melkein huusi. Mies kääntyi samassa kannoillaan ja lähti huoneesta vihellellen huutaen vielä jälkeensä.
"Nähdään häissä rakkahat vaimoni!"
Tämä sai aikaan uuden itkutulvan Soodan ja Kiran välillä.

Myöhemmin illalla, kun Sooda ja Kira olivat lähteneet, Zenzibar sai kutsun häihin. Kutsussa sanottiin, että hänet tultaisiin pukemaan hienosti, ja hänen oitäisi ottaa Ensimmäisen vaimon lapset mukaansa, eikä ketään muita.
Zenzibar tulistui, koska hän ei todellakaan halunnut jättää Zeriaa, eikä ketään muutakaan sen kaksitoistavuotiaan kömpelyksen käsiin. Hän päätti ottaa ainakin Zerian mukaansa, sillä ei kukaan huomaisi että vauvoja olisi yksi liikaa.
Puolentunnin kuluttua huoneensa tuli nuori nainen jonka oli tarkoitus pukea Zenzibar nätiksi häihin.
Omppuli.
"omppuli! Miten ihanaa nähdä sinua!" Zenzibar huudahti ja juoksi halaamaan Omppulia. "Miten sinä voit?"
Omppuli hymyili ja silitti jo isoksi kasvanutta vatsakumpuaan. "Hyvinhän minä. Ei tässä sen kummempia minua kohdeltu suht hyvin, mutta olen joutunut työskentelemään tosi paljon."
Zenzibar nyökkäsi myötätuntoisena. "Sama täällä. Tämä lapsikatras tekee minut hulluksi!"
He juttelivat samalla, kun Omppuli alkoi sovittaa Zenizbarille oikeanlaisia vaatteita ja laittamaan tämän hiuksia.
Zenzibar ei ollut tuntenut oloaan niin mukavaksi pitkään aikaan...

[Tulipas kirjoitettua, ja jos joku ei vinkkiä tajunnut niin minä nyt yritän sitten kehittää tuossa sitä femmeä, mistä keskustelussa on niin paljon puhuttu. Rohkeneeko kukaan jatkamaan?? xD]

Kirjoittaja **Sieppeli** » La Loka 06, 2007 6:59

Samassa Sieppeli astui sisään. Hänellä oli yllään neuvonantajan juhla-asu.
"Kuningas pyytää hovin naisia valmistautumaan häihin." Sieppeli ilmoitti.
"Sieppeli, kuinka ihanaa nähdä sinutkin." Zenzibar iloistui. Sieppelin naamalla käväisi hymyn poikanen ja sitten hän taas puhui.
"Tiedättekö missä Kira ja Sooda muuten ovat?" Omppuli ja Zenzibar pudistivat päätään. Sieppeli huokaisi.
"Miksi muuten kysyit?" Omppuli kysyi.
"Neuvonantajana saan tietää melkein kaikki kuninkaan salaisuudet." Sieppeli sanoi.
"Esimerkiksi?" Omppuli yritti saada Sieppelin jatkamaan.
"Esimerkisi, oletteko nähneet missään kuninkaan kahdeksaa muuta vaimoa?"
"Emme!" Zenzibar myönsi.
"Ei ihmekkään, he ovat kaikki surmattu. Kun häistä on kulunut tasan vuosi, kuningas surmauttaa vaimonsa. Pahimmassa tapauksessa hän surmaa heidät itse."

[Ja vielä lisää jännitystä pitkästä aikaa.]

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Loka 06, 2007 7:44

"Ei kai!" Omppuli huudahti. Zenzibar näytti kauhistuneelta.
"Meidän on tehtävä jotain!" Sieppeli sanoi miettien kuumeisesti.
"Ettei vain olisi pienen vallankumouksen paikka" Omppuli mietti.
"Ei sellainen ole mahdollista. Ette ole nähneet hänen armeijaansa" Sieppeli sanoi.
"Tämä on pahempi kuin Azkaban" sanoi tuttu ja väsynyt ääni heidän takaansa. Gustaffsson käveli hiljaa huoneeseen ja heitti pitkiä ja likaisia hiuksia pois silmiltään. Hän näytti lähinnä elävältä kuolleelta.
"Sinä... näytät kamalalta" Sieppeli sanoi kauhuissaan.
"Kiitos kaunis" Gustaffsson sanoi ja lysähti seinää vasten.
"Mitä sinulle on tapahtunut?" Sieppeli kysyi.
"Kaksi viikkoa... kaksi viikkoa, jumalauta, olen ollut kaivamassa ojaa vallihautaa kohti saaden syötäväksi vain leipää ja vettä!" Gustaffsson huusi turhautuneena.
"Sinulla olisi ollut hyvä sauma karata!" Sieppeli sanoi.
"Niinpä, varsinkin kun kymmenen jousimiestä on vahtimassa... niin ja Sepe" Gustaffsson kuiskasi.
"Mitä Sepestä?" Sieppeli kysyi.
"Hän oli siinä vahtimassa ja katsomassa kun tein töitä, kehuskellen kuningasta saamastaan työpaikasta ja... kun yritin karata kun jousimiehet katsoivat muualle... Sepe otti minut kiinni" Gustaffsson sanoi lausuen viimeiset sanat hiljaa.
"Sepe otti sinut kiinni?" Zenzibar sai sanotuksi.
"Väkivalloin" Gustaffsson sanoi ja nosti hieman hihaansa, jossa näkyi ilmiselvä viiltohaava.
"Ei kai Sepe sellaista tekisi... vai tekisikö?" Sieppeli sanoi kauhistuneena.
"Niin teki. Mokoma saastainen petturi!" Gustaffsson sanoi ja potkaisi raivoissaan seinää.
"Minä kuulin tuon!" sanoi Sepe joka astui huoneeseen kiiltävässä panssarissa ja miekka esillä.
"Entä sitten? Ei kai kaltaiseni orjan sanoilla sinua voi hetkauttaa?" Gustaffsson kysyi.
"Mitä minä nyt olen tehnyt?" Sepe kirosi.
"Että mitäkö!" Gustaffsson huusi ja yritti kuristaa Sepen. Sepe (tai Janne, whatever) tarttui miekkaansa ja työnsi sen Gustaffssonin kurkulle.
"Anna mennä" Gustaffsson sanoi ilkeästi.
"Ehkä annankin" Sepe sanoi. Hänen äänessään ei ollut pelon, epäilyksen tai epäröinnin häivääkään.

Kirjoittaja **Sieppeli** » La Loka 06, 2007 7:52

"Sepe, lopeta!" Sieppeli tokaisi. Sepe ei laskenut miekkaansa.
"Miten neuvonantaja voisi määrätä minua?" Hän kysyi selvästi valta päähänsä nousseena. Sieppeli vetäisi jostain piilosta oman miekkansa.
"Yksi: Olen korkeammalla asemalla kuin sinä. Kaksi: Minulla on ollut hyvin aikaa harjoitella tämän kaunokaisen kanssa." Sepe laski miekkansa.
"Eikös sinun pitäisi olla rakkaan kuninkaasi henkivartijana?" Sieppeli jatkoi. Sepe nyökkäsi ja lähti pois.
"Sieppeli jos kerran tiedät niin paljon, kertoisitko meille, missä me oikeastaan olemme?" Omppuli kysyi. Zenzibar ja Gustaffssonkin katsoivat nyt häneen.
"Kerätkää porukka kasaan häiden aikana. Uskoakseni Kiran ja Soodan ei tarvitse olla koko ajan kuninkaan luona." Sieppeli vastasi, "Mutta älkää ottako Sepeä mukaan. Jos hän saa tietää tämän, ei meistä kenestäkään jää jäljelle mitään. Mutta, valmistautukaa te kaksi nyt häihin." Sieppeli auttoi Gustaffssonia pysymään pystyssä ja he lähtivät pois huoneesta.
"Mikä porukka?" Zenzibar kysyi.
"VV eli Voldun viholliset, me jotka tapoimme Voldemortin, me jotka vastustamme sulhoasi, me jotka olimme melkein koko ajan Pyhässä mungossa, me jotka tunsimme Harry Potterin, me jotka olemme juuttuneet pöllöjen ja kotitonttujen lakkoon, me jotka olemme jossain ihme linnassa." Omppuli selitti.

Ilta pimeni ja häät lähestyivät....

Kirjoittaja **Pörri** » La Loka 06, 2007 8:12

Nimue, Pörri, Nat ja Gertsi olivat koristelemassa juhla aluetta.
"Pitäisikö tuonnekkin laittaa valoja?" Gertsi kysyi ja piteli kädessään pahvilaatikkoa joka oli täynnä koriste lamppuja.
"Ei. Pakenem... eikun siis parempi ettei joka puolelta tule valoja" Pörri sanoi ja katsahti vartioita joiden kanssa oli myös ylpeästi seisova Sepe.
"Miksi Sepe seisoo noin ylpeänä? Onko hän ylpeä siitä että voi estää meitä pakenemasta? Näin tänään Gustaffssonin vilaukselta ja hän sanoi että Sepe oli ottanut hänet kiinni kun Gustaffsson oli yrittänyt paeta!" Nimue sanoi.
"Sepestä on tullut outo. Hän ei edes sanonut hei kun hän käveli vastaan käytävällä tänään!" Nat marisi.

"Minä en halua naimisiin kuninkaan kanssa!" Kira huusi keskellä hänen hovineitojaan.
"Mutta Madame, sehän on suuri kunnia!" sanoi yksi hovineidoista.
"Onko suuri kunnia olla vuosi naimisissa ja sitten puoliso tappaa?"

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Loka 06, 2007 8:38

"Totta kai se on!" hovineito vastasi hätkähtämättä.

Sieppeli kantoi pienen laatikon huoneeseen, joss olivat Gustaffsson, Zenzibar ja Omppuli.
"Voitko paremmin?" Sieppeli kysyi Gustaffssonilta.
"Voin" Gustaffsson sanoi odottavasti katsoen laatikkoa, jonka Sieppeli avasi.
"Taikasauvojanne en löytänyt joten en voi palauttaa niitä. Mutta löysin muuta mistä saattaa olla hyötyä" Sieppeli sanoi ja veti laatikosta miekkoja, kirveitä, puukkoja, jousia, varsiojousia ja muuta kivaa.
"Näiden avulla pääsemme kyllä pakoon" Omppuli sanoi iloisesti.
"Meidän on vain saatava aseet kaikille. Ja tiedän jo miten se onnistuu..." Sieppeli sanoi vetäen laatikosta palatsin piirustukset.
"Tuolla salissa on muutamia kynttiläkattokruunuja. Gustaffsson, sinun on laitettava nämä kynttilät tasan kello seitsemän" Sieppeli sanoi vetäen pari punaista kynttilää laatikosta.
"Kun kynttilät ovat palaneet viisi minuuttia, eli juuri seremonian alussa, tuli osuu dynamiittiosaan" Sieppeli selitti.
"Ovelaa. Ja sitten?" Omppuli kysyi.
"Me kaikki juoksemme 'turvaan' tämän katoksen alle, jonne kätken aseita. Ja tänne parvekkeelle me neljä menemme ladattujen varsijousien kanssa - muistakaa kätkeä ne - ja ammumme salin vartijat kun muut ovat saaneet aseet. Sitten pakenemme" Sieppeli selosti.
"Hyvä on. Kertokaa muille suunnitelma, niin minä menen laittamaan 'kynttilät' paikoilleen" Gustaffsson sanoi.
"Älä unohda, jos joku kysyy sano että minä laitoin sinut hommiin" Sieppeli sanoi.

Tarvehuone

Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

Paikallaolijat