"Sen minäkin haluaisin tietää!" kuului ääni vähän kauempaa. Se kuului Omppulille, joka käveli pian muiden luo pidellen selkäänsä.
"Aijai. Olisi se hahmo kuka lie voinut varoittaa", Omppuli voivotteli.
"Me ei olla missään kielletyssä metsässä. Tämä on ihan erilainen metsä", Kirja huomasi.
"Ilmiinnytään takaisin Tylyahoon", Nimue sanoi ja kaikki koittivat. Mitään ei tapahtunut.
"Mitä me tehdään?" Kira kysyi.
"Lähdetään kävelemään. Ai niin tässä on Zeria. Hän oli sylissäni koko pudotuksen ajan", Sieppeli sanoi ja ojensi Zerian Zenzibarille, jolla oli ilon kyyneleet silmissään. Daniel tuli vähän matkan päästä ja Omppuli kapsahti hänen kaulaansa.
"Minä luulin että sinulle on tapahtunut jotain", Omppuli kuiskasi.
"Olen ihan kunnossa. Mennään eteenpäin", Daniel sanoi, mutta he eivät ehtineet liikahtaakaan kun oudot hahmot ympäröivät heidät.
"Tulkaa. Kuningas odottaa teitä", yksi hahmo murahti ja he eivät voineet muuta kuin mennä perässä. Pian he tulivat hienon palatsin eteen. Kaikki raahattiin kuninkaan eteen, joka alkoi valita heitä eri toiminpiteihin.
"Sinusta", kuningas odoitti Kiraa. "tulee minun yhdeksäs vaimoni."
"Siis mitä!?" Kira kirkaisi. Kuningas napsautti sormiaan ja samassa kaksi naista tuli Kiran luo ja alkoivat viemään häntä jonnekin. Kira vaati koko matkan selitystä ja muut kuulivat hänen huutonsa kauempaa.
"Ja sinusta", kunigas osoitti tällä kertaa Danielia. "tulee minun kolmannen tyttäreni aviomies." Daniel näytti hämmästyneeltä, mutta pudisti sitten päätään.
"Minulla on jo kihlattu", Daniel sanoi ja kiersi käsivartensa Omppulin ympärille. Kunigas napautti nyt kahdesti sormiaan ja silloin ne oudot hahmot ottivat Omppulista kiinni ja osoittivat häntä oudoilla miekoilla. Daniel tuijotti kauhusta mykkänä.
"Hyvä on", Daniel sanoi ja taas kaksi uutta hovineitoa saapui ja he veivät Danielin jonnekin.
"Sinusta tulee minun sotilaani", Kuningas sanoi osoittaen Sepeä, joka oli otettu.
"Sotilas? No totta maar käy minulle", Seepe sanoi ja kaksi miestä tuli hakemaan häntä.
"Sinusta tulee viestinviejä", Kunigas sanoi ja osoitti Meenaita, joka meni valittamatta ilmeisesti muiden viestinviejien kanssa.
"Sinusta tulee minun kymmenes vaimoni", Kuningas sanoi ja osoitti tällä kertaa Soodaa, joka viestiin pois niin kuin Kirakin.
"Ja sinusta tulee keittäjä ja hovineito", Kunigas sanoi ja osoitti Omppulia, joka oli äänekäs vastustaja ja yritti päästä pakoon, mutta hovineidot rauhoittelivat häntä.
"Sinusta tulee minun nuorimman tyttäreni lastenhoitaja", kuningas sanoi ja osoitti Zenzibaria, joka nyökkäsi. Hän pelkäsi enemmän Zerian puolesta kuin itsensä.
"Sinusta tulee kirjastonhoitaja",Kunigas sanoi Kirjalle, jonka silmät loistivat.
"Sinusta tulee minun neuvonantajani", Kunigas sanoi ja osoitti Sieppeliä, joka nyökkäsi ja päätti esittää kysymykset myöhemmin.
"Ja teistä kaikista muista tulee minun yksityisiä palvelijoitani, ja te palveletta minua yötä päivää. Pakeneminen ei ole mahdollista, sillä osaamme taikoa huomattavasti edistyneemmin kuin te", Kunigas sanoi ja loput Voldun vihollisista viestiin pois.
Omppuli arveli olevan marraskuu kun hän teki seuraavat päivät töitä. Hän puki kuninkaan lukuisia vaimoja, kampasi heidän hiuksiaan, laittoi ruokaa kuninkaalle ja teki muita töitä. Työ ei ollut mitenkään kamalaa ja hänelle puhuttiin ystävällisesti ja hän oli saanut tietoja muilta hovineidoilta, jotka oli siepattu samalla tavalla.
"Pakeneminen on mahdotonta", he sanoivat. Omppulilla oli seuraavana vuorossa kuninkaan yhdeksäs vaimo eikä hän muistanut että se oli Kira. Hänellä ei ollut enää velhokaapua ja hieno vanhanaikainen puku, joka oli yönsininen. Omppuli meni aamiaistarjottimen kanssa Kira huoneen ovelle ja koputti. Vatsusta ei kuulunut, mutta Omppuli meni sisään. Kira nukkui hyvässä vuoteessa ja oli peiton alla niin ettei Omppuli nähnyt Kiran kasvoja. Omppuli avasi verhot ja kirkas auringon paiste tervehti häntä.
"Madamen olisi hyvä nousta", Omppuli oli saanut määräykset puhua kauniisti ja kohteliaasti ja aluksi se oli ollut pelkkää tuskaa. Nyt hän kuitenkin oli jo tottunut siihen. Kira pomppasi ylös kuultuaan tutun äänen ja halasi Omppulia.
"Vihdoinkin joku tuttu!" Kira huudahti. Omppuli oli häkeltynyt, mutta oli yhtä innoissaan Kiran näkemisestä kuin Kira hänen.
"Kerro kaikki", Omppuli vaati ja Kira aloitti oman kertomuksensa.
[Huh, huh tulipa kirjoitettua.

]