"Äläpäs vielä hyppää!"
Omppuli yritti rimpuilla irti. "Päästä irti!"
"En varmasti, sinä saat luvan nyt kuunnella minua!"
"Irrota!"
"EN!"
"Nyt kyllä irrotat!"
"Okei."
Omppuli tippui kylmällä kivilattialle ja löi polvensa. "Oliko pakko?"
Hymähdys. "Itse käskit irroittaa..."
"Kuule Zenz, minä-" Omppulin lause jäi puolitiehen. Hänen pelastajansa ei ollutkaan Zenzibar...
Gustaffson kulki kohti Sieppeliä päättäiväinen ilme kasvoillaan. Sieppeli puolestaan ei huomannut vaaraa vaan lensi kuolonsyöjälauman läpi kohti Gustaffsonia. Hän muuttui takaisin ihmiseksi ja hypähti Gustaffsoni eteen.
"MItä sinä viellä täällä teet? Gus, mennään ennen kuin- Gus?"
Gustaffson virnisti. "Juoksit sitten suoraan ansaan Sieppeli."
Gustaffson kohotti nuolen ja yritti lyödä sieppeliä. nuoli nirhaisi Sieppelin kättä, reipien tämän hihan. Sieppeli kirkaisi.
"Gus, miten sinä voit?!"
DaZe käveli paikalle. "Helposti tyttöseni... Helposti... Onko viimeisiä toivomuksia kultaseni? Sinä kuolet pian..."
Kuolonsyöjät ympäröivät Gusin ja Sieppelin.
Toiset katselivat avuttomana, kuinka Sieppeli piiritettiin ja hän jäi ansaan.
"Voi ei!" Manuliino huudahti.
"Mitä Gustaffsonille on tehty?" kysyi Ruohonleikkuri.
"Varmaan sama, mitä Omppulille tehtiin, muistatteko? Vähän niinkuin kommenus loitsu..." Sepe mutisi.
Kira huokaisi. "Ei voi olla totta!"
"Meidän täytyy tehdä jotakin!" huudahti kirja.
"Mutta mitä?" sooda kysyi.
Gertsi nosti katseensa. Silmissä oli päättäväinen ilme. "Taistella."
Joukosta kuului huokaisuja. "Ei kai taas...!"
Zenzibar murehti hänen ja Omppulin riitaa. Meniköhän Omppuli muiden kanssa pelastamaan Gustaffsonia PImeästä metsästä? Toivottavasti ei, Zenzibar ajatteli. Mutta jos menikin? MInun täytyy sopia hänen kanssaan!
Zenzibar hyppäsi ylös sairaala vuoteelta. Hän yritti hiipiä mahdollisimman hiljaa, ettei matami Pomfrey tulisi mäkättämään.
Yksi poika Luihuisesta, joka oli myös sairaalasiivessä, juorusi kuitenkin heti.
"Matami Pomfrey! Zenzibar yrittää karata!"
Pomfrey juoksi toimistostaan. "Eipäs lähdetä mihinkän tyttöseni."
Zenzibar mulkaisi luihuispoikaa. "Muttas matami, minun TÄYTYY lähteä!" Zenzibar aneli.
Matami tuahahti. "Aina te Voldun Viholliset olette menossa! Hmph! No hyvä on, senkus menet! Mutta tulet huomenna tarkastukseen, tai minä kynin sinut!"
Zenzibar värähti, ei mikään mukava ajatus. Ääneen hän sanoi: "Tietysti matami, tietysti..."
Zenzibar juoksi Tylypahkan käytävää pitkin, kohti oleskeluhuonetta. Hän päätti ensin tarkistaa sieltä, jos Omppuli olisikin mennyt sinne. Hän kuuli tähtitornista ääniä ja menikin sinne. Hän järkyttyi näkemästään. Omppuli seisoi ikkunan vieressä, eikä hän ollut yksin....
[Puuh, lääh... olkaa hyvä!

]