Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

[Zenzibar]

Gustaffson henkäisi. "Et voi tehdä sitä!"
DaZe kohotti kulmiaan. "Enkö?"
Hän panoi sauvansa Gustaffsonin piirrolle...

Sieppeli murehti itsensä kipeäksi, koska Gustaffsonia ei kuulunut takaisin. "Missä hän voi olla?"
Toiset yrittivät lohduttaa Sieppeliä, mutta heisät ei ollut apua.
"MInä en kestä, lähden hänen peräänsä!"
Miten", kysyi Kira. "Et sinä tiedä missä hän on..."
"Veikkaan, että hän meni kuolonsyöjien tapaamiseen."
"Et sinä tiedä siltikään missä hän on."
Sieppeli kohautti olkapäitään. "En niin, mutta tiedän erään joka tietää..." Tämän sanottuaan hän ryntäsi ulos Oleskeluhuoneesta.
Omppuli henkäisi. "Hän menee Zenzibarin luokse." Hän lähti perään.
Pian koko VV:n tupa juoksi kohti sairaalasiipeä...

Zenizbar yllättyi täysin, kun ensin tuli Sieppeli, sitten Omppuli ja sitten loputkin tuvasta.
"Mitä te täällä teette?" hän kysyi.
"Zenzibar, sinun täytyy kertoa minulle mihin kuolonsyöjät kokoontuivat!"
Zenzibar hätkähti. "Miksi?"
"Gustaffson meni sinne, eikä häntä ole kuulunut takaisin. Hlauan mennä perään."
Zenzibar pudisti päätään. "Et sinä voi mennä! Ne tappavat sinut!"
Sieppeli tarrasi Zenzibaria paidasta. "MInä en välitä! Etkö tajua? Etkö itse menisi perään, jos kyse olisi Omppulista?"
Zenzibar vilkaisi Omppulia ja nyökkäsi sitten. "Hyvä on he menivät..."

[Omppuli]

Pimeään metsään", Zenzibar sanoi.
"Pimeä metsä?" Omppuli ihmetteli.
"Niin pimeä metsä. Se on vanha kokouspaikka. Ajattele pimeää metsää niin pääset Gustaffssonin luo", Zenzibar opasti. Sieppeli syöksyi huoneesta ja muut näkivät miten keltainen sieppeli-lintu lensi rajojen ulkopuolelle.
"Hän ei selviä yksin", huusi Kira ja lähti juoksemaan sairaalasiivestä kohti tylyahoa. Muutkin, paitsi Omppuli, lähtijät hurjaa sotahuutoa karjuen hänen peräänsä. Omppuli kääntyi Zenzibarin puoleen.
"mikset lähtenyt heidän mukaansa?" Zenzibar kysyi.
"Minä haluan olla sinun luonasi", Omppuli sanoi ja istahti penkille Zenzibarin sängyn viereen.
"Minun täytyy kertoa sinulle yksi juttu. Olin sekaisin ja minut oli noiduttu, mutta se ei ole oikea puolustus. Vanhasta rakkaudesta ei pääse niin vain eroon", Omppuli sanoi purren huultaan.
"oletko sinä ollut Danielin kanssa?" Zenzibar kysyi tyynesti.
"Minä suutelin häntä sen jälkeen kun olin parantanut sinut. Selvitin asiani Danielin kanssa ja sanoin hänelle muutamia asioita", Omppuli sanoi.
"Kuten mitä?"
"Että - että minärakastansinua", Omppuli henkäisi.
"Mitä?"
"Minä rakastan sinua", Omppuli sanoi uudestaan.
"MITEN SINÄ SAATOIT?" Zenzibar kirkaisi yht'äkkiä. Omppuli hätkähti.
"MITEN SINÄ SAATOIT SUUDELLA DANIELIA, VAIKKA JÄTIT HÄNET AIKOJA SITTEN JA OLET MINUN KANSSANI?!" Zenzibar huusi.
"Tiedän että tekoni on anteeksiantamaton. Anteeksi nyt kuitenkin", Omppuli sanoi tukahtuneella äänellä ja juoksi sairaalasiivestä.

"Minne se Sieppeli ehti jo karata?" Kira sanoi turhautuneena tähystellen mustaa kuolonsyöjä kasaa.
"Tuolla!" kuiskasi Kirja ja osoitti tornille. Siellä oli keltainen sieppeli-lintu.
"Mitä hän aikoo?" Manuliino kysyi.
"Jotain tyhmää", sanoi Gertsi. Sitten Sieppeli teki jotain mikä sai kaikki haukkomaan henkeään.

Gustaffsson rimpuili, mutta tunsi sitten äkkiä sisuksensa jäätyvän. Se levisi koko kehoon ja viimeiseksi sydämeen. Gustaffsson kohottautui pian pystyynpäin ja lakkasi rimpuilemasta. Hän kumarsi DaZelle.
"Mistä voin tehdä hyväksesi herrani?" Gustaffsson kysyi DaZelta.
"Tapa ja kiduta kaikki minkä näet paitsi ei omiasi, kuolonsyöjiä", DaZe sanoi. Gustaffsson nyökkäsi.

Omppuli tähyili tähtitornista alas. Ensimmäisiä tähtiä oli jo syttynyt. Omppuli avasi ikkunan ja istui sitten laudalle ja tervehti kylmää pakkasilmaa.
"Olen liian hirveä tähän kauniiseen maailmaan", Omppuli puheli itsekseen.
"En ansaitse Zenzibarin rakkautta tai muutakaan hänestä", Omppuli jatkoi puhumista itsekseen.
"Joten päästän kaikki tuskistaan ja lähden tästä maailmasta. He pääsevät vihdoinkin minusta vapaaksi", Omppuli sanoi nyyhkäisten, mutta päättäväisesti. Omppuli hyppäsi, mutta silloin joku tarttui häntä vyötäröstä.

Sieppeli-lintu oli syöksynyt hurjasti alaspäin.
"Mitä siellä on?" Kirja kysyi.
"En tiedä!" voivotteli Pörri, joka oli lyhin.
"Se on Gustaffsson!" huusi Kira.
"Eikös Gustaffssonilla ole kädessään nuoli?" tarkkasilmäinen Gertsi sanoi.
"On. Mitä hän tekee sillä?" Pörri ihmetteli.
"Hän aikoo tappaa sieppelin!" Daniel huudahti.

[Zenzibar]

"Äläpäs vielä hyppää!"
Omppuli yritti rimpuilla irti. "Päästä irti!"
"En varmasti, sinä saat luvan nyt kuunnella minua!"
"Irrota!"
"EN!"
"Nyt kyllä irrotat!"
"Okei."
Omppuli tippui kylmällä kivilattialle ja löi polvensa. "Oliko pakko?"
Hymähdys. "Itse käskit irroittaa..."
"Kuule Zenz, minä-" Omppulin lause jäi puolitiehen. Hänen pelastajansa ei ollutkaan Zenzibar...

Gustaffson kulki kohti Sieppeliä päättäiväinen ilme kasvoillaan. Sieppeli puolestaan ei huomannut vaaraa vaan lensi kuolonsyöjälauman läpi kohti Gustaffsonia. Hän muuttui takaisin ihmiseksi ja hypähti Gustaffsoni eteen.
"MItä sinä viellä täällä teet? Gus, mennään ennen kuin- Gus?"
Gustaffson virnisti. "Juoksit sitten suoraan ansaan Sieppeli."
Gustaffson kohotti nuolen ja yritti lyödä sieppeliä. nuoli nirhaisi Sieppelin kättä, reipien tämän hihan. Sieppeli kirkaisi.
"Gus, miten sinä voit?!"
DaZe käveli paikalle. "Helposti tyttöseni... Helposti... Onko viimeisiä toivomuksia kultaseni? Sinä kuolet pian..."
Kuolonsyöjät ympäröivät Gusin ja Sieppelin.

Toiset katselivat avuttomana, kuinka Sieppeli piiritettiin ja hän jäi ansaan.
"Voi ei!" Manuliino huudahti.
"Mitä Gustaffsonille on tehty?" kysyi Ruohonleikkuri.
"Varmaan sama, mitä Omppulille tehtiin, muistatteko? Vähän niinkuin kommenus loitsu..." Sepe mutisi.
Kira huokaisi. "Ei voi olla totta!"
"Meidän täytyy tehdä jotakin!" huudahti kirja.
"Mutta mitä?" sooda kysyi.
Gertsi nosti katseensa. Silmissä oli päättäväinen ilme. "Taistella."
Joukosta kuului huokaisuja. "Ei kai taas...!"

Zenzibar murehti hänen ja Omppulin riitaa. Meniköhän Omppuli muiden kanssa pelastamaan Gustaffsonia PImeästä metsästä? Toivottavasti ei, Zenzibar ajatteli. Mutta jos menikin? MInun täytyy sopia hänen kanssaan!
Zenzibar hyppäsi ylös sairaala vuoteelta. Hän yritti hiipiä mahdollisimman hiljaa, ettei matami Pomfrey tulisi mäkättämään.
Yksi poika Luihuisesta, joka oli myös sairaalasiivessä, juorusi kuitenkin heti.
"Matami Pomfrey! Zenzibar yrittää karata!"
Pomfrey juoksi toimistostaan. "Eipäs lähdetä mihinkän tyttöseni."
Zenzibar mulkaisi luihuispoikaa. "Muttas matami, minun TÄYTYY lähteä!" Zenzibar aneli.
Matami tuahahti. "Aina te Voldun Viholliset olette menossa! Hmph! No hyvä on, senkus menet! Mutta tulet huomenna tarkastukseen, tai minä kynin sinut!"
Zenzibar värähti, ei mikään mukava ajatus. Ääneen hän sanoi: "Tietysti matami, tietysti..."

Zenzibar juoksi Tylypahkan käytävää pitkin, kohti oleskeluhuonetta. Hän päätti ensin tarkistaa sieltä, jos Omppuli olisikin mennyt sinne. Hän kuuli tähtitornista ääniä ja menikin sinne. Hän järkyttyi näkemästään. Omppuli seisoi ikkunan vieressä, eikä hän ollut yksin....

[Puuh, lääh... olkaa hyvä! ]

[Sieppeli]

Sieppeli katsoi neuvottomana ympärilleen. Hän huomasi muut VV-tupalaiset, mutta he eivät ehtisi auttamaan häntä. Gustaffsson lähestyi häntä jo uhkaavasti.
"Aivan sama, tapa vaan jos haluat, mutta sitä et tee ilman taistelua!" Sieppeli huudahti epätoivoisesti ja vetäisi takataskustaan miekan (ihanat nämä takataskut ^^). Gustaffsson vain hymähti ja otti vyöltään Gertsin antaman miekan. Siitä alkoikin tiivis taistelu. DaZe katseli omahyväinen ilme kasvoillaan tapahtumia.

"Gertsi miten ajattelit mennä tuosta läpi?" Kira kysyi. Gertsi ei keksinyt.
"Miten olisi elävä syötti?" Hän ehdotti. Samalla katseet siirtyivät Sepeen.
"Mitä te haluutte, pukee mut naiseks ja vetää hulaa?" Sepe huudahti.

Tällä välin Gustaffsson oli päässyt hiukan niskan päälle. Sieppeli kuitenkin väisti nopealla kyyristymisellä Gustaffssonin iskun ja kierähti sivulle.
"Etkö vain voisi luovuttaa, päästäisiin tästäkin eroon!" Gustaffsson sanoi. Sieppeli väisti taas.
"Joo, ei kiitos." Hän huudahti ja sivalsi Gustaffssonin hihasta palasen pois.
"No kannattaisi ainakin opetella tähtäämään." Gustaffsson naurahti, eikä itseasiassa osunut itsekkään.

"Mitä jos rynnätään kiljuen suoraan päin kuolonsyöjiä?" Gertsi ehdotti. Kira torjui tämänkin.
"No neiti keksii nyt sitten itse jotain!" Sepe marisi. Kira mietti hetkisen.
"Niin jos herra haluaa juosta kuolonsyöjien läpi, ole hyvä vaan." Hän sanoi.
"Tai jos vain kierretään..." Manuliino aikoi kääntyä näyttämään mistä he voisivat mennä, mutta heidän takanaan kulki juuri satoja kuolonsyöjiä.
"Tapa, tuho, tapa, tuhoa.." Kuolonsyöjät toistivat.
"Okei, ei ehkä sittenkään.." Manuliino kääntyi äkkiä katsomaan toisaalle.

[Huumoria ^^]

[Gustaffsson]

Gustaffsson ja Sieppeli taistelivat kipinöitä lennättäen, Gust pakonomaisella ja tappavalla raivolla ja Sieppeli puolustavalla taktiikalla.
"Kuuntele minua! Sinä et halua tappaa minua!" Sieppeli huusi iskuja väistäessään. "Kyllä hän haluaa" DaZe huudahti metelin yli. Gustaffsson iski lujaa, niin lujaa että Sieppeli kaatui selälleen mutta sai pidettyä iskun poissa. Kuolonsyöjät ympärillä hurrasivat. Gustaffsson kohotti miekkansa. Sieppeli hyppäsi notkeasti pystyyn, heittäytyi Gustaffssonin kaulaan ja suuteli tätä. Miekan liike pysähtyi.
"Tapa se! TAPA SE! Hän ei rakasta sinua! Kukaan ei rakasta sinua! Sinä olet vain orja, jonka elämän tarkoitus on palvella MINUA!" DaZe raivosi. Gustaffsson kääntyi katsomaan häntä.
"Tee se! NYT!" DaZe huusi. Gustaffsson heitti miekkansa pyörien kohti DaZea, joka otti oman miekkansa ja iski sillä iskun pois. Gustaffssonin miekka halkesi kahtia.
"HYVÄ ON!" DaZe raivosi vaahto suusta valuen. Kuolonsyöjät ottivat taikasauvansa esille.
"Ei. He ovat minun!" DaZe huusi. Sieppeli nosti oman miekkansa, mutta muutamalla DaZen iskulla se oli poissa hänen käsistään.
"Olen liian taitava teille!" DaZe huusi juosten kohti.
"Juokse!" Gustaffsson kehotti. He juoksivat ja DaZe juoksi perässä, kaivaen samalla vyöltään heittoveitsiä.
"Kuolkaa!" hän huusi hulluna ja heitti muutamia heitä kohti.

[Sieppeli]

Sieppeli ehti hypätä kiepillä puukon edestä pois, mutta yksi puukoista osui Gustaffssonin kämmeneeseen. Kipu, joka oli hänelle jo tuttu, ei haitannut tällä kertaa menoa. DaZe oli kuitenkin hämmästyttävän nopea. Kuolonsyöjät taas aivopestyjä hulluja, jotka vain avasivat juoksijoille kulkuväylän.
"Tapa, tuhoa, tapa, tuhoa..." Ääni kaikui Sieppelin ja Gustaffssonin korvissa.

"No minähän sanoin, että ne väistävät!" Gertsi huudahti.

"Opettele tähtäämään, idiootti!" Sieppeli huudahti juostessaan hetken takaperin taas yhden puukon sujahdettua hänen ja Gustaffssonin vierestä. DaZe pysähtyi hetkeksi.
"Idiootti, häiritsevä, mutta kuitenkin niin viaton nimitys niille, jotka eivät ymmärrä/osaa jotain yhtä hyvin kuin nimittäjä." Sitten hän taas vakavoitui ja lähti heidän peräänsä. Hän heitti uuden puukon, joka sivalsi Sieppeliltä hiustupsun pois.
"Olisiko kannattanut lukea parturi/kampaajaksi, kun kerran noin paljon pidät hiuksien leikkuusta!" Sieppeli ilkkui taas.

[Gustaffsson]

DaZe raivostui taas ja kaivoi lisää veitsiä taskustaan.
"Tästä saatte!" hän sanoi ja heitti muutaman lisää. Yksi kolahti Sieppelin jalan vierestä, yksi viuhahti Gustaffssonin korvan vierestä ja yksi osui Sieppelin jalkaan.
"Auts!" hän huusi ja kompuroi. Gustaffsson tarttui hänen kädestään ja nosti syliinsä. DaZe paiskasi loput puukot maahan.
"Aktivoikaa ansat!" DaZe huusi. Kuolonsyöjät huusivat myöntäviä vastauksia ja juoksivat linnaan. Yllättäen siellä täällä ympäristöllä räjähti kätkettyjä panoksia.
"Toivotaan ettei mikään osu meihin!" Sieppeli mutisi. Turha toivo. Suoraan heidän alapuolellaan räjähti ja maanpinnan läpi kulkeutuva liekki ja paineaalto heittivät heidät erilleen.
"Sieppeli?" Gustaffsson huusi kivun laannuttua.
"Olen täällä" Sieppeli voihkaisi hänen takaansa.
"Sattuiko pahasti?" Gustaffsson kysyi.
"Vähän kirpaisi" Sieppeli sanoi voihkaisten. Gustaffsson nappasi hänet uudelleen syliinsä ja lähti nilkuttamaan poispäin oikea jalka palaneena ja verisenä. DaZe lähti heidän peräänsä.

[Sieppeli]

"Pitäisi meidän mennä auttamaan?" Kirja kysyi. He olivat vain seisoneet mäellä, ja katsoneet tapahtumien kulkua.
"I'm ready!" Sepe huudahti. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä. Hänellä oli yllään hulahame.
"Sepe, ei sinun tarvinnut pukeutua naiseksi!" Kira huudahti järkyttyneenä, muiden pidätellessä naurua.
"No eikai tässä sitten muukaan auta!" Gertsi ei jaksanut odottaa vaan veti taikasauvansa esiim ja hyppäsi alas. Muut miettivät hetken, ja juoksivat sitten mukaan, Sepe vain otti hameen ensin pois.

Sieppeli oli sillävälin ottanut vaivalloisesti feeniksin kyyneleet taas esille ja joi pari tippaa. Hetkessä hän pystyi taas juoksemaan ja tyrkkäsi pullon vauhdissa Gustaffssonille.
"Vieläkö sinulla on tämä?" Gustaffsson ihmetteli ja otti itsekkin pari tippaa siinä mennessä. Sitten hän antoi pullon takaisin ja kumpikin juoksi miinoja ja DaZea karkuun.
"Eikö täällä jossain voi ilmiintyä?" Sieppeli huudahti epätoivoisesti kun taas uusi puukko sujahti hänen korvansa ohi.
"Tuolla mäellä." Gustaffsson kertoi ja osoitti jonnekkin, "Ai kiva, meillä onkin apujoukkoja." Hän jatkoi ja huomasi VV-tupalaiset. Sieppeli varasti lähellä olevalta kuolonsyöjältä taikasauvan.
"Kidutu!" Hän huudahti taas juostessaan takaperin. Taika osui hänen ihmetyksekseen DaZeen. Yleensähän ihmiset kirkuivat ja niin edespäin, mutta DaZe vain kaatui maahan ja nytkyi siinä hetken.
"Jep, taidankin pitää tämän." Sieppeli sanoi ja otti pienen spurtin.

"Pitäisikö sittenkin mennä takaisin?" Sooda huudahti. Gertsi oli ehtinyt tainnuttaa jo kymmeniä kuolonsyöjiä, kun Gustaffsson ja Sieppeli juoksivat heidän ohitseen.
"Juoskaa!" Gustaffsson huusi.

[Zenzibar]

Tällä välin tilanne Tylypahkassa alkoi saada todella ikävän käänteen. Zenzibar ei osannut muuta, kuin tuijottaa suu auki Tähtitornissa olevaa kaksikkoa. Omppulin silmät laajenivat hämmästyksestä, kun tämä huomasi Zenzibarin.
"Zenz? Mitä sinä täällä teet? Mene pois!"
Hahmo OMppulin edessä kääntyi Zenzibariin päin.
"Ai katsos, sehän on DaZen pikkusisko..." Matilda virnisti häijysti. "Tulin hakemaan omaa pikkusiskoani, mutta sen parempi minulle, jos tulette molemmat."
Zenzibar otti taikasauvansa esille, mutta menetti sen melekin heti.
"ÄLä viitsi", Matilda sanoi. "Ette te ipanat minulle pärjää!"
Hän kaivoi taskustaan peinen pullon ja joi sen. "Tuon avulla voin ilmiintyä myös siellä, missä se on estetty, harmi, että vaikutus kestää vain yhden kerran ajan.."
Matilda nappasi Omppulista kiinni ja tarrasi toisella kädellän Zenzibariin.
"Eiköhän lähdetä?"
Zenzibar oli nopeampi, kuin Matilda ja hän ehti tyrkätä Omppulin pois, mutta itse ei ehtinyt kuitenkaan pelastautua ja pian hän tunsi inhottavan ilmiintymisen tunteen, kun hän ja Matilda katosivat Tylypahkan tähtitornista.
Omppuli putosi polvilleen. "Voi ei... Zenzibar..."

Gertsi katsoi hänen taakseen, missä DaZe ja kymmenet kuolonsyöjät jahtasivat heitä.
"Hyvä idea, juostaan!" Hän pinkaisi juoksuun ja koko VV:n tupa seurasi häntä.
He olivat aukiolla ja yrittävät päästä metsään, missä olisi helpompi suojautua, tosin kuolonsyöjät eivät hellittäneet ja taiat hipoivat heidän päitään koko ajan lähempänä...

[Gustaffsson]

Yllättäen DaZe hymyili ilkeästi.
"Päästäkää heidät menemään!" hän huudahti. Kuolonsyöjät lopettivat jahtaamisen ja VV-tupalaiset pääsivät karkuun metsään. DaZe jäi paikoilleen hykertelemään pahisnaurua.
"Kaikkoonnutaan Tylypahkan portille" Sieppeli sanoi ja he niin he tekivätkin.

Kohta he kävelivät takaisin omaan tupaansa, jossa Omppuli istui.
"Hei. Onko Zenzibar vielä sairaalasiivessä?" Sooda kysyi. Omppuli purskahti itkuun.
"M-Matilda vei hänet!" hän nyyhki. Monet haukkoivat henkeään.
"Sektumsempra!" Gustaffsson huudahti yhtäkkiä eräältä kuolonsyöjältä varastettu taikasauva kädessään. Hänen edessään seisoneen Natin selkään ilmestyi syvä viiltohaava.
"MITÄ HITTOA SINÄ TEET?" Sepe huusi kauhistuneena.
"En voi sille mitään... suojaudu Sepe" Gustaffsson neuvoi väristen.
"MIKSI SINÄ TEIT NOIN NATILLE?" Sepe raivosi yhä.
"Sektumsempra" Gustaffsson mutisi.
"Varjelum!" Sepe huusi. Taika kimposi jonnekin seinään.
"Minä en voi sille mitään, Sepe! Se on piirron syytä" Gustaffsson karjui heiluttaen päätään omituisesti.
"Kidutu!" Sepe huusi raivoissaan.

[Sepe]

Gustaffsson sätki hetken maassa, mutta, sitten Sepe lopetti, sillä Sieppeli oli potkaissut häntä mahaan.
"Kehtaatkin sinä senkin suspurgu!" Sieppeli huusi.
"En ole ikinä suossa juopotellut," Sepe sanoi Sieppelille pidellen mahaansa. Gustaffsson oli jo jaloillaan ja tähtäsi Sepeä.
"Hyvästi Sepe," hän henkäisi ja karjaisi: "Adava Kedavra!"
"Varjelium!" Sepe huusi, mutta se ei auttanut. Kuului kuin lasinpirstoutumisen ääni, kun Gustaffsonin loitsu meni Sepen näkymättömän kilven läpi. Pian hän makasi massa tekemättä liikettäkään.

"Miksi me ei saatu mennä perään?" Lusiuc kysyi Vol... Siis DaZelta.
"Koska Gustaffsson tuohaa heidät... Varmasti," DaZe sanoi mystisellä äänelle ja rupesi nauramaan pahisnaurua.
"Mikäs sinua noin naurattaa?" Kysyi ääni DaZen läheltä.
"Minä nauran sille, että ne penskat on tuhon omia," DaZe sanoi ylpeästi.
"Miksi te typerät ette lähteneet heidän peräänsä?" Voldemortin haamu huusi (ja kysyi). "Tyhmiäkö te olette? Juoskaa ja vallatkaa Tylypahka jotta sinnekkin tulee jotain muuta hauskempaa, kuin Myrtin pane... Siis vallatkaa se!" Voldemortin haamu karjui ja, jos hän olisi ollut vielä elävä hän olisi karjunut naama punaisena.
"Selvä söör," DaZe sanoi ja lähti nopeasti juoksemaan kohti Tylypahkaa Kuollonsyöjät perässään.

[Gustaffsson]

Gustaffsson katsoi tilannetta kauhun vallassa. Hänen sauvakätensä oli yhä pystyssä täristen. Yllättäen sauva tippui hänen kädestään.
"Mitä minä tein?" hän kuiskasi.
"SINÄ TAPOIT SEPEN!" Nat kirkui hullun lailla. Gustaffsson tärisi kauttaaltaan ja lysähti maahan.
"SENKIN TUNTEETON TAPPAJA! SIEPPELIN ÄITI OLI OIKEASSA! KUOLONSYÖJÄT EIVÄT KOSKAAN MUUTU!" Nat kirkui kuin viimeistä päivää rynnäten Gustaffssonin kimppuun nyrkein. Sieppeli tarttui Natia selästä ja heitti tämän pois Gustaffssonin kimpusta.
"Anna hänen olla, senkin-" Sieppeli murisi.
"ANNA HÄNEN OLLA?! HÄN TAPPOI SEPEN! MINÄ TAPAN HÄNET! KAUHUN TASAPAINO, PERKELE!" Nat huusi ja työnsi Sieppelin pois edestä. Yllättäen Sepe yskähti. Nat pysähtyi ja kääntyi uskomatta korviaan.
"HÄN ELÄÄ!" Nat huusi ja ryntäsi Sepen luokse. Sepe pyöritti päätään vinhasti.
"Päähän sattuu" Sepe huokaisi. Nat itki ilosta.
"Hän elää, hän elää...." hän mutisi ja halasi pitkään Sepeä.
"Hän elää. Mitä sinä sitten teit?" Sieppeli kysyi kääntyen Gustaffssonin puoleen. Tavaten tyhjää.

Gustaffsson harppoi portaita ylös kaksi kerrallaan kohti tähtitornia. Siellä hän viimein pysähtyi kauhuissaan.
"Kuolonsyöjät eivät ikinä muutu" hän mutisi ja kiipesi kaiteelle.
"Minä tapoin Sepen" hän mutisi katsoen pudotusta.
"Sinun ei pidä hypätä" sanoi outo ääni hänen päässään,
"Sinun pitää palata oleskeluhuoneeseen ja tappaa kaikki" ääni sanoi.
"Minä en ole tappaja" Gustaffsson murisi itsekseen.
"Äskeinen tekosi lupaa toista" ääni sanoi ovelasti.
"Kohta en ole mikään, perkele. Ja hyvä on, en hyppää" Gustaffsson sanoi ja kaivoi puukon vyöltään.
"Guts! Ei!" huusi Sieppeli hänen takaansa. Gustaffsson kääntyi katsomaan.
"Minä en ansaitse elää, Sieppeli" hän sanoi.
"Kyllä ansaitset! Sepe... hän elää!" Sieppeli sanoi. Gustaffsson tuijotti.
"Älä kuuntele. Hän valehtelee. Sepe on kuollut. Sinun on joko tehtävä itsari tai tapettava hänetkin" ääni puhui. Gustaffsson työnsi veitsen kurkulleen. "Guts. Ei." Sieppeli sanoi pehmeästi. Gustaffsson sulki silmänsä ja vaihtoi veitsen paikkaa. Hän laittoi sen pimeän piirron päälle.
"EI!" ääni hänen päässään sanoi.
"Kyllä" hän sanoi ja viilsi.

[Zenzibar]

DaZen juoksu kuitenkin pysähtyi, kun Matilda ilmiintyi hänen eteensä, eikä hän ollut yksin.
"Hei Daz, mihin olet menossa? Minä toin sinulle vieraan.."
DaZe virnisti nähdessään siskonsa Marildan tiukassa kuristusotteessa. "Tylypahkaanhan minä, mutta nyt tuntuu siltä, että on parempaa tekemistä." DaZe kääntyi kuolonsyöjien puoleen. "Hyökätkää Tylypahkaan! Jos mahdollista, tuokaa omppuli ja Gustaffson mukananne! Tappakaa loput.."
Kulonsyöjät nyökkäsivät, löivät kätensä rintaan ja lähtivät juoksemaan. DaZe kääntyi Zenzibarin ja Matildan puoleen.
"Sinä se et sitten tahdo olla erossa minusta siskoseni, vai mitä?"
Zenzibar ei pystynyt puhumaan Matildan tiukassa kuristusotteessa, mutta mumina tuli DaZelle täysin ymärretyksi.
"Niinkö? Harmi... Täälä on aika kylmä, mennäänkö sisälle? Voisin sitten vilkaista vaikka sitä piirtoasi, näyttää hieman haalistuneen...."
Zenzibar rimpuili minkä pystyi, ja pääsikin karkuun, muttei pitkälle.
"Kidutu!"
Zenzibar lensi maahan ja kuuli etäisesti kiljuntaa ja tunsi polttelua joka puolella kehoaan. Polttelu lakkasi, mutta kiljuminen ei, Zenzibar tajusi, että ääni tuli hänestä itsestään.
DaZe nauroi. "Kaunis ääni siskoseni, viitsistkö olla tekemättä noita temppujasi enää?"
Zenzibar nousi vaivalloisesti ylös ja horjahteli, muutei yrittänyt enää karkuun... Seuraavaksi DaZe varmaan heittäisi häntä taas puukolla...

"Gus! Mitä sinä teet!" Sippeli kirkaisi, kun veri valui pitkin Gustaffsonin käsivartta.
Gustaffson ähkäisi ja puristi hamapaitaan yhteen. Hän leikkasi piirtoa irti kädestään. Vari valui jo valtoimenaan, mutta Gustaffson ei lopettanut, ennenkuin sai piirron pois.
"Minä... en... ole... paha..." Hän sanoi vaivalloisesti ja pyörtyi.

Toiset olivat ihmeissään Sepen ympärillä. "Mitä sinulle tapahtui?"
Sepe pudisti päätään. "En tiedä, Omppuli, miksi sinä itket?"
Omppuli pyyjkäisi kyyneliään. "MIetin vain, että Zenzibarilla ei ehkä ollut yhtä hyvä tuuri!" Hän alkoi taas parkua. Toiset muistivat, mitä OMppuli oli kertonut Zenzistä.
"ÄLä huoli Omppuli, me haemme hänet takaisin", Gertsi ilmoitti.
Manuliino huokaisi. "Ei kai TAAS...!"

[Gustaffsson]

"Mitä ilmeisemmin hän on siellä tornissa" Gertsi mietti.
"Mennään sinne. Mutta missä Gust on- ja Sip?" Omppuli kysyi.
"Entä jos- entä jos Gustaffsson tappoi Sieppelin?" Nat kysyi.
"Mennään heidän peräänsä" Gertsi sanoi heti. He hajaantuivat etsimään Sieppeliä ja Gustaffssonia.

Gustaffsson kaatui Sieppelin viereen. Veri virtasi kädestä ja Sieppeli yritti kovasti olla pyörtymättä.
"Feenixin kyyneleet" hän mumisi ja kaivoi pullon taskustaan. Pullo oli tyhjä. Sieppeli kirosi ja heitti tyhjän pullon kaiteen yli.
"Auttakaa!" hän huusi. Hetkessä torniin astui Pörri, Sepe ja Nat.
"Mitä täällä on tapahtunut?" Sepe sanoi kiroten raskaasti.
"Hän... n-no... Gust... NO EI SE NYT OLE TÄRKEÄÄ!" Sieppeli kiljui niin että Sepe hätkähti.
"Viedään hänet... s-sairaalasiipeen" Sieppeli sanoi. Pörri ja Sepe meinasivat mennä nostamaan Gustaffssonia käsistä, mutta Nat tarttui Sepeä olkapäästä.
"Ja miksi? Hän yritti tappaa Sepen" hän sanoi tuimasti. Sieppeli ei ollut uskoa korviaan.
"Me voimme viedä hänet sairaalasiipeen ja kinastella sitten sydämiemme kyllyydestä" hän sanoi.
"Ei käy! Mehän emme auta tuota saastaista murhaajaa" Nat sanoi.
"Mutta Nat-kulta... kyllähän me vo-" Sepe aloitti.
"EI!" Nat huudahti.

[kirja]

*koppi*


"Nat! Jos sepe on valmis antamaan hänelle anteeksi, miksi sinä et olisi? Sepeä hän yritti tappaa, ei sinua." Omppuli järkeili.
"Mutta... Jos hän yritti tappaa sepeä..." Nat huudahti ja kaatui maahan. "Ette te ymmärrä minua!" Hän vielä raivosi samalla, kun sooda ja Sieppeli kantoivat Gustaffssonia hiljaa Sairaalasiipeen. Omppuli ja kirja yrittivät turhaan rauhoitella Natia.
"Hän ei ymmärtänyt, mitä hän teki." Omppuli sanoi.
"Saastainen murhaaja hän on silti!"
"Hän ei ollut oma itsensä." Kirjakin sanoi ja Nat rauhoittui lopulta. Tai niin he ainakin luulivat...

Samaan aikaan Sooda ja Sieppeli kuljettivat Gustaffssonia Sairaalasiipeen.
"On toimittava nopeasti, jos haluamme päästä perille ajoissa." Sooda järkeili, ja Sieppeli nyökkäili.

Lopulta he pääsivät Sairaalasiipeen ja löysivät Feeniksin kyyneleitä, joilla Gustaffsson saatiin parannettua. He katselivat ylpeinä työsä tulosta: Gustaffsson tuli terveeksi!

Samaan aikaan ylhäällä Nat oli rauhoittunut. Tai niin muut luulivat. Nat oli käyttänyt sanatonta loitsua ja nukuttanut heidät.
"Minä tapan teidät!" Hän huusi. "Mutta ennen sitä minä tapan Gustaffssonin! Tämä on tilaisuuteni!"

~kirja


muoks// piistt.. olen DaZen ja Matildan vankina kirja... Muokkasin itseni soodaksi, mutta jos haluat, voit laittaa jonkun muun... -Zenzu
// Kääk, niin oletkin! Sooda kelpaa tilanteeseen hyvin ^^ Löysin muuten yhden kohdan, jossa et ollut muuttanut sitä ^^ ~kirja

[Gustaffsson]

Sieppeli jäi Gustaffssonin luokse ja muut lähtivät takaisin oleskeluhuoneeseen miettimään miten Zenzibarin saisi haettua DaZen luota torniin.
"Sieppeli?" Gustaffsson kysyi. Sieppeli kääntyi hänen puoleensa ja hymyili. "Sinä heräsit" hän sanoi.
"Tuntuu... oudolta" Gustaffsson sanoi. Sieppeli ihmetteli hänen sanojaan.
"Minusta tuntuu iloisemmalta ja kevyemmältä kuin koskaan" Gustaffsson sanoi. Sieppeli naurahti iloisesti.
"En tiennytkään että kädenpalan leikkaaminen tekee ihmisen iloisemmaksi. Mutta minäkin olen iloinen. Kaikki on taas hyvin... paitsi että Zenzibar on DaZen vankina" Sieppeli totesi.
"Kyllä hän on kunnossa... ja me haemme hänet kyllä takaisin. Älä huolehsi" Gustaffsson sanoi. Samalla sairaalasiiven ovi aukesi ja Nat astui sisään. Sieppeliä huoletti ilme tämän kasvoilla. Se oli raivokas.

[Omppuli]

"Nat? Onko kaikki kunnossa?" Sieppeli kysyi varovasti. Hän ei jaksanut riidellä. Nat kohotti sauvansa ja osoitti Gustaffssonia. Sieppeli oli hommannut jostain uuden taikasauvan ja alkoi puolustamaan Gustaffssonia. Näin syntyi kiihkeä kaksintaistelu. Kiroukset lentelivät sinne tänne ja Gustaffsson tuijotti tapahtumia silmät selällään, mutta sitten kuului Tainnutu huuto ja Sieppeli ja Nat kaatuivat maahan. Sieltä marssi viisi kuolonsyöjää. Nyt tuli minun loppuni, Gustaffsson mietti, mutta oli väärässä. Kuolonsyöjät vain hänet riuskasti ylös ja lähtivät raahaamaan häntä pihalle kohti.

Pihalle Gustaffsson huomasi että kuolonsyöjillä oli myös nukkuva Omppuli.
"Tämä on elämämme helpoin sieppaus kun yksi on haavoittunut ja toinen jo valmiiksi nukutettu", yksi kuolonsyöjä nauroi. Nyt kuolonsyöjiä oli ainakin sata ja Gustaffsson huomasi linnan ympärillä toiset sata. Jokainen pihalla oleva kuolonsyöjä joi pullosta jotain ja keskittyivät ilmiintymään Gustaffsson ja Omppuli mukanaan. Gustaffsson tunsi ilmiintymisen epämiellyttävän tunteen ja huomasi olevansa sen saman mustan tornin edessä. Omppuli ja Gustaffsson raahattiin tornin ovesta sisään. DaZe tuli heitä vastaan.
"Kas, kas. Mitäs meillä täällä onkaan? Vanha petturi ja luihuisen perillinen, joka - nukkuu?" DaZe hämmentyi.
"Hän oli nukutettu", yksi kuolonsyöjistä sanoi.
"Vai niin. On aika herättää prinsessa päiväuniltaan", DaZe sanoi ja mutisi jonkun loitsun ja Omppuli aukaisi silmänsä. Omppuli tähyili ympärilleen ja katse pysähtyi DaZeen.
"Taas sinä", Omppuli mutisi.
"Niin. Minä", DaZe sanoi.
"Missä Zenzibar on? Mitä olet tehnyt hänelle?" Omppuli huusi DaZelle.
"Pääset rakkaasi luo aivan kohta, mutta sitä ennen on hieman puhuttavaa", DaZe sanoi.
"Minä en halua puhua sinun kanssasi", Omppuli sanoi halveksivasti.
"Aijai. Tuollaista puhetta ei suoda. Kidutu", DaZe sanoi ja Omppuli alkoi kiemurella ja huutaa tuskasta.
"Mihin sinä tarvitset minua?" Gustaffsson kysyi.
"Olet sopiva henkilö kuolonsyöjä riveihin", DaZe sanoi ja lopetti Omppulin kiduttamisen.
"Sinuakin minä tarvitsen. En tee sinusta kuolonsyöjää vaan sinun, Zenzibarin ja Matildan avulla valtaan taikaministeriön. Voimasi on hyvin kiinnostavat, samoin Matildan", DaZe sanoi Omppulille, joka ei vastannut, mutta nyökkäsi merkiksi että oli ymmärtänyt.
"Nyt viekää heidät saliin", DaZe komensi ja kuolonsyöjät tarttuivat taas Gustaffssoniin ja Omppuliin ja alkoivat raahata heitä omituiseen torniin, joka oli sisältä paljon suurempi kuin ulkoapäin. Siellä oli kullattuja kyntteliköitä, jalokivillä koristelluja miekkoja ja muita arvoesineitä. Omppuli ja Gustaffsson vietiin upeaan saliin, joka oli valtava. Salin päädyssä oli neljä kullattua tuolia. Yhdellä istui Matilda ja hänen edessään oli sidottu Zenzibar. Omppuli kirkaisi ja alkoi rimpuilla kuolonsyöjien otteesta, mutta hänet kanneettiin päättäväisesti ensimmäiseksi Matildan eteen.
"Hei taas rakas siskoni", Matilda sanoi.
"No heipä hei", Omppuli tervehti ilottomasti.
"Onko mukavaa taas nähdä minut?" Matilda kysyi.
"Voi kyllä. Pompin aivan riemusta", Omppuli sanoi ääni täynnä sarkasmia.
"Tuollainen puhe ei ole hyväksi sinulle, Omppuli. Sinua pitää hieman opettaa", Matilda sanoi ja otti hopeisen tikarin esiin. Omppuli perääntyi, mutta kohtasi kuolonsyöjät takanaan.
"Turha yrittää pakoon", Matilda sanoi lähestyäen Omppuli kohti tikari kädessään.
"Ei!" huusi Zenzibar lattialta ja sitten yksi kuolonsyöjä potkaisi häntä riuskasti. Matilda tarttui Omppulista kiinni ja viilsi kevyesti, mutta kivuliaasti Omppulin käteen nostaen tämän hihan ylös. Siitä alkoi vuotaa paljon verta. Sitten Matilda paikasi hänet Zenzibarin viereen.
"Tulen pian uudestaan ja toivottavasti olet kohteliaampi. Ja sinä Gustaffsson tulet minun mukaani. Minulla on sinulle vähän tehtävää", Matilda sanoi Gustaffssonille pahanenteisesti ja kuolonsyöjät veivät Gustaffssonin Matildan perässä. Matilda loitsi ovet lukkoon ja teki näkymättömät seinät Omppulin ja Zenzibarin ympäri.
"Viihtykää", Matilda sanoi heille ja lähti sitten.
"Turhaan hän teki nämä lukot ja seinät. Ulkona on kolmesataa kuolonsyöjää ja täällä ei voi ilmiintyä, joten pakeneminen on mahdotonta", Zenzibar sanoi happamasti.

[Gustaffsson]

Gustaffsson seurasi Matildaa kädet sidottuina.
"Minne sinä viet minua?" Gustaffsson kysyi.
"Kaikki aikanaan" Matilda sanoi hymyillen.
"Minä en pidä odottamisesta" Gustaffsson sanoi äreänä.
"Parempi olisi pitää" Matilda sanoi ja jatkoi matkaa Gustaffsson perässään.


Sieppeli heräsi sairaalasiiven lattialta. Nat oli tajuttomana hänen vieressään. Sieppeli ravisti päätään ja katseli ympärilleen. Gustaffsson oli kadonnut. Hän ihmetteli ja herpaannutti Natin.
"Minä tapana teidät" hän mumisi ensi sanoikseen. Sieppeli läpsäytti häntä muutaman kerran poskelle.
"AU! Miksi sinä noin teit?" Nat kirosi.
"Kunhan herätin" Sieppeli sanoi. Gertsi juoksi huoneeseen sisään.
"Sieppeli! Kuolonsyöjät veivät Gustaffssonin ja Omppulin!" hän huusi.
"MItä?" Sieppeli ihmetteli.
"Kuolonsyöjät veivät Gustin ja Ompun!" Gertsi huusi uudestaan. Sieppeli hätkähti.

[Zenzibar]

Matilda johdatti Gustaffsonia koko ajan vain ahtaanpaan käytävään, jolle ei näyttänyt olevan loppua. Gustaffson kysyi moneen kertaan, minne he olivat menossa, mutta vastaus oli aina sama: "Kaikki aikanaan."
Lopulta käytävä loppui ja he seisoivat soikion muotoisessa isossa huoneessa, jonka keskellä oli suuri noidankattila.
Gustaffson nielaisi. "Mitä me täällä teemme?"
Matilda virnisti leveästi ja silmien pilke oli ivallisen ja iloisen sekotus. "Kaikki aikanaan."
Gustaffson murahti. "Olen kyllästynyt jo tuohon! Etkö voisi vain sanoa suoraan mitä tämä on? Minä olen lopen kyllästynyt näihin sinun ja DaZen temppuihin!"
"Niinkö?" kuului DaZen laiska ääni. "Et kai sinä vielä ole kyllästynyt? Tämähän on vasta alussa Gustaffsoiseni, vasta alussa..."
Gustaffson ei pitänyt DaZen äänensävystä, se enteili pahaa, todelkla pahaa, eikää Gustaffson pitänyt siitä yhtään...

"Tämä ei voi olla totta!" Sieppeli karjaisi. "Ensin he veivät Dannyn ja Zerian. Viattomat vauvat! Sitten lähti Zenzibar, kun se Omppulin ääliö sisko tuli. Ja nyt! Nyt he veivät meiltä vielä Omppulin ja Gustaffsoninkin!" Sippeli karjui tuohtuneena oleskeluhuoneessa, mihin he olivat tulleet sairaalasiivestä selvittämään tilannetta. VV:n tuvassa oli todella haikea tunnelma, rehrotikin oli käynyt paikalla, mutta ei osannut tehdä mitään. Hän oli vain hokenut, että kuolonsyöjät löytyisivät kyllä ja älkää olko huolissanne ja jotain muuta vastaavaa. Tylypahkaan sulkemista harkitiin taas ja Luihuiset olivat paremmalla tuulella kuin koskaan. Puhumattakaan Voldemortin haamusta, joka kuljeskeli ympäri käytäviä pelottelemassa ihmisiä ja laulamassa Myrtin kanssa. Murjottavasti Myrtistä olikin tullut Mainio Myrtti, ainakin Voldemortille ja Luihuisille. Tilanne oli kriittinen, todella kriittinen.
Hirmu nyökkäsi. "DaZe on pahempi kuin Voldemort ikinä! Zenzibaria käy sääliksi, hänellä on kamala perhe... Tai no, hänen äitinsä oli kai kunnollinen, mutta..."
Muut nyökyttelivät vieressä.
Gertsi virnisti hieman. "Älä sano noin Hirmu, Zenzibar säivästää sinut, kun kuulee, että olet säälinyt häntä."
Kommentti kirvoitti kaikkien kasvoille hetkeksi pienen hymyn, mutta se hiipui nopeasti.
"Mitä meidän pitäisi tehdä?" Manuliino kysyi.
Kira avasi suunsa, mutta Sooda vaiensi hänet laittamalla käden Kiran suun eteen. "Tiedetään, Kira. Taistella! Mutta mitä se on tähänkän asti hyödyttänyt? Olemmeko me jotenkin pärjänneet? Mitä hyötyä enää on mistään! Ne ovat vieneet kenties parhaimmat taistelijamme, ellei Sippelin mahtavia miekkailutaitoja oteta lukuun!"
Nat nyökkäsi. "Miedän täytyy keksiä jotain muuta. Ensiksi pitäisi saada selville, missä heitä pidetään..."
Sippeli karaisi kurkkuaan. "En usko, että he ovat löytäneet uutta paikkaa näin nopeasti. He ovat varmaan vielä sielä - olikos se Pimeä Metsä?"
Kirja nyökkäsi. "Oli se."
Oleskeluhuoneeseen syntyi painostava hiljaisuus, kun kaikki miettivät omiaan ja yrittivät keksiä jonkun keinon pelastaa kaikki viisi siepattua, ja selvitä siitä itse hengissä.

Zenzibar repi paidastaan kaistaleen ja sitoi sen OMppulin haavan peitoksi. Hänen taikasauvansa oli viety, samoin Omppulin. Omppuli ähkäisi, kun Zenzibar kiristi kankaan.
"Anteeksi."
Omppuli hymyili. "Ei se mitään. Oletko sinä kunnossa?"
Zenzibar kohautti olkapäitään. "Olen kai, mitä nyt pari potkua on tullut kuolonsyöjiltä ja DaZelta... muuten olen ok."
Omppuli huokaisi. "Oletko sinä -" hän epäröi. "Oletko sinä nähnyt Zeriaa tai Dannya?"
Zenzibar pudisti päätän ja hänen silmiensä takana kimmelsivät kyyneleet.
Omppulinkin silmät kostuivat. "Olen miettinyt, että näemmeköhän me heitä enää?"
Zenzibar halasi Omppulia tiukasti. "Tietysti me näemme heidät! Älä edes puhu tuommoisia, saatika sitten ajattele! Me pääsemme täältä vielä pois, uskothan?"
Omppulin teki mieli sanoa, että hän uskoi, mutta hän ei pystynyt siihen. Hän oli menettänyt uskonsa.
Zenzibar silitti Omppulin hiukset pois kasvoilta. "Kaikki tulee olemaan hyvin, minä lupaan sen Omppuli. Minä lupaan."
Zenzibarin kasvoilla oli päättävinen ilme, kun hän nousi seisomaan.
"Me pääsemme täältä pois. Me pääsemme täältä pois..."

DaZe virnisti entistä kamalammin. "Pelottaako Gustaffson? Nin pitäisikin. Nyt saat tietää, miten pettureille käy! Hyvin pian, koko maailma muistaa DaZe Zebellin nimen, ja pitää minua sankarinaan ja vielä itse Lordi Voldemortiakin mahtavampana Velhona!" DaZe käkätti kamalaa pahisnauruaan.
Gustaffson pelkäsi sisältä, mutta ulkoisesti hän oli tyyni. "Kannattaa varoa, ettei Voldu pääse kuulemaan tuota..."
DaZen nauru loppui. "Uhmakas loppuun asti vai? Et ole kauaa!"

[Oho.. o_O siitäpäs tuliki pitkä...]

[Gustaffsson]

"Huuhdo tuo saastainen hymy kasvoiltasi, senkin uusnatsi ja painu helvettiin minne kuulutkin" Gustaffsson sanoi. DaZe lopetti nauramisen.
"UUSNATSI?" hän karjaisi. Gustaffsson virnisti.
"Kasvata vielä viikset ja muuta nimesi Hitl-" Gustaffssonin sanat jäivät kesken kun DaZe mottasi häntä suoraan naamaan.
"Olet säälittävin paska minkä tiedän. Minulle ei tule käymään kuten Hitlerille. Minä en tule mielipuoleksi, minä en tee itsemurhaa kun vihollisen joukot rynnivät tukikohdassani. Minun valtakuntani kestää ikuisesti!" DaZe huusi ja kohotti käsiään.
"Ja mikä valtakuntasi nimi on? Kolmas valtakunta?" Gustaffsson kysyi ja sai taas nyrkistä.
"Katso tätä" DaZe sanoi ja viskasi Päivän Profeetan Gustaffssonille.

Taikaministeriö vallattu, Lontoossa käydään jatkuvaa taistelua

Kuolonsyöjät valtasivat taikaministeriön eilisyönä kello 12.37. He paljastivat itsensä jästeille ja käyvät parhaillaan taistelua jästien poliisivoimia ja Lontoossa olevaa armeijavoimaa vastaan....

"Olet suurudenhullu" Gustaffsson totesi.
"Ehkä. Mutta tälle suurudenhullulle käy hyvin. Kohta Iso-Britannia antautuu ja se on minun. Sitten on vuorossa Irlanti, Ranska ja Saksa!" DaZe nauroi.
"Herran tähden" Gustaffsson mutisi.
"Mutta mitä sinuun tulee" DaZe aloitti ja tarttui häntä hihasta. Pimeän Piirron kohdalla oli sideharsoa. Hän repi ne pois.
"OLET LEIKANNUT PIMEÄN PIIRRON IRTI!" DaZe karjaisi. Gustaffsson hymähti. DaZen raivo kasvoi.
"Vie hänet selliin kahden muun kanssa. Ja tuo sisareni tilalle ellei hänkin ole repinyt piirtoaan irti. Mutta ensin..." DaZe sanoi ja painoi veitsen Gustaffssonin vasemmalle keskisormelle.
"Sormi piirrosta" DaZe sanoi ja viilsi.