"Hmm. Tämä sopii täydellisesti päivälliseeni", DaZe sanoi ja Matilda värähti.
"Matilda lievittää tuskaasi vähän", DaZe sanoi ja tönäisi Gustaffssonin Matildan luokse. Verivana seurasi häntä. DaZen jalkojen juureen oli jo kertynyt aika iso lammikko ja Gustaffsson oli kalpea kuin lakana. Matilda lausui pienen loitsun ja Gustaffsson ei enää tuntenut kipua. Oikeastaan hän ei tuntenut vasemassa kädessään mitään. Verenvuoti tyrehtyi ja Matilda loitsi siihen vielä sideharson.
"Se umpeutuu kuukauden kuluttua kokonaan. Hoida sitä joka päivä tällä aineella niin se ei tulehdu", Matilda sanoi kylmästi ja tyrkkäsi mustan pullon Gustaffssonin käteen. Sitten Matilda lähti viemään Gustaffssonia tyrmään.
Tyrmä oli kolkko, kivinen ja kylmä. Siellä oli kaksi resuuntunutta vankia, jotka näyttivät olleen siellä monia kuukausia. Matilda tönäisi Gustaffssonin sinne ja teki monta lukkotaikaa ja haki kaksi uutta kuolonsyöjää.
"Vartioikaa häntä tarkasti, sillä DaZe seivästää teidät jos petturi pääsee pakenemaan", Matilda sanoi vartijoille, jotka nyökkäsivät. Sitten Matilda lähti ja Gustaffsson vaipui rasituksesta pimeyteen.
"Mihin he edes tarvitsivat Dannya ja Zeriaa?" Omppuli kysyi ääni vapisten.
"En tiedä", vastasi Zenzibar aivan yhtä tietämättömänä. Silloin Matilda astui sisään. Hän poisti seinät ja veti Zenzibarin kovakouraisesti ylös. Hän teki Zenzibarille kokovartalolukon ja käski kahden kuolonsyöjän viedä hänet DaZen luo. Sitten Matilda kääntyi Omppuliin päin.
"Meidän täytyy harjoitella kaksintaistelua", Matilda sanoi ja Omppuli nousi ylös.
"Miksi?" Omppuli kysyi.
"No taistelua varten tietysti. Sitä paitsi tahdot kai nähdä vielä rakkaan poikasi?" Matilda kysyi. Omppuli huokasi sisäisesti helpotuksesta. Danny oli elossa!
"Tahdon nähdä Zerian ja Dannyn ennen sitä", Omppuli sanoi vaativasti. Matilda nyökkäsi ja heilautti sauvaansa. Hänen eteensä ilmestyi kaksi kehtoa ja niissä nukkuivat Zeria ja Danny hyvin rauhallisesti.
"Oli aikamoinen työ saada heidät hiljaisiksi", Matilda sanoi. Omppuli nosti katseensa Dannysta Matildaan.
"Mihin tarvitsette heitä?" Omppuli kysyi.
"Et siis tiedä heidän voimiaan?" Matilda kysyi.
"Voimiaan? Kyllä minä tiedän että heistä tulee velho ja noita", Omppuli sanoi.
"Niin tulee, muttei tavallisia. DaZe huomasi heissä jotain erityistä ja me kasvatamme heidät viikossa aikuisiksi ja valmistamme heidät taisteluun!" Matilda sanoi.
"EI!" Omppuli huudahti.
"Nyt se kaksintaistelu", matilda sanoi äkkiä ja kumarsi todella lyhyesti Omppulille. Omppuli ei aluksi tahtonut kumartaa, mutta kumarsi silti vannoen satuttavansa siskoaan niin pahasti ettei tämä kävelisi kahteen kuukauteen. Matildalla oli samat mielessä.
Zenzibar kuljetettiin rautaisen oven eteen. Ovi avattiin ja DaZe seisoi siellä odottamassa Zenzibaria.
"Hei rakas sisko. Meillä on paljon asioita hoidettavana..." DaZe sanoi heilutellen veitsiään pahaenteisesti.
[Okei. Minulla oli sittenkin inspiraatiota.

