Tarvehuone

Kirjoittaja **Omppuli** » Pe Marras 09, 2007 1:04

Gustaffsson huusi tuskasta ja DaZen voitonriemuinen hymy leveni. Matilda hymyili pienesti, mutta kasvoista näki että häntä oksetti kun peukalo tipahti lattialle. DaZe otti verisen peukalon käteensä.
"Hmm. Tämä sopii täydellisesti päivälliseeni", DaZe sanoi ja Matilda värähti.
"Matilda lievittää tuskaasi vähän", DaZe sanoi ja tönäisi Gustaffssonin Matildan luokse. Verivana seurasi häntä. DaZen jalkojen juureen oli jo kertynyt aika iso lammikko ja Gustaffsson oli kalpea kuin lakana. Matilda lausui pienen loitsun ja Gustaffsson ei enää tuntenut kipua. Oikeastaan hän ei tuntenut vasemassa kädessään mitään. Verenvuoti tyrehtyi ja Matilda loitsi siihen vielä sideharson.
"Se umpeutuu kuukauden kuluttua kokonaan. Hoida sitä joka päivä tällä aineella niin se ei tulehdu", Matilda sanoi kylmästi ja tyrkkäsi mustan pullon Gustaffssonin käteen. Sitten Matilda lähti viemään Gustaffssonia tyrmään.
Tyrmä oli kolkko, kivinen ja kylmä. Siellä oli kaksi resuuntunutta vankia, jotka näyttivät olleen siellä monia kuukausia. Matilda tönäisi Gustaffssonin sinne ja teki monta lukkotaikaa ja haki kaksi uutta kuolonsyöjää.
"Vartioikaa häntä tarkasti, sillä DaZe seivästää teidät jos petturi pääsee pakenemaan", Matilda sanoi vartijoille, jotka nyökkäsivät. Sitten Matilda lähti ja Gustaffsson vaipui rasituksesta pimeyteen.

"Mihin he edes tarvitsivat Dannya ja Zeriaa?" Omppuli kysyi ääni vapisten.
"En tiedä", vastasi Zenzibar aivan yhtä tietämättömänä. Silloin Matilda astui sisään. Hän poisti seinät ja veti Zenzibarin kovakouraisesti ylös. Hän teki Zenzibarille kokovartalolukon ja käski kahden kuolonsyöjän viedä hänet DaZen luo. Sitten Matilda kääntyi Omppuliin päin.
"Meidän täytyy harjoitella kaksintaistelua", Matilda sanoi ja Omppuli nousi ylös.
"Miksi?" Omppuli kysyi.
"No taistelua varten tietysti. Sitä paitsi tahdot kai nähdä vielä rakkaan poikasi?" Matilda kysyi. Omppuli huokasi sisäisesti helpotuksesta. Danny oli elossa!
"Tahdon nähdä Zerian ja Dannyn ennen sitä", Omppuli sanoi vaativasti. Matilda nyökkäsi ja heilautti sauvaansa. Hänen eteensä ilmestyi kaksi kehtoa ja niissä nukkuivat Zeria ja Danny hyvin rauhallisesti.
"Oli aikamoinen työ saada heidät hiljaisiksi", Matilda sanoi. Omppuli nosti katseensa Dannysta Matildaan.
"Mihin tarvitsette heitä?" Omppuli kysyi.
"Et siis tiedä heidän voimiaan?" Matilda kysyi.
"Voimiaan? Kyllä minä tiedän että heistä tulee velho ja noita", Omppuli sanoi.
"Niin tulee, muttei tavallisia. DaZe huomasi heissä jotain erityistä ja me kasvatamme heidät viikossa aikuisiksi ja valmistamme heidät taisteluun!" Matilda sanoi.
"EI!" Omppuli huudahti.
"Nyt se kaksintaistelu", matilda sanoi äkkiä ja kumarsi todella lyhyesti Omppulille. Omppuli ei aluksi tahtonut kumartaa, mutta kumarsi silti vannoen satuttavansa siskoaan niin pahasti ettei tämä kävelisi kahteen kuukauteen. Matildalla oli samat mielessä.

Zenzibar kuljetettiin rautaisen oven eteen. Ovi avattiin ja DaZe seisoi siellä odottamassa Zenzibaria.
"Hei rakas sisko. Meillä on paljon asioita hoidettavana..." DaZe sanoi heilutellen veitsiään pahaenteisesti.

[Okei. Minulla oli sittenkin inspiraatiota.

]

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Pe Marras 09, 2007 3:27

"Mitä sinä haluat?" Zenzibar kysyi kun kuolonsyöjät poistivat kokovartalolukon. DaZe hymyili.
"Maailman tietysti. Mutta sitäkin enemmän... sinun kipuasi, tuskaasi ja kuolemaasi. Minä teen niitä kaikkia hitaasti..." DaZe sanoi. Zenzibar nielaisi. DaZe hymyili.
"Sinulla ei ole mitään muuta erityistä voimaa kuin ärsyttävyytesi. Sinulle ei ole käyttöä, sisko rakas" DaZe sanoi ilkeästi. Zenzibar ei sanonut mitään, joten DaZe vain tuli kohti puukko kädessä.
"Aloitamme tänään pikku oppitunnilla puukkojen aiheuttamasta kivusta. Käytännön harjoitusta, ymmärräthän" hän sanoi ja tarrasi Zenzibaria ranteesta ja tuuppasi hänet seinää vasten. Siinä roikkuneet kahleet vangitsivat hänet automaattisesti. DaZe painoi puukkonsa siskonsa ranteelle ja viilsi syvän haavan. Zenzibar puri hampaitaan yhteen veren vuotaessa. DaZe teki saman toiseenkin käteen ja viilsi vielä muutaman pienen haavan mahaan.
"Miltä tuntuu?" DaZe sanoi nauttien siskonsa tuskasta. Zenzibar ei sanonut mitään vaan värisi. DaZe nauroi ja huusi Matildaa. Kesti hetken ennenkuin hän saapui.
"No mitä?" hän kysyi.
"Missä viivyit?" DaZe kysyi.
"Piti viedä Omppuli selliinsä. Mitä haluat?" Matilda kysyi. Zenzibar hymähti kuultuaan jäisen sävyn Matildan äänessä.
"Vie Zenzibar sinne myös" DaZe sanoi osoittaen häntä. Matilda hätkähti huomatessaan veren joka valui Zenzibarin haavoista.

Gustaffsson istuskeli sellinsä lattialla. Kaksi muuta vankia näyttivät kuolleilta eikä Gustaffssonilla riittänyt halua tai voimia tarkistaa asiaa. Yllättäen hän kuuli kaunista linnun laulua ikkunalta päin. Hän nousi vaivalloisesti pystymään ja käveli piskuisen ikkunan luokse. Kaltereiden vieressä istui pieni kultainen lintu.
"Sieppeli?" Gustaffsson kysyi. Lintu päästi pienen "tyyt"-äänen minkä Gustaffsson oletti - ja toivoi - tarkoittavan kyllää. Lintu ahtautui kaltereiden välistä sisäpuolelle ja muuttui Sieppeliksi.
"Mitä sinä täällä teet?" Gustaffsson kysyi. Sieppeli ei vastannut vaan halasi häntä itkien.
"Oletko kunnossa?" hän kysyi hetken kuluttua.
"Kyllä... tai no osittain. Mitä nyt ne leikkasivat peukaloni irti mutta-"
"Tekivät MITÄ?" Sieppeli kiljaisi.
"Hyst, hiljaa, ovella on vartijat" Gustaffsson kuiskasi. Samassa kuului avaimen kolinaa kun ovea avattiin.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Pe Marras 09, 2007 5:20

Sieppeli hypähti aukenevan oven taakse piiloon. Gustaffsson esitti, ettei mitään olisi tapahtunutkaan. Yksi kuolonsyöjä katsoi sisälle.
"Mitäs täällä möykätään?" Hän kysyi.
"Juttelen näille vankitovereilleni.." Gustaffsson sanoi ja potkaisi toista ruumista. Kuolonsyöjä nyökytti ja meinasi sulkea oven.
"Hetkinen, kuolleet eivät puhu!" Hän huudahti.
"Tämä onkin manalius.." Gustaffsson selitti. Kuolonsyöjä ei uskonut häntä.
"Täällä on joku muukin.." Hän totesi ja meinasi astua sisälle, kun Sieppeli käännähti miekka kädessään oven takaa (takataskusta vedetty juu) ja survaisi miekan kuolonsyöjän vatsan läpi.
"Guts häivytään täältä!" Sieppeli sanoi. Kumpikin lähti juoksemaan käytävää pitkin pois. (eikai Guts vaan ollu kahleissa? Jos oli, ni ei oo enää)

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Pe Marras 09, 2007 6:32

Sieppeli juoksi nopeasti ja pysähtyi hetken päästä odottelemaan Gustaffssonia, joka saapui pian huohottaen.
"Minä en jaksa" Gustaffsson sanoi uupuneesti.
"Yritä jaksaa, Gust. Yritä jaksaa" Sieppeli sanoi rohkaisten. Gustaffsson veti muutamaan kertaan syvää henkeä.
"Se on ohi" hän sanoi.
"Mitä?" Sieppeli kysyi.
"Me emme pääse täältä elävänä" Gustaffsson sanoi.
"Kyllä pääsemme!" Sieppeli totesi.
"Etkö nähnyt pihalla? Tornin ympärille on rakennettu muureja ja torneja, täynnä kuolonsyöjiä, jästien tykkejä, konekiväärejä" Gustaffsson selitti. Sieppeli halasi häntä pitkään.
"Tiedän että se kuulostaa hankalalta mutta olemme me selvinneet pahemmastakin" hän kuiskasi.
"Olet aina niin positiivinen. Hyvä on. Yritetään" Gustaffsson sanoi ja he lähtivät kohti ulospääsyä.

Kirjoittaja **jossujb** » Pe Marras 09, 2007 6:51

"Odota." sanoi Sieppeli Gustaffsonille juuri ennen kui he olisivat päässeet ulos.
"Mitä? Nyt mennääm, tule! Ei seistä täällä kaksistaan ole kenellekään apua, jos päsemme luikkimaan pois voimme ehkä auttaa muita jos keksimme suunnitelman" Gustaffson sanoi hyvin hätäisesti, vetäen hiukan Sieppeliä kädestä. "No kyllä minä tiedän, olet huolissasi muista, niin olen minäkin, mutta meidän on myös ajateltava itseämme. Jos vain päsemme elävänä ulos..."
"Gustaffson, minulla on idea!"
"Mitä?"

"DaZe on suuruudenhullu maailmanvalloittaja, eikö näin?"
"Erittäin hyä huomio. Jos saanen huomauttaa: on jo sinänsä ihme ettei vähintään yksi niistä kolmesta sadasta kuolonsyöjästä ole löytänyt meitä ja tyrkännyt meitä rajan taakse. Minulla ei ole aikomustakaan kuola vielä tänään!"
"Hyvä, hyvä, tuossa on oikeaa asennetta. Meidän täytyy löytää Voldemortin haamu. Eiköhän se täällä jossain ole..."
Sieppeli lähti juoksemaan täysin vastakkaiseen suuntaan ja Gustaffson näytti ahdistuneena, yritti ensin lähteä ulos, mutta Sieppelin askelten äänet pakottivat hänet juoksemaan hänen peräänsä.

"No mikä se suunnitelma on?"
"DaZe on luopunut Voldemortin haamun palvelemisesta. Luulen että jos Voldemort tietäisi tämän siitä olisi meille erittäin paljon hyötyä."
"Ehkä, mutta ei ole mitenkään varmaa, etä se pirulainen on edes täällä. Tämä saatta olla pelkkä itsemurhamisio."
"Niin voi olla pakeneminenkin!"
Gustaffsonritti vielä kääntää Sieppelin päätä.
"Mutta mitä hyötyä on kertoa haamulle, haamulle, yhtään mitään? Siksihän Voldemort tarvitsee DaZea, koska ei pysty kummituksena mihinkään."
"Älä unohda, että kuolonsyöjiä on yli kolmesataa."
"Hyvä kun mistutut kuolevaisuudestamme."
"Ei, kun kuolonsyöjät ovat pääsääntöisesti Voldemortille lojaaleja, eivät DaZelle! Voldemort voi hyvinkin käskyyttää armeijaansa DaZea vastaan."
Sieppeli näytti voitokkaalta, mutta Gustaffsonista ida ei silti ollyt hyvä. Käytävillä kuului meteliä, ilmeisesti heidän pakenemisensa oli huomattu jo laajemmin. He olivat kyllä alussa onnistuneet pudottamaan takaa-ajajat, mutta kyllä heidät tässä vielä löydettäisiin, se on varma. Mutta alkoi olla jo mahdotonta kääntyä takaisin ulospääsylle, sillä ääniä alkoi kuulua heidän takaansa. Gustaffson päätti pelata tämän suunnitelman mukaan.
"Hyvä on. Mutta miten saamme Voldemortin hyökkäämään vain DaZen kimppuun, mutta ei meidän?"
"Hyvä kysymys."

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Marras 10, 2007 6:34

Gustaffsson huokaisi.
"Et sitten sitä tullut ajatelleeksi ennenkuin veit meidät pois uloskäynniltä?" Gustaffsson kysyi.
"Älä nyt, on varmasti joku keino..." Sieppeli mietti. Käytäviltä kuului askelten jytinää.
"Sieppeli..." Gustaffsson huomautti.
"Mitä?" Sieppeli kysyi.
"Oletko ikinä ajatellut sellaista mahdollisuutta että seinästä työntyy piikkejä?" Gustaffsson kysyi.
"En tietenkään, sehän olisi täysin järjetöntä" Sieppeli mutisi katsoen ympärilleen. Seinistä tosiaan työntyi piikkejä.
"Mitä ihmettä?" hän ihmetteli.
"Mieti sitä toiste ja juokse!" Gustaffsson sanoi lähtien juoksuun lähintä käytävänpäätä kohti. Sieppeli lähti perään ja he pääsivät juuri ajoissa pois terävien piikkien tieltä.
"Tuo piti läheltä" Sieppeli huokaisi.
"Ja lähemmäksi vain menee" DaZe sanoi heidän takaansa kymmenen kuolonsyöjää mukanaan.

Kirjoittaja **Sieppeli** » La Marras 10, 2007 7:55

Yksi kuolonsyöjistä kohotto muita ennen taikasauvansa. Mutta, Gustaffssonin ja Sieppelin ihmetykseksi se osoittikin DaZea. Tämä huomasi sen.
"Mitä hittoa sinä luulet tekeväsi?" DaZe huusi.
"Sinusta ei ikinä tule uutta pimeyden lordia! Sinä et ikinä tule hallitsemaan maailmaa!" Naiskuolonsyöjän ääni huusi ja punainen valo välähti ja DaZe kaatui tajuttoma maahan. Muut kuolonsyöjät kirkaisivat ja luikkivat piiloon.
"Sieppeli, mennään." Gustaffsson sanoi, mutta kuolonsyöjä esti heidän menonsa.
"Gust, etkä tunnista?" Kuolonsyöjä sanoi ja otti naamarinsa pois.
"Kailey." Gustaffsson sanoi.
"Jaa kuka?" Sieppeli kysyi.
"Niin siis minä." Kaileyksi kutsuttu nainen sanoi. Sieppeli nyökytti epämääräisesti.
"Minä en jaksanut enää tuota (painokelvottomia sanoja) joten päätin lopettaa kuolonsyöjänä olemisen." Kailey kertoi. Gustaffsson nyökkäsi. DaZe liikahti maassa...

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Marras 10, 2007 8:13

...joten Kailey heitti häneen uuden tainnutustaian.
"No jaa... miten olet pärjäillyt?" Kailey kysyi Gustilta.
"Mitenkäs tässä... kaiken peukalonleikkaamisen ja kidutuksen keskeltä löytyy sentään valoakin..." Gustaffsson sanoi ja kietoi vasemman kätensä Sieppelin harteille. Kailey pisti heti merkille sormuksen välähdyksen Sieppelin kädessä.
"Onneksi olkoon vain. Mutta meidän on parempi häipyä. Otetaan tämä mukaan panttivangiksi" Kailey sanoi ja nosti DaZea pystyyn. Tosin tämä hyppäsi jo ennen auttamistakin puukko kädessä.
"Tainnutustaiat eivät minuun tehoa niinkuin muihin" hän sanoi.
"Entäs tappokirous?" Sieppeli kysyi. DaZe nauroi.
"Tiedän sata keinoa jolta tappaisin teidät kolme ennenkuin edes huomaisitte mitään. Turha yrittää mitään, tylleröinen" DaZe sanoi.

Kirjoittaja **Nat** » La Marras 10, 2007 9:05

Sieppeliä alkoi suututtaa DaZen ylimielisyys mutta ei voinut tehdä mitään. Gustaffsson katsoi DaZeniä maailman kammottavin ilme kasvoillaan ja sitten jos joku olisi kuuluut hänen päässään tapahtuvan rattaiden pyörinän niin hän olisi seonnut ja niinhän Gustaffsson tekikin. Hän ryntäsi DaZenin kimppuun suu kuolaisena ja silmät pyörien päässä. DaZen näytti pahasti yllättyneeltä kunnes tunsi hivittävää tuskaa ja kuoli tuskan mukana. Gustaffsson alkoi syödä DaZenin päätä, mutta jätti homman pian siihen. Kailey katsoi Gustaffssonia kauhu kasvoillaan loistaen. Gustaffsson nousi ja hymyili raukeasti.

Samaan aikaan jossakin

Zenzibar tunsi hetkellistä kipua eikä tiennyt mistä se johtui. Hän vilkaisi Omppulia ja hymyili vienosti.

Ja taas toisaalla jumalan selän takana Tylypahkassa

"Miksi minusta on tullut hullu?"Nat voivotteli hiljaa itsekseen.
"Ja miks mä olen tyhmä?" yhtyi Sepe mukaan valituskuoroon.
"Mennään sairaalasiipeen ottamaan lääkettä hulluuteen ja tyhmyyteen", Nat ehdotti ja veti Sepen mukaansa.
"Missä Gust,Zenzibar,Omppuli ja Sieppeli ovat?" Kira kysyi huolestuneena.
"Ja eikös meillä ole taistelu meneillään täällä?" kysyi Nimue ymmällään.
Kukaan ei tiennyt koska kenenkään tietämättä heille oli annettu unohdusjuomaa(eräs kuolonsyöjä, muhahaa). He tuijottelivat typerinä eteensä ajatukset kiertäen kehää.

Nat ja Sepe olivat tarvehuoneessa saatuaan matamilta lääkeitä ja no tiedätte sitten loput, heh heh, ei tartte yhtään arvata...(en kirjota voi mennä k-15 puolelle ja ylikin)

Kukaan ei aavistanut tulevaa vaaraa...

Kirjoittaja **sooda** » Su Marras 11, 2007 1:42

[Jee DaZe kuoli!!! Ihanaa...]

"Mikäköhän mulle tuli..." sanoi Gustaffson hieman häpeissään.
"Minusta tuntuu, että sinä yksinkertaisesti sekosit", sanoi Kailey. "Toivottavasti tuo sinun ihmissyönti jää tuohon yhteen kertaan."
"Sita minäkin toivon", vastasi Gustaffson. Hän katsoi Sieppeliä silmiin, käveli hänen luokseen ja antoi tälle pitkän ja hellän suudelman, Kaileyn katsellessa hieman vaivautuneena vierestä.
"Häivytään täältä", kuiskasi Gustaffson irrottauduttuaan Sieppelistä.

Tylypahkassa...

Nat ja Sepe kävelivät takasin Oleskeluhuoneeseen käsi kädessä, hymyilen tooodella läpinäkyvästi. He istuituivat sohvalle takkatulen eteen, vastapäätää kahdestaan juttelevaa Soodaa ja Kiraa. Viimeksi mainitut katsahtivat Sepeen ja Natiin ja Sooda iski Natille silmää. Nat vain hymyili takasin. Eiväthän heidän äskeiset...öhöm... tekemiset voineet paistaa noin selvästi naamasta. Vai voiko?

Kirjoittaja **Omppuli** » Su Marras 11, 2007 2:28

"Eipäs hätiköidä!" kuului äkkiä ääni heidän takaansa ja he käänsivät äänsä sinne. Sieltä tuli DaZe käsi kädessä Matildan kanssa heitä päin.
"Hetkonen! Sinä kuolit!" huudahti Kailey.
"Luuletteko tosiaan että olen typerä?" DaZe kysyi ja kaikki näyttivät äimistyneiltä.
"Monijuomaliemi", sanoi Matilda yksinkertaisesti.
"Juuri niin", DaZe sanoi ja heilautti taikasauvaansa ja Kaileylle, Gustaffssonille ja Sieppelille ilmestyivät siteet.
"Te olette tyhmiä", Matilda sanoi ja potkaisi kaikkia vuoonperään.
"Älä riehu Matilda kulta. Minulla on heille jotain vielä parempaa", DaZe sanoi ja heilutti taas veitsiään. Matilda hymyili julmasti ja DaZe lähestyi sidottuja vankeja. Kailey ja Sieppeli kirkuivat ja Gustaffsson räpiköi. Matilda joi tyynesti teetä.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Su Marras 11, 2007 4:41

Omppulin pää nuokkui kun hän hengitti nojaten sellinsä seinään. Zenzibar kuorsasi ja mumisi välillä jotain unissaan. Yllättäen ovi avautui ja Omppuli siristi silmiään yllättävältä valolta joka tulvi käytävältä. Sellin lattialle paiskattiin Gustaffsson joka yski verta ja jonka kädet oli viillelty täyteen haavoja. Sieppeli, joka vapisi hullun lailla ja piteli mahaansa, joku nainen jonka hiuksien alta valui verivana ja jonka selkään oli viillelty D ja Z. Gustaffsson kiroili ja auttoi Sieppelin pystyyn.
"Kuka tuo on?" Omppuli sanoi saatuaan puhekykynsä järkytyksestä takaisin.
"Hän on Kailey, petturikuolonsyöjä" Gustaffsson kertoi ja nojasi seinään. Zenzibar murahti ja heräsi tuijottaen kaikkia hölmistyneenä.

Muutaman tunnin kuluttua:
Lontoon yllä leijui useita savuhattaroita. Taloja oli raunioina, kuolleita makasi pitkin katuja, parlamenttitalon edustalla DaZe hymyili. Kadulla hänen edessään oli kuolonsyöjäjoukot, jotka olivat selvinneet Lontoon valtaamisesta. Taikaministeriö oli valloitettu, Lontoon jästihallitus antautunut.
"Olette taistelleet hyvin, uskolliset joukkoni! Ja kaikkialta maasta värvääntyy uusia kuolonsyöjiä ja vanhat ovat liikkeellä; koko maailma on jaloissamme! Meidän on hävitettävä epäpuhtaudet eli jästit maailmankartalta!" DaZe huusi. Kuolonsyöjät hurrasivat ja heiluttelivat taikasauvojaan innolla.
"Vain muutama päivä, ja joukkomme ovat tarpeeksi vahvat lyödäkseen Ranskan jästijoukon ja taikaministeriön!" DaZe jatkoi. Kuolonsyöjät hurrasivat taas.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Su Marras 11, 2007 4:47

"Ai niin, meidänhän piti mennä pelastamaan heidät!" Majasty huudahti.
"Ai, kukas sinä.. Eikun unohda.." Nat kysyi, mutta luopuikin ajatuksesta.
"Samaa mieltä Majastyn kanssa! Mennään hakemaan heidät turvaan ja tapetaan se DeZikoseoli?" Hirmu huusi. Muut yhtyivät häneen.
"Kuka mä olen?" Sepe kysyi samalla kun muut ryntäsivät ulos tupahuoneesta. Hän kohautti olkapäitään ja juoksi heidän peräänsä.

"Minne me muuten mennään?" Daniel kysyi juuri ennen linnan portteja. Kaikki menivät hiljaiseksi.
"Synkkään metsään?" Gertsi muisteli, niin paljon kuin unohdusjuomalta pystyi.
"Sinne siis!" Kira huudahti ja poksahti pois muurien ulkopuolella. Muutkin ottivat hiukan vauhtia ja poksahtivar Kiran perään.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Su Marras 11, 2007 7:51

He ilmiintyivät tornin viereiseen metsään. Tosin nyt tornin vierellä oli muureja, torneja ja ilmatorjuntatykkejä. Ja PALJON kuolonsyöjiä.
"Hmm. Tästä tulee vaikeaa" Kira myönsi.
"Lievästi sanottuna..." Daniel totesi.
"Hei, mikä tuo ääni on?" Sepe ihmetteli. Suhiseva ääni täytti ilman. Kymmenittäin suihkukoneita lensi heidän ylitseen ja tiputti pommeja torniin. IT-tykit alkoivat ampumaan koneita alas.
"Nyt on tilaisuus!" Kira huusi ja juoksi kohti tornia. Daniel lähti perään ja muut heti hänen jälkeensä. Jokapuolella paloi ja räjähteli. Kuljetuskoneista hyppäsi jästisotilaita jotka veivät kuolonsyöjien huomion. He pääsivät huomaamatta ovelle asti.

Kirjoittaja **Sepe** » Su Marras 11, 2007 9:09

Heidän pieni ryhmänsä oli nyt suurell rautaisella portilla.
"Ja mites tästä mennään läpi?" Nat kysyi, mutta vastaus tuli liiankin pian: Taivaalta putosi iso lentokone, joka murskasi portin. Yksi huono puoli kuitenkin löytyi: Lentokone räjähti melkosen pahasti ja lennätti kaikkea sontaa ilmaan, kuten: Portin palasia, lentokoneen palasia ja kaikkea maasta irronnutta. VV:läiset lensivät kauas portista.
"Aaagh!!!" Kuului mistä päin milloinkin.
"Nat! Missä sinä olet," kului Sepen ääni.
"Täällä," kuului puolestaan heiveröinen Natin ääni. Swpw kömpi hänen luokseen ja antoi pitkän hellän suudelman Natille. Samalla Kira auttoi Danielia ja muita ylös.
"Tunteilut seis! Meidän pitää päästä linnaan!" Kira huusi Natille ja Sepelle.
"Nat on perkjule aika huonossa kunnossa!" Sepe huusi kuulostaen hyvin...hmm kiireiseltä.
"No mitäs hänelle kävi? Kira kysyi kärsimättömänä tutkaillentaivaalle, että lentokoneita ei putoaisi lisää.
"Jalka. On. Murtunut," Sepe mutisi.
"No vie hänet mungoon!" Kira huusi ja johti joukkoa kohti "tornia" (nykyistä linnoitusta).

Sepe ja Nat saapuivat Lontooseen, jossa heitä koitti melko karmea näky.
"Räkä," Sepe huokaisi. Hän lähti raahaamaan loukkaantunutta Nattia kohti mungoa. Matkalla näkyi kuolleita jästejä ja velhoja. Pari giljotiiniä oli jostain ihmeen syystä jätetty kadulle.
"Tästä ei hyvää seuraa," Sepe sanoi nyrpistäen nenäänsä taas yhdelle kuolleelle jästille. Jästi sotilaitakin oli jokapuolella. Yhtäkkiä kuului askelia. Sepe hyppäsi sisään seven eleveniin ja katsoi kuinka DaZe käveli kuollonsyöjiä kannoillaan pitkin katua.
"Muhahahahahaha. Jästit ovat nyt ja aina meitä velhoja huonompia," DaZe sanoi nauraen ja pieni iva äänessään.
"Jos heitä nyt edes on olemassa aina," DaZe heitti ilkikurisesti ja kuollonsyöjät nauroivat. Sepe katseli tilannetta vastenmielinen katse naamallaan. Samoin Nat. Hän nappasi lattialla makaavalta sotilaalta pistoolin, tähtäsi ja ampui...

Samalla "tornissa"

"Tainnuutu, Adava Kedavra, tainuutu, kuole (oho se ei ollut taika sana), hammasiso, kangistumistyystilys, sektumsempra!" Kuului käytävältä kaikuva Kiran raivoisa ääni ja kuollonsyöjien tuskanhuutoja.
"Ei paha," Daniel sanoi katsellen tilannetta ihaillen.
"Nyt vain on semmoinen tosipaikka," Kira sanoi japian hän ja Danielkin olivat kiinni toisissaan.
"Hoi!!! Maa kutsuu," kuului soodan ääni. "Meillä on taistelu menossa." Daniel ja Kira erkanivat punaisina ja jatkoivat matkaansa pitkin käytävää. Yhtäkkiä he saapuivat käytävään jossa oli jo iso aukko katossa. Kuului kova: fiiiuuuu ja he katsoivat ylös. Sieltäoli tulossa jokin raketin muotoinen alas.
"Juoskaa!" Kira huusi ja kaikki juoksivat...

Kirjoittaja **sooda** » Ma Marras 12, 2007 5:05

...tyhjälle käytävälle kulman taakse. Hetken päästä siellä, missä he olivat juuri olleet räjähti. Katto ja seinät sortuvat siltä kohin, joten meidän pikku sankarijoukollamme ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jatkaa toiseen suuntaan käytävää.
"Voi räkä", sanoi Gertsi, kun he saapuivat kaytävät päähän. Siellä oli raskas puinen ovi, joka oli..."Lukossa", sanoi Kira koitettuaan kahvaa.
"Voi räkä", sanoi Gertsi taas.
"Voi eikä teidän kanssanne, katsokaa vähän ympärillenne", sanoi Sooda ja otti oven vierestä seinässä kiinni olevasta naulasta roikkuvan avaimen. Se oli iso, vanhanaikainen ja kuparinen. Sooda työnsi sen avaimenreikään ja lukosta kuului ilahduttava naksahdus.
"Auttakaa, en saa ovea auki", Sooda sanoi samalla, kun piti toisella kädellä kahvaa pojassa ja toisella olkapäällä työnsi ovea. Tarvittiin Gertsi, Soodan ja Kiran yhteisponnistus, jota ovi saatiin liikahtamaan. Sisällä oli...

//Muoksin virheelliset kohdat. Kun kaikki on niin eripaikoissa, niin on vaikea muistaa kuka oli missäkin...*virn*

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ma Marras 12, 2007 9:53

"Zenzibar, sinä heräsit!" Omppuli huudahti.
Zenzibar irvisti tuskasta. "Ikävä kyllä..." Hän katsoi ympärilleen.
"Missä mennään?"
"Ei aavistustakaan." Omppuli vastasi. "Mutta tuo on kuulemma Kailey" Hän nyökäytti päätään naisen suuntaan, joka oli juuri heräämäisillään.
Zenzibar katsoi naista. "Sinähän olet kuolonsyöjä!"
Gustaffson sanoi Kaileyn puolesta: "Hän on samanlainen kuin me, ymmärsi ajoissa oman parhaansa..."
Zenzibar pudisteli päätään. "Tiedättekö, meitä petturikuolonsyöjiä on näköjään vähän enemmänkin... Mitä sinulle tapahtui Kailey?"
Kailey virnisti heikosti. "No jaa, katsotaan nyt, en ole ihan varma vielä itsekään. Voldemortia olisin ehkä kestänyt vielä jonkun aikaa, mutta sen DaZe tyypin kanssa meni kyllä vähän yli... Eikös hän ole sinun veljesi, tuota, Zenzibarhan se oli?"
Zenzibar nyökkäsi. "Ikävä kyllä ja kyllä."
Kailey nyökkäsi ymmärtäväisesti. "Ei niitä maailman kivoimpia ihmisiä..."
Zenzibar tuhahti. "Ihanko totta? Enpä olisi itse huomannut." Sarkasmi paistoi äänestä selvästi. Hän nost paitaansa ja irvisti nähdessään haavat.
"Ei todellakaan ole..."

[:D Ah, olipas ihana kirjoittaa taas pitkästä aikaa!]

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ke Marras 14, 2007 6:51

Sanoi Sieppeli, myöskin sarkasmi äänessään.
"Aivan ihana tyyppi." Hän jatkoi ja kaivoi takataskuaan, ja otti esille loput feeniksin kyyneleistä.
"Tästä ehkä riittää meille kaikille." Sieppeli sanoi ja pudotti yhden tipan DaZen viiltämään kohtaan. Muut tekivät sanoi, kun Sieppeli laittoi pullon kiertämään.
"Pitäisikö meidän yrittää päästä täältä pois?" Omppuli kysyi.
"Mitäköhän täällä kokoajan yritetään?" Gustaffsson sanoi ovelta ja potkaisi sitä lujasti. Ei vaikutusta.
"Jos Omppuli yrittäisi vaikka räjäyttää sen tai..?" Sieppeli ehdotti.
"Kymmenen kaljuunaa vetoa, ettei se onnistu." Omppuli sanoi. Sieppeli suostui ehdotukseen.
"Pommitus!" Omppuli huudahti ja osoitti kädellään sellin ovea. Se räjähti sijoiltaan.
"Olet kymmenen kaljuunaa velkaa!" Sieppeli sanoi iloisesti Kailey katsellessa ihmeissään tapahtunutta.
"Sinä olet.." Hän sönkötti.
"Sukua Voldemortille, kyllä." Omppuli sanoi ja meinasi lähteä. "
"Niin siis hänen tyttärensä!" Kailey huudahti ja kaikki jähmettyivät.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ke Marras 14, 2007 7:32

"Anteeksi kuinka?" Omppuli änkytti. Kailey aikoi vastata, mutta Gustaffsson keskeytti heidät.
"Sillä ei ole nyt väliä, meidän on parempi lähteä heti!" hän sanoi.
"Ei, odota! Zeria ja Danny ovat vielä vankeina!" Zenzibar huudahti.
"Jos tarkoitat niitä kahta vauvaa, he ovat DaZen yksityisessä huoneessa" Kailey sanoi.
"Hyvä on. Sinne siis, johda tietä" Omppuli sanoi.

DaZe yllättyi kun hänen takanaan seinään pongahti luoti.
"Mitä hit..." hän mutisi ja katsoi Sepeen ja Natiin.
"Tappakaa heidät!" DaZe karjui.
"O-ou" Sepe sanoi, tarttui Natin kädestä kiinni ja lähti juoksemaan, juuri kun kymmenet kuolonsyöjät lähtivät juoksuun heidän peräänsä.

Soodan, Kiran ja Gertsin avaaman oven takaa löytyi rutkasti räjähteitä. Sooda vihelsi.
"Olisiko pienen paukun aika?" Gertsi kysyi innoissaan.
"Hullu, tuollainen määrä räjäyttäisi koko tornin" Kira mutisi ja astui lähemmäksi. Kuului narahdus kun hänen jalkansa koski lattiaa. Räjähdelaatikosta kuului piippaus.
"O-ou" Kira kuiskasi kun punaiset numerot alkoivat pienenemään erään pommin kyljessä.

Kirjoittaja **Omppuli** » Ke Marras 14, 2007 7:50

"Loistavaa", mutisi Gertsi.
"Juoskaa!" Sooda huusi ja he kaikki kolme pinkaisivat juoksuun.

Omppuli, Zenzibar, Kailey, Gustaffsson ja Sieppeli hiippailivat kuin rikolliset käytävillä. Kailey käytti muutamia salakäytäviä, mutta DaZen huoneeseen oli kuljettava oven kautta ja oli hyvin suuri riski että he kuolisivat ennen kuin ehtisivät astua koko huoneeseen. Kaikki keräsivät rohkeutta ja ryntäsivät ovesta sisään. Sisällä oli Matilda, jonka Omppuli paiskasi seinään kädenheilautuksella, kolme kuolonsyöjää, joiden kimppuun hyökkäsivät Gustaffsson ja Sieppeli ja kissa, joka oli ilmeisesti animaagi, koska Kailey tainnutti hänet. Kaksi kehtoa oli huoneen perällä ja kun kuolonsyöjistä oli päästy Zenzibar ja Omppuli ryntäsivät sinne. Huone täyttyi ilonkiljaisuista ja onnellisesta itkusta kun Omppuli ja Zenzibar halasivat lapsiaan ja toisiaan.
"No niin. Nyt kun ollaan saatu Danny ja Zeria takaisin niin lähdetään", Gustaffsson sanoi ja kaikki nyökkäsivät ja pakenivat.

Tarvehuone

Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 3

Paikallaolijat