Kirjoittaja Omppuli » Ma Marras 26, 2007 2:39
Sieppeli löysi Gustaffssonin erään kahvilan vierestä pyyhkimässä veristä naamaansa.
"Mitä sinulle on sattunut?" Sieppeli kysyi rientäessään lähemmäs.
"Daniel antoi vähän köniin. Hän mursi nenäni, mutta korjasin sen jo", Gustaffsson sanoi. Sieppeli avasi hämmästyneenä suunsa.
"Minä sain tietää että he ryöstävät pankin. Mennään ilmoittamaan taikaministeriöön", Sieppeli sanoi äkkiä ja tarttui Gustaffssonia nopeasti kädestä ja ilmiinnytti heidät suoraan taikaministeriöön.
"Mitä asia koskee?" ministeriön velho kysyi nostamatta katsettaan papareistaan.
"Haluaisimme ilmoittaa että tiedämme henkilöt, jotka aikovat ryövätä Irvetan", Sieppeli sanoi. Ministerin velho nosti kiinnostuneena katseensa.
"Antaa tulla vain. Me lähetämme aurorit hakemaan heidät", ministeriön velho sanoi.
Omppuli heitti kaapunsa naulakkoon, meni olohuoneeseen ja lysähti sitten sohvalle. Zenzibar tuli perässä ja hänen perässään kaksi lasta, jotka kinastelivat äänekkäästi.
"Huh, huh. Siinäpä oli suunnittelemista", Omppuli huokasi raskaasti.
"Teillä pitää olla todella hyvä suunnitelma. Irveta ei ole helppo pala", Zenzibar sanoi.
"Tuletko sinä mukaan siihen?" Omppuli kysyi.
"Kyllä kai", Zenzibar sanoi.
"No hyvä. Danny lopeta Zerian kiusaaminen", Omppuli sanoi. Danny lopetti ja meni nuristen huoneeseensa.
"Rauha viimeinkin!" Omppuli sanoi kun kinastelu oli loppunut, mutta rauha ei kauan kestänyt. Jossain alkoi piipata hälytysomaisesti.
"Tunkeilija-loitsu", Omppuli sanoi nousten seisomaan ja riensi ikkunaan.
"Aurorit tulevat. Ne kaksi juorusivat meistä! Meidän täytyy lähteä hormipulverilla pakoon. Niitä on ainakin 20!" Omppuli sanoi ja riensi nopeasti keräämään kaikki suunnitelmat ja paperit Irvetan ryöstöstä. Zeria ja Zenzibar olivat jo valmiita takan edessä. Vain Danny puuttui, mutta Omppuli sanoi Zenzibarille että he tulevat kohta perässä ja Zenzibar ja Zeria astuivat liekkeihin. Omppuli juoksi nopeasti Dannyn huoneeseen, jossa Danny luki huispaus-kirjaa.
"Danny, meidän täytyy lähteä, äkkiä nyt!" Omppuli sanoi hätäisesti. Danny tajusi että oli tosi kyseessä ja pomppasi heti ylös. Ovi pamahti auki juuri kun Omppuli ja Danny astuivat vihreisiin liekkeihin.
"Aurorit tulivat minunkin kotiini!" Daniel sanoi myöhemmin Zebellin tuvassa.
"Ja minun!" Pörri sanoi. Hän ei näyttänyt iloiselta.
"Te sanoitte että emme jäisi kiinni!" Pörri syytti kaikkia.
"No emme me voineet tietää että ne lavertelee minun uhkaukseni jälkeen, mutta nyt he kärsivät tästä pikku lavertelustaan", Daniel sanoi.
"Miten?" Omppuli kysyi.
"Muistatteko sen niitten kakaran?" Daniel kysyi. Kaikki nyökkäsivät. "Me sieppaamme hänet!"
"Daniel oletko ihan varma? Me joudutaan siitä azkabaniin", Omppuli sanoi.
"Kosto on kosto. Se poika on heidän heikko kohta. Näin kostamme molemmille. Omppuli, sinä saat kunnian siepata pojan!" Daniel sanoi riemuissaan.
"Mitä? Miksi minä?" Omppuli älähti vastustaen.
"No sinä tiedät miten lapsia kohdellaan. Osaahan toki Zenzibarkin, mutta hän olisi aika pelottava ilmestys sille lellikakaralle", Daniel selitti. Omppuli mietti hetken ja nyökkäsi sitten alistuneesti.
"Ai niin. Laita tämä viesti pojan huoneen sängylle", Daniel sanoi ja näytti paperia, jossa luki: Minähän varoitin ja nyt poikanne kärsii siitä.
"Jahas", Omppuli hymähti. Daniel ojensi hänelle vielä näkymättömyysviitan.
"Onnea matkaan", Zenzibar toivotti. Omppuli otti viitan ja paperin kaikkoontui sitten.
Gustaffsson ja Sieppelin koti oli ihan hieno. Se oli lämminsävyinen ja aika iso. Omppuli kiersi taloa ulkopuolelta. Sitten hän alkoi kiivetä seinää pitkin ylös kuin hämähäkki. Hänellä oli siihen tarkoitukseen tarvittavat hanskat kengät. Se ei ollut vaikeaa tai voimia vievää, mutta mielummin Omppuli olisi ottanut luudan, mutta luudalla lentäminen huomattaisiin sisältä heti. Omppulilla oli onnea, kun huomasi että poika oli yksin huoneessaan. Omppuli meni pienelle parvekkeelle ja laittoi näkymättömyysviitan ylleen. Poika oli viereisessä huoneessa. Omppuli käveli rauhallisesti ja varovasti pojan huoneen ovelle ja aukaisi sen hiljaa. Poika ei vieläkään huomannut mitään. Omppuli veti näkymättömyysviitan pois ja laittoi äänettömällä taialla äänieristyksen huoneeseen. Silloin poika huomasi hänet. Pojan kasvoilla näkyi samaan aikaan monia tunteita. Ensimmäiseksi oli tietysti pelko, koska tuskin kukaan odottaisi huoneeseensa tuntematonta naista, vaikka tämä näyttikin ihan kiltiltä pitkine ruskeine hiuksineen ja silmineen, toiseksi kasvoilla oli uteliaisuus ja kolmanneksi hänen kasvoillaan oli vielä jännittynyt ilme. Omppuli hymyili niin ystävällisesti kuin osasi.
"Hei. Minä olen Omppuli, tiedän aika hassu nimi ja halusin tavata sinut. Vanhempasi ovat puhuneet ja kehuneet sinua paljon", Omppuli aloitti imartelulla.
"H-hei. Minä olen Marcus. Miksi äiti ei sitten kertonut minulle että sinä tulet?" Marcus kysyi epäluuloisesti. Poika oli kieltämättä aika fiksu.
"Hän halusi pitää sen yllätyksenä. Minulla on sinua vuotta vanhempi poika ja hän kaipaa kipeästi leikkitoveria. Haluaisitko sinä tulla leikkimään hänen kanssaan pariksi päiväksi? Olemme jo sopineet asiasi vanhempiesi kanssa", Omppuli sanoi. Marcus epäröi hetken, mutta katsoi sitten hymyilevää naista. Hänellä ei ollut oikein kavereita. Ehkä tämän naisen pojasta tulisi hänen kaverinsa. Marcus nyökkäsi ja naisen hymy leveni. Pojan huomaamatta Omppuli pani paperin hänen sängylleen.
"Hyvä. Tartu minua kädestä. Olethan sinä ilmiintynyt?" Omppuli kysyi ja Marcus nyökkäsi ja hän tarttui naista kädestä. Hän tunsi inhottavan ilmiintymisen tunteen.
Sieppeli nousi portaita ylös. Hän päätti että nyt Marcuksen oli aika mennä nukkumaan. Sieppeli avasi oven, mutta ei nähnyt Marcusta huoneessaan. Sängyllä oli lappu. Sieppeli meni hämmentyneenä sängyn luokse ja nosti paperin. Hänen silmänsä liikkuivat nopeasti paperilla ja tajusi nopeasti sanat: Minähän varoitin ja nyt poikanne kärsii siitä. Marcus oli siepattu.
[Huh, varmaan pisin jatkoni ikinä.]
Three stages of life:
1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death