Uusi HP-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

Vanhojen jatkotarinoiden säilytyspaikka.

ViestiKirjoittaja Nat » Pe Tammi 04, 2008 8:10

Onneksi Gustaffssonin ei tarvinnut etsiä Omppulia kauaa vaan näki tyttöystävänsä odottavaan häntä Suuren salin ulkopuolella. Omppuli riensi Gustaffssonia vastaan ja antoi tälle suudelman. Silloin Gust tiesi ettei uni ollut totta ja hymyili Omppulille tyytyväisenä ja helpottuneena.

Luihuisten oleskelu huone oli ääniä täynnä ja erityisesti ääntä pitivät Zenzibar ja Sieppeli. Ensiluokkalaiset juoksivat henkensä edestä peloissaan luullen, että kohta joku saisi kidutuskirouksen niskaansa, epäluuloisia kun olivat.
"Miksi se typerä kilpailu järjestettiin juuri tänä vuonna. Tietysti kaikki Korpinkynnen älyköt osalistuvat kisaan ilomielin ja ottavat kaiken maineen ja kunnian", Zenzibar sanoin ääni äynnä ivaa ja inhoa.
Hän katsoi Sieppeliä, jonka kasvoilla oli vaikea selkoinen ilme. Se ei ollut kuitenkaan Zenzibarin ongelma, sillä hän oli oppinut tuntemaan Sieppelin erittäin hyvin.
"Mitä suunnittelet?"
"Ajattelin vain sitä kirjettä, jonka sait pimeyden lordilta ja sitä typerää kisaa. Ihan vain siksi, että se saattaisi auttaa sinua pääsemään kuolonsyöjäksi ennen aikojaan jos teemme pientä "terrorisointia" kisoissa. Kunnon sotku ei olisi pahitteeksi", Sieppeli sanoi hullun kiilto silmissään hymyillen ystävälleen merkitseväksi.
Zenzibar sai heti langan päästä kiinni ja hymyili myös.
" Aivan loistava ajatus Sieppeli ystäväiseni. Pitäisi vain ujuttautua kisaan mukaan, mutta pitäisi olla normaalia älykäämpi ja huomaamaton. Tiedän juuri sopivan kohteen siihen. Hän istuu tuolla", Zenzibar osoitti kalpealla sormellaan takkatulen ääressä istuvaa Narcissaa, joka jutteli vilkkaasti siskonsa kanssa.
Sieppeli nauroi ja hieroi käsiään yhteen. Juuri tällaista tilaisuutta hän oli odottanut pitkään suunnitelmaleen ja nyt oli aika toteuttaa se.

Korpinkynsien oleskeluhuoneessa tunnelma oli hilpeä. Kaikki naureskelivat ja pälpättivät sen minkä kerkesivät. Sepe ja Sooda olivat nurkassa liimautuneena taas kerran toisiinsa intohimoisesti. Kailey oli keskittynyt omiin taikakokeiluihinsa vapaan pöydän ääressä uuden ystävänsä kanssa ja jutteli tälle kokeilujensa lomassa. Gustaffsson loisti poissaoloaan, mutta se ei näyttänyt haittaavan ketään eikä kukaan edes ollut kiinnostunut hänestä sillä hetkellä pätkän vertaa. Joku oli hankkinut kermakaljapulloja syntymäpäiviensä kunniaksi ja niitä juhlittiin äänekkäästi. Lopulta korpinkynteläinen valvojaoppilas lopetti juhlinnan ennen puolta yötä muistuttaen huomenna alkavasta koulusta. Porukka lähti nuristen nukkumaan ja suostumatta myöntämään että olivat unen tarpeessa. Sooda ja Sepe hyvästelivät toisensa pitkään ja hartaasti, mutta pian sekin päättyi ja oleskeluhuone oli tyhjä.
3. luokan tyttöjen makuusalissa kävi vielä pulputus.
"No Sooda, aiotko osallistua siihen kilpailuun, kun olet ehkäpä koko tuvan älykkäin?" Nat kysyi kiinnostuneena.
Sooda empi muidenkin tyttöjen katsellessa häntä: " No en ole varma, siis kyllähän se kiinnostaisi ja... en tiedä. Pitää vielä miettiä."
Kailey puuttui puheeseen:" Minusta sinulla olisi mahdollisuus voittaa kisa ihan vain kaikkien tiedoksi", sen sanottuaan hän kokeili vielä yhtä taikaa jonka oli muokannut eräästä taiasta.
Sen seuraukset olivat tuhoisat. Ensin maa värähti ja sen jälkeen syntyi paineaalto, joka riitti kaatamaan ihmisen lähellään. Tytöt kaatuivat kivilattialle yltäpäältä tomussa. Kailey pyyteli vuolaasti anteeksi kaikilta, mutta pahemmaksi vain meni. Nat lysähti tajuttomaksi lattiale noustuaan ylös ja hänen hengityksensä alkoi vinkua. Sooda polvistui ystävänsä vierelle ja yritti nostaa tätä ylös mutta tuloksetta. Hetken mietittyään hän loihti paarit ja lähti juoksemaan kohti sairaalasiipeä, joka ei ollut hirveän kaukana. Matkallaan hän kohtasi Omppulin ja Gustaffssonin yhdessä, mutta jätti heidät omaan arvoonsa. Pian hän olikin sairaalasiiven ovella ja aukaisi ovet. Sängyillä makasi vielä muutama junaturmassa loukkaantunut ja matami Pomfreyn häärätessä sänkyjen vierellä. Matami kääntyi ja näki huolestuneen Soodan ja vinkuvat paarit. Hän juoksi nopeasti sinne ja teki pikaisen analyysin.
"Ystäväsi joutuu jäämään tänne huomiseen asti, sillä tämä sairaus on hoidettava heti. Älä nyt, se ei ole tarttuva, mutta voi olla hengenvaralllinen.Hänet pitää siirtää Pyhään Mungoon. Noniin tyttöseni, mene nyt nukkumaan", matami hätisteli ja sulki ovet Soodan nenän edestä ja niine hyvineen Sooda lähti laahustamaan takaisin tupaan..

[Pientä hälinää järjestelin]
Avatar
Nat
Logotaiteilija
 
Viestit: 377
Liittynyt: La Elo 25, 2007 7:23
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja sooda » Pe Tammi 04, 2008 10:15

Matkalla takaisin oleskeluhuoneeseen Sooda näki lähinnä pölyhuiskalta näyttävän kissan. Sooda ei välittänyt siitä sen enempää, mutta pian nurkan takaa juoksi se ärsyttävä räkänokka, Voro.
"Mitäs mitäs, oppilaita pois sängystä tähän aikaan..." Voro sanoi ilkeästi.
"Vein yhden ystäväni sairaalasiipeen, voit vaikka käydä kysymässä Pomfreyltä jos et usko", Sooda tokaisi. Hän oli todella huolissaan Natista ja halusi päästä nopeasti takaisin oleskeluhuoneeseen.
"Voit luottaa siihen että kysyn", Voro sanoi ja lähti kävelemään siihen suuntaan mistä Sooda oli tullut. Tämä vain kohautti olkiaan ja jatkoi matkaansa.

Heti, kun hän pääsi takaisin oleskeluhuoneeseen, joka oli taas täynnä tokkuraista väkeä (Kaileyn taiasta oli varmaan kuulunut kaikkialle), hänen päälleen ryöpsähti miljoona kysymystä.
"Onko Nat kunnossa?"
"Mitä tapahtui?"'
"Kuoliko joku?"
"Mitä täällä oikein tapahtuu?"
"Saako Pomfrey hänet takaisin kuntoon?"
"Onko kukaan nähnyt minun heinähattuani?"
"Ketä kiinostaa sinun heinähattusi?"
"Olkaa hiljaa ja antakaa Soodan kertoa!" huusi Kailey, joka tunsi varmasti huonoa omaatuntoa, kun oli saanut ystävänsä sairaalasiipikuntoon.
"Natia lähdettiin viemään Pyhään Mungoon, mutta siellä hänet saadaan varmasti kuntoon", sanoi Sooda. Sitten joku valvojaoppilas alkoi patistaa ihmisiä takaisin peteihensä. Nelosluokkalaiset tytöt menivät myös takaisin makuusaliinsa, heti kun Sooda oli saanut (uudestaan) "sanottua hyvää yötä" Sepelle, mutta kukaan heistä ei nukkunut kunnolla koko yönä, varsinkaan Kailey, joka tujotti Natin tyhjää petiä ja ajatteli, että jos Nat ei selviäisikään, kaikki oli hänen syytään...
On asioita, joita ei voi kokea yhdessä ilman, että rupeaa pitämään toisistaan, ja mahtavan vuorenpeikon kumauttaminen tajuttomaksi kuuluu niihin.
Avatar
sooda
Sieni
 
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 01, 2007 8:06
Paikkakunta: Lahti

ViestiKirjoittaja Sieppeli » La Tammi 05, 2008 7:55

Aamulla (taasko aamu, voi prkl...) tietenkin koko koulu tiesi tapahtuneesta. Suuressa salissa (prkl) luihuiset viheltelivät korpinkynsille ja nauroivat päälle.
"Sooda, mitä meillä on eka tunti?" Sepe kysyi. Sooda kaivoi taskustaan lukujärjestyksen.
"Ennustamista. Kukakohan kuolee?" Sooda sanoi ja tunki lukkarin taskuunsa.

Sieppeli, Zenzibar, Daniel ja Gertsi lähtivät salista. Heillä oli seuraavaksi taikajuomia, Rohkelikkojen kanssa.
"Kymppi vetoa että Kuhnusarvio kyttää kokoajan, että me ei kiusata Rohkelikkoja?" Gertsi sanoi ja Sieppeli hyväksyi vedon. Zenzibarin kasvoilta oli vaikea saada selville mitä hän ajetteli. Hänen silmänsä tuijottivat tyhjyyteen ja aina välillä hän meinasi törmätä vastaantulijoihin.
"Zenzuu, herätyys.." Sanoi Gertsi ja heilutteli kättään Zenzibarin naaman edessä. Ei vaikutusta.
"Onkohan se syönyt jotain sopimatonta?" Sieppeli kysyi. "Muuten oletko nähnyt Bellaa? Minun pitäisi kertoa hänelle eräs asia.."
"Hei, Korpinkynsillä on tänään koelennot. Mennäänkö sitten katsomaan?" Zenzibar sanoi yllättäen herätessään horroksesta.
"Tottakai!" Sieppeli huudahti ja törmäsi seinään.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja sooda » La Tammi 05, 2008 8:14

Sepe, Sooda, Kailey ja muut kolmosluokkalaiset Korpinkynnet istuivat kahden pöydissä yrittäen nähdä teekupeissa jotain muotoja tai toisin sanoen keksien päästään. Sepellä oli vaikeuksia tulkita Soodan teelehtiä.
"Täällä näyttäisi olevan joku... ehkä sukka? Ehkä joku tulee ja tukehduttaa sinut Kaileyn sukkaan. Siitä hajusta ei kyllä elossa selviä..." hän sanoi. Viereisessä pöydässä istuva Kailey löi Sepeä kirjallaan päähän, huitaisten samalla Sepen ja Soodan välissä olevan pöydän, joka kaatoi samalla kaikki lähipiirin pöydät. Teekupit menivät pirstaleiksi ja professori Stig (ole hyvä sepe), joka opetti ennustamista, sai paniikkikohtauksen. Hän hääti kaikki ulos luokasta saadakseen siivota sotkut. Kaikki olivat vaan helpottuneita, kun pääsivät ulos luokasta ja menivät riehumaan tyhjään oleskeluhuoneeseen.

Luihusilla meni huonommin Kuhnusarvion tunnilla. Sieppeli oli jo aikoja sitten joutunut maksamaan Gertsille kympin, sillä jos kukaan luihuisista edes hengitti ketään rohkelikkoa päin, professori tuli pitämään huolen, ettei minkäänlaista ilkeää sanailua tai nujakointia syntyisi. He valmistivat superhankalaa juomaa, eikä Kuhnusarvio kerennyt auttaa ketään: hänellä oli liian kiire ylistää Lilyä ja Kalkarosta, joidenka liemet olivat juuri oikean paskanruskean sävyä, siinä kun muiden keitokset muistuttivat joko sinappia, vaaleaa ranskanleipää tai jotain ihan muuta.
"No, ainakin pääsemme tänään illalla nauramaan Korpinkynsille kun he yrittävät saada kasaan joukkuetta, joka voittaisi Luihuisen", sanoi Zenzibar.
"Yritykseksi jää", jatkoi Sieppeli ja lisäsi sisiliskon peräsuolta iloisen vihreään liemeensä, joka muuttui samantien tummanliilaksi.
On asioita, joita ei voi kokea yhdessä ilman, että rupeaa pitämään toisistaan, ja mahtavan vuorenpeikon kumauttaminen tajuttomaksi kuuluu niihin.
Avatar
sooda
Sieni
 
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 01, 2007 8:06
Paikkakunta: Lahti

ViestiKirjoittaja Zenzibar » La Tammi 05, 2008 9:24

Kuhnusarvio kierteli ympäri luokkaa toruen kelmejä niiden metkuista ja kehuen Lilyä tämän loistavuudesta. Severus puhisi koko ajan itsekseen ja häntä otti suunnattomasi päähän kun kuhnusarvio sanoi vain 'hyvä' Severuksen liemelle, vaikka oli kehunut Lilyn äsken maasta taivaisiin.
"Auttakaa joku minua murhaaman tuo helvetin kuraverinen!" Severus melkein murisi tunnin loputtua katsottuaan punaisten hiusten perään.
Zenzibar, Bella ja Sieppeli päästivät triplahuokaisun. Tuo oli kuultu ennenkin.
"Zeenzii!" Kuten oli tuokin.
"Anturajalka! Ei, ei ja EI!!" Ja tuo.
Zenzibar kääntyi. "Mitä nyt Sirius? Ajattelitko taas kirota jonkun meistä luihuisista?"
Hei!" Sirius närkästyi. "Minä pelastin sinut viimeksikin!"
James murahti hänen takanaan.
"Tai siis.. öö.. no niin... Mutta kuule, oletko tulossa katsomaan Korpinkynsien koelentoja?"
"Joo, olen minä."
"Hienoa! Nähdään siellä Zezuliini kultamussukka!"
"Halkinaurus!"
"Ehehhe! Aivan - hehee - mahtava - hahhaaa.. Nainen!"
Zenzibar katsoi Siriukse perään puoliksi murhaavasti, puoliksi nauraen.
"Hullu Rohkelikko..."

Katsomo oli täynnä kaikista tuvista olevia suurimmaksi osaksi 4-6 luokkalaisia oppilaita.
Kelmit istuivat ylimmällä rivillä huudellen koko ajan jotakin, Luihuiset istuivat heistä mahdollisimman kaukana, mutta jotenkin kummallisesti Sirius ja Zenzibar olivat koko ajan lähempänä toisiaan.

[Hei korpinkynnet! Päättäkkee ketä tiestä on huispauksessa (jos on)]
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja Nat » La Tammi 05, 2008 9:41

Sooda oli jonon ensimmäisenä koulun lainaluuta kädessään, koska joku oli varastanut hänen oman vihaamansa tähdenlenton edellisenä päivänä koulun varastosta. Hän epäili hieman luudan luotettavuutta, koksa se värisi aina vähän väliä. Lopulta itku ei auttanut, kun Sooda kuuli oman nimensä ja hän käveli kekselle kenttää. Sitten hän nousi luudan selkään ja aloitti lentämisen(mahtavaa). Yläilmoissa hän huomasi tutun hahmon jonon jatkona. Se oli hieman kalpeampi Nat, joka katseli Soodaa ja huiskutti tälle tavoitettuaan Soodan katseen. Kieltämättä Sooda oli hämmästynyt ja unohti vain sekunniksi sen mitä oli tekemässä. Hänelle syötettin kaato, jola hänen piti tehdä maali.

Luihuiset buuasivat Soodalle, vaikka tämä pärjäsi erittäin hyvin. Sirius ja Zenzibar olivat ehtineet unohtaa kaiken muun paitsi toisensa...
Avatar
Nat
Logotaiteilija
 
Viestit: 377
Liittynyt: La Elo 25, 2007 7:23
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja Zenzibar » La Tammi 05, 2008 9:58

Luihuisten joukossa puhe kääntyi luutiin.
"Minulla on nimbus 1985+, toisin kuin tuolla Soodalla" Sieppeli nyökäytti päätään juuri koelentävän Soodan suuntaan. "jolla on nimbus 1984+!"
"OOH!" Kuului monesta suusta, näiden ihaillessa Sieppelin luutaa. Zenzibar tuli Siriuksen luota ja katsoi Sieppelin luutaa.
"Oikein hieno Sipi. Taitaa olla uusinta mallia?"
Sieppeli nyökkäsi."Todellakin. Olin 100% varma että pääsen joukkueeseen ja niinhän minä pääsinkin!"
Zenzibar nyökkäsi. "Minäkin pääsin, etsijäksi, tietysti."
"Mikä luuta sinulla on?"
Nyt Zenzibar virnisti leveämmin kuin koskaan. "Kuten tiedätte, minulla ja minun suvullani on suhteita vaikka minne, ja viime syntymäpäivänäni sain ennenaikaisen tulisalaman täydellisen jäljennöksen jonka minun setäni tädin lohikäärmeenkesyttäjän siskon enon kaima toi mulle tulevaisuudesta..."
Nyt katsomaan laskeutui tyrmistynyt hiljaisuus ja kaikki vähääkään lähellä olevat kuulivat sen.
Juuri ohi koelennossa ollut Sepe törmäsi selostajankoppiin järkytyksestä.
Zenzibar virnisti. "Se no suojattu monilla taioilla, eikä kukaan voisi sanoa sen olevan tulevaisuudesta, sen ulkomuoto on muokattu näyttämään tavalliselta Nimbus 1985 : lta, mutta... no se on loistava!"
Sippeli oli vähän aikaa suuauki, mutta sitten hän hymyili leveästi. "Me hakataan luihuiset 1000 - 0 tänä vuonna!"

[Olkaa hyvät Sooda ja Sipi.. :D Siinä teille luudat, ja mun luutamerkkiä ei kukaan mee vaihtamaan!! murrhhhh keksin sen niin oivallisesti! :P]
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ma Tammi 07, 2008 7:32

Gustaffsson ja Omppuli kävelivät kentänvierusta pitkin katsoen korpinkynsien koelentoja, jossa Sooda kiepsautti kentän puolesta välistä kaadon maaliin ja näytti itsekin hämmästyneen. Luihuiset buuasivat.
"Teille näyttää tulevan aika hyvä joukkue tänä vuonna" Omppuli sanoi ihaillen. Gustaffsson kohautti olkiaan.
"Niin taitaa tulla, mutta luihuiset keksivät vielä jotain ikävää" hän sanoi.
"Etkö sinä aio hakea pelaajaksi?" Omppuli kysyi.
"En. Huispaus saa väkivaltaisia piirteitä muissakin tuvissa kuin luihuisissa. Näitkö viime vuonna mitä sille rohkelikkopojalle tapahtui kun Sepe suuttui korpinkynnen häviöstä?"
"Voi luoja, älä muistuta siitä. Onneksi hän tippui McGarmiwan päälle, muuten hän olisi katkaissut selkärankansa" Omppuli värisi.
"Hei! Minähän sanoin että hän haukkui meidät lyttyyn!" huusi Sepe heidän takaansa. Omppuli naurahti.
"Eikä haukkunut, hän onnitteli hyvästä pelistä" hän sanoi. Sepe mutisi jotain pirullista ja seurasi heitä luuta kädessään kuin jästien kivääri.
"Minä lähden linnaan. Illalla on puuskupuhien koelennot, tuletko kannustamaan?" Omppuli kysyi yrittäen olla välittämättä Sepestä.
"Kannustan sinua vaikka missä" Gustaffsson sanoi ja hymyili. Omppuli käveli lähemmäs, mutta sitten pysähtyi ja katsoi Gustaffssonin olan yli Sepeä.
"Katse muualle, eunukki" hän sanoi.
"E-eunu... HETKINEN NYT!" Sepe huusi. Omppuli kohautti olkiaan, suuteli Gustaffssonia pikaisesti ja lähti linnaan.
"Eun... mokoma... siis... aiotko sinä kannustaa puuskupuheja huispauksessa?" Sepe kysyi yrittäen saada Omppulin haukkumisen pois mielestään.
"Kyllä. Haittaako se sinua?" Gustaffsson sanoi.
"Haittaa! Oma tupasi sinun pitäisi kannustaa voittoon!" Sepe huusi.
"Minulle on aivan sama voittaako korpinkynsi vai ei" Gustaffsson sanoi ja lähti itsekin linnaan. Sepe jäi raivosta puhisten seisomaan paikoilleen. Sooda laskeutui hänen viereensä.
"Älä heistä välitä. Tule, sinun koelentosi on kohta" Sooda sanoi pirteästi. Sepe mutisi jotain painokelvotonta ja nousi Browning-75-malliselle luudalleen ja ponkaisi ilmaan.
Viimeksi muokannut Gustaffsson päivämäärä Ke Tammi 09, 2008 5:39, muokattu yhteensä 1 kerran
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ke Tammi 09, 2008 4:49

Korpinkynnet saivat lennettyä koelentonsa ja juuri ne nelos-kolos luokkalaiset pääsivät jotka halusivatkin. Sepe meni koko jutusta ihan sekaisin ja pyöri ympäri kenttää kiljuen. Ne katsojat jotka vielä olivat paikalla, nauroivat hänelle, ainakin luihuisporukka. Aivankuin he eivät olisi nauraneet hänen luudallensakkin, se oli maailman ensimmäinen luutamerkki, joka sai nimeensä väärän vuosiluvun (siis tämä on tunnettu ihan Pottereista, Nimbus 2001 jne, valmistettiin silloin kun ei ollut lähelläkään 2001). Mutta nykyäänhän sitä ei enää valmistettu, johtuen Nimbuksien ostokuumeesta. Ja Nimbukset olivat ottaneet sen monen vuoden etuaikaisen luvun merkinnän itselleen. Eihän oikeasti ollut vasta kuin vuosi 197? (?) eikä oltu lähelläkään vuotta 1985.
Zenzibar ja Sirius olivat kadonneet takavasemmalle jo hyvän aikaa sitten. Ei kukaan jaksanut silloin heistä kahdesta välittää, mutta nyt Gertsillä, Bellatrixsillä ja Sieppelillä oli hyvät puheenaiheet heistä kun he kävelivät takaisin linnalle. Kelmit kävelivät heidän takanaan jutustellen kovaäänisesti tulevasta vuodesta. Heidän edessään käveleville tytöille ei ollut ihme, miksi koko koulu tiesi heidän yrittävän animaagiksi tulemista. Lupinin kohtalosta he eivät kuitenkaan tienneet, mikä oli hänen puolesta hyvä asia, sillä pahimmat juoruajat saattaisivat kannella vanhemmilleen ja Lupin saisi todennäköisesti potkut.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja Sepe » Pe Tammi 11, 2008 7:42

Illaalla Korpinkynsien oleskeluhuoneessa juhlistettiin uutta joukkuetta. Gustaffsson pysyi takalalla katsellen kaikkea sitä juhlintaa. Monet pyysivät häntä liittymään juhlintaan, mutta hän vähät välitti.
"Miksi et vain mene sinne Puuskupuhien luo?" Sepe kysyi Gustaffssonilta.
"Mitäs minä siellä teksisin?" Gustaffsson kysyi masentuneesti.
"No mitä sinä täälläkään teet?" Sepe kysyi ja häipyi juhlijoiden sekaan. Gustaffsson nousi ja lähti huoneestaan muistamatta, että oli liian myöhä käytävillä kuljeksemiseen. Riesu tuli häntä vastaan ja alkoi karjua:
"Heinämies on täällä heinineen ja kaikkineen!!! HEINÄMIES ON LIIKKEELLÄ YÖ AIKAAN!!! AI, AI!!!" Gustaffsson vain viskasi pöydältä löytäneensä vaasin kohti riesua ja kääntyi takaisin kohti oleskeluhuonetta.

Luihuisten oleskeluhuoneessa selvisikin, että Zenzibar oli huijannut kaikkia. Hänellä ei oikeasti ollut mitään Tulisalamia. Eihän sellaisia ole edes olemassa (vielä). Monet luihuiset moittivat Zenzibaria hänen likaisesta tempustaan. Zenzibar vähät välitti. Ja vain naureskeli Korpinkynsien joukkueelle, jossa oli vain pari 3-4 luokklaista vanhempaa tyyppiä.

Korpinkynsien oleskeluhuoneessa melua oli jo niin paljon, että Lipetit tuli passittaman kaikki nukkumaan. Sepe sanoi vielä hankkivansa uuden luudan jotta ei tarvitsisi lennellä about 100 vuotta vanhalla luudalla.
"Äiti ja isä ei ole mitään huippu rikasta väkeä, mutta enköhän mää jostain uuden luudan hommaa," Sepe huomautti kaikille nukkumaan meneville. Lopulta hänkin poistui tuuletellen makuusaleihin. Gustaffsson puuttui yhä.

[Älä nyt pahoita mieltäsi Zenz, mutta oli aivan pakko fiksailla tuota sinun luuta merkkiäsi. Se alkoi jo hieman mennä yli. Nyt ollaan tasasissa ja reiluissa merkeissä, eikä millään tuvalla ole varsinaista etulyönti asemaa.
Raimo
Avatar
Sepe
Sieni
 
Viestit: 866
Liittynyt: La Elo 25, 2007 11:50
Paikkakunta: Maailmon ääres. Näi se vaa ö.

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » La Tammi 12, 2008 9:20

Gustaffsson käveli pitkin hiljaisia käytäviä kohti Korpinkynnen oleskeluhuonetta, kun kuuli yllättäen askelia. Hän piiloutui siivouskomeroon kuuntelemaan kun kaksi ihmistä käveli kaapin ohi.
"Meidän on pikaisesti alettava parantamaan linnan turvatoimia" kuului Dumbledoren ääni.
"Mutta oletko varma että luihuiset tekivät sen?" kysyi McGarmiwa.
"Melko varma. Joku oli tainnuttanut kuljettajan jotta kuolonsyöjät pääsivät helposti junan kimppuun. He olisivat mitä ilmeisemmin tappaneet kaikki ellei juna olisi suistunut radalta" Dumbledore sanoi ja hänen äänensä häipyi kuulumattomiin askelten kanssa. Gustaffsson kurkisti varovasti siivouskomeron ovesta ja lähti sitten kohti oleskeluhuonetta.

Seuraavana aamuna ruokatunnin aikaan Gustaffsson harppoi linnan pihamaalle järven rantaan, missä Omppuli lekotteli.
"Hei" Omppuli sanoi iloisesti. Gustaffsson istahti hänen viereensä.
"Sinä tiedät enemmän nykyajan tapahtumista... oletko kuullut sellaisista kun kuolonsyöjät?" hän kysyi.
"Olen! Lehdessä on ollut niistä juttuja. Tiedät-kai-kenen kannattajia. Ne tekevät kamalia juttuja, terroritekoja" Omppuli sanoi värähtäen.
"Ne hyökkäsivät Tylypahkan pikajunan kimppuun kun se suistui raiteilta. Kuulemma joku luihuinen oli tainnuttanut kuskin jotta kuolonsyöjät pääsisivät sisään" Gustaffsson sanoi. Omppuli näytti kauhistuneelta.
"Sieppeli tietenkin" hän sanoi hetken kuluttua.
"Hän tuli vastaan junan käytävillä mennen kohti kuljettajan hyttiä" hän jatkoi. Gustaffsson mietti.
"Aion ottaa siitä selvää" hän sanoi. Omppuli huokaisi.
"Ole varovainen" hän kuiskasi.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

ViestiKirjoittaja Omppuli » La Tammi 12, 2008 10:32

Gustaffsson nyökkäsi ja nousi ylös.
"Alan vakoilla luihuisia", Gustaffsson sanoi.
"Et kyllä tuosta vain. Sieppeli on fiksu ja ovela. Sinun täytyy saada valeasu", Omppuli sanoi.
"Mistä minä sellaisen saan?" Gustaffsson kysyi. Omppuli mietti hetken.
"Kuhnusarvion varasto!" Omppuli huudahti riemuissaan.
"Et kai sinä sieltä aio mitään varastaa?" Gustaffsson kysyi.
"En muuten varastaisi paitsi sinun takiasi. Teen uuden liemen kunhan pystyn. Jos tulet illallisen jälkeen yksisilmäisen noidan luo niin annan sinulle tarvitsemasi valeasun", Omppuli sanoi.
"Mitä jos jäät kiinni?" Gustaffsson kysyi. Omppulin hymy hyytyi.
"No sitten kärsin. Olen nyt vasta tajunnut lukiessani lehtiä että Tylypahka on vaarassa tiedät-kai-kenen vuoksi. On tärkeintä saada selville mitä luihuiset puuhaa. Muuten, et tullut katsomaan eilen Puuskupuhien koelentoja", Omppuli sanoi hiukan loukkaantuneena.
"Olen pahoillani. Sepe juhlitsi liikaa uutta joukkuetta että en ehtinyt tulla", Gustaffsson sanoi. Omppuli hymyili taas.
"Ei se mitään. Minä pääsin joukkueeseen! Olen lyöjä!" Omppuli sanoi innoissaan. Gustaffsson rypisti kulmiaan.
"Lyöjä? Sehän on takuulla vaarallisin ja haastavin paikka mitä joukkueessa on!" Gustaffsson sanoi katsellessaan Omppulin hoikkaa kehonrakennetta. "Jaksatko sinä edes lyödä ryhmyä mihinkään?" Omppulin kasvot punehtuivat. Hän näytti erittäin loukkaantuneelta ja Gustaffsson pyysi heti anteeksi, mutta se ei auttanut.
"Nyt alkaa yhteinen liemitunti. Tee jotain hämminkiä niin saan varastettua sinulle vaikka näkymättömyyslientä", Omppuli sanoi purevasti, nousi ylös ja lähti kohti linnaa. Gustaffsson kirosi typeryyttään ja lähti myös kohti linnaa.

Liemien tunnilla Omppuli ei edes vilkaissut Gustaffssonia. Gustaffssonille tuli kurja olo.
"Niin siinä käy kun alkaa seurustella toisen tupalaisen kanssa", Sepe sanoi aivan kuin olisi joku asiantuntija.
"Ole hiljaa, Sepe", Sooda sanoi. Sepe vaikeni, mutta virne pysyi kuitenkin huulilla. Kuhnusarvio tuli tyrmiin ja pulina lakkasi. Hän alkoi paasata jostain tylsästä liemestä, jota kaikki alkoivat valmistaa. Gustaffsson teki kaiken hajamielisesti, sillä hän odotti merkkiä Omppulilta. Viimein Omppuli kääntyi ja nosti peukolonsa pystyyn. Gustaffsson nyökkäsi ja otti erään ainesosan. Hän laittoi sitä omaan kattilaansa ja sitten vieressään olevan Sepen kattilaan ja heitti vielä pari punaista siementä puuskupuhien kattilaan. Kymmenen sekuntia kului. Gustaffssonin kattila räjähti, sitten sepen ja viimeiseksi niiden kahden puuskupuhin. Syntyi kaameaa hälinää, sillä liemi oli saanut monet oksentelemaan ja joillekin oli kasvanut ylimääräisiä käsiä. Omppuli meni kaiken tämän hälyn keskellä Kuhnusarvion varastolle ja tuli hetken päästä takaisin. Hän ei katsonut Gustaffssoniin päin, mutta Gustaffsson tiesi että omppuli oli saanut liemen.

Koko päivän Gustaffsson odotti illallista, jonka jälkeen hän saisi Omppulin varastaman liemen. Päivä meni kuin pikakelauksella ja sitten olikin illallinen. Omppuli söi mahdollisemman hitaasti, samoin Gustaffsson. Pian Omppuli kuitenkin lähti. Gustaffsson odotti vähän aikaa ja lähti myös itse. Hän meni yksisilmäisen noidan luo, jossa Omppuli odotti. Omppuli kääntyi Gustaffssoniin päin ja ojensi pikkuisen pullon, jossa oli sinistä nestettä.
"Onko tämä sitä lientä?" Gustaffsson kysyi. Omppuli nyökkäsi. Gustaffsson avasi korkin ja otti pikkuisen siemauksen.
"Sen pitäisi muuttaa näkymättömäksi", Omppuli sanoi ja tarkkaili Gustaffssonia. Gustaffssonista tuntui oudolta. Aivan kuin hän olisi hukkumassa. Hän ei saanut henkeä. Omppuli tajusi heti ettei kaikki ollut hyvin.
"Gustaffsson? Miltä tuntuu? Sen pitäisi tuntua keveältä ja hyvältä, mutta sinulla ei varmasti ole sellaista tunnetta", Omppuli sanoi katsellessaan Gustaffssonin tuskaisia kasvoja.
"En voi hengittää", Gustaffsson sai kähäistyksi. Omppuli hätääntyi ja tähyili käytäviä. Ketään ei näkynyt. Omppuli nousi seisomaan jalat vavisten ja juoksi etsien opettajia. Hän huomasikin pian Verson ja Lipetitin juttelevan keskenään. Omppuli juoksi heidän luokseen ja selitti itkien asiansa. Verso ja Lipetit juoksivat kiireesti Omppulin näyttämään suuntaan. Verso taikoi Gustaffssonille paarit ja Lipetit vei Gustaffssonin kiireesti sairaalasiipeen. Professori Verso katsoi tiukasti Omppuliin, joka vapisi ja itki.
"Keneltä hän sai tuon liemen?" professori kysyi Omppulilta osoittaen liemipulloa, joka oli lattialla sinisen lätäkön ympäröimänä.
"M-minulta p-professori", Omppuli sopersi.
"Tiedäthän sinä että sinut voidaan erottaa tämän takia. Vien sinut Dumbledoren luo", Verso sanoi ja Omppulin silmät levisivät pelosta.
"Mutta ei se ollut minun vikani. en tiennyt että siinä olikin myrkkyä..." Omppuli alkoi selittämään, mutta Verso kohotti kätensä vaientaakseen Omppulin.
"Selitä kaikki Dumbledorelle", Verso sanoi ja lähti viemään omppulia rehtorin luokse.

"Omppuliko hänet myrkytti?"
"Hän saa maksaa!"
"Uskomatonta, hänhän on Puuspuh!"
"Häneen ei voi luottaa. Muka vahinko. En usko!" Gustaffsson heräsi hälinään. Joukko korpinkynsiä oli hänen vuoteensa ympärillä. Gustaffsson muisti että viimeisenä äänenä hän oli kuullut Omppulin itkun. Gustaffsson tähyili sairaalasiipeä, mutta ei nähnyt Omppulia missään.
"Missä Omppuli on?" Gustaffsson kysyi.
"Saamassa ansionsa mukaan. Toivottavasti hänet erotetaan", joku korpinkynsipoika sanoi.
"Miten niin?" Gustaffsson kysyi tiukasti.
"Sinun myrkyttämisestä tietenkin!" Sooda sanoi.
"Ei hän sitä tahallaan tehnyt", Gustaffsson sanoi. Kukaan ei kuunnellut vaan syyttivät kiivaasti Omppulia. Samassa sairaalasiiven ovi aukesi.
Three stages of life:

1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death
Avatar
Omppuli
Kärpässieni
 
Viestit: 739
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 9:17
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Zenzibar » La Tammi 12, 2008 3:28

Zenzibar asteli sisään pieni joukko virnisteleviä luihuisia perässään.
"Mitä sinä täällä teet?" Gustaffson kysyi myrkyllisesti.
Zenzibar otti kasvoilleen huolestuneen ilmeen, kun matami Pomfrey tuli sisään.
"Hänen luonaan saa olla vain viisi henkilöä kerrallaan!" matami tiuskaisi ja katsoi merkitsevästi viiteen korpinkynteen ja sitten Zenzibariin.
Zenzibar huokaisi ja viittasi muita luihuisia poistumaan.
"Saanko minä jäädä matami? Olen niin huolissani Gustaffsonista!" Zenzibar sanoi mukamas huolestuneesti.
Korpinkynnet näkivät valeasun läpi, mutta matami onneksi ei.
"NO hyvä on, mutta vain minuutiksi!" Matami pyyhälsi pois ja Zenzibar lakkasi heti teeskentelemästä huolestunutta.
Zenzibar meni oikein lähellä Gustaffsonia ja pari korpinkynttä väistyi hänen tieltään.
"Aijai... noin sitä käy kun ottaa tyttöystävän toisesta tuvasta ja aikoo vakoilla luihuisia!"
Gustaffson henkäisi. "Älä vain sano että sinä vakoilit meitä! Sinäkö se myrkytit minut?!"
Zenzibar hymyili valloittavasti. "Mistä ihmeestä sinä puhut? Teidän lähellänne ei varmaan ollut mitään muuta kuin pieni sudenpentu ja noh... ehkäpä se samainen sudenpentu vaihtoi näkymättömyysjuoman myrkkyyn."
Gustaffson nousi istumaan ja hapuili taikasauvaansa, mutta Zenzibar oli nopeampi. Hän nappasi kiinni Sepestä ja osoitti taikasauvalla tämän sydämeen.
"Älä tee mitään hätiköityä, heinähattu. Saatat katua sitä!"
Gustaffson vilkuili epätoivoisena Sepestä Zenzbariin, mutta jätti sitten sauvansa sinne missä se olikin.
"Sinä kai tainnutit sen junakuskinkin?" Gustaffson sanoi pelatakseen aikaa. 'Toivottavasti pomfrey tulee pian!' hän ajatteli.
Zenziabarin ilme venähti hetkeksi, mutta hän palautti virneensä nopeasti. "Ehkäpä ehkäpä..." kuului askelia. "Zenzibar päästi irti Sepestä ja perääntyi. "Hyvä että olet kunnossa!"
ämän sanottuaan hän pyyhälsi hämmästyneen matami Pomfreyn ohi käytävään.

Omppuli näytti surkealta istuessaan Dumbledoren tarkkaavasiten silmien alla rehtorin kansliassa. Tämä tarkaili häntä puolikuulasiensa takaa.
"Kertoisitko minulle, Omppuli, mitä oikein tapahtui?"
Omppuli ei halunnut, eikä uskaltanut valehdella Dumbledorelle, niinpä hän kertoi totuuden.
"... ja sitten minut raahattiin tänne."
Dumbledore katseli häntä hetken ja sanoi sitten lopulta. "Minä uskon sinua, mutta lupaa minulle, ettet tee enää ikinä mitään noin tyhmää. Arvostna sitä, että te ja herra Gustaffson halusitte auttaa löytämään syyllisen junaonnettomuuteen. Älkää kuvitelkokaan, etteivät luihuiset olisi meilläkin käyneet mielessä, mutta te ette voi syyttää heitä. He ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan. Pyydän, että palaat nyt makuusaliisi, etkä hiisku kenellekään näistä asioista. Oppilaiden ei tulisi tietää."
Omppuli nyökkäsi vakavana ja lähti nopeasti kansliasta.
Albus Dumbledore nousi ylös ja katsoi ikkunasta ulos, huokaisten hiljaa. Kuka tahansa olisi nähnyt, että mies oli huolissaan...

[Joo, no menihän se mun luuta nyt vähän yli, mutta se vaan oli niin hauska tarina. Sovitaan sitten, että mullakin on vaikka se mikä sipillä oli. Nimbus 1985.]
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja Sieppeli » La Tammi 12, 2008 7:38

Zenzibar oli heti rynnännyt etsimään Sieppeliä, tullessaan pois sairaalasiivestä. Oleskeluhuoneesta häntä ei löytynyt, mutta lopulta Sieppeli löytyi rannalta juttelemassa Gertsille. Gertsi huomasi Zenzibarin tulon ja hymyili Sieppelille.
"Olet kymmenen kaljuunaa auki." Sieppeli kiroili kaivaessaan taskustaan rahat jotka hän laittoi Gertsin ojennettuun käteen.
"Sip, voinko puhua hetken kanssasi?" Zenzibar kysyi. Sieppeli nyökkäsi, nousi ylös ja lähti Zenzibarin perään.
"Korpinkynnet alkavat epäillä meitä siitä junaturmasta." Zenzibar kuiskasi. Sieppeli näytti hetken säikähtäneeltä, mutta ilme katosi heti hänen kasvoiltaan.
"Liittyykö tämä jotenkin siihen myrkytys juttuun? Eikö Severuksen juoma toiminutkaan kunnolla?" Hän kysyi.
"Ei, kyllä Gustaffsson näyttäisi olevan ihan kunnossa eikä luule itseään teepannuksi.. Mutta hän äsken kysyi tainnutinko minä sen kuljettajan.."
"Aika hakoteillä ovat, sinähän vain avasit oven kuolonsyöjille." Sieppeli totesi.

Vaikka Dumbledore oli sanonut, etteivät muut oppilaat saaneet tietää myrkytystapauksesta, Omppulin päästyä oleskeluhuoneeseen, tupakaverit ryntäsivät kyselemään kaikkea. Kuitenkaan kukaan ei ollut vihainen tai mitään, kaikkien mielestä se oli täysin luihuisten syytä, ja että he olisivat yrittäneet laittaa kaiken Omppulin niskoille.

[Pufpaf]
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja Nat » La Tammi 12, 2008 9:07

Sairaalasiivessä:
Gustaffsson katseli sairaalasiiven seiniä kyllästyneenä ja välillä hytkähtäen(johtuu siis siitä myrkystä). Oli iltahämärän aikaa ja matami ei päästänyt enää ketään sairaalasiipeen vierailemaan. Mainittakoon että Gustaffsson oli ainut potilas sielä eikä hänellä ollut ketään juttukaveria lähettyvillä. Aikaisemmin päivällä matami Pomfrey oli määrännyt hänelle viikon sairaalasiipeä, vaikka Gustaffsson oli kuinka väittänyt vastaan(:D). Gustaffsson ajatteli Omppulia kaikessa hiljaisuudessa maatessaan sängyllä kädet ristissä rinnan päällä. Hän ei ollut nähnyt tyttöä moneen tuntiin ja pohti miksiköhän ei.

Puuskupuhien oleskeluhuone:

Pörri ja kaikki muut pommittivat Omppulia edelleen kysymyksillään ja Omppuli vastaili niihin parhaansa mukaan. Hän oli iloinen kun kukaan ei syyttänyt häntä myrkytyksestä ja he haukkuivat aina välillä luihuisia siksi itsekseen *kröhöm*. Omppuli mietti mielessään Gustaffssonin kohtaloa ja painoi mieleensä että kävisi huomenna tämän luona vierailulla. Samalla hän sattui katsomaan kelloa. Se oli jo 21.30.
"Hei, anteeksi. Pääsisinkö jo makuusaliini, sillä kello on jo suhkot paljon ja huomenna on vieläkin koulua", Omppuli sanoi luoviessan tietä portaille.
Muut vaikenivat, paitsi...
"Hei, eikös se poika, joka myrkytettiin ollut sinun poikaystäväsi?" Kuului takkatulen läheisyydestä jonkun suusta.
Omppuli lehahti punaiseksi eikä hänen tarvinnut vastata sillä vastaus näkyi jo hänen kasvoillaan.

Luihuisten makuusalissa:
"No oletko jo puhunut Cissylle sunnitelmastamme?" Sieppeli kysyi Zenzibarilta.
"Itse asiassa se on jäänyt vähän taka-alalle kun on ollut näitä ongelmia lähes koko ajan", Zenzibar vastasi ja painoi mieleensä, että kysyisi asiaa Narcissalta lähipäivinä.
"Pitäisi vielä se korpinkynteläinen pokakin saada vaikenemaan, jos se edes tietää jotain. Sehän on jo osoitanut kuinka tyhmä osaa olla", Gertsi puuttui puheeseen.
Kuului hyväksyvää mutinaa.

Korpinkynnen oleskeluhuoneen sohva, jossa on kaksi ihmistä:
"Otatko vielä toisen pullon?" Sepe kysyi maatessaan sohvalla tyytyväisenä ja lievässä humalassa.
"Voisimpa ottaakin. En ole ikinä ajatellutkaan, että tuliviski on näin hyvää. Minne muuten muut hävisivät?" Sooda kysyi silittäessään Sepen hiuksia.
"Halusivat varmasti jättää meidät hienotunteisesti kahden. Ihmettelen suuresti että miten me nyt tänne jäimmekään ja mistä hankit nämä pullot? En yleensä juo..." Sepe sanoi ja kohottautui suutelemaan Soodaa.
Tyttö punastui eikä vastannut, sillä ajatteli sen kuulostavan hieman "epä-urheilijamaiselta".
Takkatuli rätisi aika ajoin ja hiljalleen Sepe ja Sooda vajosivat sylikkäin uneen. Aamulla heidät tultaisiin löytämään krapulassa ja sekaisin. Kailey lipui kaksikon ohi omissa maailmoissaan makuusaleja päin.(muhahaa, siitäs sait sooda(ei mitään kostomieltä mut ihan hupina vaan)).

Korpinkynnen makuusalissa:
"Miksi juuri hän lähti?" kuului itkuinen ääni kynttilän valossa.
Nat katseli valokuvia itkien. Velhovalokuvat liikkuivat ja joskus niiden hahmot säntäilivät pakoon kyynelpisaroita. Tyttö käänteli hiljalleen sivuja ja lopulta löysi Albumin puolivälistä kuvan jossa oli hänen perheensä. Sielä hymyilivät Natin pitkä ja parrakas tumma isänsä, joka piti hänen kaunista ja kiharahiuksista äitiään kädestä. Nat itse hymyili pitäen kättään identtisen kaksosensa olkapäällä. Kuva oli seepiansävyinen ja hieman rypistynyt. siinä Nat itse oli n. 10 vanha.
"Miksi Teresa kuoli? Miksi minä jäin yksin puolikkaaksi jääneenä? Olisimpa sairastunut siskoni sijasta. Miksi juuri minulla on mahdollisuus parantua tästä taudista, jonka hoitoon menee puoli vuotta? Olen niin yksin..." Nat sanoi muistellessaan menneitä.
Häntä alkoi väsyttää ja pamauttaessaan nahkakantisen ja suuren albumin kiinni hän huojahti hiukan. Hän työnsi albumin matka-arkkuunsa ja huomattuaan valokuvan jääneen hänen käteensä, hän taikoi sen ympärille puiset kehykset ja asetti sen yöpöydälleen. Nat kuuli oven avautuvan ja ennen kuin henkilö astui sisään oli Nat sammuttanut valot ja teeskenteli nukkuvansa.(henkilö: Kailey) Se epäonnistui hiukan kun hän itki hiljaa tyynyään vasten pienesti niiskuttaen, mutta Kaiely ei huomannut sitä...

//Älypitkä jatko ja sip ja Sooda vaan motkottivat mua kiirehtimään. Kaikenlaista Draamaa tuli kirjotettua//
Avatar
Nat
Logotaiteilija
 
Viestit: 377
Liittynyt: La Elo 25, 2007 7:23
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja Omppuli » Su Tammi 13, 2008 9:46

Aamulla Omppuli käveli aamiaiselle laukku olallaan. Omppuli näki matkallaan sudenpennun, jolla oli selvä virnistys kasvoillaan. Omppuli pysähtyi. Omppuli vetäisi taikasauvan hiljaa esille ja laittoi sen selkänsä taakse. Sudenpentu käänsi Omppulille selkänsä ja lähti poispäin. Omppuli toimi ja tainnutti sudenpennun. (Kun Omppuli oli hävinnyt kaksintaistelun Zenzibarille, hän halusi opetalla tainnutus-loitsun) Omppuli virnisti tyytyväisesti ja meni sudenpennun luo.
"Nyt sinä lähdetkin minun mukaani", Omppuli kuiskasi tajuttomalle sudenpennulle. Tämä oli myöhästymisen arvoista. Omppuli kuljetti sudenpennun aika tilavaan siivouskomeroon ja lukitsi oven taitavalla lukitusloitsulla. Sitten Omppuli herpaannutti sudenpennun sylissään ja tiputti sen lattialle. Sudenpentu katsoi vihaisesti Omppulia ja muuttui samassa Zenzibariksi. Omppuli näytti erityisen tyyneltä, vaikka Zenzibar menikin heti ensimmäisenä oven luo ja koetti avata sitä eri loitsuilla. Omppuli virnisti tyytyväisesti.
"Eikö aukea?" Omppuli kysyi ivallisesti.
"Oliko sinulla jokin erinomainen syy tuoda minut tänne?" Zenzibar kysyi.
"Olihan minulla. Katsos kun, tiedät ehkä että minä olen aika perillä asioista. Kuolonsyöjät, teidän pikkuiset ystävänne ja se niiden pääpomo", Omppuli aloitti. Zenzibar valahti kalpeaksi. Omppuli hymyili tyytyväisesti.
"Lordi Voldemort", Omppuli lausui nimen ilman värinääkään. Zenzibar hätkähti.
"Kuinka sinä uskallat sanoa hänen nimensä?" Zenzibar kysyi.
"Olisi tuhlausta käyttää tiedät-kai-kuka nimitystä, vaikka tietenkin käytän sitä nimitystä poikaystäväni ja ystävieni seurassa, mutta sinulle voin sanoa hänen nimensä", Omppuli sanoi ja oli hiukan punehtunut kun oli mainninnut Gustaffssonin.
"Tiedät liikaa", Zenzibar totesi aivan yksinkertaisesti ja kaivoi taikasauvansa esiin. "Sinun on unohdettava." Omppuli katsoi Zenzibarin sauvaa ja pudisti päätään. Omppuli tarttui Zenzibarin sauvaan ja yritti saada sen väkisin, Omppuli huomasi sen pian mahdottomaksi ja sitten kiskaisi sivulle päin. Kuului pieni naps ja sauva oli katki. Zenzibar kiljaisi raivosta ja tarttui Omppulin kurkusta kuristusotteen. Omppuli osoitti Zenzibarta ja kähähti:
"Irtijo." Zenzibarin kädet lennähtivät äkkiä pois ja Zenzibar puhalteli niitä aivan kuin niitä olisi polttanut. Omppuli avasi oven ja vilkutti Zenzibarille.
"Ala käyttäytyä paremmin. Minun kimppuuni ei hyökätä, sillä kuten varmasti olet huomannut kaikki ei ole siltä miltä näyttää", Omppuli sanoi ja lähti.
Three stages of life:

1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death
Avatar
Omppuli
Kärpässieni
 
Viestit: 739
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 9:17
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Sepe » Su Tammi 13, 2008 10:58

Aamun ensmimmäisellä tunnilla kaikki Korpinkyntiläiset luulivat Sepen valittavan päänsärystä, mutta eiväthän he tienneet, että tuliviskipuollossa olikin ollut ihan tavallista vettä. Sepe vain teki ethtäviään Sooda vierellään. Nat taas näytti masentuneelta ja hänen kädet tärisivät niin, että kirjoituksesta ei tullut mitään. Pian MacGarmiva sanoi Natille, että tämä poistuisi luokasta rauhoittumaan jonnekkin. MacGarmiva oli melko uusi opettaja, mutta sitäkin tiukempi tyyppi.

Siivouskomerossa:

Zenzibar hakkasi ja potki ovea minkä voimiltaan pystyi. Pian hänen varpaitaan särki ja rystyset sun muut olivat verta täynnä. Kellot pirisivät ja porukkaa rynnisti komeron ohi. Zenzibar kajautti raivoissaan:
"PERKELE AVATKAA!!!" Oven takaa kuului puhetta ja tuttu ääni:
"Zenz sinäkö siellä?" Se oli Sieppeli.
"No minäpä täällä," Zenzibar vastasi melkein itkien kivusta ja helpotuksesta ja raivosta.
"Väisty oven tieltä!" Sieppeli huusi. Zenz teki työtä käskettyä ja pian ovi räjähti sijoiltaan.
"Kätevää," Zenzibar sanoi katsellen oven sta lentäneitä puun palasia ympäri käytävää ja komeroa.
"No se nyt oli ihan iisi loitsu. Pitää vain sanoa pommitus ja tehdä tälläinen jännä sauvan liike," Sippeli sanoi ja heilautti sauvaansa jännästi. Samalla hän vahingossa räjäytti viereisen seinän.
"Eipä hyödytä minua. Minulla ei ole enää sauvaa," Zenzibar sanoi vihaisena.
"MITÄH?" Sieppeli huudahti.
"Se Omppuli katkaisi sen," Zenzibar sanoi Sieppelille.
"Käydään etsimässä sen palaset tuolta," Sieppeli sanoi ja osoitti komeroon. Tehtävä tulisi olemaan hankala sillä komero oli täynnä puunsälää.
Raimo
Avatar
Sepe
Sieni
 
Viestit: 866
Liittynyt: La Elo 25, 2007 11:50
Paikkakunta: Maailmon ääres. Näi se vaa ö.

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Su Tammi 13, 2008 12:04

Lopulta tytöt luovuttivat etsimisen löydettyään edes sauvan käsiosan. Sieppeli otti oman taikasauvansa esille.
"Tulejo Zenzibarin taikasauvan loput osat!" Hän huudahti. Puukasa alkoi liikahdella ja sieltä lensi Zenzun taikasauvan kärkiosa.
"Entistus." Sieppeli yritti ilman minkäänlaista vaikutusta.
"No, pitää käydä viikonloppuna ostamassa uusi.." Zenzibar huokaisi. Käytävällä ei pitkään aikaa ollut kävellyt ketään sillä tunnit olivat alkaneet.
"Pitäisikö meidän mennä tunnille vai kertoa jollekkin?" Sieppeli kysyi. Zenzibar mietti hetken.
"Menetkö mielummin loitsutunnille, jossa opetellaan asioita joita me osaamme jo, vai yritätkö saada Puuskupuhin pahempaan pulaan missä hän on jo?" Zenzibar sanoi.
"Niin totta.."
"Etsitään Kuhnusarvio, hänellä ei pitäisi olla nyt tuntia ja kerrotaan. Kyllä hän uskoo meitä, vaikkakin alkuvuoden sähläykset varjostavat käyntiämme hänen luonaan." Tytöt lähtivät niiden sanojen jälkeen etsimään professoria.

Silläaikaa sairaalasiivessa Pomfreyllä oli ongelma. Myrkky jota Gustaffsson oli juonut, oli lähtenyt vaikuttamaan ja poika luuli itseään todellakin teepannuksi.
"Pifpuf." Hän virkkoi kun Pomfrey yritti saada häntä kiinni juoksentelemasta ympäri huonetta.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja Omppuli » Su Tammi 13, 2008 12:46

Juuri silloin Omppuli tuli sairaalasiipeen sama virne huulillaan kun oli hajottanut Zenzibarin sauvan, mutta hän vakavoitui kun näki Gustaffssonin juoksevan ympäri huonetta matami Pomfrey perässään. Gustaffsson päästeli varsin outoja ääniä. Kuten: Pif! Pufpuf! Paf! Matami Pomfey sai viimein Gustaffssonin kiinni ja sanoi muutaman sanan ja Gustaffssonin ilme valahti tyhjäksi. Matami Pomfrey ohjasi Gustaffssonin takaisin sänkyynsä. Sitten Gustaffsson ravisti päätään ja hän näki Omppulin, joka nojaili ovenpieleen epäröivänä. Matami Pomfrey viittasi hänet sisään.
"Saat olla hänen luonaan viisi minuuttia", matami Pomfrey sanoi ennen kuin meni toimistoonsa. Omppuli kiiruhti Gustaffssonin vuoteen viereen.
"Olen niin pahoillani, en tiennyt että siinä olikin myrkkyä!" Omppuli parahti.
"Tiedän. Zenzibar vaihtoi pullot", Gustaffsson sanoi. Omppuli näytti ensin vihaiselta sitten hän virnisti.
"Eiköhän Zenzibar saanut ihan oman opetuksen, mutta toiste en uskalla tehdä niin. Halusin vain kostaa sen kaksintaisteluhäviön", Omppuli sanoi ja suuteli Gustaffssonia, joka oli aivan ymmällään. Suudelma loppui pian. Omppuli silitti Gustaffssonin hiuksia.
"Luihuisten vakoileminen ei ole helppoa, emmekä enää yritä sitä, sillä en tahdo sinua enää tänne", Omppuli sanoi ja hänen silmänsä leimusivat hetken ennen kuin kirkas sininen palasi taas niihin. Matami Pomfrey saapui taas hätistelemään Omppulia. Omppuli antoi Gustaffssonille nopean suukon ennen kuin lähti.
Three stages of life:

1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death
Avatar
Omppuli
Kärpässieni
 
Viestit: 739
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 9:17
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Zenzibar » Su Tammi 13, 2008 1:21

Kuhnusarvio löytyui helposti ja Zenzibar sepitti hänelle loistavan tarinan.
"Opettaja! Yksi puuskupuhi kävi kimppuuni ja syytti minua täysin aiheettomasti sen Gustaffson-paran myrkyttämisestä, vaikka minä uskon että hän itse oli sen takana, kun sen myrkin poikaparalle antoikin. Lisäksi hän luulee, että olen muka susi-animaagi, koska harjoittelin juuri eläinmuodonmuutostani, jossa olen edennyt todella pitkälle. Hän lukitsi minut komeroon -Sieppeli voi todistaa- ja katkaisi sauvani, katso!"
Zenzibar selitti nopeasti, ja tekoitkua tuhertaen.
Kuhnusarvio katsoi Zenzibaria ensin ymmällään ja taputti tätä sitten lohduttavasti. Olihan Zenzibarin isä kuitenkin todella arvovaltainen velho, ja hänen äitinsä oli ollut Kunusarvion lempioppilas. Tyttökin oli todella hyvä liemissä.
"Puhun tästä rehtorille, voit olla varma, että minä saatan sen ilkeän Puuskupuhin tästä vastuuseen tyttöseni! Älä huoli. Ja näytäpäs sitä sauvaasi, minä tutkin sen ja lähetän Ollivanderille viestin, niin saat uuden sauvan varmastikin viimeistään perjantaina."
Zenzibar hymyili valoittavasti. "Kiitos, professori. Te olette aina ollut lempiopettajani. Olen pahoillani niistä alkuvuoden kahnauksista, tiedäthän, kun olin niin innoissani taas kouluun pääsystä... siinä sitten sattui kaikenlaista. Anteeksi..."
Kuhnusarvio hymyili. "Älähän nyt, kaikillehan joskus sellaisia sattuu, olen varma ettet halunnut tosissasi loukata ketään. Menkäähän siitä tunnille, minä hoidan tämän."
Sieppeli ja Zenzibar lähtivät virnistellen Kuhnusarvion luota.
Sieppeli nauroi. "Se vanha kääkkä uskoi kaiken mitä selitit!"
"Tottakai." Zenzibar hymähti, mutta hän näytti kalpealta ja mietteisiinsä vajonneelta.
"Mikä on?"
Zenzibar huokaisi. "Minä... minun täytyy lähettää yksi kirje..."
Sieppeli näytti kummastuneelta. "Mitä sitten? Kenelle?"
Zenzibar nielaisi. "Pimeyden Lordille."
Sieppeli veti terävästi henkeä. "Zenz, oletko varma? Tai siis, tiedäthän sinä mitä mieltä Hän on, jos ... siis.."
Zenzibar nyökkäsi. "Omppuli ei taida olla sitä miltä näyttää. Hän uskaltaa sanoa Lordin nimen ääneen, ja osaa enemmän, kuin mitä on antanut näyttää... Lordin on saatava tietää..."

Myöhemmin illalla tähtitornissa

Zenzibar tuijotti yhtä ja samaa kirjettä, jota oli katsonut varmaan kymmenen minuuttia. Hän yritti nähdä sen Pimeyden Lordin silmin ja varmistua siitä, että hän teki oikein.
Lopulta hän kutsui pöllönsä Zeriin, alas ja sitoi kirjeen hänen jalkaansa. Kirjeen päällä ei lukenut mitään, mutta hänen pöllönsä tiesi kyllä minne mennä.
"Vie tämä mestarille, jooko? Ja palaa heti takaisin, hän antaa vastauksen, jos antaa, mutta älä jää odottamaan sitä, ethän?"
Pöllö huhuili vaimeasti ja lensi ulos tähtitornin ikkunasta tärkeä kirje mukanaan...
Zenzibarin nähtiin seisovan siinä ikkunassa ilta yhdeksään asti.

***
Pimeyden Lordi, herrani,
eräs Puuskupuh, Omppuli nimeltään, tietää enemmän, kuin antaa ymmärtää. Hän uskaltaa sanoa, Teidän, nimenne ääneen ja on yrittänyt vakoilla meitä yhden Korpinkynteläisen, Gustaffsonin avustuksella. He epäilevät jo meitä junaonnettomuudesta.

Odotan ohjeitanne,
palvelijasi, Zenzibar


***

[Omppu #&/¤#, menit rikkomaan mun taiksauvan!! murrr...]
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

EdellinenSeuraava

Paluu Jatkotarina-arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron