Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 2

[Nimue]

He ilmiintyivät Gustaffssonin ja Sieppelin luokse, ja Sepe esitteli ylpeänä hirnyrkkejä. "Niin.. Ihan itse sain ne.. Kyllä." Hän rehenteli Pörrille, joklla kuitenkin oli vain italiailaiset mielessään. "Kuunteletko sinä edes?" Hän kysyi, ja Pörri tuntui havahtuvan. "Joo, ilman muuta.. Hän sanoi hajamielisesti. Sepen mulkoillessa häntä, Zenzibar mulkoili huntua, ja taisi muistella pilalle menneitä häitään. Draco otti häntä kädestä, ja silitti Zenzibarin mahaa. Zenzibar toljotti häntä, ja rähähti nauramaan vedet silmissä. Draco katseli häntä hämmentyneenä. Gustaffsson puhui: "Kuka tuhoaa hirnyrkit?" Zenz nosti päänsä ja viittasi. "Minä.. minä MINÄ!!" Hän huusi ja seisoi kivettyneenä paikallaan, ja mumisi jotain siihen suuntaan kuin ; "Pilasi hääni.. Minä kyllä kostan, kostan!" Draco katsoi hämmentyneenä vaimoaan. "Entä tämä?" Hän nosti kannua hiukkasen. "Minä voin." Harry oli tullu esiin, kädessään samanlainen miekka kuin Gustaffssonikllakin oli. Hän survaisi sen kannun läpi, ja heitti miekan Zenzille. Tämä yritti silpoa huntua, mutta sen silsältä kuului niljaista naurua. "Täh?" Hirmu ihmetteli. "Tämä ei toimi.." Sieppeli henkäisi, ja kohotti olkapäitään. "Entä jos mennään vaan nukkumaan, ja katsotaan sitä huomenna?" Omppuli ehsotti, ja kaikki vetäytyivät nukkumaan, paitsi Zenzibar, joka jäi istumaan kivelle, ja selitti, että vartioi kannua. Kun kaikki olivat nukkumassa, kuului huutoa. "SINÄ.. SINÄ.. MITEN VOIT TEHDÄ NÄIN MINULLE?!?" Tuttu ääni huusi, joka paljastui..

[Gustaffsson]

...Zenzibariksi.
"Olet pettänyt Pimeyden lordin, Zenz. Olen erittäin, erittäin pettynyt sinuun" kuului miesääni. Kaikki hyppäsivät sängyistään ja juoksivat äänen luokse. Zenzibar makasi maassa ja tuijotti taikasauvaa, jolla hänen isänsä osoitti häntä.
"Et saa tehdä tätä! Et saa!" Zenzibar huusi.
"Lopeta heti!" huusi Draco osoittaen Zenzibarin isää sauvallaan.
"Ja toinen petturi" Zenzibarin isä sanoi välinpitämättömästi.
"Eikä kahta kolmannetta" Gustaffsson sanoi hänen takaansa.
"Tulitko viimeistelemään sen mikä meiltä jäi kesken, Gus?" Zenzibarin isä kysyi.
"Siihen ei ole nyt aikaa" Gustaffsson totesi.
"Boot boot bot bot bot" Zenzibarin isä sanoi ja leikki kanaa.
"Minä sinulle botit näytän" Gustaffsson sanoi ja veti miekkansa esiin.
Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu
Gustaffsson kompuroi kivusta.
"Miekkaan... hukkuu... tarttuu... pakko... loppua..." hän sanoi.
Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu
Tajuamatta mitä hän teki hän otti miekan ja työnsi sen oman kylkensä läpi.

[Nyt saatte päättää mitä minulle tapahtuu... Joka tappaa minut saa bannit... no ei nyt sentään! Mutta en silti haluaisi kuolla]

[Omppuli]

"Mitä hän tekee?" Sieppeli kirkui ja meni Gustaffssonin luo, joka hoki:
"Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu..." aina vain uudestaan.
"Hakekaa parantaja!" Sieppeli kiljahti niin että kaikki hätkähtivät. Omppuli kompuroi ulos ja lähti hakemaan apua.
"Miksi teit näin Gustaffsson?" Sieppeli itki ja katsoi kauhuissaan verilammikkoa, joka oli alkanut kertyä hänen ja Gustaffssonin väliin. Omppuli saapui hämmästyttävän pian huohottaen ja pidellen kylkiään 10 parantajaa mukanaan. Sieppeli väistyi ja parantajat menivät Gustaffssonin luo ja alkoivat parantaa. Zenzibarin isä oli kadonnut.

Kahden tunnin kuluttua Gustaffsson makasi vuoteella siteissä. Hän oli hereillä, mutta erittäin väsyneen näköinen. Ainoastaan Sieppeli sai vierailla hänen luonaan, muut odottivat toisessa huoneessa.
"Miksi sinä teit sen?" Sieppeli kysyi.
"En tiedä. Jokin käski minua", Gustaffsson vastasi.
"Mikä se miekka-juttu oikein oli?" Sieppeli kysyi.
"Se vain soi minun päässäni ja aiheuttaa hirveitä kipuja, luulen että Siilinpiikki on tehnyt jonkun kirouksen tai vastaavan", Gustaffsson sanoi, sitten hänen silmänsä painuivat kiinni ja hän nukahti. Sieppeli painoi suudelman hänen huulilleen ennen kuin lähti.

[Sepe]

"Tehtävä," Suomalainen sanoi.
"Hmm... Lopeta peli kesken," Voldemort sanoi ilkeästi.
"Perhana," Suomalainen manasi ja poistui ringistä.
"Ja Englanti pyörittää (koska suomalainen on ulkona pelistä)... Se osuu Espaniaan," Kuuluttaja huuteli mikkiinsä.
"Totuus vai tehtävä?" Voldemort kysäisi.
"Totuus," Espanialainen vastasi epäröimättä.
"Mitä arvelet WTC:n lentokone terori-iskusta?"
"Helppo. Aika cool se oli. Hups," Espainalainen kertoili ja huomasi yleisön nousevan seisoman.
"Mää tästä lähren, bye, bye," Espanialainen huikkasi ja juoksi karkuun.
"Ja New York on valloillaan," Kuuluttaja fiilisteli.
"Jatkakaa!" Jäljelle jääneet Eurooppa, Australia, Etelä-Amerikka, Aasia ja Afrikkalaiset huusivat.

"Toivottavasti Gustaa selviää," Sepe puhui itsekseen.
"Hän ei ole Gustaa!" Kaikki huusivat samaan aikaan.
"Ai juu, sori."
"Miksi hän teki niin?" Omppuli kysyi.
"Siinä miekassa on jotain mätää," Nat sanoi järkevästi.
"Mistä hän sen edes sai?" Daniel ihmetteli. Samalle Gertsi peruutteli huoneesta ulos.
"Röhöm, Gertsi liittyisitkö seuraamme?" Sooda kysyi ivaa häivähtävällä äänellä.
"Öööh. Yritetään," Gertsi sanoi ja astui kohti huonetta.

[Gustaffsson]

Sieppeli lähti Gustaffssonin huoneesta ja käveli käytävää pitkin. Hän kuuli tuttuja huutoja.
"Miksi minä olisin tehnyt hänelle jotain? Minä ostin sen miekan hänelle joululahjaksi!"
"Niinpä. Oliko hän sitä ennen tehnyt mitään tuollaista?"
"Mitä syytä minulla olisi siihen? Te olette jo kerran haukkuneet minua tappajaksi syyttä ja toivon että toista ei tule!"
Sieppeli käveli lähemmäksi. Gertsi kinasteli muiden kanssa.
"Hei... mitä te huutelette?" Sieppeli kysyi.
"Nuo luulevat että minä yritin tappaa Gustaffssonin" Gertsi tuhahti. Sieppeli kohotti kulmakarvojaan kysyvästi, mutta kaikki häipyivät omille teilleen. Kun Sieppeli näki kuinka Daniel kietoi kätensä Omppulin harteille, hän huokaisi ja palasi Gustaffssonin huoneeseen. Gustaffsson nukkui yhä. Sieppeli istuutui tuolille hänen viereensä.

[Nat]

Samalla Nat luki hyvin harmistuneena Päivän Profeettaa: Don Taledro voitti pullonpyörityksen MM-kisat. Hän edustaa ensi vuoden MM-kisoissa koko tuomaristoa ja saa pian ministeriöltä valtuudet johtaa taikamaailmaa väliaikaisesti....
Juttu olisi jatkunut vieläkin pidemmälle mutta Nat rypisti lehden ja tuhahti kiukkuisena:" Tuollaista jästimoskaa ja outoja myönnytyksiä. Tässä haiskahtaa jokin mukin kuin se Gertsin antama miekka, joka todellakin haisi pahalle."
Nat oli kaivamassa isältään perimiä seitsemän peninkulman saappaitaan mutta sepe oli tulossa lähemmäksi.
"Mitkä hienot buutsit sulla on?"Hän kysyi innoissaan.
"Ne on vain saappaat joilla aion mennä kattelee paikkoja", Nat virnuili salaperäisesti.

Sieppeli katseli Gustaffssonia, kun tämä nukkui vuoteellaan. Sitten huoneeseen astui...

[Seitsemän peninkulman saappaat.Vautsi vau. Aika kätevät heh heh. Mua saa parittaa,ei oo kielletty:)]

[Pörri]

...vanha kotitonttu, joka höpötti itsekseen. Sitten se huomasi Sieppelin ja Gustaffssonin ja poistui nopeasti.

"Mihin te olette menossa?" kysyi Daniel Soodalta, Nimuelta, Gertsiltä, Meenailta ja Pörriltä.
"Niiden italialaisten luo!" Pörri huudahti.
"Se yksi on kyllä ranskalainen. Pierre! Niin upea nimi! Ja hän on myös upea..." Sooda sanoi.
"No mennään jo!" Gertsi huudahti.
"Oletteko varmoja etteivät nekin ole kuolonsyöjiä?" Omppuli kysyi.
"Aivan varmoja! Laitoimme heidän juomiinsa monijuomaliemen vasta-ainetta eikä se vaikuttanut!" Meenai sanoi.
"Haluatko sinäkin mennä katsomaan italialaisia poikia?" Daniel kysyi Omppulilta kun muut olivat menneet.
"En tietenkään! Sinä olet tarpeeksi italialainen minulle!" Omppuli huudahti.
"Hyvä! Minulla muuten on eräs kummin kaiman serkku joka on italialainen!" Daniel sanoi.

"Gustaffsson? Oletko koskaan nähnyt hippokamppia?" Sieppeli kysyi.
"Hippokamppia? Ai sellainen hevosen pää ja eturuumis yhdistettynä kalan takaruumiiseen? En kyllä ole, mutta olen kuullut niistä. Miten niin?"
"Se vain tuli mieleeni"
"Mistä?"
"En tiedä. Varmaan siitä kun ajattelin Välimerta ja niitähän on Välimerellä"
"Haluatko lähteä Välimerelle?"

[Sieppeli]

"Mitäh? Tottakai haluan! Paitsi, että vasta ensi kesänä kahdeksi viikoksi niin sanottuun perhevaihtoon.." Sieppeli sanoi.


"On ne kyllä komeita.." Pörri huokaisi.
"Olet sanonut sen vasta kolme kertaa.." Gertsi huudahti. Samalla Sooda jutteli innokkaasti Pierren kanssa ranskaa.
"En tiennytkään, että osaan näin hyvin ranskaa.." Sooda ilmoitti ja muut hymähtivät vastaukseksi. Italialaisetkin juttelivat innokkaasti keskenään, mutta aina välillä heidän katseensa herpaantui Pörriin ja muihin.

"Onneksi olkoon!" Kuolonsyöjät huusivat yhteen ääneen. Azkapanin juhlahuone oli koristeltu Voldemortin naamoin ja pullonpyöritys kuvin. Itse Voldemort piteli ylpeänä pokaalia kädessään ja hymyili erittäin leveästi. Hän näytti enemmänkin hullulta kuin onnelliselta, koska kuolonsyöjät eivät ikinä olleet nähneet hänen hymyilevän noin leveästi.
"Kiitos, kiitos oi ääliöni." Voldemort kiittelija hyökkäsi nallekarkkien kimppuun. Kuolonsyöjät näyttivät pettyneiltä kun eivät päässeet syömään niitä.

[Gustaffsson]

"Anna mennä Pörri, käy hurmaamassa itsellesi poikaystävä" Gertsi supatti. Pörri kikatti.
"En minä kehtaa" hän sanoi.
"Kyllä sinä kehtaat. Minä tarjoan sinulle pari rohkaisuryyppyä" Gertsi sanoi. Pörri kikatti entistä enemmän ja katseli italialaisia. Sitten hän tarttui Gertsin tarjoamaan pulloon ja alkoi juomaan sitä kovalla innolla.
"No niin, here we go" Pörri sanoi ja lähti kohti italialaisia.


"Mitäs teet?" Omppuli kysyi. Daniel kohotti katseensa lehdestä.
"Luen Päivän Profeettaa... Näköjään on pidetty pullonpyörityksen maailmanmestaruuskisat" Daniel totesi ja pisti lehden syrjään. Omppuli istui hänen viereensä.
"Tehdäänkö jotain?" hän kysyi.
"Niinkuin mitä?" Daniel ihmetteli. Omppuli hymyili.

[Meenai]

Kotitonttu Meenai kaikkoontui paikalle. Omppuli ja Daniel voihkaisivat.
"Olen täällä taas!" Meenai huudahti. "Missä me muuten olemme?"
"Meenai on seonnut", Omppuli supatti Danielille. "Miten se voi kaikkoontua paikkaan, jota se ei tiedä?"
"Ehkä se pitäisi toimittaa kotitonttujen vanhainkotiin", Daniel ehdotti.
"Joo, tehdään se! Vihdoinkin saadaan jotain tekemistä!" Omppuli taputti käsiään.
"Okei, otetaan se kiinni. N-Y-T NYT!"
Omppuli ja Daniel ottivat Meenain käsistä kiinni ja alkoivat raahata huutavaa Meenaita ulos huoneesta.
"Kuulin kyllä mitä te sanoitte! Minä voin kaikkoontua tiettyjen henkilöiden luokse, teidän ilmiintymissääntönne eivät vaikuta minuun! Ja minä olen vielä nuori kotitonttu!" Meenai kiljui.

(Minua saa parittaa!)

[Nimue]

"Älä nyt vastustele, kyllä vanhainkodissa voi olla mukavaakin.." Daniel naurahti, ja he raahasivat Meenaita, kunnes heidän eteensä ilmiintyi kotitonttu. "Dobby! Nämä idiootit meinaavat viedä minut vainhainkotiin!" "Meenai ei puhuu pahaa isännistä, ei puhu!" "Eivät noi ole minun isäntiäni.." Meenai jupisi synkästi. "Minä vain ilmiinnyin väärään paikkaan, vahingossa. Katsos kun, minut määrättiin tänne ja myös yhteen toiseen paikka-" Meenai läppäsi käden suulleen. "Minne?" Omppuli kysyi innokkaasti, ja ravisti päätään. "Ei kerro salaisuuksia, ehen!" Hän julisti, ja tarttui Dobbya kädestä. "Tule Dobby, minulla on sinulle yksi juttu.." Heidän kävellessään pois Omppulin ja Danielin hölmistyneiden katseiden alla, Pörri, Getrsi, Nimue ja Sooda kävelivät paikalle kikattaen hervottomasti. "Mitä se sanoi.. Sano vielä!" Nimue pystyi hädin tuskin sanomaan tuon, sillä hän kikatti vedet silmissä. "Noh, hän sanoi että.." Pörri kuiskasi kaikkien nojautuessa eteenpäin. "Ei kai!" Gertsi kiljaisi. "Pierre oli ihana, hän kysyi minua.." Sooda selitti ujosti, ja punastui. "Hmm, ei se niin hyvännäköinen ollut kuin minun." Nimue sanoi uneksuvasti, ja aloitti raikuvan väittelyn Gertsin kanssa, siitä, kumman italialainen oli parempi. Samaan aikaa Harry, Ron ja Hermione tulivat, ja heillä kaikilla oli nyreä ilme. "Mitä on tapahtunut?" Kirja kysyi heti.

[Nat]

"Voldemort on alkanut aivan naurettavaksi", Hermione tuhahti.
"Ai miten niin?" Nimue kysyi.
Ron oli juuri aukaisemassa suutaan kun Nat pelmahti sisään löysät nahkasaappaat jalassa ja pähkinänruskea, kiharainen hiuspehko sekaisin.
"Mistäs tänne pöllähdit,niinkuin kirjaimellisesti?" Gertsi kysyi kulmat kohollaan.
"Kävin Volkkarin bileissä kattomassa paikkoja", Nat virnuili.
"Volkkari?" sooda kyysi.
"Voldemort= Volkkari tällä hetkellä", Nat vastasi itseensä tyytyväisenä.
"Joo joo mut miten helkarissa sä tänne pöllähit?"sepe tivasi.
"ähän näit ne mun "hienot" buutsit on seitsemän peninkulman saappat. Aika kätsyt" vastasi Nat ylpeänä.

[Gustaffsson]

Samalla kun Nat esitteli buutsejaan ylpeänä, viereisessä huoneessa Sieppeli nukkui tuolilla Gustaffssonin sängyn vieressä. Unessaan hän käveli jälleen lumihangessa kohti poppa-akkaa.
"Viisi hirnyrkkiä jäljellä. Sen jälkeen Voldemort on kuolevainen" poppa-akka sanoi.
"Itse asiassa kuusi. Me emme saaneet huntua tuhottua" Sieppeli totesi.
"Kärsivällisyyttä, kaikki selviää aikanaan... Se on tuhottavissa eräällä liemellä" poppa-akka sanoi.
"Millä liemellä?" Sieppeli tivasi.
"Liemellä joka saa vaikka rakkaimpasi tappamaan sinut" poppa-akka sanoi.
"Tunteettomuusliemi... Hienoa! Eihän se ole keino eikä mikään mennä sinne miekkapellejen keskelle hakemaan sitä ilmiintymisen välimaastosta" Sieppeli sanoi sarkasmia tihkuvalla äänellä.
"Kolmannen hirnyrkin paikan olen sinulle jo näyttänyt... Nyt voin näyttää numerot neljä, viisi ja kuusi" nainen sanoi. Sieppelin eteen ilmestyi kuva pilvien päällä lentävästä linnasta. Sitten se vaihtui ja tilalle tuli Voldemortin uusi käärme. Kuva vaihtui vielä kerran ja nyt ilmestyi valtava lohikäärmeen ja jättiläisen ristisiitos. Sama hirviö, joka oli ilmestnyt tuhotusta hirnyrkistä, Puuskupuhin kupista.
"Linna, käärme ja lohikäärme. Missä ne ovat?" Sieppeli kysyi.
"Linnan nykyinen olinpaikka on Alppien lähistöllä. Käärme seuraa isäntäänsä ja lohikäärme lentelee Azkabanin lähistöillä" poppa-akka kertoi.
"Entä seitsemäs?" Sieppeli kysyi, mutta uni hälveni ja hän hätkähti hereille. Oli jo yö. Ikkunoiden takana oli pimeyttä ja Gustaffsson nukkui. Hän ajatteli kertovansa kaiken aamulla ja nukahti taas, tällä kertaa nähden tavallisia unia.

[Siilinpiikki]

"Ja sitten vakaviin asioihin." Voldemort sanoi, kun kuolonsyöjät katsoivat kaihoisasti tyhjään nallekarkki kulhoon, "Meillä on vielä sota voitettavana."
Kuolonsyöjät havahtuivat ja käänsivät katseensa Voldemorttiin.
"Jättiläiset eivät millään mahdu saarelle, joten joudumme tyytymään peikkoihin." Voldemort jatkoi, "Mutta he saavat hoitaa pientä kaosta muualla."
Voldemort otti esiin kartan, jossa oli Azkaban.
"Vastustajamme hyökkäävät ilmateitse, mutta emme saan unohtaa että heillä on myös laivue olemassa." Voldemort kertoi.
"Miten aiot toimia?" Bellatrix kysyi.
"Lasertykeillä hoidamme ilma hyökkäykset ja merihirviöt hoitavat laivueen." Voldemort vastasi, "Tarpeen tullen ankeuttajat hyökkäävät, peikot ja kuolonsyöjät pysyvät saarella, paitsi ne joilla on luudanvarsi ja osaavat lentää hyvin."
Voldemort piti pienen tauon tunnelman lisäämiseksi.
"Olen myös päättänyt että julistan tästä saaresta oman valtion, kaikki kuolonsyöjät ovat tervetulleita, teidän ei tarvitsisi maksaa veroa, jos teette hyvää työtä." Voldemort sanoi.

[Zenzibar]

Sillä välin Zenzibar nukkui yksin vuoteessaan ja näki painajaista isästään.

"Ei! Et saa tappaa Dracoa!" Hän kiljui.
Zenzibarin isä känsi katseensä tyttäreensä. "Hyvä on, sitten minä tapan.. SINUT!"

"Zenzibar! Herää!"
Zenzibar hätkähti hereille ja läppäsi miestään täysillä naamaan.
"Ai perkele!"
"MIt- Draco! Anteeksi anteeksi anteeksi! Näin pahaa unta isästäni. Luulin sinua häneksi."
Dracon kasvoilla oli outo ilme, joka kuitenkin muuttui pian.
"NO ei se mitään." Draco hieroi poskeaan. "Kulta." Hän kiirehti lisäämään.
"Tule, haluan näyttää sinulle jotain." Draco nappasi vaimoaan kädestä ja nosti tämän ylös vuoteesta. "Pidä tiukasti kiinni kädestäni. Ilmiinnymme sinne minne olemme menossa."
Zenzibar nyökkäsi kuuliaisesti. Pian hän tunsikin jo inhottavan ilmiintymisen tunteen ja hän ja Daco kieppuivat halki pimeyden.

Kuolonsyöjät ylistivät vieläkin Vldemortin voittoa ja Voldemort virnisteli tyytyväisenä.
Yhtäkkiä heidän keskelleen tupsahtivat Draco ja Zenzibar.
"Mitä hemmettiä!" Karjaisi Voldemort samalla kun Zenzibar kirkaisi.
"Ei hätää herra. Se olen minä." Samassa Draco alkoi muuttua. Hän kasvoi pituutta, hiukset muuttuivat mustiksi, Dracon koulukaapu ratkeili ja paikalla seisoi...
Zenzibar järkyttyi niin, että oli pudottaa silmät päästään. "ISÄ?!"
Zenzibarin isä, Zebalka, katsoi kuinka hänen tyttärensä pyörtyi suoraan Voldemortin jalkojen juureen.

[hitsi mikä nimi tuolla minun isällä! xD]

[Omppuli]

[Nyt kun on puhallettu sukulaisetkin mukaan niin miksei muillakin voisi olla vanhemmat]

Omppuli ja Daniel istuivat kaikessa rauhassa mungon aulassa kun äkkiä pöllö lennähti sisään. Se laskeutui sievästi Omppulin eteen. Omppuli tunnisti pöllön heti ja aukaisi pergamentti käärön.
"Apua!" Omppuli vinkaisi ja kirje putosi maahan. Daniel nosti sen ja luki:

Heippulis pikkusisko!

Sinun kannattaisi paeta maailman syvimpään kolkkaan. Äiti ei oikein tykkää että et ilmoittanut minne menet kesäksi etkä ole muutenkaan käynyt missään sukulaistapahtumissa. Hän sanoo että etsii sinut vaikka maan alta ja hän on tosissaan. Hän on tulossa sinne. Koita pärjäillä.

Terveisin isosiskosi
Mandariini

"Mikäs nyt on vialla?" Daniel kysyi kalpeaksi valahtaneelta Omppulilta.
"Et tunne minun äitiäni. Hän on pahempi kuin rouva Weasley!" Omppuli vinkaisi. Sitten tulivat Pörri, Sooda ja Gertsi niiden vieraitten miesten kanssa pyhään mungoon nauraen. Pian pyhään mungoon astui nainen, joka näytti erittäin vihaiselta. Naisen terävät silmät tähyilivät huonetta kunnes se pysähtyi Omppuliin, joka pomppasi pystyyn ja näytti hirveän pelästyneeltä. Omppuli pinkaisi juoksuun.
"Nyt et minulta karkaa, Omppuli!" nainen huusi Omppulin jälkeen ja kohotti taikasauvansa.
"Tulejo minun holttiotyttäreni!" Omppulin äiti kirkaisi ja Omppuli vinkui avuttomana kun taika veti hänet naisen luo.
"Daniel pyydän. Auta minua!" Omppuli aneli. Daniel olisi auttanut mielellään, mutta Sooda pysäytti hänet.
"Minä tahdon katsoa tämän loppuun!" Sooda kuiskasi hykerrellen.
"Minä kuolen", Omppuli vikisi.
"Sitä en yhtään ihmettelisi!" Omppulin äiti kivahti. "Mitä minä olen tehnyt väärin? Sinä juoksentelet pitkin maailmaa kertomatta minulle ja isällesi! Pilaat sukumme maineen! Sinut sietäisi syöttää ankromentalle, vaikka tuskin nekään sinua huolisi! Eikö sinulla ole lainkaan aivoja? Suoritit vain viisi V.I.P:tä! Olet sukumme häpeäpilkku!" Omppulin äiti alkoi saarnaamaan Omppulille, joka kyyristeli äitinsä alla. Sooda naureskeli vieressä. Omppulin äiti siirsi katseensa häneen.
"Oleskeletko sinä tuollaisten roskasakin kanssa?" Omppulin äiti kysyi ja kohotti taas äänensä äärimmilleen.
"No äiti... Katsos kun..." Omppuli takelteli.
"NIIN?"
"Minä...Daniel auta minua!" Omppuli parahti. Daniel tuli Omppulin eteen ja näytti aika vaivaantuneelta.
"No nuorimies. Miten aiot puolustaa kelvotonta tytärtäni?" Omppulin äiti tiukkasi.

"Hyvää työtä Zebalka. Viekää hänet tyrmään", Voldemort sanoi kuolonsyöjilleen, jotka tottelivat heti. Sitten Voldemort iski salamannopeasti kidutuskirouksen Zenzibarin isään.

[Nimue]

Zenzibaria retuutettiin tyrmään, ja hän yritti ilmiintyä monesti, onnistumatta. "Hemmetin ilmiintyimiestot.." Hän manasi, kun häntä vievä mies (Macnair) raahasi hänet yhteen selliin. Hän tömähti kipeästi kiviselle lattialle, ja hieroi selkäänsä. "Kiva nähdä sinuakin. " Hänen viressään istui..

"No kun.. tuota.. Omppuli tarvitsi apua! Joo, kun hän suoritti niin vähän V.I.P:jä, niin hän pyysi minua valmistautumaan ääh.. ööh, tuohon yhtiin kokeisiin! Ja apremmin seuraaviin kokeisiin, ja vuoteen. Hän pärjä tosi hyvin. Erinomaisesti!" daniel höpötti, ja Omppulin äiti piti Omppulista tiukasti kiinni. "Nyt sinä nuori nainen," hän laoitti, ja Omppuli katsoi häntä surkeasti, "palaat välittömästí kotiin, ENKÄ KUUNTELE VASTALAUSEITA!"Hän ärjyi. "Tainnutu!" Daniel oli tähdännyt taian nopeasti Omppulin äitiin, joka nyt makasi tiedottomana maassa. "Anteeksi, ei ollut tarkoitus, mutta kun en vain voi antaa hänen heivata sinua pois!" Daniel halasi Omppulia, joka hymyili pirullisesti. "Olisin voinut tehdä sen itsekin." Omppuli hymyili, ja suuteli Danielia.

Sepe istui tuolissaan tyytymättömänä. Hän heitti pilkallisia silmäyksiä Pörrin, joka istui oman italiaanonsa kanssa toisessa tuolissa. "Näyttää kuin hän tunkisi kieltänsä Pörrin kurkkuun", Sepe ajatteli äreästi, ja kääntyi toisaalle. Sinänsä harmi, koska seuraavassa istui Gertsi, ja sitä seuraavassa Nimue.. Sepe heilutteli päätään.

[Sepe]

Nimue näyttää hyvältä, mutta sillä on Ron. Gertsi taas on vapaa eikä sen pahempi... Sepen ajatukset laukkasivat.
"Mitäs se Sepe unelmoi?" Gertsi kysyi ja hän ja Nimue kikattivat.
"Räkä!" Sepe mutisi ja käänsi katseensa muualle, mutta kääntyikin takaisin Gertsiin ja Nimueen päin.
"Älä kuvittelekkaan!" Gertsi ja Nimue huusivat ja (yllätys, yllätys) kikattivat jälleen.
"Naiset," Sepe mutisi ja poistui.

Sillä aikaa Nat harhaili taas kerran itsekseen käytävillä miettien mailman menoja, kunnes...

Sellissä istui Draco.
"Oi rakkaani!" Zenzibar huusi ja kumartui kohti Dracoa, mutta tämä sanoi: "Ei." Zenzibar ei älynnyt varoitsuta ja millin päässä Dracosta hän lennähti sellin perälle älyttömälllä voimalla.
"Mit hel?" Zenzibar karjaisi.
"Pimeyden lordi sanoi, että tämä ei ole mikään pusu koppi ja tekaisi minulle suoja kilven," Draco sanoi
"Pystyykö sillä murtaa oven?" Zenzibar kysyi järkevästi.
"Yritetty on ja huonoin tuloksin," Draco sanoi harmissaan.
"Olkaas nyt hiljaa ja tulkaa minun mukaani," Sanoi ovensuussa seisova...

[Pörri]

...kuolonsyöjä.
"Juurihan minä tänne tulin!" Zenzibar sanoi.
"No ihan sama, mutta nyt tulette minun mukaani"
"Minä en lähde minnekkään!" Zenzibar huusi.

"Minä nyt tästä lähdenkin!" Pörri sanoi.
"Minne?" Sepe kysyi.
"Italiaan! Roberton kanssa! Palaan viikon kuluttua niin jatketaan sitten sitä hir.. hirjuttujen etsintää!" Pörri sanoi ja poistui Roberton kanssa.
"Pörri lähti Italiaan!" Daniel sanoi.
"Joo, me kuultiin!" Nimue huudahti.
"Minäkin tästä lähden Ranskaan! Pierren kanssa! Pariisiin!" Sooda ilmoitti.
"Lähdetäänkö mekin Gertsi Italiaan kyllä ne pari muutakin italialaista varmasti meidät sinne huolii!" Nimue kysyi.
"Okei! Onhan siellä se... se ihme torni! Joka on vinossa!" Gertsi sanoi ja lähti pakkaamaan Nimuen kanssa.
"Lähdetäänkö mekin Sieppeli Välimerelle?"

[Gustaffsson]

Sieppeli katsoi Gustaffssonia kummissaan.
"Eikö meidän pitäisi tuhota ne hirnyrkit?" Sieppeli kysyi.
"Meille jäisi silti vajaat kaksi viikoa aikaa" Gustaffsson sanoi. Sieppeli hymyili.
"Loma voisi kyllä tehdä terää" hän totesi. Juuri silloin ovi avautui ja Harry astui sisään surullisen ja raivostuneen näköisenä. Hän tärisi.
"Mitä on tapahtunut? Missä Ron ja Hermione ovat?" ihmetteli Gertsi.
"Ron on haavoittunut, mutta hän on kohta kunnossa. Ja Hermione... H-Hermione sai osuman tappokirouksesta." Kuului kohahdus kun kaikki vetivät henkeä yhtä aikaa.
"Sinä pilailet. Etkö pilailekin?" Sieppeli kysyi kauhuissaan.
"En. En pilaile... Voldemort itse tappoi hänet. O-olimme menossa ministeriöön tutkimaan holvikaarta... siellä oli väijytys" Harry sanoi kauhistuneelle yleisölle. Hän niiskaisi ja aikoi vielä sanoa jotain, mutta hän vain lähti huoneesta.
"En voi uskoa tätä" Gustaffsson totesi.
"Hermione... kuollut?" kysyi juuri Danielin kanssa huoneeseen saapunut Omppuli. Kaikki nyökkäsivät surullisena.

[Tapoin Hermionen... surullista, mutta ajattelin laittaa tarinaan jotain todella traagista.]