Pörri tiputti maahan omenan jota oli juuri haukkaamassa. "Siis mitä?! olet pidempi Luihuisten Lorditarta, Pyhistä pyhintä pahista, Zenizbaria?"
Omppuli hyökkäsi nappaamaan tippuvan omenan ja katsoi murhaavasti Pörriin. "Omenat ovat ihania ja pyöreitä ja punmaisia. Eivät sinun heiteltäväksi tarkoitettuja leluja! Ja kyllä."
Pörri katsoi hiukan oudosti Omppuli ja kohautti sitten olkapäitään. "Ihan miten vain Omenatar."
Gustaffson tuli omppulin taaksen. "Omenatar?"
Omppulio kirkaisi, ja pudotti omenan, joka vieri pitkin portaita, ja komastuttaen Voron. Voron hausut repesivät ja niiden alta palastuivat beiget boxerit, joissa oli pinkkejä lentäviä possuja, possujen yllä oli puhekuplat, joissa luki 'Tui tui, äiti on mun sankari!<3'.
Omppuli repesi nauramaan, eikä Gustaffsonkaan pystynyt olemaan vakavana.
Lopulta Omppuli rauhoittui ja muisti olevansa vihainen Gustaffsonille.
Gustaffsonkin muisti asian ja kiiresti selittämään.
"En minä pidä Zenzibarista, en yyhtään! Uskoisit nyt, minulla ei ole minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan!"
Omppuli katsoi häntä hetken kummastuneena ja repesi sitten uudelleen.
"Tottakai minä tiesin, ettet SINä tykkää Pyhästä Lordittaresta! Mutta kun... katsos kun.. minä luulin että... että.. hän tykkäsi sinusta..."
Gustaffson näytti kummastuneelta. "Pyhästä mistä? Ja miksi sinä siitä suutuit?"
Omppuli huokaisi. "Lordittaresta. Ja, katsos kun... Minä taidan vähän rakastaa häntä... Tai siis, minä rakastan kaikkia, ertyisesti Lorditarta, hän kun keksi minulle niin ihanan lempinimenkin, kuten minä hänelle." Omppuli sanoi haaveellisen näköisenä.
Gustaffson oli ihan ulalla. "MInkä lempinimen? mistä sinä puhut?"
"Omenatar. Sen lempinimen hän keksi minulle. Ja minä puhun siitä miten minä rakastan Zenzibaria. Älä ymmärrä väärin, minä kyllä tykkään yhä sinustakin, mutta näin tämä elämä vaan menee... ja minä olen muuten 170cm pitkä. Hähää!"
Tämän sanottuaan Omppuli pyyhälsi pois paikalta, jättäen Gustaffsonin yksin käytävään Voron ja tämän ihanien boxereiden kanssa.
Tähtitornissa...
Gertsi hiipi tähtitorniin ja näki nurkassa istuvan Jaken heti. Tämän hiukset valuivat ihanasti silmille ja tämän siniset silmät tuikkivat kutsuvasti.
"Voi Jake, minulla oli niin ikävä sinua!"
Jake halasi Gertsiä, mutta erkaantui tästä sitten. "Kuulin, että olit pyytänyt kavereitasi listimään minut. Miksi?"
Gertsi näytti kauhistuneelta. Hän ajatteli, että hänen hirviöpuolensa taisi oll asiassa mukana.
"MInä.. keneltä sinä selliasta kuulit?"
Jake katsoi häntä tutkivasti. Ja yhtäkkiä hän tarttui Gertsiä kovakouraisesti käsistä. "Miksi sinä haluat että minä kuolen?!"
Gertsi henkäisi. "Jake, päästä irti. Sinä satutat minua!"
"Niinkö? Sinäkin satuti minua Gee.."
Gertsi silmiin tulivat kyyneleet. Hän ei uskaltanut kertoa pojalla hirviöpuolestaan.
"Jake kiltti, irrota!"
"SATUTUS!"
Jake lensi päin tähtitornin seinää. Gertsi kääntyi hämmästyneenä ja näki vihaisen Zenzibarin oviaukossa.
"Minun ystäviäni, ei satuta yksikään Rohkelikko!" Zenzibar karjaisi ja lähetti lilan taian kohti Jakea.
Jaken silmät laajenivat ja tämä kouristeli hetken tuskissaan, ja pyörtyi sitten.
"Zenzibar! Mitä sinä teit!" Gertsi parkaisi.
Zenzibar hämmästyi. "Mutta hänhän sattutti sinua!"
Gertsin silmät kyyneltyivät. "Hänellä oli syynsä."
Zenzibar katsoi taintunutta Jakea ja arveli tehneensä elämänsä virheen...
[Sain PP:ssä mesessä tehtäväksi kirjottaa jatkikseen kolme asiaa: Huumoria, Jotain odottamatonta ja Draamaa. Toivottavasti kaikkea löytyy

]