Lost-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

[Gustaffsson]

"Saitko sen?" Omppuli kuiskasi Kiralle. Kira hymähti ja nosti pistoolia hiukan taskustaan.
"Miten?" Omppuli kysyi.
"Samalla kun hän haki niitä mangoja" Kira supatti.


"Kohta taitaa sataa" Daniel sanoi. Ja samantien rankkasade saapui ja kaikki juoksivat majoihinsa turvaan. Gustaffsson tarkisti taskunsa omassa majassaan.
"Perhana" hän mutisi. Joko hän oli tiputtanut aseensa tai sitten Kira oli vienyt sen. Hän kaivoi majansa lattiaa ja löysi liinaan tungetun konepistoolin. Hän otti sen ja tunki siihen lippaan. Hän harppoi kaatosateeseen ja hiipi isoimman majan luokse. Hän painoi korvansa varovasti seinää vasten ja yritti kuunnella jotain sateen ropinalta.
"Yksi huolenaihe vähemmän. Hyvin tehty, Kira" hän kuuli Danielin sanovan.
"Helppoahan se oli" Kira sanoi tyytyväisesti.
"Mitä me teemme tälle?" Omppuli kysyi. Gustaffsson kurkisti pienestä raosta. Omppuli piti kädessään hänen pistooliaan.
"Ehkä sinun pitäisi antaa se minulle" Gustaffsson sanoi ja astui oviaukkoon ja osoitti Omppulia konepistoolillaan.

[Kira]

"Sinä!" Omppuli kirkaisi ja veti pistoolin lähemmäs itseään.
"Hän ei anna sitä sinulle!", Sooda sanoi kylmästi ja katsoi Gustaffssonia, "sitäpaitsi sinä kastelet meidän majan"
Gustaffsson kohotti konepistoolinsa ylemmäs ja tähtäsi sen uudelleen Omppuliin.
"Anna pistooli minulle" hän sanoi uudelleen, vaativammin.
"Viivytä häntä" Daniel kuiskasi Omppulille, niin ettei Gustaffsson huomannut.
"Tuota...miksi minun pitäisi antaa tämä pistooli sinulle?" Omppuli kysyi epävarmasti.
"Koska se on minun", Gustaffsson totesi yksinkertaisesti, "Sinä varastit sen!" Hänen katseensa kääntyi Kiraan, joka nosti toista kulmakarvaansa.
"Todista se" Kira sanoi.
"Sinä otit sen. Minä tarvitsen sitä. Te ette" Gustaffsson sanoi ja sylkäisi kohti Kiraa.
"Mihin sinä sitä tarvitset?" Omppuli kysyi ja sormeili pistoolia hermostuneesti.
Gustaffsson hymyili synkeästi.
"Se ei käsittääkseni kuulu teille" hän sanoi.

Samaan aikaan Sieppelin rakentamassa majassa olivat Sieppeli, Nat sekä Paavo ja Matilda. He olivat kaikki sännänneet Sieppelin majaan sateen alkaessa.
"Minä tahdon äidin tänne" Matilda sanoi ja hänen leukansa väpätti.
Nat ja Sieppeli katsoivat neuvottomina toisiaan.
"Me etsimme äitisi" Sieppeli lupasi ja halasi Matildaa.

[Sieppeli]

"Taidan mennä takaisin muiden luokse." Nat ilmoitti ja lähti nilkuttamaan poispäin.

Nat jäi kuuntelemaan ison teltan ovelle, mitä sisällä oikein tapahtui. Selvästikkin joku oli vihainen.
"Parempi antaa se pistooli tänne!" Gustaffssonin ääni sanoi. Nat henkäisi järkytyksestä kun hän avasi oven. Gustaffsson osoitti konepistoolilla Omppulia, joka pistoolia rintaansa vasten.
"Mikä se oli?" Gustaffsson kysyi ja kääntyi äkisti ovelle. Verho lepatti tuulessa. Kun hän kääntyi takaisin, Omppuli osoitti häntä pistoolilla.
"Et sinä osaa ampua tuolla!" Gustaffsson naurahti.
"Mieluummin kuolen kuin annan tämän sinulle!" Omppuli huusi ja salama jyrähti ulkopuolella. Gustaffsson kavahti taakseppäin ja kaatui sitten tajuttomana maahan. Hänen takanaan oli Nat, joka piti kädessään lentokoneen palasta.
"Kiitos paljon!" Omppuli huokaisi ja laski pistoolin osoittamaan maata. Kira porkaisi Gustaffssonin konepistoolin kauemmas. Samalla ulkoa kuului kirkumista.
"Matildan ääni!" Omppuli huusi ja juoksi sateeseen. Sooda ja Kira tulivat mukana, Daniel otti konepistoolinja juoksi sitten perässä.
"Matildaa!" Omppuli huuteli rannalla. Sieppelin teltta oli ollut täysin tyhjä kun hän oli käynyt siellä. Jokin ei ollut kunnossa.
"Omppuli katso!" Sooda huudahti ja osoitti raahausjälkiä hiekassa. Ne johtivat metsään päin. Juuri silloin Sieppeli hoiperteli pois sieltä.
"Ihmisiä... Veivät lapset... En mahtanut mitään.." Hän sanoi ja lysähti tajuttomana maahan.

[Jos tämä kerran on Lost niin pakkohan täällä on olla Othersseja ;D ]

[//Missä vaiheessa Nat ehti lyödä Omppulia??]

[Nat]

Nat kumartui Sieppelin puoleen ja tunnusteli tämän päätä selvästi etsien jotain:"Ilmeisesti huono,mutta voimakas lyönti päähän. Onneksi se vain hipaisi, muuten Sieppeli ei olisi tässä", hän sanoi asiantuntevaan sävyyn.
Daniel oli lähtenyt tarkistamaan lähiympäristön. Omppuli tuijotti Gustaffssonia tarkkaavaisena ja Gustaffsson itse puristi asettaan lujasti rintaansa vasten. Teltassa hallitsi vaitonainen hiljaisuus jonka rikkoi ensimmäisenä Kira:"Öö... Nat saisinko kysyä jotain? Miksi ihmeessä löit Omppulia?"
Nat katsoi häntä tuimasti ja mietti hetken.Lopulta suusta purkautui kiivas mutta asiallinen perustelu:"Ensiksi, ilman Gustaffssonia ja sinua tietysti olisin varmasti Jumalan edessä rukoilemassa polvillani,joten olen teille kiitoksen velkaa.Gustaffssonille hyvitin sen näin ja toiseksi en pidä aseista hirveästi,mutta ne ovat kieltämättä joskus hyödyllisiä koneita. Enkä ehdottomasti halua nähdä jonkun kuolevan,mutta uskoisin että niin tulee käymään. Eikä ikävien vammojen hoitaminen vielä luonnistu. Onneksi osaan edes hoitaa Sieppeliä", hän lopetti hieman surullisena jouduttuaan myöntämää kuinka omasta mielestään alkeellinen on.
Samalla Daniel saapui takaisin telttaan tuoden ikäviä uutisia:" Lapset on viety ja maassa näkyi verta. Pelkään että heille on käynyt huonosti ja etemme näe heitä enää"
Samalla Sieppeli henkäisi kuuluvasti ja kaikki, jopa Omppuli kääntyivät katsomaanhäntä. Silloin Gustaffsson sai tilaisuutensa.
"Noniin Omppuli anna ase minulle ja sinä Daniel lasket sen kauniisti maahan tai tulee rumaa jälkeä!" Mies huudahti määrätietoisena.
"Älä tee mitään hätiköityä Gustaffsson", sooda rauhoitteli.
Kira liikkui melkein huomaamattomasti kohti Gustaffssonia, muttä tämä huomasi sen ja alkoi osoittaa Kiraa aseellaan.
"Lopeta, pyydän", aneli...

[Sieppeli]

ääni ulkopuolelta. Gustaffssonin katse herpaantui jälleen ulos. Kira juoksi ulos katsomaan mitä oli tekeillä. Omppuli ja Daniel menivät perässä ja Gustaffsson ei oikein tiennyt mitä tehdä.
Paavo istui erittäin säikähtäneen näköisenä märässä hiekassa. Omppuli juoksi hänen vierelleen.
"Missä Matilda on?" Hän kysyi heti. Paavo ei aluksi huomannut häntä, mutta sitten huomasi kuka hänelle puhui.
"E.. En min... Ä... Tiedä.." Paavo söpersi, "Mutta, se Sieppeli..."
"Niin, mitä Sieppelistä?" Omppuli kysyi.
"Hän..." Paavo ei saanut lausetta loppuun, kun hän menetti tajuntansa. Nat nilkutti paikalle.
"Erittäin kova kuume, puolustusjälkiä... Ikävä kyllä, hänen tilansa on erittäin vaikea.." Nat ilmoitti hetken kuluttua. Daniel ja Omppuli nostivat Paavon ylös ja kantoivat hänet isoon telttaa. Siellä Gustaffsson odotti ase osoittaen tulijoita.
"Nyt onkin hyvä aika antaa pistooli minulle." Hän asnoi ja nyökkäsi kohti Omppulin taskusta pilkistävää pistoolia. Daniel ja Omppuli laskivat Paavon varovasti maahan.
"Etkö sinä nyt ymmärrä, etten anna tätä sinulle!" Omppuli huusi ja piti kättään pistoolin päällä. Kaikki teltassa olijat olivat täysin hiljaa. Sitten Danielta alkoi naurattamaan.
"Milles sinä naurat?" Gustaffsson tiukkasi ja käänsi konepistoolin osoittamaan häntä. Daniel kaivoi jotain taskustaan.
"ironista kyllä, aseesi ei ole ladattu." Daniel heilutteli Gustaffssonin aseen lipasta. Gustaffsson heitti konepistoolin pois ja nosti maasta lentokoneen palasen, millä Nat oli hetki sitten kolkannut hänet.

[Gustaffsson]

Omppuli nosti pistoolin ja laukaisi kerran. Luoti osui koneenpalaseen vain muutaman millin päähän Gustaffssonin sormista. Hän kirosi ja pudotti aseen.
"Amiksessako olet oppinut ampumaan noin hyvin?" hän kysyi muina miehinä.
"Se ei kuulu sinulle. Ja seuraava osuu silmiesi väliin" Omppuli sanoi uhkaavasti. Gustaffsson nauroi.
"Et sinä mikään murhaaja ole" hän sanoi.
"Toisin kuin sinä" Omppuli sanoi halveksuen.
"En ole koskaan tappanut ketään" Gustaffsson sanoi.
"Ja kanniskelet silti aseita mukanasi?" Daniel kysyi.
"Olen asediileri. En tappaja" Gustaffsson vastasi. Syntyi hiljaisuus.
"No, hyvä on! Pidä se pistooli. Tehdään välirauha. Tuo poika tarvitsee apua" Gustaffsson sanoi.

[Omppuli]

"Niin tarvitsee! Nat, tee jotain!" Omppuli kivahti.
"En minä ole valmis lääkäri!" Nat sanoi epätoivoisena.
"Matilda, Matilda", mutisi Paavo silmät suljettuina.
"Hän tarvitsee otsalleen jotain kylmää", Nat lopulta sanoi.
"Se hoituu helposti. Laitetaan kylmä kääre hänen otsalleen. Sateesta saamme tarpeeksi kylmää vettä", Kira sanoi ja otti taskustaan puhtaan nenäliinan ja meni ulos. Hetken päästä hän tuli märkä ja kylmä kääre kädessään, hän antoi sen Natille, joka asetti sen huolellisesti nukkuvan Paavon otsalle.
"Ehkä meidänkin kannattaisi nukkua", Gustaffsson ehdotti ja oli juuri käymässä makuulle, kun Omppuli esti häntä.
"Sinähän et täällä nuku tai nuku sitten, mutta en vanno että heräät aamulla! Häivy!" Omppuli sanoi uhkaavasti. Gustaffsson näytti yllättyneeltä, mutta meni sitten omaan majaansa.
"Oletko sinä oikeasti Amiksessa?" Nat kysyi. Omppuli katsoi häntä pahasti.
"Olen tietysti!" Omppuli ärähti, laittoi pistoolin huolellisesti taskuunsa, tarkisti että Paavo voi hyvin ja asettui sitten nukkuakseen.
"Gustaffsson ei taida olla ainoa omituinen henkilö tällä saarella", Sieppeli kuiskasi Kiralle, joka nyökkäsi. Kahden tunnin keskustelun päätyttyä kaikki asettuivat nukkumaan. Heillä ei ollut aavistustakaan mitä heille voisi vielä tapahtua.

[Sieppeli]

Aamulla Omppuli heräsi siihen, että katolta tippui hänen naamalleen kylmä vesipisara. Hän huomasi Natin istuvat väsyneen näköisenä Paavon vieressä.
"Etkö sinä ole nukkunut yhtään?" Omppuli kysyi ja nousi istumaan. Nat pudisti päätään.
"En ole voinut. Pojan kuume ei laske." Paavo näytti kalpealta.
"Mikäköhän hänet viidakkoon raahasi?" Nat mietti ääneen.
"Joko alkuasukkaat, tai sitten jotkut jotka olivat meitä ennen täällä. Tai sitten Sieppeli.." Omppuli totesi.
"Miksi Sieppeli sellaista tekisi?" Nat kysyi.
"Sanoinpahan vain.. Oletko muuten katsonut miten hän voi?"
"Juuri äsken.. Hän on melkein kunnossa." Nat totesi. Omppuli nyökkäsi.
"Tänään pitää tutkia koneen hylky uudestaan.." Omppuli sanoi.
"Tällä jalallako?"
"Eikun niillä käsillä." Omppuli nauroi omalle vitsilleen. Nattiakin alkoi hymyilyttää. Hymy loppui pian, kun Paavo alkoi vääntelehtimään. Omppuli hyppäsi ylös.
"Mikä hätänä?" Hän kysyi. Nat kohautti olkapäitään ja yritti hädissään tehdä jotakin. Kira heräsi muiden aiheuttamaan meteliin.
"Huomenta.." Kira sanoi ja haukotteli makeasti.
"Paavo ei voi hyvin!" Omppuli huudahti ja Kira lopetti haukottelemisen. Hänkin hyppäsi ylös.
"Hei olkaa hiljaa, täällä yritetään nukkua!" Sooda mumisi puoliunessa.

[Zenzibar]

[jee lostia! Vaikka sarja minusta onkin hieman tuota.. yliampuva, katson sitä silti! Sawyer on paras xD]

Osa porukasta nukkui vielä tyynesti, kun toiset olivat jo hereillä, yhtäkkiä kauhea kiroilu herätti kaikkien huomion.
"VOI HELVETIN HELVETTI! PERKELE!"
!Mitä vit-?!" huudahti Gustaffson. Muutkin nousivat seisomaan ja katsoivat heitä kohtaavaa näkyä. Heitä kohti käveli mustahiuksinen nainen, joka oli täynnä lävistyksiä ja tatuointeja. Nainen oli omalla tavallaan todella kaunis, mutta hän näytti pelottavalta ja todella vihaiselta. Lisäksi hän oli yltäpäältä veressä, ja hänen kätensä sojotti miten sattuu. Eniten silmiin pisti kuitenkin kivääri naisen kädessä ja puukko toisessa.
Omppuli kaivoi kiirestii aseensa esiin. "Kukahan sinä mahdat olla? Voisitko ystävällisesti laskea aseesi alas?"
Nainen katsoi Omppulia niin murhaavasti, että oli varsinainen ihme, että Omppulissa vielä henki pihisi.
"Ensinnäkään, en tiedä miksi ihmeessä se kuuluisi teille, mutta nimeni on Zenzibar ja jos jollekulle tulee mieleenkään muuntaa se Zenziksi tai joksikin muuksi kammotuksesi, minä ammun sen!"
Kukaan ei epäröinyt hetkeäkään etteikö nainen olisi tosissaan.
"Hyvä on, Zenzibar, mitä sinä täällä teet saisinko kysyä ja mitä sinulle on käynyt?" Gustaffson kysyi ja katsoi plajonpuhuvasti tämän epämääräisesti sojottavaa kättä.
"Olen vieläkin sitä mietlä, että se ei todellakaan kuulu teille, mutta jos todella haluatte tietää, nin minä olin lentokoneessa, kun se piruilainen päätti syöksyä maahan. Putosin keskelle tuota hemmettin pusikkoa, jota myös metsäksi kutsutaan. Valtelin siellä ties kuinka kauan, varmaan kaksi päivää ja törmäsin vähän aikaa sitten villisikaan joka melkein repi käteni irti. Ei teidän joukossanne sattuisi olemaan lääkäriä?"
Toiset tuijottivat naista enemmän kuin ihmeissään. Nianen ei välittänyt heidän epäilevistä katseistaan vaan käveli vaivalloisesti lähemmäs, istui nuotin ääreen ja katsoi tutkivasti kättään, helittämättä kuitenkaan otettaan kivääristä tai puukosta.
Naisen kasvot hehkuivat tulen kajossa ja hän näytti aivan saatanan palvojalta, joka oli juri noussut ylös helvetistä, niin karun näköinen hän kaikkine lävistyksineen tatuointineen ja verisine käsineen oli.
Naienen nosti katseensä kädestään.
"No onko teidän joukossanne sitä lääkäriä, vai oletteko te kuuromykkiä kaloja koko sakki?!" Zenzibar tivasi raivostuneena ja kivun vääristämät kasvot vihaisina hohtaen.
"Tuota..."


[joo, tein itsestäni aikamoisen pahiksen, mutta minkäs teet, kun ne niin viehettävät minua ]

[Kira]

...minä olen" Nat sanoi ja katsoi varuillaan Zenzibaria.
"No se on hienoa! Jätätkö käyntikortin, että voin soittaa teille?" Zenzibar pihisi ivallisesti.
"Aivan, anteeksi" Nat sanoi ja säntäsi hoitamaan Zenzibaria.
"Gustaffsson, tule auttamaan, tarvitsen pari ehjää kättä apuun!" Nat huudahti ja Gustaffsson meni hänen luokseen puhisten jotain 'häiriköistä'.
"Te unohditte Paavon!", Sooda mutisi ja kömpi ulos teltasta, "hän ei voi oikein hyvin"
"Voi herranjestas!" Omppuli sanoi ja katsoi teltan siihen nurkkaan, jossa Paavo kouristeli. Hänen kasvoillaan kimaltelivat hikipisarat hänen mutistessaan jotain aivan käsittämätöntä.
"Tehkää nyt joku jotain! Nat ei voi auttaa meitä, sillä hän hoitaa tuota Zeribarta" Sieppeli sanoi ja katsoi pelokkaana Paavoa.
"Zenzibarta!" Zenzibar kiljaisi tuskissaan toisesta nurkasta.
"Mitä lie" Kira sanoi ja katsoi hänkin kauhistuneena Paavoa.
"Mitä me teemme? Joku, Omppuli, Daniel, Sooda, Kira?" Sieppeli panikoi.
"Kylmää" Kira sanoi äkkiä.
"Aika lämmintä minusta täällä on" Daniel sanoi.
"Hakekaa kylmää" Kira sanoi uudelleen, hieman selvemmin.
"Minä haen!" Omppuli sanoi ja pinkaisi ulos. Parin minuutin kuluttua hän palasi takaisin mukanaan vettä juomapullossa.
"Kaada se hänen päälleen" Sooda sanoi, joka ymmärsi, mitä Kira ajoi takaa.
Omppuli teki työtä käskettyä ja kaatoi veden Paavon kasvoille. Sekunttia myöhemmin Paavo avasi silmänsä.
"Oletko kunnossa?" Sieppeli kysyi ja kumartui Paavon puoleen.
"Sinä!" Paavo kuiskasi ja katsoi Sieppeliä vauhkosti.
"Oletko kunnossa?" Omppuli puolestaan kysyi rauhallisesti.
"Joo, minä..." Paavo sanoi takellellen.
Kaikki katsoivat Paavoa, jonka kasvot kirkastuivat.
"Minä tiedän, missä Matilda on" hän henkäisi ja nukahti siihen paikkaan.

[sooda]

Kaikki olivat hiljaa, kunnes hiljaisuuden puhkaisi Zenzin[off]oli ihan pakko[/off]huuto:"Lopettakaa se kakaran tuijottaminen, ei se katseen voimasta herää! Minulla on tässä käsi varmaan murtuneena, ja te vain seisotte!"
"Ööö... Se on karmaan pois sijoiltaan, se pitää laittaa takaisin..." sanoi Nat varovasti. "No tarvitsetko siihen jotain henkistä valmentaustumista, vai voisitko hotaa sen?" kysyi Zenzibar tekoymmärtäväisellä äänellä, joka kuitenkin tärisi ärtymyksestä ja vihasta. "En ole ikinä ennen tehny sitä, joten en tiedä toimiiko se. Saatan vain pahentaa tilannetta", Nat sanoi nyt varmalla äänellä. "No kokeile, olen valmis ottamaan riskin", sanoi Zenz kuulostaen sotaan lähtevältä sankarilta. "Okei", sanoi Nat, ja otti tukevan otteen Zenzibarin olkavarresta. "Tämä sattuu", sanoi Nat yrittäen peittää epävarmuutta äänessän. Hänen kätensä tarisivät, kun hän väänsä Zenzin kättä, josta kuuluin inhottava naksahdus. Zenz ei päästänyt ääntäkään, vaikka se luultavasti sattui todella plajon. "Parempi?" kysyin Nat varovasti. "Paljon", vastasi Zenz kuulostaen vihdoin vähän vähemmän vihamieliseltä. "No niin, nyt voimme varmaan taas keskittyä Paavoon?" kysyi Sooda. "Miten tajuttoman saa hereille? kysyi Kira Natilta. "Pitää löytää jostain...

[Zenzibar]

[off]sooda// jaahas! vai että tämmöstä peliä[off]

"Jokin todella voimakashajuinen yrtti, joka saa toimittaa hajusuolan virkaa."
Muut porukasta lähtivät etsimään kasvia, kun Zenzibar, Nat ja Kira jäivät leiriin.
Zenzibar yritti liikuttaa vahingoittunutta kättään. Irvistys Zenzin kasvoilla paljasti, että se sattui, mutta vieläkään hän ei päästänyt äännähdystäkään. Nat katsoi hetken Zenzibarin kättä, kunnes hän katsoi Zenzibariin. "Saanko koittaa onko siinä murtumia?"
Zenzibar nyökkäsi.
Nat tunnusteli varovasti kättä olkapäästä ylöspäin. Kyynärtaipeen alapuolella Zenzibar ähkäisi.
"Sattuuko?"
"Hieman. Onko se murtunut?"
Nat paineli kohtaa varovasti ja huoamsi silmäkulmastaan Zenzin purevan huultaan.
"Siinä saattaa ollapieni hiusmurtuma, tai jotain vakavampaa. Se kannattaa lastoittaa." Nat kääntyi Kiran puoleen. "Viitsisitkö etsiä jostain mahdollisimman suoran puunoksan?"
Kira nyökkäsi ja katosi pimeyteen soihtu kädessään.
Zenzibar hellitti viimein otteensa kivääristä jota oli pitänyt koko ajan toisessa kädessään. Nat katsoi sitä kummastuneena. "MIstä sinä tuon sait?"
"Löysin sen-"
Zenzibar selitys hukkui kaameaan kirkumiseen, joka kuului vain pienen matkan päästä heistä...

[sooda]

"ÄÄÄÄÄÄÄÄK!!! Apua!! Minä kuolen! Auttakaa!!Tappakaa se!", kuului huuta ja kaiki rynäsivät heti huutajan luokse, joka paljastui Soodaksi. Hänen vierellään seisoi Daniel, joka oli ollut hänen kanssaan metsassä. "Ei mitään hätää. Sooda va-", daniel alotii, mutta hänet keskeytettiin pian. "Ai ei mitään hätää?!? Täällä oli ainakin viiden metrin pituinenn käärme, ja sinä väität ettei ole mitään hätää!?", sanoi sooda hysteerisenä ja näytti olevan vieläkin suuniltaan pelosta. Muutkin näyttivät pelästyneiltä, mutta Daniel jatkoi kesken jäänyttä lausettaan:"Niin sii se lähti jo pois. Pelästyi tuota huutoa."

[Sieppeli]

"No niin, ja nyt voin hoitaa Paavon kuntoon." Nat totesi tilanteen rauhoituttua ja lähti nilkuttamaan sisälle. Hän pysähtyi juuri ovi aukon edessä.
"Kuka meistä meni metsään?" Hän kysyi.
"Ei kukaan.. Mitenniin." Omppuli kummasteli.
"No kun tässä on parit jäljet sisään telttaan ja ulos samanlaiset." Nat sanoi ja osoitti maahan. Omppuli tuli hänen vierelleen.
"Totta.. Ja ulosmenevät ovat raskaammat, kuin sisäänmenevät."
"Mistäs sinä tuon tiedät?" Zenzibar tiuskaisi. Omppuli kohautti olkapäitään. Nat katsoi sisälle telttaan.
"Voi ei.." Hän totesi ja nilkutti kiireisesti sisälle. Omppuli ei ehtinyt nähdä mitä sisällä oli ja meni perässä.
Sieppeli makasi maassa eikä Paavoa näkynyt missään. Sieppelin pään kohdalla oli pieni verilätäkkö.
"Mitä täällä on tapahtunut?" Omppuli kysyi. Muutkin astuivat sisään.
"Missä Paavo on?" Kira kysyi heti. Nat tutki silläaikaa Sieppelin vointia.
"Elossa, kolkattu jollai kovalla päähän.." Hän sanoi ja huomasi Sieppelin vieressä erittäin tunentun lentokoneen palasen.
"Niin, tai paremmin sanottuna tällä." Hän sanoi huomattuaan siinä verijäljen.
"Mitä, leikitkö olevasi jokin poliisi vai?" Zenzibar kysyi ivallisesti.

[Zenzibar]

Kukaan ei viitsinyt vastata.

Myöhemmin illalla, kaikki loput istuivat tulen äärellä ja miettivät tapahtunutta. Sieppeli ei vieläkään ollut herännyt.
"Miksi ihmessä kukaan varastaisi lapsen? Ja sitten vielä kolkkasi Sieppelin? MInusta siinä on jotkain hämärää."
"Ooh.. mikä huima plajastus!" Zenzibar tokaisi ivalliseen tapaansa.
"Ei pahalla, kuka-lienee-sitten-olitkin, mutta voisitko tukkia turpasi? Ketään ei kiinnosta!" Daniel sanoi Zenzibarille todella ärsyyntyneesti.
Zenzibar ei vähästä hätkähtänyt, vaan tuijotti Danielia päästä varpaisin ja jäi sitten katsoomaan tätä suoraan silmiin. "Yksi: NImeni on Zenzibar. Kaksi: Ei, en voisi. Kolme: Ihan sama se minulle kinostaako ketään. Neljänneksi: Minua han ei tuommoinen keskenkasvuinen pojanrääpäle komentele, joten sinä olet se, jonka tässä pitäisi tukkia turpansa, vai haluatko että teen sen puolestasi?" Zenzibar painotti sanojaan aina joka numeron kohdalla, ja viimeisen lauseen hän sanoi todella tekosiirappisesti.
Daniel aikoi sanoa jotain, mutta puukko, joka oli taas jollain ihmeen konstila löytänyt tiensä Zenzibarin käteen, vei hänen huomionsa ja poika pysyi hiljaa.
Zenzibar hymyili omahyväisesti.
"Mis- missä minä olen?"
Kaikki kääntyi katsomaan 'teltan' suuntaan. "Sieppeli! Olet herännyt!" Nat juoksi heti heränneen potilaan luokse...

[Kira]

"Ei, älä tule lähemmäs!" Sieppeli sanoi ja huitoi käsillään ympäriinsä.
"Mikä hänellä on?" Omppuli kuiskasi Natilta, joka oli pysähtynyt paikoilleen.
"Hän hourii" Kira sanoi ja käveli Sieppelin luo.
"Ei, ei! Matilda! Paavo!" Sieppeli kirkui hysteerisenä, mutta Kira kaivoi taskustaan pienen pullon, kaatoi siitä vähän nenäliinaan ja laittoi liinan Sieppelin naamalle. Hetkeä myöhemmin hän oli tajuton.
"Mitä sinä teit?" Sooda kysyi paniikissa ja katsoi maassa makaavaa Sieppeliä, joka näytti ihmeen kuolleelta.
"Hyvin tehty" Nat sanoi Kiralle ja läimäisi tätä olkapäälle.
"Te tapoitte hänet!" Omppuli ja Sooda huusivat yhteen ääneen ja tarrautuivat toisiinsa kiinni.
"Ei, Kira auttoi häntä rauhoittumaan. Katsokaa, hän hengittää" Nat sanoi ja osoitti Sieppeliä, joka alkoi juuri sillä hetkellä tuhisemaan.
"Se Paavo sanoi että hän tietää missä Matilda on... Saattoiko se olla hourailua vai voisiko hän oikeasti tietää sen...?" kysyi paikalle ilmaantunut Gustaffsson.
"Hän vaikutti olevan järjissään" Sooda mutisi.
"Siinä tapauksessa meidän on haettava Matilda takaisin!" Nat sanoi ponnekkaasti.
"Tuo nainen on mielipuoli!" puuskahti Daniel astellessaan paikalle.
"Minä en ole mikään ´tuo nainen´!" Zenzibar kivahti Danielin takaata. Daniel hyppäsi vaistonomaisesti syrjään.
"Hienoa, kun kaikki ovat koolla on hyvä päättää asioista" Omppuli sanoi ja hieraisi käsiään.
"Äänestetään" Kira ehdotti.

[Sieppeli]

"No.. Minä ainakin äänestän.. Tänne.. Jäämistä.." Sanoi Sieppelin ääni vaivalloisesti. Hän oli makuuasennossa, silmät kiinni, mutta silti hän selvästi kuuli ja ymmärsi kaiken mitä muut sanoivat.
"Kuka muu on tänne jäämisen kannalla?" Omppuli kysyi. Kukaan ei sanonut mitään, kukaan ei viitannut.
"Sori, Sieppeli, taidamme mennä etsimään Matildaa." Zenzibar ilkkui ja samassa Sieppeli räväytti silmänsä auki.
"Ei!" Hän sanoi ja yritti nousta ylös.
"Mitä ei?" Gustaffsson kysyi. Sieppeli yritti nousta ylös, muttei päässyt.
"Ette voi!"
"Etkö muka halua löytää Matildaa ja Paavoa?" Kira kysyi.
"En.. Ups.." Sieppeli läppäsi kätensä suunsa eteen.
"Et?" Kira ihmetteli. Kukaan ei ollut huomannut Danielia joka oli käynyt sillä välin hylyllä.
"Arvatkaa mitä löysin? Matkustajalistan. Nyt voimme tarkistaa, kuinka monta hiljaista hetkeä joudumme pitämään." Daniel iloitsi. Sieppeli pääsi vihdoinkin ylös.
"Ei tarvitse." Hän sanoi ja yritti ottaa listaa pois Danielilta.
"Mutta, yhtä nimeä ei täällä ole. Sieppeliä." Daniel sanoi ja Sieppeli jäi seisomaan paikalleen.
"Mitä?" Kaikki muut sanoivat yhteen ääneen.

[Tähän olen pyrkinyt koko ajan. Kuitenkin, vaikka saarella onkin "Othersseja" ei hankita niitä ärsyttäviä pharman asemia.. Oliko se pharma?]

[Zenzibar]

Sieppeli näytti epäonnistunesti hämmästynyttä naamaa. "Ehkä listasi on virheellinen?"
Daniel katsoi listaansa. "Tuskinpa vain, sillä tämä oli kapteenin tavaroissa."
Zenzibar käänsi tulisen katseensa Sieppeliin, nousi ylös ja painoi vetisen tämän kurkulle. "Kysymy siis kuuluu, Sieppeli, kuka sinä OIKEASTI olet ja mitä teet täällä?"
Gustaffson katsoi järkyttyneisyyttä ja ihailua katseessaan Zenzibariin. "En tiennyt että sinä ihan noin vaaralliseksi käyt, mutta täytyy sanoa, että on sinusta ainakin jotain hyötyä."
Sieppeli katsoi kaikki uhmakkaasti ja piti suunsa kiinni.
Zenzibar otti kiinni tämän ranteesta, ja väänsi.
"Auh!" Sieppeli parkaisi. "Turha minua on kiduttaa! En minä tiedä mitään!"
Zenzibar loi Sieppeliin niin hirveän katseen, että heikompi olisi pyörtynyt. "Niinhän ne kaikki aluksi väittävät. Tiedoksesi vain, että ihmisten kiduttaminen ja tappaminen ei todellakaan tuota minulle minkään näköistä ongelmaa, mutta en viitsisi alkaa tässä kaikkien nähden verta lennättämään, että jos nyt avin kiltisti vastaisit?"
Sieppeli katsoi kauhun sokaisemin silmin Zenzibaria, muttei puhunut vieläkään.
Zenzibar tiukensi otettaan tämän ranteesta. Sieppeli vaikersi.
"Hei! Antakaa naisen olla!"

[Gustaffsson]

Huutaja oli Daniel.
"Minusta täällä on nyt parempaakin tekemistä kun ihmisten kiduttaminen. Ehkä meidän pitäisi pikemminkin etsiä ne lapset" hän sanoi.
"Mutta miksei hänen nimensä ole listalla?" Zenzibar kysyi.
"Jos hän matkusti jäniksenä?" Daniel ehdotti. Sieppeli nieleksi.
"N-niin tein!" Sieppeli huusi.
"Jos hän puhuu totta, ja siitä hyvästä häntä kidutat, entäs sitten luvaton aseiden kantaminen?" Daniel raivosi osoittaen Gustaffssonia.
"Minä en pidä tuosta äänensävystä" Gustaffsson totesi.
"Hei, Daniel on oikeassa. Miten toimimme?" Nat kysyi.
"Minulla on kaksi asetta, Zenzibarilla yksi. Voisimme lähteä hakemaan heidät takaisin kolmen hengen voimalla" Gustaffsson sanoi.
"Just joo, ikäänkuin sinulle nyt ase annettaisiin" Omppuli sanoi ivaa tihkuvalla äänellä.
"Olen ollut useassa eri operaatiossa mukana. Osaan taktiikat, olen tarkka ampuja, osaan käyttää lähes kaikkia tappamiseen tarkoitettuja vehkeitä" Gustaffsson sanoi,
"vai onko parempia ideoita?"

[Kira]

Omppuli mutristi suutaan ja Zenzibar tyytyi mulkoiluun. Daniel sen sijaan näytti kauhistuneelta.
"Te lähdette kolmistaan?" hän ähkäisi suu omenan muotoisena.
"Huvittaako tulla mukaan?" Zenzibar sanoi ääni tihkuen ivaa.
Daniel punehtui lievästi ja pysyi hiljaa.
"Asia selvä, lähdemme huomenna" Gustaffsson sanoi.
"Miksi ei jo tänään", Omppuli sanoi, "mitä nopeammin, sen parempi"
"Olen samaa mieltä" Zenzibar sanoi ja katsoi Gustaffssonia.
"Miksi ei tänään?" Omppuli ja Zenzibar kysyivät kuin yhdestä suusta.
"Koska meidän pitää valmistautua." Gustaffsson vastasi ja lähti kävelemään pois.
"Inhoan, kun hän tekee noin" Omppuli mutisi.
"Joo, se on ärsyttävää. Vai mitä Sieppeli?" Nimue sanoi ja kääntyi kohti Sieppeliä.
"Sieppeli?" Sooda kysyi kummastuneena.
Kaikkien katseet kääntyivät paikkaa, jossa Sieppeli oli äsken ollut.
"Hän katosi" Sooda sanoi oudolla äänellä.
"Ei voi olla totta" Kira sanoi.