[jee lostia! Vaikka sarja minusta onkin hieman tuota.. yliampuva, katson sitä silti! Sawyer on paras xD]
Osa porukasta nukkui vielä tyynesti, kun toiset olivat jo hereillä, yhtäkkiä kauhea kiroilu herätti kaikkien huomion.
"VOI HELVETIN HELVETTI! PERKELE!"
!Mitä vit-?!" huudahti Gustaffson. Muutkin nousivat seisomaan ja katsoivat heitä kohtaavaa näkyä. Heitä kohti käveli mustahiuksinen nainen, joka oli täynnä lävistyksiä ja tatuointeja. Nainen oli omalla tavallaan todella kaunis, mutta hän näytti pelottavalta ja todella vihaiselta. Lisäksi hän oli yltäpäältä veressä, ja hänen kätensä sojotti miten sattuu. Eniten silmiin pisti kuitenkin kivääri naisen kädessä ja puukko toisessa.
Omppuli kaivoi kiirestii aseensa esiin. "Kukahan sinä mahdat olla? Voisitko ystävällisesti laskea aseesi alas?"
Nainen katsoi Omppulia niin murhaavasti, että oli varsinainen ihme, että Omppulissa vielä henki pihisi.
"Ensinnäkään, en tiedä miksi ihmeessä se kuuluisi teille, mutta nimeni on Zenzibar ja jos jollekulle tulee mieleenkään muuntaa se Zenziksi tai joksikin muuksi kammotuksesi, minä ammun sen!"
Kukaan ei epäröinyt hetkeäkään etteikö nainen olisi tosissaan.
"Hyvä on, Zenzibar, mitä sinä täällä teet saisinko kysyä ja mitä sinulle on käynyt?" Gustaffson kysyi ja katsoi plajonpuhuvasti tämän epämääräisesti sojottavaa kättä.
"Olen vieläkin sitä mietlä, että se ei todellakaan kuulu teille, mutta jos todella haluatte tietää, nin minä olin lentokoneessa, kun se piruilainen päätti syöksyä maahan. Putosin keskelle tuota hemmettin pusikkoa, jota myös metsäksi kutsutaan. Valtelin siellä ties kuinka kauan, varmaan kaksi päivää ja törmäsin vähän aikaa sitten villisikaan joka melkein repi käteni irti. Ei teidän joukossanne sattuisi olemaan lääkäriä?"
Toiset tuijottivat naista enemmän kuin ihmeissään. Nianen ei välittänyt heidän epäilevistä katseistaan vaan käveli vaivalloisesti lähemmäs, istui nuotin ääreen ja katsoi tutkivasti kättään, helittämättä kuitenkaan otettaan kivääristä tai puukosta.
Naisen kasvot hehkuivat tulen kajossa ja hän näytti aivan saatanan palvojalta, joka oli juri noussut ylös helvetistä, niin karun näköinen hän kaikkine lävistyksineen tatuointineen ja verisine käsineen oli.
Naienen nosti katseensä kädestään.
"No onko teidän joukossanne sitä lääkäriä, vai oletteko te kuuromykkiä kaloja koko sakki?!" Zenzibar tivasi raivostuneena ja kivun vääristämät kasvot vihaisina hohtaen.
"Tuota..."
[joo, tein itsestäni aikamoisen pahiksen, mutta minkäs teet, kun ne niin viehettävät minua

]