Täydellinen valtakunta JJMSOM

[Omppuli]

Omppuli istui yhä metsässä, mutta oli sentään laittanut tikarin pois. Milerius oli hänen taskussaan ja hän oli juuri ruokkinut sen. Nyt oli kai aika lähteä linnaan, koska hänen täytyi tehdä siellä pari asiaa paperiin liittyen. Omppuli nousi ja lähti pitkän ja uuvuttavan matkan takaisin linnaan, jättäen repun kuitenkin metsään, mutta hän peitti sen sammalilla, jottei sitä löydettäisi.
Pitkän matkan jälkeen oli jo ehtinyt tulla pimeä. Se oli hyvä, koska Omppuli melkein mätkähti maahan väsymyksestä, mutta jatkoi kuitenkin sinnikkäästi. Linnanpihalla Omppuli hiipi vaihvihkaa, mutta törmäsi sitten johonkin, oikeastaan johonkuhun.
"Tsiisus! Kuka sinä oikein olet kun pelottelet tuolla tavalla ihmisiä?" Omppuli kysyi ja hyppäsi kauemmaksi hahmosta. Pimeässä Omppuli alkoi erottaa hahmon piirteitä. Siinä oli vaaleahiuksinen poika.
"Olen Sepe. Olen kuule juossut monta kilometriä. Saanko ruokaa jostain?" Sepe kysyi.
"Mistä minä tiedän, ettet sinä ole kuninkaan leivissä?" Omppuli kysyi epäilevästi.
"Siitä etten tiedä edes missä olen", Sepe sanoi.
"Olet Valtikan ja Kruunun valtakunnassa", Omppuli sanoi pysyen yhä etäällä Sepestä valmiina vetämään tikarin esiin ja mahdollisesti myös tappamaan pojan.
"No voin minä sitä ruokaa itsekin etsiä", Sepe sanoi ja marssi kohti linnaa.
"Et sinä sinne voi mennä!" Omppuli sihisi ja veti Sepen pois linnan edestä, josta alkoi tulla vartijoita.
"Täällä hirtetään niin helposti ihmisiä. Minäkin olen jo sillä listalla. Okei, sovitaan näin. Autan sinua saamaan ruokaa, jos sinä autat minua yhdessä jutussa", Omppuli ehdotti ja Sepe nyökkäsi.
"Okei. Sitten mennään", Omppuli sanoi virnistäen hiukan ja veti Sepen mukanaan takaovelle, josta he menivät nopeasti sisään ja sieltä kellariin, jossa Sepe söi vatsansa täyteen. Omppuli vahti ovea.
"Miksi sinä olet täällä? En ole nähnyt sinua ennen täällä", Omppuli kysyi kädet puuskassa.
"Thulin khaukaa", Sepe vastasi vältellen.
"Ilmeisesti. No niin nyt mennään mennään miekkavarastoon", Omppuli hoputti ja lähti kellarista. Sepe seurasi häntä. He menivät varastolle, jossa oli ritareiden miekat ja kilvet. Sepe katsoi miekkoja silmät suurina ja otti heti yhden ja alkoi harjoitella sillä. Omppuli valitsi miekoista kevyimmän ja laittoi sen huotraan ja laittoi sitten huotran vyötäisilleen. Hän käski Sepeä tekemään samoin.
"No niin. Nyt me ollaan valmiita!" Omppuli sanoi tyytyväisenä.
"Mihin me tarvitaan miekkoja?" Sepe kysyi ihmeissään.
"Puolustautumista varten. Muista, että lupasit auttaa minua. Muuten katkaisen kaulasi. Se nimittäin ei tuota minulle ongelmaa", Omppuli uhkasi ja veti miekan huotrasta ja laittoi sen Sepen kaulalle.
"Okei, okei!" Sepe myöntyi ja Omppuli laittoi miekan pois tyytyväisesti hymyillen.
"Kuljetaan varovaisesti ja hiljaa", Omppuli sanoi ja he lähtivät pois asevarastosta ja hiipivät linnan käytäviä pitkin yläkertaan. Matka ei kuitenkaan sujunut ongelmitta, sillä...

[Sieppeli]

..sillä linnassa oli menossa suuret juhlat, mistä onkin jo puhuttu. Nainen jolta Sepe oli pyytänyt apua lukemisessa oli yksi kuninkaan uskollisista palvelijoista joka oli käsketty ostamaan omenoita, jotenka kuningas oli viestinpuolikkaan nähtyään laittanut paljon vartijoita oville sun muualle. Sieppeli oli sinä päivänä löytänyt oman puolensa vakoojat, mutta he kaikki olivat tyytymättömiä tapahtuneeseen. Sieppeli ei voinut kertoa paperin osan lentäneen tiehensä, joten se jäi tietoon vain hänelle itselleen.

"Ah, kuningas Henhemen (menikö se noin..) mahtavat juhlat, aivann mahtaVAT!" Joku herra sanoi kuninkaalle. Hän ei kyllä huomannut mitään, tunki naamaansa kanankoipia kilpaa poikansa kanssa. Poika oli häviöllä. Kuningasparin tytär taas oli puhumassa kylän tytöille kaikesta hienosta mitä omisti. Tytöt kuuntelivat ja palvoivat hänen täydellisiä vaatteitaan.

"Psst." Sieppeli kuiskasi Annabellille.
"Ai kas, rahvas seurassamme. Mitä asiaa?"
"Tiesitkö, että isäsi pimittää sinulta jotain?" Sieppeli kuiskasi, kapinallisten ja oman puolueensa suunnitelmien mukaan.
"Mitä!" Annabell henkäisi.
"Kannattaa ehkä kysyä häneltä."
"Onko se jotain arvokasta?" Annabell kiinnostui asiasta. Sieppeli nyökkäsi.
"Hyvin arvokasta. Älä kerro minun sanoneen mitään." Annabell lähti heti isänsä luokse. Sieppeli taas luikki piiloon.

"Kultaseni - röyh - ei ole mitään mitä sinulta salaisin." Kuningas sanoi. Samassa Annabell alkoi kiljua. Gustaffsson teki oman työnsä ja työnsi pöydällä veistä lähemmän tyttöä. Noin viiden minuutin sietämättömän kiljumisen jälkeen, Annabell otti sen käteensä JA...

[Sepe]

...ja leikkasi sillä isänsä ruuan poikki.
"Hei kamoon. Nyt mulla on paljon enempi sapuskaa, kuin tolla pojanklopilla," kuningas valitti levitellen käsiään. Kuninkaan poika ahmi kovaa vauhtia rinnalle ja ohi. Kuningas oli hölmistynyt ja passitti Annabelin huoneeseensa. Annabel ei liikkunut minnekkään.
"Nyt jumalauta menet huoneeseesi!!!" Kuningas huusi, nappasi veitsen käteensä ja vei sen tytön kurkulle.
"Liikettä, tai viillän kurkkusi auki," kuningas uhkasi. Annabel juoksi ulos salista. Väkijoukko taputti kuninkaalle joka levitti kätensä kuin kerätäkseen aploodit syliinsä.
"Uskomatonta rohkeutta," eräs sanoi
"Kovin moni ei uskalla uhkailla tytärtään," kuului toisaalta.
"Loistavaa viihdettä"

Sillä välin Annabel kaahasi pitkin käytävää.

Omppuli ja Sepe kuulivat askelten ääniä käytävästä. Omppuli meni paniikkiin.
"Kukaan ei saisi nähdä meitä," Omppuli sanoi salamyhkäisesti ja veti Sepen ahtaaseen luutakomeroon. Oven raosta he näkivät kuinka pieni tyttö juoksi kaapin ohi. Sepe ja Omppuli olivat hetken aikaa viellä kaapissa, kunnes Sepe avasi suunsa.
"Krhm. Älä kuvittele liikoja." Omppulilta meni hetki tajuta mitä Sepe tarkoitti ja tajuttuaan hän työnsi Sepen ulos komerosta.
"Tsiisus," Omppuli sanoi ja pudisteli päätään. "Hyhhyh."
"Heeeeei! En mää nyt niin ruma ole," Sepe sanoi loukkaantuneena. Samassa Sieppeli ryntäsi käytävään nauraen.
"Heheehee. Olisit nähnyt mikä meininki juhlasalissa juuri oli. Kuka hemmetti tuo on?" Sieppeli puhui hengästyneenä.
"Tässä on Sepe. Sain sen mukaan matkaan, kun annoin sille ruokaa," Omppuli sanoi virne naamallaan.
"Mitä sinä ajattelit sillä tehdä?" Sieppeli kysyi toiveikas ilme naamallaan.
"Siis, mitä he*vettiä? Täälläkin ihmiset käyttää ilmeisesti minua hyväkseni, niin kuin kaikkialla muuallakin. Eikö maailmasta löydy yhtään paikkaa jossa ihmisiä ei orjuutettaisi?" Sepe raivosi.
"No onhan se hamppukaupunki," Sieppeli sanoi virnistän.
"Nyt riitti," Sepe sanoi, heitti miekkansa maahan ja poistui.

[Omppuli]

"Heeeetkonen! Olet palveluksen velkaa!" Omppuli huusi ja lähti Sepen perään. Sieppeli kohautti olkiaan, mutta samalla kirosi suunnitelman epäonnistumista. Miksi se Annabell ei tappanut isäänsä, vaikka raivosi kuin viimeistä päivää? Jokin mättäsi ja pahasti. Oliko Annabellkin jossain salaliitossa mukana? Ei sen lellikin aivot sellaiseen riittäisi, Sieppeli tyrmäsi ajatuksen ja lähti purkamaan raivoaan jonnekin.

Omppuli juoksi Sepen kiinni.
"Hei, älä nyt, ihan oikeasti! En tiedä mitä olet kokenut, mutta sinä lupasit ja kiltti, olen todella pulassa", Omppuli sanoi rukoilevasti ja katsoi Sepeä silmiin, ja Sepe näytti miettivän hetken.
"En", Sepe sanoi ja Omppuli kirosi kuuluvasti.
"Ei sitten! Senkin itserakas pas- Hetkinen!" Omppuli huudahti saadessaan älynväläyksen. Hän asteli hetken ees taas ja katsoi sitten Sepeä. Omppuli tarttui Sepeä kasvoista ja suuteli tätä. Se oli erittäin nopea sellainen.
"Suostutko nyt?" Omppuli kysyi toiveikkaasti. Sepellä oli kummallinen ilme naamallaan, mutta tämä pudisti silti päätään. Omppuli huokaisi ja päästi irti Sepen kasvoista ja lähti toiseen suuntaan apeana. Kumma kun ei edes suuteleminen auta... Noh, menen sitten tuomitsemaan itseni kuolemaan, Omppuli ajatteli ja lähti pois.

[Sieppeli]

"On aika siirtyä seuraavaan suunnitelmaan." Sieppeli kuiskasi itselleen. Samassa hän asteli takaisin juhlasaliin. Siellä oli niin tiivis ilmapiiri, että kukaan ei huomannut yhtä palvelijaa. Hän otti käteensä puukkonsa, tähtäsi kunnolla ja heitti sen. Se lensi kauniissa kaaressa ylös ja leikkasi langan, joka piteli kattokruunua ilmassa. Se tippui rymisten alas. Ihmiset kiljuivat, mutta kukaan ei vahingoittunut.
"Ompas tämäkin, aluksi kuningas huutaa tyttärelleen ja sitten kattokruunu tippuu. Mitähän vielä." Joku hienonpi rouva tokaisi. Sieppeli katsoi ympärilleen. Vartijat olivat vähentyneet puoleen alkuperäisestä. Siitä kiitos Kiralle.
"Kaikki seis!" Kuului ääni. Kaikki seisahtui. Nat seisoi keskella kaikkeutta ja piti miekkaansa Annabellin kurkulla. Eikä tämä voinut huutaa sillä Annabellilla oli kapula suussa. Sieppeli irvisti.
"Niin juuri, kaikki seis!" Kuului toisesta suunnasta. Samassa Sieppeli tunsi jälleen kylmän teräksen kaulallaan.
"Hän on yksi pettureistä, joka haluaa syöstä kuninkaan vallasta. Tuolla on toinen!" Kira huusi ja osoitti Gustaffssonia.
"Mitä, minäkö!" Mies huudahti hämmästyneenä.
"Niiin, sinä!"
"Minulla on alibi!" Gustaffsson huudahti.
"Kaikki seis!" Kuului ovenraosta. Omppuli oli saapunut.
"Minä olen se henkilö joka syyllistyi maanpetokseen."
"Hemmetti, saisinko minä sanoa minun asiani ensin!" Nat huudahti närkästyneenä. "Minä olin täällä ensin."
"Etpäs ollut!" Sieppeli huudahti, olisi jatkanut, mutta sulki suunsa. Kuningas nousi seisomaan.
"Mitä täällä tapahtuu?"
"Sovitaanko ettei mitään." Joku sanoi hiljaa hänen takanaan ja kohta hänenkin kaulalleen oli asetettu miekka. Yksi Myrskysataman vakoojista.

[Sepe]

"Tässä on kuulkaa ihan liikaa mietittävää minun aivoilleni," kuningas sanoi närkästyneenä.
"Antakaa minun puhua, tai tyttö kuolee!" Nat huusi silmät suurina.
"Hyvä. Tapa se," Omppuli huusi.
"Joo. Tulisi kerraninkin rauhallista tähänkin valtakuntaan," Sieppeli sanoi välittämättä enää tippaakaan miekasta kaulallaan.
"Tyttö, nyt hiljaa," kuului sieppelin takaa ja miekka siirtyi painamaan Sieppelin kurkkua. Salissa oli menossa kamala sählinki. Kuninkaan poika ahmi yhä ruokaa, Nat yritti selittää jotain omiaan, Omppuli asensi hirttoköyttä itselleen ja salin muu väki vain kiljui ja huusi kauhuissaan.
"Mitä hemmettiä sinä teet?" Sieppeli huusi väkijoukon melun yli Omppulille.
"Asennan hirttoköyden itselleni, jotta muiden palvelijoiden ei tarivtse vaivautua!" Omppuli huusi kurkku suorana.

Sillävälin Sepe asteli käytävää pitkin. Hän oli jo ehtinyt eksyä, sillä ei osannut lukea kylttejä jotka neuvvoivat ulospääsyn. Sepe ajatteli, että Omppulista olisi nyt hyötyä, mutta sitten hän muisti lähteneensä melko äkäisesti matkaan. Ehkä hänen olisi paras vain palata ja auttaa Omppulia. Ainakin hän pääsisi pois linnasta, ja olihan Omppuli ensimmäinen ihminen joka oli tosissaan pyytänyt hänen apuaan.

Saavuttuaan salin kohdille Sepe näki melko karmean näyn. Koko sali oli ihan sekaisin, ja ihmiset tuuppivat toisiaan. Oven suussa kuitenkin oli ehkä karmein näky. Omppuli roikkui hirttoköydesssä. Sisällä Sieppeli karjui kyynelet valuten Omppulille jotain, jota kukaan ei kuullut. Sepe kääntyi ja haki käytävälle jättäneensä miekan ja hakkasi sillä hirttoköyden poikki. Omppuli valahti lattialle ja nousi ylös hengittäen voimakkaasti.
"Mitä hemmettiä sinä säädät?" Sepe kysyi.
"Meinasin tossa... Tappaa itteni," Omppuli sanoi järkyttyneen näköisenä. Salissa, Nat huitoi ja hyppi karjuen jotain murhasta, väkivallasta ja sioista. Sana "sika" herätti prinssinkin huomion ja hän nosti päänsä loputtomasta ruuastaan.
"Sika, missä?" Prinssi kysyi hölmistyneenä.
"Niin. Missä?" Kuningas kysyi.
"Ääliöt!!! AAAAAAGH!!!! TE OLETTE SIKOJA!!!" Nat huusi naama punaisena.
"Älä loukkaa kuningasta," kuului erään vartijan suusta. Hälinän vallitessa salissa, Sepe kysyi Omppulilta:
"Mitä halusitkaan minun tekevän???"

[Omppuli]

"Sinä palasit!" Omppuli huudahti riemuissaan hieroen yhä kaulaansa.
"No pakko kai se on, kun sinä jo meinaat hirttää itsesi", Sepe sanoi katsoen Omppulia kuin tärähtänyttä. Omppuli huitaisi kättään huolettomasti ilmassa.
"Nyt kun salissa on aikamoinen sählinki, se onnistuu helposti. ´Kaikki vartijat ovat juosseet tänne", Omppuli sanoi hymyillen leveästi ja he lähtivät vaivihkaa salista, jossa kaikki karjuivat kuka kenellekin.

Omppuli ja Sepe juoksivat käytäviä pitkin, portaita ylös kunnes he viimein olivat kuninkaan huoneessa. Omppuli melkein hihkui riemusta ja meni kuninkaan kaapille ja aukaisi sen. Kaapista tulvahti Omppulin päälle hirveä kasa papereita, että Omppuli hukkui niiden alle.
"Mitä nämä ovat?" Sepe kysyi ja otti yhden paperin kasasta, josta Omppuli kaivautui ylös.
"Kuninkaan velkoja. Niiden avulla me voidaan syöstä hänet vallasta. Siinä on vähän kaikkia eri petoksia. Me mennään näiden kanssa kylään ja yllytetään kansa kapinaan!" Omppuli selitti ja otti syliinsä täyteen papereita. Sepe otti myös ja he saivat yhdessä kuljetettua kaikki paperit ulos linnasta ja sieltä kylään. Omppuli nousi korokkeelle, jossa tavallisesti kuningas piti puheitaan kylälle. Sepe kumisutti kelloa ja koko kansa juoksi paikalle, mutta sitten kun he huomasivat Omppulin olevan siellä, he huusivat hänelle raivostuneena.
"Miksi herättelet ihmisiä keskellä yötä?" eräs vanha nainen huusi käheällä äänellä.
"Siksi, että te kohta ryntäätte linnaa kohti ja syöstätte kuninkaan vallasta", Omppuli hymähti ja otti ensimmäisen paperin käteensä ja luki ällistyneelle vanhalle rouvalle:
"Kuningas on salakuljettanut Ölmö Kokkosen huitsin nevadaan ja tappanut hänet." Vanhan rouvan kasvot julmistuivat ja Omppuli samantapaisista kuninkaan petoksista muille kansalaisille. Kohta koko kansa oli raivoa täynnä ja he ottivat veitsiä, hakkuita, haravia ja muutamalla oli miekkakin. Ja sitten kansa lähti juoksemaan linnaa kohti suuri kauna kasvoillaan. Omppuli ja Sepe juoksivat heitä hiukan edellä ja kun koko kylä saapui saliin niin salissa näkyi...

[Kira]

Kuningas, kuningatar, Annabell sekä kuninkaan poika seisomassa pelokkaina salin perimmäisessä nurkassa. Suuri joukko kuninkaan sotilaita seisoi heidän edessään miekat käsissään. Seinien vierustoilla seisoi vanhoja leidejä juhlapuvuissaan. Kaksi sotilasta oli vanginnut Natin, joka tarkkaili ympäristöään miettien selvästi pakosuunnitelmaa. Kira piti Sieppeliä vankinaan ja Gustaffsson seisoi hölmistyneenä sotilaiden keskellä. Häntä ei kuitenkaan oltu vangittu, sotilaat silmäilivät Gustaffssonia miettien mitä hänelle pitäisi tehdä.

"Mitä pirua täällä tapahtuu?" Omppuli kysyi lähimmältä vanhalta leidiltä.
"Myrskysataman --" nainen aloitti, mutta äkkiä hän kaatui ja lattia alkoi värjääntymään punaiseksi. Sepen seiväs oli lävistänyt hänet.
"Idiootti, miksi sinä noin teit?" Omppuli tiuskaisi. Sepe näytti kauhistuneen tekoaan mutta äkkiä lattia alkoi täristä ja väkijoukko ryntäsi saliin. Seuraavat minuutit olivat sekavia, kuului sotilaiden huutoa, metallista kalinaa ja kirkunaa. Sepe ja Omppuli nappasivat pienet miekat käsiinsä ja juoksivat pakokauhuisten kyläläisten kanssa kapinaan kuningasperhettä vastaan. Samalla hetkellä tapahtui monta asiaa. Ensinnäkin Natia pidelleet sotilaat päästivät hänestä irti juostessaan puolustamaan kuningasta. Samaan aikaan Gustaffsson taisteli taitavasti miekkansa kanssa ja välillä näytti ettei hän meinannut erottaa vihollista ystävästä, niin nopeasti hän liikkui. Kuningasperhe yritti piiloutua varjoihin ja Annabell näki Natin hyppäävään avoimesta ikkunasta ulos.
"Pidä turpasi kiinni ja kävele" Kira kuiskasi Sieppelille ja piteli miekkaansa tämän kurkulla. He kävelivät taistelevien ihmisten lomassa ulos salista kenenkään huomaamatta.

Äkkiä Omppuli kirkaisi.
"Mitä nyt?" Sepe kysyi ja pujahti pakoon erästä sangen kookasta sotilasta.
Sitten Sepe katsoi tarkemmin, Omppulin paidanhiha alkoi värjääntyä tummanpunaiseksi.
"EI!" Sepe karjaisi.
"O-o-olen k-kunnossa", Omppuli vakuutti ja nojasi seinään, "s-se ei o-ollut kuin p-pieni isku"
"LOPETTAKAA" huudahti...

[Omppuli]

joku vartijoista, mutta se ei tuottanut tulosta. Omppuli kohotti hihansa ylös ja veri valui vuolaana tuhriten mekon punaisilla läiskillä.
"Verta..." Omppuli mutisi katsoessaan haavaansa, joka pulppusi punaista verta. Omppuli vetäisi toisesta hihastaan kaistaleen.
"Sepe, voitko sitoa sen?" Omppuli kysyi hiljaa. Sepe sitoi sen. Verentulo tyrehtyi.
"No jos teitä ei nyt hirveesti haittaa, niin vetäydyn hiukan tästä taistelusta", Omppuli ilmoitti parille vartijalle, jotka odottivat, että hän alkaisi taas tapella. Omppuli juoksi kiireesti salin toiseen päähän ja istahti sitten nurkkaan irvistäen kivusta, kun haava alkoi taas vuotaa. Joku oli Omppulin edessä valmiina katkaisemaan tämän pään, mutta joku tönäisi hänet syrjään. Omppulin silmissä alkoi hämärtyä.
"Juuri ranteen kohdalta. Siinähän se valtimo on..." Omppuli mutisi ja vaipui pimeyteen.

[Nat]

"Ei kai se kupsahda?" Sepe kysyi Omppulin menettäessä tajuntaansa." Hän vaikutti niin kivalta ja taidan jo tykätä hänestä."
"Toivottavasti ei." Gertsi sanoi tarkastellessaan haavaa."Ja kukas sinä olet?"
"Öh, olen Sepe ja voisit samalla sanoo oman nimesi ja miten tulit tänne?"
"Aivan, olen Gertsi yrttimestari(mikälie?) ja Nat lähetti minut etsimään teitä. En tiedä miksi." Gertsi keskittyi nyt tarkasti työhönsä.
"Ainiin, voisitko heivata tuon sotilaan pois niin ei tulisi kauheasti ongelmia."
Sepe alkoi ähisten raahata lihaksikasta sotilasta ikkunan luo ja vaivalloisesti hän työnsi hahmon ulos ikkunasta.
"En kyllä tarkoittanut ihan tuota..." Gertsi mutisi itselleen työnsä lomassa.

Salissa riehui täysi taistelu. Kyläläisiä oli virrannut saliin taistelemaan vihaisina kuningasta vastaan. Kuninkaan poika oli jo menehtynyt ja loput kuningasperheestä kiljui täyttä päätä nurkassa.
Gustaffson alkoi väsyä koska sotilaita virtasi yhtenään ovista kuten myös kyläläisiä, joista suurin osa olki kuollut. Kaupungissa ei pidetty tavallisten kyläläisten tarvitsevan opetella taistelemista aseilla.
Nat oli livahtanut taas taistelun tuoksintaan pidellen käsissään miekkaansa. Hänen palmikkonsa oli purkautunut ja vanne oli tippunut hänen päästään jo aikoja sitten. Nat heilutteli miekkaa laajoissa kaarissa ja listi kuninkaan sotilaita ja muita sivullisia vihan leimutessa hänen silmissään. Hänen ruosteenpunainen mekkonsa oli veren tahrima ja oikea käsi vuosi vähän verta. Pikku hiljaa hän alkoi lähestyä kuninkaallisia ja ,kun hän sai heidät silmiinsä, raivo kasvoi entisestään.
"Murhaajat! Te murhasitte perheeni, koska he eivät pitäneet teistä! Vain sen pienen lauseen takia menetin heidät! Kuinka saatoitte!" Kyyneleet olivat alkaneet virrata Natin kasvoilla ja hän kohotti miekkansa valmiina iskuun.
"Nähdään helvetissä!" Hän huudahti ja huitaisi miekallaan.
Se ei kuitenkaan päässyt koskaan määränpäähänsä sillä joku tönäisi Natia ja tämä kaatui lattialle verta vuotavana.
Taistelu jatkui...

//Musta sitten tehtiin puolueellinen...//

[Sieppeli]

Pitkään ja hartaasti. Annabell itki menetettyä veljeään. Kuningas ja kuningatar olivat vain pulassa. Jostain syystä kukaan ei uskaltanut lähestyä heitä.
Nat makasi maassa tajuttomana. Hän näki silmissään vanhempansa ja se antoi hänelle voimaa. Hän ei kuitenkaan päässyt ylös.
Omppulikin makasi maassa. Gertsi juotti tälle mitä ihmeellisempiä juomia ja Sepe hoiti haavoja. Omppuli ei itse tajunnut mitään tapahtuvasta.
Gustaffsson sai lopultakin tarpeekseen taistelusta. Hän käveli vielä pystyssä olevalle ruokapöydälle, missä oli muitakin sotilaita, jotka eivät jaksaneet taistella. Siellä he tekivät sovinnon, mutta Gustaffsson tiesi, että kohta pitäisi taas mennä.
Kira oli ollut viemässä Sieppeliä katolle, mutta matkalla Sieppeli varasti sotilaan miekan ja tytöt ryhtyivät hurjaan taisteluun. Matka kuitenkin johti katolle. Välillä Kira oli alakynnessä, mutta tehtävänsä muistaen hän sai lisää voimaa ja ryhtyi aina kahta kauheammin taistelemaan. Lopulta hän sai Sieppelin pudottamaan miekan, joka liusui alas ja jäi kiinni pylvääseen. Kira ahdisti Sieppelin aivan katon reunalle, mistä näkyi alas oikein kauniisti.
"Vihdoin." Hän henkäisi. Sieppeli tunsi loppunsa tulleen, mutta ei lähtisi tästä elämästä hevillä pois.
"Nyt tuhoan sinut, sitten pikku ystäväsi." Kira huusi. Sieppeli näki kuinka metsän laidalta tulivat hänen joukkonsa; Myrskysataman joukot!
"Pidä hauskaa." Sieppeli nauroi. Kira katsoi taakseen. Samassa alkoivat torvet soida. Kira käänsi heti katseensa takaisin Sieppeliin.
"En silti ole hävinnyt tätä peliä!!!" Hän karjui...