Kirjoittaja Omppuli » Pe Tammi 09, 2009 10:43
Omppuli virnisti ja syöksähti sumun läpi lävistäen samalla aavemaisia aikamoisen määrän. Hän pyöri Zenzibarin ympärillä huitoen nopeasti veitsiään ja yhteistyötä tehden he saivat kukistettua aavemaiset. Ainakin hetkellisesti.
"Voi felvetti sentää!" kuului kiroilua pimeydestä ja hiljalleen ääni hiljeni. Omppuli syöksyi rohkeasti pimeyteen ja kuului tuskan huuto ja suhinaa. Omppuli palasi takaisin roikottaen pientä kätyriä, joka sätki ilmassa säälittävän näköisesti. Omppuli heitti hänet kovakouraisesti keskelle ja kaikki (paitsi Natalie, joka oli yhä maassa) kerääntyivät kätyrin ympärille.
"Kenelle sinä olet hommissa?" Zenzibar kysyi kylmällä äänellä. Omppuli oli kumartunut Natalien ylle ja yritti herättää tätä. Se oli toivotonta. Natalie oli tajuton, mutta ei sentään kuollut. Kätyri ei puhunut mitään. Ilmeisesti se ei osannut tai sitten se ei vain pystynyt. Zenzibar otti miekan esiin ja laittoi sen kätyrin kurkulle.
"Kuka on pomosi? Vastaa minulle nyt tai viillän kurkkusi auki!" Zenzibar uhkasi ja viilsi kevyesti kätyriä kaulaan, mutta sieltä ei purskahtanutkaan verta vaan ällöttävän näköistä vihreää mönjää, joka lemusi kammottavalle. Sieppeli ja Gustaf yökkäilivät ja Zenzibar nyrpisti nenäänsä. Äkkiä kätyri alkoi kokonaan sulaa, eikä siitä jäänyt jäljelle kuin haiseva möykky.
"Se siitä sitten. Mitä me nyt?" Gustaf kysyi.
"Natalie, kuuletko minua?" Omppuli huhuili ja yritti ravistella vampyyriystäväänsä hereille. Zenzibar, Sieppeli ja Gustaf katsoivat vampyyrejä. Zenzibar polvistui Omppulin viereen. Hän painoi kätensä Natalien otsalle. Hän otti kätensä pois ja katsoi Omppulia.
"Hän kuolee", Zenzibar sanoi kylmästi. Hän jopa hymyili. Omppulin silmät suurenivat.
"MITÄ?!" Omppuli kirkaisi. Zenzibar nyökkäsi sanojensa vahvistukseksi.
"Ei! Ei hän voi kuolla! Hänhän on - MITÄ SINÄ OIKEIN HEITIT HÄNEEN?" Omppuli huusi.
"Ei se johtunut pelkästään siitä. Nuolen myrkky ja aine, jota heitin häneen yhdistyvät hänen kehossaan ja tappaa häntä para-aikaa", Zenzibar sanoi.
"EEI! Ei hän kuole! Sano mitä minun pitää tehdä! Teen mitä vain!" Omppuli sanoi ja hän kuulosti hätääntyneeltä.
"Et voi tehdä mitään. Hän kuolee", Zenzibar sanoi. Omppuli nieleskeli epätoivoisesti ja katsoi Natalieta.
"Mutta´sinähän voit parantaa hänet, etkö voikin Zenzibar?" Sieppeli kysyi ja Zenzibar mulkaisi häntä. Omppuli käännähti taas Zenzibariin päin.
"Niinkö sinä selvisit? Parantamalla itsesi?" Omppuli kysyi kuiskaten.
"Se ei ollut ihan niin yksinkertaista, mutta kyllä", Zenzibar vastasi ja Omppuli katsoi Natalieta.
"Sittenhän sinä -" Omppuli aloitti, mutta Zenzibar keskeytti hänet.
"LUULETKO TOSIAAN, ETTÄ MINÄ PARANTAISIN HÄNET KAIKEN SEN JÄLKEEN MITÄ TE OLETTE TEHNEET MINULLE JA PERHEELLENI!?!? Te jätitte minut kuolemaan! Miksen nyt tekisi samaa asiaa teille? Ansaitsette sen!" Zenzibar huusi ja Omppuli nousi seisomaan ja katsoi Zenzibaria.
"Hyvä on. Sovitaan näin. Minä uhraan sinulle itseni, jos vain pelastat hänet. Minä pyydän... Jos pelastat hänet, minä otan hänen velkansa ja täytän sen sinulle", Omppuli sanoi ja hänen silmänsä kimmelsivät. Zenzibar pohti tarjousta. Lopulta hän huokasi ja tönäisi Omppulin syrjään.
"Hyvä on, hyvä on. Tarvitsen kääpiön verta", Zenzibar sanoi ja kaikkien katseet kääntyivät Sepeen, joka aikoi lähteä karkuun, mutta Omppulin refleksit olivat yhtä nopeat kuin aina ennenkin ja hän syöksyi sepen luo ja viilsi tätä ranteesta. Hän otti pikkuruiseen pulloon verta vuotavasta kädestä.
"pirun vampyyri!" Sepe huusi tuskaansa. Omppuli ojensi pullon Zenzibarille, joka tiputti veren ruhjoutuneeseen olkapäähän ja painoi sitten toisen kätensä Natalien otsalle ja toisen olkapäälle. Kului minuutteja ja Omppuli luuli jo olevan myöhäistä. Hän putosi polvilleen ja painoi päänsä käsiinsä. Äkkiä kuului yskähdys. Omppuli kohotti päätään. Natalien pää nousi ja hän yski kovaa hengitti rahisevasti.
"Natalie!" Omppuli huudahti riemuissaan ja Zenzibar väistyi tieltä, kun Omppuli kyykistyi Natalien viereen.
"Mitä tapahtui?" Natalie kähisi.
"Zenzibar paransi sinut", Omppuli sanoi ja ojensi repustaan Natalielle pullon, joka oli täynnä ihmisverta. Omppuli avasi korkin ja nosti pullon Natalien huulille. Natalie joi. Sieppeli käänsi päänsä pois tästä näkymäsä mutisten: "Ällöttävää." Omppuli pani pullon pois ja Natalie katsoi Omppulia kuin vajaamielistä.
"Ei Zenzibar, lasket leikkiä", Natalie sanoi ja Omppuli pudisti päätään.
"Usko tai älä, minä tein sen", Zenzibar sanoi ja katsoi Natalieta silmiin. Niissä ei näkynyt mitään muuta kuin vihaa.
"No niin, nyt kun tämä on ohi niin minä teen nuotion, jos kaikille sopii?" Gustaf kysyi ja kaikki olivat samaa mieltä hänen kanssaan.
Sieppeli ja Sepe keräsivät puut, Natalie kokosi kivet ja Gustaf sytytti nuotion joka alkoi rätistä iloisesti, aivan kun se olisi palanut pitkäänkin. Zenzibar vilkaisi Omppulia merkitsevästi.
"Meidän on puhuttava velasta. Laittakaa sillä välin ruokaa", Zenzibar sanoi ja kaksikko häipyi metsään pimeään. Heidän askeleensa häipyivät nopeasti kuuloetäisyydeltä. Kului monia minuutteja, mutta he eivät tulleet takaisin.
"Pyh, tunnen itseni vanhaksi eukoksi, joka laittaa ruokaa perheelle. Auta nyt Gust vähän!" Sieppeli ärähti ja Gustaf hätkähti ja katsoi Sieppelin uurastusta padan kanssa.
"Olenn yhä heikossa kunnossa, etkö muista? Ei se ole vaikeaa. Kyllä sinä selviät", Gustaf sanoi välinpitämättömästi ja sulki silmänsä ja Sieppeli kiroili muinaisilla kielillä ja yritti saada taas pataa aisoihin. Sitten kuului askelia. Zenzibar ja Omppuli olivat palanneet. Kumpikaan ei puhunut mitään.
"Mitä se sovitte?" Gustaf kysyi kohottautuen istumaan. Omppuli vilkaisi Natalieta.
"Sopimuksesta ei voi, eikä saa puhua ulkopuolisille", Zenzibar sanoi ja Omppuli nyökkäsi hänen sanojensa vahvistukseksi.
"Mutta pääsitte yhteisymmärrykseen?" Sieppeli kysyi ja molemmat nyökkäsivät.
"No se on hyvä. Joko syödään?" Sepe kysyi ja hieroskeli käsiään.
"Joo, jos saat tämän padan tähän ja haet siihen vettä", Sieppeli sanoi ja Gustaf asettui taas makuulle. Sepe lähti innokkaasti hakemaan vettä ja Sieppeli kaatui Gustafin viereen.
"Tämä on elämää", Sieppeli sanoi nautiskellen. Natalie raahasi Omppulin kauemmaksi ja yritti tentata sopimuksesta. Omppuli kuitenkin pudisteli päätään ja he palasivat takaisin nuotion ääreen Natalie erittäin vihaisen näköisenä.
"Mitäs me nyt?" Gustaf kysyi.
"Vampyyrit pysyvät mukanamme", Zenzibar sanoi järkyttäen kahta muuta ja myös Sepeä, joka oli palannut vesisangon kanssa. Kaikki, paitsi Omppuli, toljottivat Zenzibaria.
[Minulla ja Zenzibarilla on nyt siis salainen sopimus xD, se selviää sitten myöhemmin, olettaisin...]
Three stages of life:
1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death